keskiviikko 29. elokuuta 2012

PATRICIA CORNWELL: PUNAINEN USVA

”Sinun ei pitäisi lähteä Savannahiin”, Benton sanoi, ja minä sanoin, että minun oli pakko ja voisiko hän kiitos avata viinipullon ja kaataa meille molemmille, ja me joimme erimielisinä. Maistelimme mieli muualla ruokaa, jonka olin valmistanut syö hyvin ja elä onnellisena – ruoanlaiton hengessä – mangia bene, vivi felice cucina – eikä kumpikaan meistä ollut onnellinen. Kaikki oli Kathleen Lawlerin syytä.

Yhdeksästoista lukemani Patricia Cornwellin jännitysromaani Punainen usva (The Red Mist, Otava 2012, suomennos Ilkka Rekiaro) alkaa kuin elokuva: Kay Scarpetta on matkalla kohti Georgian naisvankilaa tapaamaan Kathleen Lawleria. On kesäkuu ja Kay ajaa pitkin melankolista Georgian rannikkokaistaletta ohittaen rantaliejukoissa vaanivat käärmeet ja alligaattorit, ylivalossa kylpevät heinikot ja matalalla lentävät lumihaikarat, jotka piirtävät jaloillaan viestejään murtoveden pintaan…Edellisillan viini painaa vielä päässä, avoimesta ikkunasta hönkii etelän kuumuus ja maatuvien kasvien pistävä rikinkatku.

Yhdeksästoista kuolinsyytutkija Kay Scarpettasta kertova romaani on jälleen vanhaa kunnon Cornwellia. Jokainen, joka on yhtä hullaantunut kuin minä Scarpettan totuuteen, obduktioon, hänen tapaansa valmistaa italialaista ruokaa surussa, ilossa, pelossa, kaiken pahan jälkeen lohduksi, kykyynsä suhtautua erikoisiin ihmisiin ja lopulta vaikka koota läheisensä yhteen ja pitää puhe muistoleivästä, saa jälleen odotetut Kay-hetkensä.

Tarina on rankka ja sen pitääkin olla, sillä Scarpettan kanssa ollaan syvimmässä pahassa kiinni. Punainen usva on tarinan sumu, joka sekoittaa hyviä ja pahoja, mutta lopulta aina paha saa palkkansa, tosin kalliisti maksetun. Kathleen Lawler on pyytänyt Scarpettaa tulemaan vankilaan häntä tapaamaan. Kay päättää lähteä, sillä heitä yhdistää Jack Fielding, Kayn alaisuudessa työskennellyt oikeuslääkäri, joka on kuollut murhan seurauksena. Kathleen käytti Jackia seksuaalisesti hyväkseen tämän ollessa vain kaksitoistavuotias ja siitä suhteesta syntyi lapsi, joka…Kathleen oli aikanaan terapeuttina hoitolaitoksessa, jossa Jack varttui. Mitenkään ikinä, kukaan ei koskaan olisi voinut aavistaa, mitä tuosta tapahtumasta seurasi. Tapahtui se, mistä fyysikot sanovat

Yhden perhosen siipien liikahdus aiheuttaa hirmumyrskyn jossain päin maapalloa.

Koko Punainen usva selvittää tätä hirmumyrskyä ja tavalla, josta Scarpetta-fanit pitävät. On paljon ruumiin todistusta, Kayn upeita päätelmiä, Bentonin viileää etäisyyttä, pelkokerrointa ja tarina, jossa et takuulla arvaa tekijää, vaikka niin kirjan puolessa välissä luuletkin. Minulle parasta oli Jaime Bergerin tärkeä rooli tarinassa, tämän New Yorkin piirikunnan entisen apulaissyyttäjän, joka on nyt löytänyt elämälleen aivan uuden mission ja kuinkas sattuukaan juuri Savannahissa! Myös Marino on vahvasti mukana, mutta jotain on tapahtunut, sillä viina, tupakka ja sokeri eivät enää tälle ronskille miehelle maistu, mutta senkin edestä hänen mielialansa vaihtelevat raivonsekaisen epätoivon puuskissa ja kaikki, kaikki on mahdollista – jälleen kerran. Mutta Marino rakastaa olla etelässä ja Jaime jos kuka saa hänet uskomaan mahdollisuuksiinsa tehdä elämällään mitä ikinä keksii haluta.

Kayn tavattua Kathleenin tapahtumat alkavat vyöryä ja vastaan tulee muiden muassa eräs yhdeksän vuotta aikaisemmin Savannahissa tapahtunut perhesurma, jossa koko perhe, äiti, isä ja kaksi lasta löydettiin surmattuina. Tulee hetki, jolloin Kay on heikoimmillaan, eikä voi luottaa oikein keneenkään ja miettii

Ihmisen pitää elää elämänsä siellä, missä hän herää, vaikka olisi joutunut sinne jonkun toisen unessa.

