tiistai 12. maaliskuuta 2013

Anneli Kanto: Pala palalta pois - Kertomuksia Alzheimerin taudista


Ne tulevat sisään ja rupeavat touhuamaan eivätkä lupaa kysy. Hyvä että päivää sanovat. Ne katsovat jääkaappiin ja latovat ruokaa eteeni ja käskevät syödä, vaikka just äsken olen itse laittanut kunnon ruokaa ja syönyt eikä yhtään tee mieli, niin eivät usko, vaan pakottavat. Lämmittävät mikrossa vaikka minä en tykkää mikroruuasta. Se on mautonta.

Sanon naiselle, että tämä on minun kotini ja teidän on nyt lähdettävä. Se vain virnuilee imelästi ja sanoo, että hänet on tilattu ja hänellä on hommia. Kyllä hän sitten lähtee, kun työt on tehty.
Ne panevat tavarat vääriin paikkoihin ja varastavat minkä ehtivät. Tavarat ovat hukassa ja kadonneet.

Kai tässä täytyy lukot vaihdattaa. Tai laittaa sellainen varmuusketju.

Halusin lukea Anneli Kannon kirjan Pala palalta pois – Kertomuksia Alzheimerin taudista (Gummerus 2013), koska olen nyt yli kymmenen vuotta seurannut erään ystäväni äidin ja hänen läheistensä elämää.  Olin myös itse vuosia sitten yksinäisen vanhuksen ystävänä erään järjestön kautta ja uuvuin kolmessa vuodessa niin, että kun jätin pestin, nukuin pari viikkoa. Kesti jonkin aikaa tajuta, että olin turhaan yrittänyt viestiä vanhuksen ainoalle sukulaiselle, jonka tapasin, että hänen äidillään on vakava muistisairaus.  Eräs ryhmästämme joutui sairaalaan burn outin takia, koska ei ymmärtänyt lopettaa. Anneli Kannon kirja on kuin tilaustyö meille kaikille ymmärtää, mitä on olla Alzheimer-sairaan omainen ja myös mitä on olla muistisairas.

Kirja jakautuu kolmeen osaan, joissa kaikissa on oma riipaiseva kosketuksensa. Ensin pääsee ääneen Aila, Kannon oma äiti, joka on kirjan alussa kotisairaanhoidon avulla vielä kotona.  Teoksen toisessa osassa Kertomuksia mikä-mikä-maasta saamme lukea omaisten kokemuksia, joista monia ei voisi uskoa ellei olisi yhtään kokemusta sivustaseuraajana. Tässä taudissa kaikki on mahdollista! Kirjan kolmannessa osassa Elämässäni on musta aukko Kanto kertoo väkevästi ja mitään kaihtamatta, mikä on Alzheimer-omaisen kohtalo.

Mielestäni tämä kirja koskee meitä kaikkia. Tämä voi koskettaa meitä kaikkia likempää kuin voisi uskoa. Joka päivä melkein neljäkymmentä suomalaista saa muistisairausdiagnoosin, ja Alzheimerin tautia sairastaa Suomessa 80 000 ihmistä. Kanto jatkaa:

Asian laajuuden käsittää, kun ajattelee, että kunkin lähipiirissä on ainakin 4-5 omaista. Alzheimerin tauti on etenevä sairaus, jota ei voi pysäyttää. Menetetty taito ei tule koskaan takaisin.

Vaikka tämän kirjan alaotsake on Kertomuksia Alzheimerin taudista, mukana on myös muutama tarina myös muista dementian muodoista, joiden ilmeneminen on toisenlaista kuin Alzheimerin taudissa.

Ihmisen eliniän pidentyminen ei ole pelkästään myönteinen asia. Ikä kun ei pitene alkupäästä eikä edes keskeltä vaan lopusta. Dementia taas lisääntyy merkittävästi yli 85-vuotiaiden joukossa.

Kummallista lohdutusta antaa, kun tapaa ihmisiä, jotka sanovat: Tiedän mistä puhut.

Sen vuoksi olen kirjoittanut.

