keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lisa Lemke: Syödään porukalla


Mikä onkaan kesällä mukavampaa kuin kokoontua yhdessä puutarhaan syömään! Sitä tehdään isommalla porukalla, vain parhaan ystäväpariskunnan kesken, koko suvun voimin tai ihan vain kahdestaan. Tilaisuuden tunnelman halutaan olevan rouhean country, lämpimän cosy ja toivotaan, että myös emäntä ja isäntä ehtivät mukaan seurusteluun. Tähän tulee avuksi vanha kunnon buffetti!

Lisa Lemken kirjassa Syödään porukalla (Till sommaren! Mat får många, WSOY 2013, suomennos Jenna Yli-Knuuttila) porukalla syömisen oivallukset ovat buffetti, etukäteen valmistelut ja sitten vain paljon ruokaa!  Kirjan ote on rento, iloinen ja runsas. Åsa Dahlgrenin iloiset, värikkäät kuvat tukevat tyyliä ja ruokakuvien lisäksi on paljon tunnelmakuvia maisemista, iloisista ruokailijoista aina maaseudun eläimiin.

Jos kirjan jakaisi teemoilla, ne olisivat Kesän illanistujaiset, Makeaan juhlaan, Päivälliset koko porukalle, Piknikille, Grilliin, Brunssille, Ruokaa rennosti, Elegantti citypöytä, Sadonkorjuujuhla.

Parhaat vinkkini luvussa Lisa selvittää mm. keittiökäsityksiään, kertoo mikä on mise en place ja kehottaa ehdottomasti käyttämään oikeita posliiniastioita myös puutarhassa, ei ikinä pahvilautasia. Myös ruoan riittävyyteen kiinnitetään huomiota ja annetaan runsaasti vinkkejä.

Ruokakuvat ovat sivun kokoisia ja vastasivulla on paitsi resepti myös Lisan ajatuksia ruokaehdotuksesta. Tätä kuvaa en voinut ohittaa:

Kyseessä on Pannacottapiirakka kesän marjojen aikaan. Näyttää niin Kuningatarpannacotalta…Tarjolla on myös Seljalla kuorrutettu mansikkakakku, jossa kaikki ainekset paitsi tuoreet mansikat laitetaan kulhoon kerralla ja vatkataan, kunnes kulhossa on vaalea ja kuohkea taikina. Ja sitten sinne vain upotetaan ne kokonaiset mansikat. Voiko enää helpommaksi tulla!

Tämä kirja on myös kasvissyöjän unelmaa, sillä upeita salaatteja ja myös lämpimiä ruokia ilman lihaa on paljon. Omaksi salaattisuosikikseni tuli Alkukesän salaatti kukkakaalimurun kera, jossa kohtaavat kuuma ja kylmä, pehmeä ja rapea.  Valmistus kestää vain noin kymmenen minuuttia ja sisältää mm. vihreää parsaa, kurkkua, salaatinlehtiä, punasipulia, sokeriherneitä, sitruunan kuorta, sormisuolaa, mustapippuria ja tietenkin kukkakaalimuruja kevyesti paahdettuna. Siihen sitten vain oheen kastiketta oman maun mukaan.

Sienihulluna ihastuin Kantarellipestoon, josta Lisa toteaa:

Tähän maukkaaseen pestoon käytän keltaisia kantarelleja. Kaikenlaisten metsälöytöjen sekoitus käy kuitenkin yhtä hyvin, kokeile esimerkiksi herkkutatteja, tapionherkkusieniä, suppilovahverosatsia, torvisieniä tai vaikkapa nuoria suomukääpiä. Kaada peston pinnalle peittävä kerros oliiviöljyä, jos aiot säilyttää sitä jääkaapissa. Silloin se säilyy ainakin kymmenen päivää.

Nyt valmistamme kuitenkin viikonlopuksi Uunipannupiirasta punajuurten, perunoiden ja vuohenjuuston kera. Tämä on ruoka, josta Lisa mainitsee:

Jos tarjoan seuraruokaa isommalle joukolle, teen yleensä reilun uunipannupiiraan. Minusta on nimittäin hauskempaa, rennompaa ja jotenkin mukavasti italialaisemman ronskia iskeä keskelle pöytää reilunkokoinen uunipannu.

