torstai 9. tammikuuta 2014

Sekaisin muistoja, suukkoja, vuodenaikoja, ainakin paljon lunta ja...

Joskus tuntuu kuin kaikki alkaisi ja päättyisi köynnöshortensiaan. Ja sehän täällä Aallon huvilasaarella onkin sopivaa, sillä Aalto suosi vain muutamia kasveja, oli siinä siis minimalisti, mutta köynnöshortensia sai hänenkin ihailunsa. Sain vähän aikaa sitten Aktiivinen luontoblogi -tunnustuksen ja haasteen blogista Erilaisia tapahtumia, uusia ja ennen koettuja: Kiitos♥ Minä olen kuitenkin edelleen vahvasti kirjabloggaja, mutta näkyyhän minulla paljon puutarhaa ja luontoa, joten nyt sitten vain kehään kuvia eri vuodenajoista, mutta sattuneesta syystä teen tämän nyt edesmenneen suuriruhtinatar Olgan kautta.
Tammikuun 8. päivänä 2013 lähdin ulos kuvaamaan jouluruusua lumessa. Punaturkkini oli kuitenkin niin kuvaustuulella, että hän tallentui tietenkin kameralleni. Torstaina, 10.1. laitoin sitten juttua Viikonloppuun sinisin sävyin ja tämän kuvan muiden muassa. Tammikuun 11. päivän iltana suuriruhtinatar lähti tästä elämästä kauniisti olohuoneen sohvalla melkein 15 vuotiaana. Paljon kyyneleitä, sillä ero on aina vaikea ja jälleennäkeminen tuntematon tie. Oli ollut monia, monia ilon vuosia, kera lasten ja sen jälkeen. Yhteiset uimareissut, marjamatkat, sen tuhannet aamupostien haistelut puutarhassa, hiihtomatkat, kätkemisleikit, lumipyryvaellukset, hiihdot, joulut...Niin, hän oli yhtä innostunut joulusta ja lumesta kuin minä. Me olimme niin samat, että tiedän meidän näkevän samaa unta...
Tällaista se oli...Dina jo mukana töröttämässä silloin tällöin nuttu päällään, sillä eiväthän pienistä pienimmät ole punaturkkisia lumikoiria;)


Ja tämä jatkaa samaa onnen joulun sarjaa, jolloin oli paljon lunta ja pakkasta taivaalliset -5 astetta. Tänäänkään ei ollut lunta ja lämpöasteita oli +5: Kävin istuttamassa vielä yhden valkoisen jouluruusun.
Tässä sitten suuriruhtinatar mahtavassa turkissaan hoviväen toisen puoliskon kanssa. Lumimies on koirakuiskaaja parhaimmasta päästä, joten on niin hukkaa, että meillä ei nyt ole koiruutta...
Hän sai mut nauramaan...silkkikorva, samettihuuli, meripihkasilmät. Hän myös luki minua kuin avointa kirjaa. Onneksi hän jaksoi lukea minut aina uudestaan ja uudestaan ja minä hänet.

Tuulinen varhaiskevään päivä lehdossamme, mikään ei vielä kasva maassa, mutta päivä on kaunis ja hyvä.
Tässä kuvassa Olga miettii, tajuaa, että taas on elettävä kuukausia ilman ihanaa lunta. Tämän kuvan nähdessä koen paitsi nostalgiaa myös harmitusta, että en mahdu enää noihin vihreisiin farkkuihin, mutta ikinä en niitä heitä pois, sillä uskon ihmeisiin!

Olga ja iirikset.
Ja onhan suvessa omat puolensa kuten vaikka uiminen ja
ja pienet iltapäivänokoset puiston penkillä.
'Ja tämä kuva mamilla on ollut näytönsäästäjänä jo kauan...' Lemmikki lemmikeissä.
Eräs syyskesän katse.
Eräs suukko.
Erilaisten hortensioiden Valtiatar.
Punaturkki ja Lumimies arktisessa lumossa, jossa lopetamme tämän muistelun ja kaikki vuodenajatkin tuli kai jotenkin käytyä läpi. Tästä viimeisestä Olgan ja Lumimiehen kuvasta ajattelen aina, että Olga laulaa kuulle, mutta tosiasiassa hän pureskelee lumipalloa;)
En halua ikävääni kohmettua
en jääsydämeksi kivettyä.
Juon Rekolan tuulta,
kutsun Ahmatovaa.
Varjot Fontankan kaduilla,
varjot puutarhassani.
Alastomien puiden alla
Södergran luutii tähtiensä sirpaleita:
särkyvien tähtien helinä vaiennut.

