keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Elif Shafak: Kunnia


Sinä yönä kun Iskender syntyi, Pembe näki painajaisen – niin kuin oli nähnyt lukuisia kertoja raskautensa aikana. Mutta tämä oli niin elävä, että hän ei koskaan täysin toipunut siitä, ei koskaan palannut takaisin unien vetisestä maasta.

Elif Shafakin kirja Kunnia (Honour, Gummerus 2013, suomennos Maria Erämaja) kertoo turkkilaisen perheen tarinaa aina ’40-luvulta nykypäiviin kulttuurissa, jossa kunnia on miesten asia, velvollisuus ja etuoikeus. Lapsi voidaan nimetä Kunniaksi kunhan hän vain on mies, sillä miehillä on kunniaa maitoparroista vanhoihin ukkoihin. Naisilla ei voi olla kunniaa. Heillä on vain häpeä. Pieninkin tahra naisessa ja suvun miesten velvollisuus on ’puhdistaa’ häpeä pois. Kunnia on jotain jonka tähden miesten pitää toimia aina kunniamurhaan asti. Naisen tärkein ominaisuus on kuuliaisuus.

Kylässä lähellä Eufratjokea Pembe synnyttää pojan, josta on tuleva hänen sulttaaninsa, leijonansa ja silmäteränsä. Pojan, jonka silmät ovat tähtisumua ja nimi Iskender. Sinä yönä kun Pembe synnyttää, hänestä tulee taikauskoinen nainen, jota tumma varjo seuraa keskipäivän korkeassa auringossa Turkissa yhtä hyvin kuin myöhemmin Lontoon talven harmaudessa. Varjosta tulee selittämätön suru, joka vetää puoleensa Eliasta, miestä joka on muukalainen kaikkialla – tai kotonaan kaikkialla. Hänelle Lontoo on koti tai Kanada on koti, mutta juuret muistavat myös Kreikan, Iranin ja Libanonin. Eliakselle kotiintulo on Pembe.

Elias näki pitsiliinat sohvapöydillä, hyllyillä ja nojatuoleilla, Pemben virkkaamat kirjontatyöt, kuivatut paprikat ja munakoisot, jotka tämä oli ripustanut riviin narulle ikkunan eteen tehdäkseen dolmaa, ja…Kilpailevat tuoksut olivat vallanneet koko paikan: kotitekoisia leivonnaisia, juuri pestyjä vaatteita, häivähdys kanelia ja ruusuvettä. Kaikki oli uutta Eliakselle ja kuitenkin niin samanlaista kuin elämä, jonka hänen perheensä oli jättänyt Libanoniin, että kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä.

Elif Shafakin Kunnia ihastutti, vihastutti ja lumosi. Kirjan aikajatkumo on yli puolivuosisataa ja Toprakin perhettä seurataan niin Eufratjoen tarinoissa kuin Istanbulissa ja nykypäivän Lontoossa. Toprakeja ovat Pembe, hänen miehensä Adem ja lapset Iskender, Esma ja Yunus. Pembeltä on jäänyt Turkkiin kaksoissisar Jamila, jonka kanssa he ovat kuin yhtä sielua, näkevät samaa unta, tuntevat samaa kipua ja tätä ei pitkä välimatkakaan muuta. Adem tuhlaa perheen rahoja, jopa lainaamiaan, pelihimossaan ja löytää uuden naisen. Pembe tekee töitä ystävänsä liikkeessä, hoitaa lapset ja kodin, ikävöi Jamalaa ja uneksii matkoista laivoilla ympäri maailman. Silloin hän kohtaa Eliaksen, miehen, joka kohtelee häntä aivan toisin kuin kukaan ikinä on tehnyt ja…

Ihastuttaa aina vain Shafakin tyyli kuljettaa tarinaa. Siinä on jotain niin pakotonta. Se on kuin tuuli, joka nousee päähän. Se ei kysy lupaa, vaan vie mukanaan. Vihastuttaa kaikki tämän maailman pahuus ja väkivalta. Etenkin naisiin kohdistuva syrjintä, jossa nainen on vain miehen omaisuutta, jota voi kohdella ihan miten huvittaa. Luonnollisesti hänestä voidaan runoilla valkeana silkkinä, johon ei saa tulla tahraakaan, mutta naisten kuuluu saada itse valita runonsa, kankaansa ja omat tahransa! Kun äiti Naze opettaa 1953 kylässä lähellä Eufratjokea, miten Jumala on räätälöinyt miehen naista ylemmäksi ja miten ryvettynyt nainen heti huomataan kuin mustetahra silkissä, syntyy syvä, uuvuttava tyhjyys: Eikö ihmiskunta ikinä kehity? Miksi vieläkin on maita ja kulttuureja, joissa sallitaan ja voi tapahtua, että ryvettynyt mies ei menetä mitään, mutta nainen menettää henkensä.? Kenen luvalla? Ei ainakaan Jumalan! Tuskin olisin tätä kirjaa lukenutkaan ilman Shafakin lumoa. Hänellä on hallussaan taikamustetta, johon hän kastaa kynänsä ja siitä syntyy tarinoita kuin uni ja sateen tuoksu. Kunniassa musteeseen on sekoitettu juuriltaan irrotettujen ihmisten levotonta hengitystä, ikävää ja unelmia. Unelmia vuorovedestä, joka nousisi rajuna huuhtoen pois heidän ikävänsä sekä outoutensa, vuorovedestä, joka kastelisi heidän uusia juuriaan, kunnes ne olisivat yhtä uuden maan kulttuurin ja hyväksytyksi tulemisen kanssa.

