perjantai 24. toukokuuta 2013

Kaikki tapahtui, mitään ei tapahtunut

Tuli ilta, sinä et koskaan -
oli ylläni tähtiviitta.

Kun talooni kolkutettiin,
se oli vain sydämeni.

Se on ripustettu nyt kaikkiin pihtipieliin,
sinunkin ovesi päälle;

saniaisten keskellä sammuva tuliruusu
köynnösten ruskeudessa.

Sydänverelläni värjäsin sinulle taivaan
karhunvatukaksi.

Tuli ilta, sinä et koskaan -
...Minä seisoin kultaisin kengin.

- Else Lasker-Schüler -
suomennos Aale Tynni

*****

Kaikki tapahtui. mitään ei tapahtunut. Luin todella hyvän kirjan, mutta en saa sitä nyt kirjoitettua ulos. Maailma ei siihen kaadu. Ystäväni koira lähtee koirien taivaaseen huomenna, jolloin tyttäreni menee katsomaan sheltin pentua, josta mahdollisesti tulee Dinan sisko. Elämä on kuolemista. Elämä on syntymistä. R. keräsi eilen iltamyöhällä noin viisisataa lehtokotiloa. Vuohenputket jatkavat röyhkeää juhlaansa, mutta raukeat kärhöt lohduttavat kauneudellaan. Peruutan osan kesän menoista, sillä en jaksa olla viihdytysjoukoissa. Ehkä jopa kesä sallii minulle luolanainenaikani. Tänään saapuvat tilatut onnenpensaat. On viileää: Sytytän leivariin tulet. Katson tulta ja mietin nuotiota, jota en lähtenyt sytyttämään. En voinut, sillä on henkinen kulovaroitustila. Alan noitua kynsiäni upeiksi huomiselle. Sovitan eri asusteita ja näen miten monta minä olen. Lähden pihalle kuiskimaan magnolialleni. Hyvästelen valkovuokot seuraavaan kevääseen. Elämä on eroja ja lähtöjä. Loppuja ja uusia alkuja. Elämälle kiitos suvannoista, joissa levähtää myrskyn jälkeen. En tiedä oliko myrsky, vai untako vain tai harhaa. Hiillos hehkuu, kipunoi. Käännyn ympäri: Näen vain tähdet. Maailman hitain viini on alkanut kypsyä. Lämmittelen jälkihehkussa ja olen täydellisen vahva. Pitkä jälkimaku.

Leena Lumi

How Can We Hang On To A Dream

62 kommenttia:

  1. Kaunis teksti! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Tuo sinun tekstisi oli upea runo, ihan sellaisenaan. Ja niinhän se on: elämä on kuolemista, jatkuvaa sellaista. Myrskyt raivaavat tieltään vanhaa ja haurasta ja tekevät tilaa uudelle. On hyvä ottaa itselle kaikki tarvittava aika, sillä emme elä vain muita varten. Sydän kiittää tällaisia päätöksiä. Hyvää viikonloppua sinulle, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, ehkä kuten Aksel Sandemosen upea kirjan nimi on: Kadonnut on vain unta.

      Kiitos. Ja kiitos samoin sinulle.

      Poista
  3. Ihanaa tekstiä Leena. Tämmöstähän tämä elämä on, syntymistä ja kuolemista, kuka milloinkin.
    Lehtokotiloista kun puhutaan mulle kasvaa sarvet päähän. Itsekin täällä niitä murhanhimoisena metsästän. En uskalla ääneen sanoa, olenko niskan päällä vai alla...ehkä vähän vähemmän niitä on nyt kun olen ottanut käyttöön Ferromol-nimisen etanoiden "myrkyn" se ei ole varsinaisesti myrkky, vaan siinä oli muistaakseni jotain sellaista ainetta mitä luonnossakin esiintyy ja kasvimaallekin laitettuna siinä ei ole varoaikaa ensinkään. sitten olen kipannut kahvinkeiton jälkeen suodatinpussin sisällöt kukkapenkkiin, etanat ei tykkää vahvoista hajuista.Tsemppiä lehtokotiloisen metsästykseen.

