lauantai 8. joulukuuta 2012

Aikaköyhyydestä aitoon läsnäoloon


Vaikka en ole tietääkseni enkeli-ihmisiä tämä Hannen enkeli pysäytti minut kuin seinään. Kuvan värit ovat uutta, maagista Hannea ja se jokin tässä saa minut nyt kertomaan, mitä toivon eniten ja ainoastaan joululahjaksi. Ehkä lumikeiju ei olisi riittänyt saamaan minua seisahtumaan juuri tähän vuodatukseen, vain Hannen enkeli.

Toivon joululahjaksi aikaa. Vain aikaa. Mieheltänikään en halua mitään muuta kuin aikaa, sillä mikään tavara ei ole yhdessä vietetyn ajan veroista. Meillä on aika tiukassa eli olemme aikaköyhiä! Viime vuonna samoihin aikoihin olin vieläkin aikaköyhempi, sillä miestäni vei juoksuvalmennus MM-kisoihin. Olin onneton, todella onneton. Nyt on paljon  paremmin, mutta tänään kun ryntäsimme viimeisiä joululahjoja, osin jo joulun herkkuja, kynttilätäydennyksiä, joulukortteja, nuorillemme lahjakortteja ja montaa muuta, tuntui, että turhuuden turhuutta tämä kaikki on ja 'maailma seis,haluan ulos!' Sanotaan, että ruuhkavuodet ovat kun lapset ovat pieniä. Minun kokemukseni mukaan se aika oli lastenleikkiä näihin vuosiin, mutta kukin kokee tavallaan.

Olin eilen serkkuni kanssa Witikkalan kartanossa ja meillä oli pitkä ja antoisa päivä. Nautimme kaikesta kauniista ja tein mukavia ostoksiakin, mutta minusta ei ole niistä nyt juttua tekemään. Voin kertoa, että ostin jotain jossa on mustaa pitsiä itselleni, jotain raskasta ja ruostunutta keittiöön, jotain kivaa tyttärelle ja vähän koristeita joulupöytään. Päivä oli pieni sisustusloma, mutta se saa nyt olla vain yksi joulukuun tapahtuma, joka liittyy muistojen ketjuun.

Olen käärinyt lahjoja kauniisiin papereihin, kirjoja, pehmeitä paketteja ja elokuvia, mutta olen huomannut aloittaneeni vähitellen uudenlaisen tradition: Kutsun ystäviä lounaalle ulos. Näin kaikki voimme keskittyä toisiimme, ilman turhaa passaamisen ja siivoamisen stressiä ja näin aidosti olla läsnä toisillemme. Minä olen vielä sen verran omituiseksi muuttunut, että siivoaminen ei ole elämäni intohimojen kärkipäässä, joten miten mukava onkaan sulkea ovi takanaan ja lähteä kaupungille seurustelemaan. Tänään viimeksi sovimme yhden perheen kanssa, että tapaamme vielä ennen joulua hyvän ruoan merkeissä, mutta nyt ei kummankaan kotona, vaan muiden passattavana. Tämä on vaihtelua meille kaikille, jotka olemme intohimoisia kokkaajia, mutta aina se siivoaminen ennen ja jälkeen.  Näin kaikki saavat täydesti osallistua seurusteluun, vuorovaikutteiseen läsnäolemiseen, eikä yhden tarvitse huhkia passarina. Nyyttikestit eivät tilannetta yhtään parantaisi, sillä sitten jää jälkeen kuitenkin aina kasa astioita ja muuta siivoamista. Tähän tietysti joku voi ehdottaa, että 'kaikki voivat tiskata ja siivota yhdessä', mutta kun minä en halua juuri nyt seurustella tiskaten ja siivoten, vaan keskustellen ja herkuista nauttien. Jonain muuna aikana on toinen tuuli ja toinen mieli: silloin kokoonnutaan kotiimme ja istutaan tuntikausia pöydän ääressä.

Toivon aikaa hääpäivä- ja joululahjaksi, mitkä ovatkin meillä yksi ja sama ajankohta. Toivon koko loppuelämäni vain aikaa ja läsnäoloa. Sitten kun olen sateenkaaren tuolla puolen, en pyydä enää kenenkään aikaa ja kaikki saavat minun puolestani säästää aikaansa jopa haudallani käymiseltä: Olen sen verran erakko, että viihdyn mieluusti ihan rauhassa ja hiljaisuudessa – siellä hautuumaalla. Läheiseni saavat silloin tuhlata ainoan elämänsä tunnit vaikka pölyjen pyyhkimiseen tai urheilukentän ympyrän kiertämiseen loputtomasti, vuodesta toiseen ja televisiossa saa urheiluselostaja huutaa aamusta iltaan mukatärkeitä ilmoituksiaan,  mutta: Minä olen nyt, en huominen! Sinäkin olet nyt, et huominen! Kaikkein eniten lapsi on nyt, ei huominen!

Mieti tarkkaan, onko lähipiirissäsi aikaköyhä puoliso, lapsi, ystävä tai muu henkilö, jolle voisitkin lahjoittaa tavaran sijasta aitoa läsnäoloa. Ja muista myös perheen lemmikin läsnäolon kaipuu: Hänen laumansa on hänen perheensä.

Love
Leena Lumi
kuva Hanne

62 kommenttia:

  1. Kivasti kirjoitit, Leena! Samaa mieltä. Aika, oli se omaan käyttöön tai toisten kanssa olemiseen tarkoitettu, on loistoaikaa!

    Sitä toivon sinulle! Jos vielä jouluradio soi taustalla, ei tarvita kinkkuja eikä torttuja. Tunnelma on valmis.

