sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Ilona Pietiläinen: Unelmien piilopaikka - Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen


Niinpä niin, täällä minä seison keskellä koivuista metsää ja haaveilen. Tämä unelmiemme piilopaikka kantaa nimeä Koivurinne. Tila on metsätila ja koivujen määrä on huikea.  Haaveiluvaiheessa, eli tässä jossa nyt seisomme kumpparit jalassa savivelliin vajonneena, kaikki tuntuu riemukkaalta – me omistamme palan maata keskellä ei mitään. Tärkein unelmiemme piilopaikan vaatimuksista oli ranta, se että voisimme istua tuijottamassa järven pintaa hetken tai ikuisuuden. Tänne rakennamme piilopaikan, sellaisen jonne voi paeta arkista kiirettä ja antaa hiljaisuuden valloittaa. Minulla on valmiina jo suuret suunnitelmat, joista karsitaan ensin mieheni toimesta kaikki hulluimmat ja vasta sen jälkeen voidaan olla eri mieltä asioista. Voisin vaikka vannoa, että olen ollut tässä tilanteessa aiemminkin, ja ehkä hämärästi saatan jopa muistaa kuiskanneeni aiemmin: lupaan, ettei koskaan enää…

Ilona Pietiläisen uusin kirja Unelmien piilopaikka – Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen (Docendo 2013) alkaa Ilonan omasta unelmasta saada oma piilopaikka. Kirjassa seurataan saunamökin rakentamista valmiiksi asti ja koska kyseessä on Ilona, mikään ei ole ihan tavallista tai tavanomaista.  Tekee mieli sanoa, että hyvä hänen on, silläIlonalla on salainen ase ja se on hänen miehensä, joka on kuin palvova taikuri toteuttaen valtiattarensa pienimmänkin kuiskauksen.  Vaikka nyt siis tässä esille tuon Ilonaa kaiken aikaa, niin muistakaamme mies naisen takana!

Saunamökin värit ovat mutaa, savea ja hiekkaa sekä ripaus valkoista. Kaikkiin väreihin Ilona jakaa kirjassaan auliisti numerot. Tupaan tulevat hyllyt vanhoista kirkon penkeistä ja kierrätystä ovat myös vanhan aseman ruudulliset ikkunat sekä purkutiili. Erityisen kauniit ovat patinoituneet ikkunaluukut, joissa todella näkyy ikä. Ne ovat Ranskasta ja jatkavat nyt elämää suomalaisella mökillä. Huomatkaa mökin terassin koristeelliset rautakaiteet!

Piti aloittaa koko juttu huussista, sillä sitä en ole vielä kokeillutkaan, mutta huussi on tässä kirjassa tärkeä paikka. Se on kokonaan kierrätysmateriaalista, siinä on oma terassi ja sinne johtaa laituri. Siellä on myös kaunis komuutti, jossa on lumpeenmallinen lavuaari!

Ketä kiinnostaa rakentaminen löytää siis kirjan alusta sivukaupalla vinkkiä ja ohjetta saunamökin tekoon, persoonallisen huussin syntymiseen aina grillipaikkaa myöten. Löytyy myös ohje lohisalaattiin, jonka päällä näyttää olevan kuin joulupipareita, mutta ne ovatkin visionäärimme piparkakkumuotittamia täysjyväruisleipiä, jotka on paistettu voissa.

Koska itseä on taas kerran odottamassa työleiri eli remontti, en jää kovin tarkasti näihin rakentamisiin vaan kerään vähän voimia tuleviin koitoksiin kera Neilikan, jonka kanssa näemme samaa unta uimisesta ja löhöilystä. Jossain kuuluu ahkera vasaran pauke, jossain hakkaa tikka, mutta me vaan vähän tässä huilitaan ja punaturkkinen hyrisee tutusti…

Ilonalta siirrymme Riikan luo ihailemaan hänen upeaa kasvihuonettaan, jonka rakennusprojektista Ilona kertoo tarkasti samalla kun nautimme Riikan loihtimaa Syntisen hyvää Brita-kakkua, jonka ohjeen Riikka on ystävällisesti antanut minulle lainaan.

