maanantai 15. huhtikuuta 2013

Peter James: Kuolema kulkee kannoilla


Sinulla on taas nuo kalliit kengät jalassa. Olet siis menossa jonnekin – ja jätät minut yksin. Kop-kop-kopina hiljenee ja hiljenee. Se on viimeinen ääni, jonka sinusta kuulen. Ja ensimmäinen, jonka kuulen, kun palaat. Monta tuntia myöhemmin. Joskus vasta illalla. Sinä et kerro minulle, missä olet ollut. Sinä vain naurat ja pilkkaat minua.

Mutta kerran, kun tulit takaisin ja minä olin ihan sekaisin, sinä kävelit minun tyköni. Minä luulin, että aiot suudella minua, mutta et sinä suudellut. Vai mitä? Sinä astuit korollasi minun paljaan jalkani päälle. Ja porasit korkosi lihaksen ja luun läpi lattiaan asti.

Peter Jamesin uusin teos Kuolema kulkee kannoilla (Dead Like You, Minerva Crime, suomennos Maikki Soro) on hänen kuudes Roy Grace –dekkarinsa. Kaikki aiemmat lukeneina vertaan mielelläni Jamesin sarjan kirjoja toisiinsa. Niin paljon kuin pidinkin kirjasta Kuolema katsoo kohti ja sen sattumanvaraisesti kauhuun mukaan joutuneesta tavispariskunnasta Kellie ja Tom Brycestä, on pakko todeta, että Kuolema kulkee kannoilla pistää nyt paremmaksi.  Siitä kertoo jo sekin, että viime viikolla tein yhtä kirjaa kaikkineen kymmentuntisen päivän ja sitten kaaduin sänkyyn kuin kuollut (sic!), mutta käsi vain nappasi Kuolema kulkee kannoilla, jonka noin kuudestasadasta sivusta oli parisensataa vielä lukematta ja luin kunnes sain tietää murhaajan eli loppuun. Tässä kirjassa sitä ei arvata, sillä varteenotettavia ehdokkaita on monia.

Etenkin pidin nyt siitä, että James hillitsi himoaan tuoda esiin poliisityöskentelyn yksityiskohtia ylitsetulvimattomasti sekä siitä, että kauan sitten kadonnut Sandy-vaimo jätettiin miltei unhoonsa, sillä ei siinä Sandy-koukussa kukaan jaksa loputtomasti kiikkua. Tiedän, että herra dekkaristi nauttii poliisihierarkiasta ja kaikesta siitä mikä liittyy tutkintaan, mutta onneksi hän antoi nyt vallan sille, missä hän on paras: olla murhaajan sekä uhrin pään sisällä. Ja jos ei ole vielä tullut todettua, niin Peter James todellakin osaa kirjoittaa. Virkkeet ja kappaleet ovat laadukkaita ja tässäkin kirjassa vaikka tarinaa kuljetetaan eri aikatasoissa, lukija kyllä pysyy perässä, minkä vuosikymmenen Kenkämiestä käsitellään. Siis kyse on Kenkämiehestä, jolla on fetissi naisten erittäin korkeakorkoisiin ja vain kaikkein kalleimpiin kenkiin. Piinaava kauhua nostavat Kenkämiehen ajatukset, kun hän valitsee uhrinsa, joista viimeinen on nuori juutalainen Jessie Sheldon. Jessien onnettomuudeksi hänellä on tapana jakaa kaikki menemisensä ja tulemisensa Facebookissa, myös ilonsa siitä, että aikoo uskaltaa vihdoinkin esitellä ei-juutalaisen poikaystävänsä Benedictin vanhemmilleen hyväntekeväisyystanssiaisissa:

Jännittää!!! Minulla on sitä ennen potkunyrkkeilyä, joten jos he alkavat riidellä ja ovat ilkeitä Benedictille, varokoot vain! Muuten…minulla on illalla jalassa uudet Anya Hindmarchit. Niissä on kahdentoista sentin piikkikorot!!!!

Jossain vaiheessa rikosylikomisario Roy Grace paljastaa profiloijan neuvosta medialle jotain ärsyttääkseen murhaajan esille ja kuinka ollakaan, osuu juuri heikoimpaan kohtaan eli Kenkämiehen akilleenkantapäähän. Siitä hetkestä Kenkämies kokee Roy Gracen miehenä, joka hänen täytyy ylittää keinolla millä hyvänsä. Hän tuntee olevansa paljon älykkäämpi kuin Grace, mutta samalla hän vertautuu jahtaajaansa haluten pelastaa hänet naisten kärpäsloukkuvaginoilta ja kontrollilta. Niinpä raa’at raiskaukset jatkuvat, löytyy ruumiskin uskomattoman tapahtumaketjun seurauksena ja sitten katoaa Jessie…

’Jännittää niiiiiiiiiin hirveästi!’ Jessie oli kirjoittanut Facebookiin.

