maanantai 17. kesäkuuta 2013

Karin Slaughter: Yli rajan

Ylikomisario Evelyn Mitchell oli palvellut Atlantan poliisivoimissa kolmekymmentäyhdeksän vuotta. Hän oli raivannut hartiavoimin tiensä huipulle hivuttautumalla väkisin paperitöistä vaativimpiin tehtäviin, edennyt ensin parkkipirkoksi, sitten liikennepoliisiksi ja viimein järjestyspoliisiksi, jolla oli lupa kantaa asetta. Hänen sukupolvensa naiset tunnettiin tienraivaajina: hänen ikäluokastaan tulivat ensimmäiset naispoliisipartiot kuin naisetsivätkin. Evelyn oli Atlantan poliisivoimien ensimmäinen naiskomisario ja ensimmäinen naisylikomisario. Olipa hän sitten siirtynyt eläkkeelle mistä syystä tahansa, hänellä oli enemmän mitaleja ja kunniakirjoja kuin kaikilla hänen pihassaan päivystävillä poliiseilla yhteensä.

Karin Slaughterin uusin teos Yli rajan (Fallen, Tammi 2013, suomennos Annukka Kolehmainen) jatkaa loistavaa Will Trent–dekkarisarjaa ja miten se sitä jatkaa: Nyt Slaughter ylittää itsensä ja Yli rajan ohittaa niin Triptyykin kuin sen jälkeen tulleet Kivun jäljet ja Pettävän hiljaisuuden. Olen kuin itselleni vieras, sillä enhän minä pidä näin kovista dekkareista…Se oli eräs ystäväni, joka vuonna kirves ja kivi kantoi minulle väkisin Slaughterin Grant County–sarjan kirjoja Sokaistu, Riistetyt, Piinattu…Valitin kunnes ilmestyi Triptyykki ja sen jälkeen olen jo aikaa sitten myöntänyt itselleni, että minussa asuu myös tietynlaisten verellä kirjoitettujen, piinaavien, vahvoilla persoonilla kirjoitettujen trillerien himoaja.  Ja nyt olen lukenut ehkä elämäni parhaan dekkarin!

Alun sitaatti ei vaikuta merkittävältä, siinä ei ole Kivun jälkien sähäkkää paneskelua, ei Pettävän hiljaisuuden Lena Adamsin mielen pimeitä huoneita, ei Triptyykin varakasta, varjoissa seisovaa, kauniisti ikääntynyttä Lydiaa nauttimassa muiden kärsimyksistä…ei tällä kertaa mitään näistä, sillä kaikki alkaa isoäiti Evelynin pihalta. Evelynin tytär, Faith Mitchell,34 vee, rikospoliisi Georgian etsivätoimistosta, asunto- ja autovelallinen, pienen vauvan yksinhuoltaja, on tietokonekoulutuksessa ja jättänyt viiden kuukauden ikäisen Emman siksi aikaa eläkkeellä olevan äitinsä hoiviin. Hän on luvannut palata puolen päivän aikoihin, mutta aikataulut eivät taaskaan pidä ja kaiken huipuksi Faithilla on hirveä nälkä ja hän huomaa veren sokeriensa heittelevän pahasti. Faith yrittää soittaa äidilleen, mutta ei saa vastausta…

Tästä alkaa se iso tarina, josta The Denver Post on sanonut: ”Slaughterin paras kirja, josta uudet lukijat voivat vaikeuksitta aloittaa.” Täysin samaa mieltä molemmista asioista: Yli rajan kertaa lahjakkaasti sekä Grant County-sarjan lastenlääkäri Sara Lintonista kertovan että Atlanta-sarjan etsivä Will Trentin vaiheet piinaavimman ikinä lukemani trillerin vieriessä mielen sisään kuin vereen kastetun filminauhan. Kyseessä on myös Slaughterin paras dekkari ikinä.

Evelyn on kadonnut ja kun Faith saapuu äitinsä kotiin alkaa mieletön tapahtumasarja, joka ajaa sekä Faithin että hänen työparinsa Will Trentin ihan käytännössä Yli rajan. Tilannetta ei mitenkään helpota, että Trent on vaikuttanut siihen, että:

Jokainen paikalla päivystävä poliisi nimittäin tiesi, että Will oli pakottanut Evelyn Mitchellin jäämään eläkkeelle. Yksi hänen ikävimmistä työtehtävistään oli poliisin korruptiojuttujen tutkiminen. Neljä vuotta sitten hän oli saanut hankittua pitävät todisteet Evelynin huumeyksikköä vastaan. Kuusi etsivää oli joutunut vankilaan takavarikoitujen huumerahojen pimittämisestä ja lahjusten ottamisesta. Evelyn oli kuitenkin selvinnyt kuin koira veräjästä, saanut pitää eläkkeensä ja suurimmaksi osaksi myös maineensa.

