tiistai 21. elokuuta 2012

VERA VALA: KUOLEMA SYPRESSIN VARJOSSA

Lily oli saanut pääroolit kuin tarjottimella. Kukaan ei ollut miettinyt Mariagrazian kokemusta, kaikkia niitä nöyryytyksiä, joita hän oli nuorena joutunut kokemaan ohjaajien ja tuottajien taholta. Äkisti hänen mieleensä palasi takana seisseen miehen kuuma huohotus kaulalla. Suuri möhömaha painumassa selkää vasten. Hänen reisiään sivelleet kädet, jotka olivat nostaneet hameen ylös….

Vera Valan esikoisromaani Kuolema Sypressin varjossa (Gummerus 2012) aloittaa Arianna de Bellis –sarjan, jossa yksinäinen, mutta ylelliseen seurapiirielämään tottunut Arianna toimii osakkaana etsivätoimistossa pikkuserkkunsa Ermeksen sekä Angelon kanssa. Angelo on tarinan huumorin kantaja, sillä tämä sanavalmis homoseksuaali tarjoaa Ariannalle paitsi syvää, mutta suorasanaista ystävyyttä, myös viettelyohjeita, kun Ariannalle alkaa vihdoinkin aueta oma yksinäisyytensä sekä suoraan sanottuna miehen puutteensa ja hän kutsuu erään herran illalliselle

En tarkoita mitään hikisen spaghetin keittämistä virttyneissä verkkareissa, vaan vanhaa kunnon viettelyä. Pointtini on se, ettei ruoka ole illallisellanne tärkeätä. (Angelo)

Mikä sitten? Juoma vai? Juotan Bartolomeon humalaan ja vien sammuneena sänkyyn? Todennäköisesti ainoa tapa, jolla ylipäätään onnistun miehen sinne raahaamaan. (Arianna)

Ei missään tapauksessa liikaa alkoholia. Tarvitaan paljasta pintaa ja kunnolla. Ei mitään epäselvyyksiä, ulkoministerille on tehtävä selväksi, miltä suunnalta tuuli puhaltaa. (Angelo)

Ota huomioon, että hänelle minä olen vain Giovannin leski ja säälittävä huolenpidon kohde. (Arianna)

Siinä tapauksessa on syytä avata miehen silmät. Teet sen yhteisen edun vuoksi. Jos ulkoministeri pääsisi pukille, hän saisi uutta pontta ajaa Italian etuja maailmalla. (Angelo)

Tämän hauskan ohjeistuksen jälkeen on aika syväsukeltaa Vera Valan jännitysromaaniin, joka on erikoinen. Saamme muuten kirjassa harrastaa myös syväsukellusta meressä, mutta miten valitettavaa ja vaarallista, että vesi on sameaa…Trilleriksi kirja pelottaa yllättävän vähän. Minua, paatunutta dekkarien lukijaa pelotti vain teoksen viimeisessä sukelluskohtauksessa, jolloin päätinkin lopullisesti, että pintasukellus on enemmän minun lajini. Olisi ollut nautinnollisen pelottavaa päästä murhaajan pään sisälle, olla mukana sairaassa mielessä. Pohjaimussa.

Aluksi koin tarinan itselleni aivan liian kevyenä. Oli liikaa marmoria, palvelijoita ja Rooman herroja. Tasapaino huutaa kontrastia, heitä, jotka seisovat katuojassa ja katsovat tähtiin. Yksi ainoa eksentrikko, er Filosofo, ei täyttänyt pienellä roolillaan kontrastivajetta. Toinen mihin väistämättä takerrun, on italian kielen runsas viljely tervehdyksissä ja tarinan henkilöiden ammattinimikkeissä. Minä olen lukenut italiaa pari vuotta, mutta oli ihan pakko ottaa sanakirja esille, että sain tietää, mikä on maresciallo. Tämä oli minulle selvää: ’Contessa, che piacere.’ tai ’Come sta, parde?’, mutta entä hänelle, jolla ei ole takanaan huimia intohimon vuosia kaikkeen italialaiseen. Tyylikeinona maan kielen viljely tuo Italian toki iholle, mutta minusta ammattinimikkeet pitää olla käännetty, sillä muuten juonen seuraaminen voi vaarantua ja lukija tuntee olevansa stronza!

