perjantai 2. marraskuuta 2012

KOLMAS JA VIIMEINEN

En halua pelkooni kohmettua,
     paras kutsua Bachin Chaconnea
          ja muuatta miestä sen mukana.

Ei hänestä tule puolisoa,
     mutta kahdeskymmenes vuosisata
          hämmentyy meistä kahdesta.

Satuin luulemaan häntä siksi,
     jolle salaisuus on lahjoitettu
          ja katkera kohtalo säädetty.

Yö on sumuinen, hän on myöhässä
     matkalla luokseni Fontankan taloon
          juomaan uuden vuoden viiniä.

Ja siitä loppiaisillasta
          hän muistaa kynttilänvalon
               ja vaahteran ikkunan takana,
                    runoelmani kuolemanlennon...

Ei hän anna keväistä sireeninoksaa,
     ei rukousta, ei sormustaan --
          hän tuo minulle tuhon tullessaan.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
suomennos Marja-Leena Mikkola
kuva Unelma

20 kommenttia:

  1. Kiitos runosta (Marja-Leena M. on hyvä suomentaja) ja oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, ole hyvä. Hän on, hän on...kunpa saisimme uuden painoksen Ahmatovan Valitusita runoista.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Kiitos tästä Anna Ahmatovan runosta & Unelman kuvasta!<3

    Oikein kaunista viikonloppua sinulle, ja Co, Leena-IhaNainen!<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä. Unelman tälle kuvalle vain parasta eli ainakin vielä se on minulle Ahmatovaa...olen hänestä ihan kuumeessa.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  3. Pelko vie energia (minun header sisältää tänään esimerkkejä oikeesta elämästä, mä ehkä valitsisin kirjat...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, pelko vie kaiken. Well...kirjat, meren, tuulen, lumen...

      Poista
  4. Olen kahteen kertaan käynyt etsimässä Ahmatovan kirjaa ja vihdoin eilen sain sen käsiini. Kyllä on kaunis kirja, kuvat on upeita ja teksti hienoa. Historiaa ja upeita runoja. Aaah!

    Vaahtera katsoo täälläkin lähes lehdettä sisälle. Antaa talven tulla ja osan menneisyyttä kuolla.

    Mutta murhetta, minulle ei nyt.

    Ihanaa viikonloppua sinulle Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, miten se nyt niin vaikeeta...Mulla sama edessä ensi viikolla. Yksi toinenkin ystäväni osti sen tänään ja meilasi, että juuri tästä Ahmatova -kirjasta hän pitää. Ja hän on venäjän kielen taitajana lukenut niitä eräitäkin.

      Ah, lumen valoa...ja tuoksua.

      Ei mitään murhetta, eihän toki.

      Kiitos samoin sinulle Aurinkoni♥

      Poista
  5. Ah, Ahmatovaa! Palaan näihin tunnelmiin aika pian... sinä jo ehdit edellä.

    Sinulle on jotakin blogissani. :D
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi tuo 'ah!' sopii tähän niin hyvin. Olen niin Ahmatova-kuumeessa tuon upean kirjan jälkeen.

      Kiitos tulen.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  6. Uih mikä kuva ja tunnelma :) ja mitkä makuhermoa kutkuttavat jutut edellisessä postauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, eikö vain. Ahmatovaa ja pinkkiä kuuraista ruusua...

      Nyt uusia ohjeita vain reippaasti kokeilemaan;-)

      Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  7. Ystäväni, mä olen taas ihan poikki... Kiitos tästä piristysruiskeesta! Kaunis runo, säkenöivä kuva! Näissä on sitä jotakin.

    Meinasin muuten nappasta sinulta valokuva-vuodenaikahaasteen. Asumme ihanaa vanhaa ortodoksikirkkoa vastapäätä. Se on huomattavasti kuvauksellisempi, kuin olohuoneen ikkunan alla virtaava "pääväylä" :)

    Rentouttavaa lauantai-iltaa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mein Liebling, niin minäkin...suljetaan koneet.

      Ole hyvä. Tarkoitus oli tarjota parhautta.

      Hyvänen aika: Ota ole hyvä! En tiennyt millään, kuka sitä haluaisi..., kun ei voi tietää, miten kukakin asuu. Voin kuvitella kirkon lmessa ja jouluvalaistuna. Tee se ma. Nyt lepäät.

      Kiitos samoin♥ Juuri homejuustot kulkevat alakertaan...taidan lähteä perässä.

      Poista
  8. Kuva on kaunis! Ruusu on siinä kuurassa niin kutsuvassa.

    Runokin on ihastuttava, varsinkin kun viimeiseen säkeistöön on saatu mukaan loppusointuakin, joka kai venäläisessä runoudessa on ollut mukana koko 1900-luvun vaikkei sitä suomennoksista aina arvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, niin minustakin. Kuurainen rakkaus...tai menetys.

      Mahtava rytmi, kuin melodia runossa. Tämä loitsii minua.

      Tunnen paremmin venäläiset klassikot, vankileirien saaristot ja Romanovit kuin runouden, mutta Osip Mandelstamin elämänkerta minulla on ollut jo kauan. Siis sinun kysymysmerkkiisi en nyt kykene vastaamaan. Uskon sinun tuntevan venäläisen runouden minua paremmin. Olen nyt vain niin Ahmatovassa, että se Valitut runot pitäisi saada omaksi. Kunpa ottaisivat uuden painoksen kirjasta!

      Poista
  9. Kuva huurteisesta ruususta on dramaattinen, samoin kuin runokin. Sama tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, nämä kaksi, runo ja kuva, palvovat toisiaan, nousevat yhdessä avaruuksiin.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Hanne, ole hyvä. Arvasin, että arvostat.

      Poista