Yli rajan pahasti menee myös Georgian etsivätoimiston varajohtaja Amanda Wagner, karjuva, sähisevä, minikokoinen, 64-vuotias dynamiittipanos, joka korkokengillään haluaa survoa hilloksi jokaisen joka on katkaissut hiustakaan hänen parhaan ystävänsä Evelynin päästä. Lapseton Amanda ei tottele mitään sääntöjä, hän kirjoittaa ne uusiksi, hän loukkaa kaikkia, mutta on ollut Faithille ja hänen veljelleen Mandy-täti, joka on istunut heidän pöydässään laukomassa totuuksia Evelynin hyväksynnällä. Amanda on ollut jo aikaa sitten tulla hulluksi siitä, että hänen etsivistään molemmat ovat epätäydellisiä ja hän ei kaihda toistamasta omaa totuuttaan:

Vähä-älyinen, raivohullu dyslektikko ja hallitsemattomasti sikiävä paksu diabeetikko, joka ei tajua syntyvyydensäännöstelystä yhtään mitään.

Näin siis Amanda määrittelee Will Trentin ja parhaan ystävänsä, kidnapatun Evelynin tyttären Faithin, jonka ensimmäinen raskaus tapahtui neljätoistavuotiaana…

Myönnän suoraan, että en pidä huumejutuista, joten jos sanon, että tämä saattaa olla paras ikinä lukemani dekkari, lukekaa myös rivien välit: En halua pilata juonta! Mikään ei ole siltä, miltä näyttää ja rankan tarinan päälle tulee loppuratkaisu, jota en olisi ikinä osannut odottaa.

Se missä tämän kirjan loisto lepää, ei tietenkään ole se kaikkein rankin, ei se partakoneen terällä kirjoitettu, vaan jälleen kerran vahvat, entistä vahvemmat persoonakuvaukset. Evelyn, Faith, Will, Amanda, Sara, Angie ja yli 80-vuotias Evelynin naapuri Roz Levy, joka on kaikkea muuta kuin pipareita leipova kiltti mummeli…

Tämä kirja on niin syvällisen rankka, että vatsanpohjasta ottaa vieläkin…hyvällä tavalla.  Nyt Slaughter liitää 417 sivullaan ylemmäs kuin aiemmilla tiiliskiviromaaneillaan ja jo kovis-Amandan itkusta kielivät silmänympärykset paljastavat, että olemme jännityksen kovimmassa ytimessä, sillä onko Amandaa ikinä, ikinä nähty heikkona! Minuakin huimaa…

…pakko siis antaa ihan pientä kevennystä, sillä kaikkihan me odotamme, että Will pääsisi eroon elämänsä suurimmasta virheestä eli Angiesta ja hieman toiveita saattaa täyttyä, sillä Will on rakastunut, mutta luulee outojen tuntemustensa olevankin alkavaa diabetesta:

Will alkoi miettiä, oliko hänessä jokin fyysinen vika. Ehkä hänellä oli diabetes niin kuin Faithillakin. Faith saarnasi aina Willille iltapäiväpullasta, aamiaisen jälkeisestä napostelusta ja juustonachoista, joita hän usein osti alakerran automaatista. Will alkoi käydä läpi oireitaan. Hän hikoili kauttaaltaan. Hänen ajatuksensa laukkasivat. Hän oli sekava. Hänellä oli jano, ja hänen pitäisi ehdottomasti päästä kohta vessaan.


*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Susa  Kirjasähkökäyrä  Kirjakirppu Lukutoukka/Krista  Norkku ja Annika K


*****


32 kommenttia:

  1. Slaughteria on minulle suositeltu - en ole yleisesti perinteisen dekkarin suuri ystävä -, että voisi olla sellaista, joka uppoaisi minullekin. Arviosi sai kyllä mielenkiintoni nousemaan taas pykälän. Ehkäpä kokeilen...

    On aina niin riemukasta, kun joku kokee vahvan lukuelämyksen, siinä on jotain niin ihanaa, että omaakin sydäntä lämmittää. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minä en pidä siitä, jos tuodaan liikaa esille poliisin taktiikka, on huumejuttua, peiteoperaatiota yms. Slaughterin vahvuus ovat henkilöt! On aivan uskomatonta, millaiset hahmot hän on kirjohinsa rakentanut!

      Toivon, että kokeilet tätä. Sitten siitä joko pitää tai ei;) Minä roikun nyt koukussa ja tukevasti.