Henkilöitä on liikaa, mutta jos kirjan alussa niihin on hukkua, niin puolen välin jälkeen kuvio selkiintyy samassa tahdissa kuin meriveden näkyvyys heikkenee eli kannattaa jatkaa, sillä kun pääsin tietyn kohdan yli, alkoi tarina viedä ja koin Kuolema sypressin varjossa hyvin näyttämöllisenä. Kun Tolfan pikkukylässä on surmattu monin tavoin kateutta herättävä amerikkalainen Lily ja Arianna saa lesken veljeltä Lucianolta toimeksiannon, huomaan istuvani katsomossa, joka saattaa olla Tolfan teatteriseurueen Kuinka äkäpussi kesytetään tai sitten jotain aivan muuta. Kuulen dialogien ylitarjontaa, näen ryhmiä seisomassa, kävelemässä kohti, ohi, katse syrjässä, katse joka seuraa ylitse näyttämön, puiston, seuraa ryhmää, salaista paria, selonteot esiintyjien asuista sekä tietenkin runsas ympäristön eli kulissien kuvaaminen ja jossain kaunistakin kauniimpi ruumis ja murhaajan täytyy olla joku näyttelijöistä. Kaikki kulkee kuin italialainen puhe, nopeasti ja runsaasti.

Se mitä jäin kaipaamaan oli enemmän jännityksen piinaa, peliin erotiikkaa ja paljon rosoa tyylikkääseen Ariannaan. Mutta varmaan sitä on luvassa, sillä jossain ovat Ariannan kadoksissa olleet vuodet ja vaarallinen mies, el Lobo. Ja nyt sain etiäisen, että kunhan kirjailija Vala löytää roson ja pahan ytimen, saamme vielä lukea kirjan kuin on Kate Mossen Krypta. Tajusin sen heti, kun alkoi tuntua, että jollain oudolla tavalla Ranskan raja lähestyy ja loup.

Hieno veto Veralta ottaa mukaan lukuja, joissa ilman dialogia saa omissa tarinoissaan päästä eräiden päähenkilöiden mieleen. Olemme Loredana, Marcello, Mariagrazia, Paola, Daniela, Teresa, Davide…siis kukapa tietää, vaikka olisimmekin olleet murhaajan mielen syövereissä. Nämä kultaiset luvut rauhoittavat runsaan dialogin uuvuttamaa ja tuovat tarinaan aukaisevaa syvyyttä.

Istun katsomossa, mutta olenkin oopperassa. Väistämättä kuulen Carmenin iki-ihanan musiikin, mutta eihän juoni niin ollut, vai oliko se? Miksi juuri Bizet'n Carmen? Siksi, että Mariagrazia olisi ollut kuin luotu Carmeniin, mutta hän seisookin lavalla laulaen ’Viha ei ole rakkauden vastakohta vaan sen ikuisesti seuraava varjo…Surun sisaria me kaikki…’ Tunnen kyyneleet ja mustat varjot:

Koekuvaus oli ollut Caprille sijoittuvaa elokuvaa varten. Mariagrazia oli lukenut rakastuneen päähenkilön vuorosanoja, tuottaja oli työntynyt häneen ähisten, hän saattoi yhä kuulla miehen puuskutuksen. Mielessään hän oli toistellut vuorosanoja, kuvitellut itsensä Caprille, pakottautunut pysymään vaiti. Rooli oli kuin luotu häntä varten. Menestyksestä oli maksettava, hän tiesi sen kyllä.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Marke  Kaisa Reetta Norkku Maria  Kuutar    Rachelle ja Kirsi
*****

Kuolema sypressin varjossa kansi on niin upea, että lähtee mukaan blogini Vuoden Kauneimmat Kirjan Kannet -kisaan.

37 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiinoiselta kuulostava kirja ! Tähän(kin ) pitänee tarttua jossain vaiheessa. Ja kansi, se on todella hieno !

