keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Vastaan Kahville! -kutsuun!

Irene Vironperältä kutsui minut kahville: Kiitos Irene♥ Kahvikutsujen aiheena on vastata muutamiin aika henkilökohtaisiinkin kysymyksiin. Haastetta voi jakaa eteenpäin, mutta koska niin monet tuntuvat tämän jo saaneen, pyydän: Ottakaa tämä haaste te, jotka ette ole tätä vielä tehneet!
Ennen kuin alan vastata, paljastan, että en juo kahvia kuin aamulla, mutta se onkin sitten Robertsin suklaakahvia ja sitä on iso KoKon mukillinen, joka nyt näkyy tuossa suvikuvassa. Joskus Jael lähettää tai tuo minulle taivaallista pähkinäkahvia ja lisään sitä suklaakahviin suhteessa 50/50 ja se on vieläkin parempaa. Jouluna eräs ystäväni yllätti minut kastanjakahvilla ja se oli jo suuriruhtinaallista. Ja nyt vastaamaan:
1) Mikä on sisustustyylisi?

Country&Cosy, lisäksi vaalin tunnelmia ja yksityiskohtia.
Toiminallisuus on kuitenkin kaiken ydin, sillä jos kotona kokataan innokkaasti se vaikuttaa moniin asioihin aina keittiöstä olohuoneen kautta terassille.
Hyvä esimerkki yksityiskohdista on vaikka tämän vuoden joulupöytä, joka jäi ilman perinteistä, upeaa Marimekon liinaansa, koska satuin ostamaan Stockmannilta pellavaiset ruokaservetit väreissä softi lila ja myyrä (eräs kaunis ruskea väri). Klassinen Satulakuosi olisi 'syönyt' hempeän lilan niin kynttilöistä kuin serveteistä.
Siis meillä ruokailu on keittiössä, jossa toistaiseksi suurin ruokapöytä, olohuoneessa tai terassilla. Meillä muuten grillattiin uuden vuoden aikoihin...;)
2) Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustuksessa? 

Rahallisesti kertaremonttina/rysäyksenä keittiöön, mutta pitkässä juoksussa makuuhuoneeseen, sillä olen vuodevaatefriikki. Meillä on aina tyynyt, patjat, peitot vimpan päälle ja viimeisin hankintani on viileä/lämmin täkki, josta voi siis valita kumpaa puolta haluaa käyttää. Ja se miltä se peitto tuntuu, on unelmaa...Makkaria saa nyt kuvassa edustaa ylin yöpöytähyllyni, sillä ehkä muistatte, että siirsin yöpöytäni vierasmakuuhuoneseen ja Lumimies kiinnitti minulle kolme (sic!) Ikean hyllyä.

Yleisesti arvostan tilaa, ei siis liikaa tavaraa eikä huonekaluja. Suosin vanhoja mööpeleitä, ryijyjä, aitoja materiaaleja, rouheutta, usein maanvärejä, kiveä, ripaus vaaleanpunaista, tiettyä vihreää ja alakerrassa myös turkoosi kuuluu asiaan.
 3) Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Matkustamiseen! Saatan elää hyvinkin nuukasti (vaikka joku ei uskoisikaan;), kunhan näen edessäni häämättövän viikkojen reissun minulle/meille rakkaille seuduille.
4) Mihin käytät (paljon) rahaa?

Aikaisemmin matkustamiseen ja sitten talomme remontteihin. Nyt taas matkustamiseen ja puutarhailuun Kulutus matkustamiseen on suunnitelmallista intohimon tyydyttämistä, puutarhailu on usein hetken lapsena oloa, sillä sitä ei vain voi vastustaa kokeilla aina jotain uutta ihanuutta.
Sade ja ruusut, sade ja ruusut...kuin hidas valssi, joka jossain soi...
5) Mistä onnesta unelmoit?

Elän unelmaani todeksi.
6) Mikä olisi mielestäsi huono onni?

Että minä en saisi lähteä ensin.
7) Missä asiassa olet tunnollinen?

Liian monessa.
8) Minkä inhimillisen virheen annat helposti anteeksi?

En ole anteeksiantavaa sorttia. Tosin en nosta isoa melua, mutta peräännyn omaan kolooni lahjakkaasti kuin rapu, jos katson virheen johtuvan piittaamattomuudesta/välinpitämättömyydestä/laiskuudesta/ylimielisyydestä etc. Olen siitä ikävä luonne, että odotan aika paljon itseltäni ja sitten tietty myös muilta. Well...en nipota kenenkään kirjoitusvirheistä elleivät ne ole yhdyssanavirheitä;)
9 ja 10) Mikä on naisen paras ominaisuus? Mikä on miehen paras ominaisuus?