    Tosi puhutteleva tuo Hannen enkeli. Terveisiä hänelle!

    Liisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, kiitos, nyt tällainen lauantai-illan vuodatus. Ihan niin, myös oma aika on tärkeää. Kuin myös toiselle annettu.

      Kiitos samoin sinulle! Kuule, kaikki tortut ja kinkut saa minulta nyt pitkät. R. uhkaa hankkia palan kinkkua, joten sitä perunalaatikkoa taidan hänelle vähän laittaa, mutta muuten sitä mitä yleensäkin eli kalaa,kalaa ja kalaa. Kirjoitan tästä vähän myöhemmin lisää, siis mitä jouluna meillä...nyt. Tunnelma on tärkein!

      Hanne on niin ihana! Hän taitaa tehdä minusta enkeli-ihmisen;-)

      Kiitos psta!

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Leena, tämä oli viisaasti kirjoitettua tekstiä.

    On hauskaa olla energinen ja puuhata paljon kaikkea mieluisaa, mutta on tärkeää myös osata vain olla ja nauttia toisen läsnäolosta. Elämä on hyvin lyhyt. Siksi meidän pitää oppia antamaan toisillemme aikaa.

    Joillakin ihmisillä on suunnattomasti energiaa ja voimia. Meillä jotka olemme heikompia, on joskus vaikeaa superihmisten kanssa. Mutta ihmiselämässä on vaihtelua, roolit voivat vaihtua. Sopeutumista, sitä me tarvitsemme.

    Onneksi Suomessakin on viihtyisiä kahviloita. Miehelläni ja minulla on tapana mennä nykyään yhdessä kahvilaan istumaan ja juttelemaan. Opimme oikeastaan pitämään kahviloista vasta viime vuosina matkoilla Keski-Euroopassa. Nyt meistä on tullut Helsingin kahviloissa istujia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos. Tällainen lauantai-illan vuodatus...

      Just niin: Pitää osata ja olla moelmpia. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi...

      Minä olen high and down ja toisinaan upsidedown;-) Energiapiikkini ovat valtavat, mutta sitten tarvitsenkin jo luola-aikaa ja saada olla rauhassa, mutta se ei tarkoita,ettenkö kaipaisi läheisiäni likelleni.

      Se on kivaa, että teette noin: Eurooppalaista! Ranskalaiset kirjailijat melkein kirjoittivat kirjansa kahviloissa...ja seurustelivat. No, minunkin kahvila-ideani ja ravintolatapaamisideani poikivat paljolti Keski-Euroopan reissuilta siitäkin huolimatta, että olimme siellä usein myös koteihin kutsuttuja ystäviä.

      Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Viisas kirjoitus, ehdottomasti. Me yritämme nipistää myös miehen kanssa aina aikaa toisillemme, mutta hirveän helposti työ ynnä muut kiireet meinaavat menä edelle, vaikka kumpikin tiedämme, kuinka ensisijaisen tärkeää on omistautua 100% toiselle edes tunniksi (uoleksi tunniksi?) päivässä, ilman puhelinta, tietokonetta tai edes lasta. Telkkariin meillä ei aikaa kulukaan, sille on vielä vähemmän aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, kiitos.

      Mikään ei ole niin tärkeää kuin parisuhdeaika. Se on myös lapsen paras syli, kun vanhemmilla 'hothothot';-) Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä olen kokenut sen toisen ja sitten tämän toisen. Meillä on yksi vaatimaton telkkari alakerran takkahuoneessa ja se ei paljon käytössä kulu...

      Tiedät, että ambitiosi ovat nyt kirjoittamisessa, mutta...laita silti parisuhde ykköseksi: Saat sen takaisin - potenssiin ziljoona!

      Poista
  4. Minäkään en kaipaa tavaraa. Tai jos kaipaan, osaan ostaa sen itse. Aikaa sen sijaan kaipaisin minäkin tai paremminkin kykyä pysähtyä ja keskittyä hetkiin. Hetkiä, jotka muistaa. Yhteisiä kokemuksia, jotka ei todellakaan tarvitse olla extreamea. Se on vaikka sellainen, kun lapset olivat yökylässä kavereilla ja me kaksi heräsimme hitaasti. Joimme pitkällä kaavalla aamukahvia. Toinen sohvan toisessa päässä kirjoineen ja kahvikuppeineen. Toinen toisessa päässä omineen. Tai aamuyö Jänisjoen varrella, kun mies oli vessassa käydessään epäillyt nähneensä majavia ja kävi herättämässä vaimon matkaan. Siellä me juoksentelimme metsäpoluilla heräilevässä luonnossa kameran kanssa. Ei saatu kuvaa, mutta saatiin yhteinen kokemus ja muisto.

    Joten toivon minäkin sinulle aikaa ja yhteisiä hetkiä . Sekä niitä erakkohetkiä, joita ainakin tässä elämänvaiheessa todellakin kaipaa ja osaa arvostaa.

    Halaus, sinä ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, tavara on vain tavaraa. Kerätään sitä ja tätä ja kuitenkin kaikkein arvokkainta on se, mitä et voi hyllyllä esitellä.

      Ei mitään estremeä, vain elettyä elämää, yhdessä koettuja hetkiä...Just toi, että lapset yökylässä ja heätään sitten hitaasti yhdessä...Se on se hetki kun lehden tai kirjan sivu kääntyy, hyvä kahvi tuoksuu, läsnä hyvä, yhteinen hiljaisuus.

