keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Inger Palmstierna: Pihan puut ja pensaat


Ilman puita ei ole puutarhaa, ja ilman puita emme voi elää. Luo niillä omaan puutarhaasi mieluisa ympäristö, niin saat mukavamman puutarhan samalla kun taistelet ilmastonmuutosta vastaan ja pelastat otsonikerroksen.

Näin alkaa Inger Palmstiernan kirjan Pihan puut ja pensaat (Träd och buskar för den lilla trädgården, Minerva 2013, suomennos Kirsi Tuominen) kymmenes luku Pihapuut. Haluan nyt aloittaa tästä, sillä minulla on jo vuosia ollut tilausta kirjalle, joka kertoisi puutarhan puista. Niistä tässä kirjassa on paljon, paljon, mutta on muutakin. Kirjan kuvat ovat Palmstiernan paitsi luvussa Pohjoinen ja etelä, jossa pohjoisen kuvat ovat Reginald Scholzin ja teksti Mariana Mattssonin.

Puut ovat minulle likeisin aihe, kun ajattelen puutarhaa, sillä näen aina puolivarjon puutarhan, jossa on paljon siimeksiä. Annetaan Ingerin jatkaa:

Puiden merkitystä voi tuskin liioitella. Niitä täytyy olla puutarhassa muodostamassa tilantunnetta, puutarhan kattoa ja antamassa suojaa.

Kokoonnumme mielellämme puiden ympärille tai alle, jos niitä löytyy avoimien paikkojen, kuten torin tai nurmikon luota. Samanlaisen kodikkaan ja turvallisen tunteen puut antavat puutarhaan ja saavat aikaan rauhallisen ympäristön. Sen lisäksi puut antavat varjoa, puhdistavat ilman epäpuhtauksia, vaimentavat melua ja pienentävät lentävän pölyn määrää.

Puulajin valinta tulee tehdä huolella.

Puun tulee olla kestävä, viihtyä sille suunnitellussa paikassa ja kasvaa sopivan kokoiseksi puutarhaan ja taloon nähden.

Tässä on puuasian ydin! Jos näen pihan, jossa on vain nurmikkoa, ahdistun heti. Tontin äärimmäisellä reunalla saattaa kasvaa pari mäntyä ja siinä se. Minusta aivan kauheaa! On aivan toista mennä sisään pihaan, jossa heti portilla tervehtivät pilvikirsikat ja mongolianvaahterat, pihaan, jossa voit vaeltaa omenapuukujaa ja sitten levätä kirsikkapuiden katveessa silmien tavoittaessa upeita metsälehmuksia. Mutta pitää todellakin muistaa, että jos haluaa vaikka serbiankuusilla parantaa puutarhansa pienilmastoa suotuisammaksi ja samalla saada näkösuojaa, niin usein 3-5 metriseksi kasvava kääpiöserbiankuusi P. omorika ’Nana’ on paljon parempi vaihtoehto kuin jättimäiseksi kasvava normaalikasvuinen.

Joskus puun asian ajaa kaunis koristeomenapuu, kuten vaikka tämä Evita, jolla on kaunis riippuva kasvutapa.

Mitä tulee puun melusuojaan, olen kerran lukenut tutkimuksen, että paras melupuu on tavallinen vaahtera. Ilmankos niitä onkin kautta aikain suosittu kaupunkien sisäpihoilla ja myös puistoissa.

Pihapuut luku on kiinnostava ja esittelee runsain kuvin, tekstein että myös puuluetteloin monia mahdollisuuksia.  Tosin juuri tästä luvusta puuttuvat havut, mutta luinkin puista pitäen kirjanmerkkiä kohdassa Vihreyttä ympäri vuoden, sillä pitäähän voida suunnitella havupuuistutukset yhdessä lehtipuiden kanssa. Lehtipuissa esitellään erikseen Melko suureksi kasvavat puut, Pikkupuita ja puumaisia pensaita sekä Puita, joilla on kaunis muoto ympäri vuoden.

