tiistai 1. tammikuuta 2013

Päivi Kannisto: Elämäni nomadina


”Minä mietin mitä merkitystä menestyksellä oli, jos saamastani tunnustuksesta huolimatta, olin tyytymätön? Kuinka hyvä minun piti olla, ettei menestykseni himmenisi koskaan? Entä kuinka paljon menestystä tarvitsin, jotta olisin kaikkein menestynein.”

”Olen nähnyt ympärilläni liian paljon haudattuja unelmia ja uhrautumista, jotta olisin itse valmis samaan. Toteutumattomat haaveet ovat yleisin katumuksen aihe, joka pulpahtaa esiin eläkeiässä tai kuolinvuoteella, kun on liian myöhäistä. Miksi haaveitaan ei toteuttaisi jo nyt?”

Päivi Kanniston kirja Elämäni Nomadina – Irtolaisia, seikkailijoita ja elämäntapamatkailijoita (Atena 2012) iski minuun kuin salama nurkan takaa. Luin kaikessa rauhassa Anna –lehteä no 44 ja etenkin ruokaohjetta Zarzuelasta, kunnes illalla vihdoin myöhään pääsin Henna Hietamäen juttuun ’Kyllästyin järkeviin päätöksiin’, jossa yrityskonsultti, filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden maisteri Päivi Kannisto kertoo, miten hänen menestynyt elämänsä alkoi tuntua kaavalta.

Hän ei ole erityisen onneton. Hän ei kärsi työuupumuksesta eikä ole masentunut. Mutta kuitenkin hänen sisällään kasvaa tunne kaiken merkityksettömyydestä. Menestys ei ole tehnyt hänestä onnellista tai valmista Mitä korkeammalle hän nousee, sitä tyhjemmäksi hän tuntee itsensä.

Luin juttua kuin kuumeessa, sillä olenhan aina ollut paitsi pesän rakentaja, myös mitä levottomin tuhkimo, Euroopan kiertolaiseksi syntynyt. Luin Päivin pikarakkaudesta Santeriin, häistä ja parin lähdöstä maailmalle elämänkiertolaisiksi. Välittömästi jutun luettuani tilasin Päivin kirjan nomadisuudesta, joka on elämäntapa kokea maailmaa rinkka selässä, ei brassailua lentää Thaimaaseen kolmeksi viikoksi, ei pitkä viikonloppu suurkaupungissa, ei aikuisten elämyspuisto etelässä, jossa kaikki on kaupallistettu ja eksoottisin kokemus saattaa olla aamupalan juustovalikoiman vaihtuminen tai yön aikana hotellin piha-altaaseen kuollut kultakala.

”Väkijoukot tungeksivat sisään nähdessään sisällä olevat väkijoukot.”  (Baudrillard)

Yleensähän ihmiset matkustavat sinne, minne väkijoukot kokoontuvat, pääkaupunkeihin ja aurinkorannoille, mutta nomadit vaeltavat paikoissa, joita eivät määritä trendit, aika, massat, verot, asuntolainat, muiden odotukset, turvallisuus…Kanniston kirja kertoo alussa nomadien historiasta ja kuuluisista nomadeista aina alkaen Aleksanteri Suuresta kärsivään lordi Byroniin. Saamme lukea monta kiehtovaa levottoman sielun tarinaa, joista yksikään ei ole samanlainen, mutta nimittäjiä voivat olla irtolaisuuteen liitetyt termit kuten boheemit, työnvieroksujat, romantiikan sankarit, pyhiinvaeltajat, levottomat, arvottomat, kadehditut, juurettomat, villit ja vapaat…

”Munkkien tavoin olen luopunut monista hyödykkeistä, jotka koin välttämättömiksi paikallani asuessani. Mihin tarvitsisin autoa, kuivausrumpua, televisiota, sähkövatkainta, kuntoklubin jäsenyyttä, edustusvaatteita ja astioita? Ironisinta kertyneessä materiassa oli se, että olin mielestäni minimalisti. En haalinut itselleni tavaroita, joille ei ollut käyttöä.”

”Olin kokeillut materiaalisesti vaurasta elämää ja huomannut, että niin helppoa ja mukavaa kuin se olikin, se ei täyttänyt tyhjiötä elämässäni tai sammuttanut matkustusviettiäni.”

Kanniston kirja on antoisan runsas. Irtolaisuutta käsitellään eri muodoissa, eri aikakausissa ja niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Mainitaan myös ne lukuisat kirjailijat, kuten vaikka Henry David Thoreau, Jack London, Leo Tolstoi ja Boris Pasternak, jotka ovat innoittaneet nomadeja. Koska Päivi ja Santeri ovat todella eläneet niin montaa kulttuuria ja maata ympäri maailman, kaatuvat myös monet stereotypiat kuuluisista matkakohteista aina Kiinasta Espanjaan. Myös oma rakas lintukotomme Suomi näyttäytyy aivan uudessa valossa ja monet luulot saavat kyytiä.

