perjantai 19. lokakuuta 2012

SUOLAMPI, SUON LEHTIEN HILJAISUUS...

Suolampi, suon lehtien hiljaisuus
niittyvillaa, kurkien untuvaa

ja niin olit itsekin
rakastetun käsien jäljiltä

kosteikko

ja kun jonakin päivänä
puhkesi lämmin itku
maanalainen vesi kohosi alhaalta
ja puhkaisi sinuun uuden väylän

ymmärsit että se oli samaa juurta
että elämä alkaa vedestä

henkinenkin, ja sinä halusit kirjoittaa runon
kosteikkojen, kaikenlaisten kosteikkojen puolesta.

- Sirkka Selja -
Pisaroita iholla (WSOY 1978)
kuva Petri Volanen (Paratiisi, Minerva 2011)

28 kommenttia:

  1. Mistä ihmeestä löydät näitä ihania runoja!
    Niittyvillakuvakin on niin kaunis:)

    Mukavaa viikonloppua!

    Lueskelen noi pitkät postauksesi mökillä, kun on aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, etkö muista teiniaikojemme runoilijaa, Sirkka Seljaa! Vellilässäkin kiersi monella vihkoja täynnä Seljan runoja.

      Volanen on maaginen kuvaaja!

      Mahtaako kannattaa, ainakaan mun kirjettä: Se on täynnä jotain hämärää katumusta...;-)

      Nittyvilla on niiiiin kaunista.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  2. Kiitos runosta, kylmät väreet (tunne-elämyksen) hiipivät selkäpiissä tuota lukiessa.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, niin minullakin, mutta aika ihanat väreet silti. Aivan tunnen suon tuoksun ja sitten jotain muutakin...

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  3. Ihan suloisen suon värinen kuva, ruskea..:)))

    Ja hieno runo, soivat yhdessä kuin sinfonia!:O

    Oikein ihanaa viikonloppua, LeenaIhaNainen & Co!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, suot ovat todella kauniita ja ainutlaatuisia. Illalla syön herkkuna suon kultaa, hillaa, vaniljajäätelöllä;-)

      Nämä kaksi kuuluvat yhteen!

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jael, eikö!

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Kaunis, niin kaunis runo ja kuva! Kiitos Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, en voi kieltää: Palvon itsekin tätä kuvan ja runon paria. Kiitos!

      Poista
  6. Hieno on kuva!

    Minusta runossa ei tarvitsisi tuoda tuota rakkautta niin pintaan. Eikä välttämättä mainita lainkaan. Ja sitten kun mennään vielä synnyttämiseen asti. Suo suona, lempi lempenä. Kyllä suossa on sinänsä jo aihetta kyllikseen. Vai tarkoittaako runoilija, että elämä on alkanut suosta? Eikö tuo liene juuri toisin päin. Suo on syntynyt elämän pursuessa vesialtaassa niin että vesi on peittynyt. Suossa elon valtaan jää tila veden altaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, se on täydellinen.

      Ei tarvitsisi tuoda tuota rakkautta pintaan??? Sanoo hän, joka Runon eroksesta kirjoittaa;-) Oletko kosteikkojen vastustaja? Nyt olen kerrankin kanssasi täysin eri mieltä: Minun lajini on nimenomaan luontoeroottiset runot. Ja muistathan kaikki Nerudan sammalmättäät, reisiä kiipeävät hämähäkit etc.

      Joskus on hurjaa, kuumaa, kun kaikki tulee suoraan ja kohti. Pahan kukat. Shakespearen sonetit. Slungan runot. Mutta eikö sitä jonain hämärän putoamisen hetkenä kaipaakin enemmän erotiikkaa kuin suoraan asiaan menemistä? Jotain joka tulee nurkan takaa, takaa, jostain.

      Voisin muuten jatkaa tästä vaikka kuinka, mutta en uskalla, sillä kuumetta, siis oikeaa kuumetta. Mutta ei tämä tähän pääty;-) Kerään vähän voimia...

      Suo on täynnä erotiikka. Rakkautta ja murhaa. Niitä kahta asiaa, joista vain kannattaa kirjoittaa. Oletko unohtanut suon tuoksun? Koskettanut suon ihoa? Juonut suota sisääsi, kuten voisit juoda rakastettuasi, johon sinulla on jano.

      Suolla kasvaa mm. lihansyöjäkihokkeja ja mehevää hillaa. Miten minulle tulee näistäkin mieleen ihan muuta kuin kasvioppi ja suomuurainten terveellisyys.

      Tämä menee onneksi kaikki kuumeen piikkiin;-)

      Viikonloppua!