Koska kirja on ruotsalaisen puutarhakirjailijan, seurasin aika tarkkana, onko sovellettu Suomen oloihin ja sieltä täältä huomasin vaikka ’Pallomainen valeakaasia on ulkonäöltään samanlainen (kuin pallovaahtera), mutta Suomessa valitettavasti talvenarka.’ Tarkka lukija ja hiukankaan puutarhasta ymmärtävä käsittää, mitä uskaltaa kokeilla ja mitä ei. Joskus tekee silti mieli mennä trendien mukana ja istuttaa vaikka magnolia, mutta ehkä ei sentään alakuvassa näkyvää loistomagnoliaa, sillä kestävämpiäkin lajeja tästä kaunottaresta on kehitetty:

Kirjassa on mukana Suomen kasvien menestymisvyöhykkeet, josta jokainen voi nähdä mitä kannattaa kokeilla ja siltikin voi aina vielä monella tapaa itse vaikuttaa puutarhansa pienilmastoon.

Yllä kuva siitä, mitä nyt on sydämeni täynnä: Moskovan kaunotar. Ostimme tuon syreenin jonain vuonna ja istutimme sen kohtaan, jossa oli aika liki kasvamassa mänty. Ajatus ei liikkunut ja niin siinä kävi, että mänty alkoi varjostaa tätä meille ennestään tuntematonta syreeniä. Emme olisi ollenkaan piitanneet, mutta kun näimme yhden kerran tuon varjoon joutuneen kaunottaren helmiäisiä täynnä olevan kukan nuput, olimme myytyjä ja niinpä me viime suvena siirsimme moskovattaremme etupihan aurinkopaikalle. Kaiken huipuksi kaadatimme etupihalta valtaisan hopeakuusen, joka varjosti hortensioitamme ja tätä uuden asuinsijan saanutta Moskovan kaunotarta. Sivulla 52 Inger kertoo paljon syreeneistä ja tämä lause kiinnostaa nyt: ’Uusia lajikkeita tulee markkinoille, kuten valkokukkainen ’Beauty of Moscow’, jonka kukkanuput ovat hopeanroosat.’ Mahtaakohan kyseessä olla sama laji kuin yläkuvassa…meillä ainakin ne nuput olivat kuin hopeanroosaa.

Luku Varhaiskevään iloa on just sopiva tähän aikaan, kun niin monet ovat kyllästyneet hellään lumeen. Kuvan onnenpensas on takuulla ollut hyvässä hoidossa, sillä minun ei kasva ikinä noin upeaksi. Muistattehan, että myös onnenpensaan oksia voi leikata sisälle samoin kuin vaikka, omenapuun oksia ja saada näin kuin nopeutettua kevään tuloa. Samalla voi siirtyä lukuun Keväällä kukkivia pensaita ja puita, joissa esitellään monet eri hurmaavat magnoliat, kultasade, koristekirsikat, tuoksuvat tuomet, koristeomenapuut…Vain yksi on joukosta poissa, sillä kevään ja syksyn kaunotarta pilvikirsikkaa en löytänyt tästä luvusta enkä luvusta Syksyn ja talven iloa, jossa tosin sitten tämä merenrantojen tuttu ja terveellistä satoa tuottava pensas:

Viime syksynä kävelin vakilenkkiäni, joka menee ihan Päijänteen rantaa. Yhdellä pihalla mies oli mielettömän korkeilla tikapuilla ämpäri mukanaan puussa. Vähän aikaa ihmettelin, mutta sitten tajusin, että hän oli poimimassa tyrniä! Olen sen sadasti uinut tyrnirannoilla, mutta en ollut vielä nähnyt puun kokoista tyrniä. Kameraa ei tietenkään ollut mukana, mutta herra kertoi, että satoa tulee muille jaettavaksi. Huomasin, että piha oli todella aurinkoinen ja sehän on tyrnille se melkein ensimmäinen edellytys. Toinen on saada puoliso, sillä pitää olla lähekkäin sekä hede- että emikukallisia pensaita. Suomalaisia lajikkeita ovat esimerkiksi ’Tytti’ ja ’Tarmo’.