Entisestään kirjan antia laajentavat lukuisat muiden globaalien kulkurien haastattelut ja osasta saamme myös kuvia. Mitään ei unohdeta ja seksikin saa osansa, sillä pääosin nomadit ovat yksinmatkaajia:

”Siinä missä turistille olisi noloa myöntää matkustavansa statuksen takia, olisi nomadille noloa tunnustaa olevansa puutteessa. Helpompaa on kieltää haluavansa.”

Rahaa käsitellään suoraan ja etenkin sitä, miten vähällä voi asua pitkiäkin aikoja eri maissa. Tai asua ja asua, siis viipyä, vaeltaa, elää, kokea. Teoksessa on Päivin ja Santerin kirjanpitotaulukko 52 kuukaudelta, jonka keskiarvoksi tulee 537 euroa! Taulukko on maittain alkaen Thaimaasta ja päätyen Malesiaan. Mukana ovat mm. Vietnam, Mongolia, Ranska, Kenia….Nomadisuudessa raha ei merkitse paljoakaan:

Tahto on kaiken avain, kun taas raha on tekosyy.

Päivi on pelottavan vahva ja suora, mutta minua hän ei pelota, sillä olen itse suora satakuntalainen ja jaan hänen kanssaan monta asiaa, joista olemme samaa mieltä. Vaikkapa nyt nämä:

”Eläinten huono kohtelu saa minut kyyneliin. Kun kävelimme Guangzhoun keskustassa Kiinassa…”

”Kiinalaiset eivät kunnioita muita elollisia kuin itseään, perhettään ja ystäviään.”

Kuten Päivi, en usko myöskään rahan autuaaksi tekevään onneen:

”Paljonko onnellisuuden arvo on rahassa mitattuna? Paljonko fyffeä tarvitaan, jotta voi tuntea itsensä onnelliseksi? Riittääkö milli vai pitääkö olla kymmenen?”

Lue Elämäni nomadina, jos uskallat tietää aivan uusia asioita muista kansoista ja meistä itsestämme, jos sinussa elää levoton kiertäjän veri ja näet unia, joissa vaellat siellä missä ei kukaan ennen sinua ole vaeltanut. Lue Elämäni nomadina, jos luulet juuri nyt elämäsi olevan ohi tai että et voisi tehdä kaikkea aivan toisin. Lähtemisen voi tehdä milloin vain, se ei katso ikää eikä sukupuolta, ei kukkaroa, eikä aatetta. Lähteminen on villi lintu: Se tekee pesän minne huvittaa, se jättää pesän, kun sitä vähiten odotat. Lähteminen ei ole paluun este, vaan uuden mahdollisuus. 

”En ole haudannut onnellisuuttani menneeseen enkä viivästä sitä tulevaisuuteen. Tärkeää on vain se, mitä on tässä hetkessä. Keskityn jokaiseen päivään ja hetkeen kuin se olisi viimeinen.”

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Helmi-Maaria

62 kommenttia:

  1. Tyytymätön en todella ole, heräsin vieläkin kauniinpana ja rikkaanpana tänä vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, sinä onnellinen! Se jatkukoon...

      Poista
    2. Matkalukkua pakkaamassa, mutta eihän oikea nomadi asu hotellissa...

      Poista
    3. Hannele, asuu myös hotelleissa. Lue tuo kirja, se on niin runsas, että...kaikkea ei tässä voi tarjota.

      Poista
    4. Olen matkustanut nomadina ja toisinajattelijana, ja Elämäni nomadina -kirja sai minut monessa kohdin nyökkäilemään pontevasti. Neo-nomadismi on kasvattamassa suosiotaan, ja samalla ilmastonmuutos etenee: haastan tämän blogin lukijat edes pohtimaan matkailua ilman lentämistä, oikeasti. Kyllä, se on toteutettavissa, pitkälle. Eurooppa, Afrikka, Atlantin ylitys, etc. Kyllä, se voi olla ihan mieletöntä! Ei, et tarvitse rikkauksia. Kyllä, tarvitset ennenkaikkea rohkeutta toimia toisin (kuin mainostajat haluaisivat). Työnteko (missä vain), sohvasurffaus, kimppakyydit, "woofing", opiskele kieliä, etsi lisää tietoa, jos haluat. Meillä kaikilla on samat 24h ja 365 päivää käytössämme: Rakentaa kotia, henkistä, fyysistä tai materiaalista, maailmankotia tai ihan juurevaa perinnepirttiä. Kiitos kirjailijalle, kiitos bloginpitäjälle. T: harvoin somessa.

