maanantai 29. heinäkuuta 2013

Yyteri, rakkaani - Reposaari, se toinen mokoma vikittelijä!

Olen ollut ihanasti eksyksissä! Lähdimme viettämään äidin luo Luvialle pitkää viikonloppua ja palasimme vasta pari tuntia sitten. Sisareni ja R. olivat tehneet päänmenokseni (lue: blogin menoksi;) juonen, että en pääse pe aamusta ma iltaan koneelle ollenkaan. Well...normaalisti saisin tuosta varmasti hirveitä vieroitustuskia, mutta nyt kaikki oli toisin, sillä olinhan taas takaisin lapsuuteni ja etenkin villin nuoruuteni Yyterissä ja taisin olla taas vähän hippi;)  En ole enää ollenkaan auringonottaja, vaan uimari, joka rakastaa merta, mutta...
jo kävellessäni tätä tuttua reittiä hiekalle kaikki minussa aavisti, että vanha taika ottaisi minut valtaansa. Minussa kalliorantojen ihmisessä asuu sittenkin pieni beachgimma, joka tarvitsee vain just sopivan päivän ja sitten sitä jo ollaankin taas aivan samassa tilassa kuin satoja kertoja ennen - vuosia sitten. Tosin välissä on pitkän uinnin kertoja samalla ihanalla rannalla, mutta nyt putosin hiekkaan sataa:
Muistelin hykerrellen mitä kaikkea olinkaan kokenut Yyterin sannoilla ja keiden kanssa;) Mutta siellä olin myös kerran juhlien jälkeen kävellyt rantavedessä iltapuku vettä viistäen ja juuri tupakanpolton lopettaneena. Sinne olin tuonut jo aika järkevänä aikuisena poikani sen sadasti erään ystäväni kanssa ja päivä tietysti päättyi kotona hiekkaan tai sen siivoamiseen - kaikesta ja kaikkialta. Nyt vain olin ja nautin vanhoista fiiliksistä ja edes väkijoukot, ihmispaljous ei ahdistanut minua, vaan näin siinä jopa kauneutta:
'...välkkyvät kalat, lapsi, lapsia, lapset ja vanha onnellinen kaiku. Isä hei!' (Lauri Viita)
Meri oli lämmin ja hellä. Kaikki oli niin kaunista ja jotenkin maagista. Uimme ja uimme, makoilimme hiekalla hiljaa ja välillä kaikki kuin katosi, niin vuodet kuin minä. Ympärillä tietysti muita
eikä kuitenkaan.
Uneksin edellispäivästä, jolloin olimme perheeni kanssa syömässä Reposaaren kalaravintola Merimestassa Paikka oli huikea ja kiitos Sarpulle vinkistä: Löysimme uuden paikan, jonne palata! Kuvia emme ottaneet paljoakaan vaan keskityimme yhdessäoloon ja paikan tarjoomuksiin. R. onnistui kuitenkin nappaamaan kirkkaassa paisteessa pari otosta minusta ja sisarestani:
Tässä olemme jo ulkoterassilla muutaman tunnin herkuttelun jälkeen. Ja tässä kirkkaassa paisteessa vasten merta:
Tässä siis maisema jota käymme silloin tällöin katsomassa istuen ravintolassa herkkuja nauttien ja samalla kokien meren eri vuodenaikoja.

Jottei kukaan vain luulisi, että minulta olisi saatu kirjatkin pois, niin tässä näette, miten Lukija on aina lukija! Kaksi kirjaa on luettu, enkä ymmärrä missä välissä, mutta toisaalta en ole ihan varma, milloin saan itseni koottua niistä juttua tekemään;)
Yyteri rakkaani, Reposaari, toinen mokoma vikittelijä, teihin jäin ja teissä aina soin: Jälleennäkemisiin♥

Love
Leena Lumi

Reposaaren elokuun kuumaa huumaa 2015

73 kommenttia:

  1. Hih, aika hauska loppu! Olette kyllä aika samannäköisiä siskosi kanssa.. Upea ranta! En ole tuolla ikinä käynyt. Länsirannikko kaikkiaan on minulle vierasta.

