tiistai 18. kesäkuuta 2013

Tommy Hellsten: Oivalluksen kynnyksellä

Meitä on moneen junaan nousijoita. Ja jotkut jäävät ikuisesti asemalle. Toiset eivät heilu, eivät horju, tietävät tarkoin määränpäänsä ja onnistuvat tavoitteissaan, kun jotkut muut vielä pähkäilevät, epäröivät, valitsevat väärin ja eksyvät matkallaan omaan päämääräänsä. Ja lopulta ehkä kuitenkin meistä suurin osa saavuttaa ainakin osan unelmistaan. Toisilla vain vie enemmän aikaa kuin toisilla. Ja toiset meistä tarvitsevat ihmissuhdeoppaita, toiset ovat itse itsensä oppaita. Minä kuulun ensinmainittuihin, sillä olen ikäni kaiken hankkinut sellaisia kirjoja, joissa opetetaan sanomaan 'ei', tai kuljettanut joogakirjoja käsilaukussani ja vieläkin mukanani kulkee Kahlil Gibranin Profeetta...

Tommy Hellstenin kirja Oivalluksen kynnyksellä (Minerva 2013) on tunnetun kirjailijan ja terapeutin ajatuksia elämän eri vaiheista. Kirja jakaantuu neljään osaan: Elämä ei ole hallitsemista vaan ihmettelemistä varten, Jos ei ole yhteyttä itseen, ei voi olla yhteyttä toisiinkaan, Suuri kätkeytyy pieneen, voima heikkouteen ja Ilman rakkautta selviää hengissä, mutta ei elä. Kirjan ydinajatus on, että vain pysähtyminen ja hiljaisuus luovat maaperän oivallukselle. Hellstenin teksti Hyvä lukija on niin upea, että nyt pääsee esiin tunnettu luennoitsija:

Liika ajattelu estää syvemmän oivaltamisen. Suuret totuudet ovat usein järjen ulottumattomissa. Ellei sitten järki ole nöyrtynyt viisauden edessä. En tahdo sanoa, että järki olisi paha asia, tarvitsemme sitä elämässä paljonkin, mutta siitä ei ole yksin ihmiselämän ohjenuoraksi. Järki saattaa nimittäin salvata intuition. Järjen hallitsema ihminen ei ymmärrä sellaista, mitä ei voi järjellään selittää. Ja koska intuitiota ei voi selittää, se karkaa järjen ulottumattomiin.

Mitä sitten on intuitio? Se on mielen keskustelua sielun kanssa. Se on herkkyyttä kuulla se, mitä ei voi kuulla, kykyä nähdä se, mitä ei voi nähdä. Eikä vain herkkyyttä kuulla ja nähdä, vaan rohkeutta toimia jopa silloin, kun teot vaikuttavat järjettömiltä. Vaatii rohkeutta olla viisas, vaatii rohkeutta uskoa intuitioonsa.

Siis minusta yllä oleva on ihan täyttä asiaa! Olen itse intuitiopersoona henkeen ja vereen, mutta kertoa tässä mitä kaikkea se pitää sisällään on iso ja osin privaattikin asia. Mutta Hellsten tietää, mistä kirjoittaa. Kun luin hänen kirjansa Pysähdy, olet jo perillä, opin yhden ainoan asian, minkä juuri silloin tarvitsin ja se oli se, että 'kun perataan kampeloita, perataan kampeloita'. Tuo voi kuulostaa helpolta, mutta se ei ole sitä ihmiselle, joka tekee viittä asiaa yhtäaikaa ja jolle hetkeen pysähtyminen on joskus niin vaikeaa, että siihen pitää oikein keskittyä. Olen nyt yrittänyt keskittyä kovasti 'kampeloihin'.

Ja Hellsten jatkaa:

Eikö ole ihmeellistä, että oikeastaan vain eksymällä voi löytää perille? Juuri tästä elämässä on kyse, eksymisestä. Eksymisestä pois itsestään, pois elämänsä hallinnasta, pois turvallisesta sivustakatsojan roolista. Sinne, missä elämä on paljaimmillaan.

