sunnuntai 4. marraskuuta 2012

PETER JAMES: KUOLEMA EI KÄY KAUPPAA


Luke oli Caitlinin poikaystävä. Hän suoritti Brightonin yliopistossa tietotekniikkaopintoja, joiden sisältöä hän ei ollut koskaan onnistunut selittämään niin, että Lynnkin ymmärtäisi. Lynn oli tavannut elämänsä aikana kaikenlaisia renttuja, mutta Luke oli ihan omaa luokkaansa. Luke ja Caitlin olivat seurustelleet runsaan vuoden, ja tuona aikana Lynn oli onnistunut saamaan pojasta irti noin viisi sanaa, ja nekin kovan yrittämisen jälkeen. Lynn oli alkanut uskoa, että nuorten välinen ihastus johtui siitä, että he molemmat tulivat samalta planeetalta – jostain maailmankaikkeuden toiselta laidalta. Linnunradan sivukujilta.

Peter Jamesin uusimmassa jännitysromaanissa Kuolema ei käy kauppaa (Dead Tomorrow, Minerva Crime 2012, suomennos Leena Mäntylä), kirjailija, käsikirjoittaja, tuottaja ja yksi Ison-Britannian suosituimmista dekkaristeista osoittaa jälleen kerran, missä hän on kaikkein vahvimmillaan: Tarinan uhrien kuvaamisessa! Muistatte ehkä Michael Harrisonin, Kellie ja Tom Brycen, Skunkin ja Beathanyn sekä Abbyn, joka oli menossa Brighton Marinaan elokuviin katsomaan Sovitusta, kun…

Uusimman Roy Grace –sarjan keskiöön nousee eronnut Lynn Becket, jonka teini-ikäinen tytär Caitlin on kärsinyt vaikeasta maksasairaudesta 9 –vuotiaasta saakka. Lynnin mies, konemestari Malcom Beckett on jättänyt perheensä toisen naisen takia, mutta välittää edelleen kovasti tyttärestään ja tytär kaipaa sitä kotia, jossa he asuivat kaikki yhdessä, vain se oli ’oikea koti’. Lynn on kuin BBC:n laatusarjat, joissa ihmiset näyttävät oikeilta, eivät Kauniit ja rohkeat –sarjan barbeilta. Lynn ei jaksa aina huolehtia ulkonäöstään, hänellä on rahahuolia ja jääkaapin särkyminen voi olla hänelle pieni maailmanloppu. Hän itse työskentelee perintätoimistossa, jossa näkee, mihin ylivelkaantuminen voi johtaa. Silti Lynnille annetaan nyt enemmän kuin ihminen voisi kestää ja hän on valmis hyppäämään pimeään, sillä Caitlin ei tunnu saavan maksasiirrettä julkisen terveydenhuollon kautta ja aika on loppumassa. Pimeässä Lynnin ainoaksi valoksi paljastuu yllättäen Luke, jossa hän on inhonnut kaikkea ulkonäöstä alkaen…

Sussexin etsintäyksikön osalta kaikki alkaa siitä, kun Brightonin edustalta alkaa löytyä ruumiita, joilla ei ole sisäelimiä. Jäljet johtavat Roy Gracen ja tämän tiimin Romaniaan julman sisäelinkaupan jäljille. Roy piipahtaa myös läheisen kollegansa luona Münchenissä, jossa on tehty viimeinen näköhavainto hänen vuosia sitten kadonneesta Sandy-vaimostaan. Sarjaa järjestyksessä lukevat tietävät, miten koukuttavaan kohtaan jäimme viimeksi!

Tällä kertaa minua ei nyt hetkauttanut Sandy, vaan Lynn vei kaiken huomioni. Hän ja hänen uskomaton sisunsa. Caitlin on myös kuvattu tavattoman uskottavasti maksasairaana, sillä juuri noin voisi olettaa vakavasti sairastuneen teinin suhtautuvan epäoikeudenmukaiseen kohtaloonsa. Sen sijaan varsin vähän kiinnosti poliisityöskentely, josta miehet niin rakastavat kertoa pikkutarkasti yksityiskohtia ja nimetä niitä operaatio sillä ja sillä nimellä. Nyt on menossa Sussexin poliisin tietokoneohjelman operaatio Neptunukseksi nimeämä tapahtuma, jota tähdittävät miehet aivan toisin kuin loistavassa brittilauantaisarjassa Scott & Bailey, jossa machoilulle ei anneta edes pikkusormea.