Kaikkien aistien juhlien vaaliminen.

Love
Leena Lumi

Englishman In New York

27 kommenttia:

  1. Huolella valittuja, kauniita kuvia ♥
    Mukava kahvee hetki ja kiva kuulla mistä sinä pidät.
    Antoisaa tammikuun loppua Leena sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, kiitos. Nauran täällä itselleni, että en ikinä pääse eroon perfektionismista, sillä tähän meni koko iltapäivä....Siis kuvien etsiminen vie aikaa ja minulla on tietty vielä niin erikoisia nimiä kuville ja tiedostoille, että en niitä enää viikon päästä muista.

      Nappaa vain tämä ellet ole tehnyt. En millään ehdi nyt kevätkirjojen meressä alkaa tsekata, kuka tämän on tehnyt ja kuka ei.

      Kiitos samoin sinulle, Seijastiina♥

      Poista
  2. Näin jossain muuallakin tämän kahvihetken ja katsonpa jos se tarttuu matkaani.

    Minäkin matkustaisin niin paljon kuin sielu sietäisi... minne kaikkialle ja miten ihanaa se olisikaan. Ja keittiö, hurjasti siihen onkin uponnut mammonaa ;-) Sitten tuo lähteminen; minäkin haluaisin lähteä ensin... en tiedä miten muuten selviäisin...

    Voin kuvitella sinut aamulla vaaleanpunaisen mukin kanssa selailemassa lehteä ja aloittamassa päivääsi. Kastanjakahvi kuullostaa juuri sinulle sopivalta kahvilta.

    Jaa-a, en tiedä laisinkaan osaanko kirjoitta yhdyssanat oikein. Laita viesti, jos menee väärin, eihän sitä muuten opi millään ;-)

    Antoisia kahvihetkiä sinulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ota tämä kun tässä tätä ojennan! Käyn sitten lukemassa, miten rohkeasti sinä vastaat;)

      Ehkä keittiö on kodin kallein remontti...Matkustaminen on osa elämänjanoa. Minä en selviäisi, tiedän sen jo nyt.

      Kiitos elämän, että minulla on hitaat aamut, sillä mitään muuta hidasta elämääni ei mahdukaan. Ihan omaa syytäni kaikki;)

      No enhän minä oikeasti kehtaisi kenellekään sanoa yhdyssanoistakaan, mutta aina huomaan, jos ne on väärin. Enkä laita!

      Kiitos samoin sinulle! Täällä odotellaan sun kahvitteluja;)

      Poista
  3. Kiva oli kanssasi kahvitella, Leena :)

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia ja vastauksia, jotka herättävät ajatuksia. Matkoista on aina ihanaa unelmoida, matkan odottaminen on iso osa reissua. :)
    Ja voi, miten maukkaita kahveja olet saanut maistella. Haaveilen juuri nyt suklaakahvista! Ihania kahvihetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos. Eikö vain. Suunnitteleminen on kiinnnostava osa reissua. Meillä se kestää melkein vuoden...suunnitteleminen.

      Se vaan, että tavallinen kahvi ei enää maistu. Kokeile noita Robetsin kahvilaatuja. Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Minä juon kahvia pitkin päivää. Siksi olen sattunut jokaisessa blogissa olevalle kahville oman kahvikuppini kanssa:D. Meillä ei ole koskaa ollut isoja rahoja, mutta sen olen huomannut, että kun rahoilleen saa vastinetta, ei harmita niihin käytetyt eurot tai liirat. Silloin on surku, kun joku maksaa, mutta ei olekaan siihen tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, monet juovat. R. ja tyttäreni ovat kääntäneet minut teen ystäväksi.

      Kenelläpä olisi ollut. Minua vaivaannutti kysymys: Mihin käytät paljon rahaa? Tämä on tosin ketju, joten Irene ei ole näitä kysymyksiä keksinyt. Minä en tunne, että käyttäisin 'paljon rahaa', mutta eräät remontit ovat maksaneet 'paljon rahaa'.

      Onnistuneita matkoja ei kadu koskaan ja niitä ei syö koit eikä inflaatio! On mitä muistella ja aina on tarkoitus synnyttää myös uusia muistoja eli elämä olkoon seikkailu.

      Poista
  6. Otin kahvipöytään tällä kertaa kuuman höyryävän teekupin ja istahdin hetkeksi. Ihana postaus, jossa on elämän ja seikkailunkin makua.