    Mukavaa viikkoa, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, luen aikuisten oikeesti missä vain;)

      Ollaanko me...Katso tässä jutussa minua kahden serkkuni kanssa serkkukuvassa, meitäkin on luultu siskoksiksi http://leenalumi.blogspot.fi/2013/05/kiitos-tytot.html

      Yyteri on jotenkin ihan must. Mutta tietenkin se on minulle myös osa jos ei ihan lapsuutta sillä olen Luvialta niin iso osa nuoruutta ja vielä aikuisuuttakin. Siellä on myös upeita hetkiä, jolloin ranta on ihan tyhjä....ja voi uida kuunsiltaa ja koko valtava ranta on kuin oma.

      Länsirannikko on minussa yhtä vahvana kuin äitini karjalaiset juuret tai nykyinen elämäni Keski-Suomessa.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, olette selvästi siskokset =)

    Ihana yllätys sinulle, sillä kyllä koneelta pitää olla välillä poiskin. Varsinkin kun saa olla läheisten ja tärkeiden kanssa.

    Liekö kuumaa tekstiä, kun piti mennä vilvoittelemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, toinen vain tumma ja toinen vaalea. Olen siis ihan luomu vaalea;) Siskoni on taas aidosti punatukkainen...

      Niinhän se on eli tämä uusitaan ja tiedänkin jo milloin.

      Vitsailet? Muista että olen hiukan tosikko...;)Siis kirja kertoo lestadiolaisuudesta, mutta sitä ennen olisi tarkoitus tehdä yksi tätä ennen luettu muu.

      Oikeesti tuo lestadiolaisuudesta kertova kirja on niiiin kiinnostava, että alan kohta lukea sen viimeisiä sivuja, vaikka olisi vähän unirästiä...Kuulet sitten.

      Poista
    2. Sori, arvasin kannen perusteella, ettei ole. Olen ollut levottomalla mielellä, taitaa kesä tehdä tepposia ;-)

      Uskonnolliset aiheet ovat kiinnostavia. Annan vapauden kaikille uskoa mihin haluavat ja aina toivon, että lopputulos on hyvää -kaikille.

      Poista
  3. Oih, nyt olet ollut siellä minne mieleni on halannut koko kesän! Ihanat kuvat ja ihana teksti, onneksi vielä on kesää jäljellä jotta pääsen minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, itseasiassa Yyteri on parhaimmillaan juuri tästä viikosta alkaen: ruuhkat vähenevät, vesi on lämmintä ja sitten ne illat...Vielä ehdit, vielä ehdit!

      Poista
  4. Ihania kuvia, tunnelmia!! Minun koko heinäkuu on ollut yhtä pyöritystä..pitkää työpäivää, lääkekuuria, muuttoa jne. Nyt jos koskaan kaipaisin kuviesi kaltaisiin maisemiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kiitos. Jotenkin olen ollut huomaavinani, että aika huimaa. Siis olen seurannut facesta ja kovasti tykännyt mistä nyt asutte.

      Te voitte lähteä tuonne koska vaan. Nyt siellä alkaa paras aika: Tehkää se ja käykää sitten myös syömässä Reposaaren Merimestassa. Me tosin jaettiin ne kahdelle päivälle, mutta toisena mukana oli kohta 86 täyttävä äitimme.

      Miniloma Yyteriin ja alkaa miettiä, että miksi vaivautua etelään ikinä;)

      Poista
    2. Tuo kyllä tosiaan näyttää ihan paratiisilta!

      Poista
    3. Sinne sitten! Kesä jatkuu vielä, kesä...

      Poista
  5. Ihania kuvia ja Yyteri, voi en ole päässyt tänä kesänä sinne vielä ollenkaan, mahtaakohan tämä kesä jäädä kokonaan väliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, minulta jäi viime kesä väliin Olgan takia. Nyt taitaa olla mahdollista, että saatamme käydä siellä parikin kertaa suvessa...

