torstai 28. marraskuuta 2013

Torstai on toivoa täynnä, vaikka ei just nyt uskoisi, mutta onhan meillä kukat...ja kakut!

Tämä marrasihminen ei nyt pidä yhtään siitä, että lumi tuli, lumi suli ja sitten eilen putosi märkä pimeys jo iltapäivällä kello kolmen aikaan ja tänään myös. Jos marraskuu olisi vain tätä, en sitä ylistäisi, mutta kun tämä on vain joku ohimenevä, nopea vaihe, lupasi Lumimies. Kohta saan kuulemma jo takuukylmää ja paljon lunta. Uskokaamme häntä;)
Tiistaina oli upea kuurakeli ja lähdimme kuvaamaan Päijänteen rantojen jäätymistä, jota oli tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä...No, tiistaina ehdimme jo vähän kuulla jääurkuja, kun ne soittivat vasten kaisloja yrittäen niitä kahlita ja luulimme, että voisimme jo samalla viikolla kuvata tätä:
Kuva on parin vuoden takaa marraskuulta ja muistan vieläkin sen musiikin.
Onneksi ehdin ottaa muutaman kartiovalkokuusikuvan ennen keskiviikon loskaa. Tässä 'mörrimöykky', jonka tarinasta voit lukea enemmän täältä

Ja sillan toisen pään siro, nuori, aivan erilainen yksilö.
Jouluruususta huomasi, että oli jo aika kylmä. Minä otin kaiken irti pakkasasteista ja tein nopsaan
lintu&oravakakun. Kakkuvuokaan ensin vaikka kuorittuja hasselpähkinöitä, manteleita ja sitten kerroksittain pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Kaadetaan sula kookosrasva, tasan yksi paketti, päälle ja annetaan olla kannella peitettynä ulkona jäätymässä. Otetaan muutaman tunnin kuluttua kakku sisälle, valellaan hiukan kuumaa vettä vuoan päälle, että saadaan kakku irtoamaan ja kumotaan valmis teos lautaselle.
Ei mennyt kauaakaan kun yksi kurreista jo oli nauttimassa hämärän hyssyn ateriaa.
Ja tässä menossa aamianen eilen aivan lumettomana, harmaana päivänä.
Tässä suven poikanen, jonka Meri sai pelastettua pulasta paikassa, jossa he olivat viettämässä viikonloppua. Orava vaikutti ensin kuolleelta, mutta...voisiko sillä olla kyky esittää kuollutta selvitäkseen surman suusta...Meri soitti jonnekin villieläinpelastukseen ja sai ohjeet miten toimia, kunnes he olivat valmiit seuraavana päivänä vastaanottamaan pienokaisen.
Nyt jo syödään ja sen jälkeen tietysti
otetaan kunnon unet. Minusta tämä pieni on niin liikuttava ♥ Tarinalla on onnellinen loppu, sillä eläinsuojelu otti oravan vastaan ja kuntoutti sitä, ja olivat niin fiksuja, että jopa ilmoittivat milloin se oli päästetty takaisin luontoon.
Nyt kun kelit ovat jo toista päivää, mitä ovat, on pakko lakata marisemasta ja alkaa muistaa, mitä on tulossa. Kollasin vanhoja kuvia ja kun löysin tämän, muistin ihanat Princettiat. Ei sitten muuta kuin sellainen Viherlandiasta noutamaan.

Minusta tämä valkoinen, iso Princettia on kaunis. Kukasta tulee aivan lumihiutalemainen tunnelma ja sitä minä tässä nyt kaipaan, lumihiutaleita...
Olkoon viikon valomme nyt vaikka tämä Sarpun Harry Potter -kakku. Leipomisohjeen löydätte blogista Tyrniä ja tyrskyjä. On Sarppu vain aikamoinen maestro keittiössä ja me kaikki, kirjahullut etenkin, kiitämme ♥
Viikonloppuna vaihtuu kuukausi ja pääsemme vihdoinkin fiilistelemään reippaasti joulua. Minä taidan kyllä aloittaa joulukuun Koskisen Rasputinilla, mutta sen jälkeen on paaaaljon vuoden viimeiseen kuukauteen liittyvää, eikä vähiten kirjoista. Oli muuten ilo lukea päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläisen arvio Pelon kirjasta Jokapäiväinen elämämme. Hyasinttikuva on Sarin joulublogista ja sieltä voitte lukea lisää Princettiasta.