    Matkustus on mainio juttu - uteliaalle ja kiinnostuneelle ihmiselle se on aina löytöjen aikaa. Ja miten ihana onkaan palata omaan kotiin matkalta. Toisaalta, olen paljon miettinyt sitäkin, miten tärkeä on osata olla lomalainen ihan kotosalla. Yllättäen harjoitus näyttää tekevän mestarin ja levoton reissureetan luonne talttuu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, teetä minullakin täällä ip. Kiitos. Minusta pitää olla sellaista Muumiperheen seikkailuhenkeä.

      Pitää lähteä, että tietää, miten ihana on palata. No, tiedät, että minä olen sitä saanut nyt riittävästi olla, sillä suuriruhtinatar ei halunnut olla erossa laumastaan ja lopulta emme mekään ilman häntä. Nyt on reissuvuodet ja ties vaikka sitten olisi taas koiruus ja kotoiluvuodet. Lomailu kotosalla on ihan kivaa ellei ympäristö vaikuta niin, että koko suvi on sekä pidettävä hotellia että vielä jaksettava olla valmiina kaiken maailman menoihin. Meillä ei ollut viime suvena kuin juhannus kahdestaan, kaikki muu oli varattua ja nyt haluamme tästä kodistamme nauttia suvella hieman rauhallisemmin. Seuraavalle vuodella suunnittelemme pidempää reissua, eikä se ole yhtään kaukana, vaikka tiedän, että huuhtikuussa voi vähän heikottaa. Se kuukausi ei ole ihan mun juttu...

      On aika olla kotona, on aika reissata, on aika tarttua vaikka tähän haasteeseen: Ole hyvä♥

      Poista
  7. Kiitos ,oli mukava olla kahvilla :) Teillä onkin niin cosy:)
    Ja nuo tulppaanit,ihana väri niissä.Tänä aamuna kukkakaupan Billie tuli sanomaan että tule katsomaan ja kuvaamaan kauniita keltaisia tulppaaneja,mutta lähdin pois unohtaen sen...No ehkä niitä on vielä huomenna...Minä matkustaisin koko ajan jos voisin...Joskus kaipaan sitä matkalaukkuelämään jota vietin vielä joitakin vuosia sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ole hyvä. Kiitos.

      Hirveä oranssinälkä vieläkin. Tottaki menet Billielle ja kuvaat häntä myös!

      Meillä oli aika jolloin lähdettiin joka kevät ja usein vielä syksylläkin ja päälle pikalähtöjä Euroopan kaupunkeihin. En kaipaa niin hektisät enää. Vaan kun lähtee reissuun, voi sitten olla samantien vaikka vähän pitempään. Kyllä siihen kyllästyykin. R. reissasi työn puolesta eikä se ollut mitään hupia siellä eikä täällä.

      Sun olisi pitänyt ryhtyä lentoemännäksi;)

      Poista
  8. Oioi mitä tulppaaneja! Kauniita niin...
    Ja muutenkin kauniita kuvia ja kiva lukea ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, eikö vain, kevät tulee kotiin.

      Kiitos.

      Poista
  9. Mukava lukea kodistasi ja muusta. Näin valottuu henkilöstä lisää tapoja ja piirteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kiitos. Omaa kotia on vain vaikea kuvata. Joko aina joku kohta repsottaa tai ei vain saa riittävän hyviä kuvia, kuten minulla aina käy remontoidun saunaosastomme kanssa. Toisaalta...ehkä sitä ei halua kotiaan kokonaan näyttääkään, tulee tunne kuin olisi alasti;)

      Poista
  10. Kiitos tästä romanttisesta ja upeasta kahvitteluhetkestä:)
    Hienoja kuvia hienossa seurassa...
    Oikein antoisaa ja kaunista viikonloppua sinulle, Leena-IhaNainen & Co♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen♥♥♥

      Poista
  11. Leena, valtavan hienoja kuvia. Arvaapa mitä: meillä on justiin samat keittiön kaakelit ja kaapit (valkotammi, eikö vain?). Kaakeleiden joukossa meillä on pieni ryhmä eläinkaakeleita, lastenlasten iloksi. Olen ollut todella tyytyväinen keittiön pintoihin ja nyt voin sinun kuvistasi nähdä, että kylläpä ne näyttävätkin kodikkailta.
    Oranssi on hyvä piristysväri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos. Ihan tosi? Tuo välitilalaatta on Tarascon beige ja sitä oli pakko testata vuosi, sillä monet väittivät sen olevan niin rouhea, että siihen tarttuu kaikki. Laitoin laatalle sekä mustikkahilloa että punkkua ja jätin siihen: Hyvin lähti pesussa. Laattaa oli minua ennen laittanut Keski-Suomessa tietämäni mukaan vain yksi ja kun näin siitä kuvan, pukkasi hiki päälle: Laatta on raskas ja suuri, siinä on omat niksinsä, että saumaus ei jää peittämään sen hienoja murrettuja sävyjä, joista yksi on punainen eli yksi yhteen lattialaattamme kanssa. Työn teki lopulta kaksi laatoittajaa ja hyvin meni. Eikö ole niin, että kun tuota välitilaa katsoo, sitä on aina vain tyytyväisempi valintaansa!