Myönnän kirjoittaneeni edellisestä Jamesin kirjasta Kuolema peittää jäljet (Dead Man’s Footsteps) kertoessani, että ’uskallan sanoa, että jos pidät Colin Dexterin Morsesta, pidät myös Roy Gracesta.’ En vieläkään peru sitä, vaikka Roy Grace on joskus kuin haalea kylpy, hieman laimea, itseänsä täynnä ja niin hyveellinen. Hänen täydellisyytensä murenee vielä, ennustan…Onneksi Jamesin jutuissa on lihaa ja verta olevia ihmisiä, joille sattuu ja tapahtuu. Peter James on niin oivallinen rakentamaan tavallisen ihmisen kuvausta, että siitä hänelle täydet pisteet. Sen takia minä luen Roy Grace –sarjaa varmaan sateenkaaren tuolle puolen. Toiset voivat jäädä koukkuun jo Sandy-kuvioon, mutta minä tarvitsen näitä Lynnejä ja Skunkkeja.

Jamesin rasitus on liian runsas henkilömäärä. Juuri kun olet noin neljänsadan sivun jälkeen päässyt takaisin kärryille eli juoneen tiukasti kiinni, tulee taas kappale, jossa kaksi uutta nimeä ja heillä vielä lempinimet. Mitä väliä tällä kappaleella on:

Jon Lelliott, joka tunnettiin paremmin nimellä WAFI, oli sukeltanut apunaan Chris Dicks, lempinimeltään Clyde, ja tunnistanut hylyn Scoop-Eeeksi. Hän oli myös löytänyt kajuutasta…

Kaksi virkettä, jotka olisi voitu hyvin sivuttaa aivan toisella tavalla tai vaikka vain kertomalle, että ’sukeltajat löysivät…’

Rikosylikonstaapeli Glenn Branson on kuin vastine Patricia Cornwellin Marinolle. Hän on kiinnostava  ollen täysin Royn vastakohta. Rasvaista ruokaa mässyttävä sottapytty, joka tietää kaiken elokuvista, musiikista ja pukeutumistyylistä, mutta joutuu nyt onnettomuudeksi punkkaamaan Gracen asunnossa, koska vaimo on heittänyt hänet ulos. Varmaan rankka asuinkumppani, mutta kiinnostava persoona lukea.

Miten nyt tekee mieli sanoa, että tämä sarja kannattaisi lukea kronologisessa järjestyksessä eli Kuoleman kanssa ei kujeilla (Dead Simple), Kuolema katsoo kohti (Looking Good Dead), Kuolema ei riitä (Not Dead Enough) ja Kuolema peittää jäljet (Dead Man’s Footstep). Toisaalta Roy Grace on toistaiseksi muuttunut niin vähän, että hyvin voi aloittaa vaikka tästä uusimmasta. Minulle tähän asti paras on ollut Kuolema katsoo kohti, kiitos aivan uskomattomien roolihahmojen Kellie ja Tom Brycen.  Ja toisena tulee ensimmäinen eli Kuoleman kanssa ei kujeilla.

Olen ilolla huomannut, että Roy Grace -sarjan suomalaiset kannet ovat kohentuneet: Rankka tarina, mutta kaunis kansi, olkoon jännitysromaanin normi. Elinsiirtokauppa on niin rankka ja todellinen rikos, että ymmärrän olla kiitollinen kannesta, jonka otaksun kuvaavan Brightonia.

Peter Jamesin teoksia on käännetty jo yli kolmellekymmenelle kielelle ja Roy Grace -sarjaa on myyty yhteensä yli yksitoista miljoonaa kappaletta! Varteenotettava brittidekkaristi siis: Suosittelen!