Kunnia ei ole niin rankka kuin pelkäsin ja jotenkin tämä on jopa Shafakilta helpoin. Kun Rakkauden aikakirja oli ilmestymisvuonnaan lukemistani yli sadasta lukuvuoteni paras kirja ja Kirottu Istanbul viime vuonnakin kuumassa ryhmässä eli viidenneksi paras, niin en ole aina voinut siltikään varauksetta suositella Shafakia ihan kaikille. Hän on minun kirjailijani, mutta se ei tarkoita, että hän olisi kaikille yhtä sopiva, sillä halutessaan Shafak kykenee olemaan vaativaa luettavaa. Nyt voin kerrankin sanoa, että antakaa palaa: Tässä on kirja, jonka toivoisin kaikkien lukevan. Aihe on tärkeä ja mikään ei ikinä muutu, jos asioista vaietaan. Toisaalta, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Kunnia on Shafakin helppolukuisin teos. Selkeät, kiinnostavat lukujen otsikoinnit ja tietyt kursivoinnit keventävät ja jotenkin tämä tarina on vain tullut paperille ilman, että kirjailijan olisi tarvinnut kertaakaan nostaa kynäänsä paperilta eli taikamuste on riittänyt kirjan ensilauseesta sen viimeiseen pisteeseen saakka.

Paikka lähellä Eufratjokea, toukokuu 1991

Toisinaan hän mietti, oliko toiminut oikein tullessaan takaisin. Mutta tyyneys, joka kietoutui hänen ympärilleen kuin saali joka aamu päivän valjetessa, oli riittävä vahvistus. Niin erakoituneesta elämästä saattoi olla vain pieni askel hulluuteen. Hän yritti pitää itsensä tasapainoisena ilmaisemalla kiitoksensa Jumalalle kaikesta, mitä tämä oli sekä antanut hänelle että kieltänyt häneltä. Ei ollut niin helppoa tulla hulluksi, kun oli kiitollinen.

*****

Koska tämä juttu on herättänyt paljon mielipiteitä naisen asemasta Turkissa, suosittelen lukemaan Helsingin Sanomat 30.4. Minna Nalbantoglun tekstin, jossa kerrotaan mm.:

"Turkin perinteinen eliitti oli jyrkän maallinen. Ihannekansalaisella oli eurooppalainen elämäntapa, ja hän uskoi vankkumatta Turkin perustajan Mustafa Kemal Atatürkin uudistusprojektiin."

Mutta uskonnollisen AKP:n käsitys on jotain aivan muuta ja niinpä Turkki on jakautumassa kahtia ja kiistojen ytimessä ovat naisten huivit ja alkoholi.  Maallisen Nalan Önerin mielestä ilmaisunvapaus on kadonnut ja Turkki on matkalla kohti arabimaailmaa.  Hän toivoo ainoan lapsensa, tyttären, muuttavan Yhdysvaltoihin, jos pahin Turkissa tapahtuu.:

"Juuri kun olimme lähestymässä Eurooppaa, alammekin mennä kauemmas, kohti arabimaailmaa."

Kannattaa muistaa, että kirjailija Elif Shafak on omistautunut naisten tasa-arvolle ja sananvapaudelle.


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni luketneet ainakin Norkku   Susa  Mai Laakso  Anneli  Mari A  ja Annika K

79 kommenttia:

  1. Leena, aloitin tätä itse vasta eilen. Mutta minustakin tuntuu, että tämä on selkeämpi ja rauhallisempi (aiheestaan huolimatta) kuin Kirottu Istanbul.

    Rakkauden aikakirja minulla on vielä lukematta, vaikka uskon, että se on minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, paljonkin. Siksi tätä on helpompi suositella miltei kenelle vain.

      Well...minut on jäävätty Shafakin suhteen;)

      Poista
  2. Ihanaa, onhan taas mitä odottaa. Shafak on kyllä ihan minun lemppareita ja tykkäsin noista kahdesta aiemmin suomennetuista kovasti. Onpa hienoa, että Suomi on ottanut Elifin noin omakseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, pidät tästä takuulla vieläkin enemmän.

      Suomesta en tiedä, toivottavasti, mutta näköjään minä tarvitsen Shafakia.

      Poista
    2. Onhan se jotakin, että hänen kirjojaan suomennetaan. Sitä tarkoitin.

      Poista
    3. No juu, siinä olet oikeassa, mutta Suomi onkin pioneeri monessa naisten tasa-arvoasiassa, joten Shakak sopii meille hyvin.

      Poista
  3. Räyh, vieläkään kirjaa ei ole näkynyt. Tänään sain kyllä erään toisen, jota odotetettu sydän syrjällä... Nopeat syövät hitaat! Mutta eiköhän Kunnia joskus luokseni rantaudu.

    Tämä vaikuttaa sopivan rajulta aiheelta yhdistettyna Shafakin taikakynään, oi että... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, voihan itku. Tämä olisi niin sun kirjasi.

      Mitähän olet odottanut sydän syrjälläsi...salaperäistä;)

      Tulet pitämään!

      Poista
    2. No se on se ihastukseni, Mons Kallentoft, joka kirjoittaa lähes runollisia dekkareita. <3

      Poista
    3. Voiko olla mahdollista, että on olemassa hyvä dekkaristi, josta minä en tiedä mitään;) Mieti sitä!

      Poista
  4. Voi, Leena!

    Olet yksi pahuksen taikuri teksteinesi. Heti aloin himoita kirjaa, ja varmasti luen sen vielä, kunhan olen sopivassa pisteessä omani kanssa.

    Erityissyy turkkilaisuuksille on,että olen käynyt siellä veneilylomilla jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Heissä on jotain samanlaista ja hurjan paljon erilaista, vaikka siellähän pidetään meitä läheisenä sukulaiskansana. Sukulaisia toki olemmekin, mutta emme ehkä aivan niin läheisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, miten hauskaa: Olet tänään jo toinen kirjailija, joka sanoo samaa;) Kiitos♥ Olen siis ehkä onnistunut saamaan jotain maagista taikaa Shafakilta.

      Ymmärrän, että et voi lukea mitään vahvaa proosaa kesken oman kirjoittamisesi. Olen todella utelias tulevan työsi suhteen...