Kiidän jo aamusta aikaisin asioille, joten toivotan kaikille tähtien valoa, kynttilöiden lämpöä ja rauhaisaa viikonloppua ♥

Love
Leena Lumi

48 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Pioni, eikö vain. Käys katsomassa teko-ohje, jos vaikka...;)

      Poista
  2. Onpa ihania kuvia! Mukavaa piristystä tähän pimeään marraskuun iltaan, kun tuuli kolistelee nurkkia. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna. kiitos. Kiitos samoin sinulle: Selvästi kuulee, että on menossa sään muutos, aivan tunnen lumen tuoksun...

      Ole hyvä ♥

      Poista
  3. Täällä on viritelty valot, kalenterit ja joulusukat. Syöty eka satsi pipareita ja ostettu pikkujoululahjat lauantain perheen pikkujouluja varten. Jouluradio kun vielä aloittaa, niin jouluttelu saa alkaa täysin palkein. Maanantaina lähden tosin reissuun, joten mies pitää ohjeistaa tontun töihin. Ja ensi talvena omassa kodissa otan tuon orava-kakkusi ohjeen käyttöön. Toivottavasti meidän pihalla elää monta oravaa. Ovat suloisia!

    ps. Myös Helmi-pupu sai oman joulusukan häkkiinsä. Sinne kuulema ilmestyy jouluherkku jokaisena yönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, hyvänen aika teitä;) No, minä olen tullut hulluksi ledeistä ja nyt en saa sitä sanaa edes tässä talossa mainita ainakaan vuoteen. Kynttilöitä, niitä oikeita palaa jatkuvasti ja tänään tuotiin lisää. Me vasta SUUNNITTELEMME koko päivän piparinpaistoa eli kaikki rasiat täyteen. Valmistaudun joulupytään taas uudella kalaruoalla ja kalaa on aina viidellä sortilla. Mutta sinne on vielä vähän matkaa...

      Tuo kakku on kätevä ja ruokkii niin lintuja kuin oravia eikä tule riitaa kun likellä on iso lintulauta täynnä pähkinöitä ja auringonkukkia ja sitten on vielä tuo oravien pähkinäjuttu, jonka niistä suurin osa osaa avata itse. Yksikin seisoo siinä pystyssä ja pitää takajalallaan kantta auki niin kauan kuin syö. on aika poikaa!

      Mukavaa reissua ja viikonloppua!

      Poista
    2. Näistä tarinoistasi tulee hyvälle mielelle! Tarjoat oraville ja linnuille kakkua, oi mitkä iloiset kestit! Ja tuo pikkuruinen oravanpoikanen, sillekin koittaa eka joulu :) Ja vielä tuo Potter-kakku! Makoisaa luettavaa.

      Poista
    3. Tuulia, kiva kuulla, sillä kaikkihan me jostain hyvän tuulemme etsimme. Jos saan olla edes pikkarainen valonkantaja, se on ihanaa. Se on siis oikeesti kakku;)

      Poista
  4. Mä jo niiiiin kaipaisin kylmää, mutta tänne ei kait vielä...

    Ai, luet Rasputinia. Mä en ole vielä varma luenko. Annan varmaan, niin kuin melko usein, Finlandia-humun laskeutua ja sitten rauhassa haen kirjastosta. Ja kaupastakin silloin vielä saa, jos omaksi haluan. Mä olin juuri Pietarin tunnelmissa Mäkelän ja Pushkinin enkelin kanssa.
    Täytyy muuten laittaa tuo tyttökirja kirjan nimi ylös!:)

    Ihanat oravakuvat!

    Ihanaa kuunvaihdetta ja viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, luonto lupaa, tunnen lumen tuoksun, sitten tulee kuura, mutta jo taas kohta vesikelit. Lupaa, mutta ei anna. Lunta. Talvea. Lumen valoa!

      Minua ei useinkaan F-humut kiinnosta, sillä olen tuskin koskaan heidän kanssaan samoilla linjoilla, jotka siellä päättävät, mutta on siellä nyt joku ollut tajuissaan, kun Pelon kirja on ehdokkaana. Kerron sitten krijasta, su tai ma. Osaat lukea minua rivien välitkin.