Jouluruusu kukkii lumesta

muiston varjo.
Punaturkki lumimyrskyssä
meripihkasilmänsä pimeyteni lyhtyinä.
Valkeat runoilijani värisevine
jouluruusuihoineen:
lumen hellyys, tähtien tomu.

Leena Lumi


All Souls Lullaby

31 kommenttia:

  1. Ihanat muistelot löytyi vielä illan lopuksi. Iltapäivänokoset penkillä taisi olla suosikkini ainakin ensimmäisen katselukerran perusteella. Mutta nyt hyvää yötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, putosin hirveään ikävään...

      Tuo hyvin rela kuva puiston penkiltä on mainio ja meillä on siitä kokonainen sarja.

      Kaunista uutta päivää!

      Poista
  2. Ihana Olga,johon minäkin sain tutustua:)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana koskettava tarina muistoineen ja kuvat ja runo ♥
    Koetinkin muistella aiemmin kuka se punaturkki oli.
    Oodi Punaturkille.. .sniif :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, kiitos♥

      Olgalla oli yhtä punaninen turkki, kuin suosikkivillieläimelläni ketulla.

      Nyyyhh....todellakin. Lähden kohta haudalle sytyttämään vuorokauden kynttilää.

      Poista
  4. Olisinpa saanut joskus rapsuttaa Hänen Majesteettiaan korvan takaa. Niin upea koira, voi että. Eläinystävät ovat ystävien kermaa.

    Iloa viikonloppuusi, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, mikä muu on täysin uskollinen ja täydellisen pyyteetön kuin koira.

      Kun Olga lähti kodistamme tuli vain talo...Koko ajan jotain puuttuu.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Kaunis eulogia kauniille suuriruhtinattarelle! Koirien ainoa huono puoli on se, että niiden elinkaari on usein ihmistä runsaasti lyhyempi. Me olemme olleet kuningas Mesilimin kanssa vasta kaksi kuukautta ja jo nyt yhteys on hieno ja vahva.
    Matkustelkaan nyt ensin ja sitten voitte katsoa mikä koiruus astuu taloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, sepä siitä asiasta tekeekin nin rankan. Nyt kun mietimme, että jos muutamien matkavuosien jälkeen ottaisimme koiran, tulee heti taas mieleen tuo koirien lyhyt elinkaari. Toisaalta Olga eli ihmisen iässä 103 vuotiaaksi eli on tällä hetkellä meidän suvun pitkäikäisin. Yksi satavuotias löytyy aina, mutta ei 103 vuotiasta.

      Oi luoja, teidän kuningas Mesilimiä ja teidän onneanne hänen kanssaan....Nauttikaa täysillä ja kaikista hetkistä!

      Sitä tässä perheen Järki minulle eilen just puhui, kun minulla oli niin blue day että en sanotuksi saa...Yritän parhaani. Kiitos.

      Poista
  6. Voi mitä kuvia - ja ennen kaikkea, mitä muistoja! Olga oli niin ihana. <3

    Ja lumi. Tänään tänne eteläänkin pitäisi tulla lunta, jota odotan kovasti. Jos sitä ei sada, tunnen oloni huijatuksi. ;)

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hän oli niin...voisi sanoa kaikkeni, mutta ehkä osa kaikkeuttani.

      Täällä ei ole yhtään lunta ja eilen istutin pienen jouluruusun kukkapenkkiin. Kohta lähden Olgan haudalle kynttilää sytyttämään ja siellä kukkii valkoinen jouluruusu...Oi aikoja!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  7. Kyllä ovat ihania nämä kuvasi Olgasta, lumesta, teistä, kesästä, vedestä ja kukista. Toisen lukeminen on joiltain helpompaa, kenties eläimet osaavat lukea meitä luonnollisemmin avointen aistiensa kautta.

    Täällä aamulla satoi vettä taivaan täydeltä, sitten ennen kahdeksaa tuli isoja lumilämpäreitä. Nyt ei sada kuin joitain hiutaleita ja pieni valkea läikkä on nurmen pinnalla. Odotan niin iltaa, josko lämpöasteet laskisivat ja saisin pakkasta ja lisää lunta.