’Mitä jos äiti ja isä eivät pidä hänestä?’

Jessie lisäsi vielä olevansa niiiiiiin innoissaan uusita Anua Hindmarchin kengistään.

Hänkin oli niiiiiiiin innoissaan Jessien uusista Anya Hindmarchin kengistä. Ne olivat pakettiauton lattialla aivan hänen takanaan odottamassa käyttäjäänsä! Ja häntäkin jännitti niiiiiiiin hirveästi. Mutta hauskalla, kiihottavalla, kihelmöivällä tavalla…


*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Susa


*****

Aiemmin lukemani Roy Grace-dekkarit:






*****

16 kommenttia:

  1. Tässä vaikuttaa olen paras juoni sitten Kuolema katsoo kohti -kirjan. Pitäisköhän munkin... En ole oikein lämmennyt sarjalle, kyl sää tiedät, mutta tämän romskun voisin ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, just niin. Mää ihmettelen, kun sää et;) Minusta tämä oli hyvä: En minä turhan takia jaksa enää valvoa. Try it!

      Poista
  2. Tämä ei olisi ehkä minun dekkarini, mutta minulla on nyt lähiaikojen (!!) lukulistallani jo neljä eri dekkaria. :) Mm. vanhempaa Läckbergiä, Anna Janssonia ja Sujata Masseyta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minustakaan tämä James brittiläisyydestään huolimatta ei ole ihan sun juttusi;) Huimaa!, muutoksen tuulet puhaltavat...Well, Läckberg on edelleen mulle yes!, Janssonin jätin, kun en erottanut enää hänen kirjojaan Jugstedtin teoksista ja mikä vielä pahempaa, hänen omista aikaisemmistaan, viimeinen nimi on minulle ihan outo...

      Dekkarit ovat minulle aivorelaxantteja. Joku muu voi siinä kohtaa lukea vaikka jotain siirappista. Hienoa, että sinäkin olet löytänyt polun jännitykseen. Ja muista aina, että on jopa tutkittu, että dekkarien lukijat ovat hyvin väkivallattomia. Luultavasti samaa tulosta ei saataisi väkivaltaleffojen katsojista.

      Poista
  3. Kyllä tuo kirja taisi olla jännä jos oli pakko vielä ihan väsähtäneenä saada selville kuka oli murhaaja;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, melkein olin tajuton, kun sitä aloin lukea, mutta sitten virkistyin, sillä pitihän mun saada murhaaja selville;)

      Poista
  4. Onpa mukavaa kun vähän näitä kirjablogeja selanneena näen tällaisen kirjan/kirjailijan joka on musta ihan uskomattoman hyvä, ja kun jotenkin alemmuutta koen kun en saa luettua "hienoja" klassikoita ja sellaisia muiden tykättyjä ja ylistämiä. Mutta peter jamesit ovat huippuja ja odotan että saan lukea tämän uusimman. toivottavasti niitä vielä tulee...
    ps. mulla on onneksi nyt päällä sellainen tsemppi jotta pystyn opetella lukea mahd. erilaista kirjallisuutta kun liityin täs keväällä lukupiiriin.
    terv päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, älä ihmeessä tunne mitään alemmuutta! Tuskin kukaan kirjablogistikaan sitä toivoo...Aika monessa blogissa on myös dekkareita etc.

      Minä olen nyt jäänyt näihin Jamesin kirjoihin kiinni ja sinä myös, mutta kokeileppa myös vaikka Åsa Larssonin Uhrilahjaa ja Camilla Läckbergin Merenneitoa.

      Hienoa, että olet lukupiirissa, jossa voit jakaa lukuelämystuntojasi. Ennen kuin huomaatkaan sinulla on kirjablogi;)

      Lukuisaa kevään jatkoa sinulle!

      Poista
  5. Tämä on varmaan hyvä! Peter James osaa kirjoittaa hyvää dekkaria, kun nimenomaan keskittyy murhaajaan. Hienoa lomalukemista! Jee :)

    VastaaPoista
  6. Leena, on hauskaa, että käsittelet nyt taas dekkaria.

