tiistai 4. helmikuuta 2014

Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku

Minun piti ei pitänyt eilen avata lukea Sinun osasi eivät liiku koska tiedän että vaikka en pidäkään en yhtään Hermannista saattoi saattoi hän kerran olla oikessa sanoa yhden saamatta minua haluamaan huuhtoa hänet alas viemäristä mitä se olikaan kun hän sanoi pintanaarmujen kuussa jolloin ponit pudottavat karvansa vai oliko se kuitenkin liljojen kuu en muista jotain myrkystä mutta kun on valvonut koko yön ja juossut oman verensä kentillä miten sitten muistaa että Herman sanoi Minun hänen on myrkkyä. Minun häneni on kallista, juotavaa myrkkyä, joka sulattaa sydämen ja saa näkemään kaiken kahtena

Maaria Päivisen sävähdys potenssiin ziljoona Sinun osasi eivät liiku (ntamo 2014) tuli eilen ja tarkoitus oli jättää kirja avaamatta, sillä en halunnut Maariaa mieleni kentille, kun olen nyt yöt Austerin kanssa. Hieno kansi Teemu Ikoselta ja ihoa alkoi pistellä Adelekin soida. Kurkkasin ihan vähän vain ja

hän on tyhjät tölkit minä sinua (raiskaa minut!)
ja uneton yö, höllästi ripustetut verhot, tanko joka tipahtaa

kuulin muitakin juoruja: hänen kasvonsa vaihdettavissa

hänen kasvonsa; kellertävä pigmentti poskiluulla

ja minä: sinun

           (bitte sei gewaltig wie der Mond!)

Ei tullut Austerista mitään viime yönä. Anteeksi Paul! Ei tullut untakaan. R. lähti pimeään aamuun ja kohta ystävä tulee lounaalle. Päivisellä on minuun sellainen vaikutus. Levottomuutta. Alkuräjähdystä. Kuumaa laavaa. Oi sitä onnetonta kustantajaa, joka ei ymmärrä, että tässä on Pegasos, jolla EI käytetä kuolaimia. Vain päitset ja pohkeet ja sitten antaa mennä. Päivistä ei kahlita. Korkeintaan pohkeet ja taakse istu. Hätätilassa voit yrittää jotain sanoa, mutta kun et muista mitään hillitsevää kuin islanniksi. Paras siis vain antaa mennä ja onhan aina kypärä. Mitään takeita ei ole luista ja niskoista mutta

Missä sinun sormuksesi on? hän kysyy

                    Olen tyhjä.

                    Tämän paperin vankina

                    tyhjä tyhjä tyhjin

                    olen aukko

                    kuin tynnyrien tyhjennys

                    musta hirmuinen aukko. Veri pakkaantuu kohtuuni.
Suljen sääret jotka
                    sinä joka tapauksessa pakotat auki.

Luin Pintanaarmuja ja sanoin Maarialle: Kirjoita runoteos. Sinä olet runoilija. Nyt hän kirjoitti sen ja laittoi minuun levottomuuden, jota en halua en halua, sillä pitää keskittyä. Hän kirjoitti itsensä minuun vaikka meille on samat rokotteet: Plath, Szymborska, Södergran, Duras, Meriluoto. Mutta Ahmatova on minunminunminun. Minä häntä aina vain ja joka päivä. Ja minne Päivinen unohti Baudelairen. Maarian runoissa soi Pahan kukat, mutta hän ei tunnusta Baudelairea. Entäs sitten Erzébet Tóth? 

tällä hetkellä rakastan sinua
            vain joskus

ehkä juuri silloin, kun kierähdät omalle puolellesi sänkyä
tai kolahdat lattiaan herättämättä liikaa melua

laidan yli rakastan sinusta ylemmät osat

                               ja kirveellä irrotan toiset 

Tämä on omalla vastuulla, jos luet Sinun osasi eivät liiku. Minulle tulee lounasvieras, enkä ole nukkunut silmänräpäystä. Päivinen ei ole kodeiinia. Hän on arsenikkia jota otetaan pieninä annoksina ja kaikki lepo on kadonnut vuorten taa. Ota jos uskallat! 