Me kaikki alamme tietää, mistä muistisairaan omainen puhuu, kun luemme Pala palalta pois.  Sen lisäksi suosittelen lukemaan äiti-tytär–suhteesta kertovan Muistojen huoneetjossa tytär on järjestelemässä äitiään hoivakotiin, mutta huonoa omaatuntoaan paikatakseen vie hänet sitä ennen matkalle Afrikkaan, jossa äiti on elänyt nuorena ja terveenä. Äiti kuin haipuu varjoihin, muistoihin ja musiikkiinsa…Elokuvasuositukseni aiheesta on Away from her, jossa Sarah Polley tekee upean ohjausdebyytin ja muistisairasta vaimoa näyttelee Julie Christie.  Elokuvasta löytyy koskettava yhtymäkohta Anneli Kannon äidin elämään, sillä sekä elokuvan Fiona, että Aila löytävät hoitokodista uuden rakkauden. Aila löytää nuoruuden melkein poikaystävänsä Turusen Tonten, jota sattumaa Anneli aluksi pitää täysin epäuskottavana.

Luin Pala palalta pois yhdeltä makuulta. Kirjan kieli on täydellisen soljuvaa. Rakenne kolmessa osassa toimii ja luvut on otsikoitu suorastaan koukuttavasti.  Kertomuksia mikä-mikä-maasta ylittää kaikkien mielikuvituksen, sillä muistisairaus voi sekoittaa kaikkien päät, virtsa haisee ja uloste haisevat, raivo purkautuu, mikään ei ole ikinä hyvin. Osa omaisista voi käyttää muistisairaan tilaa jopa vanhojen kostamiseen, kuten on luvussa Vallanvaihto, jossa vaimo kuittaa miehen hirmuhallintokauden vuodet. Juttu Räyhäkkäästi on kuin jostain näytelmästä…itse asiassa tämän kirjan näkee näytelmänä, ehkä myös elokuvana.  Räyhäkkäästi luvun äiti tulee kertomaan tyttärelleen ja vävylleen ’mitä kuuluu ja kuka käskee’:

Kyllä minä tiedän, että täällä meinataan panna minut laitokseen, mutta sanon vaan, että ei onnistu. Turha luulo. Minulla on yhteyksiä. Minä olen ottanut kontaktia virolaisiin palkkatappajiin ja ne on teidän jäljillä jo. Jos jonkun kaupungin sössön lähetätte, niin se on henki pois kummaltakin eikä kukaan tommosten perään itke. Tonnin se maksaa nuppia päälle, mutta mulla on rahaa, ja kyllä minä siitä hyvästä sen verran vaikka maksankin.

Tarinassa Huora vaimo saa kärsiä miehensä dementiasta mustasukkaisuuden kautta:

Vanha ämmä perkele ja noussut vittu päähän, ettei muuta ymmärrä kuin miesten perässä juosta niin kuin kiimanen kissa. Perkele. Pohja se on meikäläisenkin säkissä. Saatana. Saatanan saatana. Kunha se juoksuiltansa tulee, niin näytän, että juoksut on juostu ja tämä peli on loppu.

Minä vedän sitä vasaralla kuin mullikkaa ottikkoon, että taintuu ja sitten otan puukon…

Todella vahva veto Anneli Kannolta käyttää suoraa kieltä mitään kaunistelematta. Tämä puree paljon, paljon tehokkaammin kuin aivokuvaselostukset. Tämä sairaus haisee, sattuu, loukkaa, aiheuttaa väärinymmärrystä ja epäoikeudenmukaisuutta.  Muistisairaus ei tunnusta mitään sääntöjä, ei usko mitään totuutta, ei kiitä hyvästä ja vaikenee pahasta, jos se hetkeen sopii. Muistisairaudesta et piirrä kaavaa. Sitä et kesytä, vaikka minkä tekisit ja silti, silti niin monen on senkin kanssa elettävä. Luet luvun Omaa aikaa ja yhtäkkiä tajuat, että se voit olla juuri sinä, jonka tulevaisuudesta luku kertoo. Olet tarinan kaikkensa yrittänyt Tiina ja toivot vain, että lumisade olisi vieläkin tiheämpi, näkyvyys huonompi ja rekka vieläkin raskaampi.

Elämässäni on musta aukko on Anneli Kannon oma kertomus siitä, miten hän on kokenut äitinsä kesällä 2008 diagnosoidun muistisairauden. Äiti täyttää ensi kesänä 90 vuotta. Kanto panee itsensä likoon sataa ja toivon niin, että tämän kirjan lukevat myös alan ammattilaiset. Heidän kuuluu kaiken sairaanhoidollisen faktan päälle saada vahva Annos Kantoa! Erityissuositus luvulle Vituttaa. Ja sille luvulle, missä äiti oli pesemättä kaksi kuukautta…ja mitä siitä sitten seurasi.

