perjantai 10. tammikuuta 2014

Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut ihana, ihana Aila Meriluoto!

Yksi Suomen huomattavimpia kirjailijoita ja runoilijoita täyttää tänään 90 vuotta: Onnea ihana, ihana Aila Meriluoto♥  Sinä villi, villitsevä, vaarallisesti elänyt ja elävä, loistava kirjoittaja, esimerkkini niin monessa...

Aila Meriluoto on kuulunut elämääni kuin kaiken tietoisen ikäni. Kaikki alkoi Lasimaalauksesta ja sitten tuli Sairas tyttö tanssii. Ja minuunhan Aila meni kuin häkä eli villiinnyin täysin. Elin hurjan nuoruuden ja päätin olla epäsovinnainen koko ikäni. Runoilijoita tuli ja meni, mutta aina Aila oli mukana tavalla tai toisella. Luin Peter-Peter erään rakkauden asiapaperit ja se kirja on nytkin tässä edessäni. Kun sain kirjoittaa ison jutun puutarhastani Viherpiha-lehteen, halusin kahden aukeaman kuvan päälle, siihen kohtaan, jossa ovat iirikseni, Ailan runon Frances puhui, kokoelmasta Kimeä metsä (WSOY 2002):
Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista.
Katselin käsivarsiani:
niissä oli iiriksensinisiä mustelmia.
Minun vanha silkinohut ihoni, siniset suonet kohollaan.
Miksei.
Minä kukin iiriksiä.
Helvetti, minähän kukin!

Sitten ostin Aila Meriluodon Vaarallista kokea - Päiväkirja vuosilta 1953-1975 ja tuli ihan outo tunne. Tietenkin olin elänyt eri elämää, mutta koin kohtalonyhteyttä, hengitin samaa ilmaa.  Toin kirjan myös blogiini. Ja sitten ilmestyi Tältä kohtaa - Päiväkirja vuosilta 1975-2004 (Siltala 2010). Minussa huojahti, sillä Aila oli niin Aila, että päätin soittaa hänelle. En muista mistä puhuimme, mutta kerroin hänelle, että olin tavalla tai toisella löytänyt, kiitos hänen, sekä Rainer Maria Rilken että kirjailija Aksel Sandemosen tuotannon - ja tietenkin palvoin, palvoin häntä, Ailaa! Sami kommentoikin Tältä kohtaa kirjan arviooni Ailan puolesta: Kiitos! Tältä kohtaa oli myös lukuvuoteni 2010 kolmanneksi paras kirja yli 102 luetun kirjan joukosta! Sen lisäksi se oli vuonna 2011 se kirja, jonka sain ojentaa ko. lukuvuoteni parhaalle kotimaiselle kirjan kirjoittajalle Marja-Leena Virtaselle kirjasta Kirjeitä kiven alle. Tältä kohtaa oli siis Leena Lumi Finlandia -palkinto, joka meni oikeaan osoitteeseen,sillä Marja-Leenalla ei vielä tätä kirjaa ollut. Kaksi vuotta sitten päätin tavata Ailan kirjamessuilla, joissa hänellä oli esitys auditoriossa. Olin liikkeellä Bessun kanssa ja kun saimme auton vihdoinkin parkkiin ja juoksimme sisälle narikan kautta, näimme mikä valtava jono oli menossa kuuntelemaan Ailaa. Bessu ei suostunut jonottamaan ja ohittamaan meistä ei ollut. Olin luvannut Ailalle olla siellä, enkä ollutkaan...Sain asiasta niin kovan opetuksen, että sen jälkeen olen ollutkin kirjamessuilla kaksi päivää. 
Tämä täyteys, tämä paino (WSOY 2011) ilmestyi ja kirjan kansikin oli kuin maalaus. Sieltä löytyy vaikka tämä:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö,

täsmensi herra Besserwisser.
Sanoista viis.
Pitelen sinua sylissäni.
Me yksisuuntaiset, rakastavat.
Tässä. Se riittää.

Tuhatulotteinen rakkaus.

Minkä sille mahtaa?