Noin 18 annosta, 20 minuuttia + 2 tuntia

Piirastaikina

210 g jääkaappikylmää voita
6 dl vehnäjauhoja
3 dl grahamjauhoja
210 g maitorahkaa
1,5 tl suolaa
1,5 rkl kylmää vettä

Täyte

900 g punajuuria
900 g perunoita, mieluiten jauhoisia
2 isoa punasipulia
1 rkl suolaa
1 tl mustapippuria
4 dl kapriksia
2 rosmariininoksaa
600 g vuohenjuustoa
9 munaa
4 dl täysmaitoa
4 dl kermaa
300 g raastettua cheddaria

Kuutioi piirastaikinaan tuleva voi. Sekoita nopeasti keskenään voi, jauhot, maitorahka ja suola – joko monitoimikoneessa tai käsin kulhossa. Lisää lopuksi vesi ja vaivaa ripeästi notkeaksi taikinaksi. Peitä kulho muovikelmulla ja anna taikinan levätä jääkaapissa 20 minuuttia.

Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle leivinpöydälle, alusta sitä hieman ja kaulitse noin 3 mm paksuisiksi levyiksi. Lisää tarvittaessa leivinpöydälle enemmän jauhoja, jotta taikina ei tartu siihen. Vuoraa pienehkö uunipannu taikinalla. Painele taikina huolellisesti uunipannuun niin, että sitä on myös pannun reunoilla. Leikkaa tarvittaessa ylimääräiset piirakkataikinareunat pois. Peitä vuoka muovikelmulla ja anna taikinan levätä jääkaapissa noin 30 minuuttia.

Laita sillä aikaa uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ota piiras jääkaapista ja poista muovikelmu. Pistele pohjaa haarukalla, peitä reunat alumiinifoliolla ja esipaista piirasta uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, tai kunnes pohja on kypsä ja saanut hieman väriä. Ota piiras uunista ja poista alumiinifolio. Alenna lämpötila 175 asteeseen.

Kuori täytteeseen tulevat punajuuret ja perunat ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi – etenkin punajuuret, joiden kypsyminen vie kauemmin. Kuori ja viipaloi punasipulit. Lado perunat, sipulit ja punajuuret kerroksittain piiraskuoreen, mausta kerrosten välit suolalla ja pippurilla (puolella mausteista). Ripottele päälle kaprikset ja rosmariininoksista riivityt lehdet sekä murennettu vuohenjuusto.

Vatkaa munat, maito ja kerma munamaidoksi ja mausta se lopuilla suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito piiraan päälle ja ripottele pinnalle cheddarjuustoraaste.

Paista piirasta uunin keskitasolla 40-45 minuuttia, tai kunnes juurekset tuntuvat pehmeiltä ja piiras on saanut kauniin värin.

Mitä kirjan lukuisiin muihin resepteihin tulee, niin itse ihastuin näihin: Parsapiiras nokkosricottan kera, Leipämunakas viinirypäleiden ja gorgonzolan kera, Selja-omenasilli, Karamellisoitu sipulitarte sienten ja salvian kera, Kesäsalaatti katkarapujen ja jalat-alta-vievän-herkullisen dijon-kastikkeen kera, Kantarelli-chorizo-pecorinopizza, Rapubruschetta kantarellien ja omenan kera sekä tietysti Uunissa paistetut omenat ja sipulit sweet chili-pekonin kera:

Muutamia päiviä on jo mennyt puutarhassa ja huomasin esikkojen ja sinivuokkojen lisäksi raparperin nostavan jo terhakkaasti kasvuaan, joten nautimme nyt jälkiruoaksi Kylmäkohotetut raparperi-vaniljapullat, joiden yhteydessä Lisa toteaa:

Suurimman osan siitä, mitä tiedän leivonnaisista ja kakuista, olen oppinut mummultani. Muun muassa sen, että käyttämällä hänen versiotaan ”kylmäkohotuksesta” ja rutkasti voita syntyy oikea pullien pulla.

30 pullaa, 30 + 95 minuuttia

Vehnätaikina

175 g voita
9,5-10 dl vehnäjauhoja (plus hieman jauhoja leivontaan)
50 g hiivaa
2,5 dl jääkaappikylmää täysmaitoa
1 muna
0,5 dl kirkasta siirappia tai 70 g sokeria
0,5 tl suolaa

Täyte

1 vaniljatanko
200 g raparperia
1 ¼ dl sokeria
100 g raastettua mantelimassaa
25 g huoneenlämpöistä voita
vettä
sokeria

Halkaise täytteeseen tuleva vaniljatanko pituussuunnassa kahtia, raaputa siemenet irti ja laita ne ja tanko kattilaan (ei alumiiniseen). Suikaloi raparperit ohuiksi ja laita ne kattilaan. Kiehauta ja lisää sokeri, kun raparperista alkaa irrota nestettä. Alenna lämpöä ja anna raparperin kiehua vielä hiljalleen ilman kantta noin 15 minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja anna hillokkeen jäähtyä hieman. Poista vaniljatanko ja sekoita joukkoon mantelimassa sekä voi. Sekoita huolellisesti ja siirrä hilloke syrjään.