Lähteen reunalla mudasta nousi ohutvartisia, matalia, valjuja kukkia. Niiden kukinto oli laakea, metsäkeijun lautanen. Tummanvihreä aluslautanen, vaaleanvihreä päällä, lautasella jotain pientä ja pyöreää, kellertävää keijunruokaa. Keväinen linnunsilmä, Chrysosplenium alternifolium.

Äidin silmät ovat kaihileikkauksen jälkeen kuin lähde tai pestyt ikkunat, läpinäkyvät. Katse on kohonnut pintaan, pohja näkyy, ei syvyyttä. Katsoo, ei näe. Katson, en näe häntä. Ei iloa tutuista kasvoista. Ei hyvää mieltä, nyt keitämme rauhankahvit ja puhumme kunnolla. Ei surua, ei kiintymystä. Linnunsilmät, lähteenkirkkaat, litteät.


Away from her



*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Pia  Karoliina ja Susa.

54 kommenttia:

  1. Tämä se on sitten se minun kirjani. Toivon kovasti, että vain omaisen osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Mine, niin minunkin ja toivottavasti ei omaisen osalta. Äitini on 85 vee ja oikein pirteä.

      Poista
  2. Kirja, jonka ehdottomasti lisään seuraavaan kirjaostoskertaan. Isoäidilläni todettiin hiljattain alzheimer, ja kuten serkkuni totesi, kyseessä on henkisesti myös meidän omaisten sairaus. Suru, hämmennys ja ikävä iskee, kun muistisairaan persoonallisuus luonnollisesti muuttuu. Mummo, jota lapsena pidettiin ikuisena tukena ja turvana, on vanhentunut samalla kun mekin...

    Kiitos Leena tämän esille tuonnista, itselle takuulla lukemisen arvoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, tämä on vahvaa vertaistukea. Persoonallisuus voi muuttua ja jopa aivan päinvastaiseksi, mitä se on ollut. Siitähän usein perheen suuri hämmennys ja suru myös.

      Ole hyvä. Halusin itsekin ehdottomasti lukea tämän.

      Poista
  3. Voi muistan niin Liisa-mummon. Pala, palalta, hymy, hymyltä häviten.. Jonnekin mistä ei tavoita kuin hetkittäin vaikka on ihan liki. Jokohan tämän pystyisi lukemaan. Tärkeä asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tämä ei koske vain vanhoja...Ja alkaa usein jo 10 vuotta ennen kuin diagnoosi tehdään.

      Tässä ei ollut mitään mitä ei kestäisi. Tiinan tarina oli vain jotenkin niin...ja ihailen Annelin rohkeaa otetta kirjassa.

      Poista
  4. Tämä kirja pitäisi kaikkien lukea, jokaisella on ennemmin tai myöhemmin kosketuspintaa muistihäiriöisen kanssa. Serkkuni kuoli viisikymppisenä Alzheimerin tautiin ja olen tavannut muitakin tähän tautiin sairastuneita, jotka eivät ole vanhuksia. Tuntuu kuin astuisi johonkin outoon maailmaan kun keskustelee heidän kanssaan, ei enää hahmota mikä on totta ja mikä sepitettä. Tauti on läheisille erittäin raskas ja tälläiset kertomukset auttavat. Äitini oli jonkin verran muistisairas ja kun viimein ymmärsin, ettei kannata yrittää korjata hänen juttujaan vaan mennä täysillä mukaan, elämä helpottui ja miten hauskaa meillä olikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, se on todellakin vieras maa, johon tässä sairaudessa astuu. Jos olisi omaishoitaja, voisi alkaa oma todellisuuskin hämärtyä.

      Vertaiskärsimys auttaa aina. Tietää,että ei ole ainoa, jolle tämä osa on langennut.

      Tämä kirja pitäisi laittaa lukuun kaikille!

      Onneksi äitisi kanssa sinulle meni helpommin kuin ystävälläni omansa kanssa.

      Poista
    2. Minulla oli eräs omainen, 50+, vähän aikaa sitten muistitutkimuksessa, joten ei katso ikää.

      Poista
  5. Itävaltalaisen Arno Geigerin kirja Vanha kuningas turvapaikassaan on myös suositeltava. LINKKI

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli on maininnut kirjan lopussa listan Tietoa ja tukea, jossa on mainittu tämä sinunkin vinkkisi. Kiitos.