Pihan puut ja pensaat on niin runsas, että jopa tekijä itse mainitsee kirjan alussa, että ’Kirja on käsikirja täynnä tietoa, mutta sitä ei tarvitse lukea kannesta kanteen. Ajatus on, että on mahdollista lukea vain se luku, mikä sillä hetkellä tuntuu kaikista ajankohtaisimmalta, ja yhdessä kasvilistojen kanssa se antaa riittävästi tietoa.’ Minä en yhtään hillinnyt itseäni vaan painelin koko kirjan läpi ja tein jopa kirjaan vähän merkintöjä, mitä yleensä pyrin välttämään. Sain tosi paljon uusia ideoita, joita en nyt tähän juttuun enää mahduta, mutta yksi asia jäi vaivaamaan: Miksi juuri siinä kuvassa, mistä sain yhden mahdollisen idean, ei ollut mainittu mikä on sen marjakuusen laji, joka on tässä:

Ehkä kohtalo, etten vain aloittaisi jotain uutta, kun noita kartiovalkokuusia on jo kai yli kymmenen…Kaikki muut kuvat on siis merkitty tosi hyvin tiedoin, joten epäilenpä, että ken tämän kirjan käsiinsä saa, aloittaa takuulla jotain uutta ja ehkäpä vähän uskallettua!


32 kommenttia:

  1. Uih, ihana postaus. Täältä löytyy onnenpensas, josta joka kevät leikataan sisälle oksia, taidankin heti huomenna hakea. Istutin myös magnolian viime kesänä ja odottelen innolla, miten selviää talvesta, suojaisa paikka ja kestävin lajike, katsotaan...ja puut ne ovat sitä parasta puutarhassa, olen samaa mieltä ja se nurmikko, sitä ei tarvita lainkaan, siitä jatkuva kiista Ukon kanssa, hänestä nurmikkoa pitää ehdottomasti olla. Olen keräillyt erilaisia pihlajia, joita on muuten lukuisa määrä ja ovat tosi kauniita, varsinkin hopeapihlaja, lisäksi täältä löytyy suomenpihlaja, ruotsinpihlaja, tuurenpihlaja, kartiotaatanpihlaja ja olikos vielä joku, on mongolianvaahteraa, kirsikoita, pari omenapuuta, riippajalava, hopeapäärynä ja mitä vielä, niin erilaisa havuja...anteeksi vuodatus, mutta tämä on yksi ihanimpia aiheita ja mikä parasta kesä tulee kovaa vauhtia ja illalla ei meinaa uni tulla, kun pitää mietiskellä tulevia puutarhasuunnitelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, kiitos. Mutta katso tuota onnenpensasta, sehän on melkein puu. Mulla on varmaan liian varjossa...Magnolia oli jo viime suvena kädessäni Viherlandiassa, mutta peruutin ja otin jotain tavallisempaa. Me olemme nyt R:n kanssa molemmat ihan kypsyneitä nurmikkoon. Pieni pelikenttä alapihalla riittaa ja se on siinä. Vielä minä sen hukkaan käyttämällä villikukkia (esikot, lemmikit, puna-ailakit, malvat, lehtosinilatvat sekä valkoiset että siniset, akileijat, digitaligset...) sekä laatoitusta.

      Minulla on vain tavallista pihlajaa sekä aika monta tuurenpihlajaa. Mongolianvaahteroista minulla on pieni metsikkö, sillä ne ovat jo niin suuria. Saat vuodataa, sillä huomasin itse virtaavani taas yli kun pääsin tähän suosikkiaiheeseeni. Kokeile myös pilvikirsikkaa. Missään en ole nähnyt niin upeaa ruskaväriä ja kevätkukinta on aika huikea. Mutta älä usko, että se on 'hillittykasvuinen, pieni puu'. Kaikkea muuta;-) Luumupuita sulla varmaan on myös? Me ollaan ihan hulluina tuoreisiin luumuihin...

      Mikä sen ihanampaa kuin nukahtaa puutarhaunelmiin!

