sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Saila Routio: Puutarha laatikoissa - viljelylaatikot, ruukut, kasvihuoneet, kohopenkit


Kasvun ihmeen seuraaminen on palkitsevaa ja siihen ehtii paneutua sitä paremmin, mitä pienempi viljelmä on. Elämän kohtuullistamisen ja kuluttamisen karsiminen liittyvät juuri taimien kasvattamiseen ja kasvien hoitamiseen. Siinä puuhassa on juurevasti kiinni elämän perusasioissa: kärsivällisyydessä vastusten edessä, sinnikkäässä tarpomisessa kohti päämäärää eli elämän säilyttämistä, vaikka tulisi kuivuus tai tulva. Tämä päämäärä vaatii kasvilta joustavuutta, voisi sanoa kekseliäisyyttäkin, mutta koska mikään muu ei ole niin tärkeää, onnistuu taimi lähes aina. Pienimmässäkin siemenessä on elämän ihme. Oman taimen vaaliminen on siksi niin palkitsevaa ja sitä pitäisi saada toteuttaa varhaisesta lapsuudesta elämän viimeisiin päiviin saakka.

Saila Roution kirja Puutarha laatikoissa – viljelylaatikot, ruukut, kasvihuoneet, kohopenkit (Minerva 2013) noudattaa varmaankin Roution kuuluttamaa kohtuullistamista, kärsivällisyyttä ja sinnikästä tarpomista ja saa myös haluamaan puutarhailun jatkuvan elämän viimeisiin päiviin saakka, mutta jos sanoisin kirjaa minimalismin ylistykseksi, se ei olisi totta. Puutarha laatikoissa tarjoaa muuta kuin perinteistä kasvimaaviljelyä niin monimuotoisesti, että jokaiselle löytyy jotakin. Kohtuuttoman laajojen puutarhojen omistajat löytävät kirjasta pelastuksen, miten kasvattaa ihan vaikka mitä ilman työlästä kasvimaata, johon tunkevat rikkaruohot, etanat ja myyrät.  Kaikkea käytännössä keittiöyrteistä puihin asti voi kasvattaa maasta erillään ja se on Roution kirjan teema. Käytännöllistä ja kauniimpaa kuin kasvimaa, vai mitä sanotte tästä:

Puutarha laatikoissa on kauniskantinen, siinä on todella paljon pieniä kuvia, joissa kuin kädestä pitäen opetetaan erilaisia tapoja viljellä parvekelaatikoissa, rautapadoissa, kasvihuoneissa, parvekelaatikoissa, viljelypedeissä sekä kohopenkeissä. Kirjan pääjaksot Löydä laatikkoviljely, Astiat paikoilleen, Keinot käyttöön, Innostavia ideoita ja Entäpä kasvihuone alkavat kokoavalla ingressillä, jota vastapäätä koko sivun puutarhallinen kuva. Pienten kuvien vastapainona suuret kuvat tasapainottavat ja rauhoittavat kuvituksen yleisilmettä. Kaikki kirjan kuvat ovat Saila Roution taidonnäytettä.

Kasvualustan nostaminen ylös maasta on suorastaan välttämätöntä, jos yrittää viljellä vaikka entistä merenpohjaa tai savipitoista maata. Olen tämän itse rannikolla kokenut karvaimman kautta, mutta ei silloin tullut laatikkoviljely mieleenkään.  Laatikoiden avulla voi itse valita maanlaadun! Bonuksena nämä säästyivät myyriltä:

Jos jollakin on nyt taakkana iso puutarha, sen voi antaa kauniisti villiintyä ja siirtyä ruukku- ja laatikkoviljelyyn. Ruukuissa viihtyvät basilika, rucola, sitruunamelissa, rosmariini ja laventeli. Mutta ruukussa viihtyy myös vaikka sitruunapuu, japaninvaahtera tai joku eksoottinen puukaunotar. Itse aion kokeilla jakarandaa! Talven tullen ruukut siirretään tilaan, jossa ihanne olisi noin kymmenen asteen lämpötila. Ruukkujen liikuttamiseksi olisi hyvä, että niiden alla olisi pyörillä olevat alustat, muuten homma käy liian raskaaksi. Roution neuvoilla saamme tämän kirjan unelmat todeksi.