      Ja tietysti mukana on myös Lisa Genovan Edelleen Alice, jonka lukisin niin mieluusti...

      Poista
  6. Taitaa olla liian kipeää luettavaa tällä hetkellä, kun asia on koko raadollisuudessaan joka päivä läsna. Olen hoitanut muistisairaita, mutta en tiennyt, että voi olla näin ahdistavaa olla omaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimon mami, minusta tämä olisi just kirja, jonka asiaa elävä ystäväni voisi lukea. Vertaiskärsimys auttaa usein.

      Jaksamista!

      Poista
  7. Tämän kirjan 81v. äitini juuri luki ja suositteli sitä minulle.
    Kukaan suvussa ei tähän ole vielä sairastunut, mutta tuttavapiiristä löytyy tähän tautiin menehtyneitä.
    Varmasti vahvasti vaikuttavaa lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, minäkin suosittelen.

      Tämä voi kohdata meistä kenet vain.

      Vahvaa ja jotenkin ei ahdistavaa, vaikka aihe onkin rankka.

      Poista
  8. Kiitos kirjan esittelystä, Leena. Minäkin huomasin tämän kirjan ilmestyneen, kun tänään etsin työpaikalla kiinnostavaa muistelmateosta pöytäesillepanoon laitettavaksi. Heti kirjaa selailtuani tuli sellainen olo, että tämä kirja on luettava joku päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, suosittelen. Ja kirjan lukee 'yhdeltä makuulta'.

      Tästä tulee monelle the kirja. Otaksun.

      Poista
  9. Juuri luin tästä kirjasta toisaalla, ja vaikutuin. Täytyy lukea kun saan käsiini, vaikka pelottaa ja kauhistuttaa jo valmiiksi.

    Away from Her on yksi suosikkileffani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, ei tämä pelota, tämä vain poistaa kuvitelmat.

      Niin minunkin. Olen katonut monasti.

      Poista
  10. Hyvä ja ajankohtainen postaus meille kaikille. Tämä koskettaa meitäkin, otamme ukon äidin asumaan kanssamme ja hänelle on menossa tuon taudin lievä vaihe. Hyvin tärkeä aihe, tuo kirja täytyykin lukea. Kiitos Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, niin minäkin ajattelen. Tämähän on sinulle ihan must. Tauti voi edetä hitaasti tai nopeasti. Teillä voi olla edessä monia ihan hyviä vuosia, mutta muustakin on hyvä tietää.

      Ole hyvä.

      Poista
  11. Mummini sairasti Alzheimeria. Katsoin eilen dokumentin, jossa Alzheimerilla ja alumiinilla epäiltiin olevan yhteyksiä. Ja samalla kiinnostuin itse aiheesta...jotenka pitänee tutustua tähän. En ole lukenut vielä mitään, mikä liittyisi tautiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tuo alumiinin yhteys on puhuttanut jo kauan. Muistat ehkä, että mm. entisajan Mehumaijat olivat alumiinia ja monet muutkin kattilat. Aikaa sitten hankimme himomehustajalle äidille teräksisen ja pienemmän Mehumaijan.

      Tästä voisit aloittaa...

      Poista
    2. Eikö deodoranteissa ole usin alumiinia?

      Poista
    3. On ainakin ollut, mutta vain sellaisissa erikoisvahvoissa, jotka pitävät kainalot kuivina kaikessa menossa. Hyvä huomio, sillä tuon olinkin jo unohtanut. Tosin oma ihoni on niin herkkä, että käytän usein jotain miedosti hajustettua talkkia.

      Poista
  12. Mieheni aiti kuoli juuri hiljattain Alzheimerin tautiin. Samoin aitini aiti vuosia takaperin.
    Tassa lahelta seuranneena 'Pala palalta pois' kuvaa hyvin tautia. Se on kuin keskushermoston syopa..vahitellen pala palalta se syo ihmista ja poistaa taman taitoja, liikkeita, aisteja..kunnes on jaljella enaa ihan vaan ne perusrefleksit. Anopiltani vietiin opuksi hymy, puhe..ja ihan viimeiseksi nielemisrefleksi. Oli vaikeaa katsoa vieresta, kun han kuihtui pois..
    En usko, etta pystyisin viela lukemaan, mutta jossain vaiheessa kylla..Alzheimerin tauti on hirvea tauti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, juuri kuten sanot: Tämä sairaus on kuin (mielen) syöpä.