      Kunpa pääsisit...

      Poista
  6. Hiekka varpaiden välissä tuntuu joskus niin hyvältä! Ja ihana, ihmeellinen meri. Ei ihme, että hippi sinussa heräsi. Kun katsoo kuviasi tuntuu kuin koko maailma hymyilisi ja olisi kesäisellä mielellä.

    Oikein jännittää, mitä pidät Taivaslaulusta. Minulle siitä on tullut nyt vuoden kotimainen ykköskirja (Pelo on vielä lukematta ja minulle niin tärkeältä Haahtelaltakin tulee uusi, mutta se kaikki kertoo vain huikeasta kirjavuodesta).

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ja mielessä soivat eräät tietyt kesäbiisit...

      Oi, ovatko jo monet lukeneet sen...No paljastan: Pidin todella paljon. Yllätyin! Ja tämäkin kirja löysi minut, en minä kirjaa. Loppuvuosi yllätti sittenkin tai oikeastaan suvi.



      Poista
  7. Ihastuttava kesäviikonloppu takana lämpimässä säässä ja hyvässä seurassa. Mihinkään ei ole kiire. Voiko olla mitään mukavampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, tuollaisesta auvosta on vaikea palata arkeen;) Olisin voinut jatkaa muutaman viikon rantatyttöelämää...Yyterissä ja siellä kotikulmilla muutenkin.

      Poista
  8. Haha, rantavedessä lukeminen näyttää hauskalta!

    Pori on niin ihana kaupunki hiekkarantoineen. Isovanhempani asuvat siellä edelleen, ja vanhempani ovat myöskin siellä syntyneet ja kasvaneet. Voisi melkein sanoa, että veri vetää sinne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, olisin voinut lukea tuossa vaikka koko kirjan ellei ranta oli ollut aika täynnä. Kerran menimme siskoni kanssa sinne heinäkuun lopulla ja meidän lisäksi oli vain pari muuta ihmistä ja Yyterihän on iso 'biitsi'.

      Olen Luvialta, mutta Porissa tietysti kouluni käynyt ja ollut töissä. Kaipaan Porista aina Yyteriä, toria, torilta Ojalan piirakoita ja sitä ihmeellistä toriseurallisuutta, jota ei löydy Juväskylästä sekä tietty kauppahallia ja muutamia ystäviäni. Kävin 10 vuotta aina töihin mennessä juomassa aamukahvit torilla. Työpaikalleni Gallen-Kallelankadulle oli siitä vain kivenheitto. Jos oli paha ilma, join aamukahvit Sarpilla. Aina sinne jokin vetää...

      Poista
  9. Hih Leena, mäkin olen kirmaillut tuolla nuoruudessani, myös ikäni muistan mustaherukkaviinin ja sen maun, jonka olen tuolla yön tunteina nauttinut - tottumattomalle teki tepposet. Ehkä olemme tulleet vastatuksin, jopa todennäköisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, jotenkin arvaan, että muistoissamme on paljon samaa;) Muistathan dyynien välit, mankkarit joita kannettiin mukana, kolisevat viinipullot, aurinkovoiteen tuoksun, lokkien huudot ja miten yö putosi...Minulle teki ongelmia eräs omppuviini ja sen jälkeen en ole sinnepäinkään voinut ajatella;) Olitkohan hurja ja kävelit ennen sitä kuuluisaa nakurantaa vain bikinien alaosa yllä: Minä tein sen! Ihan kaikkea ei nyt tähän voi laittaa, mutta sovitaan, että olemme tavanneet toisemme siellä ja hymyilleet toisillemme.