    Kuule oletko lukenut kirjan P.S Rakastan sinua, se tulee nyt telkkarista sunnuntaina ja on kehuttu kovin...mikäs on sun mielipide.
    Leena, sä herätit mussa lemmikkihuuman...siis kukka....:)
    Ihanaa viikonvaihdetta sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos ja niinhän se on. Elämä sellaista.

      Sain just tänään tietää tuosta luonnomukaisesta aineesta ja aion hankkia ensitilassa, sillä nuo kotilot voivat syödä kaiken. Kukkiva jouluruusukin syötiin ihan maantasalle. Arvaa ottiko päähän.

      En ole lukenut sitä, sillä olen kai olettanut sen liian makeaksi, mutta olen su maisemissa, jotan saatan katsoa. La ihan viihteellä;)

      Hyvä juttu, sillä onko lemmikkimeren voittanutta...

      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
    2. Voin kuvitella, että otti päähän, mä olin varautunut tähän jo viime syksyn jälkeen ja päätin,että taistelematta en luovuta. Nyt näyttäisi ensimmäisen myrkytyskerran jälkeen tilanne rauhoittuneen, mutta mä väijyn niitä oloita joka aamu ja ilta...:)

      Poista
    3. Olen osannut varautua myyriin, mutta tähän en...Joskus myytiin sellaista kuin Mesurol, mutta sitä ei taida olla enää.

      Väikytään molemmat uupumatta joka aamu ja ilta, kunnes rauha koittaa kasveillemme.

      Poista
  4. Hienoa, runoilija on hereillä, kiitos Leena.<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos ja ole hyvä. Runoilija tulee ja menee;)

      Onko fontti liian pientä ilman vahvennusta?

      Mukavaa viikonloppua sinulle.



      Poista
  5. Kaunis runo ja kaunis kirjoitus. Itselle pitää suoda aikaa. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua. Miekin pääsen nauttimaan kirsikkapuun kukinnasta nyt kun palaan parin viikon työreissulta kotiin. Puutarhassa (onneksi pieni) on varmaan täysi kaaos, mutta ei toivottavasti niitä kotiloita. Siellä voi tyhjentää pään. :)

    Viikonloppuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, niinpä. Kiitos. Kiitos samoin sinulle. Minä tänään vielä puutarhassa, mutta huomenna viihteellä;) Toivottavasti molemmissa pää tyhjentyy...

      Viikonloppua!

      Poista
  6. Kirjoitit kauniisti, keväästä ja elämästä.

    Ja voi, miten uteliaisuuteni heräsi. Mitähän luit?

    Hyvää viikonloppua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos.

      Syyllistä, jota on kehunut mm. Oates.

      Kiitos samoin.

      Poista
  7. Kauniisti kirjoitit♥ Törmäsin pari viikkoa sitten suomalaisen hautajaisten yhteydessä Aale Tynniin ja nyt kuulen sulta, että hän on kääntänyt Else Lasker-Schüleriä, mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos♥ Tämä oli minullekin yllätys...sain runon kielitieteilijäystävältäni ja tätä kautta siis...

      Poista
  8. Komppaan edellisiä, lumoava teksti, kiitos siitä! Toivottavasti saat viettää oikein rentouttavaa viikonloppua!

    Fontti on hyvän kokoinen, ei liian pieni. Ja erittäin fiksua raivata itselleen omaa aikaa...

    Posti on kolistellut nyt sen verran ahkerasti luukusta alas ihania romaaneja, että niiden parissa vierähtää minun viikonloppuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Minä en ole ensimmäinen joka väsyy;)

      Kitos, että joku edes siihen kommentoi;)

      Oi, sinä ehdit lukea...Minulla on nyt aika juhlia.

      Poista
  9. Upeaa tekstiä sinulta, luin syventyen ja ajatuksin. Kiitos siitä Leena ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Syventyen lukee myös rivien välit...

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle.

      Poista
  10. Kauniisti kirjoitata!
    On hyvä, että peruutat osan menoista...saat kesää itsellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina,kiitos.

      Ehdottomasti näin...suvi kuuluu kaikille.