      Minä äänestän ja vaikutan niin, että en vie rahojani maihin, joissa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia eikä eläinten oikeuksia. Se on mun tapani vaikuttaa. En millään näe mitään samaa suomalaisissa ja turkkilaisissa. Irlannissa koin, että olemme kuin samaa maata ja he pitävät paljon suomalaisista.// Shafakista pidän, sillä hän on taistellut henkensä kaupalla naisten tasa-arvon puolesta maassa, jossa se on hengenvaarallista.// Me olimme kerran lähdössä omalla veneellä Välimerelle, mutta minulla meni 'pupu pöksyyn', kun luin merirosvoista...

      Poista
    2. Leena, tuo on syy, miksi vasta ensi syksynä matkustan ensimmäisen kerran Kiinaan. Olen miettinyt näitä asioita paljon. Sillä toisella puolella vaa'assa näissä asioissa on aina se, että turistit saattavat antaa paikallisille myös mahdolisuuden. Kiinassa niin on tapahtunut ainakin jossain määrin, maan on olut pakko vähän avautua. Tosin vieläkin siellä on paljon huonoa.

      Myös Turkin kurdit pääsevät puhumaan asioista ulkopuolisille. Otan aina näitä asioita siellä esille, ja joskus vastapuoli häiriintyy pahasti. Minulle ei toistaiseksi ole kuitenkaan tullut hankaluuksia. Hurjan tärkeitä juttuja, tosiaan.

      Poista
    3. Hyvä, että ymmärrät ja onneksi jokainen saa itse valita minne matkustaa. Kun Reima on työnsä takia reissannut Kiinassa, sekin on sattunut minuun. Olen aina kuulunut erilaisiin ihmis-ja eläinsuojelujuttuihin ja siksikin Kiina on minulle jo nimenä rasitus. Et ole tainnut nähdä, miten ne koirat ovat siellä ravintoloiden takapihoilla luut murskana rautahäkeissä odottamassa ruuaksivalmistusta...Ihminen on pedoista pedoin.

      Kaikki, mitä R. on nähnyt Kiinassa on ollut superia, mutta hänhän on ollut liikematkoilla ja sama on turisteilla: Ei niitä ikäviä juttuja näytetä ulkopuolisille.

      Turkkilaiset ovat kautta historian ylittäneet alistaa muita kansoja. Milloin armenialaismurhia, milloin kurdivainoja, milloin Kyproksen valtausta...Hienoa, että uskallat puhua siellä noista asioista. Miten Turkki voi kuvitella pääsevänsä EU:hun ellei se ratifioi eläinsuojelusopimuksia, eikä noudata ihmisoikeuksia.Kuka Euroopassa heitä kaipaa...

      Rohkeita pioneereja kaivataan alikehittyneisiin maihin ja joku turisti voi olla jo pisara meressä ja Elif Shafak toinen. Hänellä on vahva ääni. Ihailtava nainen.

      Poista
    4. Tuli tuosta EU-asiasta mieleeni: Romania on myös EU:ssa, vaikka siellä on sellaista sanoinkuvaamatonta julmuutta eläimiä kohtaan etten ole missää muussa maassa tavannut :( olen tästä aiheesta blogissanikin kirjoittanut monesti, Pelastetaan Koirat ry:n alla. (ja mielestäni kyllä jos näitä aletaan miettimään, on Suomi häpeiltävä maa salliessaan edelleen turkistarhauksen!!)

      Poista
    5. Toisen maan rikokset eivät laillista toisen rikoksia. On ihailtavaa, että jaksat puolustaa Romanian koiria, mutta Turkkia tuntevana voisit kiinnostua myös Turkin ongelmista, vaikkapa ihmisoikeuksista, hylätyistä katukoirista, julkisista eläinten mestaamisista, sananvapaudesta ja naisten asemasta.

      Poista
    6. Turkissa asuessani olinkin erittäin aktiivisena mukana paikallisen eläinsuojelujärjestön toiminnassa. Kotonani on asunut kymmeniä koiria ja kissoja väliaikaisesti, uutta kotia odottaessa - toipa mieheni haavoittuneen lokinkin meille kerran asumaan ;)Jokainen apu on tarpeellista, ja yksi ihminen ei valitettavasti kaikkeen kykene - tällä hetkellä lobbaan myös suomalaisen turkistahauksen lopettamiseksi sekä kanaloiden ja lihantuotantolaitosten toiminnan muuttamiseksi :)

      Poista
    7. Minulle tuo turkistarahus on just nyt numero yksi. Minulle ei käy järkeen, että valtiovallan suojeluksessa on elinkeino, joka perustuu eläinrääkkäykseen. Palkissani on ollut jo kauan linkki Animalian sivuille ja tottakai meillä koko perhe aina äitiäni myöten on allekirjoittanut vetoomuksen tarhauksen lopettamiseksi. Tarhaajat yrittävät puolustella itseään jopa sillä, että ne maat, jotka turkiksia eniten ostavat eli Venäjä ja Kiina, kohtelisivat eläimiä vieläkin huonommin. Selitys ei ole kestävällä pohjalla, sillä se perustuu siihen, että meillä olisi oikeus aiheuttaa kärsimystä eläimille, koska muutaman muun maan lainsäädäntö ei ole ajantasalla.

      Kannattaa jopa seurata, minkä kanalan munia ostaa. Teksti 'Vapaan kanan munia' ei tarkoita oikeastaan mitään. Eikä takaa mitään. Nyt minulle ei maistu enää sika, kiitos niiden rohkeiden, jotka paljastivat sikojen olosuhteet ja muutenkin toivoisin, että monet tuotantoeläimiä koskevat lainpykälät päivitettäisiin nykyaikaa vastaaviksi. On tilallisia, joilla on kaikki kohdallaan, mutta sitten on niitä muita, joilla näin ei ole ja siksi ei ole mitään syytä levätä laakereilla, vaan toimia ja vaikuttaa.

      Me pelastimme vahingoittuneen pöllön ja se vietiin lintutaloon. Kun se tuli kuntoon ja oli päästetty luontoon, meille oikein siitä ilmoitettiin.