Sekoita taikinaan tuleva voi jauhoihin joko monitoimikoneella tai leivinpöydällä pilkkomalla se ensin veitsen avulla. Seoksesta on tarkoitus tulla ryynimäinen.

Murenna hiiva kulhoon ja liota se maitoon. Lisää joukkoon muna, sokeri ja suola ja sekoita ainekset keskenään.

Vaivaa jauhoseos ja taikinaneste notkeaksi taikinaksi, mielellään yleiskoneessa noin 5 minuuttia tai käsin kulhossa noin 10 minuuttia.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja jaa se kahteen palaan. Alusta toista palaa tovi ja kaulitse se sitten ohueksi (4-5 mm), 50 x 30 cm:n kokoiseksi suorakulmaiseksi levyksi. Leikkaa suorakulmiosta 10x10 cm:n ruutuja ja laita reilu ruokalusikallinen täytettä jokaisen ruudun keskelle. Taita ruudut kaksinkerroin ja nypi saumat kunnolla umpeen niin, ettei täyte pääse valumaan ulos. Muotoile nyyteistä pyöreitä pullia ja laita ne pullavuokiin uunipellille sama alaspäin. Tee samoin toiselle taikinanpalalle.
Kohota pullat huoneenlämmössä leivinliinan alla kaksinkertaisiksi, noin 1,5 tunnin ajan. Laita sillä aikaa uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Paista pullia uunin keskitasolla noin 8 minuuttia ja anna niiden jäähtyä ritilällä leivinuunin alla. Sivele pullat kevyesti vedellä ja pyörittele ne sokerissa, kun ne ovat vielä hieman haaleita.
Vinkki: Muista pakastaa heti jäähtymisen jälkeen pullat, joita ei syödä saman tien. Siten ne pysyvät mehevinä. Sivele pullat vedellä ja sokeroi ne silloin ennen tarjoilua.

No voihan Lemke!, sillä tässä on täydellinen ruokakirja kesäkokille. Löysin heti vähintään kymmenen ohjetta, joita aion kokeilla. Herkullinen, rento lahja kenelle vain ja etenkin sopiva kesätuliainen suvijuhlien järjestäjille.


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Jael


*****

33 kommenttia:

  1. Tuon uunipannupiiraan reseptin otan talteen, pidän kovasti punajuurivuohenjuustoyhdistelmästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, sama täällä. Serkkuni bravuuri alkukeittona on punajuuri vuohenjuustokeitto ja sitä minä santsin;)

      Poista
  2. Siis tuo pulla!!! Kukahan tekis sitä mulle?!!
    Minähän en enää pullaa leivo enkä osta pakkaseenkaan kun joku syö ne :D

    Kuola valuen lueskelen kun ruokataukoa tässä odottelen alkavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, mää keksin jo: R. saa leipoa tuota herkkua;) Minulla tulee pullasta aina kovaa vaikka mitä tekisin.

      Täytyy olla tajuttoman hyvää kun raparperia ja vaniljaa ja katso tuota kuvaa...mullakin sylkirauhaset alkoivat kiihtyä.

      Poista
  3. Mise en place on minulle tuttua ajoista,jollin olin hotellialalla;D
    Mm,ihania herkkuja tuossa kirjassa!Uunipannupiiras kuulostaa herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, niin että kaikki on kohdillaan ja valmiustilassa kun asiakkaat saapuvat.

      Tässä on paljon sellaista, joka kelpaisi sinullekin;) Tuota uunipiirasta tekee mieli kokeilla, kun punajuuret vain ovat niin hyviä.

      Vilkaseppa, mitä ruokakirjoja on eniten luettu...