      Poista
  10. Ihmettelin jo , kun ei mitään kuulu...että onko silmän kanssa tullut ongelmia...vaan onneksi ei !
    Ihanaa ja mitkä kelit teillä oli..nyt siellä tässä sateessa kirja kaatuisi :)
    Ihmisjoukoon keskellä oman tilan ottaminen onnistuu, kun paikka on noin meditoiva.
    Hianoo !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, silmä on ennallaan. Hiukan lyhenis uintimatkaani, sillä yleensä vedän heti vähintäin kilsan, mutta kun nyt ei saisi rasittua...Jopa sukeltelin, mutta ilman niitä sukelluslaseja, jotka ovat kuin imukupit;) Ihanaa, että äidin puutarha sai vettä taivaalta ettei hänen tarvitse kantaa niitä kannuja.

      Ihmeellisesti unohdin muut ja olin kuin omassa paratiisiauvossani. Yyteri on relaxointia potenssiin ziljoona!

      Just sitä!

      Poista
  11. Voi mää rakastan tällaisia postauksia, ei sitten taidettu törmätä, joku kerta tulette meille jälkiruualle ;). Teille osui kiva ilmakin kuvista päätellen, eilinen päivä olikin sadetta, onneksi, täällä kun ei ole kolmeen viikkoon satanut. Piristäviä tuollaiset pikku lomat ja yes sinut saatiin vieroitettua koneestakin. Minä lähden ihan juuri ruokabloggarin palkintomatkalle Haikon kartanoon, en ole ennen käynyt, katsotaan mitä löytyy. makoista kesän jatkoa, liian pian se menee, vaikkei valittaa saisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, kiitti sulle: Koukkuun jäimme! Aina palaamme Reposaaren Merimestaan syömään! Ja seuraavan kerran syysmyrskyillä. Siellä oli sitten hauska eräs miestarjoilija...ja ruoka mitä parhainta. Poikani tosin jätti loistavan seisovan pöydän väliin ja valitsi listalta etanant, mutta me muut sitä kalaa, kalaa...Ja kun siellä se uunissa valmistettu merilohikin oli niin mehevää. Tosin syön aina eniten graavia, mutta silti. Yksi paikan mittari minulla on muuten 'millaiset perunat' ja kyllä oli kiinteämaltoiset eikä mitään kuivunutta pintaa. Löysimme uuden suosikkivalkkarin etc. Vaikka mitä siellä tapahtui;)

      Ihanaa: Onnea♥ Minäkin haluaisin joskus Haikkoon...R. on ollut useasti...Jos jaksat, teeppä sieltä juttua.

      En pystynyt tekemään ruokakuvauksia siellä Merimestassa, kun halusin imeä yhdessäoloa ja paikan muuta tunnelmaa ja keskittyä herkkuihin.

      Poista
  12. Oi mitä tunnelmia ja kuvia ♥ Kiitos näistä Leena!

    VastaaPoista
  13. Ihania kesäisiä kuvia. Niin relaa ja kaunista. Uskon että olet todella viihtynyt. Meri on niin yksi elementtisi. Lukemasi kirja kiinnostaa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos. Olinhan juurillani ja heti lähti 20 vuotta) Rrrrkastan merta.

      Luet nyt yhtä vuoden yllättäjää...

      Poista
  14. Oih, meri, sinä ja TUO kirja!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, meri ja minä, mutta miten niin TUO kirja? Kaikki, KAIKKI, siis ovat jo sen lukeneet ja mun pitäisi vielä postata ensin sitä edellinen...oih.

      Ajattelin suositella kirjaa sinulle, mutta taidan oll myöhässä;)

      ♥♥♥

      Poista
    2. Äh, muutama vasta, ehdit hyvin!

      Aivan mahtava teos äideille ♥


      (ja miksei hyvänen aika iseillekin)

      Poista
  15. Luen blogiasi, olen laiska kommentoimaan. Kiinnostuin luvialaisuudestasi, olen itse syntynyt siellä ja viettänyt ensimmäiset vuoteni ja myöhemmin lomia mummulassa jne. Olen eräästä blogista löytänyt luvialaisen, joka osoittautui isovanhempieni läheisten ystävien lapsenlapseksi, kävin parisen vuotta sitten Luvialla näyttämässä tyttärelle juuriani ja katsomassa kadonnutta lapsuusmaisemaa. Voitko antaa pienen vinkin, minkä "kylän" tyttäriä olet?
    Nyt alkoi tehdä mieli Yyteriin ja Laitakariinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilaa mulle! leenalumi@gmail.com

      Olen ihan keskeltä kylää, mutta rakensin sitten exäni kanssa haja-asutusalueelle etc.etc. Ja nyt olen asunut täällä Keski-Suomen saarella vuodesta '85. Luvialla vielä äiti, sisko, isän hauta, ystäviä sekä kaikki niin tuttua, niin tuttua...