      Haluaisin lopettaa Suomessa myös koirien käyttämisen kettujen metästyksessä. Ja lopulta kysyn aina: Miksi kettja saa ollenkaan metsästää...

      Poista
    8. Oi noita näppisvirheitä, sorrysorrysorry, mutta pääasia kai, että asia tulee käsitettäväksi.

      Poista
    9. Tieto lisää tuskaa, sen on saanut huomata internetin yleistyessä...
      Tein pitkän kirjoituksen juuri noista kanaloista hetki sitten, kuinka ihmisiä huijataan termillä "virikekanala"... Lihansyönti on stopannut nyt kokonaan kuukausi sitten, en enää vain pysty ummistamaan silmiäni noilta asioilta :(

      Ihana kun pöllö pelastui, samoin teki lokkimme - majoittui hetken aikaa koiran lentomatkustushäkissä kunnes jälleen kykeni lentoon :)

      Poista
    10. Niinhän se usein...

      Virike ei tarkoita mitään parempaa kanalle.

      Kaikki eivät siihen pysty/tai muuten voi, mutta monet ovat lopettaneet punaisen lihan ja osa tietysti kanankin, mutta syövät kalaa.

      Meillä oli tuuria, kun oli hamsterin häkki tallessa ja kyseessä oli pieni pöllölaji. Tapaus sattui pimeällä ja saimme linnun hoitajalle vasta aamulla. Valvoin koko yön, kuten yölintu pöllökin, ja siinä me ihmettelimme toisiamme.

      Hyvä keino vaikuttaa noissa munissa yms. on äänestää rahalla eli jättää ostamatta ja sitten samalla levittää asiasta tietoa. Jos kaupassa on vain omega- ja virikemunia, ajamme toiseen kauppaan.

      Poista
  5. Hetken jouduin tekemään etsintätyötä, ennen kuin keksin mikä tämä on alkuperäiskielellä - sen verran on erityylinen kansi ja nimikin on vaihdettu :) Googlaamalla Elif Şafak, Iskender löydät alkuperäispainoksen, kannessa Elif itse mieheksi pukeutuneena :)

    Pidän Elifin kirjoista kovasti, juuri nyt luen hänen novellikokoelmaansa Şemspare, jossa on aivan hurmaavia tarinoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos. On hauska verrata.

      Aivan loistava kirjailija. Ja ihailen häntä naisena.

      Poista
    2. Iloisempi kansi ja tuo idea kirjailijasta miehen puvussa on hyvä. Olen kerran itse mennyt coctailtilaisuuteen miesten tummassa puvussa;)

      Pidän kyllä tästä suomalaisestakin kannesta ja se on linjassa Gummeruksen Shafak-julkaisujen kanssa.

      Poista
    3. Naisia pukee välillä hieman maskuliinisempi tyyli mielestäni, varsinkin jos nainen kantaa itsensä arvokkaasti!

      Poista
  6. Pidin erittäin paljon Rakkauden aikakirjasta ja Kirotusta Istanbulista. Tämä lähtee lukuun heti, kun saan sen käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva Kepponen, taisit kirjoittaakin niistä...Pian, pian;) Jos teet juttua ja muistat, niin vinkkaa minulle, kiitos. Haluaisin lukea, mitä olet mieltä ja edes kerran viikossa en ehdi käydä 300 seuraamaani blogia läpi.

      Poista
  7. Voi Leena kun hiukan kierrän maailmaa, niin sinä postailet niin, ettei meinaa lukemaan keritä. Ihana tuo puutarhajuttu, pää kallellaan sen nautiskelin. Täällä on tänään havaittu pari peipposta ja lumiraja sulaa kohti kasvihuonetta, maltan tuskin odottaa. Ihania keväisä päiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, minulla on ollut vähän kiire, että pääsisin minäkin vähän kiertämään maailmaa;) Luulin jo, että olet sairas, mutta nyt muistankin, että te olitte aikoneet reissuun vähän meitä ennen. Huhtikuussa meilläkin oli tarkoitus, mutta nyt se ei käynyt, vaan lähdemme hurmaavassa toukokuussa.

      Yön aikana meiltä sulivat kinokset moensta kohdin ja tänään näkyivät jo jouluruusut...= Elämä voittaa!

      Poista
  8. Tämä on kyllä kirja jonka haluaisin niin lukea,ja kiitos sinulle Leena että tutustutit minut Elif Shafakin teoksiin(joista tosin olen lukenut vain yhden,toistaiseksi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kyllä sinä tämän vielä luetkin. Älä nyt hötkyile;)

      Minä en olisi ikinä jättänyt sinua tutustumatta Shafakiin!

      Poista
  9. Tämäkin pitäisi varmaan lukea - pidin kovasti Kirottu Istanbul -kirjasta, vaikka siinäkin käsitellään vaikeita teemoja. Voi tietysti olla, että tämä pistäisi vähän liikaa vihaksi välillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, tämä on jo kolmas Shafak, josta pidän, mutta tämä on aiheestaan huolimatta yllättäen helpoin.

      No jos nainen hiukankaan kokee tässä samaistumista ja miten voisikaan olla kokematta, niin takuulla kyllä, mutta tässä ei silti ole mitään ylivoimaista. Tämä tarina on lukijaystävällinen! Enpä olisi uskonut tätä sanovani tämän aiheen kirjasta, mutta näin se nyt on...

      Poista
  10. Voih, en voi lukea vielä mitään, mitä kirjoitit, sillä huomasin tänään, että jotenkin salakavalasti tulen sujauttaneeksi kirjan mukaan kaupasta (maksoinkin kyllä) ja toivon, että pääsen heti sitä lukemaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, anna, please, mulle vinkki, kun olet kirjasta kirjoittanut, tulen ääntä nopeammin lukemaan. Minulla tämä meni kahden yön tunteina, vähän kyllä nukuinkin.

      Poista
    2. Sain tämän tänään luetuksi, ja kirja on mielestäni paras Shafak. Aiheesta, kunniasta, Shafak kertoo monta näkökulmaa, ja hän nostaa hienosti esiin myös Turkin kurdit - ja myös sen, että niin kuin meitä kaikkia, myös kurdeja on niin kovin erilaisia.