Viihdyn kovasti Riikan keittiössä, joka on country&cosy ja samalla ihailemme Ilonan kuvaa hänen valmistamastaan ruukutuspaikasta. Kirjassa on ohje tällaisenkin omin käsin valmistamiseen:

Kaikki puutarhahullut tarvitsisivat ruukutushuoneen tai edes ruukutuspöydän, sillä mitään määrää ei ole tilan tarpeella, jonka kevään ruukutukset sekä niiden vaatimat tarvekalut taimineen aiheuttavat. Välillä käymme istuttamassa Ilonan mökkitontille Sinikka luumupuita sekä pikkusyreenejä. Sinikka onkin hyvä valinta, sillä se säilyttää kauniin pienen muotonsa hyvin, toisin kuin vaikkapa aikaisemmin kypsyvä punaluumu. Piilopaikan kuvissa näkyy paljon ainakin keijunmekkoa, murattia ja tuijia. Kukkien kielessä saamme tietää, että ruusun ojentaminen merkitsee aina rakkautta, mutta väri tarkentaa viestin. Vaaleanpunainen ruusu merkitsee ’antaudun!’.

Käymme kauniissa kodeissa ja etenkin parissa siirtolapuutarhamökissä, joista ensimmäinen on Villa Namu. Emäntä taitaakin olla tuttumme…Tiina.

…ja likeltä löytyy myös Villa Lilla, jonka vauhdikkaan emännän tunnemme hyvin täältä

Tekstitunnistus auttaa myös: ”Täällä ei pysähdytä kuin hetkeksi, ei pihalla eikä ulkona. Elämässä on niin paljon mielenkiintoista tehtävää, että vaikka se pieni hetki joskus tuleekin vietettyä aurinkotuolissa tai pihakeinussa, niin siitä voi olla varma, että se harhaileva katse tekee silloinkin työtään.”

”Koskaan ei voi olla varma siitä, että Lilla näyttää ensi kesänä samalta kuin kuluvana. Päinvastoin, voi olla varma, että aina tapahtuu jotain!”

Miten minusta nyt tuntuu, että tämän ihanan kuvan syreenillekin tapahtui jotain, vai näinkö minä unta…

Tämä rauhoittava ja kaunis kuva vaaleanpunaisilla gladioluksilla on Hannelta Tupa ja tuvasta näkymä kammariin.  Näkyviin jätetyissä hirsissä 1800 –luvun kuisketta, paljon ihania muistoja. Talon nykyinen valtiatar kertoo:

”Olemme halunneet kotiimme väriä, koska se antaa elämäniloa ja energiaa. En ole koskaan samaistunut ajatukseen, että kyllästyisin väreihin tai miettisin jälleenmyyntiarvoa. Tätä kotia tehdään meille.”

”Pidän rönsyilevästä tyylistä, mutta haluan yhdistää hirsiseiniin moderniakin, sillä en halua asua hiihtomajassa. Seinien esiin ottaminen oli tärkeää, sillä seinissä ja katoissa on käytetty osittain kierrätyshirttä 1800-luvulta ja ne on piilutettu käsin. Miksi piilottaisin niin hienoa kädentaitoa pinkopahvien alle.”

Yllä Unelmien piilopaikan suosikkisisustuskuvani. Ennen kuin sain kirjan käteeni, olin just leikannut yhdestä lehdestä kuvan matosta, jonka haluan meille ja se on melkein kuin Hannen matto. Pidän myös tilasta, vanhoista hirsistä, niiden tunnelmasta, maalatusta lautalattiasta ja avarasta näkymästä toiseen huoneeseen. Ja pidän siitä, että tavaraa ei ole liikaa: Jää tilaa myös sielulle. Rauhaa. Kirjassa on monta ihanaa kuvaa lisää tästä pieteetillä hoidetusta ja rakastetusta kodista.

Hannen lisäksi lukija pääsee vielä kyläilemään Sinille, kuva yllä, kuin myös Anni-Marialle, Riinalle, Arjalle ja Päiville, Elinalle, Mirjalle ja Paulalle. Kaikki nämä ihanat kodit odottavat lukijaa vierailulle. Kaikissa kodeissa vaalitaan vanhaa ja kaunista. Kukkia on paljon sekä puutarhoissa että maljakoissa. Sinillä näin tapetin vaaleanpunaisista silkkiunikoista ja samoja kukkia kasvaa pihallakin. Onneksi ostin juuri niiden siemeniä. R. on rapu ja Ilonan kirja tietää kertoa, että silkkiunikko on ravun kukka! Vielä uupuu silkkiunikkotapetti…