      Poista
    5. Anonyymi, kunpa minäkin olisin harvoin somessa;)

      Kiitos kiinnostavasta kommentistasi, joka osui osittain kovasti minua suoraan suoneen joltain osin. No, minähän ihan hurmioiduin Kannistojen kirjasta, mutta toisaalta tunnen itseni eli jopa koko Nurnberg meni minulta pilalle, kun hotelli oli ihan vanhassa kaupungissa, mutta se huone oli ahdas ja kadulta kuului melui eli tällainen ei matkusta miten vain. Toisaalta taas sitten, tylsintä, mitä tiedän on lentomatkustaminen. Siinä ei sielu pysy perässä ja MATKA jä kokematta. Se ei riitä minulle. Aloitin reissaamalla junalla alppimaihin ja sitten jatkoimme sitä kera lasten omalla autolla ja kun emme jaksa enää ajaa, lähdemme taas kiertämään junilla Eurooppaa. Minua ei paljon muu kiinnosta kuin vanha manner, mutta Afrikan safari olisi ihana yllätys. Kaikista eniten haluaisin matkustaa rahtilaivoilla ympäri maailman kuten teki Kyllikki Villa.

      Ei tarvitse siihen rikkauksia, mutta kyllä ainakin me sitten joutuisimme tämän omakotitalomme uniikkeine puutarhoineen (iso kallio, kolmen tason puutarha ja oma lehto, yli 500 kasvilajia) myymään pois ja siihen meidän perheen Järki ei ole suostunut. Ja väittää, että juuri minä sitä ratakisua myöhemmin katuisin. Sillä kaikki matkathan päättyvät joskus - tavalla tai toisella.

      Jos olisin nuori, en epäröisi hetkeäkään lähteä kiertolaiseksi. Olen lukenut etenkin Irlannin kiertollaisista ja koska tuo maa muutenkin vetää, se oli aika vaikuttavaa. Haluaisin kiertää vuosia pitkin Eurooppaa ja tavallaan sitä nyt yritämme, mutta eni vuoden reissukin on vain 3 viikkoa. Tosin siihen sisältyy se rahtilaivamatka Saksaan ja takaisin, sillä mitään matkustajalaivoja en jaksa edes ajatella. Merellä sielu lepää ja aivot uudistuvat. Aivotutkijat ovat sen todistaneet!

      Usein aamuyöstä kun uni karkaa, alan näitä miettimään...Unelma pitää olla.

      Ole hyvä <3 Ja kiitos kommentistasi ja kiitos Kannistoille!

      PS. Jos sinulla olisi blogi, olisi aika kiehtovaa seurata, miten reissaat, mitä koet.

      Poista
  2. Tulipa tunne, että kirja on tutustumisen arvoinen. Sen ajatukset ovat paljolti kuin omiani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maireanna, suosittelen. Lupaan, että yllätyt, sillä esiin tulee paljon sellaista, mitä ei tule edes miettineeksi.

      Poista
  3. Synnyin veressäni pisara oikeata nomadiverta. Se piti minut liikkeellä ja rauhattomana vuosikymmenet. Paikkojen välissä olin aina onnellisin, matkalla. Tahto on avain, on vain tiedettävä mitä tahtoo. Erilaiset asiat onnellistuttavat ihmisiä, pitäisi löytää oman onnellisuuden lähde. Mielenkiintoinen teos, laitetaan lukulistalle, kiitos taas esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, sama täällä. Jo teini-iässä aloitin ja se vain jatkui. Kuopuskin kulki mukana, jopa junalla Sveitsiin, myöhemmin kolmen lapsen kanssa Italiaan, Itävaltaa, aina vain alpeille. Sitten tulivat Irlanti, monet Saksan reissut ja muut. Minä en ollut oikea nomadi, sillä oli matkalla vain ne välit, jotka lomat sallivat, mutta osasin kaivata enemmän ja kirjoitin kerran runonkin, jossa vertasin maiden rajojen ylittämistä o:iin (yritä nyt ymmärtää, kunpa tämä olis K16 blogi joskus;-).

      Tämä ei ole tyytymättömyyttä, sillä osaan iloita mitä on, mutta olen ikuisesti levoton ja siihen auttaa aina vain lähteminen, maisemien vaihtuminen etc. Toivottavasti en saanyt nyt anniston kirjasta jotain vakavaa tartuntaa, sillä sitten on myytävä kaikki ja lähdettävä kiertämään;-)

      Hanki tämä kirja. Mieheni alkaa nyt minun kappaletta lukea ja sen jälkeen kirja lähtee ystävälleni Müncheniin.

      Ole hyvä;-)

      On vain joku outo tunne, että jotain on kesken...

      Poista
  4. Ilman perhettä olisin varmasti jäänyt kiertolaiseksi. Työkin olisi mahdollistanut sen. Toistaiseksi koen, että kaikille on helpointa olla paikallaan Suomessa. Silti välillä salaa haaveilen pakovuodesta tai edes puolesta, jolloin pakkaan lapsen lentokoneeseen ja suhautan jonnekkin kauas asumaan johonkin paikalliseen uneliaaseen pikkukaupunkiin, jossa aurinko paistaa ja aamulla voi kerätä rapuja rannalta ja päivällä appelsiineja puusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva Kepponen, vuosi poissa olisi jo jotakin...Huomaathan: Sinulla oli mahdollisuus, mutta et sitä tehnyt. Meillä oli tilaisuus muuttaa ensin 2 vuodeksi Irlantiin ja myöhemmin 2 vuodeksi Italiaan, mutta emme tehneet niin. Aina oli joku. Milloin riskiraskaus, milloin lasten koulut, milloin mitäkin. Kirjassa pureudutaan runsaasti myös lähtemisen esteisiin, jotka yleensä kumpuavat meistä itsestämme,osin toki myös ymäpäristön odotuksista.