      Todellakin lukemisen arvoinen kirja!

      Poista
    3. Mari, saattaa hyvin ollakin....Miten mietinkään tätä kirjaa taas, kun luen nyt kirjaa, joka liippaa islamistein tekoja pohjoismaissa...

      Shafak tekee asian tyylillä, mutta myös riittävän rohkeasti unohtamatta hetkeksikään naisten asemaa kotimaassaan, joka on jälleen kääntymässä jyrkkään islamismiin. Jopa lasten piirrossatjen naisuolisille hahmoille vaaditaan ylle mustat kaavut!

      Edellisessä Shafak nosti esiin turkkiliasten murhaamat armenialaiset, nyt kurdit, jotka ovat myös olleet kautta aikain turkkilasten vainomamia, kuten myös kyproslaiset ja tämä on vain lähimennisyyttämme...

      Toivon, että kaikki lukevat tämän kirjan!

      (Terveisiä Salzburgin helteestä, ihmisiä kuhisevilta kaduilta, hyvien ruokien pöydistä. Viikonloppuna ajamme kahdestaan ylös alepille...)

      Poista
  11. Hei Leena!
    Taas on jäänyt paljon lukematta, nimittäin postauksiasi:)
    Elif Shafakin kirjoista olen lukenut vasta Rakkauden aikakirjan ja pidin siitä kovasti.
    Tämä voisi olla seuraava Shafak, sillä aihe itsessään on mielenkiintoinen.
    Turkki on se Välimeren maa, jossa en ole käynyt eikä ole edes tehnyt mieli. S. kyllä haluaisi sinne matkustaa, mutta minua ei vois vähempää kiinnostaa:)

    Mukavaa tulevaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanne!

      Sinähän olit reissussa: Silloin ollaan irti koneelta;)

      Muistan, että pidit ja pitäisit tästäkin. Tästä pidät enemmän kuin Kirottu Istanbul kirjasta.

      Minä haluan mennä sinne, missä eläimiä pidetään hyvin ja en tajua, miksi naisten täytyy kulkea mustat säkit päällään kun äijilläkään ei ole. Jos on kyse pakollisesta kansallispuvusta, niin miehet myös katsomaan maailmaa silmikoiden lävitse. Mitä sitä lomillaan pahasta mielestä kärsimään. Minä myötäkärsin jo muutenkin ihan tarpeeksi, joten edes lomilla haluan nauttia elämän kauneudesta ja kepeydestä.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  12. Rakkauden aikakirja on yksi niistä kirjosta, jotaka olen kantanut muuton yli uuteen kotiin. Kirottu Istanbul jäi sille kakkoseksi, mutta se ei ole häpeä :)

    Tämä täytyy ehdottomasti saada näppeihin ja lukaista.

    Tuohon matkustus asiaan minulla on mielipide, mutta en taida tässä sitä sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katariina, ei ole häpeä jäädä toiseksi Rakkauden aikakirjalle, ei todellakaan.

      Suosittelen. Pidät tästä ehkä eniten.

      No, se ei nyt oikein tähän kuulunutkaan, lipsahti mukaan kuin varkain. Minusta jokainen saa matkustaa minne haluaa tai olla matkustamatta eli valita omat kohteensa. Minä olen vapun jälkeen alpeilla, joissa kaikki on aina ollut just kohdillaan - meille.

      Poista
    2. Kun nyt luen tuon oman kommenttini matkailusta, se näyttää vähän oudosti sanotulta. En siis kritisoi mitään matkailua, vaan RAKASTAN kaikka matkustamiseen liittyvää :)

      Tarkoitus oli enemmänkin olla sanomatta mitään, koska innostun aiheesta liikaa.
      ja tuossa aiheesta lisää

      http://tamamatka.blogspot.fi

      Poista
    3. No ei välttämättä...Kunpa minullakin olisi isoilla kirjaimilla vain rakkaus matkustamiseen, mutta saan kicksejä aivan liian monista jutuista;)

      Joskus sitä sanoo eniten, kun ei sano mitään. Hiljaisuus puhuu.

      Kiitos vinkistä! Nyt juuri matkat kiinnostavat, sitten taas remontit, sen jälkeen kaikki säilöntä ja puutarhan satokausi, sitten joulu ja...

      Poista
  13. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, kiitos analyysistä!

    VastaaPoista
  14. Kirja on varauksessa, joten mukava lukuhetki tiedossa :)

    VastaaPoista
  15. Tämä iski minuun, pidän juuri tuollaisesta kerronnasta. On tutustuttava Shafakiin! Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, ole hyvä. Shafakin kirjoissa on pieni ripaus mystiikkaa, mausteiden tuoksua ja sitten paljon syviä tunteita. Ei ikinä mitään pinnallista, kylmäksi jättävää.

      Poista
  16. Leena, kiitos täöstä ihanasta postauksesta; tiedän että rakastat Safakkia..:)))

    Olet saanut Safakkilta taikamustetartunnan, kun kirjoitat noin upeasti ja kauniisti.<3

    Oikein ihastuttavaa viikonloppua sinulle & Co.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos♥ Miten minusta tuntuu, että sinäkin pitäisit tästä kirjasta...

      Kiitos samoin sinulle & co♥

      Poista
  17. Et varmaan puhu Turkista silloin kun sanot, että kuljetaan mustat säkit päällä. Tarkoittanet Saudi-Arabiaa tai Irania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, ole hyvä ja esiinny omalla nimelläsi. Jos on kanttia mielipiteeseen, pitää olla myös kanttia ilmaista se omalla nimellä.

      Ihan sama, onko se musta säkki nimeltään kaapu tai hijab tai hajab, siellä ne kauniit naiset Turkissa ovat peittäneet itsensä mustilla kankailla, mutta ukoilla ei näy mitään vastaavaa. Joka ukolla samanlaiset asusteet vaan päälle, että 'tuntuu sitten turvalliselta', kuten turkkilaiset naiset usein sanovat kaavuistaan. Mikä yhteiskunta on naisille turvallinen vasta kun kauneus on piilotettu! Missä ovat naisrauhalait! Suomessa ne tunnetaan jo ikiaikain takaa.