      Majavista tuli heti mieleeni Luvian juovan piisamit. Luistelin pitkin juopaa, joka lopulta johtaa mereen, ja kirkkaalla jäällä, sen alla, piisamist uivat samaa matkaa...Keväällä ne nousivat siihen juovan penkalle ja ottivat vatsoihinsa auringon lämpöä. Kuvat voi ottaa muistijälkeen. Tästä syksystä sain muistijälkeeni monta iltaa, joita en voinut kuvata, mutta joita en unohda ikinä. Ja niitä eivät syö inflaatio, eivät kovalevyn särkymiset, eivät edes kateus, ne hetket ovat minun ja villin punaturkin.

      Me olemme oppineet ottamaan sen ajan. Kun olimme uusioperhe ja oli paljon eri-ikäisiä lapsia, se aika oli opittava ottamaan. Tapa on jäänyt ja se on hyväksi meillle ikuisesti. Joskus on vain saatava olla niin, että tuntuu kuin olisi yksin jossain napajäätiköllä ja kukaan ei sano mitään.

      Halit♥

      Poista
    2. PS. extremeä;-)=näppishäiriö tai sitten ei...

      Poista
  5. Leena, niin upea, ihana on postauksesi!
    Kiitos siitä♥

    Aika on nykyihmiselle ymmärtämätön vara, vielä, useimmille, jonka tuhlaavat tietämättään..
    Itsekin aiemmin olen tuhlannut arvokasta aikaa jonninjoutaviin, usein itseäni pönkittäviin juttuihin.
    Onneksi olen herännyt siitä unesta.

    Hiljaisuus, oleminen johdattavat itseni luo..
    Jospavielä joskus, jonkun toisenkin luo..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sinä itse Ihanuus! Ole hyvä.

      Olet niin oikeassa. Me emme ymmärrä siitä mitään. Tuhlaamme sen hirveään ryntäilyyn ja turhuuteen ja kuitenkin istumme ylinopeutta kulkevassa pendoliinossa, jonka vauhdissa sielumme ei pysy perässä...Tiedän...aavistan, että olet tajunnut...ymmärtänyt.

      Hyvä näinkin, mutta toivon sitä toistakin...aina sen näen...unessa.

      Poista
  6. Niin kaunis tuo Hannen enkeli!
    Ja toivon sinulle oikein paljon aikaa,ihanaa ja nautittavaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain. Hän on yksi Ihanuus, siis Hanne ja tämä enkeli.

      Sallithan: Tänne lensi Hannen sininen enkeli, hän korvaa jumalaisen Madonnasi kunnes koittaa huhtikuu...Olen aina ollut kiinnostunut ikoneista. Sitä sinä et tiennyt, vaikka minusta muuten paljon tiedätkin;-)

      Kiitos samoin sinulle, Ystävä monessa♥

      Poista
  7. Hieno kirjoitus. Nyt kun kykin yksin kotona, ajan kanssa, kipeänä, huomaan, että tätä pitäisi tehdä useammin. Aina kun on kiire, aina. Itsehän kiireeni teen tai sitten ympäröivä maailma, mutta aah miten nautin aamuista, jolloin voin olla katsomatta kelloa. Huono omatunto vaivaa monen ystävän ja jopa omien vanhempien kohdalla; pitäisi aikaa heille kyllä lahjoittaa.

    Toivotan leppeää sunnuntaita. Aikaa ajan kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos. Minäkään en voi ihan hyvin, taitaa olla kuumetta ja sitten tämä yskä.

      Ehkä me teemme sen kiiren tai sitten emme. Ehkä minä teen sen ja haluan kuitenkin olla oman aikani valtiatar...kiire ei saa määrätä minua. Se ei ole hyväksi.

      Oi, elämän aitoa ylellisyyttä ovat hitaat aamut, jolloin aika on kadonnut tai sen näyttää kissankello, jos sekään.

      Minulla sama: se omatunto. Mutta mitäs jos pitäisi olla terveesti itsekäs. Olla läsnä ensin itselleen ne hitaat aamut, jolloin sielu ehtii herätä/mukaan ja sitten olla läsnä jollekin, josta kovin välittää...No, minä en paljon puhelinta harrasta, mutta äidille soitan pitkiä puheluita...

      Kiitos samoin sinulle! Meille molemmille!

      Poista
  8. Tosi hieno taulu! Ja värit tosiaan erittäin onnistuneet! Onkohan tämä ihan öljyväritaulu vai mikä mahtaa olla tekniikka? Tuollainen värimaailma toimisi hyvin myös keramiikan pinnalla.

    Aika on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, se on! Kuvittele sitten Hannen Sininen Enkeli kuin ikonissa...mieti. Lähde Hannen lukijaksi, hän selittää näitä niin paljon kuin keksit kysyä!

      Keramiikassa ja puussa...et tiedä, mitä sain eilen.

      Aika on. Aika on taikaa. Aika on haipuvaa. Aika on ohut köysi kiristettynä kosken yli. Aika on suudelma, joka saa unohtamaan ajan.

      Poista
  9. Todella upea postaus. Kiitos!♥
    Olen myös jättänyt turhat strssit. käyn laulamassa on olemme paljon yhdessä lasteni ja ystävien kanssa.
    Paljon ihanaa aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, kiitos♥

      Hyvin tervettä, hyvin kaunista ja laulamisesta tulee aivan euforinen olo!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Mahtava postaus!
    Mietin juuri tänäään, että olisipa mukava kutsua jonnekin ystäviä, joita näkee harvoin. Kirjoituksesi luettuani tiedän, missä näemme: ihanaisessa kahvilassa, jossa on kabinettikin ilmaiseksi käytössä.