      Kannon kirjassakin kaikkea ulkoista sotkua enemmän kauhistutti äidin ilmeettömyys, hänen katoamisensa sumuun...

      Kanto kirjoittaa niin vahvasti, että tukee jopa lukijaa. Toki tunteet vaihtelivat raivosta sääliin, mutta en ahdistunut. Sinulla asia on kaksinkerroin koettu ja vielä likellä, joten saattaisit kokea toisin. Minä vain niin halusin tietää tästä taudista.

      Mitäs jos tilaisit elokuvan Away from her. Kaunista surumielisyyttä, mutta todesti kuvattua muistisairautta parisuhteen ja sen menettämisen kautta.

      Poista
  13. Tuo kirja pitää lukea, vaikka kovin paljon uutta se ei varmaankaan minulle voi tuoda. Isäni ja anoppini sairastivat molemmat Alzheimerin tautia ja kun vielä hoidan työkseni vanhuksia, niin voi sanoa että kovin tuttuja ovat nuo kirjassa kuvaillut jutut. Pelottava sairaus ja varsinkin kun siihen voi sairastua jo nuorella iällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krisse, varmaan tässä ei tule sinulle uutta, mutta varmasti jokainen omainen on uusi tapaus. Kirjassa on paljon, siis se lopun kolmannes, miten Kanto koki äitinsä sairauden. Ja hänen äitinsähän elää vielä.

      En tajua, miten jaksat...,mutta miten kauheaa, ellei muistisairaille olisi tasokasta hoitoa.

      Tilaa elokuva Away from her. Kaunis elokuva Alzheimerin taudista, jonka olen katsonut monasti.

      Uutta sinulle saattaa olla Kannon tyyli käsitellä asiaa. Hän kirjoittaa kuin Katja Kettu, mutta faktaa.

      Poista
  14. Tärkeä kirja. Läheltä ollaan mekin koettu muistisairaiden hiipumista, anoppini joutui olemaan laitoshoidossa vuosia. Rankkaa se on myös läheisille.
    Kiitos tästä koskettavasta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, samaa mieltä.

      Kirjan mukaan sairaus on omaisille paljon rankempi kuin potilaalle. Asiassa on varmaan perää, sillä ystäväni on nyt tosi väsynyt, mutta äitinsä alkaa sopetua hoitokotiin niin hyvin kuin voi. Hän ei aina edes tunne omaisiaan.

      Ole hyvä ja lumista viikon jatkoa! Teen vasta lähtöä lumitöihin ja sen jälkeen en kyllä tee yhtikäs mitään;-)

      Poista
  15. Täytyy laittaa tämä vastaisuuden varalle mieleen! Jossain vaiheessa, kun kirjasuma helppottaa, olisi kirjaan mielenkiintoista tutustua. Minervalta ilmestyy muuten tällä viikolla se Parakki 10... Hui!

    <3

    ps. Totuus naisista korkattu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tämän lukee nopeasti ja sitten jätät omaan hyllyyn.

      Huomasin. Sinä aiot lukea Parakki 10, minä en pysty. Luen nyt kiinnostavaa ja jotain uutta minulle.

      Mielettömästi lunta ja R. just tämän viikon liesussa. Täytyy nyt vain nauttia, koska se on hellää, valkoista ja puhdasta, juoda kaakaota ja lukea hyvää kirjaa.

      Poista
  16. Leena, kirja on tosiaan koskettava ja kirjoitit siitä hienosti. Minäkin aion blogata tästä, vaikka on ns. työkirja.

    Eikö kirja muuten ole ulkoa kaunis? Minusta kevään kauneimpia kirjoja kanneltaan ja muutenkin esineenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos. On helppoa kirjoittaa vahvoista kirjoista, laimeat ovat minulle vaikeita.

      Työkirja tai ei, niin suosittelen;-)

      Kirjan kansi on huumaavan kaunis, joten...sinne Kauneimmat Kirjan Kannet Leena Lumissa -kisaan. Muistuta, jos et sitä siellä vuoden lopulla näe.

      Olisin tuonut kannen kehuilla esiin arviossa, mutta kun tämä aihe on monille niin liki ja rankka, jätin väliin.

      Poista
  17. Kiitos vinkistä, tämä on pakko lukea. Mummollani on 5 Alzheimer ja se on tosiaan läheistenkin sairaus. Lisäksi tämä on tärkeää luettavaa tulevaa ammattiani varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, ole hyvä. Vakutan, että sekä pidät kirjasta että saat lisätietoa monelta kantilta katsottuna. Jos alalle aiot, niin sitten ihan must.