      Poista
    2. Onnenpensas on kyllä meilläkin tosi iso leikkauksista huolimatta, mutta sitä on eri lajikkeita, jotka kasvavat eri tavoin. Pilvikirsikka jäi listalta mainitsematta, että sekin on :), mutta kohtuu hillittykasvuinen, sillä täällä kuivahko maaperä. Luumupuita ei ole, tänä kesänä tarkoitus laittaa. Niin ja Ukko on valjastettu pergolan tekoon, koska viimevuotiset pohjantähdet vaativat tuen, siis retkahdin ensimmäistä kertaa ruusuihin ja niitä tulikin sitten roppakaupalla. Ja keskimmäisen pojan kanssa teemme kasvilavoja, koska meidän pihahan oli alunperin se, mihin ei siis koskaan tule hyötykasveja ;) koskaan ei saa sanoa ei koskaan, sillä nyt hyötykasvijutut ovat menneet kaikkien muiden yli :).

      Poista
    3. Sarppu, mutta voi se mun pensas silti olla varjossa, sillä onenpensas ei ole talvella kauneimmillaan, joten laitoin sen lehtoomme, jossa isot lehmukset tuovat ehkä liikaa varjoa...

      Pilvikirsikka on 'hot', mutta meillä valtavan suuria jo.

      Minä rakennan pergolaa talon mittaisen parvekkeemme alle. Yksi seinä on talon seinä, sivut tulevat köynnöshortensioista ja katto kaunistuu vähitellen, kun saan sinne jonkun, mihin köynnökset voivat kiinnittyä, mutta toki nyt ottavat kiinni jo parvekkeen lattiaan=pergolan kattoon, mikä ei paras ratkaisu.

      Minä olen sen sata kertaa sanonut 'ei ikinä' ja aina kaikki on mennyt toisin;-) So never say never!

      Minun hyötykasvini ovat omena-,luumu- ja kirsikkapuut sekä marjapensaat. Kasvimaata en vain enää halua. Yrtit kasvavat ruukuissa.

      Poista
  2. Ihana oli lukea postaustasi! Puut ovat minulle kaikki kaikessa... Kaupungissa asuvana koen joskus todellista 'puuvajetta'. Onneksi on puistot... Ja onneksi on metsäpaikka, jonne silloin tällöin palaan hengittämään samaan tahtiin puiden kanssa.

    Puutarha ilman puita kuulostaa mahdottomuudelta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos. Niin minullekin. Kun kaadoimme sen yhden vanhan hopeakuusen, tunsin ihan fyysistä kipua...Onhan Gibran sanonut: "Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle. Me kaadamme ne ja muutamme ne paperiksi kertoen siten tyhjyydestämme." Mutta olisin menettänyt hortensiani, jos hopeakuusi olisi jäänyt...Toisen kuolema on toisen elämä: Julmaa!

      Oma metsäpaikka on loistava elämän keidas. Kaupunki on sitä viehättävämpi, mitä enemmän puita. Jyväskylän kaupunki on istuttanut kävelukadulle koko matkalta pilvikirsikoita.

      Puut tuovat rauhaa sieluun. Vähän kuin meri...

      Jo sana puutarha kertoo, mitä PUUtarhassa pitää olla.

      Poista
  3. Oi millaisia kuvia, palaisin halusta päästä kirjaan kiinni. Löytyisiköhän marjakuusilajikkeesi kuuklettamalla - tai laittamalla tiedustelua kirjailijalle tai kustantajalle ? Mulla on haaveissa marjakuusi, johon voisin leikkaamalla muotoilla palloja japanilaisen puutarhan tyyliin. Ja oikea lajike siihen tarkoitukseen myös hakusessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, miksi mun mielessä on tuon marjakuusen kohdalla Lawson. Vai onko Lawson joku sypressi, joka ei sitten meillä menestyisikään...Tuon marjakuusen malli on kaunis. Toisaalta minun pitäisi hidastaa, sillä olen suven alussa aina ihan kuin kuumeessa...