Ja tästä minä saan nyt aasinsillan tuoda mukaan mantrarunoni, joka on Tommy Tabermannilta ja joka koskettelee myös eksymistä:

Road Map

Jotka tulevat suorinta tietä.
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä 
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, 
että eksymättä et löydä perille.

Oivalluksen kynnyksellä on täynnä arjen tekstejä, oivallusten helminauhaa, josta kukin voi löytää tukea itselleen tai saada tilaisuuden nähdä asioita toisin. Mistään sääntökirjasta ei ole kyse, vain pienistä lauseista, joista voi juoda janoonsa:

Olemme ponnahtaneet pois siitä ainoasta hetkestä, jossa elämä on: hetkestä tässä ja nyt.

Kaikki kantavat haavoja ja syyllisyyttä. Tämä auttaa ymmärtämään sukupolvesta toiseen siirtyvää käyttäytymistä.

Isovanhemmat edustavat hitautta, jatkuvuutta ja yhteisöllisyyttä, kaikkea sitä, minkä puutteessa me nykyään elämme. 

Kiire on sitä, että on aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Itseään pakenevan ihmisen ihmissuhteet ovat pinnallisia. On paljon tuttuja, muttei yhtään ystävää.

Kiltteys nousee siitä, ettei uskalla viedä tilaa omana itsenään.

Kun uskallan sanoa 'ei', se merkitsee, että persoonani alkaa syntyä ja tulossa on jotakin, mikä ei ole riippuvainen muiden hyväksynnästä. Silloin olen alkanut etsiä rakkautta sisimmästäni sen sijaan, että etsisin sitä itseni ulkopuolelta.

Missä on rakkautta, siellä voi turvallisesti näyttää olevansa se mikä on, siellä voi turvallisesti olla haavoittuva.

Rakkaus tekee meistä sen ihmisen, joka me syvällä sisimmässämme olemme.

Tiedän kuka olen vasta sitten, kun tiedän, että minua rakastetaan.

Yllä vain murto-osa oivalluksista, joita Hellstenin kirja tarjoaa. Luin eilen kirjan kahteen kertaan ja sillä perusteella valitsin yllä olevia arjen viisauksia. Niissä jokin kosketti juuri minua. Sinua saattavat koskettaa aivan muut oivallukset. Kaiken kaikkiaan ehkä suurin oivallus on lakata hallitsemasta ja alkaa ihmetellä kuin lapsi. Pysähtyä hetkeen. Olla perillä itsessään ja sitä kautta läheisissään.

35 kommenttia:

  1. Hellsten koskettaa aina ja löytää ne elämää ohjaavat ja opettavat ohjeet. terv. toinen intuitio-ihminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sen hän tekee.

      Kiva kuulla, että siellä toinen samanlainen;) Meillä olisi varmaan paljon kerrottavaa, mutta tarina on iso ja odottaa talven takkatulia...

      Poista
  2. Vaikuttaa takuuvarmalta Hellsteniltä! Olen lukenut hänen varhaisempaa tuotantoaan, Saat sen mistä luovut on mulle se läheisin. Painavia ja tärkeitä aiheita, miksi pysähtyminen onkin niin vaikeaa? Aina on kiire pois tästä hetkestä. Ellei sitten tietoisesti pyri tekemään asialle jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, ihan sitä juuri. Hänellä on niin laaja tuotanto, että...mm. mainitsemasi, sekä Ihmisen pyörä, Kolmas mahdollisuus ja tuo minulle tärkeä Pysähdy, olet jo perillä. Mikään ei ole vaikamapaa kuin pysähtyminen ja hetkessä oleminen. Pitää harjoitella koko elämä!

      Poista
  3. Hieno postaus, Leena, kiitos!
    Tykkään kovasti Hellstenin kirjoista, tätä en ole vielä lukenut...
    Ihminen joka on 'väärässä paikassa väärään aikaan' on ihan metsässä, mutta hän ei asu siellä ja tuskin missään muuallakaan!

    Ihanaa viikkoa, Leena-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos!