      Poista
  18. Leena, kiitos tästä mainiosta postauksesta!
    Karmea sairaus, toivottavasti ei koske minua, mutta..:/
    Hyvää viikon jatkoa, Leena-IhaNainen.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos.

      Niinpä...eli jos joku lähellä. Otaksun toivon, että äiti menee sateenkaaren tuolle puolen pää terävänä, mutta aavistan, että kohtaan tämän vielä perheessäni...

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen! Miellettömästi hellää, valkeaa, puhdasta lunta...

      Poista
  19. Appeni sairastaa alzheimerin tautia, rankka sairaus tosiaan omaisillekkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, erittäin rankkaa ja sitten tulee se, että kuka hoitaa liian vähän ja kuka ei yhtään etc. Tai käy katsomassa. hoitokodissa ja kuka ei.

      Katso leffa Away from her, jos vaikka saisit sen CDON.COMilta.

      Poista
  20. Tuo olisi mielenkiintoista lukea.Isoäidilläni oli Altzheimer,samoin hänen tyttärellään nyt eli tädilläni,jonka häviämistä sinne jonnekin on ollut surullista seurata .Viime kesänä hän oli jo aika poissaoleva...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, minä en tunne tämän sairauden perinnöllisyyttä, mutta jos sallit niin ennustan, sinä olet viimeinen, joka saa muistisairauden;-)

      Poista
  21. Tämä on aika surullinen sairaus, muuttaa niin paljon ihmistä ja on aika raskasta seurata miten ihminen tuossa sairaudessa muuttuu. Itse luin taannoin toimittaja Hanna Jensenin isästään kirjoittaman artikkelin, se oli todella koskettava (häneltä on tietääkseni myös tullut kirja aiheesta) Tärkeää että sairaudesta kirjoitetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan kaakelitakan talossa, sitä nimenomaan, mutta kun siitä ei mihinkään päästä, sen kanssa on opittava elämään. Suruun ei voi juuttua. Se juttu taisi olla Annassa. Lehti tulee minulle, mutta en aina ehdi sitä lukea, kun kirjat vievät aikani.

      Tärkeintä, että asiasta puhutaan, eikä sitä lakaista maton alle.

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  22. Huomaan muiden mielistyneen tähän kirjaan. Minua painaa väsymys tähän aiheeseen ja en löytänyt tästä uutta. Tuntuu, että jokaisen on tehtävä kirja tästä aiheesta. Ehkä Lisa Genovan Edelleen Alice on vielä liikaa mielessä. Kadotettu mieli ei välity, siihen ei pääse enää sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, mieluummin nimellä, kiitos.

      Minua ei ollenkaan, enemmän päinvastoin. Tämähän on sitä, mitä ei pystytä vielä hoitamaan ja lisääntyy koko ajan.

      Katson esim. filmin Away from her aina vain uudestaan.

      Edelleen Alice on todella upea, mutta eroaa Kannon kirjasta siinä, että se antaa äänen juuri sairastuneelle eli olemme kuin Alzheimeriin sairastuneen pään sisällä. Kannon kirja puolestaan on pääosin omaisen todellisuutta ja se on kirjotettu todesti, sillä seuraan just nyt likeltä ystävääni, jonka toinen vanhemmista sairastaa Alzheimeria. Mikään sitä ei pysäytä, mikään ei mitään helpota, vaan koko ajan on rankempaa.

      Minulle kadotettu mieli välittyy näistä kaikista, mutta paras on Edelleen Alice.

      Poista
  23. Hei
    Pakko lukea tämä kirja kun toi alku oli aivan kun anoppini suusta..............
    Mieheni sisko osti sen mutta se on ollut kovassa käytössä
    Anelman sairastumisen jälkeen. Hän ei lapsiaan enään muista mutta minut kyllä. Se on kova paikka pojalle kun oma äiti käski painua helvettiin. Olemme sopineet että emme voi alkaa itkemään niitä juttuja vaan yritetään nyt vaan nauraa on ne välillä sen verran vauhdikkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pikkukatti!

      Ystäväni äidillä on tämä ja se on niin paljon sekä naurua, että kyyneleitä, mutta näin monen vuoden jälkeen enemmän jo tottumistakin. Alku oli sokkia. Kannon kirja on hyvin todellinen. Vertaistukea. Jaksamisiin<3

      Poista