Edellisjouluna sain ystävältäni lahjaksi kaksi Ailan Lasimaalaus-kirjaa, vanhat kauniit painokset. Toinen oli WSOYlta 1946 ja toinen...Lisäksi sain Portaat-kokoelman (WSOY 1961). Miten upeaa on saada jotain, jossa antaja on todella ajatellut saajaa: Arvostan näitä kirjoja sydämeni lävitse!


Voitte olla varmat, että en muista kuin perheenjäsenten syntymäpäivät, mutta niin vain menin pari päivää sitten kirjastoon ja kannoin kotiin Aila Meriluodon Varokaa putoilevia enkeleitä (WSOY 1977) ja Miehen muotoinen aukko (WSOY 2005). Lisäksi vein runoblogiini Lumikarpaloon tämän runon Annen kuvalla:
Pidä suutasi siinä
kunnes soluni laskeutuvat.
Tupruan kuin lumi, asennosta toiseen.
Tuuli tulee pohjoisesta, nietostaa silmäripsiisi,
älä liikahda
tai saamme äkkiä heinäkuun

emme kestä kaleidoskooppia

ennen kuin opimme välinpitämättömyyden

rakkauden puhtaan vuodenajan


- Aila Meriluoto -

Varokaa putoilevia enkeleitä (WSOY 1977)

Suvi Ahola kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa jutussaan Runouden rohkea rouva upean lopetuksen, joka liittyy Ailaan sopiviin adjektiiveihin:


"Vaikka Meriluoto päiväkirjoissan vähättelee järjestelmällisyyttään, minusta häntä luonnehtivat mainiosti adjektiivit levoton, eläytyvä, määrätietoinen, tehokas ja tuottelias."


"Tärkein laatusana on kuitenkin rohkea."

Voin kaivata sinua, tiedätkö sen.
Kuin kaari on ruumiini hämärässä,
se on kireä, kuuma, on näännyksissä -
ja sentään, jos tulisit tiedän sen
vain kiveä kättesi alla mä oisin:
kovaa, kuollutta jäykkää ja ynseää
ja jos pirstoisit mun - sinun pirstovan soisin -
siruiks löisit mun, siru jokainen
yhä kiveä on ja kiveksi jää.

Ja puhua voin, voin puhua sulle:

jään viereesi sanoja vilkkaita virkkain,
ja jos kuuntelet, vaieta äkkiä voin
ja hymyillen nähdä, kun tavoitat suotta
minun sanaini mieltä kuin parvia sirkkain:
oi, kaikki ne käsistäs hyppivät pois,
vaikk' haroisit, miettisit tuhannen vuotta.
Ja katsoa voin sua, silmin kirkkain,
 ja jos huomaat sen, minä katson pois,
kuin sinua ollenkaan ei ois.

Voin kaivata. Kaivata, kaivata voin.

- Aila Meriluoto -

Lasimaalaus (WSOY 1946)

ihailusta Aila Meriluotoon 

Leena Lumi

PS. Tänään Yle Teema klo 16.25 Ailan aika.

43 kommenttia:

  1. On helppo yhtyä onnentoivotuksiin. Aila Meriluoto on lempparini vuosien ajalta. Pieksämäen tyttö. Ja rohkea runoilija ja kirjoittaja. Paljon kokenut tuohon korkeaan ikään, ihan huippu. Kiitos kun hänet toit postauksessasi meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, hän on ihmeellinen nainen. Rohkeus houkuttaa: Niinhän elämä pitäisi elää. KaIkesta kokemastaan huolimatta hän elää täysillä.

      Ole hyvä. En olisi voinut olla tuomatta.

      Poista
  2. Onnittelut hienolle runoilijalle! Mikä elämä, mikä runous, miten upea esikuva kaikille naisille hän onkaan!

    Kiitos tästä, Leena ja hyvää viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos psta ja monet tähän yhtyvät. Hän on todellakin esikuva, jossa kolmetoista ei mahdu tusinaan.

      Ole hyvä ja kiitos samoin!