      Tässä kirjassa on muuten kyse islamilaisen miehen oikeudesta murhata nainen, joka on 'häpäissyt' perheen rakastumalla toiseen, vaikka oma mies on elänyt jo kauan kakkasnaisensa kanssa. Että sellaista kaunista perinnettä...

      Poista
  18. Rakkauden aikakirja nosti Shafakin ehdottomasti luettavien listalleni, joten eiköhän tämäkin tule jossain vaiheessa luettua. Arviosi ainakin lupaa kirjasta hyvää :)

    Mutta auts, tuo nimi Iskender toi heti mieleen Iskender kebabin ja sai minut nälkäiseksi :D Toivottavasti ei sitten häiritse lukukokemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, tämä on enmmän jokanaisen/miehen kirja kuin Rakkauden aikakirja. Olen aika pulassa miettiessäni näiden paremmuutta toisiinsa, sillä etenkin tämä poikkeaa monin tavoin edellisistä. Mutta tarvitseeko miettiäkään. Se taas miten kirja sijoittuu vuoden lopussa, riippuu tasosta. Viime vuonna yllättäen syksyn kirjat olivat niin vahvoja, etten ole blogiaikanani vastaavaa nähnyt. Se pudotti Kirotun Istanbulin viidenneksi, mutta silti kirja oli edelleen minulla kuumassa sarjassa.

      Ei ole totta;) Minulla ei ole moisia herkkuja likellä täällä periferian saarella. Viimeksi olen nauttinut kebabista Bad-Homburgissa kreikkalaisessa ravintolassa kera kolmen tenavan.

      Uskon, että pidät Kunniasta. Nomen est omen, mutta tällä kertaa mikään ei ollut niin pelottavaa kuin luulin...kuitenkaan.

      Poista
  19. Luin tänä vuonna Rakkauden aikakirjan ja ihastuin totaalisesti! Kunnia on kevään kirjoista minulle se kohokohta jota odotan kaikista eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, muistan, että pidit: Mahtava teos. Vakuutan, että pidät tästä Shakin uusimmastakin.

      Poista
  20. Oi sinä olet jo ehtinyt lukemaan tämän! Kahden aiemman perusteella Shafak on aivan ehdottomasti myös minun kirjailijani.

    VastaaPoista
  21. Kuten tiedät, olen pitänyt valtavan paljon molemmista Shafakin aikaisemmista, joten tämä on minullakin tulossa lukuun kyllä! Hienoa kuulla, että jälleen kerran Shafak on onnistunut tarjoilemaan jotain vähän erilaisempaa edellisiin verrattuna, ja yhä lumoaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, muistan. Yllätyt, miten erilainen tämä on verrattuna aikaisempiin. Lumo on tallella, joten yhtä vahvaa laatua kuin aiemmatkin.

      Poista
  22. Minäkin pidin paljon viime vuonna lukemastani Kirotusta Istanbulista. odotan innolla että ehdin lukea tämän, ja Rakkauden aikakirjankin jossain vaiheessa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä on sillä tavalla erilainen, että tämän lukee parissa illassa/yössä. Kirotussa Istanbulissa oli jonkin verran haastetta ainakin minulle eli ne nuorison nettikeskustelut;) Kunnia on enemmän kasassa, tiiviimpi.

      Kirottu Istanbul melkein maksoi Shafakille vapauden, mutta onneksi syytteistä luovuttiin. Hänellä alkaa olla jo kuuluisuuden suojaa.

      Rakkauden aikakirja on jakanut mielipiteitä jonkin verran, mutta minulle se oli ilmestymisvuonnaan lukuvuoteni paras.

      Poista
  23. Tämähän vaikuttaa ihan "minun" kirjalta, samoin kenties muutkin Shafakin kirjat. En ole siis yhtäkään lukenut, mutta Kirottu Istanbul on nimenä hyvin tuttu kirja. Nyt heräsi kiinnostus tätä kirjailijaa kohtaan, joten kiitos arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, tämä on juuri sitä. Tosin tässä Shafak kertoo tarinaa helpommin kuin kahdessa aiemmassaan, mutta hänen parhaansa eli lumottu kynä toimii näinkin.

      Olet vahvojen makujen ystävä, kuten minäkin;)

      Poista
  24. Shafak ei tällä kertaa onnistunut koukuttamaan minua Kunniallaan enkä tiedä miksi. Kirottu Istanbul pysyy siis ykkösenä. Tuntuu, että joissakin kommenteissa tuolla ylempänä on mukana paljon tunnetta mutta hyvin vähän tietoa. Ei millään pahalla! :) Kannattaa lukea Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa, se kertoo esimerkiksi juuri noista mustakaapuisista naisista mutta realistisemmin.
    Terv. Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, jos tämä oli sitten kuitenkin 'kuin liian helppo', sillä tämä on hyvin tarinavetoinen ja nopealukuinen.

      Uskonnot ovat aina maailman historiassa aiheuttaneet jopa verisiä sotia. Länsimaalaisen ihmisen on vaikea hyväksyä uskontoa, jossa 'naisen onni ja turva on peittää itsensä mustalla lakanalla' tai uskontoa, 'jonka pyhä kirja Koraani kehoittaa tappamaan vääräuskoiset'. Tyttäreni opiskelee uskontotieteitä ja olin eilen Hesassa hänen luonaan ja tätäkin asiaa käsittelimme muun ohessa. Luterilaisuus tavallaan pysäytti islmanin voittokulun länteen, josta jaksan iloita. Vastustan kaikkea väkivaltaa, mutta etenkin naiset, lapset ja eläimet ovat etusijalla ja sitä ei muuta mikään.