Jos haluaa kohopenkit, niistä saa muutakin hyötyä kuin sen, että routa sulaa aikaisin. Tuuli on haitta, jonka voi kääntää eduksi: Kohopenkkeihin kasvitukia, jäsentäviä sermejä tai vaikka salkorivejä. Pienet seinäkkeet antavat tuulensuojaa ja parantavat pienilmastoa. Kyseessä siis vähän se, mitä suurten puutarhojen omistajat etsivät istuttaessaan etenkin puutarhan pohjoisreunalle kuusiaidanteen. Tarkoitus on estää tuuli, joka nostaa pakkasta huomattavasti.

Jos puutarha on monessa tasossa ja sisältää jyrkkiä, vaikeasti hoidettavia rinteitä, tulevat avuksi pengerrykset, joista Roution kirjassa on kiitettävästi. Ken on kokenut, tietää, miten vaikeaa on hoitaa rinteitä, sillä niiden kastelu ja kitkeminen on tuskaa ja kaiken huipuksi vesi virtaa hukkaan…

Mieheni kestovitsi kaikille, jotka jaksavat kuunnella, on hänen toivomuksensa, että istuttaisin kaikki kasvit kottikärryihin, joita sitten olisi paljon helpompi siirtää paikasta toiseen kuin taimien alituinen ylöskaivaminen ja uusi istutus. Sailan ratkaisu on kauniimpi, sillä ruukku rattaissa ovat suorastaan nostalgisromanttinen!
Kirja on kierrättävän puutarhaihmisen unelmaa, sillä kaikki on otettu viljelyn avuksi alkaen vanhoista kirjoituskoneista lapion varsiin ja vanhoihin seinähirsiin. Tässä käytöstä poistettu puistonpenkki palvelee kukkapenkkinä:

Muistakaa myös Ihanat kärhöt kirjan vinkki vanhalle rottinkituolille kärhöjen kotina.

Tässä jotain joka menee minulla kokeiluun, sillä niin jouluruusuhullu olen:
Roution kirjan mukaan jouluruusu kukkii valurautapadassa koko talven, jos se on lauha ja lumeton. Lauhaa en voi tänne Keski-Suomen saarelle luvata, mutta lumettomuus löytyy isosta ruukusta 'pergolastamme', jonka seininä ovat köynnöshortensiat ja kattona koko talon mittainen parvekkeemme. Yrittänyttä ei laiteta!

Minulle kirjan kiehtovin jakso oli Entäpä kasvihuone, sillä se mielessä, mistä puute. Routio tarjoilee monenlaisia kasvihuoneita, joista itse pidän eniten brittiläisistä talon yhteydessä olevista, mutta tulevaisuus on varmaankin erillään oleva tila, jossa voisi vähän myös oleskella.  Alakuvassa suuri Fota Gardensin tiiliseinäinen kasvihuone Irlannissa , jossa voi kasvattaa puitakin.

Tässä kaunis kasvihuone, jossa kohopenkit suovat enemmän viljelytilaa, kuin jos kaikki kasvatus olisi ruukuissa:

Puutarha laatikoissa tarjoaa monenlaista ideaa, herättää uusia puutarhatuulia, on hyödyllinen, sopii niin aloittelijalle kiitos pikkutarkkuutensa kuin pitkän linjan harrastajalle kiitos kasvien latinalaisten nimien ja monen uuden idean. Onneksi kirja on myös hurmaavan kaunis, kuten puutarhateokselle sopiikin!

33 kommenttia:

  1. Aamun naurut noista kottikärryistutuksista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, niin...katsos kun minä olen välillä aika innokas vaihtamaan kasvien paikkoja värimieltymysten muuttuessa ja ne isojen paakkujen ylöskaivuut ja kuljetukset ovat R::n töitä, eivät minun;-)

      Poista
  2. Tätä Sailan kirjaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa, tilattukkin on. Varmasti pian tulee postilaatikkooni:)
    Ihana postaus!

    VastaaPoista
  3. Ai ai kun viherpeukaloa alkoi heti syyhyttämään. Meillä on juuri sellainen vanha peltopiha saaristossa ja aikaa sen hoitamiseen on aina kesän viikonloput ja oikeastaan se on minun harteilla, sillä mies tekee remonttihommia, joihin minä sitten sekaannun.
    Olen hyödyntänyt kaikkea vanhaa mitä olen löytänyt, vanhan saunanpadan ja kasvihuoneen lämmityksessä käytettävät betoniputket...tuo kasvihuone pitäisi saada ja ne laatikot...niistä olen puhunut monta vuotta. Ihana kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minä tuskin maltan odottaa, että pääsen istutuspuuhiin. Puutarhassa on jo jouluruusuja, mutta vielä muutama valkoinen lisää ruukkuihin ja yksi Olgalle.

      Olen jo vuosia kasvattanut yrtit ruukuissa, sillä se on niin paljon helpompaa.