      Kiva kuulla♥ Ihan tosi: Minua huimaa ja ottaa vatsasta, mutta hyvin nautinnollisella tavalla tämä kaikki. R. sanoo aina näkevänsä, milloin olen kirjaan koukutettu;)

      Poista
  2. Olen vasta puolivälissä tämän kanssa, olosuhteiden pakottamana liian irti teoksesta... Kotona uppoan täysin :-)

    <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tämä olisi ehkä ansainnut täyden lukurauhan. Minä upposin syvälle...

      ♥♥♥

      Poista
  3. Minä en hirveästi innostunut tästä kirjasta vaikka sen kanssa jännää olikin, se seuraava kirja sen sijaan on ihan toinen juttu! Näin jälkeenpäin mietittynä tämä + seuraava kirja muodostavat kyllä aika herkullisen kokonaisuuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, onneksi lukumakujakin maailmaan mahtuu;) Mikä seuraava kirja? Minulla se on ehkä...Läckberg.

      Ehkä tarkoitat, että tälle on jo tullut jatko, jonka olet lukenut englanniksi...Yli rajan on jukaistu jo 2011.

      Poista
    2. Juu, seuraavaa Slaughterin kirjaa tosiaan tarkoitan, englanniksi julkaistu nimellä Criminal. Minä olen juuri nyt onnellisesti kirjasuossa, eli hyppelen kirjasta kirjaan kun on niin paljon kiinnostavaa. Se Läckbergkin...

      Poista
    3. No jos seuraava on tätäkin parempi, minulta loppuvat sanat...

      Poista
  4. Kiitosta vinkistä. Olen hänen kirjojaan lukenut, mutta en muista mitä. Mutta tämä menee varauslistalle, ihan varmana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ole hyvä. Olen iloinen, että et muista mitään ja voit oikein riemullisesti aloittaa tästä;) Lupaan, ettet kadu!

      Poista
  5. Minulla on jäänyt kokonaan tämä Slaughterin Will Trent-sarja. Grant County–sarjaa luin kyllä aikoinaan. Tällä hetkellä olen tutustunut Läckbergin dekkareihin ja luen niitä järjestyksessä. En siis vielä aio uusinta lukea. Oletko Leena muuten lukenut Nicci Frenchin nimellä kirjoittavan pariskunnan psykologisia dekkareita? Ne ovat aika karmivia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, älä nyt hyvänen aika...;) Siis kun nautin tästä kirjasta niin paljon, muistin samantien Patricia Cornwellin ja sinut. Saihan tämän kertoa;) Mitä sille voi jos on muutama heikkous tuonne patolgian puolelle tms. Siis lue nyt ihmeessä juuri tämä ja minä luen sitten sinulta rivien välien välitkin, mitä olet mieltä. Julmaa on, mutta jotenkin se rankin etääntyy, kun nämä kaikki henkilöt ovat niin erikoisia, vaikuttavia ja heitä ei ole liikaa, vaan kaikista tulee kuin tuttuja.

      Olen lukenut kaikki Läckbergit, paitsi en viimeisintä, jonka aloitan tänään.

      En ole, mutta ke menen kirjastoon noutamaan slaavilaisia runoilijoita, joten voin kysäistä, jos niitä on paikalla. Dekkarit ja suvi on taivaassa solmittu liitto! Kaipaan just nyt aika karmivaa, joten kiitos vain vinkistä.

      Poista
  6. Wau! Tuskin maltan odottaa... Vuonna kirves ja kivi :D ei siitä niin kauan ole. Slaugter on jotain uskomatonta aina, eikä siis petä vieläkään. Upeaa, mä putoan... Niitä öitä odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, juu, mää arvaan, että sää melkein et kestä: Tekis mieli kirjoittaa kirjaan omistus, että 'Faithille Saralta tai Saralle Faithilta';)

      Kiitos sinunm, että löysin Slaughterin, vaikka alku olikin vähän epätyypillisen kovaa minulle, mutta nälkä on kasvanut syödessä, Slaughter on parantunut jopa Triptyykistä ja onneksi jatkoin tänne asti ja seuraava on Norkun mukaan vieläkin parempi, joten multa loppuvat sitten jo sanat.

      Usko mua: Tämä on parempi kuin ikinä! Täällä tämä jännityksen timantti odottelee...

      Poista
  7. Kiitos Leena postauksesta!
    Pidän nyt väliä dekkareista, mutta on taas pari kirjaa tullut vahingossa hyllyyn..;)

    Ihanaa juhannusviikkoa sinulle & Co, LeenaIhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä.