    Kivaa alkanutta viikkoa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, olet niin Italia -fani sekä esteetikko, että pitäisit!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Ihana postaus, Leena!

    Sinulle on @postia :)

    VastaaPoista
  3. miten ihanasti sait anoiksi omat mietteeni ! kiitos lukuelämyksestä, Leena ja Vera !

    VastaaPoista
  4. Ihanaa aurinkoista elokuun päivää,ihana Leena!

    VastaaPoista
  5. Tämä kiinnostaa minua kyllä siinä määrin, että kunhan kohdalleni osuu, aion lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, ehdottomasti! Aivan erilainen ja raikas jännitysromaani.

      Poista
  6. En yleensä lue dekkareita, mutta tämän olen ihan utelias lukemaan jo sen vuoksi, että olen Valan blogia hieman lueskellut. Arvostelusikin vain herätti lisää mielenkiintoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossu, sää ehdit oppia vielä rrrrakastamaan dekkareita;-)

      Minäkin seuraan Veran blogia ja pidän siitä.

      Tämä ei ole ihan tavanomaista dekkaria, joten uskallat ehkä kokeilla.

      Poista
  7. Olipa mielenkiintoista lukea tämä. Minä olen Kuolemaa sypressin varjossa jo aloitellutkin: luen sen rinnalla yhtä toistakin kirjaa, joten saa nähdä, kumman ehdin ensin loppuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen suoraan sanoja satakuntalainen;-) Minä keskityin tähän sataa. Halusin tarkkaan tietää, mitä luen. Alku oli kuten kerroin, ei niin vetävää, sillä sekosin henkilöissä etc.,mutta keskivaiheilla aloin olla vahvasti kartalla ja näin kirkkaasti, mihin Verasta tulee olemaan. Odotan jo tämän jatkoa!

      Hassu juttu, mutta Lintulan jälkeen tuli taas oikea tatsi lukemiseen. Olin välillä ihan epätoivoinen ja luin kolmeakin kirjaa yhtäaikaa...

      (Arvaappa, mitä minä odotan sinulta? M....aa. Sitten saan minäkin kommentoida sanasen. Olen edelleen pöyristynyt.Purkauduin tänään kirjasta eräälle alan ihmiselle.)

      Poista
  8. Minustakin oli mukavaa ja mielenkiintoista lukea arviosi kirjasta, jonka jo varasin kirjastosta. Eilen tuli viesti, että kirja odottaa hakijaansa. Olen juuri nyt niin Sudentalja-trilogian ekan osan lumoissa, että luen sen ensin loppuun ja noudan sitten Veran kirjan seuraavaksi luettavakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, enhän tee paljastuksia, kun kerron, että alussa kuulin kauniin La Stradan sävelet, sitten koin La Dolce Vita, mutta lavalla seisoi nainen laulamassa Carmenia...Veikkaan, että jatko-osaan saamme enmmän La Stradaa ja takuulla furioso!

      Sudentalja-trilogiaa en ole lukenut, mutta tästä muistin, että minun pitäisi lukea uudelleen Kallaksen Sudenmorsian.

      Kävin sinulla eilen ilman tassunjälkeäni, joka on kuin ketun, mutta huomasin, että luemme nyt hyvin eri kirjoja. Sitten taas kohta luemme samoja. Aikani on kortilla enemmän kuin uskoinkaan. Taas!

      Poista
    2. Kiva, kun kävit! Aina ei tarvitse jättää tassunjälkeä eikä aina tarvitse lukea samoja kirjoja. Sehän vain tuo rikkautta tänne blogistaniaan, kun luetaan eri opuksia, vaikka ehkei se keskustelua aina edistä. Ja joskus kuitenkin luemme niitä samoja ja samoista haltioidumme ja joskus taas mielipiteemme kulkevat eri latuja. Mulla ei ole aika juuri nyt kortilla, pikemminkin viitsiminen.

      Ai niin, sitä piti vielä kirjoittamani, että sulla on ollut usemmassakin postauksessa esillä se ihana kuohuviinipullo. Itse en sitä ole maistanut, mutta luotan makuusi ja ostin pullon miehen serkulle 60-vuotislahjaksi (pullosta itse asiassa saimme teemavärin isompaan lahjakokonaisuuteen).