Olen monta kertaa
herännyt yöhön
toivonut; ryskyisi lintulauta rikki

           jyvät putoilisivat kilpaa kaivoon
           jonka maho kansi laskee läpi

           (kuten sinä ja sylissäsi karjuva miekka!)

ja jotta tämä olisi vihdoin takavetoinen yö

ja että tämä olisi vihdoin takavetoinen yö

ja
sinusta lähtisi parku kuten lähtee
kaikista niistä jotka syntyvät takaperin
           uudestaan uudestaan
uudestaan


sinun otoksesi minusta. En tahdo nukahtaa ilman sinua.

Minä ikinä mitään arvostele. Olen tunnetila. Olen runo. Sellainen vain hengittää. Joskus pidättää hengitystä. Silloin kun nauttii vahvaa. Olen noita. Olen ennustaja: Päivinen vie sinut reunalle. Päivisestä kuultiin ja kuullaan. Usko pois! Hän ei ole kolmetoista tusinassa. Hän on yksi. Ainoa! Sie ist die Einzige!

Runot soivat. Ahmatova on klassista rajusti. Päivinen...hän oli eilen Adele, viime yönä Himin When Love and Death Embrace. Kiitos valvotusta yöstä. Maarian runot puristuvat alavatsaan ja saavat...Toisaalta Päivinen on elokuva ja sen nimi on Match Point by Woody Allen. Sen raju maku kurkussa jälkimaun ohi. Enemmän. Kirvelee: Himotusti. Sen tunnari. Se mun musiikki kun...sitten kun. Una Furtiva Lagrima 

hän oli kaksi sivuraidetta, jakautumassa, ja kun hän koristeli
kahvipöytää vihelsi mies kylpyhuoneessa, tuli tunne: murskautua 
                                   aviovuoteeseen

ja se tunne vaivaa vieläkin


es endet nie, es wird nie anders


jotta näkisin toisin päin ja ulkoa


es endet eines Tages

es endet wenn ich


*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Villasukka kirjahyllyssä ja Katja/Lumiomena

*****

Runokirjat Leena Lumissa

32 kommenttia:

  1. Minäkin sain tämän eilen ja luinkin vähän. Olen samaa mieltä, Päivinen on runoilija! Uskon, että Sinun osasi eivät liiku on enemmän minun kirjani kuin mitä Pintanaarmuja oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä yritän nyt saada maan huojumisen lakkaamaan;) Hän on runoilija, mutta toisaalta pidin kyllä Pintanaarmuistakin, josta tosin huomasin Maarian vahvan virran runouteen.

      Varmaan onkin, mutta nauti pieninä annoksina! Minä luin eilen ja taas aamuyöstä ja nyt täytyisi jotenkin rakentaa itseni ylös, kasaan, koota.

      Kiinnostavia, vahvojen makujen hetkiä Maarian runojen parissa.

      Poista
  2. Lukukokemuksesi vaikuttaa olleen varsin totaalinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, juuri niin: Siinä paloi niin sielu kuin kroppa. Try it!

      Poista
  3. Maaria raivoaa kuin pyörremyrsky, mutta niin hänen lukijansakin...
    Kiitos merkittävästä postauksesta, Leena-IhaNainen♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on hurrikaani! Mitä syntyy lamikosta, jossa vesi seisoo...Tarvitaan myrskyä, aaltoja, ravistuksia...Ollaan mekin pyörremyrskyjä;)

      Ole hyvä, Aili-IhaNainen♥♥♥

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, poistin tämän, kun oli tarkoitettu muualle;)

      Poista
  5. Minäkin sain kirjan eilen, mutta en vielä aloittanut lukemista. Olisin varmasti sinun laillasi lukenut sen heti kerralla ja halusin mieluummin ensin ihastella kaunista kantta, makustella kokoelman nimeä ja vetää hetken henkeä. Päivinen kirjoittaa niin upeasti, että en halua pilata lukukokemusta kiireellä tai väsymyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyvllyssä, minäkin vain kurkistin ja se oli sitten menoa. Nyt olen lukenut jokaikisen runon jo kahteen kertaan;)

      Minusta parasta mitä kirjalle voi antaa on aika ja antaumus. Minä yritin antaa molempia. Ensi yönä otan menetetyt unet takaisin, mutta oli tämä valvomisen väärti.