      Poista
  11. Ihana teksti. Paljon on taas tapahtunut ja tapahtu paluunne jälkeen. Mutta huomiseen! Halaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos. Nyt vähän liikaakin...Bis Morgen!

      Poista
  12. Ahaa, te tappelette luontoa vastaan. En minä enää jaksa stressata siitä, jos jokin perenna on kuollut talvella tai pupuset tai myyrät ovat käyneet pihapiirissä talvella.
    "Being in control of your life and having realistic expectations about your day-to-day challenges are the keys to stress management, which is perhaps the most important ingredient to living a happy, healthy and rewarding life."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate, se on nyt pakko;) Kysyin jo aurinkohullulta mieheltäni, eikö talvi olisi parempaa...? No pupu siellä tai myyrä tuolla, mutta nyt ovat menossa jouluruusut ja valkoiset särkyneet sydämet, kaikki uudet rakastamani istutukset. Serkkuni pihan ovat vallanneet murkut, jotka juovat kaikki nuoret hedelmäpuut ja pilvikirsikat kuiviksi.

      I know all that but now 'they' bushed me over the line.

      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  13. Siellä ollaan sis ihan perusasioiden äärellä. Syntymistä ja kuolemista ja eroamista... ja vapautumista. Siis töistä vapautumista. Toisaalta saat apua. Mutta menetätkö vapauttasi? Joka tapauksessa uuden jännittävän elämänvaiheen äärellä.
    Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, juu, ja sitten jotain päättyi ja sitten erään ystäväni hyvin vanha, rakas, ihana ihminen menehtyi etc.etc.

      Pari viikkoa tätä vielä ilman apua...ehkä sitten helpottaa. Hah-hah, hyvä kysymys: En tiedä vielä;) Tarvitsen paljon tilaa ympärilleni ja jos joku koko ajan kinnaa vieressä en voi keskittyä mun juttuihin, mutta on kiva kun eräs rakas edes rapistelee jossain päin taloa. Ja hän on luvannut hoitaa tästä vuodesta sateenkaaren tuolle puolen imuroinnit, ikkunoiden pesut, osallistua enemmän ruoan laittoon, muuhunkin kuin grillaamiseen, leipoo korvapuusteja, tekee puutarhasta puolet...Muakin vähän jännittää!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Voi, Leena!

    Kiitän elämää, tai mitä kiittäisinkään sinusta, että olen sinuun tutustunut. Sinä nyt vain olet niin... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, taidan olla sinulle joku outo otus...en se häkin leijona, en se käärme, vaan jotain paljon oudompaa...

      Kiitos samoin ja kiitos paljosta 11.1. Meilaan sulle viimeistään huomenna. Olisit nyt vaan kerrankin sanonut, mikä mää olen;)

      Poista
  15. Kaunis ja spontannin oloinen tunnelmankuvaus, joka pitää sisällään monenlaisia tunteita. Onneksi elämässä on suvantokohtia ja myrskyssä taistellessa on luotettava, että sellainen taas tulee. Olen valmis jakamaan kaikenlaista, mutta omasta ajastani olen tarkka, sitä ei minulta hevin viedä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, pidin huhtikuuta vaarallisena, mutta täytyy alkaa varoa omaa syntymäkuukauttaan;) On niitä, kun ottaa. Pitää munkin alkaa oppia ja kasvaa aikuseksi, siis ei tylsäksi aikusieksi, mutta vähän toisenlaiseksi, mutta kuiteskin.

      Olet ihailtava! Kirjoita joskus blogiisi juttu, miten sen teet, niin minä teen siitä huoneentaulun.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  16. Täydellistä :)
    Ihanaa viikonloppua sinulle/teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, kiitos.

      Kiitos samoin sinulle/teille.

      Poista
  17. Hui mikä määrä kotiloita;harmi etteivät ne ole sitä syötävää laatua.
    Surullista että ystäväsi joutuu luopumaan lemmikistään kuten sinäkin joku aika sitten.Haleja ja hyvää viikonloppua Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Reima hankki tänään sitä Tuijan yllä neuvomaa luonnonmukasita myrkkyä ja on sitä nyt levittämässä. Äsken kun istutin niitä onnenpensaita niin saappaiden alla vain rapsahteli, kun kotiloita on niin valtavasti. Tätä ei jaksa tajuta...