      Poista
  3. Aila rocks. En ole mikään runojen suurkuluttaja, mutta etenkin noista päiväkirjoista kipittää vahva naisen elämä lukijan sydämeen. Niistä voi myös itse oppia hyvin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, just niin. Päiväkirjojen kautta kaikki pääsevät likemmäs Ailaa. Minä opin niistä, että ikinä ei kannata jättää elämättä täysillä. Mikä asia tietty tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.

      Poista
  4. KIitos postauksesta, Leena, tämä juttu jää mieleeni:)
    Olen katsonut kertaalleen jo Ailan ajan ja yhden toisen ohjelman, jotka tulivat muutamia päiviä sitten...
    Aila on uskalikko, se täytyy sanoa; hän ei pelkää, on rehellinen♥♥♥
    Ihanaista viikonloppua sinulle & Co, Leena-IhaNainen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos.

      Minä just näillä hetkillä menen katsomaan...

      Eikös hän olekin sun ja mun esikuva♥♥♥

      Kiitos samoin sinulle & co, Aili-Ihanainen♥

      Poista
  5. Ilahduin niin aamun Hesarista, kun huomasin Aila Meriluodon syntymäpäivän - ja sitten ilahduin lisää täällä. Upea ikä, hieno runoilija. Päiväkirjoihin aion joskus ehtiä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Aila on useammnakin jutun väärti ja jos minusta riippuu saamme hänestä isommankin haastattelun lehteen x. Lueppa, niin ymmärrät, mitä on elää vaarallisesti;) Ilmankos minusta tuli tällainen...rajaton.

      Poista
  6. Onnittelut pitää laittaa minunkin, tykkään ♥

    VastaaPoista
  7. Hieno, rohkea kirjailija, jonka teoksista suurimman osan olen lukenut. Nyt en jaksanut katsoa sitä Haluan rakastaa Peteriä.

    Mukavaa viikonloppua, joko teillä on kohta lunta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, erittäin rohkea, lahjakas, äiti, vaimo, montaa.

      Kiitos samoin sinulle! No, täällä Suomen Salzburgissa ei sitä valitettavasti vielä ole, mutta Lumimies ennusti, että ensi yönä sataisi. Tiedän sanomattakin, että sinulla on;)

      Poista
  8. Aika jännä juttu, että vaikka Aila Meriluoto on ollut itselleni hyvin tärkeä kirjailija, noista luettelemistasi kirjoista olen lukenut vain osan. Minkä ihmeen vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili M., mun Railiko?, siis tarkoitatko runoilja Rilkeä ja Sandemosea? Hirveä vahonko, että niin harva tuntee vaikka Sandemosen tuotannon, vaikka siellä kirjassa Pakolainen ylittää jäkensä on se kuuluisa Janten laki, minullle likeisin on Kadonnut on vain unta,mutta kirjallinen alter egoni on Ihmissuden Felicia Venhaug. Try them! Kaikki, kaikki runtevat Rainer Maria Rilken;) Elämä on tarkoitettu uusille poluille, uusille kokemuksille,,,Lykkyä tykö♥

      Poista
  9. Kiitos vinkistä katsoa tämä, juuri kerkesin tämän blogisi parista sen nähdä, Hieno,rohkea kirjailija, mutta vasta nyt todella kiinnostuin, sitä kun on itse elänyt työkeskeisesti "sammutetuin lyhdyin", nyt kolahti myös syvällisyytensä, kauris ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiva, että ehdit. Suurin osa elämästä menee 'sammutetuin lyhdyin, mutta se on juuri se asia, jota vastaan olen aina taistellut,vaikke en olekaan kultalusikka suussa syntynyt. Elämä on tässä ja nyt, se ei ole huominen,

      Hän on kauris, mutta myös kaunis, kaunis, kaunis...ja lahjakas.

      Ole hyvä.

      Poista
  10. Kuvailisin häntä sanalla hurja nainen !
    Ja kunnioitettava ikä sankarilla..onnittelut täältäkin .
    Missä Viherpihan numerossa on ollut juttu puutarhastanne?
    Mulla on niitä aikakoimoinen pino.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minäkin haluan olla hurja nainen! Haluan tehdä ailat!