      Käytiin me nopeesti Laitakarissakin...

      Kerron meilissä enemmän, jos haluat.

      Poista
  16. Ihana rantapostaus ja kuvat,niistä näkee että oli ihana päivä:)Yyterissä olen kerran ollut lapsena mutta muistissa on vieläkin neihanat rannat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, niin täydellistä!

      Ne ihanat pitkät rannat, enkä roskan roskaa nähnyt...eli sitä arvostan. Parin viikon päästä siellä voisi illalla uida jo 'omassa seurassaan'. Sekin on koettu.

      Mun täytyy saada pian Merille Yyteri-kokemus, niin unohtaa Espanjan;)

      Poista
  17. Tuttu paikka minullekin, entiselle Yyterin lapselle. Hauskoja kuvia! Tänä vuonna jätin Yyterin väliin, koska Porissa käydessämme oli juuri kylmä ja tuulinen viikko. Reposaaressa ja Kallossa kuitenkin kävimme. Nuo paikat ovat ihan ainutkertaisia voimapaikkoja, jonne pitää päästä aina vaan uudestaan ja uudestaan luonnon ihmeellistä voimaa imemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, ihan hyvin voisin asua vaikka Yyterissä tai Reposaaressa. Pidän myös rajuista, kylmistä merituulista ja voisin elää kalalla..Täällä Keski-Suomessa syntynyt tyttäremme on nimeltään Meri...

      Palataan sinne aina vain ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka...

      Poista
  18. Juuri samanlaisissa fiiliksissä olin itsekin sunnuntaina, kun rakkaalla Vattajanrannalla kävimme! :) Se muistuuttaa hyvin paljon sinun Yyteriä

    Kun joku paikka on meihin niin syvästi vaikuttanut, muokannut jopa omaa psyykettä ja persoonaa (uskon), niin kyllä sen kosketus on melko pysyvää. Minäkin uskoin jo mielessäni haudanneen Vattajani, kunnes sunnuntaina sen rannalla kulkiessa,hiekkaa varpaiden välissä, kaikkia noita (vuosikymmenestä toiseen) rantaelämän iloisia ääniä kuullessa, meren tuoksun haistaen, aah, hullaannuin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, lumoavaa, että sinulla on kuin Yyteri vierelläsi.

      Eikö olekin kiintoisaa: Teimme paluutamme takaisin hiekalle ja omalle 'biitsille' samoihin aikoihin.

      Jäin vieläkin kaipaamaan meren tuoksua...

      Poista
  19. Yyterissä en ole koskaan käynyt, mutta tunnen sen maineen:))
    Kiitos viehkosta postauksesta, Leena-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, hurjan kaunis maine;) Sun pitäisi...

      Ole hyvä, Aili-IhaNainen!

      Poista
  20. Minulta on vielä Yyteri kokematta, näyttää kiehtovalta ja hyvin "epäsuomalaiselta" nuo hiekkasärkät. Ehkä jonain päivänä minäkin. :)

    Kiitos siis kierroksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, ja ranta on todella pitkä ja sitten ne dyynit, jos kaipaa omaa rauhaa. Me majoituimme melkein vesirajaan.

      Suosittelen! Taidankin lisätä tämän matkakohdevinkkeihini...

      Ole hyvä!

      Poista
  21. Oh! Meri, nainen ja kirja!


    Kuvat meressä lukemisesta saivat hymyn huulilleni. Terveiset myöskin Lapin tunturista, toinen miljöö, jonka taidamme jakaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, niin ja olen aina merenrannalla kuin eri, ehkä enemmän itseni...