      Hän, joka nyt joutuu luopumaan, oli yksi kolmesta joka juuri 11.1. tuki minua, toinen oli Raili ja kolmas sinä ihana, joka tohdit soittaa minulle siihen tilanteeseen: Se auttoi♥ Minäkin soitin tänään ystävälleni ja tietty sitten itkin, mutta yritin kertoa hänelle, että kun koiralla on ollut pitkä ja hyvä elämä, niin sitten se raja tulee joskus vain vastaan...Silti se sattuu aina.

      Viikonloppua!

      Meilaan sulle sunnuntai-iltana viimeistään.

      Poista
  18. Niin se sattuu aina... vaikka koiraystävän elämä on ollut pitkä ja hyvä ja järkevästi ajatellen tietää kaiken rajallisuuden, jää suru, tyhjyys ja kaipuu. Kaikesta menneestä tulee osa itseä.

    Juhlallista viikonloppua toivottelen täältä saman järven rannalta, missä olen saanut viikon nautiskella kevätkesän valoisista pitkistä illoista, joutsenista, saunasta ja nyt tyynestä järven pinnasta.
    paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paskerville, kaunis melankolia on aina läsnä elämässämme. Joskus se sattuu enemmän, joskus vähemmän. Sain jo istutettua Olgan haudalle valkoisen särkyneen sydämen. Haudat ovat jälkeenjääneiden lohtu...joku korsi pitää jäädä, mistä ottaa kiinni.

      Olemme menneisyytemme summa, vaikka joskus tekisi mieli kirjoittaa: Olemme menetystemme summa.

      Oi, mikä voittaakaan tunteen, kun saa katsella veden pintaa ja olla yhtä luonnon kanssa. Veden katselu tekee hyvää aivoille ja rauhoittaa levottomimmankin. Kauniita kesän iltoja sinulle.

      Poista
  19. Kiitos koskettavasta runosta. Kiitos tekstistäsi, se oli hieno kuvaus hetkistä ennen auringonlaskua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kiitoskiitos ja ole hyvä. Toiset ovat aaumuaurikoihmisiä, mitä olen osa ilta-aurinkoa...Iltojen lempeys ei ole julkeaa valoa, vaan osa jotain hellää ja armollista.

      Viikonloppua!

      Poista
  20. Kaunis teksti. Ferramol, tuhka ja kahvinporot ovat hyviä lääkkeitä kotilojahtiin. Itse olen laittanut reilut 20 kiloa Ferramolia pihalleni tänä keväänä, sillä olen päättänyt voittaa taistelun lehtokotiloita vastaan. Tänään ostin lisäksi etanareunusta puutarhamyymälästä. En tiedä auttaako, mutta kokeilenpa sitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, kiitos. Kahvinporot on jo kokeiltu, mutta on niistä muutakin hyötyä, väittävät puutarhamummot eli monet kasvit niitä oikein kaipaavat - kuulemma. Ferramolia tuli eilen taloon ja ilta menikin sekä kotiloita keräten että Ferramolia ripotellen. 20 kiloa! Nytpä teemme uuden reissun kauppaan...Periksi emme anna!

      Viikonloppua!

      Poista
  21. Koskettava runo ja kaunista musiikkia! Kiitos Leena!

    Elämä on alkuja ja loppuja, välillä on vaikea ymmärtää menetyksiä. Lemmikistä luopuminen on surullista, mutta siinäkin aika tekee tehtävänsä. Onneksi. Myötätuntoa ystävällesi.

    Hui, miten paljon kotiloita. Harmin paikka.

    Mukavaa viikonloppua ja sinulle hauskaa iltaa tyttöjen kanssa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos ja ole hyvä.

      Tämä pieni juttuni sisältää monenlaista menetystä, mutta jotkut asiat saavat olla rivien väleissä. Nyt on klo yli 10, joten...Kiitos psta.

      Eilen keräsimme kotiloita ja levitimme Ferramolia. Minä en ikinä anna periksi!