Ilona Pietiläisen Unelmien piilopaikka – Sisustus- ja rakennusideoita kesäasumiseen on aivan yhtä ihana kuin hänen Talven taikaa – 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta tai Koti lehvistön varjossa – Rintamamiestalon uusi elämä ja ne kaikki muut, jotka olen häneltä lukenut ja teille tarjoillut. Kirjan koko on jälleen suuri ja se tarkoittaa, että sitä katsellaan kauniisti sohvalla tai lukutuolissa istuen. Se sijoitetaan erityiseen hyllyyn, joka on tarkoitettu sisustuskirjoille ja ainakin minulla ne ovat vaakatasossa ja päällimmäisenä kulloinenkin suosikkikirjani. Toiset pitävät näitä näyttäviä teoksia pöydän kulmalla tai välitasossa. Kuvia on kiitettävän paljon ja ne ovat sekä Ilonan että kirjassa esiteltyjen kotien omistajien ottamia. Käsistään taitaville ja innokkaille löytyy runsaasti askarteluohjeita kuin myös kunnon rakentamisjuttuja. Unelmien piilopaikkaa voi tilata Sateenkaarentaa Riikalta täältä

Vielä en voi olla lisäämättä, että se, miksi Ilonan kirjat minua erityisesti viehättävät, on maalaishenkisyys, kodikkuus ja rappioromantiikka. Kaikki ei ole juuri maalattua/tapetoitua. Elämänjäljet saavat näkyä, valkoisestakin löytyy sata sävyä, vanha roosa saa kukkia ja vanha vihreä tuoda kodikkuutta. Rakas matto saa olla kulunut, kukkaruukussa voi olla lohkeama ja silti Mårbacka kukkii siinä tietoisena kauneudestaan, perintöpiironki on isoäidin kuiskaus ja vanha kirstu muisto omista vanhemmista, tyttären balettitossut seinällä saavat hymyn huulille ja kuluneet ulkoraput ovat kutsuvammat kuin upeinkaan uusi sisääntulo.

Unelmien piilopaikan tarinat jatkuvat, vakuuttaa Ilona, kun jätämme hänet istumaan mökin rappusille hämärän jo pudotessa:

…ilman unelmien piilopaikkaa en olisi koskaan nähnyt, kuinka kymmenet sudenkorennot kohoavat taivaalle, tai sitä, kuinka pikkuruiset sammakot liikkuvat ryhmissä eteenpäin pitkin kivistä tietä. En olisi myöskään kuullut joutsenlaulua tai nähnyt tuon valtavan kauniin linnun nousevan ylös hipoen siivillään meidän järvemme pintaa.


*****

55 kommenttia:

  1. Oijoi, miten ihana kirja ! Nyt olikin juuri se oikea aika esitellä tämä, ihan mieletön mökki- ja remppakuume alkaa olla päällä. Kahden viikon päästä toivottavasti pääsemme Kallismaalle puuhailemaan, odotellessa...

    Aurinkoista sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, eikö vain! Meilläkin pukkaa remppaa, mutta alkusuvi on niin kiireinen, että taidamme siirtä loppusuveen, vaikka osa mm. toalet-kalusteet ovat jo tulossa;)

      Tämän kirjan myötä herää kaikkien mökkikuume, lupaan sen!

      Kiitos samoin sinulle! Lähden nyt herättelemään kärhöjä ja leikkimään vähän purossa...

      Poista
  2. Mahtava esittely, Leena! Voinkin linkittää sinut ja päästä itse pälkähästä :) No ei, yritän, yritän... Olen jopa ehtinyt sen verran, että merkkaillut kuvia tulevaa postausta varten. Usko tai älä, ei tullut kuin yksi sama! :)

    Sunnuntain jatkoja, me lähdemme pian 1v. synttäreille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Kuinka vain;) Et malta! Ihan tosi, miten me nyt niin eri...,mutta on kiva, että tulee erilaisia mieltymyksiä esille. Ja kuviahan tässä kirjassa riittää.

      Kiitos samoin! Minä jatkan puutarhassa...

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, hän on. R. osaa myös tehdä, mutta kun minä olen Tunne, hän on yllättäen Järki, kun ehdottelen...Nyt taitaa olla kyllä kaksi juttua toteutumassa eli R.taitaa olla siirtymässä järki&tunteet -linjalle;) Työmies on hyvä sana.

      Punaturkille rapsutuksia ja suukko!

      Poista
    2. Odotan jo sinun kesäkuvia. Järki sitten rakentaa Tunteelle kesäihanuuksia. Punaturkille viesti toimitettu perille :)
      Ilona

      Poista
    3. Ilona, ehkä näet kaiken livenä...Kiitos♥

      Poista
  4. Rappioromantiikka on totta tosiaan ehkä kauneinta, mitä voi olla! Sisustustyyleissä siis :) Vaikuttaa lempeältä kirjalta. Jos olisikin aikaa, sisustaisin ihan hulluna tuollaiseen henkeen, mutta ei ole. Aikaa. Ehkä eines Tages..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria ja miksei vähän taloissakin...Italian ja Keski-Euroopan vanhat talot etc.

