sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Rosamunde Pilcher: Talvipäivänseisaus

Niin oli ollut aina. Jopa ennen murrosikää. Carrie oli tottunut ja oppinut hyväksymään sen, ettei pystynyt puhumaan äidin kanssa, ja että heidän välillään oli ehkä jopa vastenmielisyyttä.  Kun hän oli ollut muissa perheissä ja nähnyt kuinka niissä käyttäydyttiin, tämä tietoisuus oli vain voimistunut, ja ellei isää olisi ollut, hän olisi saattanut varttua tietämättä, millaista on rakastaa tai olla rakastettu.

Joulun kaksi alusviikkoa luin hitaammin kuin ikinä eli en vain jaksanut kuin muutaman yön hetken. Valitsin kirjaksi jotain ei niin minulle ominaista eli vähän romanttista, mutta asiaa kohensi huomattavasti se, että kirja on ehkä lumisin ikinä lukemani, kaikki tapahtuu Skotlannissa ja kirjailija muistuttaa tyyliltään Maeve Binchyä, jonka alkupään kirjoista etenkin olen kovasti pitänyt. Luin Rosamunde Pilcherin teoksen Talvipäivänseisaus (Winter Solstice, WSOY 2000, suomennos Anja Meripirtti).

Tarinassa on kaunis klassinen kaava, jossa kirjan eri henkilöt kertovat omissa luvuissaan elämistään ja niiden karikoista. Pääosassa on entinen näyttelijätär, boheemi Elfrida Phipps ja hänen koiratarhalta pelastamansa sekarotuinen Horace –koiransa. Tarinan myötä kertojat lisääntyvät kukin tahoillaan. Mukaan tulevat Carrie, Carrien sisarentytär Lycy, Oscar, Sam, Carrien sisko Nicola ja heidän äitinsä Dodie.

Kirjan iso tragedia saattaa Elfridan ja Oscarin yhteen ja monen sattuman kautta he päätyvät viettämään joulua Skotlannissa, jossa tuntuu satavan lunta kaiken aikaa. Carrien itävaltalainen ihmissuhde on ajautunut karille ja hän on palannut Lontooseen, mutta ei kestä pinnallista äitiään yhtään enempää kuin äitiään muistuttavaa sisartaan:

Sisaret silmäilivät toisiaan. He eivät olleet koskaan olleet läheiset, eivät koskaan olleet ystävät, eivät koskaan uskoneet salaisuuksia toisilleen. Ja Carrien mieleen juolahti, että vanhetessaan Nicola oli alkanut yhä enemmän muistuttaa äitiä. Sama pituus, sama siro vartalo, paksut tummat hiukset. Sama pieni, pahantuulinen suu. Rinta rinnan heitä olisi helposti voinut erehtyä luulemaan äkäisiksi pikku kaksosiksi.

Tarinan kuvio vahvistuu kun Carrie ja Lucy, rakkautta vaille jääneet, myös erään sattuman kautta lähtevät viettämään joulua lumiseen Skotlantiin. Lopulta sama viktoriaaninen talo ottaa heidät kaikki hellään huomaansa ja lukijan on helppo arvata, että lopusta tulee onnellinen.

Tietenkään Talvipäivänseisaus ei ole elämäni kirjallinen helmi, vaan se kuuluu samaan sarjaan kuin suvilohtukirjani Onnen mahdollisuus, joskin minusta Mitchardin kirjat ovat otteeltaan rohkeampia. Silti: Talvipäivänseisaus puoltaa paikkaansa tietyssä tilassa ja minulle se oli aika, jolloin päivät olivat niin täynnä kaikkea jouluun liittyvää, että en iltaisin kerta kaikkiaan voinut keskittyä lukemaan mitään vaativampaa. Halusin vain olla Pilcherin lumisessa Skotlannissa ja mukana tarinassa, josta kaiken aikaa arvasi, että mitään kauheaa ei ole tulossa ja lopulta kaikki, ihan kaikki järjestyy. Siis Talvipäivänseisaus omaa kaikki täydellisen lohtukirjan tunnukset olematta silti tylsä. Kun itsellä on liiankin jännittävää ja kaiken huipuksi vielä tiedossa lumeton joulu, tällainen hidas lukeminen ja hidastempoinen, luminen kirja voi olla just se ainoa oikea, jonka tarinaan voi kääriytyä kuin vanhaan, rakkaaseen suosikkihuopaan ja takuulla likellä tuoksuu kuuma kaakao.