      Kiitos psta!

      Viherpiha 29.4.2003, sekä sen lisäksi ainakin neljässä muussa lehdessä sekä TV;n Ihana piha ohjelmassa. Nyt sitten vain lehtiä kaivelemaan: Sieltä se löytyy, pitkä juttu...ja minulla oli ihana kuvaaja, joka ymmärsi ison luonnonmukaisen puutarhan päälle.

      Poista
  11. Kiitos Leena tästä kunnioitusta osoittavasta postauksesta hienolle ja rohkealle runoilijalle, naiselle!

    VastaaPoista
  12. Olen lukenut niin vähän runoja. Kiitos, nyt luen lisää :).

    VastaaPoista
  13. Kiitos Leena tästä postauksesta! Ihailen Ailaa kovasti! Ailan kirjat ovat auttaneet ja tukeneet minua elämäni kulussa. Aila on yhäkin virkeä ja hehkeä yhdeksänkymppinen ja elämässä kiinni. Ailan hymy on ihana! Hän on ikuinen runotyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, Ailasta on esimerkiksi meistä monille. Hän on vilkas, hymyilevä, monesta kiinnostunut ja ikuisesti runotyttö, vaikka välillä haluaakin olla prosaisti. Lue hänen molemmat päiväkirjansa, ne ovat todella kiehtovat eikä Aila kaihda kertomasta vaikka mitä: Hän on heittäytyjä.

      Poista
  14. Olen lukenut Ailan koko tuotannon, rakastan hänen kynänjälkeään. Ja ihailen sitä, että sieltä Janten ilmapiiristä kasvoi noin rohkea nainen. Vaarallista kokea eli Peikkojen nimet on lempikirjojani. Aila uskalsi nimetä peikkonsa. Uskomaton, rohkea selviytyjä. Harmillista, että ne saarella kirjoitetut vihkoset Aila joutui hävittämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, Ailaltahan kuulin Jante-kirjailijastakin eli Aksel Sandemosesta. Se Janten laki on kirjoitettu teoksen Pakolainen ylittää jälkensä alkuun. Sandemoselta oma suosikkini on Kadonnut on vain unta.

      Aila tuli Jantesta, mutta niin myös aika moni muukin. Vieläkin Janten kylät ja pikkukaupungit vaikuttavat. Sitä ei heti tunnista ellei tule sieltä itse.

      Minä en löytänyt muuta Vaarallista kokea Ailan tuotannosta kuin Vaarallista kokea -Päiväkirja vuosilta 1953-1975, joka alkaa Sandemosen lauseella: "Det är farligt att uppleva något. Man går omkring och minns det."

      Miksiköhän hän joutui ne hävittämään...Menikö minulta jotain ohi eilisestä Murole-osasta...

      Poista
  15. Leena, Lauri Viitahan oli sitä mieltä, että perheessä riittää yksi kirjailija. Aila väistyi ja hävitti vihkonsa. Polttikohan? Tämä on muistinvaraista tietoa, pitää tarkistaa.
    Ailanhan oli ensin tarkoitus nimetä Vaarallista kokea-kirjansa nimellä Peikkojen nimet, mutta kustantajan mielestä nimi oli liian lapsellinen. Nimi olisi ollut varsin osuva - jokaisellahan meillä on noita peikkoja ilman nimiä, vaan Aila uskalsi nimetä peikkonsa kirjassaan. Rohkea Aila!
    Minulta meni eilen koko Murole-osa ohi. Täytyypä katsoa Yle-Areenasta, jos löytyy sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, minulla on lukematta Ailan kirja Viidasta. Hänhän kertoi eilen pariinkin kertaan televisiossa, että siitä nousi kohua, kun hän kertoi niin paljon salaamatta. Sainkin kyllä sen käistyksen, että Viidan ego ei olisi kestänyt perheessä toista kirjailijaa.

      Ihan tosi! Sehän oli huima nimi. Siinä on jotain jantelöaisuutta vastaan taistelevaa.