      Poista
  4. Kiitos Kuikka-kirjasta joka tuli eilen. Olinpas osannutkin valita ihanan kirjan, kovin on mieluinen ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sude, ole hyvä. Kiva kuulla, että valintasi osui nappiinsa♥♥♥

      Poista
  5. Ompa mahtava kirja, ihanasti tuli mieleen aiemmat kesät silloin ennen, kun lastenlasten kanssa ulkokeittiössä kokattiin. Kaikenlaisia sörsseleitä, mutta toki lapsille oli parhaita nuo letut joita saivat itsekin paistaa. Tuossa kirjassa on niin upeita ohjeita, mutta kuolaamiseksi jää minulla kun ei enään ole kesäkeittiötä eikä syöjiäkään niinkuin ennen. Tai no, voishan niitä sisälläkin tehdä vain itselleen.
    Oikein mukavaa tämän viikon loppupuolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, letut ovat kuin osa suvea;) Vois tehdä itselleen ja vain pienemmällä annoskoolla. Äitini, 86 vee, kokkaa joka päivä ainakin yhden lämpimän aterian. Minä olin meillä aina se innokkain ruoanlaittaja, joten äiti soittaa välillä ja kysyy, miten jotain tehdään, etenkin jos joku uudempi resepti menossa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  6. Kiitos hienosta esittelystä! Kirja vaikuttaa oikein hyvältä juuri kun "ulkoruokintakausi" on alkamassa. Tuo kasvispaistos kuulostaa herkulliselta, mutta itse jättäisin perunan pois ja korvaisin sen jollakin muulla kasviksella ja ehkäpä lisäksi voisi ajatella esikypsentämistä mm. punajuurelle.
    Makoista viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä ja kiitos. Miten sinä tulitkin mieleeni kun tätä luin...Paljon hyviä uusia ohjeita. Mietin muuten itse samaa, vaikka en olekaan äärimmäinen perunan välttäjä. Millähän se olisi herkullisinta korvata? Sopiiko palsternakka, josta itse pidän kovasti vai ei? Punajuuret todellakin vaativat esikypsennyksen. Olen niitä nyt käyttänyt siihen sun tähän ja kestävät kauan kypsyä.

      Kiitos samoin sinulle♥

      (Jos ihmettelet, että mitä minä nyt täällä teen, niin se meno siirtyi huomiselle;)

      Poista
    2. Palsternakka olisi varmaan tosi hyvä vaihtoehto, nam! Perunan käyttö meillä on vähentynyt kun tuota jonkunmoista ruokaremonttia isännän sydänjuttujen takia ollaan tehty.
      Terveiset ♥

      Poista
    3. Palsternakka sopii aika moneen korvaamaan perunan. Niin, se on kai se glykeeminen indeksi. Onneksi se on tosi matala tai ihan olematon uuden perunan kohdalla, sillä olisihan se kauheeta, jos te ette voisi niillä herkutella. Meillä menee pari-kolme viikkoa uusilla perunoilla ja graavikalalla tai uusilla perunoilla ja sillillä. Sitten taas kaipaa jo muuta.

      Kirjassa on muuten aika näyttävä kuva herkullinen ohje Perunamuffinit kuminajuuston kera ja se tehdään varhaisperunaan.

      Poista
  7. Vaikuttaapa herkulliselta teokselta! Kiitokset tästäkin ♥

    Minä hössötän noiden sisustuskirjojen kanssa, tänään lainasin kirjastosta pari teosta, joista ei ole edes tarkoitus postata. Ne ovat only for me ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ole hyvä♥

      Sulla on ihan selvästi kevättä ja muutoksen tuulia mielessä;) Joskus minäkin luen only for me...

      Poista
  8. Tämä vaikuttaa aivan minun keittokirjaltani. Eniten vieraita käy juuri kesäaikaan ja aina kun mahdollista oleillaan puutarhassa. Minulla on aina ongelmia ruokamäärien hahmottamisen kanssa, liian usein sitä on aivan liikaa. Ystäväni osaa tehdä ruokaa aina juuri tarvittavan määrän, mutta hän onkin puoliammattilainen. Kiitos taas esittelystä, vaihtelua ruokarepertuaariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, sama täällä: Meillä on enää juhannus vapaa ja sen pidämme itsellämme. Ennen karkasimme silloin vesille paatilla viikoiksi;) Koko kesä on jo buukattu, joten kekseliäisyyttä tarvitaan ja uusia vinkkejä.

      Me olemme ihan hullja: Sateellakin syödään ulkona. Isolla parvekkeella on vain puolikate ja sitten jättimäinen varjo, mutta nyt sinne on tulossa jotain outoa, joka ei ole valokate...En halua ruokailua alaterassille tai puutarhaan kuin poikkeustilassa, sillä on kiva astioiden kannalta kun keittiö on likellä kesäpöytää ja grilliä.