Minusta tämä suloinen Pilcherin kirja kiteytyy niin hyvin Elfridan ja Lucyn erään lumisen aamun keskusteluun:

”Katso”, Elfrida sanoi, meni edeltä huoneen poikki ja istahti ikkunapenkille. ”Tämä on niin ihmeellistä, että minun oli pakko herättää sinut katsomaan. Pelkäsin että lumisade olisi lakannut etkä näkisi sitä. Mutta se näyttää ihan samalta kuin silloin kun minä heräsin.”

Lucy istahti hänen viereensä. Hetken kuluttua hän sanoi: ”Ihan kuin sellaisessa lasipallossa, joka minulla oli. Se oli täynnä vettä ja siinä oli pieni kirkko, ja kun palloa ravisti, tuli lumimyrsky.”

”Juuri sitä minä ajattelin. Mutta nämä hiutaleet ovat valojen takia kullanhohteisia, ihan kuin kultaisia täpliä.”

Lucy sanoi: ”Tuollaista ihmiset piirtävät joulukortteihin eikä ikinä uskoisi, että sellaista voi olla.”

Näin kauniin kuvan löysin Pinterestistä sommiteltuna Talvipäivänseisauksesta

20 kommenttia:

  1. Rosamunde Pilcher sellaista hyvän oöon anglofiilistä tunnelmaa osaa kuvailla, hän hyvin kuvailee eri sukupolvien välistä suhdetta. Kiva että muutakin käännetään suomeksi, eikä vain Simpukankerääjät. Cornwallissa hänen kotinsa, kuten Daphne du Maurier. Se näkyy maisemakuvailuissa, antaa oman tunnelmansa. Tämän sukupolven naiset kirjoittivat loistosti, vieläkin heitä voi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, hyvä sinä! Tätä kirjaa lukiessa oli kuin lomalla...Skotlannissa.

      Lueppa Maevy Binchyn Ystävyyden piiri, ellet ole lukenut.

      Poista
    2. juu, sinne sitten kun Oscar yksin leskenä. Pilcher asunut skotlannissa, hänellä aina joku koira mukanamme kirjoissa.

      Poista
    3. Taidanpa lukea häntä lisääkin...

      Poista
    4. Englantilaista ystäväni jotka lähettävät paketteja, asuvat Hamshiressa (kuten kirjan Elfrida ajattteli vietää vanhuutensa).

      Poista
    5. Hienoa, nämä kirjat tuntuvat varmaan sinusta sitten hyvin houkuttavilta ja tutuilta. Minulle uutta sekä Pilcher että Skotlanti, mutta toinen on nyt korkattu ja toinen aikanaan.

      Poista
  2. Kiiitos taas kirjavinkistä; ihana, kun kirjoitat niitä tilanteita tai fiiliksiä, mihin nämä kirjat käyvät!
    Aloitin uuden pöytäkalenterin sivun otsikolla: leenalumin kirjavinkit. En ehdi lukemaan valtavasti, mutta vinkit ovat aina tervetulleita. Melkoisen monta kirjaa olen vinkeistäsi lukenut. Yöpöydällä on kymmenisen kirjaa, joista voi valita fiiliksen mukaan, runoja, dekkareita, romaaneja ja muutama elämäntaito-opas.

    Lisäksi olen saanut blogistasi ilmeisen hyvän ruokapaikkavinkin Jyväskylästä. Harmi, kun olin siellä käydessä niin kipeä, ettemme voineet sinne mennä, mutta ehkä seuraavalla kerralla.

    Kiitos kuluneesta ja oikein hyvää ja luettavaa ensi vuotta sinulle! Terv. Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terttu, 'Leena Lumin kirjavinkit'....oooh, olen otettu;) Tulossa on muuten keväällä aika monta elämäntaito-opasta sekä paljon puutarhaa. Toki muutakin, mutta huomasin vain, että nyt on oikein kahden edellämainitun eryhmän kohdalla suma.

      Se on paras! Ehkä jopa vielä joskus siellä tapaamme. Me vietämme siellä tapaamisemme merkkipäivää, kokoonnumme parhaan ystäväni kanssa elo-syskuulla ja isommalla naisporukalla joskus. Myös tytär sinne siloin tällöin pyytää päästä;)

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  3. Ihana kansikuva kirjassa!
    Välillä vain viihdettä lukien, kyllä.