      Mikä Mäkelän Pushkinin Enkelit? Siis kiinnostava Hannu Mäkelä? Kerro kaikki;)

      Tyttökirjakija on super!

      No eikö vain...Tuollainen minua vie.

      Kiitos samoin sinulle molempia!

      Poista
    2. En kerro kaikkea!;) Mutta juuri tuo Hannu Mäkelä ja taitaa olla hänen uusin (aikuisten)kirja Puskinin enkeli.:)
      Mä yleensä löydän F-ehdokkaista jonkun mikä kiinnostaa mua. Tällä kertaa niistä mitä en ole lukenut (suurin osa, kun en lue yleensä niin nopsakasti uutuuksia..), niin ajattelin joskus myöhemmin katsastaa, ja ehkä lukeakin Herodeksen. Mutta nyt menen lukemaan sun kirjoituksen Rasputinista, jos vaikka siitäkin kiinnostuisin...

      Poista
  5. Niin kauniita, pysähdyttäviä luontokuvia Päijänteen rannalta. Voi tuo pikkuoravainen on niin suloinen. Teit todella hienon kakun, kyllä eläimet kiittävät!1Pitäisköhän minunkin..Ehkä Pilkku löytää sen tai Lötjänen.
    odotan myös sydän karrella luta, pakkasta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos. Tuo kakku pitäisi laittaa niin ylös. että Pilkku ei siihen pääsisi, mutta minusta tuntuu, että Pilkku on aika vauhdikas ja kookaskin, joten...osta talipalloja linnuille;) Laita oraville tuollainen pähkinäsyöttöjuttu...ne oppivat sen itse avaamaan. Ainakin Viherlandia myy tätä hyvin toimivaa: olen ostanut jo äidille ja siskollekin kun Porin puolesta ei löydy vastaavaa.

      Pakko tulla lunta. Marraskuu on marraskuu, mutta joulukuun on oltava luminen.

      Poista
  6. Ja täällä tuulee, katsahdan ikkunasta, näen Raatihuoneen edustalla joulukuusen huojuvan. Toivottavasti pysyy pystyssä.
    Vaihtelevat säät, mutta joulukuu alkaa kohta ja kai valkoisena.
    Upea tuo kirjakakku, jotkut vain osaavat ja ovat taitavia.
    Valkoista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, meilläkin eilen, mutta nyt on kuuras odottavuus ilmassa. Sinullahan on siellä kaunis pikkukaupunkinkymä.

      Luvassa on kuulemma lunta.

      Minä en tuota edes yritä, mutta ihailen sitäkin enemmän.

      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
  7. Siis on tuo kirja vai kakku? Mikäli kakku, niin onpa mahtava! Voi miten ihanat kurrekuvat! Tuo pikkuinen on itse suloisuus! Kauniit kukkaset ja talvikuvat. Mukavaa torstai-iltaa, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, se on kakku! Jos klikkaat auki Tyrniä ja tyrskyjä, löydät reseptin...;) Oravissa on jotain niin pörröisen suloista ja kaiken huipuksi ne jopa tuntevat sen, kuka niille pähkinöitä vie: Nyt Lumimies opettelee puhumaan niille oravakieltä mun äänellä;) Kiitos.

      Kiitos samoin ja kaunista viikonloppua sinulle ja Mikille suukkoja.

      Poista
  8. Voi noita oravakuvia! <3 Mekin tänään lenkillä katselimme pitkän aikaa puussa keikkuvaa oravaa. On aika veikeä näky, kun isokokoinen urosschäfer katselee oravaa ihan hiljaa ja ihmeissään kuin pieni lapsi. :D

    Postasin muuten tänään semmoisesta kirjasta, joka sinun lumi-ihmisenä pitäisi ihan ilman muuta lukea, ellet ole vielä lukenut. Kirjan nimikin on Lumi, ja siinä sataa ihan valtavasti lunta. On siinä paljon muutakin, ja se on valtavan hieno. :)

    Hyvää viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos. Voin kuvitella schäferin tekevän just noin ja pää vielä veikeesti vinossa. Olgallekin oravat olivat kuin kavereita ja vesikuppi parveekkeela jaettiin sulassa sovussa. Ikinä ei Olga hätistänyt oravia pois. Schäfer oikealla omistajalla on lutunen kullanmuru ja sinulla on takuulla näin.