      Minäkin valmista ruokaa kuin olisin ollut entisessä elämässä aremijan muonitusmestari. Tässä oli niin hyviä vinkkejä, että taidan jättää kirjan omaan hyllyyni. Tarvitsen just tätä nyt. Ole hyvä. Useinhan sitä jämähtää aina vain niihin samoihin ruokiin viikosta toiseen.

      Poista
  9. Herkullisia ohjeita. Kirja kuulostaa myös mukavalta, hyvin maistuvaa luetun perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, just niin ja uusia ideoita. Monta näistä tulee kokeiluun meidän kesäkeittöissämme.

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  10. Ihana kirja! Varmaan niin sun juttu. Muistan niin meidän kesäiset ruokailut, vappubrunssin, retket jne. Kaipaan usein tässä talossa keittiön läheisyyteen patiota katteella, teillä se on ihan täydellistä. Jännää mitä olet katteeksi keksinyt. Tämä on sopiva lahja kaikille, tähän aikaan sopiva. Mukavaa viikonloppua, toivottavasti saamme lämpöä ja aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, ja sun! Kuten tänään sulle puhelimisessa kerroin, siihen on tulossa parannusta, mutta se ei ole valokate. Tavallaan siis kesäkeittiön taso kasvaa ja edelleen ollaan keittiön likellä eli ei sitä astioiden kuskaamista. Puutarhamaailma 2013 esittelee myös upean kesäkeittiön...

      Ehdit ilm. nähdä meidän uuden jutun ennen lähtöämme.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Kirja vaikuttaa hyvältä.. Oivallinen idea vaikkapa viemisiksi kesäiseen vierailupaikkaan. Kiitokset tästä! :)

    VastaaPoista
  12. Houkuttelevan näköinen kansikin kirjassa :)

    VastaaPoista
  13. Nyyttikestit kivoja, juhannuksena sopii, namia Suomen perinteiset Tampereen Mustamakkara ja Hvitfeltin makkarat, nakki ja lihapiirakka Turun Tuomiokirkon kioskissa... Korvapuustit paljon parempia kuin vaniljapullat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, nimenomaan! Me ollaan nyyttäreitäkin pidetty ja silloin tietty jokainen tuo jotain. Annen (bessun) bravuuri ovat täytetyt herkkusienet, jotka hän tuo grillaamista vaille valmiina etc.

      Tampereen mustamaa makkaraa olen seisonut usein Tammelan torilla syömässä, mies on kotoisin niiltä nurkilta;)

      Kokeiles joskus Nokialla Nokian kuumaa koiraa. Se on erään naistenlehden mukaan maailman erikoisin kuuma koira:munkki, jonka välissä on lenkkimakkaraa tykötarpeineen;)

      Oikein hyvä korvapuusti on aina parasta, mutta en osaa sanoa 'ei' vaniljapullalle.

      Poista
  14. Herkullinen, ihastuttava kirja. Minäkin tykkäisin tehdä jonkun ruokaan liittyvän opuksen ;). Itse pisän eniten niistä kirjoita, missä on ihana valo ja selkeät huolella otetut valokuvat, tietysti ohjeetkin pitää olla hyviä, mutta monet ihmiset ostavat kirjoja kuvien perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, sinullahan on koko kirjan matsku jo valmiina eli siitä vaan!

      Kuvat ovat kaiken a ja o. Hyvä esimerkki on tämän vuotinen the ruokakirja Matkalla huipulle, jossa Sami Revon kuvat.

      Minä olen ihan kuvafriikki, joten se vaikuttaa kyllä myös kirjavalintoihinikin.

      Poista
  15. Tuo uunipannupiiras pitää testata, olen niin hulluna punajuuriin.

    Koska en ole mikään varsinainen emäntä, niin haluaisin ruokkia ystäviäni ja sukulaisiani aina rennosti ja ronskilla otteella. Isot piiraat ja kuumat padat ovat minulle niin paljon rentouttavampia ruokia tarjota kuin vaikeat ja piperrettävät ruuat. Kotiväelle jaksan pipertääkin viikonloppuna kun naurulla kuitataan ne jotka pipersin vähän niin ja näin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, onkohan se joku ravitsemusvajaus, kun koko aika pitäisi saada punajuurta...Tuo peruna olisi kiva korvata jollakin...ehkä.

      Minäkään en piiperrä, en keittiössä enkä puutarhassa. Ollaan sitten tällaisia rentoja, ronskeja, mutta romantikkoja;)

      Poista