      No, minulla on nyt yksi marjakuusi, mutta kun en muista sen lajia ja lappu meni hukkaan. Se oli hätiköinitostos, mutta on kasvamassa yllättävän kauniiksi eikä rusketu vaikka en suojaa sitä kuten suojaan kartiokuusia 3 viikkoa huhtikuussa. Huom. vain kolme viikkoa.

      Tämä olisi sitten sinun kirjasi, sillä marjakuusista oli paljon ja myös muotoilusta, joka taas ei ole mun juttu ollnekaan. Äitini on hyvä leikkaamaan puita ja pensaita,mutta minulla on luonnonmukainen piha, jonka pitää istua yhteen lehtomme kanssa.

      Poista
  4. Puut!...onhan jo sana 'puutarha' jotenkin niin paljon kauniimpi kuin sana 'piha'. Mutta kun minulla ei ole suurta puutarhaa vain pikkuruinen piha, niin kiinnitin erityisesti huomiota tuohon puut avoimilla paikoilla kuten toreilla. Minusta on niin harmi, että Suomessa puistot ovat usein niin ankeita, usein myös pieniä ja harvassa. Meillä on täällä keskustassa/rannassa ihan kiva isohko puisto. Mutta eihän ihan kiva ole vielä lähelläkään upeaa. Monissa muissa maissa on niin paljon ja niin kauniita puistoja ja niiden käyttökin on hieman erilaista kuin mitä meillä täällä. Kaipaus, huokaus.

    Tuo lähikuva syreenistä! Sitten luin sen nimen: Moskovan kaunotar. Taas tätä slaavilaisuutta!;)

    Tuohon edelliseen vielä: Yllytät nyt mua leipomaan KAKSI piirakkaa! Millaiselle turmiolliselle tielle houkutatkaan. Sorrun vielä makeanhimossani.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, nimenomaan niin. Mietin itsekin joskus, että käyttäisinkö sanaa piha vai puutarha, mutta kun kasvjeja on noin 400 eri lajia niin eikös tämä kaikki ole puutarhaa.

      Ihan kiva ei riitä mihinkään;-) Hakekaamme optimaalista tasoa!

      Keski-Euroopassa näkee hurmaavia vanhoja puita ja taloja. Olen kerran istunut Saksassa kaatosateessa ison kastanjan alla kahvilan ulkoterassilla, enkä kastunut yhtään.

      Tuo kuva ei kerro parhautta Moskovan kaunottaresta. Mulla on yksi kuva, joka saattaa kerrankin olla parempi, mutta odotan nyt, jos vaikka saisin lisää helmikukkakuvia. Mihin me slaavilaisuudesta pääsisimme!

      Vastaan: Luoja - jos et voi tedhä minusta laihaa...please, tee ystävistäni lihavia;-)

      Nappailen täällä itee kromia, mutta ei se mitään auta: Eilen tekaisin tuosta vaan taas tiikerikakun.

      Poista
  5. Tässä alkaa odotella oikeaa kevättä! :) Talvi on ihanaa, unelmaista aikaa, mutta puutarhakirjat ja -lehdet sekä maaliskuun aurinko (ainakin täällä etelässä tänään) alkavat virittää mielen kohti pihatöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, jotenkin nyt se alkaa jo saavuttaa minunkin lumista sieluani. Talvi on ihanaa ja etenkin sen esileikki eli syksy, mutta kaikella on aikansa. Onneksi kesä ei ole ikuinen. En edelleenkään tiedä mitään yhtä hellää ja lohdullista kuin lumisade, mutta ei kiitos enää huhtikuussa.

      Tilasin uuden puutarhalehden ja eilen illalla kirja jäi toiseksi;-)

      Poista
  6. Vime päivinä olen kurkkinut ihmisten puutarhoja täällä. Ei ole vielä löytynyt sellaista joka sykähdyttäisi. Sellaiseen tarvittaisiin juur jotakin salaisia kulmia, rönsyävää, mutta kuitenkin hoidettua, vettä jne....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, niitä sykähdyttäviä on paljon Keski-Euroopassa, ainakin Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa sekä tietysti Irlannissa ja Englannissa.