      Poista
  25. Täälläpä on käyty rivakka keskustelu kirjan pohjalta. Eikä yhtään miestä. Minä sain äsken Kunnian valmiiksi. Olen myös lukenut Rakkauden aikakirjan. Pidin Safakin kirjoitustyylistä, se ei suoraan tuominnut vaan antoi lukijan muodostaa mielipiteensä. Ison-Britannian vaikeudet maahanmuuttaja-asiassa laajemminkin tuovat ihan yleiseurooppalaistakin ymmärrystä. Kirjassa oli sadunomaisuutta,taikaa ja väkevää yllätyksellisyyttä sekä surua, joka kosketti. Lumoavasti erikoinen tuo kaksosten loppu, parantajasisko koki marttyyrikuoleman ja kohde piileskelynsä jälkeen siirtyi Eufratin rannoille menehtyäkseen siellä virustautiin.
    Olen käynyt Turkissa, Tunisiassa ja Egyptissä, kaikilla ei mustaa kaapua ole enkä siihen halua tässä puuttua.
    Onko Orhan Pamuk sinulle tuttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, eikö juuri tuo olekin kiinnostavaa! Kun luin tänä vuonna Jakarandapuun lapset, sain lukea todella, mitä naiset noista mustista, karheista säkeistään ovat mieltä ja miten he niistä kärsivät. Tässä jutussa olisi pitänyt olla naisten alistettujen naisten asialla. USAn entinen ulkomisteri on sanonut, että 'naisille', jotka eivät ole naisten puolella, on varattu helvetissä aivan oma erityinen paikkansa.' Tämä vaapaan muistin varassa, mutta aika hyvin muistan.

      Minä olen hulluna Shafakiin! No, ei hän voi tuomita mitään eikä kirjoittaa vapaasti, sillä vaikka hänellä on koti myös Englannissa, hänellä on toinen koti Istanbulissa ja siellä on hänen sukusna. Hänet vangittiin Rakkauden aikakirjasta, mutta yleinen mielipide sai hänet vapaaksi. Ja se kirja ei paljoa arvostele, vaan tuo esiin, miten äijät ovat tulkinneet Koraania voidakseen alistaa naisia. Siinä siis esitetään, mitä islam voisi olla, jos se menisi juurilleen, jonnekin runoilija Rumin aikaan.

      Nimenomaan tietty sadunhohde ja taika ovat Shafakin valtteja. Liikuttavaa surua. Ja hän on yllättäjä, Elif.

      No juu, ei puututa nyt siihen, mutta kuvittele nyt, minä en periaatteessa matkusta maihin, en siis vie rahojani , niitä vähiä, maihin, joissa sorretaan naisia tai kohdellaan eläimiä huonosti. Koskaan meidän automme ei ole ylittänyt Espanjan rajaa, sillä en mene maahan, jossa kansallisurheiluna on tappaa nuoret vinttikoirat, jotka eivät enää menesty radoilla, muuttamalla ne pianonsoittajakoirikiksi, eli sidotaan hirttosilmukkaan ja sitten silmukkaa kiristetään mahdollsimman hitaasti ja se on voittaja, jonka koira kestää kauimmin. Nimitys pianonsoittajakoirat tulee siitä, että koiraparat tuskissaan, hädissään tapailevat jaloilleen kiinteää pohjaa, maata, armoa...Ja samassa maassa kulttuurisyihn vedoten on kansallisurheilu nimeltään härkätaistelu, jossa härät kidutetaan kuoliaaksi yleisön hurratessa. Kaiken huipuksi tyttäreni, joka itse on henkeen ja vereen eläinsuojelija aikoo mennä avioon Espanjassa. He kuulemma huumaavat minut, että saavat lentokoneeseen. Olen pyytänyt, että laittavat häät edes Kataloniaan, jossa härkätiastelut on kielletty...

      Islamilaiset veivät minulta Egyptin! Olen lukenut sekäö Sinuhen että Turmsin niin monasti, että ajattelin sinne joskus meneväni, mutta ei, ei, ei enää. Se meni ohi...Egypti ei ole enää sama.

      Olen lukenut Pamukista varmaan kaikki haastattelut mitä ikinä on kirjoitettu Suomessa, mutta Lumi on ostoslistalla. Siinä on vain se, että se on hankittava antikvariaatista, sillä haluan Lumen niillä alkuperäisillä kansilla, en niillä uusilla. Nyt kuin Päijät-antikvariaattia ei enää pidä eräs majuri, niin vanhojen kirjojen saatavuuteni on heikennyt. Oastin häneltä mm. Juhani Ahon Kootut painosvuosi 1924 ja Välskärin kertomukset sain vuodelta 1927, joka on äitini syntymävuosi.

      Pamuk on siis pitkällä listallani.

      Mutta sinä et ole lukenut Nadeem Aslamin Elävältä haudatut.

      PS. Hyvä, että emme jatkaneet kaavuista, sillä 'haluaan elämääni iloa, en inttämistä.' Perheeni, minä itse mukaan lukien, olemme hyvin täynnä mielipiteitä ja kukin pitää omastaan kiinni. Rankinta on serkkkuni kanssa, jolla on sama horoskooppimerkki kuin minulla...;) R:n kanssa kaikki menee keskustellen, ei inttäen. Luojalle kiitos, hän on rapu!