      Minua kiinnostavat vain ne uneliaat paikat, joita turistit eivät vaivaa. En haluaisi olla turistina, vaan sulautuneena, maastoutuneena.

      Poista
  5. Kuulostaa kirjalta juuri minulle! Minähän olen nomadi jo verenikin puolesta, ja sen kyllä huomaa myös käytännössä :) Tämän kirjan laitankin kissankokoisin kirjaimin muistiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, minä täsäs jo odotan, että joku ilmoittautuu! Tasan varma, että joku tämän kirjan lukenut lähtee.

      Sinä oletkin aito nomadi...muistan jotakin. Luitko sinä muuten sen McBriden kirjan Ennen sarastusta?

      Poista
  6. siinäpäs tuli taas ajattelemisen aihetta...ja kirja,joka on ehdottomasti pakko saada äkkiä käsiini.Ehkä tämä oli kohtalon sormi,näin uuden vuoden alussa,uusien mahdollisuuksien,muutosten alussa...:) Niin se vain on,moottoritie on aina kuuma,airport you've got a smiling face...kiitos Leena Lumi tästäkin esittelystä,kiitos kuluneesta vuodesta,kaikista kauniista lauseista,sykähdyttävistä teksteistä.lumoavaa uutta vuotta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, tämä on kohtalon sormi. Minua ihan huimaa itseäni kaikesta tästä, mutta aavistan, että kohta joku todella lähtee ja minäkään (lue: me) en ole sulkenut tätä ovea vielä.

      Moottoritie on aina kuuma, vaihtuvat maisemat rauhoittavat ja jokainen rajanylitys on eräänlainen kliimaksi. Mailmanmatkaajien on käytettävä lentokonetta, jossa erään kirjailijan mukaan sielu ei pysy vauhdissa mukana ja jää paljon kokematta, mutta Euroopan kiertolaiselle riittävät junat, laivat ja oma auto. Tai jalat, jos on hyvä kunto.

      Kiitos samoin kaikkea sinulle♥

      Poista
  7. Ooo mikä kirja, se on hankittava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, täysin samaa mieltä. Kirja on niin täynnä uutta ja innoittavaa, että yritän nyt pudotella kierroksia;-)

      Poista
  8. Tässähän tämä kirja sitten tuli;mielenkiintoista!Täytyy olla aika rohkea että pystyy jättämään ja lähtemään noin.(tosin minäkin lähdin,mutta olin halunnut lähteä..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on todella kiinnostava. Sitähän se vaatii: päätöstä ja rohkeutta. Päivi ja Santerikin halusivat lähteä ja kaikki kirjan haastatellut. Osa heistä palasi...joskus.

      Poista
  9. Kiinnostavan oloinen kirja, joka olisi ainakin minulta mennyt täysin ohi ilman postaustasi. Kiinnostuin nomadeista elämänmuotona ennen (paimentolaiset) ja nyt (modernit nomadit, taiteelliset, vapaat sielut) opiskeluaikana yhden kurssin yhteydessä ja ilahduin tästä teksistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä en olisi löytänyt tätä ilman viikon kevennystäni eli Annaa. Suosittelen kuumasti, sillä vakuutan, että vaikka mukaavudenhalu voi voittaa nonisuuden, niin tästä saa vinkkejä, joita voi soveltaa. Kirjasta saa myös sokkihoitoa niin hyvässä kuin pahassa eri maista. Nomadisuus jo pelkästään siitä lukemalla avartaa.

      Oma kappaleeni on kysytty, sillä R. aloittaa tämän Talvipäiväkirjan jälkeen ja sitten tämä lähtee Müncheniin...Tilaa oma;-) Haluan kuulla, mitä olet mieltä. Kannisto sanoo suoraan eikä kaihda montaakaan asiaa.

      Poista
  10. Mielenkiintoiselta kuulostaa. Joskus sitä leikittelee lähdön ajatuksella, mutta toistaiseksi olen edelleen paikoillani. Tosin nyt olen yhdenlaisessa tienristeyksessä ja suunta pitäisi määritelllä... vaikka ei taida ihan helposti löytyä radikaalia nomadisuuntaa kolmilapsiselle perheelle :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, tämä on. Minä olen eri aikoina leikitellyt sillä paljonkin, sitten oli välissä vuosia, jolloin riitti kevät- tai syysmatka Keski-Eurooppaan...

      Me reissasimme vuosia 1-3 lapsen kanssa, mutta tosin vain esikoisen kanssa junalla Euroopassa. Omalla autolla kolmen muksun kanssa maailmalla pärjää kyllä. Eivät kaikki voi kirjaimellisesti vaeltaa...

