maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mennään onkimaan! - Lapsen oma kalakirja

On heinäkuun iltapäivä. Pauli-ukki on puuhastellut mökkiaskareissa mummun ja lastenlastensa kanssa. Hän katselee mökin portailta taivaalle ja tyynelle järvelle. Sää on puolipilvinen ja lämmin.
Pauli-ukki innostuu: Hei, Terhi ja Pyry, mennäänkö onkimaan tuonne niemennokkaan. Tänään kala nappaa varmasti!

Jooo! Terhi ja Pyry huudahtavat yhteen ääneen, ja muut leikit saavat jäädä.

Virva Latostenmaan ja Pauli Rytisalon lastenkirja Mennään onkimaan! – Lapsen oma kalakirja (Minerva 2013) on suven suosikkikirja monenikäisille lapsille. Muistan itse lapsuudesta, miten monta vuotta ja miten innokkaasti ongimme Keurusselällä serkkujen kanssa ja siinä hyttyset eivät meinanneet mitään. Välillä lähdettiin jo aamuviideltä ja usein mukana oli myös vähän kilpailunmakua siitä kuka saa suurimman kalan tai kenellä nappaa ensimmäiseksi ja milloin mitäkin kisaa, kuten on kivasti myös tässä kirjassa. Kirjan kodikas kuvitus ja graafinen suunnittelu on Ulla Thynellin käsialaa.

Mennään onkimaan on lastentietokirja, jossa mukavan tarinan ohella tarjotaan yllättävän paljon minusta ihan tarpeellista opetusta aina onkimistarpeista ja kalan parhaista syöntipaikoista eri kalalajien tunnistamiseen sekä perkaamisen kautta ruoaksi valmistukseen.

Ihan ensiksi Pyry ja Terhi lähtevät kaivamaan matoja kasvimaan reunalta:

Madonhakijat palaavat vihdoin ja näyttävät ylpeinä matoja purkin pohjalla.

Kahdeksan löytyi, Terhi iloitsee.

Onpa isoja ja pulleita, oikein kalojen herkkupaloja! Mutta hei, niille pitää olla kosteaa multaa ja vähän nurmea mukana, että pysyvät hengissä, ukki muistuttaa.

Kun sitten veneelle viimein päästään, tulevat kuvaan mukaan tärkeät pelastusliivit ja ukin ohjeet siitä, miten veneessä ollaan. Tietoiskussa selvitellään onkipaikkoja sekä jokamiehen oikeuksia. Samalla ukki ohjaa venettä niemen rantaan, kaislikkoiseen kohtaan ja kehottaa lapsia olemaan hiljaa, etteivät kalat säiky. Terhille tuottaa vähän tuskaa uskaltaa laittaa matoa koukkuun, mutta ukin opastuksella Terhistäkin tulee oikea kalastaja.

Hauskassa tarinassa ollaan liikkeellä hyvin todenmakuisesti. Koukku tarttuu välillä sinne sun tänne, joten on syytä neuvoa miten ongen paikkaa muutetaan ja miten sitä voidaan heilauttaa turvallisesti ettei se vain tartu kenenkään korvaan tai nenään. Ei yhtään turha neuvo, sillä eräs sukumme innokkaista onkijoista sai lapsena koukun leukaansa!

Kalaretkellä syödään eväitä ja samanaikaisesti Pyryn saama pikkusärki saa olla syöttinä ukin ongessa rantakivien välissä.  Ja mikä mahtaakaan tarttua särkisyöttiin? Mistä saadaan hyvä uunikala ja mikä voidaan vaikka täyttää jollain herkullisella? No iso haukihan se, mutta lapset saavat myös aikamoisen ahvensaaliin, joten rannalla oleva mummu ilahtuu ja alkaa vuolla tikkuja, joihin pienimmät ahvenet pistetään ja paistetaan nuotiolla tikkukaloiksi.

Ukki selosta myös perkaamista ja suolistamista, mutta ei päästä lapsia vielä käsittelemään teräviä välineitä.

Osa ahvenista nautitaan nuotiolla tikkukaloina ja osa savustetaan kultakaloiksi. Jos haluat tietää, miten saadaan kultakaloja, lue Mennään onkimaan!

Kirjan lopussa on helppoja ruokaohjeita, kuten kalan hiillostusta, pannulla paistamista, uunissa kypsentämistä, savustamista ja graavaamista. Mutta tärkeintä on kuitenkin yhdessäolemisen ja tekemisen tunnelma:

Mennään onkimaan! on suvisuositukseni kaikille innokkaille pikkukalastajille! Minä kääräisen kirjan pakettiin kummipojalle, innokkaalle pikkukalamiehelle ja takuulla hänestä tulee tämän suven Keurusselän kalakisan mestari, jolle mumminsakin, suvun innokkain onkija, jää iloisesti toiseksi. Hei, mennään onkimaan!

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Pihi nainen

*****


Lastenkirjat Leena Lumissa

18 kommenttia:

  1. Kivan tuntuinen kirja! (vaikka mä en lapsena juuri onkimisesta innostunutkaan.)

    Mainio kuva tuo edellisen postauksen ylin; tyytyväinen vapaaherra ja hieno katos! Näiden pihalta otettujen kuvien ansiosta tajuan nyt paljon paremmin parvekkeenne koon jne. Nämä kuvat+aiemmat lähikuvat=hela hoito alkaa selkeytyä päässäni;)

    Ja voi tuo Merin ja Teemun koiranpentu!!! Aivan yli-ihana! Kaikki eläinpennuthan on söpöjä, mutta toiset ehkä vähän vielä pikkuisen söpömpia ja tämä pentu on ehdottomasti noita söpömpia.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, oikein kiva ja usko tai älä, minä aina silloin tällöin näen unta itsestäni saaristolaiskalastajana;) Olen aina tilaisuuden tullen innokas virvelöimään, mutta tuohon matojuttuun minusta ei enää ole.