***** 
Muut lukemani dekkarit löydät täältä

*****
Eräänä aurinkoisena helluntaiaamuna kotonani soi puhelin. Isä vastasi. Hän sai kuulla, että hänelle oli löytynyt uusi munuainen Tanskasta. Laukku oli odottanut pakattuna jo kauan ja vanhempani nousivat taksiin, jossa matkustivat kohti Helsinkiä, kohti uutta elämää. Aikaa ei ollut hukattavissa yhtään. Kaikki meni hyvin ja meidän perhe osaa olla kiitollinen siitä, että maailmassa on elinluovuttajia. Kun kyseessä on maksan tai munuaisen tuhoutuminen, on aina syytä muistuttaa, että nämä elimet voivat tuhoutua aivan muusta syystä kuin alkoholista, joskin myös siitä. Isäni oli absolutisti, mistä hän huumorimiehenä kehitteli hauskoja juttuja, joita muistelemme etenkin viinilasillisen äärellä. Isä rakas: Kaikki taivaan tähdet sinä!

13 kommenttia:

  1. Hurraa, kansien kanssa on menty etiäpäin ihan hurjasti! Tällaiseen kirjaan tekee jo mieli tarttua :) Kiitos tästä arviosta Leena, katsotaan, katsotaan millaisen vaikutuksen minuun tekee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ne ekat kannet Suomessa...;-)

      Minusta niin moni voi samaistua Lynniin, äidin hätä lapsestaan ja se arki kaikkineen.

      Ole hyvä. Kyllä sinusta vielä Jamesin lukija tulee: Sain siitä etiäisen!

      Poista
    2. Totta, tässä on upean kuuloinen aihe. En pidä kovinkaan paljon päähenkilöstä (juu, vähän nössö se on) mutta juonet James kyllä taitaa!

      Täällä on koko päivän ollut paksu sumu. Kävin kuvailemassa kirkkoa samalla kun Kikiä ulkoilutin. Ehkäpä huomenna teen postauksen :)

      Poista
    3. Aine on tämän päivän reaalimaailmaa. Roy on pliisu, etenkin verrattuna Oppipojan Sebastianiin;-) James on taitava kirjoittaja!

      Täällä harmaata, harmaata, mutta sisällä niin kodikasta. Mukava ajatella sinua Kikin kanssa;-)

      Odotan!

      Poista
  2. Ihana ylläri Leena ne havut, niin tykkään hopeakuusesta. Nähdään hetken päästä:)
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, no kerrankin tajusin, että niistä olis jollekin hyötyä. Yirtän ottaa kaksi isoa mustaa säkillistä;-)

      Lauantaihin!

      Poista
  3. Kaunis kansi joka houkuttaa lukemaan. Tämä voisi olla sopivaa lomalukemista joulun aikaan. Ihanaa lähteä lauantaina ja kaadetaan vaikka takapenkki niin varmasti sopii. Jätä minullekkin pari oksaa havuiksi kanervien kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kerrankin! Mitä nyt olisi joulu ilman jännitystä;-)

      Taidan hankkia niitä jätesäkkejä lisää, sillä oksat ovat aika isoja...saat niitä sitten paloitella mieleisiksi. Miten hyvä, että arvokas puu tulee hyödynnettyä.

      Poista
  4. tää mulla on enää lukematta ! kesälomani kahdella viime viikolla luin kaikki muut ! ihan koukussa ! ihana uusi tuttavuus, ja kaiho on aina on suuri kun saa kirjan loppuun , haluaa heti lisää !
    mitä voisit suositella mulle , kun pidän juuri mm jamesin , läkbergin ja åsa larssonin kirjoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periferian riikka, ja kohta ilmestyy uusi Peter James -dekkari! Minäkin pidän aivan valtavasti.

