sunnuntai 26. elokuuta 2012

SYYSKESÄÄ, JÄLKIHEHKUA, TUNNUSTUKSIA JA ...

Tänään nautimme jälkihehkusta. Kaikkihan tietävät, mitä se tarkoittaa, mutta minä en nyt tarkoita aivan sitä...;-) Eilen illalla aterioimme terassilla kauan ja hartaasti. Odottelimme lepakkoja, mutta ilmassa oli jotain muutakin. Tiesimme kettujen saapuvan, mutta emme olleet koskaan kokeneet vielä sitä, mistä Riku Cajander kirjoittaa upeassa Luontopiha -kirjassaan eli kettujen ääniä. Ken on ketun ilmoituksen 'täältä minä tulen' kuullut, ei sitä ikinä unohda. Henkeä salpasi, onneksi Olga oli sikiunessa ja saimme kuunnella koko aarian. Se oli tietysti Arkajalka, sillä hänen piti varoittaa tulemisestaan. Sitten Suuriruhtinatar Olga heräsi ja Arkajalka katosi ensihaukun myötä. Meni vain hetki,kun saapui Reipastassu, jonka kanssa vaihdoimme katseita, solmimme arkaa ystävyyttä...Irlannin mytologiassa on ollut naisia, jotka ovat muuttuneet hylkeiksi ja hylkeitä, jotka ovat muuttuneet naisiksi: Lue Regina McBriden kirja Ennen sarastusta

Ehkä minä muutun ketuksi...

...sitä ennen kuitenkin voin kertoa, että yksi viime aikojen suosikkijuttuja on ollut Aamulla kun hain lehden postilaatikosta...Ja se asia mitä siinä käsitellään on järjestymässä nyt parhain päin, sillä minulle on tulossa kolme yöpöytähyllyä Ikeasta. Päämieskin on positiivisen odottavalla kannalla eikä enää marise siitä mun makkarin nurkkauksesta. Hyllyn nyt varmaan kaikki arvaavat, se on kuvassa oleva Ikean tummanruskea Lack, jolla olen löytänyt edullista sisustusapua moneen, moneen paikkaan, mutta tämän casen jälkeen rauhoitun.

Sain Opuscololta ihanan I♥YOUR BLOG -tunnustuksen. Kiitos Opuscolo♥ Nyt minun tehtävänäni on jakaa tätä eteenpäin seuraavin säännöin:

1) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2) Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3) Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Minä ojenna tämän tunnustuksen seuraaville bloggaajille, jotka ovat monin tavoin tuottaneet minulle kiinnostavia hetkiä:

Anni M
Norkku
Katja/Lumiomena
Rakkaudesta kirjoihin
Tuulia/Lukutuulia
Pionihulluutta ja puutarhaunelmia
Jaana
Marian koti&puutarha
Kanelia ja kardemummaa

Mukavaa alkavaa syyskesän viikkoa kaikille! Ai niin, me sitten jaoimme sen yhden herrrrrkullisen mustaherukan, jonka nimestä ei ole tietoakaan. Täysin puutarhaohjeiden vastainen jakotapa, mutta on se onnistunut aiemminkin - ainakin karviaisella.

Love
Leena Lumi

PS.Kirjasuositus NYT: Sinikka Piippo Suomalaiset marjat!

35 kommenttia:

  1. Oi ketut näkyivät vihdoinkin ,upeaa! ja hieno juttu myös tuo,että hyllytkin saapuvat:) Mukavaa loppukesää Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, saapuvat yhä aikaisemmin. Myös hämärä alkaa aikaisemmin. Juuri äsken seurasin Reipastassua.

      Katsoin tänään Tel Avivin lömpötilaa lehdestä ja ajattelin sinua.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Hyllyistä siis vielä: Niiden piti saapua jo J:n mukana pe, mutta menee sattuneesta syystä viikolla eteenpäin. En malttaisi odottaa! Himoanko siis syyssiivousta? Olenko sairastumassa vakavasti;-)

      Poista
  2. Ketut! Ja nimet ovat varmastikin erittäin kuvaavat. Meillä täällä hipsi kettu keskellä kotitietämme, ja näytti lähinnä kotiin palaavalta kissalta (käytökseltään). Oli ehkä vähän turhan rohkea, joten voisi kait epäillä, että kettu ei ollut ihan kunnossa (tai oliko sitten niin tottunut asumaan täällä).