Me kuitenkin tunnemme Scarpettamme ja tiedämme, että lopulta hän kuin italialainen mamma kokoaa pesueensa yhteen, puhaltaa haavat ja alkaa laittaa ruokaa.

Punainen usva on tyylipuhdasta Cornwellia, josta olemme saaneet nauttia jo kauan. Välissä oli pieni notkahdus, mutta se oli vain yhden tarinan notkelma. Valokeilassa romaanissa Scarpetta oli jälleen timanttia. Cornwellin sarjamurhaajatrillereitä on julkaistu jo yli viidessäkymmenessä maassa ja erityisen rakastettu hän on Suomessa, jossa hyvää ruokaa ja viiniä harrastava tohtori Scarpetta on saanut vahvan ja hiukan itsekkään lukijakunnan, sillä omia Scarpettoja ei edes lainata muille! Nyt sitten, jos joku ei satu tietämään, miksi en ole tuonut muita Scarpetta –kirjoja esille, voin paljastaa, että en millään haluasi jakaa Kayta muiden kanssa. Kaikkein parasta ovat olleet Scarpettan tutkimukset jouluöinä. Tiedän ihan täyspäisinä pidettäviä, kunnon äiti-ihmisiä, jotka ovat vuosikausia säästäneet uutuuskirjansa juuri jouluyöksi. Kun on ollut ihana jouluaatto, on vaellettu lävitse lumisen hautausmaan ja viety edesmenneille rakkaille muistokynttilät, on niin täydellistä aloittaa puolen yön jälkeen seurustelu Kay Scarpettan kanssa. Oi joulun henki! Oikein odotan, että joku tutkija tarttuu tähän aiheeseen!

Jaksan aina vain hämmästellä Patricia Cornwellin täydellisyyttä. Tarinassa ei ikinä mikään onnu ja kirjat ovat kuitenkin täynnä tieteellisiä yksityiskohtia sekä kaiken lomassa liimana sujuva kertomus, joten ikinä ei lukija pääse tuntemaan puutumusta runsaan informaation kanssa. Ehkä se kaikkein vahvin Patrician tarinoissa on kuitenkin pahan äärirajoille meno. Hän vie lukijansa kuilun reunalle ja ojentaa pelastavan, vasta hetki sitten tomaattikastiketta hämmentäneen kätensä juuri ennen suurta pimeää. Kuitenkin on eräs, joka jäi yöhön ja kirjoitti

Älkää luulkokaan, etten minä tiedä lähdettä. Sopulit on johdatettu mereen.

Valot sammuvat viideltä. Taas tulee pimeys.
*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika K  Susa

*****

Muut lukemani jännitysromaanit löydät täältä 

26 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että Cornwell on päässyt taas radalleen. Minä en nimittäin tykännyt Kuolleiden satamasta, jonka viimeksi luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, minä taas en ptänyt Scarpettasta. Nyt kun laskin kokoelmani, niin huomasin, että olen jättänyt koko Kuolleiden sataman väliin ja tein sen, koska petyin ensin Scarpettaan ja sitten joku arvioi kirjan niin, että en syttynyt. Mutta olen ollut sekaisin, sillä tarkoitus on ollut koota koko sarja...Paitsi, jos tämä ei olisi ollut hyvä, ehkä olisin hyvästelyt Kayn: Hyvästi sydämeni lävitse, hyvästi!

      Luulin ensin, että tarkoitit Kuolleiden kirjaa, joka taas oli hyvä. Yksi kirja on niin kauhea, että en voi sitä enää ikinä lukea, mutta en muista sen nimeä. Se, jossa Bentonille tehdään se...

      Mikä Patriciaa motivoi vielä näin suuren menestyksen jälkeen, sillä eivät tällaiset kirjat tuosta vaan synny, sitä ihailen.

      Poista
  2. Ihanaa, kun on jotain kihelmöivää, jota odottaa! En ole vielä tätä saanut, mutta kun se joskus laatikosta kolahtaa, kirja kiilaa jonon kärkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, varaudu sitten keskittymään;-) Minulta jäi kaikki muu, sillä juoni on sopivan monimutkainen, mutta ei sekava. Kirja on täynnä huimia tieteellisiä yksityiskohtia, mutta onneksi ei sitä Lucyn tekniikkaa kuin murusen. Ja sitten syödään ja nautitaan viiniä!

      Et ikinä tajua, miten minua kiinnostavat nuo ruumiinavaukset...Halusin lapsesta asti eläinlääkäriksi ja raahasin kaikkien eläinten raatoja meidän autotalliin ja leikkelin niitä siellä ja 'tutkin'...Sitten meidän äidin hermo petti;-)

      Poista
  3. Joitakin näitä Kay Skarpetasta kertovia kirjoja löytyy hyllystäni, ja olen lukenutkin ne. Mutta elokuvia en halua enää katsoa, ne ovat psyykelleni vaarallisia, tappelen yöllä unissani ja meuhkaan. Mies herää ja ihmettelee, mutta näin hirmuisen herkkä minusta on tullut...