    Olen lukenut jonkin aikaa ihan urakalla dekkareita, viimeksi kaikki Mika Waltarin Komisario Palmu-kirjat ja Eeva Tenhusen tuotannon, joka olikin minulle täysin uutta. Mestareita nämä kaksi, Waltari ja Tenhunen. Koetan hankkia ne itselleni ihan omiksi.

    Olen lukenut tähän asti lähinnä englantilaisia dekkariklassikoita, jo koululaisena suomeksi. Johonkin aikaan luin paljon myös historiallisia dekkareita, nimenomaan keskiajan ja renessanssin aikaa kuvaavia.

    Olen kodikkaiden dekkareiden lukija, siksi suurin suurin osa nykyajan dekkareista ei miellytä. Minun kaltaisiani on onneksi maailmalla paljon, joten riittää lukemista ja katsomista. Jos on aikakauden ja kulttuurin kuvausta, TV-sarja on monesti mieluisampi kuin kirja ja mikä parasta, sitä voi katsoa hyvässä seurassa kotona. Meillä on iso DVD-kokoelma. Onneksi parhaat kestävät uudelleen katsomisen, sillä uusia ei ole tullut aikoihin. Morse kuoli, ja Lewis-sarjakin loppuu.

    Oletko huomannut, että Colin Dexterin voi nähdä lyhyen hetken kaikissa hänen kirjoistaan tehdyissä sarjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, olen tuonut niitä blogiini kohta kai about sata.

      Olen lukenut Waltarilta proosaa ja runoja, mutta en jännitystä.

      Monet ovat liian nopeatempoisia ja liikaa henkilöitä sekä kaikenmaailman kaksoisagentteja yms. Historiaan liittyvät dekkarit ovat kiinnostavia.

      Morse oli oma suosikkini.

      En sitä ole huomannut.

      Tässä hyvä dekkari: Reginald Hildin Beulahin kukkulalla.

      Edellä mainittu on siis samaa kuin Yorkshiren etsivät.

      Poista
    2. MIllä ajalla ehdit lukea kaikki nuo kirjat? Minäkin olen nopea lukija, mutta en ole kouluvuosien jälkeen lukenut jatkuvaan menoon päiväkausia tai iltakausia. Muu elämä vyöryy joka aamu eteen.:)

      Poista
    3. Sitä ihmettelen itsekin;) Mies on aina töissä ja minulla on liian iso talo, liian iso puutarha ja...Viime yönä meni suden hetkeen kirjan parissa. Ja kahden tunnin päästä pitää olla kaupungissa...

      Lukiossa tehtiin lukunopeus testi, jossa tietysti testattiin myös tekstin ymmärtäminen. Siinä olin paras, mutta kyllä ikä on tuonut sen, että en kovin montaa kertaa enää aamutunneille lue. Tarvitsen kunnon yöunet, sitten jaksan mitä vain.

      Kivaa, että on muu elämä. Minullakin on monta rautaa tulessa samanaikaisesti eli blogi ei ole ainoa kiinnostuken kohteeni. Annetaan vaan sen muunkin elämän vyöryä ylitsemme ja kohta olen runsaat kaksi viikkoa pois blogeista alppien terveellisessä ilmastossa. Saas nähdä, miten kestän vierotuksen...

      Poista
  7. Tämän haluan heti lukuun. Olen kahlannut nyt pari viikkoa iltalukemisena Luis-Ferdinand Celinen "Niin kauas kuin yötä riittää" ja musta tuntuu, että nyt mulle riittää. Oksentamisella ja pahalla ololla on paikkansa, mutta rajansakin sillä on ;-)

    Tällainen dekkari sopisi kuin nenä päähän tähän hetkeen. Ja jos syypää ei dekkarissa selviä kovin helposti, niin olen sitäkin onnellisempi. Kiitos tästä vinkistä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, tästä oppii, miten vaarallista on olla kenkäfriikki;) Ihan outo minulle tuo Celine. Nimenomaan kun lukee sellaista 'oksentamista', siihen tulee raja vastaan.

      Tämä tuli minullekin tosi hyvään saumaan eli dekkarinälkä herää usein ja rajusti ja sen jälkeen, hyvän trillerin jälkeen, on kuin uudistunut koko mieli ja jaksaa taas. Siis rentoudun elokuvilla tai dekkareilla. Ole hyvä ja tämä on ihan laatutrilleri.

      Poista