      Ei sisustus mihinkään karkaa, se vain odottaa sinulla toista aikaa. Morgen, Übermorgen, eines Tages...

      Poista
  5. Taasko Ilona Pietiläinen on uuden kirjan lykännyt markkinoille! Eikös vähän aikaa sitten ilmestynyt edellinen ihanuus. Hänen kirjansa ovat suloisia. Kiva, kun esittelit näin laajasti. On se jostakin hommattava käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, Ilonalla on vain kaasupoljin;) Se oli Talven taikaa ja täynnä lumen auttuutta. Nyt on tätä puutarhaa ja piilopaikkaa. Kuvia mielettömästi ja vaikka mitä rakennetaan, joten suosittelen.

      Oikea kevät on tullut...

      Poista
  6. Ihana kansi ihanassa kirjassa! Kiitos kun pääsi kurkistelemaan tähän uuteen! Hieno oli edellinenkin, katselin sitä K:n luona:)
    Kauniit kevätpäivät jatkukoon ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, eikö vain: Tulee mieleen vanhat, iki-ihanat tyttökirjat. Ole hyvä. Vielä K. tämänkin hankkii;)

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  7. Se on hauskaa bongata kirjaesittelyitä Docendon kirjoista :) Oon siellä tällä hetkellä työharjoittelussa ja muutamiin juttuihin olenkin tätä kirjaa käyttänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mira, ihan tosi...Olen tehnyt ennenkin Docendolle. Intoa sinulle kiinnostavaan työhösi♥

      Poista
  8. Sun esittelemänä kirja on aina enemmän ja erilainen, kuin jos sen "vaan" lukisi. Tämän taidan siis lukea :)

    VastaaPoista
  9. Kyllä on kauniita kuvia! Itsekin tässä puutarhaa suunnittelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianne, en voi kieltää;) Puutarha ei ole ikinä valmis ja se siinä onkin kaikkein ihaninta. Tänäänkin hurahti tunteja ja nyt tuntuu paikoissa, kun tuli äkkiseltään vähän liikaa innostuttua.

      Innoittavia puutarhaelämyksiä!

      Poista
  10. Tämän kirjan halua käsiini...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, suosittelen. Kuvia on todella paljon sekä myös uusia ideoita, jotka tuntuivat minustakin ihan mahdollisilta toteuttaa, vaikka en olekaan minkään sortin kädentaitaja, paitsi siis puutarhuri vain.

      Poista
  11. Kyllä kirjoitit upeasti kirjasta.
    Joillakin on sana hallussa ja joillakin vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainosofia, kiitos.

      Ehkä useammillakin on, mutta kirjoittaminen ja lukeminen ovat vain olleet aina mun juttu. Toiset sitten sisustavat! Rakentavat piilomajoja! Osaavat tehdä kaikkea käsillä! Mitä olen seurannut, niin intohimo asiaan kuin asiaan, siirtää vuoria.

      Poista
  12. En voi sanoa muuta kuin oi oi oi oi ihana kirja ja kaunis kansikuva :)

    VastaaPoista
  13. Huoh... Tämä täytyy saada, ihana. Kirjoitit niin kauniisti ja koukuttavasti ja nuo kuvat :) Ihan täpinässä olen kyllä tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, tää vaan on niin ihana.

      Ja katso Neilikkaa: Nukkuu kuin Olga;)

      Poista
  14. Oi oi, täytyy myöntää, että ei ole Lilla sama kuin vuosi sitten ☺
    Nyt on niin raato ihminen täällä päässä, että kiirehdin eteenpäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, ainoa varmuushan on muutos;) Eteenpäin on yrittävän mieli! Lilla on takuulla aina vain viehkompi.

      Poista
  15. Kiitos taas tästä vinkistä! Ehdottomasti kirja pitää lukea,tosi kauniita juttuja pullollaan näyttäisi olevan..:) Aurinkoista viikkoa, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan kaakelitakan talossa, tämä on ihan just sinulle!

      Kiitos samoin!

      Poista
  16. tää kirja näyttää tosi hienolle. kansi on paras varmaan kaikista ilonan aiemmista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akiss, eikö vain: Minulle tulevat mieleen romanttiset tyttökirjat;)

      Poista
  17. Olipa ihana kirjoitus ja kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, täysin samaa mieltä.