      Poista
  11. Varmasti mielenkiintoista, mutta olen nyt vanha ja liian sairas tekemään mitään noin vaativaa...;)
    Lukisin kyllä mielelläni, ja ehkä hankin tuon kirjan.
    Oikein ihanaa ja antoisaa vuotta 2013, Leena-IhaNainen!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ikähaitari oli yleensä 20+ - 72 vee. Ei tätä kaikkien tarvitse tehdäkään, mutta takuulla joku alkaa miettiä kaiken mielekkyyttä. Kirjassa on aika paljon arvostelua myös Suomen systeemeihin. Hanki ihmeessä!

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥

      Poista
  12. Sisälläni asuva pieni nomadi haluaa lukea tämän kirjan! Se nauttii jostain käsittämättömästä syystä etenkin lentokenttien tunnelmasta ...

    Yliminäni on kuitenkin 'järki', joten noin 5+ vuotta vielä on siis tyydyttävä satunnaisiin piipahduksiin. Ja se minun 'joku' eli S. ei ole lainkaan nomadi luonteeltaan ... kompromisseja on siis senkin jälkeen odotettavissa ;)

    Tässä on tietenkin se riski, että odotellessa käy niin kuin Alli-mummolle, että onkin jo liian vanha ja liian sairas toteuttamaan tätä puolta itsestään ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, tämä virkistää, tuo uusia tuulia ja vie fiiliksiin. Tulee mieleen filmi Kaislikossa suhisee, jossa Sammakko lähti reissuun ja lauloi 'on the open road'.

      Minulla ei ole järjen yliminää, mutta olen avioliitossa Mr.Järjen kanssa;-) Avioliitto on usein komromissia...

      Niin...terveyshän on näillä matkoilla tärkeää ja jaksaminen, mutta voihan sitä haaveilla ja sitten tehdä jotain tavallisen turistimatkan ja nomadisuuden väliltä.

      Poista
  13. Tämä olisi mielenkiintoista lukea, vaikken itseäni nomadiksi tunnekaan. Viihdyn mieluummin paikallani kuin seikkailen, toki matkustus ja seikkailu on välistä ihanaa vaihtelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tohveli, olisi, sillä tässä on niin paljon erikoista tietoa eri kulttuureista, sellaista mitä eivät tarjoa aikakauslehtien matkailujutut.

      Joskus pitää lähteä seikkailuun, että sitten tietää taas miten kiva on palata. On huima ajatus, että Päivi ja Santeri myivät kaiken ja lähtivät sitten.

      Poista
  14. Enpä olisi löytänyt tuollaista opusta ilman sinua.
    Tuo on ehdottomasti luettava, kuulostaa niin mielenkiintoiselta.
    Lähelläni on aito nomadi (uusi sana minulle), sillä vävypojan sisko miehensä kanssa myivät kaiken, irtisanoutuivat töistään ja lähtivät eteenpäin. Tämä blogi kertoo matkasta mukana kulkevan "nallen "kertomana:yuusonblogi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, no sinua takuulla kiinnostaa jo perheesi nomadien vuoksi!

      Monet tuosta haaveilevat, mutta harvat totetuttavat.

      Kiitos vinkistä!

      Poista
  15. Katselin tätä kirjaa kirjakaupassa ja onhan tekijää haastateltu eri lehdissä; ei kuitenkaan vielä oikein kolahtanut tämä. Nyt meillä on mahdollisuus valita tuo tie, aiemmin ei ole ollut ja ihmisten on pakko ollut lähteä liikkeelle. Olen itse enemmän monipaikkainen nomadi, vähän perinteiseen tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, toisten on ollut pakko, toiset ovat kautta aikain itse valinneet vaeltamisen. Sekin käsitellään kirjassa. Päivi on todella paneutunut asiaan tutkijan otteella.

      Ja minä olen sitten samaa kuin sinä, mutta sillä erolla, että aika paljon pitää olla liikkeellä, muuten ikävystyn.

      Poista
    2. Luen kun saan sen sopivasti kirjastosta. Sitä ennen luen erään toisen nomadeista kertovan saksankielisen (tieteellisen) teoksen.

      Poista
    3. Hyvä sun on sanoa, kun osaat saksaa, minä en enää;-) Seuraavaan kolmeen vuoteen on minule tulossa ainakin saksan kertauskurssi ja monta, monta muuta juttua. Vietimme pitkän joululoman, josta osa kului Isoja Päätöksiä tehden. Nyt olo on kevyt kuin lumen tomu!

      Poista
  16. Oi miten ihastuttavan oloinen kirja! En ollut aiemmin tällaisesta kuullutkaan!

    Itse olen sen sortin "pirttihirmu", kotikissa etten voisi vastaavaa elämää itselleni kuvitellakaan... Tai mistä sitä tietää, jos sitten eläkeiässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ilman Anna-lehden haastattelua, en tietäisi tästä mitään, vaikka kollaan kustantamojen katalogeja...

      Minäkin olen pesänrakentaja, mutta sitten on se ihan toinen puoli, joka ajaa liikkeelle. Näiden yhdistäminen ei aina ihan yksinkertaista.