    Sain kuin sainkin joululahjaksi Pelon kirjan, jota olen vasta muutaman kymmenen sivua lukenut. Erääseen pitämääni kohtaan tein kirjan sivulle merkinnän ja iloitsin samalla siitä, että omaan kirjaan voi niin tehdä :)

    Kyllä se tästä vielä lumeksi muuttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, se on. Vähän vain kiilteli...En löytänyt kuvaa enää kustantajan tietopankISTA tällä kuvalla, enkä pitänyt siitä uudesta.

      Taidan lukea kevättalvella muutakin Picheriltä...

      Lue Peloa ajalla. Se ei ole helppo, mutta antaa kaiken, kun sille antautuu. Vähän kuin rakastelu...;)

      Toivotaan, toivotaan...

      Poista
  4. Minäpä taidan apinoida Terttua ja teen myös Leena Lumin kirjavinkit-listan. Tämä Talvipäivänseisaus tulee listalleni. Skotlannin niityt, tässä kirjassa lumiset, kiehtovat. Viihteellä ja "lomalla" on aina välillä hyvä käydä. Kiitos Leena mielenkiintoisesta arvostelusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, hyvät ideat on tehty kiertämään;) No hyvät hyssykät, nyt mun taitaa tarvita ottaa kirjastosta seuraavakin Pilcher.Tästä kirjasta tuli jotenkin hyvä olo. Ole hyvä ja kiitos sinulle.

      Poista
  5. Pidin aikoinaan kovastikin Simpujankerääjistä ja luulen, että saattaisin pitää tästäkin. Lisäksi tässä on Skotlanti... Meillä on ensi vuonna 15-vuotishääpäivä ja ajattelimme ensin mennä Italiaan, mutta jotenkin vain Skotlanti on noussut haaveissamme niin korkealle, että ostin eilen Mondon Skotlanti-oppaan. :) Haaveilen siis... Toivottavasti haave toteutuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, luit ajatukseni: Post it -lapulla lukee jo kirjastokäyntiä ajatellen Simpukankerääjät. Syyskuun voi lukea sitten vaikka syyskuussa, joskus.

      Ehdottomasti Skotlanti! Italia on ja pysyy ja sitähän niin sinä kuin minä olemme jo kokeneet. Me aiomme tehdä pitkähkön (3 vikkoa) matkan jälleen alpeille (Saksa, Itävalta ja vielä Slovakia yhden siellä asuvan ystävämme vuoksi) kun tulee 30-vuotishääpäivävuotemme. Nyt matkatili on tärkein eikä mitään remontteja tähän väliin. Sen jälkeen käännämme katseemme Skotlantiin. Mekin. Ehkä minunkin pitäisi hankkita tuo Skotlanti-opas. Meillä on tarkoitus lähteä omalla autolla kaikki reissut vielä toistaiseksi.

      Minäkin haaveilen ja nyt vain matkoista. Kun keskittää ajatuksensa YHTEEN unelmaan kerrallaan, se toteutuu! Siis lupaan sulle sen: Se toteutuu!

      Poista
  6. Minulla on tämä kirja hyllyssä, lukematta. Jostakin syystä lukemisyritys tyssäsi alkulehdille. En vaan jaksanut, mielentila ei nähtävästi ollut oikea. Nämä kirjajutut menee aina niin fiiliksellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minä oikein tarvitsin tätä: Joulukuu uhkasi lähteä lapasesta ja kirjan tyyli rauhoitti minut mukavaan, suorastaan meditatiiviseen olotilaan. Aion lukea vielä Simpukankerääjätkin. Fiiliksella menevät ja niinhän sen pitääkin kai menn: Rakkaudesta lukemiseen.

      Poista
  7. Skotlanti on paikkaan kiehtova. Pilchneriä olen lukenut Simpukankerääjien verran ja televisiosta on tullut hänen kirjoihinsa pohjautuvia tv-elokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, minustakin ihan tuntuu siltä.

      Simpukankerääjät noudan ensi viikolla kirjastosta.

      Poista
  8. No voi että. Nyt tuli vahvasti sellainen fiilis, että tämä pitäisi lukea, vaikka ei itsellenikään ole ihan sitä ominaisinta kirjallisuusgenreä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, just niin ja ensi viikolla noudan Pilcherin Simpukankerääjät. Luen rankkoja kirjloja liikaakin, joten se vaatii tasoitusta;) Voin luvata, että et kohtaa tahmeaa siirappia, sillä siihen sorttiin minä en koske edes maksusta, Try this!

      Poista