    Olen viettänyt kuukauden sisällä kaksi oma aika -päivää ja voi, kuinka niistä on tullut hyvä mieli ja energiaa pitkäksi aikaa. Päiviin kuului osaksi aikaa ystäviä ja ajankäyttö syntyi ex tempore-meiningillä. Minulla on sanonta: "On se mukava, kun aamulla ei tiedä, mitä päivän aikana tapahtuu." Näitä päiviä lisää!

    Toivottavasti saat paljon aikaa lahjaksi! Rauhaisaa joulun odotusta! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terttu, kiitos.

      Kutsuppa hänet, yllätä! Kabinetti odottaa...

      Nimenomaan on kivaa, kun kulman takana odottaa yllätys;-)

      Sitä kaikkea samaa sinulle potenssiin ziljoona♥

      Poista
  11. Kaunis enkeli..
    Ja aika, tuo ikuisuus kysymys :)
    Rohkenen liittää tähän yhden runon :)
    On aika...


    `On aika...
    Kirjoittaa,
    kuunnella,
    oppia,
    pelata.

    On aika lukea,
    nähdä,
    näyttää,
    nukkua,

    Olla onnellinen,
    vihainen,
    järjetön,
    surullinen.

    On aika Herätä,
    jäädä,
    puhua,
    kävellä.

    On aika auttaa,
    satuttaa,
    järjestää,
    unelmoida,

    On aika tehdä ero,
    rakastaa,
    kokeilla,
    kuolla.

    On aika ihmetellä,
    toivottaa,
    elää,
    tehdä jotain.

    Aina tulee olemaan aikaa,
    mutta mitä aiot tehdä silloin kun aika tulee?

    Kikka suomentanut vapaasti Michelle Hyde`n runosta "There Is a Time To....."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kaunis hän on. Ja aina pitää rohjeta...

      Kunpa olisin nyt voinut 'vuorolaulaa' kanssasi...

      On aika kirjoittaa, on aika vaieta...

      On aika lukea, on aika elää kaikki todeksi...

      On aika hyvästellä järki: Tervetuloa mielettömyys!

      On aika surra, aika nauraa kyyneliin...

      On aika herätä, on aika nousta uuteen junaan...

      On aika unohtaa, on aikaa muistaa...

      On aika erota, on aika aloittaa...vaikka hypyllä pimeään löytääkseen valon.

      On aika ihnmetellä, on aika olla janoinen....

      On aika tajuta, on aika olla tajuamatta...ja antaa aallon viedä....

      tajunnanvirtaa by Leena Kikan inspiroimana

      Poista
  12. Leena, sinä OLET enkeli-ihminen, ihan ehdottomasti ♥ Olet lämmin, tunteva sekä viisaita ajatteleva ja kirjoittava nainen.

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että arvokkainta mitä meillä on ja mitä voimme toisillemme antaa, on aika. Tätä yritän itsekin koko ajan opetella.

    Tänään olisin voinut siivota, leipoa tai tehdä muita jouluvalmisteluja. Sen sijaan ajoimme katsomaan äitiä; 3 tuntia sinne, perillä hiukan yli 4 tuntia ja 3 tuntia takaisin kotiin. Aivan uskomatonta, kuinka paljon hyvää mieltä tästä me kaikki saimme :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, sinä Ihanuus, kiitos♥ Olen lämmin, tunteva, kiihkeä, mutta en ehkä enkeli-ihminen...,mutta haluan jakaa iloa ja voimaa muille. Haluan jakaa siitä, mistä itse tulin vahvaksi, mutta en kovaksi...haluan jakaa energiastani. Kaikestani.

      Me molemmat sitten opettelemme...Aika, mitä meillä on täällä: Ei hukata sitä poissa.

      Voisinpa sanoa samaa. Äitini asuu juuri noiden tuntien ajomatkan päässä, mutta suuriruhtinatar Olga ei enää jaksa niitä matkoja. Onneksi äiti viihtyi meillä keväällä useita päiviä. Teillä oli juuri sellainen välittävä päivä, joka antoi teille kaikille!



      Poista
  13. Oi, miten osuva ja koskettava kirjoitus sinulta! Kiitos!

    Näin keski-ikäisenä ja mahdollisesti jo pikapäin vaihdevuosissa olevana naisena kuten minä, kaipaan ennen kaikkea sitä vapaata, pakotonta aikaa, rauhallista yhdessäoloa ja myös sitä omaa, aikataulutonta aikaa.

    Huomaan, että keskustan ja kauppojen ryysiksissä ja melussa pinnani kiristyy, hiki puskee huokosista, ja "I feel like screaming". Introverttiuteni vaan vahvistuu vuosi vuodelta.

    Voiko olla parempaa kuin pötkötellä oman Rakkaan kanssa, olla vaan lähekkäin, sanoa jotain välillä tai hytkyä (nauraa) yhdessä. Tai katsoa vaikka elokuvaa, tämän illan valinta on Woody Allenin "Hannah ja sisaret".

    Hyvää, täyteläistä aikaa sinulle Leena!

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ole hyvä ja kiitos.

      Sitähän me kaikki ja sana 'pakoton' on oikein hyvin kuvaava...kuin myös aikatauluton. Minä oikeasti vihaan aikataulutettua olemista...olen siitä surkea.

      'Blood, sweat and tears'. Koin sen tänään, kun olin aivan väärässä liikkeessä ostamassa tyttärellemme lahjakorttia....Prinsessamme Meri saa muutakin, mutta kun lahjakortti liike oli ihan väärä ja mulla alkoivat pässä soida ruuhkakellot...Well..minä olen sitä aika paljon, mutta kukaan ei usko, introvertti. Karjalainen suku ei siitä tykkää, mutta toisaalta mieheni sanoo, että haluan pelastaa kaikki maailman onnettomat ihmisistä koiriin ja kettuihin. Hän harjoittelee noutajan ihaninta ilmettä, ihan ei mene vielä niin kuin Olgalla...