      Tarkoituskin oli: Lukija ei jätä kirjaa missään;)

      Lapin tunturit: Kyllä! Jaamme aika monta samaa♥

      Poista
    2. Olipa hyvin sanottu! Olen tänä kesänä miettinyt samaa. Nyt huomasin tunturituulen ja horisonttiin jatkuvien tunturijonojen samankaltaisen vaikutuksen.

      <3

      Poista
    3. Näin me avarrumme ja löydämme uusia tähtiä elämäämme♥

      Poista
  22. Yyteri ja Reposaari ovat hurmaavia...
    mekin on joskus asuttu niillä seuduin!
    Yyterissä on nuoren perheemme kera otettu aurinkoa, uitu, evästelty,nautittu ihanasta yhdessäolosta ja meren tuoksusta. (sitä on aina vähän ikävä, sillä itse olen syntynyt toisessa merikaupungissa, Talvella laskimme hiekkadyynien muututtua lumidyyneiksi niiltä mäkeä!
    Reposaaressa seurasimme mm amerikkalaisen elokuvan:"Valkeat yöt" tekoa (se oli aika huikeaa kaikkinensa, Reposaaresta oli yritetty tehdä Siperiaa), oli joitakin suuria maailmanluokan tähtiä: ainakin Isabella Rosselini!
    Reposaaresta olen saanut yhdeltä paikalliselta taiteilijalta myös pannukakkureseptin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka N., meillä on sitten juuret samalla suunnalla.

      Oih, minulta uupuu tuo lumikokemus...Pitäisiköhän yrittää saada vielä sekin elämys...

      Isabella on ihana ja ehkä Reposaari voi filmillä talvella näyttää vaikka Siperialta, mutta arvaa, kummassa asuisin mieluummin;)

      Reposaaresta löytyy vaikka mitä pannukakkuresepteistä kaikkiin ihaniin merellisiin juttuihin. Mikä saari♥

      Poista
  23. Ihana postaus ! Itse en oo tuollapäin päässyt koskaan käymään ,mutta kovasti haluaisin...postauksesi jälkeen tuntuu että ensi kesänä on PAKKO päästä Yyteriin ;D

    VastaaPoista
  24. Olet viettänyt todellista 'laatuaikaa' meren äärellä, kuvat kertovat sen! :)

    VastaaPoista
  25. Heippa Sisko ja Hyvät Lukijat!!
    Taidamme sitten olla selvästi siskoksia, kun moni nytkin sanoi niin ja se on ennenkin kuultu, MUTTA meillä on muutama muukin yhteinen juttu kuin tuo samannäköisyys; kuulisitte, kun keskustelemme; kumpikin puhuu paljon, nopeasti ja kovaa (vaikka tuo sisko ei myönnä välillä puhuvansa kovalla äänellä) - minä myönnän puhuvani aina kovalla äänellä ja molempin puhevauhti varmasti hengästyttää monia, meille se on täysin normaalia. Mieheni ei vielä 34 vuoden yhteiselon jälkeen pysy mukana, vaan pyytää aloittamaan alusta ja hitaaaaammiiiiin... Ja kun siskon kanssa asutaan kaukana toisistaan, puhuttavaa on paljon. Ja sanoin viikonlopunaikana siskolleni, että "porukassa tyhmyys tiivistyy" eli taisimme saada toisistamme vauhtia. Minäkin intouduin tuolla Merimestassa flirttailemaan charmantin, harmaatukkaisen tarjoilijan kanssa (tai hän aloitti ja menin heti mukaan). Kenenkään muun seurassa en ole noin tehnyt kuin 30 vuotta sitten. ELI KIITOS SISKOLLE JA REIMALLE SEURASTA, oli mukava viikonloppu!! Tapaamisiin!!! Mukavaa kesän jatkoa:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisko, nyt sää veit mun coolin maineen;) Mää puhun paljon ja tiheästi SINUN kanssasi. R:n kanssa on ajettu kerran Pariisiin saakka niin että sanoin koko matkalla ehkä vain kymmenen sanaa. Eikä mitään riitaa, vaan on kiva olla joskus hiljaa...