      Sara, mää kurkkasin sitä, mutta kun vaivaa, että en ole sitä lukenut. Olen halunnut sen omaksi, mutta en ole vielä löytänyt. Siis OMAKSI. Tulen lukemaan heti kun kotiudun kaupungilta. By the way, minä sen kuitenkin Katjan listaan laitoin, mutta varmaan moni muukin. Muut olinkin lukenut, mutta just tuota en.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  9. Aivan ihana postaus kerrassaan Leena ♥
    Voi tuota kurrelasta.
    Mun pitää kans tehdä tuo lintuorava kakku ainakin joulun aikaan pihalle.
    Upeat kuvat, tykkäsin todella koko jutusta eli paketista tästä.
    Kiitos ja hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, kiitos.

      Kaikki vauvaeläimet ovat liikuttavia, mutta monet vielä isoinakin. Piädn jokaisesta meidän oravasta ikään ja säätyyn katsomatta;)

      Se on siitä mainio, että on riittoisaa ja eläimillä on puuhaa siitä syödessä. Kiva tietty, jos se ei peittyisi kokonaan lumeen.

      Kiitos, kiva kuulla. Tämä tosin on revitty pettymyksestä keliin, mutta ehkä hain itselleni lohtua...

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle.

      Poista
  10. Heippa ja hyvää huomenta (6.15)
    On aina niin kaunista, kun lumi peittää maan ja puut. Toivottavasti mekin saamme tänne pian sitä. Kaipaan valkeaa, koskematonta lumen pintaa. Todella kaunis kuusi, enpäs ole moisesta koskaan kuullut. Noita minäkin voisin haluta pihalleni, vaikka en mikään puutarhaihminen ole. Siis rakastan katsoa, vierailla ihanissa puutarhoissa, mutta itsellä ei ole ollut siihen voimia perustaa. Ja onko mitään ihanampaa kuin pikkuoravat!! Itku pääsi tuota nukkumakuvaa katsellessa. Ihanaa, että tarinalla oli onnellinen loppu.
    Mukavaa uutta päivää kaikille!! Ja huom! sunnuntaina on ensimmäinen adventti.
    Lämpimin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Myy, mitä sää noin aikaisin oot ylhäällä! Minä tässä nyt vain sen yhden menon takia...

      Se on ja sitä Luvialla kaipasin monta pitkää vuotta. Muista enimäkseen vain mustat joulut ja talvellakin hihdin pelloilla, joissa sukset töksähtelivät savipaakkuihin.

      Kartiovalkokuusi eikä kasva kuin kahteen metriin. Meillä noita nyt kai about 10. Jos tuollaisia laitat, minä annan sit tarkat ohjeet, sillä on näiden kanssa keväällä tuollainen 3-4 viikon pelinpito. Paitsi ei enää sitten kun ovat aikuisia.

      ...mutta sen jouluruusun istutat sitten ensi keväänä.

      No, hän on orpo. Ihan orpo. Toivottavasti elelee nyt jossain onnellisena äitinä tai isänä.

      Kiitos ja kiitos psta. Käy ainakin isän haudalla ellet kirkkoon mene.

      Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinne!

      Poista
  11. Lumimiehellä mahtaa olla salattua tietoa, sillä meidän sääkartallamme koko joulukuu näyttää leudolta. Eilen löysin kukkapenkistä esikon, joka oli kehittänyt nuput, se oli jotenkin liikuttavaa. Jouluruusu näyttää viluiselta, mutta taitaa olla ihan elementissään. Meilläkin on oli viime kesänä seikkailu oravapienokaisen kanssa, se oli tosin pienempi kuin tuo kuvien veijari, maitopoikanen vielä. Mutta onneksi se pääsi Korkeasaareen oravalaan hoitoon ja lopulta vapauteen luonnonsuojelualueelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, hänellä on usein;) Leuto joulukuu voisi olla ihan kiva,kunhan se olisi -5 ja paljon lunta. Meillä ovat kaikki erimerkkiset syreenit lykänneet silmuja ja villiorovokit (jaloista siementyneet) kukkivat siellä täällä.Jouluruusukin on vielä nupuilla, mutta ei takuulla aukaise nuppujaan. Huomasin, että se oli jo saanut kylmää eli just tuo kuva.