      ...tai olla sanomatta mitään. Olen matkan varrella oppinut, että hiljaisuus yhdessä kertoo enemmän kuin sanat, mutta kun koskettaa, pitää tähtien syttyä.

      Oi, ihana Allenin leffa! Mia Farrow on cinemaatinen alter egoni ja Helen Mirren toinen, niin erilaiset naiset vai ovatko he.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Ihana enkeli!
    Olen entinen siivousintoilija, jos sitä olen ollutkaan ;)
    Tällä hetkellä ja pitemmänkin aikaa olen ollut aikaköyhä. Huomenna hieman parannusta tilanteeseen ja tarkoituksena mennä tyttären kanssa kaupunkiin joulufiilistelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, eikö vain!

      Minä olen sitä puuskittain;-)

      Olen huomannut, että liikumme aikaköyhärajoilla, samoilla.

      Mikään ei voita laatuaikaa aikuisen tyttären kanssa;-)

      Ihanaa päivää teille!

      Poista
  15. Kiitos tästä sydänpostauksesta, Leena! Kaikkien kiireisten ja raskaiden ruuhkavuosien ja työputkien jälkeen huomaan, että minulla on aikaa. Ainakin tämä hetki. Ja nimenomaan tämä hetki. Aikaa itselle ja aikaa muille, aikaa elämälle. Lämmöllä sinua ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, ole hyvä. Sinä olet käynyt 'aikakoulun', joka oli kova, mutta upeasti selvisit. Hetki. Kun sen tajuaa, on voittaja. Tartuttua hetkeen, Pysähtyä hetkeen. Jäädä hetkeen.

      Minä sinusta aina lämmöllä ja - ihailulla!

      Poista
  16. Herkka enkeli ja koskettava kirjoitus, Leena! Tassa tavaranpaljouden taivaassa/helvetissa on niin helppo unohtaa juuri tuo aika. Aika laheiselle ja itselle.
    Kiitos kun muistutit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, kiitos!

      Tavara on vain jotain...aika on kaikki.

      Ole hyvä. Muistutan samalla itselleni.

      Lumovavaa joulukuuta!

      Poista
  17. Mietiskelin näitä juuri tänään... ja kerroinkin ex-työkavereille, kuinka paljon tykkään nyt siitä, että uudessa työssäni minun hommaani on nimenomaan ottaa aikaa nuorille ja todella jutella heidän kanssaan. Se on ihanaa, rankkaa ja iso juttu myös minulle, mutta parasta on se, jos näen edes pienen pilkahduksen teinin silmäkulmassa ja saan ajatella olevani edes hetken se aikuinen, jolla on aikaa heille, juuri sellaisina kuin he ovat.

    Haluan uskoa siihen, että joskus edes se yksi hetki ja yksi kohtaaminen voi riittää todella paljoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, teinit ovat niin haastavia ja antoisia. Vieläkin muistelen kaiholla tyttären teiniaikoja ja porukkaa, joka kokoontui usein avointen ovien kotiimme. Monet asiat tuli ajalla pohdittua ruokapöydän ääressä. Mitä nuoret tarvitsevat paitsi rakkautta ja rajoja, on aika.

      Nuorelle yksi 'oikea' aikuinen voi olla juuri se ilma, jota omat lentosiivet tarvitsevat. Minulle hän oli ensin isäni ja sitten äidinkielen opettajani.

      Poista
  18. Voi kuinka upea tuo enkeli!
    Ja tärkeästä asiasta kirjoitit.
    Ihanaa joulunodotusta teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, hän on upea!

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  19. Aamen! Viedään ystäviä vaikka johonkin kauniiseen paikkaan, hengähdetään hetki yhdessä. Todella ihana tämä kirjoituksesi, kiitos.

    VastaaPoista
  20. Ennen kuin olin lukenut aivan viimeisen virkkeesi, ehdin jo ajatella, että kissat ja koirat osaavat tuo läsnäolon taidon, ne elävät tässä ja nyt. Aika on mielenkiintoinen asia, jota olen paljon pohtinyt. Olin muutama vuosi sitten vuoden vuorotteluvapaalla. Ennen vapaata haaveilin vain siitä, että saisin olla rauhassa kotona, olla vain, tässä ja nyt, istua nojatuolissa, karmituolissa, keinustuolissa, sohvalla, jakkaralla, pallilla - tässä ja nyt, katsoa kynttilän liekkiä ja silitellä kissojani. Sitä sitten teinkin mutta tein kyllä yhtä ja toista muutakin, mm. järjestelin edesmenneen äitini murrepakinoita ja muisteluja ja muita papereita mappeihin, sekin eräänlaista ajan käsittelyä. Sitten kun vapaa loppui, sanoin kaikille, että tämä oli elämäni lyhin vuosi. Vaikka vapaata aikaa oli kokonainen vuosi, se tuntui kiitävän ohitse. Kun palasin työhön ja takaisin "aikajanalle", tuntui, että kaikki jatkui siitä pisteestä mihin se ennen vuorotteluvapaata oli jäänyt. Ihana leppoisa vuorotteluvapaani oli hompsahtanut erilliseksi kuplaksi jonnekin "aikajanan" ulkopuolelle leijumaan erilliseksi muistoksi. Nyt odotan mielenkiinnolla, millaista on ajan kokeminen eläkkeellä. Monet sanovat, että silloin ei ole aikaa senkään vertaa kuin työssä ollessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, miten hienosti tämän tiivistätkään! Tuo vuorotteluvapaa aikajanan ulkopuolisena muistoja leijumassa siellä jossain...Uskon, että vuosi oli ohitse ennen kuin huomasitkaan.