      Niin minäkin;)

      Juuri niin: Hän ei ole missään ja kaikkein vähiten itsessään, mutta pois myös läheisiltään.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  4. Minä olen missannut kaikki Hellstenit, mutta hyvältä kuulostaa. Ja RAKASTAN tuota Tabermannin runoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, kaikki me olemme missanneet jotakin;) Jokaiseen junaan ei kertakaikkiaan voi nousta, vaikka olen liian usein niin luullutkin.

      Minäkin rrrrakastan Road Mapia♥

      Poista
  5. Luin vast'ikään tuon Pysähdy olet jo perillä, ja se oli minusta varsin oivaltava, tämä on sitten vieläkin parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, tämä on vain 143 sivua ja 'pienempi', kuin Pysähdy, olet jo perillä. Annoin viime mainitun eräälle burn outista kärsivälle, kun hän sitä oikein pyysi, mutta opinpahan ainakin perkaamaan kampeloita.

      Siis en tiedä paremmuudesta, mutta ainakin laiskemmalle lukijalle, joka kaipaa voimaannuttimista ja elvytytstä, tämä on näppärämpi.

      Poista
  6. Hellstenin kirjat ovat tuttuja minulle, joka kärsin jonkinasteisesta läheisriippuvuudesta. Ei haittaa, vaikka Hellstenin kirjoissa on toistoa, kertaus on opintojen äiti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate56, samaa mieltä eli toisto on vain hyödyllistä kertausta.

      Olen muuten itse miettinyt tuota läheisriippuvuutta versus itseriittoisuus;) Kuulostaa oudolta, mutta aika-ajoin kaipaan, että Meri olisi taas kotona säheltämässä, toisaalta saatan olla viikonkin kaipaamatta ketään, jos minulla vain on riittävästi kiinnostavia kirjoja. Tämä ei ehkä ollut ihan mitä tarkoitit, mutta jos avaan sen verran, että oli hemmetin vaikeaa kun kuopus lähti kotoa ja sitten tammikuussa vielä Olga...Suklaata on tarvittu ja kirjoja, onneksi nyt on kotona Vapaaherra;) En jaksa olla koko ajan jonkun kanssa eli kaipaan luolanainen aikaani, mutta on kiva kun isossa talossa joku rapistelee jossakin...

      Poista
  7. Hauskaa, sinäkin olet Hellsten-fani. Olen lukenut kaikki hänen kirjansa paitsi tämän uusimman. Ja vaikutun niistä jokaisesta. Jotenkin tunnen olevani hengenheimolainen hänen kanssaan, samaa sieluryhmää. Noita samoja teemoja pohdiskelen.
    Tuota Tabermanin runoa en olekaan kuullut koskaan. Se on helmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, toki olen ja Paula Heinonen -fani myös.

      Tuo Tabermannin runo on ollut blogissani monasti ja koittipa sekin päivä, jolloin kuin ojensin sen Tommylle, kun hän oli sairastunut...

      Olen kirjoittanut runon tämän kuvan taakse http://leenalumi.blogspot.fi/2010/06/road-map.html ja se on siitä voimataulusta siis aina luettavissa. Kirjoita ylös: Ei sitä koskaan tiedä, mitä tässä elämässä vielä tarvitsee...

      Poista
  8. Vaikka noita totuuksia on toistettu moneen kertaan, niin aina ne luettuna voimaannuttavat uudestaan. Jotakin lähtee liikkeelle ja turhat pelot hälvenevät. Jokaisen pitäisi uskaltaa eksyä useasti ja nauttia siitä, että suoriutuu asioista, joita ei luullut uskaltavansa. Intuitio on valtava voimavara, minulla kesti pitkään ennen kuin ymmärsin, etteivät kaikki osaa luottaa siihen, että herkkä intuitio on erikoislahja. Tuollaiset oppaat helpottavat monen oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, se voi lähteä vaikka yhdestä sanasta tai kuin minulla siinä edellisessä kirjassa kampeloista.

      Eksyminen on elämän must.

      Herkkä intuitio on erikoislahja, mutta joskus myös rasite, sillä kuin näkee ja tietää välillä liiankin tarkasti ja tieto lisää tuskaa. Toisaalta vaakakupissa hyöty (henkinen) on ollut aina enemmän kuin haitta. Takuulla näitä luetaan!