    Kettujutuistasi tuli mieleen yksi kuva, jonka olen kerännyt omaan pinterest-tauluuni: http://blog.onwander.com/post/20842722127/those-who-wander-are-not-lost-pingzhu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, niin ketut, suosikkivillieläimeni. Cajanderin kirjassa sanotaankin, että kettu sopeutuu ja pärjää parhaiten taajamissa, sillä se on oppivainen kuin koira ja taajamissa sitä ei vainota. Suomi on muuten kuin joku periferia, sillä toisin kuin muissa länsimaissa, meillä kettua saa metsästää myös pesintäaikaan. Minä jos saisin päättää lopettaisin välittömästi kettujen murhaamisen. Ehkä lahjoitamme lehtomme ketuille...Ketut kuuelmma tottuvat äkkiä ihmisiin ja mm. ministeri Salolainen kuvasi ahkerasti kettuja Lontoossa asuessaan. Hienoja kuvia ja filmejä hän tekikin.

      Lause on parempi kuin kuva ja tosi, sillä ketut vaeltavat hetkessä pitkänkin kierroksen, mutta ketuilla nuo tassut ja korvat ovat mustat, mutta hännänpää valkoinen.

      Poista
  3. Vai jälkihehkuja :)

    Kiitos tunnustuksesta!

    VastaaPoista
  4. En ole ikinä (tietääkseni) kuullut ketun ääntä. Olisipa jännä kokea. Ehkä joskus mökillä, tosin pelkään siellä pimeää ja yöllä luontoa, yksin etenkin. Ihanan pirteä postaus, tunnelmaa ilmassa. Täällä ei ole syksystä tietoakaan, ja vieläkin ihollani kiehuu Italia, mutta jollain lailla on kamala, kamala Suomi-ikävä. Haluaisin sinne herukkapuskiin ja elokuun iltoihin.

    Kaunista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria ja minä en ollut ikinä edes nähnyt luonnossa vapaana kettua ennen kuin ne saapuivat meille. Saarellamme niitä on, mutta olen aina liikkunut koirani kanssa, tosin tunteja luonnossa, mutta kettu väistää aina ellei joudu päin seinää. Ketulla on parisenkymmnetä eri ääntä, joista nyt muistan vain kuulemamme varoitusäänen eli olen tulossa ja sitten on joku erityinen kiimakauden ääni, jota en ole saanut kuulla - vielä.

      Täällä on niin mahtavaa tunnelmaa, että vaikka maksan, että saan olla Suomessa! Elän kiinni luonnossa ja jo illasta on niin hiiren hiljaista, että saatan kuulla eläinten liikkeet, tunnen tuulen, lepakot suihkivat ja kuulen kuinka luumut kypsyvät puutarhassa...On luksusta olla kaupunkilainen saarelainen!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Onnea tunnustuksesta Leenalle ja kaikille kelle ne lähetettiin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta Sinikka, kiitos ja kiitos psta!

      Poista
  6. Mie muuten ryhdyin Otavalta P.C:tä kerjäämään... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mie aion tehdä jotain uskomatonta: En lähde lenkille, vaan luen juuri ko. kirjaa;-) Kirjahulluus ei nosta kuntoa, mutta kun...

      Sano Otavalle, että mie rakasta siun plokkii!

      Poista
  7. Onnea saamastasi tunnustuksesta. Tuli täysin oikeaan paikkaan.

    Jännittäviä hetkiä olette viettäneet parvekkeellanne.
    En ole kuullut Ketun ääntä koskaan, mutta lepakot lentelevät meidänkin pihan yllä illan pimetessä.
    Kesän valoisina öinä ne näkyvät hyvin.

    Olen kuunnellut mökin rappusilla, kun karhu karjahtelee lähistöllä. Oli todella mieleen painuva kokemus:)
    Mukavaa alkanutta viikkoa!
    Olenkin vielä tämän viikon ansiossa, sitten aloitan kotoilun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos ja kiitos♥

      Ehdottomasti ja jatkamme. Meidän parveke on kuin yläterassi eli suuri ja siinä on mm. kukkapöytä, ruokapöytä, grilli etc.etc. joten siihen saa mukavan villieläinten seurantapaikankin. Kuvittele, nyt neljä köynnöshortensiaa on verhoamassa parvekettamme ja alaterasista ne muodostavat pergolan...

      Lepakot ovat hyvin kiinnostavia.

      Ihan tosi! Sisareni ja valokuvaajamiehensä olisivat olleet otettuja. P. kuvaa erityisesti karhuja.

      Kiitos samoin sinulle!

      Huomaat, että kotoilu on kivaa, kun pääset vauhtiin. Osallistu Ilonan arvontaan, katso mun oikea palkki.

      Poista
  8. Mies on matkalla sinne teidän nurkille. Hänellä on huomenna tapaaminen yliopistolla. Me muut yritämme olla ikäänkuin meitä ei kävisi kateeksi. Huomenna se lupaa viilentäviä sateita, toivon, että se on kesän taite. Siivousinspis nostaa päätään minussakin. En jaksa vielä käydä toimeen, mutta suunnittelen pää kuumana. "Tuo saa lähteä ja tähän tulee muutos." Syksy näyttää mitä oikeastaan tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kunpa sinä olisit ollut mukana: Olisi käyty lounaalla!