      Jos jäät eläkkeelle nuorena, ehdit oikein hyvin;-)

      Poista
  17. Tämä on niin ehdottomasti yksi niistä kirjoista, jotka haluan lukea ja elää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, vinkkaa minulle, jos teet kirjasta jutun, kiitos.

      Poista
  18. Esittelit mielenkiintoisen kirjan.Taidanpa ihan tänään hankkia. Koko eilisen päivän on Italia kutsunut. Tänään ilmoittaudun kyllä kielen alkeiskursseille. Minulla on vahva tunnesuhde tuohon kieleen. Sitä kautta kulttuurikin alkaa avautua. Tästä se lähtee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, teeppä se. Mikset voisi välillä kirjoittaa blogiisi vaikka lukukokemuksistasi...

      Olen käynyt 2-3 italian kurssia. Aluksi helppoa, sitten vaikeaa. Germaaniset kielet ovat minulle paljon helpompia, joten taidamme lähteä R:n kanssa saksan kertauskurssille.

      Kieltä osaavalle avautuvat esim. kirjakaupat ja antikvariaatit. Dublinissa en nähnyt mitään, kun olin koko ajan antikvariaateissa kollaamassa kirjoja sekä myös tauluja.

      Tästä se lähtee!

      Poista
  19. Kiinnostavaa ja enpä ollut tästä kirjasta kuullut aikaisemmin! Onko tämä Leena sinusta enemmän tietokirjamainen vai elämäkerrallinen teos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kannattaa lukea naistenlehtiä;-) Päivin haastattelu oli Annassa ja siitä se lähti.

      Tutkijan otteella kirjoitettu kirja aivan erilaisesta tavasta elää tämä ainokainen elämämme vailla pienintäkään puisevuutta, koska kirjoittaja elää tätä kaikkea itse todeksi.

      Poista
  20. Leena, ostimme tämän kirjan joululahjaksi tyttärelleni, joka on asunut monessa maassa. Hän piti siitä kovasti. Se oli hänen toivomuslistallaan.

    Jossain vaiheessa nomadina oloon kyllästyy, mutta Kannistollakin on hyvä koulutus, joten hän voi asettua jonnekin aloilleen siinä vaiheessa.

    Minusta jatkuvassa muuttamisessa on se huono puoli, että menettää niin paljon huonekaluja ja esineitä, joita kaipaa myöhemmin niihin liittyvien muistojen vuoksi. Muutto on myös fyysisesti raskasta, jos aikoo viedä tavaroita mukanaan ja joutuu pakkaamaan ja purkamaan tavarat itse.

    On varmaankin helpottavaa olla välillä ilman tavaroitaan, mutta kyllä rautatieasemalla nukkuminen alkaa olla vaikeaa kun ikää kertyy.:) Tietenkin voi valita lämpimän ilmaston, jos on hyvä vastustuskyky kaikenlaisille taudeille.

    Hauskemmalta tuntuvat lyhyet pyrähdykset johonkin uuteen maahan, 2-3 viikkoon tai jo ihanteellinen yksi kuukausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, nappii osunut joululahja!

      Varmaan kyllästyykin, mutta ainahan voi palata, vaikka omaisuus olisi myytykin. Suurin osa maailman ihmisistä taitaa asua vuokralla...

      Muutto on uskomattoman raskasta. Ja vaikka olisi kuinka minimalisti, aina sitä omistaa jotain rakasta ja vanhaa, josta ei voi luopua.

      Niitä rautatieasemanukkumisia minäkin jo osaan kauhistella. R. sanoi minulle, että 'et kai nyt tosissasi ihan tuota tarkoita'. Minusta nomadisuus voidaan suhteuttaa vaeltajan valintoihin, ikään, kuntoon etc. Jo vaikka pitkällä junamatkalla näkee ja kokee niin paljon. Ja kiinnostaviin kohteisiin voi sitten jäädä niin kauaksi aikaa kuin miellyttää. Minulla on vain tuo Imelda Marcos -ongelma...eli kengät. Kerran ajoimme omalla autolla lokakuussa Salzburgiin ja minulla oli mukana kai 18 paria kenkiä vai oliko se enemmän. Kaikkia tarvittiin, sillä siellä olikin tullut yllätyshelle!

      Minä en sovi lämpimään. Sulan siellä, sillä olen lunta, viileää ja hellää. En lähde enää ikinä edes kesällä Keski-Eurooppaan, sillä olisi pakko sitten istua vain ilmastoidussa autossa tai ilmastoidussa hotellihuoneessa. Meidän yksi maailmanmatkaajatuttumme sai jostain sen pahimman hepatiitin: Mikään ei häntä paranna ja maksan kanssa ongelmia, kunto romahtanut ja elämä täynnä rajoitteita, mutta voihan sitä tietty sattua vaikka mitä myös Suomessa. Silti...kyllä minulle riittää Eurooppa oikein hyvin.

      Kuukausi on aika kiva aika ja voihan sitä tarvittaessa vähän venyttää. Toivon kolmea kuukautta siellä sun täällä pitkin Britanniaa, mutta sitä ennen alpeille - taas.