      Poista
    2. Sama juttu, joka kesä istutan yrttejä ruukkuihin, enkä raski niitä hävittää, vaan istutan pellolle tai kukkapenkkiin...mäkimeirami on levinnyt jo aiakmoiseksi pehkoksi...taidan purkittaa ja mennä torille myymään..

      Poista
    3. Mai, minäkin olen yrittänyt istuttaa maahan syksyllä, yhden talven laventeli menestyi, rosmaariini ei edes sitä. Sinulla taitaa olla hellempi vyöhyke kuin minulla, koska mäkimeirami on noin hyvin pärjännyt. Keski-Suomi on IV, mutta koska Päijänne ympäröi saartamme, olemme III. Lisäksi pohjoispuolelle tonttia olemme istuttaneet kuusia, että saisimme edullisemman pienilmaston.

      Poista
  4. hih.. Tämä voisi sopia myös tälläiselle "peukalo keskellä kämmentä puutarhurille". Saisikohan tätä lainaan :) Kuulostaa mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, ehdottomasti. Tämä on nyt arvonnassa, joten katsotaan meneekö siinä vai ei, sitten voin lainata ellei.

      Tämä on helpompaa ja saa hyödynnettyä 'autotallin' romuja. Et ikinä tiedä, missä kaikessa kukkia ja yrttejä voi kasvattaa.

      Poista
  5. Oi! Nytpä iski puutarhakuume ja kesän odotus!

    Ahmu/vinttikamarissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, täällä jo yksi toinen multakuumeen kourissa. Eilen puutarhan puutteessa ostin ison reunustraakin...

      Poista
  6. Oih, sinä olet saanut jo lukeaksesi Sailan kirjan! Minä vasta odotan postista omaa kappalettani ;) Hyvältä kuulostaa, kirjassa onkin mon ipuolisesti asiaa eikä vain pelkkää laatikkoviljelyä, kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, alkupalat, ole hyvä.

      Minäkin ensin pelstyin, että tämä on pelkkää laatikkoviljelyä, mutta kun sain ennakkoinfoa enemmän uskalsin tarttua kirjaan.

      Poista
    2. pelstyin=pelästyin;-)

      Ja huomaa kannen upea softi lila...

      Poista
  7. Kauniita ja toteuttamiskelpoisia ideoita meillekin, jotka emme omista viherpeukaloa :) Minä ajattelin kerrankin panostaa ja laittaa parvekkeemme ensi kesänä kuosiin... Kunnes kuulin taloyhtiön tulevasta parvekeremontista. Ehkä sitten seuraavana vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ehdottomasti! Tässä kirjassa on paljon mm. parvekeviljelystä. Meidän Merikin kasvattaa menestyksellä kärhöjä Helsingin asuntonsa parvekkeella. Mutta voi kasvattaa vaikka tomaatteja, jos intoa piisaa. Minä pidän eniten yrttiruukkupöydästä parvekkeemme toisessa päässä. Joskus vain oravat vähän innostuvat...

      No, sen jälkeen sitten!

      Poista
  8. Kiitos Leena kauniista sanoistasi ♥
    Pakko kirjoittaa vinkki jouluruusulle: pelkkä lumettomuus ei valitettavasti saa sitä kukkimaan, jos menee liikaa pakkaselle. Mutta oman kokemukseni mukaan se kestää jopa -5 asteen pakkasen, varretn lakoavat mutta nousevat sitten ylös kun lämpenee. Laita jouluruususi ja sen ruukun ympärille suoja, vaikkapa vanha pyyhe tai pakkasharsoa, niiksi hetkiksi kun on kovempia pakkasia. Kun sää taas lauhtuu lähelle nollaa, ota suoja pois ja ihmettele, kun kukkavarret alkavat nousta pystyyn! Vettä ei kannata antaa ennen kuin on plussan puolella, sillä muutenhan juuripaakku vain jäätyy.
    Tuo kuva, jonka otit tähän juttuun, on otettu Helsingissä helmikuussa 2008 - se oli juuri sellainen lauha talvi. Istutin jouluruusuja noihin uurniin vanhempieni talon rapuille, kun olimme siellä viettämässä joulua, ihan vain hetken koristukseksi. Sitten ne kukkivatkin koko talven huhtikuulle saakka.
    Ai niin, ihan pieni pikku huomautus, jonka koen olevan aivan suhteetota nipotusta kauniiden sanojesi perään, mutta olisi kiva, että laittaisit johonkin merkinnän, että juttusi kuvitus on minun kuviani - tokihan ne ovat kuvia kuvista ;-) Ja itse asiassa kyllä sen kai ymmärtää tekstistäsi.
    Kiitos vielä kerran ja kukoistavaa puutarhakautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, ole hyvä♥