      Poista
  9. Pojallani on muistaakseni muutama Hellstenin kirja,mutta itse en ole koskaan niitä lukenut.,Pitää ehkä katsella pojan kirjahyllyä kun olen siellä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, toiset ikäänkuin tarvitsevat tukea elämänsä matkalle ja toiset selviävät kuin ei mitään...tai käyttävät muita tukia kuin kirjoja. Hellsten on varsin suosittu kirjailija ja myös luennoitsija.

      Poista
  10. Minullekin Annikan tavoin on ollut rakkain Saa sen mistä luovut. Sittemmin olen onnistunut kyllä ärtymäänkin Hellstenin kirjojen äärellä, mutta se on toinen tarina se. Täälläkin on meneillään psykologisten kirjojen tankkaus, kolmatta viedään. Nämä kuuluvat ehdottomasti kesään ja lomaan, kun on aikaa tutkiskella itseä ja elämäänsä. Kiitos vinkistä! Täytyypäs ottaa tämä lukulistalle, jos vaikka tulisi vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiva kuulla: Tuo Saat sen mistä luovut on ilmeisen hyvä kirja ja nimikin on hyvin kuvaava.

      Sitä on ilmassa. Minua odottaisi toinen 'kohti parempaa minää' kirja, mutta taidan nyt kuitenkin mukavuuspudota Läckbergiin, jonka aloitinkin jo eilen.

      Ja minä olen alkanut suunnitella palaamista joogan pariin...Jokin minussa tarvitsee sitä.

      Poista
    2. Suuntaan juuri piakkoin joogan pariin pidennetyksi viikonlopuksi. Minulle pitkään se juttu oli Pilates, mutta nyt olen innostunut hathaharjoitteista ja siitä tunteesta, jonka hyvä hetki itsen kanssa antaa.

      Mietiskelin elämää tänään riippukeinussa meren äärellä... Ihanaa!

      Poista
    3. Ihan kateeks käy...Ja mää onneton annoin jossain lenkkivöyhötyksessä pois mun joogakirjat eli lähden ostamaan uutta. Minulle riittää muutama turvallinen, rauhallinen perusliikesarja ja sitten se oikea hengitys. Selvisin sillä, ja ihan itse oppien liike-elämässä kymmmenen kiihkeää vuotta. Jotain kiihkeää on taas, sillä kaipaan joogaa...ja edelleen kateeks käy. Irti kaikesta...

      Muistathan, että aivotutkijat ovat todistaneet, että meren aavan selän katsominen rentouttaa aivoja. Minä oikeastaan lepään vain silloin...meren äärellä. Hukka minut täällä perii, sillä on ihmisiä, joille ei riitä Suomen Tahiti!

      Poista
    4. No niin, se alkakoon: Tilasin uuden joogakirjan!

      Poista
    5. Hyvä, hyvä!

      Meri on sama ja eri. Kovin kauas ei ole mentävä nähdäkseen ja kokeakseen meren voiman. Minulla matkaa on kävellen vajaa puoli tuntia. Näin siitäkin huolimatta, että tiedän Tyynen valtameren tenhon.

      Joogataan siis! Pitää aloittaa varovasti :)

      Poista
    6. Luin sitä kirjaa jo eilen ja onneksi siinä on melkein joka liikkeen kohdalla tietyt varoitukset. Muistat ehkä sen mun polven ja edellistalven viikon lumityöt, kun R. oli reissussa: Satoi lunta koko viikon ja minä aloitin työt aamulla klo 7 ja Olga tietty mukana. Viimeisen kerran kolasin klo 23 ja tätä kesti viikon. Sitten olinkin polven takia kuukauden melkein liikkumaton...Hyvä, että siinä on ne varoitukset. Tuon kirjan blogiini, mutta en kyllä ala mitään kuvalupia nyt metsästämään ulkomailta, en ehdi, joten ilman kuvia runsailla sanoilla.

      Joka juhannus jaksan kaivata merta, vaikka saan asua täällä Suomen Tahitilla. Meren ikävä on ikuinen. Minä taas Atlantin voiman Irlannin matkojen perua. Jos voisin, matkustaisin vain rahtilaivoilla, kuten Kyllikki Villa teki.