      Olin vähän aikaa sitten kolmen naisen lounaalla ja kaikki olemme 50+ ja jokainen sanoi, että 'mihin aika katoaa?' ja minä kysyin, että 'tuntuuko teistä samalta kuin minusta eli istumme ylinopeutta ajavassa pendoliinossa?'. Kaikki myönsivät. Kaikilta ovat lapset jo opiskelemassa ja nyt sitä aikaa pitäisi olla, vaan kun ei ole. Yhden äidillä on Alzheimerin tauti, toinen opiskelee ja meillä kaikilla on niin tiukka aikataulu, että vaikka vain yksi meistä käy taas joulukuun aluta palkkatyössä, pelkästään yhteisen vapaan päivän löytäminen kaikille kolmelle oli monen viestin takana. Puhutaan itsetehdystä kiireestä, mutta minä en enää usko tuohon teoriaan. Minulle tämä tulee ulkopuolellta ellei sitten lakseta blogia, joka on ihan mun oma juttuni. Ensi viikolla on ohjelmaa ja menoa joka päivälle ja kaiken päälle sain juuri puhelun, että yllätysvieras yökylään keskiviikkona. R. on reissussa kolme päivää ja tämä kaikki täällä taas kaatuu minulle. En halua valittaa, mutta haluaisin nyt olla noutaja, joka makaa reporankana sohvalla hyvin epämajesteettisessa asennossa kintut kohti kattoa;-)

      Ihan koko vuoden odotan sitä hetkeä kun joulurauha julistetaan. Se on vuoden paras hetki ja sillä voimin hengitän koko vuoden.

      Niin...R. jää eläkkeelle runsaan vuoden päästä. Olen kuullut kauhujuttuja eläkeläisten kalentereista;-)Voisiko kuitenkin olla niin, että kun sitten eläkkeellä lähde valokuvauskurssille viikonlopuksi, reissaat enemmän, ehkä remontoit etc. se onkin sitä itsestä ohjautuvaa kivaa kiirettä vai onko sitten niin, että kaikki ajattelevat: 'Nyt noilla on vihdoinkin aikaa, otetaan siitä kaikki irti!' En halua ryhtyä lomahotellin pitäjäksi, vaan olla muiden passattavana -vihdoinkin.

      Minusta Kai Nieminen runokirjan nimi 'Istun tässä, ihmettelen' on kaikkien aikojen paras. Siinä tiivistyy se, mitä ehkä haluaisi tehdä useamminkin.

      Yritetään selvitä!

      Poista
  21. Ihana enkeli, kaunis ja rauhoittava. Aika on tärkeää, itse tapaan itseni usein miettimästä mitä priorisoin ja mikä on tärkeää. Joululomalle ei esimerkiksi ole mitään ohjelmaa, muuta kuin olla. Pitkiä aamuja, lenkkejä Nalan kanssa, lumipolkuja kera hevosten, suklaata ja kirjoja. Mukavaa kun kirjoitit tästä, ihan kuin olisit taas lukenut ajatuksen, saanut etiäisen. Nautitaan hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä aina kun se vain on mahdollista. Halaus ja Olgalle rapsutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, hän on. Ja toinen katsoo minua nyt sinisenä ikonienkelinä Jaelin Madonnan paikalla joulun ajan.

      Ethän voine kuvitella, että meillä olisi mitään ohjelmaa joululomalla: Takuulla ei! Aiomme hautautua tänne valkoisen kotimme lumipesän ja vain olla. Lukea hitaasti, nauttia hyvästä ruoasta, vähän suklaata, paljon kynttilöitä. Satumainen lumipuutarha on pisin kohde, jonne suunnistamme, sillä hiihtokelit odottavat vielä. Nuoriso saapuu ja täyttää talon kuin ilokaasu...Ihanaa!

      Halit! Olga kiittää ja heiluttaa häntä. Hän heiluttaa stiä nyt paljon, sillä lumi on hänen ilonsa ja hänen hoviväkensä. Hänen majesteettinsa käy taas keskipuutarhassa posteja tutkimassa. Näin lumen ihme muutti taas kaiken.

      Poista
    2. sorry: En ehdi oikolukea eli 'heiluttaa häntää' tietysti etc.

      Poista
  22. Kiitos ajatuksia herättelevästä ja viisaasta postauksestasi. Aika tosiaan on kortilla, kuten kahvi pula-aikana. Oma elämä on välillä niin täynnä, että sitä joutuu oikeasti miettimään kenelle aikansa antaa. Ja keneltä haluaa aikaa. Pitää myös muistaa varoa aikavarkaita.
    Vielä muutama vuosi sitten painelin täysillä ura-, harraste- ja äitiysputkia niin vauhdilla, ettei aika riittänyt kaikkeen. Siinä vauhdissa helposti hukkaa ja unohtaa itsensä ja myös ne läheisimmät rakkaat. Jos nelikymppisyys ei ole minulle muuta antanut, niin ikä on opettanut kärsivällisyyttä ja malttia. Mekin ystäväpiirissäme tulimme tuohon samaan johtopäätökseen kuin sinäkin - annetaan muiden passata ja keskitytään olennaiseen. Tämä elvytti pari hiipumassa olevaa ystävyyssuhdetta uuteen kukoistukseen.
    Ihana tämä postaus - ja niin täydelliseen aikaan! Tulin lukemaan tätä siivoustauolla - ja nyt taidankin pyhittää loppupäivän ihan johonkin muuhun. Jospa lähtisimme koko perhe pulkkamäkeen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rina, ole hyvä ja kiitos.