      Joku kertoi tämän ohjelman enen nähneensä, mutta minä taas olin nähnyt Ailasta aikaisemmin ihan toisenlaisen jutun eli kyllä minulle tuli uutta asiaa.

      Kiitos valaistuksesta.

      Poista
  16. Onnea Ailalle täältäkin!
    Olen ollut selvästi paitsiossa hänen suhteensa. PItää tutustua syvemmin. Runot ovat ainakin todella ihania... tuo kaksialainen mielihäiriökin... Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos psta♥

      Ehkä monet nuoremmat ovatkin...Toivon, että asia korjaantuu.

      Hänellä on vaikka mitä...ihanaa!

      Poista
  17. Vielä palatakseni tuohon aikaKOIMOIseen lehtipinooni..niin juuri sitä numeroa ei ole !
    Mitkä ne muut lehdet on sinä Hurjanainen..? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ja voi, ne muut ovat Keskisuomalainen, jokta teki minusta ekan puutarhajutun, sitten tietty paikallislehti; Muuramen sanomat ja sitten joku muu vielä...30 vuoden aikana olen ollut lehdissä puutarhasta, sisustamisesta, lukemisesta, saaremme pikkukoulun primus motor -toiminnasta, bloggaamisesta ja ties mistä. Nyt uhkaa taas tulla ehkä yksi puutarhajuttu tälle suvelle, mutta jos siihen lähden, se on sitten viimeinen. Saat sen Viherpihan, joka ilmestyi 29.4.2003 lainaan kirjastosta, josta sen on moni muukin lukenut. Olen myös ollut toimittajana ja sen jälkeen feelancerina ja osallistunut moniin kirjoituskilpailuihin, myös lehtien ja voittanutkin. Jotenkin vain on aina ollut niin kiinnostavaa, mutta oken nyt antanut puutarhalle 30 vuotta ja isosti, nyt on focus vähän muualla. Kokeile kirjastoa!

      Poista
    2. PS. Näithän tämän http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/kirjapiiri/ajankohtaista/suomen-suosituin-kirjabloggaaja-aikaa-kuluu-jo---tuntia-viikossa/2013/12/1841351

      Poista
    3. PPS. Ja tämänkin varmaan huomasit http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/kirjapiiri/ajankohtaista/mita-tunnettu-kirjabloggaaja-suosittelee-luettavaksi-poimi-vinkit/2013/12/1843404

      Kirjat ovat menneet ohi puutarhan, mutta yhdelle lehdelle olen näyttänyt vihreää valoa, jos haluavat. 60 tuntia kirjoille viikossa ei anna enää aikaa pitää 3000 neliön puutarhaa kuin kunnossa, ei siis mitään uutta ja jännittävää. Puutarhakirjoja toki tulee keväällä paljon ja joka suvi kuvaan blogiini jotain uutta. Kevään suuri toive kohdistuu magnoliaan.

      Poista
  18. "Käsitätkö, Peter, elämä on kohdalla nyt. Ei mitään kaiteen yli kurkkimista enää. Tänään minä myönnän täysin keuhkoin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Rakkaus on preesensiä, kuten sanoitte. Imperfektiä ei sillä alueella ole. Minulla on vain yksi vastaus kirjanne kysymyksiin.

      Olen unohtanut, madame.Olen unohtanut."

      Teidän
      >>Peter Mackus>>

      Poista
  19. Onnea minunkin puolestani rohkealle naiselle!
    Yhteen aikaan luin paljon runoutta, mutta nyt se on jäänyt vähemmälle.
    Niiden lukeminen vaattii oman tilansa ja mielensä:)

    Ihania runoja olet Ailalta valinnu t♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, Sitähän Aila nimenomaan on, rohkea. Se on myös syy, miksi hän kiinnostaa minua sekä tietysti teoksensa. Kaikki eivät pidä laimeasta. Ja boheemius houkuttaa...

      Oi, suosittelen aloittamaan uudellen: It's now or never!

      Kiitos♥

      Poista