      Poista
    3. Pyrin käymään kerran viikossa kaikki tutut bloggaajat, vähintäinkin, mutta on paljon kirjoja, joihin en osaa sanoa mitään. Ja sitten kun vielä tietää jo, mitä lukee seuraavat kuusi kuukautta, se onkin siinä.

      Samoista kirjoista voidaan olla iloisesti samaa tai eri mieltä. Annetaan vain kaikkien kukkien kukkia. Mutta saman kirjan lukemisessa pääsee vähän pähkäilemään toisen kanssa juttuja. En tajua, miten minulla on tällaista ja nyt yrittää flunssa päälle...En nyt viitsi niitä luetella, kun taidat kaiken tietää, sillä olen parikin kertaa sortunut valivalivali -tekstiin;-)

      Se on se Pink! Sain sitä itse ensin lahjaksi ja siitä tuli sitten vähän sellainen suvijuoma omalle terassille. Tykkään enemmän yhdestä tosi kuivasta italialaisesta, mutta minusta Pink on kiva lahja ja sopii partyihin. Lisäksí se kantaa oikeaa väriä! Juu, mun makuun kannattaa luottaa, sillä olen kranttu satakuntalainen, kun sille päälle satun;-)

      Minäkin olen käärimässä lahjaa 60 -vuotiaalle, mutta myös kummipojalle 8 vee.

      Poista
  9. Pakko vain todeta, että kansi on erittäin luokseenkutsuva! Jos visuaalista silmää nyt vähän kirvelee, niin fontti ehkä olisi voinut kirjailijan nimen kohdalla olla toinen? Mutta kaunis kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, ehdottomasti! Onneksi minä saan valita kannet, jotka kisaan lähtevät, mutta lukijoillani on valta äänestää, mitkä kansista ovet heidän mielestään kauneimmat.

      Well...en tunne Veraa henkilökohtaisesti, mutta olen seurannut hänen blogiaan ja minusta hän on helposti lähestyttävä, suora, lämmin, muut huomioiva, eikä ikinä yhtään kyynärpäätaklaaja, joten hän voisi olla vaikka ystäväni, mutta pidän nyt normaalia etäisyyttä, että minua ei voida jäävätä. Mutta tunsinhan Tommy Tabermanninkin ja eräitä muita kirjailijoita, sillä tässä hommassa heihin väistämättä tutustuu. Joten tarkoitan etäisyyttä vain näin alussa;-)Huomasithan, miten pitkä alustus ja nyt vastaus: Tällainen ihminen, kauniisti vaatimaton, saa näkyä EDES nimellään ja kuvallaan! Minullahan on sama juttu: Haluan yläpalkkiin vain nimeni ja kuvani. Teetin juuri uudet käyntikortit ja niissäkin painotus on vain Leena Lumi lilalla ja kuvani.

      Disa, ja Katri Vala -fani minussa rakastaa nimeä Vera Vala;-)

      Poista
  10. Leena, blogissani on hauska juttu jonka haluan sun kanssa jakaa :)

    http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2012/08/iloisia-yllatyksia.html

    ps. olen vaihtanut nimeä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos jakamisesta!

      Miten niin vaihtanut nimeä? Älä vain vaihda, kun muistan sinut nyt niiiiin hyvin. Ja toisekseen, en tajua, miksi en saa Katrin blogia näkymään listalla, jossa ovat muut seuraamani blogit. Kävin taas tsekkaamassa ja kyllä minä olen siellä lukijana...

      Poista
    2. Ai niin, nyt tajusin;-) Viisas veto!

      Poista
  11. Hyvää iltaa Leena Lumi,
    olen liittänyt blogisi Aquilegia blogit -listalleni.
    Runsaasti ihanuuksia blogisi sisältää!
    Kiitos aiemmasta blogini huomioimisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää iltaa, Akileijavaltiatar! Ja minä liitin sinut juuri seurattavien blogien listalle.