      Poista
  21. Oivoi, niin kovasti toivoin tätä kirjaa, kun siitä ekan kerran kuulin, ja nyt tiedän, että tosiaan haluaisin lukea sen! Kiitos siis esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, yritän saada yhden kappaleen blogini 4-vuotisarvontaan, joka on ystävänpäivänä;-)

      Ole hyvä. Eikö nyt joku sun ystävä voisi tätä sulle lähettää. Minä lähetän tämän R. luettua kirjan, Saksaan.

      Tää olis takuulla sun juttu...

      Poista
  22. Kiitos, Leena! You made my day!

    (*lähtee kirjaostoksille...*)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, sinäkö se olitkin! Minä arvasin, että jollain alkaa tästä sytytyslanka palaa...siis lähtölanka.

      Kiitos. Vuoroin vieraissa.

      Poista
  23. Mahtavaa, vaikka juuri tähän elämäntilanteeseen tuo matkaaminen ei osu, niin ehkäpä kuitenkin joskus tulevaisuudessa. Tämä pitää ehdottomasti lukea, on aina hyvä nähdä toisin silmin ja kokea toisen matkaamista. En kaipaa kylläkään eläinten kärsimyksiä tai tietoa siitä miten pahoja toiset (tai kuka tahansa) voi olla, mutta silmät kiinni en halua myöskään elää.

    Kiitos tästä Leena, kolahti kyllä täysillä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, mutta varmaan sinusta löytyisi tulta tähänKIN.

      Niitä minäkään en halua nähdä, en kokea, enkä etenkään, että on olemassa ihmisiä/kansoja, jotka vain vahvistavat ihmisen alemmuutta eläimiin olemalla julmia itseään heikommille.

      Lupaan, että sulla ei tule tylsä tämän kirjan kanssa.

      Poista
  24. Hmm, mieleekiintoisen oloinen kirja. Kiinnostuin juuri tuon takia, että tässä kerrotaan nomadeista enemmänkin, historiasta nykypäivään, ja kun mainitsit tuon tutkijan otteen.. Jos tämä olisi kahden "travellerin" (arhg, olen niin tympääntynyt koko sanaankin!) matkakirja, en lukisi. Mutta kiitos esittelysi, varmaankin luen!:)

    Tuolla aiemmin unelmoit mm. seuraavasta elämästä nomadina, mutta myös puutarha/keitto/runokirjasta. Toivon tälle(kin) unelmalle tuulta purjeisiin, eläköön genrerajojen rikkominen!
    Niin ja oikein hyvää vuotta 2013 sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tätä ei mitenkään osaa pitää matkakirjana, kun tämä on niin paljon enemmän.

      Niin...suurin onnettomuuteni on olla kiinnostunut liian monesta asiasta ja silti meidän kaikkien pitäisi ehtiä kokea, kaikki mikä kiinnostaa, yhden lyhyen elämän aikana...

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  25. Mielenkiintoiselta vaikuttaa! Taidanpa pistää lukulistalle :) Kiitos Leena kirjavinkistä!

    VastaaPoista
  26. Onkohan me luettu samaa kirjaa, kirjottaja ja nimi täsmäävät, mutta kaltaistasi innostusta ei synny. Kirjan nimi on harhaanjohtava, oikeampi olisi esim. matkalaisena, reissaajana tai kestoturistina vaikka asutaankin paikallaan kuukausikaupalla.
    Vai onko kyse pakomatkasta?
    Pitkin tekstiä ihmetyttää katkera ylimielinen ivasävy. Kannisto tuntuu häpeävän suomalaisuuttaan, Suomea, vihaavan yhteiskuntia järjestelmineen, vainoavia? viranomaisia. Missä tutkimuksen edellyttämä objektiivisuus? Liikkuminen ladataan positiivisilla käsitteillä, paikallaan pysyvät (paikalleen jäävät) negatiivisilla. Kannisto ottaa oikeudekseen leimata muut kuin kaltaisensa matkustajat, haaveiden toteuttajat. Hän on myös itse osa arvostelemaansa turisti- ja matkailubisnestä kirjoittamalla ja hakemalla julkisuutta myydäkseen tuotteitaan ja ansaitakseen rahaa millä taas matkustaa jne. Siihen kelpaa Suomen apurahajärjestelmä.
    "Arvottomien" kohdalla loksahtivat palat paikoilleen työntävien tekijöiden myötä. Eihän tällainen elämänmuoto ole yhteiskunnasta syrjäytymistä? kun kuitenkin eletään kaikkia yhteiskunnan osa-alueita käyttäen ja palveluiden saatavuus sekä tietoliikenneyhteydet määräävät asuinpaikan.
    Itselläni ei ole pokkaa arvostella toisten fossiilisia luonnonvaroja kuluttavia ja ympäristöä saastuttavia matkustusmuotoja koska itsekin liikun, olkoon toiset turisteja, lomailijoita tai työnsä vuoksi matkustavia.
    matkaihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, varmaan olemme lukeneet, mutta eri asioita painottaen. Huomasin Kanniston itsevermuuden kyllä sekä ylimaallisen suoraan puhumisen, mutta minua todellakin ilahdutti, että hän, toisin kuin niin monet turistit, ei vaiennut mm. eläimiin kohdistuneesta julmuudesta, vaan toi sen esille. Olen kurkkuani myöten täynnä ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä kaikelta vääryydeltä ja matkustvat mihin tahansa maahan vaikka siellä olisi 'pianonsoittajakoiria', jollainen maa on mm. Espanja. Pianonsoittajakoirat ovat hylättyjä vinttikoiria ja niitä käytetään kilpailussa, jossa koira kidutetaan hitaasti kuoliaaksi. Se on voittaja, jonka koira kituu kauimmin. Saman maan kansallisurheilu on härkien kiduttaminen kuoliaaksi areenoilla ja tätä nimitetään kansallisurheiluksi. Kiinassa eläviä koiria pinotaan kuumille ravintoloiden takapihoille päällekkäin, jolloin niiden raajat murtuvat. Sieltä niitä sitten koukitaan keittiöön ja valmistetaan perinteistä kiinalaista ruokaa. Näiden asioiden hyssyttelyä en kestä!