      Melkein sua varten otin sen kaukaa kuvan;) Kun siinähän edessä kukkivat vasta kullerot pieninä pisteinä, mutta onneksi valkoinen Holger Isabella -syreeni näyttää nyt parastaan. Me emme olisi tehneet ihan näin suorakaidetta taloa, mutta kaksikerroksisuus tekee tästä kodikkaan ja suurin osa huoneiden ovista on kannettu pois, vain makkareissa ne ovat jäljellä. Tuo ruokakatos tuo kuin toivottua mutkaa taloon...

      No onhan se! Heille hän saapuu juhannuksen jälkeen, mutta me ei rynnätä ihan heti häiritsemään, vasta elokuun alussa lähdemme viikonlopuksi Hesaan ja heille. No, jos koirista tykkää niin, se on just niin.

      Yritän kirjastoon ehkä jo huomenna: Mikä on MT:n parhaan runokokoelman nimi?

      Poista
  2. Kiva kuvitus! Ja tuo kirja olisi sopinut minulle lapsena tosi hyvin;lempikesähommiani oli nimittäin onkiminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kivasti vanhahtava ja kodikas kuvitus.

      Minulla ihan sama: Aina ongella;) Myöhemmin sitten meren rannalla kalastimme myös verkoilla ja tietysti veneestä aina virvelöintiä. Muistan suuret meriaurinkotuuliahvenet ja miltä ne maistuivat rannalla vanhan ajan pallogrillissä foliossa muhineina...

      Poista
  3. Vaikuttaa ihastuttavan perinteiseltä, takuuvarmalta lastenkirjalta! Täytyypä katsoa josko tulisi kirjastossa vastaan.

    Oi että, aloitan illalla Pelon. Toivon niin kovasti, että kirja veisi mennessään, kaipaan nyt jotain täydellistä!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, just sitä. Tässä nyt sattui olemaan muutama jippo, joita en muista tienneeni serkkujen suviongintakilpailun vuosina;)

      Luoja!, sinulle on edessäsi Parhaus, josta et ihan heti tokene. Lupaan sinulle nyt täydellistä!

      ♥♥♥

      Poista
  4. Meillä tästä kirjasta tykkäsi koko perhe. Jopa vierailulla ollut äitini ihastui kirjaan ja nyökytteli tyytyväisesti kun kirjassa oli myös perusteita kalan valmistamisesta. Kivaa että tällaisia tietokirjoja tehdään lapsille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, veikkaan, että tästä tulee kummipojalle kesän hot. Ja sekin oli hienoa, että oli otettu huomioon kalan nopea tainnutus ja se, että kalakin voi kärsiä. Minerva etenkin on huomattavan ansioitunut lasten tietokirjojen kustantajana.

      Poista
  5. Mukavan oloinen kirja, informatiivinen, selvästi herttainen, tietopitoinen ja ennen kaikkea innostava. Meillä O kävi viime kesänä onkimassa vaarin (appeni) kanssa. Ehkä tänä kesänä sekä vaarin että ukin (isäni). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hyvin informatiivinen ja siitä minä pidin. Sun ehkä kannattaisi tutustua...ja sitten kirja O:lle ja miksei A:lle yhteisesti. Meidän suvussa ovat niin pojat kuin tytöt onkineet innokkaasti mammalan pitkinä suvilomina.

      (Minunkin isäni oli ukki lapsenlapsilleen ja se kuulostaa minusta aina yhtä kivalta sanalta.)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kikka, tämä on. Ole hyvä ja mukavaa viikon jatkoa sinulle.

      Poista
  7. Naulan kantaan, Leena! Tänä aamuna olin lentää nenälleni kun keittiön pöydälle oli yön aikana ilmestynyt virveli ja onki, jotka ohi kulkiessani iloisesti rämisten levisivät pitkin lattiaa.. Viehelaatikko, aarteista kallein, oli ilmestynyt jo illalla olohuoneen sohvalle. Koulussa poika kirjoitti mitä kesältä odottaa - pääsyä kahden mummin kanssa kalaan. Kalakirja on ollut toiveissa sekin jo pitkään. Tämä menee varmasti siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nette, minussakin asuu himokalastaja, joten hyvin ymmärrän K:a. Tämän opaskirjan mukaan tulee uusia kuvia virveliin, mutta älä paljasta;) Mutta nyt K:sta tulee mummin päihittäjä onginnassa!

      Poista
  8. Tämä hauska kirjoitus toi mieleen ensimmäisen kalani. Olin alle kouluikäinen, ja ukki oli tehnyt minulle ongen ja minua vähän vanhempi eno varmaankin pujottanut koukkuun madon. Tapahtui suunnaton ihme, koukkuun tarttui pienenpieni kala. Riemuissani juoksin mäen mummolaan vetäen onkea ja kalaparkaa perässäni. Kalani herätti suurta ihastusta mummossa ja ukissa. Mummo huuhteli kalan, siivosi sen ja paistoi sen minulle hellalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, onpa sinulle hauska muisto. Mikä ihme siinä onkimisessa onkaan niin kivaa...

      Poista
  9. Pikkuveljeni kanssa paistettiin piikkiset räkäkiisketkin voissa, ahvenan sukulainen. Savisessa Aurajoessa kalasteltiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, ahvenet aina söimme, pikkukiisket jonkun tutun kissoille. Ah, minua eräs odottaa Turussa...

      Poista