      Kaunista alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista
  18. Kaunis kirja. Olen sitä kerran hypistellytkin kirjakaupassa. Ihania kohteita kuvattu kauniisti. Ihan vähän minua häiritsi kuvien sameus, olisin halunnut katsoa kauniita asioita terävämmistä kuvista. Sameus johtui ehkä kirjan paperilaadusta..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, hyvin olet ehtinyt, sillä minäkin sain kirjan vasta viime torstaina;)

      Siinä oli jokin syy, Ilona mainitsi sen minulle, mutta en millään muista...ehkä hän vastaa sinulle. Poikkea myöhemmin uudestaan.

      Poista
  19. Kukkaiselämää, tosiaan paksu rouhea paperilaatu tekee tunnelman erilaiseksi, kuin kiiltävä paperi, jota paljon valokuvakirjoissa käytetään. Kuviin tulee silloin utuisuutta.
    Aurinkoa toivotellen,
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, eli kuvat ovat "sameita" tarkoituksella. Niin vähän arvelinkin. Hieno kirja ja kauniita kuvia aivan upeista paikoista. Tuo paperilaatu on varmaan tottumiskysymyskin. Onnea uudesta kirjasta, Ilona!

      Poista
  20. Vaaleanpunaisien lasien läpi katseltuja kuvia ;) Ihanaa kesää ja aurinkoa sinulle :)
    Ilona

    VastaaPoista
  21. Leena, kiitos tästä romanttisen ihanasta postauksesta!
    Rappioromanttiikka on hauska sana, ja kertoo jo paljon..:)))
    Suloista kevätviikkoa sinulle, Leena-IhaNainen.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä.

      Minusta se kuulostaa aina yhtä houkuttavalta;)

      Kiitos samoin Aili-IhaNainen♥

      Poista
  22. ♥ unelmakirjakin!♥ Ihania kevätpäiviä Leenalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta Sinikka, aivan ihanuus♥ Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  23. Tuokin ihana Ilonan kirja on ihan MUST!

    Noiden kirjojen kanssa ympäröivä maailma ihan unohtuu ja uppoutuu vaan ihailemaan kauniita kuvia ja soljuvaa tarinaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ehdottomasti! Sitten saat sinne teidän kesäpaikkaan uusia ideoita. Tuo eka kuva on Ilonan saunamökki...päärakennus tulee sitten myöhemmin.

      Joka kerta saa jotain ideoita tai tajuaa, että 'tuo on mun juttu!'

      Poista
  24. Tuollaiset kirjat ovat myös aikuisten kuvakirjoja, varsinkin meille joilla ei ole puutarhaa.:)
    Seuraan tätä kirjablogia, koska täällä esitellään myös sisustus- ja puutarhakirjoja ja täällä on paljon kauniita kuvia. Hyvää Kirjan ja ruusun päivää
    toivoo (edelleen myös täysin lukutaitoinen) Blogisisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kirjoja unelmista, kauneuden janon tyydyttämistä...

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  25. Tämä oli niin ihanainen postaus, kaikissa blogeissa tuntuu olevan niitä kärpäsiä, krookuksia, perhosia ja aurinkoa. Meillä vielä lunta, jäätä ja kylmää meri-ilmaa ei kukkasista tietoakaan. Tässä voi sitten kuitenkin ihanien kuvien kera haaveilla lämpimämmistä ajoista :) joita todella kaivataan. Aurinkoista viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, ei mulla ainakaan vielä. Tosin krookukset kukkivat, mutta...ei ihan vielä.

      Tämä saari on Suomen Tahiti, totesi Alvar Aalto. Missään en ole kokenut kuumempia kesiä kuin täällä. Silloin on tullut ikävä sinnepäin...meren tuuliin.

      Huhtikuu on joka tapauksessa epäkuu. Mieluummin lumi, jää, meren tuoksu ja kalastajapaatit, kuin tämä huhtikuun humala. Tähän pitää olla syntynyt, että tämän kestää.

      Ilonan kuvat ovat pelastus jopa huhtukuusta ja lupaus kesästä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  26. Onpa ihana idea piparkakkumuotittaa leipiä salaattiin! Loistava vinkki.

    Muutenkin hurmaavan oloinen kirja, kuten Ilona Pietiläisen kirjat aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, se on niin Ilonaa;) Hän innovoi kaiken kauniimmaksi, jopa leivän.

      Ehdottomasti. Tässä jälleen hyvä lahjavinkki vaikkapa äitienpäivälahjaksi.

      Poista