    Mmmmmmmmmm =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, koirathan viastoavat paitsi mielialat, myös sairaudet. En tiedä, oletko kuullut tätä, mutta eräs pariskunta lähti saunalenkille koiransa kanssa. Sitten mies sanoi, että hän oikaisee ja oli ottamassa koiraa mukaansa. Koira laittoi täysjarrut päälle ja ilmoitti, että hän tulee mamin kanssa. No, koira ja emäntä jatkoivat matkaa ja yhtäkkiä emäntä lyhistyi maahan, oli saanut aivohalvauksen. Koira hälytti/nouti apua hiljaiselle polulle ja emäntä ehti ajoissa liuotushoitoon ja pelastui. Ja näitä tarinoita riittää.

      Täällä ei ole yhtään lunta, vain märkää. Istuin eilen pienen jouluruusun kukkapenkkiin...

      Poista
    2. Siinä oli emäntä ja isäntä varmasti iloisia lemmikistään =)

      Sinulla piha kaunistuu tammikuussakin =D

      Lauantain kunniaksi täällä on vihdoin pakkasta (ollut koko päivän). Elisen lumet sulivat illalla pois, mutta nyt on asfaltti valkoisen tomusokeripinnan peittämä.

      Leivoin suklaakakun pitkästä pitkästä aikaa. Kunhan siippa tulee kotiin anopin luota, niin keitämme lauantai-illan kahvit ja mutustelemme lämmintä kakkua =)

      Suklaantuoksuiset terveiset teille lauantain-nautikelijoille ♥

      Poista
  8. Leena, meillä on ihan järkyttävän paljon lunta. Vuorokauden aikana on tullut ainakin 40 cm! Viihtyisit täällä. Voisit tulla kolaamaan meidän pihan. :)

    Menetimme punaturkkimme samana vuonna. Voi että tuli ikävä näitä katsellessa... meilläkin on sen sata ja tuhat kuvaa rakkaasta ystävästä, jonkalaista toista ei ole. <3

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, missä ihmeessä sinä oikein asut. Lapissa? Siellä on lunta. Lumitöitä ei voita mikään;)

      No, kaikki alkoi eilen siitä, kun ensin näin Ilonan punaturkista uuden kuvan hänen blogissaan ja sitten aloin kollata satajoa, satoja vanhoja kuvia...ja lauantain tulee vuosi Olgan lähdöstä. Vuosi on liian lyhyt aika milleen surulle.

      Muistan kauniin koiranne ja etenkin se yksi kuva sun leningistä ja hänestä on minulle rakas.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  9. Runosi on kaunis, sopii näiden kuvien tunnelmaan upeasti!

    Eläinrakkaiden poismeno aiheuttaa uskomattoman surun. En vieläkään pysty katselemaan jo useita vuosia sitten yllättäen menehtyneen bullmastiffi-tyttöseni kuvia, sillä suru iskisi pintaan heti. Olen menettänyt muitakin koiria, mutta heidän poismenoonsa ehdin valmistautua ja suru on siten jo jollain tavoin käsitelty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos.

      Minulla on tuttu, joka joutui koiransa kuoltua psykoosiin. No, minäpä eilen katselin satoja, satoja kuvia Olgasta ja sitten olikin loppuilta kyynelehtimistä ja perheen Järki yritti nostaa minua pinnalle...Mehän on sovittu, että ei nyt koiraa vaan muutama vuosi mahdollisuus lähteä minne huvittaa milloin huvittaa. Mutta koti on nyt vain talo...

      Olishan minut pitänyt tajuta ja tajuankin, sillä Olga oli melkein 15 vuotias eli hän oli ihmisen iässä 103 vuotias, mutta ei se menetyksen ikävää poista, matematiikka. Kaikki asiat, jotka tekee ensimmäisen kerran ilman Olgaa, ovat vaikeita. Esim. joulukuusen koristelu, gulassin valmistus, aamulla lehden nouto, illalla nukkumaan meneminen ja pahinta ovat aamut...Mun surutyö taitaakin olla vasta alussa...

      Poista
  10. Upea postaus Olgan muistoksi. Kauniita kuvia, heliseviä sanoja. Olga on sen ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, tämä on niin rankkaa, että tulee aina vain uudelleen kuin puskista.

      Olga on ansainnut kaiken, kaiken...

      Voikaa hyvin ja Simolle suukkoja!