      On mahtavaa, että Suomessa ei väheksytä luonnon eläinten hätätilanteita. Meillä on nyt jo kaksi hyvänmielen oravamuistoa, sulla ja mulla.

      Viikonloppua!

      Poista
  12. Ihana tuo pikkuorava ja kiva kuulla että loppu hyvin:) Tuo lintukakkunnen on myös hieno!
    Eilen suurlähettilään vastaanotollakin oli niin kuuma että hiki vain valui...Tänään viileämpää mutta huomisesta taas lämpenee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain. Suomessa on hyvä tuo, että luonnoneläimiäkin otetaan huostaan ja ne hoidetaan kuntoon ennen luontoon päästämistä.

      Voi hyvänen aika sentään: Muuta Suomeen!

      Viileämpää viikonloppua!

      Poista
  13. Liikuttava pienen oravan tarina, jolla on onneksi hyvä loppu.

    Ihmiset suhtautuvat kovin erilailla luonnon eläinten kohteluun. Meillä rivitaloyhtiössä kiellettiin tänä syksynä lintujen ruokinta, josta tuli niin suuri suru, että jopa valvoskelin. Kului noin viikko ja yksi aktiivinen naapuri vetosi kaupungin järjestyssääntöön, joka antaa mahdollisuuden lintujen ruokkimiseen tietyin edellytyksin. Arvatenkin olen iloinnut, kun sillekin asialle tuli hyvä päätös.

    Kiitos, kun annoit kakkuohjeen, täytyy tehdä se lintujen ja oravien iloksi.

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja R:lle! Ihanaa, joulu on tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, emmekö me kaikki rakasta onnellisia loppuja...

      Luoja varjele, että tuo asia ei kohtaa äitiäni, joka on isän kuoleman jälkeen muuttanut rivitaloon. Hän on suuri lintujen ja oravien kaikkien luonnoneläinten ystävä...Eikö tajuta, että suuri osa laululinnuistamme pysyy hengissä vain ihmisten ruokinnan avulla. Äitini on niin innostunut, kun hänellä käyvät mustarastaat ja meillä sama. Loppu hyvin kaikki hyvin, toivottavasti tietyt edellytykset eivät määritä pähkinä- ja auringonkukkakiloja, sillä pikkulinnun on syötävä moninkertaisesti oman painonsa edestä Suomen talvessa päivän aikana selvitäkseen hengissä seuraavaan aamuun.

      Kiva, että saat tarjota tuota kakkua. Ole hyvä. Kun laitat kahvikakkuformun melkein täyteen noita hasseleita ja muita, se yksi kookospaketti riittää just tasan.

      Kiitos samoin sinulle & co! Ihana, ihana, kaivattu joulu...ja Oi jouluyö!

      Poista
  14. Oi ihme ja ihanuus, miten sulla on niin lutusia kuvia blogissasi! Olin ihan myyty jo niistä hiirikuvista. Niin oli komia se pikku hiiri, turkkikin niin kauniisti osin toffeen väriä ja sitten muuta ruskeaa, ja ne korvat, oih, upeat. Kuinkahan monelle olen niitä kuvia jo näyttänyt. Sitä hiirtä on kuule ihailtu!

    Ja nyt toi söpöläinen orava, oikea pikkumurunen. Hyvä kuulla, että kurren poikanen pääsi kuntoutukseen ja sieltä luontoon.

    Olen yllättynyt, kun tänä vuonna marraskuussa on niin usein aurinkoista. Ainakin täällä Hgissä paistaa usein. Tänäänkin ihailin auringonlaskua tuolla rantsussa. En ole yhtään talvi-ihmisiä, mutta paremmin menee kuin yleensä kaiketi auringonvalon takia. Ulkoiluilmat on hyvät, kun ei ole lunta. Mä kun en pidä juurikaan lumesta, pelkään liukastumisia.

    Onnellisia luontohetkiä ja tunnelmallista adventin aikaa!