      Minä aloitan toden teolla, kun saan ne hyllyt. Meri (tyttäremme) nouti ne jo, mutta sitten yksi oli viallinen ja se piti palauttaa ja sen jälkeen tajusin, että on saatava vielä kolmaskin hylly siihen...Ehkä ensi viikolla pääsen tositoimiin.

      Tänä syksynä tapahtuu paljon!

      Poista
  9. Taidanpa lähteä Ikeaan katsomaan sellaista hyllyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, ne ovat vain noin 10 euroa kipale pituudessa 110 cm. Minulla on olkkarin seinällä kolme + yksi, kirjastossa tässä työpöydän sivulla kaksi ja nyt tulee kolme makkariin. Tummanruskea on minusta kaunis, sillä ihan musta näyttää kovalta. Tässä mitassa kestää painoa 15 kiloa ja kinnittimet eivät näy. Aika uskomatonta!

      Meri on meidän perheen sisustaja ja hän on käyttänyt samoja hyllyjä ansiokkaasti Hesan asuntonsa sisustamisessa.

      Poista
  10. Kiitos Leena tunnustuksesta!<3

    Vielä siitä Marimekon "mustikka"kulhosta: kuosi on käsittääkseni melko uusi, eli astioita löytyy varmasti jokaisesta Marimekon myymälästä. Sitä en tiedä, mitä kaikkea valikoima pitää sisällään, mutta kulhoja ja mukeja ainakin.

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanelia ja kardemummaa, ole hyvä♥

      Minä menen sitä ensi viikolla jo Marimekkoon katsomaan. En taida ehtiä tällä viikolla. Se on tosiaankin uutuustuote ja siinä on ne ihanat kulhot ja sitten oli vielä joku muu, joka kiinnosti. Nyt se ei ole muki, sillä niihin hukun...Olen ollut vuosikausia mukimaanikko;-)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Mä en tiärä kun niin nuarena jätin Suamen......
    Arvasin.


    Tarjoan latva-artisokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, arvasin, että sinä arvaat;-)

      Minulla on latva-artisokan kokoinen aukko ruokasivistyksessäni...

      Poista
  12. Moi Leena!

    En muista kuulleeni ketun ääntä, vaikka livenä olen sitä joskus nähnyt. Kaksi kertaa jopa talomme pihassa, mutta seinä oli siinä välissä..;)))

    Hienoa, että teillä on siellä kokonainen kettuperhe, joka vierailee iltaisin luonanne! Se onkin varmasti elämys!<333

    Meillä on mahiksia saada vaikka karhu ikkunamme alle, tosin en ole sitä nähnyt, mutta pojan talolla ne usein syksyllä käyvät omenia syömässä yöllä...

    Oikein suloista elokuun viimeistä viikkoa sinulle, Leena-IhaNainen!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Aili!

      Niitä ääniä on Luontopiha-kirjan mukaan kaksikymmentä. Paljon ennen kuin Arkajalka saapui alkoi kuulua outoa köhinää, kuin käheitä rykäyksiä. Minä en tajunnut mitään ja R. sanoi, että 'takuulla me kuultiin se nyt!'

      Kaksi on ja riittää;-) Olga pysyy hirveän virkkuna, kun saa turvallisesti partsilla vaklata meidän kanssa. Virikkeitä vanhukselle. Hän on kai ihmisen iässä jo 98 vuotta vanha, mutta ei iltaisin uskoisi.

      Sisareni on aivan karhuhullu, mutta minua pelottaa niin, että en kyllä haluasi niitä puutarhaani. Kotipitääjääni, sinne Luvialle tuli yhtenä vuonna karhu, joka kollasi kaikki roskikset ja taisi käydä mehiläispesätkin. Siinä oli lehdillä kirjoittamista ja ihmisillä monenmoisia tunteita laidasta laitaan. Omput maistuvat niin monille villieläimille.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  13. Olepas hyvä!
    Mustaherukkakuvasi sai veden kielelle.

    Ihania alkusyksyn tuulahduksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuli hyvään aikaa, sillä nyt ei kirjaa 'valmiina' - vielä.

      Minä ihmettelen, miten onnistuin pinkilläni kerrankin...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Syyskesä on vuodenaika, joka kantaa jälkihehkua itsessään. :)

    Kiitos tunnustuksesta! Kuten huomasit, otin sen vastaan, totta kai! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ehkä syyskesä juuri siksi on sinulle/minulle/monille niin kaivattu vuodenaika.

      Kiitos kun ehdit. Minä en aina ole ehtinyt kaikkiin vastata ja siitä saa itselle vähän pahan mielen, mutta kun on päiviä, jolloin aika kuin karkaa käsistä.

      Poista