keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ferdinand von Schirach: Collinin tapaus


…hänen lukiessaan lausuntoa, hänen kertoessaan lause lauseelta kauheuksista salissa tapahtui muutos. Sinne ilmaantui ihmisiä, maisemia ja kaupunkeja, lauseista syntyi kuvia, ne muuttuivat eläviksi, ja paljon myöhemmin joku kuulijoista sanoi, että oli tuntenut nenässään Collinin lapsuuden peltojen ja niittyjen tuoksun. Mutta Caspar Leinenille tapahtui jotain muuta: vuosikausia hän oli kuunnellut professoreitaan, päntännyt lakeja ja opetellut tulkitsemaan niitä, hän oli yrittänyt ymmärtää rikosoikeutta – mutta vasta nyt, vasta hänen oman asiaesityksensä yhteydessä hän käsitti, että todellisuudessa kyse olikin jostain aivan muusta: kärsivästä ihmisestä.

Ferdinand von Schirachin teos Collinin tapaus (Der Fall Collini, Atena 2013, suomennos Raija Nylander) on pieni suuri kirja, joka runsaan sadanviidenkymmen sivunsa avulla, kuin yhdeltä istumalta, vakuuttaa lukijan siitä, että kenestä vain meistä voi tulla murhaaja, jos vain tietyt olosuhteet kohtaavat. Kirja oli minulle yhtä ennalta-arvattava kuin Schlinkin Lukija, mutta nyt tuo asia ei ollut haitaksi. Älkää kysykö miksi, sillä en tiedä. Pidin kovasti Lukijasta elokuvana ja taas Schlinkin Viikonloppu on yksi suosikkejani, vaikka vain harvat tuntuvat kirjan löytäneen. Kuitenkin onneksi muutamat ovat

Kirjailija Ferdinand von Schirach on myös asianajaja, joten tietty varmuus tuoda esille tällainen oikeussalikertomus, toimii hänellä tyylillä. Schirachilla on myös riittävästi tunnelatausta uhriin ja kaiken kaikkiaan rivit ovat sitä kotimaata eli Saksan kirjallisuutta, jossa asuin vuosikausia. Lyhyet, toteavat lauseet ovat hirveän tehokkaita ja uskallan sanoa, että näen Schirachin lävitse luetut Böllin teokset.

Kirjan teema kiertyy sen ympärille, mikä saa koko ikänsä moitteetonta elämää viettäneen ihmisen tekemään murhan. Italialainen Fabrizio Collini on työskennellyt yli kolmekymmentä vuotta työkaluntekijänä ja yllättäen hän murhaa luksushotellissa vanhan, arvostetun miehen Hans Meyerin. Murhaajan puolustusasianajajaksi ryhtyy nuori juristi Caspar Leinen, joka ei tehtävää aloittaessaan tiedä, miten kaikki menneisyydestä kuin vyöryy häntä kohti sitä mukaa kuin Ludwigsburgin kaupungin arkistot aukeavat hänelle.  Tulee hetki, jolloin todellisuus kuin katoaa:

Leinen pelkäsi menettävänsä hänet niin kuin oli menettänyt Philippinkin. Yhtäkkiä kaikki hänen ympärillään liikkui jähmeästi. Penkit, lattia, ihmiset ja äänet tuntuivat vaimeilta ja vierailta, valo ei täsmännyt.  Hän näki itsensä ulkopuolelta, vieraan, johon hänellä oli vain epämääräinen yhteys.

Lyhyen tarinan jännite syntyy mielestäni kahdesta asiasta: Collini ei paljasta tekonsa motiiveja ja Leinenilla on pelissä jotain henkilökohtaista. Kummatkin ja etenkin ensimmäisen, lukija arvaa nopeasti. Se haittaako tässä kirjassa ennalta-arvattavuus vai ei, jää jokaisen lukijan kohdalla omaksi kokemukseksi puolesta tai vastaan.

Minua henkilökohtaisesti nyt ’närästää’, että en lukenut Schirachin aiempaa eli Rikoksia, josta Savon Sanomat on kirjoittanut näin:

”Teos ei tunnusta mitään dogmia eikä vetoa yhteenkään valaan; kirkkaat ja ytimekkäät virkkeet hengittävät kysymyksistä sakeaa ilmaa.” Waude!  Taidan voida todeta, että myös Collinin tapaus –kirjassa ’kirkkaat ja ytimekkäät virkkeet hengittävät kysymyksistä sakeaa ilmaa.’ 

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet myös Aletheia  Kirjasähkökäyrä ja  Kirsi.