      Vesi on upea elementti puutarhalle!

      Poista
  7. Suosittelehan ihmiselle, joka ei omista viherpeukaloa, kärsivällistä ja hyvin sopeutuvaa huonekasvia :D Kävin eilen pari rehua shoppailemassa ja nyt vain toivon, että onnistun pitämään ne hengissä...

    Luin todella rankan kirjan, edelleen sen jälkimainingeissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, hah-hah! Minä olen todellinen sisäkukkakiller! Tällä hetkellä kuolemassa ovat kaksi reunustraakkia, lehtikaktukset pelastuvat kun koittaa kesäkuu ja ne pääsevät ulos...Ostan palon kukkia, kimppuja, sillä muuten koti olisi ihan kuollut.

      Ainoa mikä minulla säilyy vuodesta toiseen on tyräkki. Se on sellainen pitkä hujoppi, kai joku kaktussukuinen tms. Lehtikaktukset selviävät, mutta eivät ole enää tähän aikaan vuodesta kauniita. Tyttäeni on tullut äitiini: Heillä kukkii aina! Molemmilla tällä hetkellä menossa orkideakausi.

      Minäkin ostin kun halvalla sain, uuden, ison reunustraakin, mutta en usko, että se jaksaa vuotta pidempään. Miksi hitossa ne kuolevat joka kevät!

      Käyn tänään lukemassa rankkasi...Minä kaipaan nyt HYVÄÄ dekkaria.

      Poista
  8. Puut ovat kauniita, niin monimuotoisia! Itse rakastan katsella luontokuvia ja olla luonnossa, mutta puutarhakirjoista jaksaisin varmaan vain katsella kuvat, en lukea. Mutta minullahan ei olekaan omaa pihaa ja kukatikin kotona kuolee ;)

    Tällä hetkellä täällä asuu rahapuu, joka on varmaan maailman vaikein tapettava kotikasvi. Se siis voi hyvin ja aina vain paremmin, jos unohtaa kastella sitä :D

    Jouluinen hyasintti makaa hyllyssä kukinto rupsahtaneena, mutten tiedä, mitä tehdä sille. Pitäisikö katsoa onko siinä sipulit ja viedä vaikka tuohon yhteispihalle. Haudata ne sinne? En ole osannut päättää enkä jaksanut googlettaa, joten annan sen maata hyllyssä, kastelenkin sitä, koska lehdet voivat hyvin.

    Muuten, nytpa olen lukenut Pintanaarmuja ja uskaltauduin lukemaan sinunkin kirjoituksesi siitä kokonaan. Minuun kirja ei ihan samalla voimalla tullut iholle, mutta ymmärrän että se niin voi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, puutarhakirjoista voi nauttia kuin jostain taidelehdestä ellei kirja ole kovin työ- ja tietopainotteinen.

      Tyttärelläni on valtava rahapuu. Minä kyllä tappaisin senkin...

      Minulla kituu nyt kaksi jouluista amaryllistä, tietty valkoista...Vien ne ulos, heti kun säät sallivat. Istuta ne hyasisntit ulos. Ne ovat sitten kaikkien ilo. Minä olen vuosi vuoden jälkeen istuttanut saamani pääsiäiskukat puutarhaan ja sieltä ne aina vain nousevat, mutta täällä toki vasta huhtikuussa.

      Hieno arvio! Me voimme olla eri mieltä, mutta ettet pidä minua liian innokkaana, muista että Päivisen Nuoresta miehestä en saanut mitään tolkkua.En tehnyt siitä edes juttua. Pintanaarmuja on rankkaa runoproosaa ja uskallan verrata Mülleriin!

      Poista
  9. Mielenkiintoinen kirja!
    Tuo Moskovan kaunotar on ihastuttava, täytyypä etsiä se ensi kesänä. Tiedän että se menestyy täälläkin, tuossa naapurikunnassa se kukoistaa eräällä bloggaajalla.
    Pihlajista meillä on helmipihlaja. Tykkään sen marjoista ja ruskasta ja siitä ei varmaankaan tule hirmuisen korkeaa puuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeviregina, tämä on. Just Sarin puutarhan Sarille tästä meilasin, miten antoisa tämä oo.