    Sanna A.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minähän olen heikkona kaikkeen lutuseen alkaen lurppakorvaisten koirien silmistä, siitä meripihkanvärisestä katseesta, kaikkeen lutuseen ja se käsittää oravat, linnut, hiiret, linnut, ketut, ponit...paljon.

      Mulla on nyt menossa tällainen viikko, kaipaan lutusuutta...Hiirestä on tullut kuuluisa, sillä olen saanut myös privaattiviestiä kuvista ja välittänyt edelleen Pekalle.

      Merenrannalla paistaa aina eniten. Vaikka en ole aurinkoihminen, kaipaan länsirannikolta juuri rospuuttoaikojen aurinkoa, mutta en mustia jouluja. Teitä hemmoltellaa. Aivan kuin Helsiinki olsii kaikki. Minä olen maalaisflikka ja taisin Porin ja Luvian jälkeen löytää paikkani täältä Suomen ihanimman pikkukaupungin saarelta.

      Siis sinä Sanna A, et ole talvi-ihminen? Oletkohan nyt sama Sanna kuin otaksun, mutta kun mun taide-Sanna on myös Sanna A. Minä rrrrrakastan lunta....kuivaa puuterilunta. Loska on masentavaa, mutta sitä Keski-Suomessa on yleensä onneksi vähemmän kuin vaikka länsirannikolla.

      Minulla on nyt varmaankin 2 x Sanna A. = Ihanaa!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Joskus on marraskuussa luntakin pysyvästi. Eräs lähes 50 vuoden takainen marraskuun lopun muistan aina, kun 10 vuotta täytin. Silloin oli valtavasti lunta ja jää kantoi järvellä, kun luistelimme.

    Ihana tuo oravanpojan kohtalo ja nuo kuvat siitä!
    Toivotaan jo pysyviä pakkasia ja luntakin hieman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, sekin on täällä koettu, mutta myös se marraskuu, jolloin oli kuin täyssyksy eli ei yhtään kuuraa, ei kylmää, vielä marraskuun vikana päivänä ja joulukuun ekana alkoi talivi. Täällä alkoi kerran talvi lokakuun 16. pnä. Tyjensimme kompostin 15.10. ja 16.10. kasa oli umpijäässä. Se oli pitkä talvi.

      Kiitos. Niistähän ei voi olla pitämättä.

      Toivotaan, toivotaan, että saamme lumisen maan...

      Poista
  16. Ihana ihana tuo pieni oravanpoika. Ja tuo kakku on todella mainio. Täällä lounaisrannikolla on tänään pakkasta ja elän toiveessa, että saisimme tänään hieman lunta.
    Nautinnollista joulun odotusta oravien ja lintujen kera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risa, hän on, hän on. Arvaa mitä;: Meillä pyryttää lunta!!! Teemme lähtöä lenkille...lumipyrylenkille.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  17. Ihana postaus. Jouluruusut on ihania. Minulla kukkii kanssa ulkona yksi ja sisällä 3. Saa nuo kolme viedä sitten ulos keväällä muiden joukkoon : )

    Oravat on ihania. Siirikin rakastaa niitä yli kaiken : ) Sen lempipuuhaa on kurkistella niitä meidän terassilta tai sitten kodin ikkunoista : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erjuska, kiitos. Minulle siitä on tullut ihan joulun ykköskukka ja kakkonen on valkoinen amaryllis tai sitten Princettia, valkoisena tai pinkkinä. Oi, miten kukan terälehdet ovat kestäneet kylmät yöt...toivottavasti olet kuvannut, sillä minä tulen nyt;) Minäkin istutan kaikki ulos, vaikka kuinka olisivat rauskuja toukokuulla. Jos on hyviä vinkkejä viedä jouluruusu kevääseen: Kiitos otetaan vastaan!

      Uskon, sillä koirat vain voivat tottua niihin kuin johonkin pieneen uuteen perheenjäseneen;) Kuvittele nyt, kun Olga tykkäsi olla meidän isolla parvekkeellamme vanhempana paljon ja meillä ovi ylötä päivää auki suviaikaan sinne, niin kurret lampisvat siellä kun iäkäs suuriruhtinatarr veteli unia. Jos Olga oli hereillä,. hän ei ikinä edes yrittänyt jahdata oravia. Tässä taas yksi syy, miksi niin pidän koirista...Arvaa onko talo vähän tyhjä: Odotan joulua ja Merin koiria tänne.