      Asun Alvar Aallon huvilasaarella ja Aalto piti vain kolmesta kasvista: köynnöshortensiasta, akileijasta ja kolmatta en muista. Montgomry puolestaan sanoi, että puutarhaan tulee keijuja vain jos siellä on akileijoja. Olen siitä siunattu, että omistan lehdon. Mutta olen kokeilija...Ostin joukkoon valkoista alppiakileijaa sekä japaninakileijaa. Minusta tuntuu, että ne ovat risteytyneet. Nyt perustin pienen kuupuutarhaosion ja sen aloittivat valkoinen akileija sekä valkoinen lupiini. Nyt sinne on viety seuraksi jo valkoista digitalistakin.

      Kirjoita sinä kirja akileijoista, noista mystisistä vaeltajista. Minä hoidan sitten mainostuksen. Minulla noita hurmaavia kaunottaria on kaikkialla. Ja saavat kukkia, missä ikinä keksivätkään.

      Blogisi nimi on maailman kaikkeuden kaunein, sillä siinä tanssivat keijut.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle.

      Lumoavaa elokuuta akileijat sielussa!

      Poista
  12. Upea kansi ja mielenkiintoisen oloinen kirja tuttavuus. Myös kirjailijan kaunis nimi houkuttaa kirjan lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, eikö vain. Suostun lainaamaan;-)

      Poista
  13. kryptan olen lukenut ja pidin, tämä esittely on hyvä voi olla että kirja tarttuu mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Aikatherine, olen tähän vastannut ja nyt huomaan, että sitä ei näy...Tekniikka tappaa minut!

      Krypta oli hyvä ja tästä saatat pitää vieläkin enemmän. Suosittelen!

      Poista
  14. En malta odottaa tämän lukemista. En pidä dekkareista, mutta kuten muuallakin olen maininnut, tämä kirja kiehtoo makujen ja hajujen takia! Ja tietysti blogiystävän tuotoksen ansiosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tässä ei haittaa ellet pidä dekkareista, sillä tämä on tyylíkäs jännistysromaani, jossa ei paljoakaan rankkaa. Vain yksi sukelluskohtaus sai minut, joka olen hulluna dekkareihin, jännittämään.

      On sanottu, että on vain kaksi asiaa, joista kannattaa kirjoittaa: Murha ja rakkaus! Minä luen molempia.

      Vera on niin 'vera'♥ Nyt kävi rivien väleistäkin ilmi, että pohjalaisuus ei jätä naista. Minä olen Satakunnasta ja siellä on paljon samaa mentaliteettia eli rehellistä suoruutta ja 'fair play'.

      Poista
  15. Todella hyvin kuvaat kirjaa. Minullekin henkilöiden määrä ja puheenpolina italialaisittain tuotti hankaluuksia aluksi ja kyllä myöskin lopuksi. Italian kielen viljelystä olen justiinsa samaa mieltä kanssasi, samoin jännityksestä, semminkin kun on lukenut esim. Varjojen huoneen tms. Mutta aurinko, pizzat, hyvä viini ja Italian kauniit maisemat kyllä räiskyvät silmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, minä niin haluaisin rakastaa Veran kirjoja, mutta ne eivät vain ole ihan minulle. Jos pitää brittiläisestä realismista nin kirjoissa kuin tv-sarjoissa, tämä on liian siloiteltua. Ruoka on aina nappijuttu tarinoihin, mutta se ei nyt ihan riittänyt.

      Poista
    2. Leena, kyllä sinä olet ahkera ja kommentoijaystävällinen bloginpitäjä, kun aina vaan löydät näihin vanhempiinkin kommentoineet!

      Poista
    3. Reijo, onkohan tämä enää normaalia;) Tuleeko sinulle se Meidän Suomi -lehti? Siinäkin oikein mainittiin miten hyvä on vuorovaikutukseni lukijoideni kanssa...niinpä.

      Näistä tulee viesit minulle s-postille, enhän muuten voisi tietää;)

      Poista
  16. Ei tule lehteä, mutta hyvä, kun sielläkin huomattiin! Ja oikein normaalia mallikkaalla tavalla.

    VastaaPoista