      Kiitos samoin sinulle ja voit olla varma, että minä en ole ensimmäinen, joka väsyy, vaikka eilen sainkin migreenin, mikä onneksi on iän myötä tullut harvemmin ja harvemmin.

      Kaunista viikonloppua sinulle.

      Poista
  22. Olipa hienon koskettava runo!
    Ja koskettavaa, seesteistä ja herkkää Leenaa, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, eikö vain. Laita talteen, niin minäkin tein.

      Kiitos ja ole hyvä. Kaunista, koskettavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  23. Kaunista!
    Meillä mahtava pinkki magnolia kukkii nyt, monta vuotta odotettu.

    P.S.
    Sinun pitäisi hankkia viktoriaaninen ottomaanisoffa lukupaikaksi, siinä saa maata. Olen löytänyt ihanan näppärän säädettävän lukupöydän, ei tartte olla painonnostaja raskaitten kirjojen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos.
      Sinulla taitaa olla kuvia...tulen katsomaan...

      Oi kunpa sen saisinkin. Itseasiassa olen kaivannut sellaista yhden hengen lukudivaania, jollaisessa Marilyn lukee kirjassaan...Niin, kädet väsyvät isojen kirjojen kanssa ja sitten hartiat.

      Viikonloppua!

      Poista
    2. Näppärä säädettävä lukupöytä Ikeasta 17 €, sopii myös sängyn viereen. Minulla rentoutuneet käsivarret, vaikka joskus luen painaviakin kuvakirjoja, James Joycen Ulysses painaa 1,3 kg...
      Kuva suurenee:
      http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2012/08/nytt-lasbord.html

      Poista
    3. Kiitos vinkistä. Menen heinäkuussa Ikeaan kun R. on Särkänniemessä;)

      Poista
    4. Kirja voi luistaa... jos säätää ja kallistaa, niin minulla sellainen nätti pinkki mikroliina kirjan alla, pysyy paikoillaan! Sopii pikku lukupöytä lehtiäkin lukiessa :)

      Poista
  24. Kauniita hetkiä, tekstiä, kaunista elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos. Ja nyt mää valmistaudun tyttöjen iltaan, joka on vähän mulle tehty ja olen väittänyt, että minä en väsy eka. Serkkuni äsken ilmoitti, että ennen aamukolmea ei kukaan lähde kotiin...;)

      Poista
  25. Voi Leena.

    Mikä runo, tuohon ei ole paljoa lisäämistä. Elämä synnyttää ja sitten taas ottaa huomaansa. Kaiken.

    Ota iisisti sen pihan kanssa. Kyllä siitä hyvä tulee. Heitä etanat olueen ja anna niille humaltunut kuolema. Pidä nyt itsestäsi huolta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gitta...niin.

      Juuri näin se menee.

      Aion ottaa. Tiistaina haetaan lisää kotiloille kyytiä ja ei mitään puutarhaesittelyjä ainakaan tänä vuonna. En kerro mihin ne heitän: Sain kovan vinkin naapurin rouvalta mutta toivon, että ne eivät kärsi.

      Kiitos samoin♥

      Poista
  26. Kaunis, surullinen, myös onnellinen ja tyytyväinen, viisas kirjoitus.
    "henkinen kulovaroitustila". No, täällä on niin valtava levottomuus, etten oikein saa mistään kiinni.¨

    (ihanaa, tuo Patti Smithin ja Robert Mapplethorpen biisi!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, pakko edes yrittää aikuistua;) Tuulee selvästi preerialta, jos olet levoton. Ne tuulet ovat kuumat ja lietsovat monenlaiseen.

      Eikö vain olekin...

      Poista
  27. Piti vielä palata tähän vanhaan tekstiisi ja kommentoida, kun en aikanaan ennättänyt: Ihana teksti! Kuten marmustoi yllä sanoikin, "kuin runoa". Lisää tällaisia tunnelmapaloja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos♥ Onhan näitä joskus ollut, mutta ne eivät tule käskemällä...tämänkin laukaisi eräs tapahtuma. Toivotaan, että jotain tunnelmapalaa suvi saa minusta irti.

      Poista