      Poista
  18. Kiitos kivasta ja kuvarikkaasta plokkauksesta ja hyvää viikonloppua täältä sateisesta Turusta. Käytin hyväksi sadepäivän ja olin joulumuorin salaisilla asioilla kaupungilla. Joulumuori on hyvin, hyvin tyytyväinen. Nyt haistelen kinkun tuoksua ja kinkun lisäksi on luvassa perunamuusia...kynttilänvalossa ja hyvässä herraseurassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä. Tämä kooste oli ainoa mihin ehdin;) Oooh, sullahan on hyvin joulunodotus mallillaan: Me vasta ruokapuolta suunnittelemme. Tuo hyvä herraseura kuulostaa antoisalta.

      Poista
    2. Tämä hyvä herraseura löytyi yli yhdeksän vuotta sitten Leviltä. Minun saarimieheni...toi minut pohjoisesta tänne Turkuun. Huhtikuun lopussa tulee 10 yhteistä vuotta täyteen ja juhlistamme yhteiseloa Venetsiassa ;)

      Poista
    3. No niin sitä pitää! Venetsia on kirjoissa ollut monenmoisten tapahtumien näyttämö. En nyt taida suositella sulle mun Venetsia -suosikkejani ollenkaan, vaan päästän teidät matkaan ilman ennkkorasitteita.

      Meille tulee jouluaattona täyteen jo 28 vuotta...Me vietimme 20 vuotishääpäivää Italian Decenzanossa, kymmenvuotishääpäivästä en muista mitään, mutta kolmekymmenvuotispäivät juhlistamme jossain alppimaassa tai ehkä jopa alpeilla. Huhtikuu on ihana kuukausi lähteä reissuun, sillä se kuukausi on Suomessa ainoa, josta en pidä. Ja Keski- ja Etelä-Euroopassa on just silloin kaikki niin sopivaa, suorastaan täydellistä. Ennen kuin huomaatkaan on huhtikuu...

      Poista
  19. En ole taide-Sanna. Mun varmaan pitää ruveta Sanna Beeksi. Ei, mä olen Susanna A. Montakohan Susannaa Aata täällä liikkunee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, täällä on monta Sanna -nimistä, mutta minulle komettoi usein Sanna A., joka pitää talvesta, joten siitä päättelin, että nyt ei sama Sanna. Susannaa on muistaakseni myös pari...Tervetuloa kuitenkin toistekin!

      Poista
  20. Veikeä orava ja ihania kuvia. Saitte varmaan jo uutta lunta? Täällä tuli eilen lempeä sentin kerros, mutta aamu toi sitten vesisateet. Nyyh. Onneksi on kuitenkin joulukuu ja meillä on tänään varaslähtö joulutyttö A:n kahdeksanvuotisjuhliin. Meille tulee kymmenkunta tokaluokkalaista tyttöä, luvassa on mm. aarteen etsimistä ja sokkopiirustusta sekä tietenkin suklaakakkua, jäätelöä, karkkia, popcornia jne. Ja pinjata!

    Hyvää alkanutta joulukuuta, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, meillä on nyt lunta jo melko paljon. Eilen ensimmäiset kunnon lumityöt.

      Iloisia joulutytön ennakkosynttäreitä! Nyt olen jo tilassa, jossa kaiholla kaipailen lastenkutsuja, vaikka joskus pidinkin niiden järkkäämistä joulun ja uudenvuoden välillä rankkana.

      Kiitos samoin sinulle, Katja!

      Poista
  21. Voi, tuon pikku höpsön kuvista näkee niin selvästi yhtäläisyyden oravan ja ihmisen lasten välillä. Tälläkin on ainakin neljä numeroa liian suuret käpälät tuossa kasvunsa vaiheessa. Liikuttavan suloinen on hän. Ja ihana tytärkin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili ja minä taas olen ihan höpsönä näihin höpsöihin;) Ihailen niissä kaikkea tassuista korviin ja sitten niillä on ihan omat luonteensa...

      Meri on Meri on...Tässä häntä lisää http://leenalumi.blogspot.fi/2013/08/meri-ja-meri-koiruuksia-ja-niiden.html

      Kiitos.

      Poista