      Poista
    2. No, mutta, enhän minä suinkaan soita vastusta enkä väheksy! Jos luet kommenttini tarkemmin, huomannet, että pidän suota sinänsä jo riittävänä kuvauksen kohteena, jonka kuvauksen myötä tietenkin lukija voi eksyä sinne minne runoilijan varovasti asettelemat pitkospuut tuntuvat johdattelevan. Tässä runossa maasto on merkitty melko selkeästi.

      Mietin tuota suon suhdetta synnyttämiseen ja tulin sanaleikin kautta sellaiseen kompromissiin, että suossa vesiallas muuttuu kantavaksi. Sen voi sitten käsittää kahdella tavalla sen "kantavan".

      Paranemisia siitä kuumeesta! Minulta loppui penisilliinikuuri eilen aamulla.

      Poista
    3. Kejukolaaja, et tietenkään, mutta voisit tässä yhteydessä puolustaa KAIKKIA kosteikkoja. Onneksi ymmärrät nyt sentään, miten hurmaavasti Selja johdattaa kulkijaa/kulkijoita pitkin pitkospuita sinne jonnekin...paratiisiin. Juu, tämän kartaston minäkin ymmärrän;-)

      Kantava tamma! Kyllä minä myönnän, että miesten ja naisten aivoissa on jotain eroa...Tuo kantavuus ei tullut nyt yhtään mieleeni, vaan kaikenlainen uppoaminen. Vajoaminen. Putoaminen. Nirvana.

      Kiitos. Jos tämä ei tästä tokene, niin ensi viikolla lääkäriin. Syön niin paljon D:tä, että ei tässä näin pitänyt käydä.

      Poista
    4. Merihevosilla muuten (tammoista puheenollen) on kantava koiras! Kyllä minäkin aikani lapsiani kannoin, kun kärsivät koliikista.

      Poista
    5. Ilmankos olenkin aina pitänyt merihevosista;-)

      Onneksi meillä vain yksi kärsi tuosta 3 kk:n riesasta: Piti ajella öisin autolla pitkin pitäjää, sillä vain siten lapsi rauhoittui.

      Poista
  7. Tuli vahvasti mieleen suopursi ja pitkospuut. Kaunis kuva ja runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, minulle suon tuoksu, hillat, kihokit,jano, kosteus...

      Vahva pari, tämä kuva ja runo. En voi kieltää.

      Viikonloppua!

      Poista
  8. Oi Leena, upea kuvan ja runon liitto. Kaunista, kaunista!

    Nautinnollista viikonloppua, voi hyvin lumoava♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannah, eikö vain. Kiitos!

      Kiitos samoin sinulle, Hymytyttö♥

      Poista
  9. Ihana runo ja ihana kuva, kolahtivat niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, niin minustakin. Kiitos!

      Viikonloppua♥

      Poista
  10. Aivan ihana runo,
    niin todellinen, niin elävä..
    Taidan etsiä tuon runoilijan käsiini..tai siis hänen runojansa..
    ihanaa viikonloppua sulle leena♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, minusta tuntuu, että sinäkin muistat teinivuosilta Seljan runosarjan Taman lauluja...Ne tosin eivät enää kolahtaneet minuun, mutta nyt löysin Seljan muut runot.

      Kirjasto taitaa olla oikea osoite. Kunpa Seljan tuotannosta saisi Kootut runot. Joku kustantamo voisi ottaa tämän asiakseen.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  11. Runoja yhtä mahtava kuin suo elementtinä, mättäineen ja vaarallisine suopursun tuoksuineen. Ja sieltä kurjet lähtevät etelään kuin nyt anonyymikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kaikki nyt tuntuvat lähtevän etelään tai palaavan sieltä. Itse olen vaeltanut Ahmatovan Neuvostoliitossa ja Venäjällä...

      Kaunista matkaa ja palaa kera kurkien!

      Poista
  12. "maanalainen väylä,
    puhkaisi sinuun uuden väylän"
    tulee mieleeni itkun merkitys.
    Jos ei ikinä itke on kuin seisova vesi,
    muuttuu lietteiseksi, tunkkaiseksi,
    mutta kun tunteet ryöpsähtää pintaa
    ja itku tulee luonnostaan
    alkaa jälleen kuplia raikasta vettä
    elämänilon virvoittavaa vettä.
    HIeno, puhutteleva runo. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, näinhän se on. Toisilta kyynelehtiminen sujuu helpommin kuin toisilta, mutta vedet eivät saisi seisoa, vaan virrata...

      Täysin samaa mieltä: Yksi Seljan parhaita.

      Poista