      Mainitsit juuri parhaat, mutta sitten on aivan aika uusi sarja, johon minä ja pari muuta naista olemme totaalisen koukussa ja se on Hjorth&Rosenfeldtin Mies joka ei ollut murhaaja ja saman kaksikon Oppipoika. Nyt syksyllä saamme tähänkin sarjaan jatkoa. Jos aloitat tämän et voi lopettaa, sillä ken on Sebastianin tavannut on koukutettu;) Toinen tekijöistä oli mukana aikanaan tekemässä Varustamo sarjaa tv:lle ja on tiettävästi nyt mukana tänään alkaneessa Sillasssa, jonka katsoin. Tämän kesän ainoa sarja, jota seuraan. Ehdit vielä mukaan, sillä uusinta aina torstaisin, mutta tulee sunuuntaina jo klo 22. Olemme paljon menossa viikonloppuisin tai vieraita, joten taidamme katsoa osan arkiviikolla. Oli aivan huikea aloitusjaksi. Ehkä hän joka on tässä mukana on Hjorth...,mutta siis parivaljakko Hjorthin ja Rosenfeldtin vasta kaksi osaa mennyt dekkarisarja on huippua.

      Nyt tosin luin vähän aikaa sitten kovan dekkarin, joka on minusta Slaughterin paras eli Yli rajan, mutta se on raaka. Yleensä en pidä ihan näin kovasta, mutta nyt tuli vahva poikkeus. Kuten on muuten Tess Geeritsenin Jääkylmäkin.

      Tässä kaikki dekkarit Leena Lumissa http://leenalumi.blogspot.fi/2012/07/dekkarit-leena-lumissa.html

      Poista
    2. Achtung: Tämän mainitsemasi Peter Jamesin jälkeen on ilmestynyt tänä keväänä Kuolema kulkee kannoilla http://leenalumi.blogspot.fi/2013/04/peter-james-kuolema-kulkee-kannoilla.html joten voit vielä jatkaa Peter Jamesin parissa hänen syksyllä ilmestyvää odotellessa!

      Poista
    3. itse asiassa luin ensimmäisenä juurikin kuolema kulkee kannoilla ja sen jälkeen haalin kirjastosat kaikki aiemmat , mitä löytyi , tuo yksi vielä...
      mun pitikin katsoa Silta, mutt ajotenki se meni vaan ohi, hyvä kun tulee uusintana.
      ja kiitos ihan älyttömästi noista vinkeistä ! oon myös lukenu slughteri aja gerritseniä, mutt ajossain vaiheessa ne alko vähän tökkiä ja englantilaiset ja ruotsalaiset maistui paremmalle.
      yk shyvä tv-sarj atulee kakkoselta mikä on kans pakko kattoo: Luther, poliisi, jolla myös hieman oman elämän vastoikäymisiä, tykkään tyypistä .
      mutta kirjastoon siis tänään :)

      Poista
    4. Olen koukussa Siltaan;) Onneksi on torstait, sillä muuten en näkisi kaikkia osia. Miksi en tallenna on pitkä stoori ja melkein farssia, kun meillä on se hela hoito hankittu...

      Ole hyvä! No, minä kyllästyin muutamaan ruotsalaiseen, jotka alkoivat sekoittua toisiinsa eli Mari Jungstedt, Anna Jansson ja sitten vielä joku kolmas...Otin heistä paussia, mutta tilalle tuli Johan Theorin, Läckberg varmemmin ja nyt Hjorth&Rosenfeldt.

      Olen ollut niin hulluna brittidekkareihin, että lähdin täältä saariston periferiasta kerran Helsinkiin kirjojen yöhän vain saadakseni P.D. Jamsin signeeraukset hänen kirjoihinsa. Siis P.D.Jamesin alkupään kirjat ovat maailman huippua. Ja Minette Waltersilta olen lukenut kaiken. Kuvanveistäjä saattaa olla maailman paras dekkari, josta on tiettävästi tehty tutkimustakin. Sain jopa kunnian meilata Waltersin kustannustoimittajan kanssa ja kun olin lähdössä isoon leikkaukseen mukani Waltersin Häpeänaamio sain Minetteltä henkilökohtaisen tervehdyksen...

      En katso yleensä televisiota suvella ollenkaan, mutta nyt taisi tulla poikkeus. Jotenkin sen 10 jaksoa aion sovittaa suviohjelmaamme;)

      Minäkin odotan kirjastosta ilmoitusta yhdestä kirjasta...

      Poista