      Tuota aikavarasjuttua olen hoitanut jo muutaman vuoden. En esim. vastaa helpostikaan puhelimeen, sillä vieläkin on ihmisiä, jotka elävät puhuakseen puhelimessa niitä näitä kaalinpäitä. Siinä sitä sitten menee päivän tunnit tyhjänpäiväisyydessa. Itse en soita kuin äidilleni ja Ester-tädille 'mitä kuuluu?' -puheluita. Minut tavoittaa meilillä, jolloin voin itse vaikuttaa, milloin vastaan.

      Oma lukunsa ovat henkilöt, jotka elävät istuakseen kahvilla ja ovat koko ajan lähdössä 'ihan pian', mutta se ihan pian venyy tuneiksi. Nämä ovat siis ylläreitä. Kun kutsun vieraita, annan aikaani silloin sitä mittaamatta.

      Itsensä voi hukata niin helposti vöyhötyksen labyrinttiin.

      Mikä sen mukavampaa kuin tavata muualla ja maksaa passaamisesta. Kaikki voivat nauttia!

      Hirveän tärkeää on oppia 'ei'-sana. Minulle se on ollut tuskaa, mutta nyt osaan jo. Olen torpedoinut vieraita,joille kodistamme on tullut soipvassa kohden sijaitseva ilmainen lomahotelli. Sanon ystävällisesti, mutta sanassani pysyen.

      Kiitos paljon. Ehkä joudun perumaan näitä siivousvastaisia juttujani, sillä olenhan jo vuoden yrittänyt saneerata turhaa roinaa...ja luen nyt yhtä aivan erilaista sisustuskirjaa, joka lähtee kodin siivoamisesta. Omatuntoni on alkanut koputtaa;-)

      No ehdottomasti pulkkamäki ennen siivousta!!!

      Poista
    2. Vielä: Ystävyyssuhde, jossa ei olla vastavuoroisia koskien vierailuja, näivettyy vähitellen. Sen pelastus on todellakin tavata muualla kuin kummankaan perheen/ystävän kotona.

      Poista
  23. Oi, miten syvällinen ja ajatuksiaherättävä postaus! Tärkeä aihe! Minäkin tunnistan itseni kirjoituksestasi. Aikaköyhä ihminen olen ja toisaalta äärettömän pihi antamaan omastani. Nimittäin sitä vähää omaa aikaa. Onneksi joulu on ovella ja siinä mitä mainioin sauma viettää aikaa yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Eittämättä tärkeä aihe ja aina ajankohtainen. Sitten minäkin olen pihi, vaikka en osannut sitä näin ottaa...,sillä olen selvästi alkanut varjella vähää aikaani.

      Sitä odotamme, vuodenaikajuhlista suurenmoisinta!

      Poista
  24. Se on juuri noin, läsnäoloa ei voi korvata tavaralla. Koko ideahan kumpuaa syllisyydestä ja ehkä vähän laiskuudestakin. Lohdutetaan huonoa omaatuntoa antamalla lahjoja kun ei voida antaa itseään ja läsnäoloaan. Oman aikansa lahjoittaminen toiselle on suurenmoinen lahja, kuten sanoit, siitä syntyy muistoja, jotka säilyvät kun tavarat ovat jo kadonneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, varmaan se on sitä ja sitten traditiota. Me olemme lopettaneet R:n kanssa toistemme lahjomisen jouluna ja tuntuu vain paremmalta. Hyvä ratkaisu meille. Ja nuoret saapuvat aina vasta joulupäivänä, joten he avaavat lahjansa kuusen alta silloin. Siis meillä lahjaton aatto, mutta sitäkin ennemmän tunnelmaa ja hääpäiväkin samassa...

      Se että ei saa toisen aikaa mielestään riittävästi, on aika kova juttu. Me kävimme sen kriisin läpi viime vuonna ja nyt kaikki on toisin. Tapaus ei mitenkään lisännyt intoani urheiluun;-) Minä haluan olla mieheni kovin satasen rata!

      Lapsia on varmaan tullut lahjottua syyllisyyttään....

      Lumoavaa joulun odotusta sinulle

      Poista
  25. Olet niin oikeassa. Minä olen lasten kummeillekin sanonut lahjatoiveita kysyttäessä, että mites olis aikaa lapsille. Tehkää yhdessä jotain :-)
    Sama pätee tietysti itseemmekin tässä arjen perushärdellissä.

    niin, ja enkeli on todella kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, aika paha;-) Olen itse nyt 8-vuotiaan pojan kummi ja kärsin, kun ei ole aikaa, mutta olen silti sanonut alusta asti, että me haluamme olla kummeja, joiden kanssa syntyy muistoja, emme tavara-automaatti. Kolme pakettia käärin aina kummipojalle, ja yksi on tietysti aina kirja. Olen kyllä käynyt hänen kanssaan teatterissa, elokuvissa ulkona syömässä, Särkänniemessä ja mitä nyt onkaan ehditty ja joka suvi hän tulee meille yökylään. Aika näyttää, mitä yhdessäoloa voimme lisätä. Onneksi hän pelaa jäkistä, kun se on ainoa urheilu, mitä ymmärrän (olen Porista;-).

      Enkeli on kaunis. Ja jotenkin jännittävä,ei ihan tavanomainen.

      Lumikaunista tulevaa viikkoa sinulle!