      Poista
  26. Rapuhan minäkin. Liekö sinä kaksonen...? Pamukin Lumi toivottavasti löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh, hyvä merkki! Mie olen pahempi...tai miten sen ottaa. Olen härkä, mutta onneksi en oinas, kuten on siskoni;) Olen härkä, jonka nouseva merkki on rapu, mieheni on rapu, jonka nouseva merkki on härkä. En muista, kuka selvitti nämä nousevat merkit, mutta siitä selvisi paljon, sillä eihän ravun pitäisi olla itsepäinen, mutta jos se härkä hänessä sitten..., mutta onneksi ravut ovat herrasmihiä ja jo naisen hiljaisuus tai värisevä alahuuli saa heidät ymmrätämään, mikä elämässä on tärkeää: Olla oikeassa vai onnellinen. Toisaalta Kaksoivirhe-keskustelu on nyt joksikin aikaa jäähyllä;)

      Sinä olet tämä http://leenalumi.blogspot.fi/2010/07/rapu-216-227.html

      Minulla on uskomaton horoskooppiparisuhdekirja, joka on mennyt ihan kohdilleen meillä. Ystävni ei uskonut ja löi kolme kertaa päätänsä kiviseinää, mutta nyt käy minulla lukemassa tarkkaan...;)

      Mun exä oli kaksonen, joten...Se menee näin: Jos näet härkänaisen kutsuilla kiinnostavassa keskustelussa jonkun vieraan henkilön kanssa, voit olla varma, että vastapuoli on kaksonen, siitä se juttu jos jatkuu, on se vain onnettomuudeksi. Saa vapaasti valita uskooko vai ei;)

      Poista
  27. Kiitos, paljon löytyi tuttuja piirteitä. Vaimo kaksonen, joten...kuitenkin naimisissa v:sta -69 (6.9.69), heh
    Mitä tarkoittaa nouseva merkki? Miten se määritellään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, niin myös R:llä. Ymmärsit nyt väärin. Minulla on se kirja, josta nämäkin on otettu ja siinä on, että härkänaisen ja kaksosmiehen liitto ei onnistu. Toisinpäin voisi taas onnistuakin...eli kaksosnainen-härkämies.

      Mutta te olette jo niin pitkän liiton eläneet, että minun on turha täältä enää kertoilla, mitä karikkoja voisi olla suheteessa rapumies-kaksosvaimo;)

      Minä en osaa tuota määritellä, mutta joku sen meille teki, jossain. Joku jossain seurueessa, sillä emme tokikaan käy missään ennustajilla. Se liittyy onko alkukuun vai loppukuun merkki ja oliko siinä vielä syntymähetken kellonaikain tarpeen, sillä muistan soittaneeni äidille, kun en tiennyt. Mutta sen jälkeen minulle selvisi, että se, mikä minussa ei ole tyypillistä härkää, kaikki muu on, on kaunis melankolia. Joudun ajoittain sen valtaan ja taas kun rapu kierii aina siinä, tämä härkänainen saa miehan nauramaan hulluna. Sitten taas ravun ei pitäisi olla itsepäinen jääräpää (vrt. Kaksoisvrhe-tapaus), muitta R. on joskus niin hemmetin itsepäinen, että uskon hyvinkin, että hänen nouseva merkkinsä on juuri härkä, kuten olemme saaneet kuulla. Onneksi hän ei ole niin itsepäinen kuin minä...;)

      Toivottavasti tänne ei enää kukaan tule, sillä nyt sun ja mun viimeinenkin katu-uskottavuus on mennyttä;) Tämä on silti kiinnostavaa, sillä kun kolme kertaa luin kirjasta madonluvut kahteen avioliittoon ja yhteen avoliittoon, niin ei vain ystäväni uskonut, mutta kyllä nyt kelpaa tätä kirjaa täällä käydä lukemassa;)

      Minun lapsuuden parhaat tyttöystävät olivat poikkeuksetta joko kaksosia tai leijonia. Nyt paras ystävättäreni on leijona.

      Nyt näillä vuosilla huomaa, että ravut ovat paljon syvälliselmpiä kuin kaksoset...puhun siis miehistä. Ja rapumies on myös kodin vaalija kuten on härkänainenkin. Tässä kirjassa on kaikkea muutakin näissä parishdehoroskoopeissa, mutta en minä niitä tähän voi laittaa.

      Voisit yrittää googlata tuon nousevan merkin. Minä en ole sitä vielä tehnyt. Olen ollut niin tyytyväinen siihen, että meillä tämä meni näin...

      Well...summer '69 minulla oli ensirakkaus, joka oli kaksonen, mutta hän ei ollut se kaksonen, jonka kanssa erehdyin avioliittoon...Ja se kaikki tapahtui täällä Keski-Suomessa, sillä vietin suvet usein mammalassa Keuruulla. Oli muuten hurja kesä....

      Poista
    2. Reijo, älä mainosta tätä http://leenalumi.blogspot.fi/2009/12/ala-tee-mua-haluamaan.html

      Poista
  28. Wau! Voi yhden kerran. Pakko lukea toisenkin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu...aika hurjaa. Ja hän oli aikuisten oikeesti vuoden unohtamassa Saharassa sen jälkeen kun...Ja sitten taas vuosikymmenien jälkeen. Tässä oli se, että kaikilla kerroilla on ajoitus ollut pielessä. Nuorena asiaan puuttuivat ulkopuoliset, vaikka tämä henkilö oli ihan ok, minä paljon mahdottomampi silloin. jNyt, vuosikymmenien jälkeen, vihdoinkin kun kaikki on täydellistä...taas. Meillä tulee muuten R:n kanssa 3.3. ensikatseesta 30 vuotta ja '15 lähdemme 30-vuotishääpäivämatkalle.

      Tuosta jutusta aioin ensin kirjaa, sillä siihen liittyy vaikka mitä, mutta olisin joutunut muuttamaan liikaa, ettei tule tunnistuksia ja en olisi voinut kertoa, miten ensirakkauteen kajottiin...Minulla on tämä 17 siuvisena, mutta tässä on minusta ihan riittävästi julkisuuteen.

      Käytä mielikuvitustasi Unescon suojelukohteen kohdalla , laitan sinulle siihen kohta 1 pointsin vinkin ja tuo lopun rafla on tietty nykyinen suosikkini eli on ollut sitä jo 28 vuotta eli PW. Eli ei mitään kirkkoja näy...

      Poista
    2. http://leenalumi.blogspot.fi/2011/11/leena-lumis-poems.html 8. vanha k...o, siellä on nyt valvontakamerat, nauraa ystäväni joka tietää;)

      Mustikkasuun kirjoitin blogiini muuten vain, eli tuon ekan säkeistön ja sitten tämä verbaalinero vastasi siihen eli tuo mustikkasuun toka säkeistö...

      Poista