      Poista
  11. Oli todella ihania kuvia Olga-neidistä!!!!!! Me kuljemme rinnakkain hetken matkaa rakkaiden kanssa. Kun jonkun Sielun on aika muuttaa korkeammalle - Jumalan kämmenelle, meillä muilla on muistot ja SUURI IKÄVÄ. Lohtuna tieto, että vielä joskus tiemme kohtaavat - siellä jossain. Minä uskon jälleennäkemiseen ja sen voimin itsekin olen hyvästit jättänyt Isällemme ja rakkaille perheenjäsenillemme; Ruffe-haukulle ja Santtu-haukulle. He ovat kaikki - myös - Olga-neiti hyvässä huomassa Korkeimman kämmenellä ja odottavat meitä ja suojelevat meidän matkaamme täällä maan päällä. Ihanaa, että julkaisit nämä ihanat kuvat katseltavaksemme. Kiitos. Lämpöisin kaihoisin terveisin PikkuMyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Myy, minä haluan koirien taivaaseeen, koirat ovat niin paljon ihanampia...Lue Seboldin kirja Oma taivas. Takuulla isämme on siellä, missä Honeykin on! Eli suunnatkaamme koirien taivaaseen, jos meidät sinne huolitaan.

      Vuosi on lyhyt aika suurelle menetykselle. Mutta tiedäthän sen. Kiitos♥

      Poista
  12. Vuosi on lyhyt aika surra isoa menetystä. Voi ♥
    Ihana...päivänokoset penkillä. Voimia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, se on kuin sekuntti. Muistan kaiken lina hyvin. Unohduksen lumi ei vielä lohduta. Juuri niin: Voi♥

      Häån oli aina...vain Ihana. Kiitos♥

      Poista
  13. Suloinen vuosikatsaus punaturkin matkassa! Kiitos, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, ole hyvä. Punaturkkimme sai hyvän ja pitkän elämän hoviväkensä palvomana.

      Poista
  14. Olga onnellinen.
    Elämän tiima täys.
    Annettu aika otettu pois.
    Jaettu talven viima,
    onnellinen syys, kesän ikävyys.
    Olga aina,
    onnen lämpöinen laina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himma, kiitos♥ Pitäisikin aina muistaa juuri tuo,että 'onnen lämpöinen laina'.

      Poista
  15. Voi miten kaunis ja kiva kirjoitus ja ihania kuvia! Kommenteista sitten luin, että oletkin ollut ihan toisissa kuin kivoissa ja ihanissa tunnelmissa. Toivottavasti viikonloppu sujui enemmänkin kauniissa, lämpöisissa ja lohdullisissa muistoissa kuin ikävässä, surussa ja kyynelissä. sydän!

    Tuo "Hän saiminut nauramaan" kuva teistä on ihana! Ja sen alapuolella olevassa kuvassa kevätkin näyttää kivalta;), kun olette niin tyytyväisen ja iloisen näköisiä. Erityismaininta vielä penkillä makaavalle Olgalle.:)

    Tuolla ylempänä oleva onnittelu Aila Meriluodolle: siitä oikein huokui, että onnittelut tulivat sydämestä!

    Ja koska en jaksa nyt mennä Romanov-sivuillesi, laitan tämänKIN vielä tänne: (jos et ole ko. kuvia nähnyt)
    http://siberiantimes.com/other/others/features/glimpses-of-the-last-romanov-royal-christmas-held-in-siberia-96-years-ago-this-week/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos. No, miten sen nyt ottaa: Kahtena päivänä pitkällä lenkillä ja kummallakin tapasimme Olgan herraystävän Albertin...Tokana päivänä oli jo koirannamit taskussa. Vuosi on liian lyhyt aika millekään surulle. sydän!

      Koiruus tuo paljon iloa ja naurua kotiin. Ja koiruus lähtee, kodista tulee vain talo. Oi, Olga osasi relata;) Kun aamulla heräsin näin ihan ensimmäiseksi suoraan olkkarin sohvalle, jossa suuriruhtinatar oli vähemmän ruhtinaallisesti jalat kohti kattoa;) Otimme viisi vuotta sitten pois sohvastamme jalat, ettei Olgan nivelrikko olisi pahentunut hypyistä. Kaikki Stokkan koiran pedit olivat hänelle vain kitschiä. Vielä viimeisenä viikkona hän nukkui kuin terve koira eli sääret kohti kattoa...

      Ihailen Ailaa kovasti. Hän on aina ollut minulle henkinen esikuva, jonkinlainen vahvuus etenkin silloin, kun on pitänyt tehdä elämän isoja heittäytymisiä.

      Oooh, kiitos, menenkin heti katsomaan.

      Mukavaa alkanutta ja jo valkeaa viikkoa!

      Poista