      No kaikki johtui siitä kikkurapäisestä tarjoilijasta. Ja oiekastaan sää aloitit ja mää vaan peesasin;) Tehdään syksyllä uusiksi Reposaaren keikka. Kiitos itsellesi ja muistahan käydä Yyterissä uimassa, vaikka minä en olekaan siellä: Mukavaa suven jatkoa♥

      Poista
  26. Kesän parasta aikaa on tuttu hiekkaranta, auringon heittämät timantit kimaltavat laineilla ja vaimeat äänet sorisevat ympärillä, on tyyntä. Kesän nautinnoista parhaimpia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, sitä juuri ja nostalgia antaa oman bonuksensa.

      Poista
  27. Kuvista ja tekstistä välittyy ihana rento kesäinen tunnelma!

    Vaikka mä tykkään hiljasista ja rauhallisista rannoista tyyliin 'ei ketään näköpiirissä', tykkään myös kansoitetuista rannoista (paitsi semmoisista tyrkky&näyttäytymispaikoista). Ensinnäkään en tiedä lämpöisinä päivinä täällä lähellä yhtäkään tyystin hiljaista rantaa kesäkuusta elokuun puoliväliin, joten on paree nauttia siitä mitä tarjolla on.;) Mutta sitten mulle tulee myös semmonen olo, että ihanaa, että muutkin nauttii!:) Te olette ainakin nauttineet!:)

    (En tiedä oletteko siskokset hirveästi samannäköisiä, mutta suussa teillä on paljon samaa. Siis nyt tarkoitan ulkonäköä, mutta ilmeisesti myös muuten.;))



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, just siis tosi;)

      No minä olen sitä aution rannan tyyppiä, mutta Yyterissä kaikki taitaa olla toisin.Tyrkkyrafloatkin ovat syvältä.

      Kokeiles joskus käydä uimassa elokuussa kun koulut ovat alkaneet: Ei ketään missään ja koko ranta on sun.

      Täysin samaa mieltä, suu meillä on samanlainen;)

      (Meilaan sulle nyt.)

      Poista
    2. Joo, mä käyn uimassa pitkälle syksyyn ja viileempinäkin päivinä. Ja "omistan" rannat!:) Talvisinkin käyn, mutta sillon haluan isolle avannolle pumppuineen ja sielläkin yleensä on porukkaa.

      (Mä vastasin kans jo.:))

      Poista
    3. Mahtavaa! Sää olet sitten hiffannut tämän ilman mua;)

      Avantoon mua ei sais edes rahalla! Olen liian mukavuudenhaluinen tuollaiseen masokismiin...

      (Molemmin puolin;)

      Poista
  28. Minäkin olen huidellut nettien ulottumattomissa. Teki hyvää. Oli savusaunaa, jokiuintia, suojärviä jne. Mutta kivahan se on taas olla tässäkin ja lukea mitä se Leenakin on puuhaillut ja lukenut....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kovalevyn vaihtoa;)

      Savusaunan jätän väliin suosiolla, mutta jokiuinti ja suojärvet kuulostavat mahtavilta.

      Me pakataan taas kohta, mutta ehdin sitä ennen käydä varmaan katsomassa, mitä Mine on Suomessa puuhaillut.

      Poista
  29. Ihana postaus. Aivan elvyin noista Yyterin kuvista, vaikken ole tiennyt olevani mitenkään nuutunutkaan. Ilmeisesti Yyterissä lapsuuteni viettäneenä tarvitsen välttämättä annoksen Yyteriä joka kesä. Tämä oli nyt se ihana annos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos. Nauttikaamme annos Yyteriä joka vuosi! Se elvyttää, olet nuutunut tai et, sillä aivan tunsin kuinka tutulla hiekalla maatessani vuodet katosivat ja olin jälleen ihan teini. This is always worth visiting♥

      Poista