      Kiitos vinkistä! Minulla on säkillinen hallaharsoja, sillä intohimoni, yksi monista, ovat kartiovalkokuuset, mutta huputan ne vain kolmeksi huhtikuun viikoksi, en yhtään enempää. Mutta sulattelen routaa niiden juuristolta huonelämpöisellä vedellä. Yhtään ei ole kuollut. Niitä harsoja voin käyttää tämän idean läpiviemiseen talvella. Viherlandian taimitarhan päälliköllä, Pirjo Uuttanalla oli täällä Keski-Suomessa yhtenä vuonna omassa pihassa kukkinut maasta jouluruusu!

      Äidilläni Luvialla, ihan rannikolla, jouluruusu voisikin kukkia talvella...Taidanpa käydä sen sinne istuttamassa.

      Oi Saila, en edes ajatellut, että kukaan voisi muuta kuvitellakaan kuin sinut kuvaajaksi, sillä yleensähän mainitsen kaksi nimeä, joista toinen on tekstin tekijä ja toinen kuvaaja. Voin kyllä lisätä sen lauseen johinkin rakoseen.

      Arvaas mitä: Nyt minä sinun kirjasi takia odotan, että meidän aurinkovarjo vanhenee nopeasti;-) Se kehikon jälkikäyttö oli loistava idea. Meillä se asettuu sitten pergolan kattoon ja koska on puuta niin köynnöshortensia kyllä sen hyväksyy.

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Voi miten ihanaa, kierrätys kunniaan! Paljon onnea jouluruusuillesi kaikissa osoitteissa.
      Ja anteeksi kirjoitusvihreet ;-)

      Poista
    3. No juu, mutta enpä olisi tuota itse keksinyt, joten kiitos vinkistä.

      Kiitos, ensi talvessakin on jo puutarhallista jännitystä...

      Minä en ikinä ehdi oikolukea kommenttejani, joten 'you're welcome'.

      Poista
  9. Ja kuume senkun nousee - tulisipa kuopsutuskelit nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, tulee ne, ennenkuin huomaatkaan. Minä jo eilen ostin ison reunustraakin (oli mielettömän edullinen...) ja istutin sitä, sitten pelakuut uudelleen etc, kun pitää saada jo istuttaa jotain.

      Poista
  10. Pitäisi varmaan hankkia tuo kirja, sillä haaveilen uudesta, tunnelmallisesta kasvihuoneesta ja kasvilavoista. Kiitos kirjan esittelystä, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. My life, olen haaveillut kasvihuoneesta niin kauan kuin muistan...

      Ole hyvä ja mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  11. Tällaisia kirjoja ei saisi esitellä lainkaan ;) kuten tiedät olen totaalinen puutarhahullu ja nuo kuvat nostivat ihan väreet pintaan. Siis tuo kirja on ihan pakko saada käsiin. Nyt pitäisi jo mietiskellä tuota tomaattipuolta, sillä tarkoituksena on laittaa kasvihuoneeseen runsaasti tomaattia sekä maahan, että amppelimuodossa. Niin ja chiliä sitten tomaatin kaveriksi. Olisipa jo se aika, että edes hiukkasen pääsisi kuopsuttelemaan maata :) ihana postaus, kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, tässä nyt pata kattilaa soimaa: Et ole vielä kuullut minun tarinaani sun suklaakakusta;-) Minä en suvella mahdu mekkoihini kiitos sinun!

      Siis olen kadekadekade, että sulla on se ihana, näppärä kasvihuone! En minä muuten, mutta kun tomaattien takia...tavallista ja kirsikkatomaattia.

      Ole hyvä! Ja lupaan, että se tulee ennen kuin huomaatkaan.

      Mietin muuten, että äidllä voisi puutarhassa jouluruusu siellä Luvialla menestyä hyvinkin...

      Poista
  12. Minä vielä odottelen kirjaani ja tämä postaus teki todella malttamattomaksi, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, ole hyvä. Jo odotus on usein osa nautintoa...olipa kyseessä kirja, matka tai jonkun kaivatun remontin aloitus.

      Poista
  13. Onneksi tämä kirja on jo minulle tulossa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, sittenhän saat huomata, miten oikeassa olen kirjan runsaan annin suhteen. Kirjan päänimi vie Puutarha laatikoissa on hieman harhaanjohtava.

      Poista