      Se on niiiin hurmaava. En ollut ikinä tajunnutkaan, kunnes näin ne yhden oksan kukkanuput: Kuin hohtavia, hieman roosaan vivahtavia helmiä. Onneksi otin kuvan...

      Helmipihlaja on minulle ihan uusi tuttavuus. Seuraan lajikkeita, vaikka itsellä on vain tavallista ja tuurenpihlajaa. Tuurenpihlaja ei ole pieni puu eli tuli vähän yllätystä.

      Poista
  10. ♥ Ihanaa Naistenpäivää Leenalle ♥

    VastaaPoista
  11. Suloista Naistenpäivää, Leena!

    VastaaPoista
  12. Uusi kaunis kirja, Tukholman korkeudella on jotkuu onnistunut magnolian kanssa, minulla se paras kirja (John Lennart Söderberg, Ann-Marie Åsheden). Marjakuusi joka ehkä siellä selvisi on se Euroopan marjakuusi, minusta kaunein hieman leikattuna, kasvaa hitaasti Pohjolassa. Orjalaakeri Ilex aquifolium, Ilex meserveae 'Blue Prince, voi ehkä selvitä Etelä-Suomessa, jotta saa niitä punaisia marjoa, pitää olle sekä tyttö- että poikapensas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tämä on todella antoisa kirja. Muistaisin viime vuonna Viherlandiassa kohdanneeni magnolian, joka on kehitetty oikein pohjoisiin oloihin.

      Meidän saarella on vyöhyke III ja täällä on monilla pihoilla kauniita marjakuusia. Minä olen vasta aloittanut marjakuusen kanssa, mutta toiselle on jo paikka olemassa.

      Marjakuusi on hyvin kiinnostava kasvi, johon liittyy myös kirjallista mytologiaa.

      Poista
  13. P.S.
    Onnenpensaan ja muutkit pensaat voi lisätä helpolla kun lkittaa oksan suoraan maahaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Pitääkin kokeilla, sillä en voi sitä vanhaa pensasta enää siirtää sieltä puolivarjosta. Tosin sen edestä katoaa kohta pihlaja pimentämästä...

      Poista
  14. Valtava onnenpensas. Omani ovat vielä pieniä. Leikkelin entisen Espoon kotimme onnenpensaasta oksia ja istuttelin tänne.
    Taisin innostuksissani hankkia juuri sen vähän haasteellisen magnolian viime vuonna. No, odotellaan, miltä Susan näyttää, kun lumet ovat sulaneet.
    Puut ja pensaat ovat jokaisen puutarhan selkäranka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ja mielettömän hurmaava tässä, mutta mieti, miltä tuo näyttää talvella...hävitin kaikki tuoksuvatut tontilta niiden talvirumuuden tähden. Toisaalta joka kevät kaipaan runsasta onnenpensaan kukintaa. Tässä on iso ristiriita.

      Siis voiko ne oksat tökkiä suoraan maahan ihan noin vain? Tekisi mieli ottaa uusi alku ja laittaa aurinkoisempaan paikkaan, mutta ei ihan etupihalle, yksi.

      Onnenpensas on ainoa, jota leikkelen, muista pensaista vain kuivat pois. Haluan onnenpensaani tihentyvän, joten sakset ovat viuhuneet;-)

      Asut niin Etelä-Suomessa, että magnoliasi saattaa selvitä vaikka olisi sitä arempaa ja kauniimpaa lajiketta. Oh, Susan, kaunotar kuin Cohenin laulu...

      Minua kiinnostavat eniten juuri puut ja pensaat, sillä ne ovat kuin puutarhan tärkeimmät 'huonekalut' ja ratkaisevat kaikkein vahvimmin, mikä tunnelma puutarhaan muodostuu.

      Poista
  15. Mielenkiintoinen juttu kiinnostavasta kirjasta, kiitos Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ole hyvä ja kiitos. Takuulla jokaiselle jotain uutta.

      Poista