      Minä nyt vasta valmistaudun, valitsen 'omat liikkeeni' ja sitten kirjan postaus ja siitä se sitten alkaa...Saatat kiinnostua samasta kirjasta, kunhan pääsen siitä kertomaan. Kummallista, että sana 'varovainen' on tullut sanavarastooni;) 'Kärsivällistä' sieltä ei löydy vieläkään.

      Poista
  11. Viimeksi luin Pysähdy, olet jo perillä ja tykkäsin ajatuksistaan ja oivalluksistaan. Olen aina ihaillut tapaansa ajatella ja nähdä elämä. Olin taannoin kuulemassa Tommyä livenä ja ai, että, istui siinä lavalla vanhassa nojatuolissa, lukulampun alla ja jutteli. Muuta ei tarvittu. Lepäsin sanoissaan ja äänensä lempeässä pehmeydessä. Ahmin itseni kylläiseksi kaikesta viisaasta. Upea & viisas mies!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tinttarus, minäkin kovasti pidin siitä kirjasta. Tulee vähän mieleen kun minä olin kuuntelemassa toista kuuluisaa Tommya, joka oli niin rento ja tyköottava ja puhui täyttä asiaa - myös. Hän tietää, mistä puhuu, sillä on itse käynyt kaiken läpi...

      Poista
  12. Hei Leena, ihan pikaisesti vaan huikkaan, että posti toi tänään hurmaavan kirjan, kiitos! Nyt vielä pitäisi osata päättää mitä ihanaa leipoisi juhannusherku(i)ksi.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiva kuulla, että saapui perille. Nyt sinulla on ylitarjontaa, mutta tee ne kaikki -vähitellen;)

      Poista
  13. Tärkeä kirja, tärkea sanoma!

    Kumpa muistaisikin nuo yksinkertaiset lauseet 'Elä hetkessä', 'Anna itsellesi aikaa' ja 'Luota intuitioosi'! Niin tärkeitä ja äkkipäätään niin helpolta tuntuvia ohjeita... Opettelun tiellä ollaan! <3

    Tabermanin runo kosketti! Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, ehdottomasti. Luin kirjan tänään ääneen R:lle...

      Nimenomaan ja sitten vielä se, että: "Missä on rakautta, sielelä voi turvallisesti näyttää olevansa se, mikä on, siellä voi turvallisesti olla haavoittuva."

      Ole hyvä♥

      Poista
  14. Taberman on omaa luokkaansa.

    Eilen illalla lähdimme aurinkolahden rannalle kahvin kera ja makoiltiin viileässä illassa. A luki ääneen kirjaa ja miten upelta se tuntuikaan kun katseli pilviä ja tunsi sanojen virtaavan sisään ja jäävän sinne pyörimään. Jos tänään kuulen kirjan lopun niin taidan ehdottaa tällaisia lukuhetkiä enemmänkin ja tämä kirja sopisi siihen hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ehdotomasti. Olen usasti sanonut, että kunpa meillä olisi enemmän ihmisiä kuin oli Tabermann...

      Alatte muistuttaa pariskunta Hustvedt-Austeria! Niin mekin, niin mekin;)

      Poista
    2. Tabermann antoi vihdoin sellaisen sykäyksen, ettei siitä halua ikinä enää irti päästä.

      En tiedä mitä ihmettä tapahtuu, mutta tuntuu, että mitä pidempään ollaan yhdessä, sitä enemmän muutumme taas siihen suuntaan kun olimme nuoria ;-)

      Poista
    3. Se on ihan tosi...eikä meidän tarvitsekaan.

      Hah-hah, tulemme lapsiksi jälleen, mutta minä ajattelin viipyä vähän aikaa hippivaiheessani tai muuten vain villeissä vuosissani. Huomastihan tyttöillan (Kiitos tytöt!) Billy Idolin biisin Sweet Sixteen ja yömatka tyttöjen kanssa jatkui sitten jonnekin ja mulla jalassa korkokengät. Unohdin polveni ja sitten vain rajua rokkia niillä kengillä...Vieläkin parannellaan, mutta mitä väliä, kun vieläkin muistot hykerryttävät;)

      Ollaan ihan oma itsemme ja annetaan palaa!

      Poista