****

22 kommenttia:

  1. Sori, toivottavasti en lähettänyt tyhjää kommenttia. Karkasi...

    Eli sanomani piti näin: Lukijaa en ole nähnyt elokuvana, mutta kirjana se oli ok. Ei ravisuttava, vaan paremminkin ajatuksiaherättävä. Tämä vaikuttaa oikein maukkaalta välipalakirjalta. Välipalalta kokonsa puolesta. Yritän haalia näitä lyhyitä mahdollista lukumaratonia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mitään huomannut...;-)

      No kun leffassa on naispääosassa Kate Winslet ja miespääosassa Ralph Fiennes, laske siitä.

      Tällaiset tiiviit kirjat ovat välillä mannaa. Joskus luen jotain tiiliskiveä viikon ja ylikin...en jaksa enää valvoa pikkutunneille.

      (Tein kolmen tunnin aurinkohiihdon ja nyt leijun edorfiineissa.)

      Poista
  2. Olen lukenut pari von Schirachin kirjaa, lähinnä kertomuksia hänen kokemuksistaan puolustusasianajajana ja pidin hänen kielestään, mutta tätä romaania en tunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, minä taidan lukea häntä jatkossakin. Takuulla kiinnostavia tarinoita herralla koettuna.

      Poista
  3. Jaa-a. Viimeksi olen lukenut jonkin jännärin varmaan 30 vuotta sitten. Ups...Silloin sen nimi oli Kymmenen pientä neekeripoikaa ja onko sen nykysin Eikä ketään jäänyt tms..? Tarttis varmaan lukea jotain muutakin kuin kukkakirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. My Life, ihan tosi...;-) Minulla on hyllyssä Kymmenen pientä neekeripoikaa.

      Kukkakirjat ovat ilma, jota hengitämme!

      Poista
  4. Kiitos linkistä, Leena! Laitan linkkisi omaan juttuuni, kunhan taas pääsen koneen äärelle. Lukumaratoniin istuu msiniosti, vaikka ei mikään maailmoja avaava teos olekaan. Aina ei tarvitse olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, tässä oli kuitenkin kahden perheen suuri tragedia, vaikka myötätunto haluaakin sanoa, että vain yhden perheen onnettomuus.

      Jollain tavalla tästä kirjasta tekee mieli sanoa, että 'näppärä'.

      Ole hyvä.

      Poista
  5. Kylläpä täällä ollaan oltu ahkerana :) minä käyn vaan edelleen kuolaamassa noita puutarhakirjakuvia, osaan kohta ulkoa....tänään li selvää kevättä ilmassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, sinä paraskin sanomaan;-)

      Tänään ensimmäinen jääAURINKOmurtomaahiihtopäivä.

      Poista
  6. No voinko olla lukematta tätä, kun mainitset jopa Böllin?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, toivon, että olet lukenut Böllin Nainen ryhmäkuvassa, Katharina Blumin menetetty maine, Suojaverkko ja Enkeli oli vaiti.

      Minusta tässä Collinin tapauksessa on niin saksalainen tyyli...ja huomaan edelleenkin viihtyväni saksalaisen kirjallisuuden parissa.

      Poista
  7. Ja lähtipä nopeasti kommentti. Siis haluan lukea tämän, absolut! "Murhat" eivät ole ominta aluettani mutta tämä kuulostaa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, murhat eivät ole sinua, sinä teet paljon pahempaa;-)

      Tämä on näppärä, suuri pieni kirja. Melkein tyylikäs.

      Poista
  8. Aivan tuntematon kirjoittaja minulle... Arviosi herätti mielenkiinnon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, sama täällä;-) Pieni, tiivis kertomus, josta ei voi oikein paljon paljastaa, paitsi, että sopii miettiä kuka on uhri ja kuka rikollinen.

      Poista
  9. Kuulostipa mielenkiintoiselta - minun kyllä pitäisi varmaan lakata keräämästä luettavien listaa ja vaan lukea ennen kuin stressi iskee - tuntuu, että lista sen kun kasvaa vaikka luen koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kun keräät niitä kirjoja kotiisi, lue vähän ja jos ei imaise mukaansa, jätä kesken. Älä tuhlaa elämääsi huonoille kirjoille.

      (Tulossa on ruokakirja, jota olen kaivannut...)

      Poista
  10. Kiinnostavalta kuulostaa. Pitäisikin palata taas fiktiokirjojen pariin, kun netflixin dekkarit loppuvat kesken. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianne, hyvä, vaikka ennalta-arvattava. Toisinaan fiktio auttaa kestämään faktat;-)

      Poista
  11. Lukija oli elokuvan hyvä, pidin todella paljon, mutta kirja on vielä lukematta. Tämän kirjan laitan kyllä lukulistalle, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiitos vinkistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, minustakin ja jopa niin, että kerrankin filmi ohitti kirjan.

      Ei kuolematon, mutta näppärä, jokin toi mieleeni Lukijan...

      Poista