      Poista
  26. Hei Leena, aivan ihana Hannen enkeli ja juuri ajankohtainen postaus ajasta!
    Meillä jokaisella taitaa olla tunne siitä, että aika rientää nopeammin kuin ennen. Mitään ei enää ehdi tehdä eikä aika riitä mihinkään. Moni ei edes muista mitä tapahtui edellisellä viikolla tai saati viime kuussa. Ehkä tämä valtava tietoisuuden tulva täyttää jokaisen sopukan aivoissamme ja ne ovat koko ajan ylikuormttuneet. Olisi ihanaa, jos voisi hetkeksi pysäyttää ajankulun, olla vain siinä hetkessä ja nauttia.
    Joulun lapsi, kun olen jo syntymäajankin mukaan, nautin suunnattomasti varsinkin joulpäivän kiireettömästä olosta. Se on jotenkin melkein käsinkosketeltavaa, jokaisella hermosolulla aistittavaa. Muistan lapsuudesta, että silloin ei meille saanut ketään tulla eikä mekään saatu mennä minnekään vierailulle. Kotona oleiltiin, luettiin kirjoja, pelailtiin, kuunneltiin musiikkia , syötiin ja vain oleiltiin yhdessä tai yksin, kukin mielihalunsa mukaan. Nykyaikainen sana tuolle olisi kotoilu:)
    Yhteinen aika on monesti kortilla jo pelkästään erilaisten työaikojen takia. Meille paras paikka yhteisen ajan viettoon on mökki, siellä pystyy todella irtaantumaan kaikesta turhasta kiireestä ja mauttimaan yhdessäolosta.
    Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä selvemmin olen huomannut myös tarvitsevani omaa aikaa ja tilaa vaikka puoliso ei sitä oikein tahdo ymmärtääkään:)

    Kävin viime viikolla Witikkalan kartanossa, siellä on niin paljon kaikkea kaunista katseltavaa. Harmi ettei osuttu yhtä aikaa sinne, olisi ollut kiva rupatella.

    Mukavaa alkavaa uutta viikkoa sinulle ihanainen♥!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos. Ja enkeli on kaunis.

      Pelkästään kun menee jo kauppaan, on valikoima aina niin iso, että ei perässä pysy. R:ä ei voi sinne yksin päästää, kun sitten kotiin tulee mitä sattuu. Viimeksi tuli tähtianiksien sijasta nomparelleja, joita en tarvitse ikinä;-)

      Eikö vain olekin. Meillä on silloin hääpäivä ja Merillä kohta joulun jälkeen syntymäpäivä. Ja on siinä vähän muutakin. Mutta jo se hetki, kun Turku julistaa joulurauhan, niin sitä hetkeä voi kosketella. Sitä ihnmeellistä rauhaa, joka hyväilee kuin suvisade. Kunpa se olisi aina...

      Meillä oli lapsena samat säännöt. Mutta ei kai kukaan nytkään jouluna ryntäile, paitsi meillä on menuu ja tavat vähän muuttuneet nuorison takia. Postaan siitä kai kohta puoliin...taas,

      Tämä valkoinen talomme on meille sekä koti että huvila, Villa Lena. Meillä on tänne suvella jopa eri tie, jota pitkin kuljemme kotiimme, se on mökkitie. Kun ranta on minuutin matkan päässä ei tarvita huvilaa. Iso vene oli ja tuskaannuin kahden huushollin pitoon. En siis ikinä veneilyyn tuskaantunut,mutta joku muu olisi saanut huolehtia kaikki ne huushollijutut.

      R. on huomannut, että niin paljon kuin haluankin häneltä aikaa, minulle riittää, kun hän on samalla tontilla ja antaa minulle tilaa ja hiljaisuutta. Tosin joskus kaduttaa, kun opetin hiljaisen hämäläisen niin vilkkaaksi, mutta onhan meillä sitten aina kiinnostavaa keskutelua myös. Taidamme olla aika itseriittoisia, sillä viihdymme niin hyvin kahdestaan.

      Hyvänen aika, mikä mesta! Ostin vähän mustan pitsin yllätystä hääpäivälle...ja löysin sitä sun tätä muutakin kivaa. Seuraavaksi täytyy viedä sisustushullu tyttäremme sinne tai voivathan he mennä omillaankin, mutta minä lähden sitten mukaan!

      Kiitos samoin sinulle Ihanainen♥

      Poista
    2. Voi ihana tuo teidän mökkitie ja talonne nimi on hurmaava Villa Lena:)

      Meillä isäpuoleni oli kaupassa ostamassa paahtoleipää ja toi pullaa, mutta siihen liittyy vallan toinen tarina. Onneksi reagoimme heti ja saimme hänet hoitoon ja pahimmalta vältyttiin. Nyt on vain kuukauden autonajokielto ja aina niin kiinnostavat ristisanatehtävät eivät vielä oikein kiinnosta, muutoin puhe ja kaikki liikkumiset toimivat moitteettomasti. Ihanasti lääkäri totesi, että hänen osastolla ei ole turhia käyntejä, sillä jokainen minuutti on tositilanteessa tärkeä.
      Pikku hiljaa kuntoudutaan uuteen vuoteen. Onneksi nyt asumme lähellä, sillä apu on tarpeen.

      Yöterkuin
      Hanne

      Poista
    3. Hanne, on se ihanaa ja kuitenkin on tietty oma rauha, sillä etenkin kesällä olemme täällä ihan kuin pesässä.

      Ymmärrän...ei hauska juttu.

      Elämä on. Ja se kaikki on vain otettava vastaan.

      Hyvää yötä!

      Poista