      Keittiö on Petra-keittiön Carita ja väri on salvian vihreä. Ei ole täyspuuta. Minulla ratkaisi nyt tuo väri, jonka ensin näin kuin se olisi ollut poronjäkälää.

      Meillä on olohuoneen ruokapöytä nyt käytössä vain joulunaikaan, sillä syömme vieraitten kanssakin keittiössä.

      Oranssi, entinen inhokkivärini, on voittanut minut!

      Poista
    2. Jaa, voi olla, että teidän laatat on jotain hienompaa mallistoa. Meidän on ihan K-Raudan perusmalleja, mutta samannäköinen, epätasainen, monivärinen, ja rouhea on juuri oikea sana. Meillä nämä laatat on olleet nyt 13 vuotta ja on ihan kuin uudet, mitkään roiskeet ei tartu.
      Tarkemmin katsoen huomaan, että tosiaan keittiön kaappisi ovat vaalean vihreät, samalla tavalla eläväpintaiset kuin meidän vähän punaiseen sihahtavat.
      On kyllä tärkeätä, että keittiön värit ovat mieluiset, koska keittiöhän on kodin sydän.
      Oranssia kaipaa joskus, pienessä määrässä sisutukseen. Vaatteissa se kyllä sopii tosi harvalle, ei ainakaan kalpealle, harvoin edes suklaahipiäiselle.

      Poista
    3. Marjatta...mää en ole tollanen;) Meillä mikään ei ole 'hienompaa'. No nämä meidän laatat on Kaakeliniikareilta ja näihin littyy se dramaattinen tarina, että kun olimme tilanneet laatat jo, uvoen punaviini&mustikkatestin jälkeen, näin sen valokuvan, joka oli otettu sittä toisesta kodista, jossa oli käytetty samaa laattaa ja minä, en yhtään porukolli, purskhadin itkuun: Jälki oli niin kamalaa! Meidän välitilalaatta on laitettu 2003, sillä sen jälkeen tuli saunaremontti. Varmaan samat ja te saitte K-pisteet!;)

      Sellainen harmaaseen hellästi taittava vihreä...Keittiö on kodin sydän♥

      Olen ihan luomublondi, joten en ole ikinä voinut edes sanoa sanaa 'oranssi', mutta aika tkee tehvänsä ja nyt oranssi on piristys siellä sun täällä...ei minulla - kalpealla;)

      Poista
  12. Hei Leena, noista kuvista kyllä näkyy, että puutarhailu ja kukat ja kasvit ovat mieleesi. Laskin, että kolmessa kuvassa on hortensioita, kahdessa on jouluruusu, ja jos tunnistan oikein niin myös kahdessa kuvassa on magnolioita (matkakuvassa ja tapetissa). Sitten sieltä löytyy vielä tulppaaneja, orvokkeja, basilika keittiöstä ja juoru ikkunalaudalta. Myös kuvat ovat paljastavia - eivät ainoastaan sanat.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, sinä tarkkasilmäinen: Tapetin kukat ovat tosiaankin magnolioita ja tuo Saksassa kuvattu magnolia on nyt suurennettu ja se on makkarin valkoisella kiviseinällä tauluna niin, että ensiksi kun aamulla herään, näen sen.

      No jos nyt kysyttäisiin, niin varmaan suosikkikukkani olisivat hortensiat ja jouluruusu. Etupihalle on viime suvena istutettu magnolia eli kevääsä on taas jotain jännitettävää. Olisipa tullut kunnon lumet, kun tuli kovat pakkasetkin: Miten se etelän nuori kaunotar nyt selviää ilman lumen suojaa. Ja tämä on meillä ensimmäinen näin lumeton talvi täällä Keski-Suomessa koko aikana.

      Basilikaa meillä on aina;) Ikkunalauta kuva on Saksasta salaisesta paikastamme, jonne silloin tällöin vetäydymme...

      Kuvat kertovat sanoja enemmän. Se vanha sanonta on ehkä totta "Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa."

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Ihania tunnelmapaloja, tykkäsin!
    Meilläkin grillattiin noihin aikoihin :)

    VastaaPoista