torstai 30. toukokuuta 2013

Nyt kun en enää rakasta sinua...

Nyt kun en enää rakasta sinua
runoissani on vähemmän toukokuun päiviä
vähemmän syreeneitä
eivätkä kylän kadut enää haukottele 
orvokin tuoksusta päihtyneinä
vähemmän on lunta, tuulta ja merta
niin kuin kaikki vuodenajat
menisivät yhdessä ohi
myös runoni muuttuu paljaaksi, harmaantuu
nyt kun en enää rakasta sinua
en rakasta edes lapsuuttani
vaikka niin hyvä olisi piiloutua siihen
juosta kesästä kesään
poppelipuulta poppelipuulle
jotta voisin näyttää sinut
kirkossa leikkivälle pikkutytölle
niin pienelle
että hän melkein hukkui 
vastapuituun viljaan
nyt kun en enää rakasta sinua
kiinni puristetut leuat
sulkeutuvat nyyhkytyksen ympärille
lapsen haavoilla kahdenkymmenen vuoden kultapöly
isoäidin petuniat ovat orpoja
ja vaikka japanilaiset kanat
asettuvat yöksi hapankirsikkapuun oksalle
en piittaa edes niistä
tahmeita, haaveksivia päiviä pääksytysten
minulla ei ole enää mitään tekemistä
minua ei enää jännitä en pidä kiirettä
en enää asetu raekuuroon taputtamaan käsiä
maassa on nyt yksi noita vähemmän
yksi haltijatar vähemmän
linnut lentävät kauas minun luotani
en passita niitä enää sinun luoksesi
nyt kun en enää rakasta sinua
en halua kirjoittaa runoja
haluan keksiä uusia sanoja
uusia vuodenaikoja, uusia kukkia, uusia jokia
haluan antaa uudet nimet kaikille
sillä entiset tekevät kipeää
nyt kun en enää rakasta sinua
maanosa jossa olin elänyt sinun kanssasi
uhkaa minua alati
niin kuin tulivuori valmiina purkautumaan
maanosa jossa en ole tarvinnut muiden kesää
muiden leipää, muiden kädenlyöntejä
maanosa jossa olin askeetti otsasi valossa.

- Erzsébet Tóth -
Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)

21 kommenttia:

  1. Voi miten osuvasti ja kauniisti sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sude, jotenkin osuaa ja uppoaa. Suosittelen tätä kirjaa, sillä täynnä vastaavia helmiä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Irmastiina, et kadu;) Ota saman tien myös Yhteisessä sateessa, jossa on monta tekijää, mutta runot unkarilaisia kuten tässä Tóthin kirjassakin.

      Poista
  3. Voi. Jotenkin välillä tuntuu tällaiselta vaikka loppujen lopuksi rakastankin! Miellyttävää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, elämä olisi aika tylsää ihan tasaisella.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Runosta henkii vapaus, aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, sitäkin varmaan rakkauden päättyminen voi olla. Niin minustakin: Ihana!

      Poista
  5. Hengästyttävän upea <3

    Ja hei, tunnistan mistä leffasta tuo ihana kuva!

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana, niin vaikuttava, niin totta!!

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana runo <3
    ja tietysti erityinen, koska kirjailija on unkarilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, täysin samaa mieltä♥

      Unkarilainen runous koskettaa syvältä...

      Poista