    Varmasti hyvää jännityskirjallisuutta, en kiistä, mutta...;/

    Kiitos esittelystä, Leena-IhaNainen.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, minäkään en voi KATSOA mitään kauheaa ja julmaa, mutta kestän lukea tai taidan himota näitä jännityskirjoja...Kaikkein lempeimmät meistä lukevat kovimpia juttuja;-)

      Ymmärrän hyvin: Tämä ei ole kaikkien kirjallisuutta.

      Ole hyvä, Aili-IhaNainen!

      Poista
  4. En ole tainnut lukea yhtäkään Cornwallin kirjaa,vaikka ne kuulostavat niin tutuilta! Pitää kyllä jossain vaiheessa tutustua tuohon Kay Scarpettaan.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sinä ehdit vielä avartua;-)

      Toivon, että Näkymätön silta on jo sinulla...

      Poista
  5. Leena:ensi maanantaina on taas suomalaisen kirjaston vuoro ja Näkymätön Silta on ihan naapurissa,joten silloin sen haen ja alan heti lukea.Kirjastoon menen vain lahjoittamaan kirjoja ja rupattelemaan;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu! Lupaan sulle, että pahin helle menee sinulta niin Näkymättömän sillan kanssa, että tunnet olevasi aivan muualla.

      Ihana tuo teidän kirjasto, jossa minäkin saan olla hiukan mukana.

      Poista
  6. Ehti vielä samalle päivälle minunkin juttuni tästä ;) Oli kyllä ihanaa että tässä kirjassa saatiin nauttia siitä tutusta Cornwellin laadusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, tulen kohta lukemaan.

      Ehdottomasti samaa mieltä ja Lucy ja hänen it-juttunsa olivat kuin sivulauseessa. Mikä siis on minusta vain hyvä, sillä Kay ja Marino ovat niin paljon kiinnostavammat ja tietty rikolliset.

      Poista
  7. Leena, luin puolella silmällä juttusi ja en aio jättää Scarpettaa, vaikka jo meinasin edellisten pettymysten jälkeen. Kiva kuulla, että tämä on tuttua kunnon Cornwellia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minäkin pyörsin päätökseni eli halusin antaa Cornwellille vielä tilaisuden. Kuka vain tekee notkahduksia näin pitkässä kirjasarjassa.

      Tämän luet!

      Poista
    2. Leena, minulla on tämä nyt menossa ja se on sitten viimeinen Kay Scarpettan tutkimuksia, mitä luen. Purkautuminen blogissani!

      Poista
  8. Kävin juuri Susallekin kommentoimassa, etten ole vielä lukenut Cornwellilta kuin sarjan ensimmäisen kirjan, Post mortemin, mutta pidin siitä kovasti. Kuulostaa tosi hyvältä, että tosifani kertoo sarjan 19 (!!) kirjaa olevan (paria poikkeusta lukuun ottamatta?) lukemisen arvoisia. Se jos mikä puhuu laadukkaan jännityskirjailijan ja kirjasarjan puolesta. Selkeästi minunkin kannattaisi siis joskus jatkaa matkaa Kay Scarpettan seurassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Most mortem aloitti tämän upean, pitkän sarjan. Suosittelen koko sarjan lukemista ne pari notkoa mukaan lukien. Scarpettan elämän jatkumoa on kiinnostavaa seurata. Hän ei ole enää mikään tyttönen ja seurutelee nyt etäisen ja minusta viileän ja varsin omahyväisen miehen kanssa, joten odotan, että Kay tulee järkiinsä ja ottaa jotain älykästä, mutta hotimpaa.

      Poista
  9. Voi ei, ihanaa!!! Tämä on varmasti taas sitä aitoa oikeaa Scarpettaa. En tiedä miten maltan ja maltanko odottaa jouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, et sinä saa lukea tätä jouluyönä, kun en minäkään! Mitä nyt luetaan silloin...

      Kotiuta minulle ne 3, mukaan lukien Pettävä hiljaisuus, niin voisin tämän kerran harkita lainaamista. Onkohan mulla kuumetta;-)

      Poista
  10. Kun kerran jännityksestä tykkäät, voin näyttää oikean aavelaivan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, elämä ilman jännitystä on tylsää!

      Tulen kohta, lisään ensin leivariin puita...

      Poista
    2. Hannele, ei voi olla, jos harrastaa puutarhaa, jakaa elämänsä jännittävän miehen kanssa, aloittaa hurjan hulluja projekteja, ui kirjojen meressä ja lähtee minne huvittaa...ja kohta se on: Milloin huvittaa!

      Poista
  11. Taidat olla kipeä ;) Mutta suunnitellaan, se jouluyö, niin mitä jos ei Scarpettaa? Ehkä vielä on tulossa jotain, mikä pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, olenko;) Aina on tähtien silta...

      Poista