      Totisesti: Tätä en olisi sinulle ihan ensimmäiseksi suositellutkaan, mutta...olisit nauttinut eräistä henkilöhahmoista;)

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen & co! Ensimmäistä kertaa juhannusviikolla kampraatti mukana touhuamassa;)

      Poista
  8. Lempparikirjailijan kirjaa jaksan odottaa kirjastosta, jotain tosi jännittävää siis tiedossa...ja Angie on kamala, mutta se tekeekin kirjasta hyvän, kun on jotain jota inhota...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin jännittävää, että lakkasin melkein hengittämästä. Nyt luen laajaa dekaria, joka on nauttittava, mutta voi hengittää;)

      Miten tarvitsinkaan nyt tätä Slaughterin jymypaukkua, parasta häneltä ikinä - tähän mennessä.

      Angie on yhä sietämättömämpi ja pahaa pelkään, että hän on seuraavassa, jonka Norkku on jo lukenut englanniksi, tosi tosi vauhdissa: Voi Williä!

      Poista
  9. Nytpä onkin sellainen kirja arviossa, joka varmasti jättää jälkensä alitajuntaan pitkäksi ajaksi... Mielenkiintoisesti kerroit kirjasta, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
  10. Karin Slaughterit ovat jääneet minulta sivu suun, vaikka moni on kehunut "nimen olevan positiivinen enne"! Osaatko suositella, mistä kirjasta kannattaisi alottaa? :)
    - Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, 'nomen ist omen'...;) Tästä! Aloita tästä! Ja sitten jos jäät jostain ulalle lue edellisiä, mutta otaksun, että voit aloittaa tästä ja sitten odottaa seuraavaa, joka on kuulemma vieläkin parempi...Norkku on lukenut jatkon jo englanniksi.

      Poista
    2. Eli ei haittaa vaikka keskeltä sarjaa! Kiitos, tartutaan härkää sarvista :D
      -Pia

      Poista
    3. Pia, minusta ei ellet nyt ihan hirveästi kaipaa hyviä tiiliskividekkareita. Kivun jäljet oli minusta parempi kuin sitä seuraava Pettävä hiljaisuus ja ne luettuaan pääsee jo tajuamaan etenkin, mikä on Willin ja Angien juttu, mutta tässä viimeisessä kerrataan aika hyvin ilman, että romaani paisuu järisyttävän paksuksi. Jp Yli rajan kannessa on teksti: "Slaughterin paras kirja, josta uudet lukijat voivat vaikeuksitta aloittaa." (The Denver Post) Olen samaa mieltä, joten siitä vaan;)Nauttimisiin!

      Poista
  11. Mahtaakohan olla liian rankkaa minulle. Toisaalta, jos tämä olisi aloittelijalle helpoin, niin voisin kokeillakin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, voi olla...En voi suositella Slaughteria kaikille, vaikka hän onkin niin hyvä ja maailmalla todella suosittu. Sanon yleensä, että jos pystyy lukemaan Patricia Cornwellia voi lukea myös Slaughteria. Mutta: Jos lukisit tämän, nauttisit sikana naispowerista;) Voisit jopa nauraa...

      Poista
    2. Täytyy myöntää, että Cornwell menee hiukan tiukalle. En osaa sanoa miksi.

      Mutta naispower ja nauru on aina hyväksi. Katsotaan kuinka käy ;-)

      Poista
    3. Niin...Cornwellin viimeiset etenkin, eivätkä ne ole olleet ihan niin hyviä kuin alkupään kirjat, mutta viimseisin oli jo paluuta juurille.

      Myönnän, että Cornwell ei sovi kaikille, mutta kun minua kiinnostaa ruumishuoneen striili viileys ja homma, jossa asiakas on jo tuskien ulottumattomissa. Minusta olisi takuulla tullut joku eläinlääkäri ellen oli ollut niin huono matikassa...Cornwellin yksi kirja on niin raju, että vaikka en muista sen nimeä, muista jokaisen yksityiskohdan sen yhdestä julmasta jutusta. En lue sitä enää ikinä. Omistan koko sarjan ja siitä ei ole lainattu edes Bessulle, vaan olemme kumpikin ostaneet kirjat omaksemme. Monta jouluyötä kaksi kunniallisina pidettyä äiti-ihmistä on viettänyt lukien Kay Scarpettan ihmeellisestä elämästä. Pidän Kaysta, mutta en melkein kestä sitä kaikkitietävää siskontyttöä...

      Kyllä sää tän voisit lukea...please♥

      Poista
  12. Hih! Tämä lähti varaukseen, nämä ovat ihan tykkikamaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna, minulta meni melkein taju: Unohdin hengittää liian pitkän aikaa! Aloita ajoissa, sillä et irrota ennen kuin olet lukenut koko kirjan. Menee niinkuin yö aika lujaa...

      Poista
  13. Olen pantannut tätä lukupinossa, en panttaa enää kauaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, en yleensä näin kovasta näin paljon pidä, mutta nyt Slaughterin taso on minusta suorastaan häikäisevä. En voi siis itselleni mitään: Tässä vuoden paras dekkari tähän mennessä.

      Poista