      Jos kiinnostaa, lue Axel Munthe- tie Caprin huvilalle, jossa on paitsi kuuluisan lääkräin ja eläinsuojelijan elämästä, myös pari yllätystä liittyen Ruotsin kuninkaallisiin sekä paljon, paljon siitä, miten kaunis Italia kohtelee eläimiä...

      Päivi on katkera monelle asialle, mutta mielestäni häneellä on lupa olla katkera ja tuoda se esille. Ihan yhtä hyvin kuin minä olen katkera siitä, että eläimiä kohdellaan huonosti ja Suomessa on sellainen laillinen elinkeino kuin turkistarhaus.

      Mieheni lukee nyt Kanniston kirjaa ja pitää...Hän ehdotti jo lähtöä;-) Minä tuskin pystyn tekemään 'kannistoja', mutta omalla autolla lähdemme nyt jälleen Euroopan kiertolaisiksi, tosin vain joksikin aikaa kerrallaan, mutta usein. Rakastan kai Suomea liikaa, voidakseni luopua kodistamme täällä, joka taas mahdollistaisi jatkuvan kiertämisen. Olen sekä kiertolainen että paikkaolento. Puutarhuri minussa asuu sitkeässä.

      En tiedä...minusta on vain ihailtavaa, jos ihminen uskaltaa sanoa ja esiintyy vielä omammal nimelläänkin.

      Antoisia matkoja sinulle, anonyymi!

      Poista
  27. Oh Leena. Minä koin tämän niin eri tavalla. Alussa olin yhtä innostunut kuin sinä, mutta lopussa ärsyyntynyt kuin heinäsirkka. Postaan tästä huomenna. Linkitän sinun arviosi, sillä se on niin päinvastainen kuin omani. Olen hyvin iloinen, että luin tämän, ahmin tämän suorastaan, mutta samankaltaisia tuntemuksia koin kuin tuo viimeisin, anonyymi kommentoija.

    Ja siis samaa kunnioitan minäkin: sanomista ja oman nimen takana seisomista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, minä olin varma, että sinä itse räväkkänä naisena ja suoraan sanojana, pidät Kanniston kirjasta. Olin muuten varma, että joku tästä ärsyntyy, mutta et sinä...

      Minusta oli Kannistolta rohkeaa tuoda esille niitä epäkohtia, jotka Suomessa ovat osin tabuja edes mainita. Yksi on vapaaehtoinen lapsettomuus, osa liittyy yhteiskuntamme rakenteisiin, sillä lintukoto ei ole oikeasti lintukoto, vaan täällä olisi paljon kirveellä töitä.

      Kurjaa, että kirja tuli väärään kohteeseen, mutta enhän minä tunne sinua livesti.

      Poista
    2. Leena,, olen hirveän iloinen että annoit minulle mahkun tutustua tähän. Tämä oli kirjana mielenkiintoinen ja laittoi tosiaan ajattelemaan, mutta ehkä vain otin tämän henkilökohtaisesti jotenkin...sillä kyllä, Kannisto toi esiin epäkohtia, tärkeitä pointteja, mutta syyllistyi samalla jotenkin liian yleistävään osoitteluun. olen saanut sinulta mojovan määrän lukuideoita jotka ovat johtaneet hienoihin kokemuksiin. Joten älä ajattele, että olisit arvioinut väärin. Tämä oli hyvä lukea!

      Poista
    3. En tunne ketään yhtä räväkkää kuin sinä...R, meni tästä kirjasta ihan hiljaiseksi;-) Jotkut lukijat ovat suuttuneet, toiset innostuneet. Tosin kyllä R. myös oli sitä mieltä, että jossain Kanniston rohkeissa kannanotoissa oli perää: Niitä ei vain ole tapana sanoa ääneen, vielä vähemmän kirjoittaa julki.

      Ehkä huomaat joskus, miksi sun piti lukea tämä kirja. Ehkä.Toivon sitä.

      Poista