      Odotan mielenkiinnolla juttuasi Maarian runoista. Kansi on tosiaankin täydellinen eli 'soi' yksiyhteen tekstin kanssa.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Mmmmmhm, no juu;) Mutta on joukossa vähemmän rajujakin, miten nyt tähän osuikin tätä vahvempaa...Laitan jossain vaiheessa muutakin Lumiin ja ehkä Lumikarpaloon, täytyy vain ensin löytää sopiva kuva.

      Poista
  7. Voin uskoa että Maarian teksti vaikuttaa noin vahvasti.Esimakua saa jo blogistakin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, eikö vain;) Maarialla on nyt arvonta, yritä onneasi.

      Poista
  8. On sulla ollut totaalisen vahva lukukokemus! Mikä voima ja vimma tekstissäsi. Ihailtavaa, miten saat välitettyä oman, kirjasta vahvasti ammentavan lukukokemuksesi meille lukijoillesi.

    Häveten tunnustan, etten ole lukenut vielä yhtään Maarian kirjaa (Pintanaarmuja oli jo lainassa, mutta joku muukin halusi kirjan lukea ennen kuin itse ehdin sen aloittaa). Mutta kyllä Maarian tuotantoon aion tutustua, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, mieti: Kirjoitin tämän suorilta valvotun yön jälkeen. Mietin, mitä siinä menetän, jos annan palaa elämyksen tajunnanvirtaa;) Maarialla on muuten minuun tällainen vaikutus. En tiedä, mikä hänessä, se jokin...

      Suosittelen. Minä yritin lukea Maarialta ennen Pintnaarmuja jotain, en muista enää nimeä, enkä tajunnut siitä mitään. Ilmoitin hänelle, että 'en ymmärrä tästä mitään'. Laitoin kirjan eteenpäin toiselle. Sitten Pintanaarmuja olikin jo ihan toinen juttu eli siinä oli juoni ja sitten se Maarian uniikki kieli sen ympäirllä, joten meni minuun kuin kuuma veitsi voihin.

      Ja tämä todella tuntui ja tuntuu tältä. Vieraani juuri läksi ja kun olen nyt yksin kotona, arvaa mitä teen: Luen jälleen näitä Päivisen runoja...

      Poista
  9. Joskus kirjailijan vimma tarttuu bloggaajaan. Itselleni kävi niin, kun luin Alakosken 'Köyhän lokakuun'. Blogiteksti jotenkin vaan kumpusi suoraan siitä lukemisesta ilman suurempia miettimisiä. Pari päivää annoin olla ja vähän sitten muokkasin, että teksti olisi muille helpommin lähestyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, mulla on se, että haluankin kirjoittaa 'kirjan henkeen', lupaanhan jo profiilissani kirjoittaa kirjoista intohimolla. Tämä teko oli siis tahallinen. Vain valvottu yö takana, kun uni ei vain tullut, sai mut aamulla miettimään sekunnin murto-osan, mutta sitten päätin tehdä tän mun tyyliin. Harvoin, hyvin harvoin olen joutunut nopeaa toimintaa katumaan. Ja muutaman kerran kirja on vienyt niin voimat, sen voi tehdä hyväkin kirja, että olen ottanut vuorokauden aikalisän. Joku rankka ja hyvä voi vuorokaudessa kuin aueta oikeaan olomuotoonsa, saada muotonsa.

      Tätä Hesarin juttua fanitin http://leenalumi.blogspot.fi/2014/01/tammikuinen-sunnuntaikirje-intohimosta.html

      Tykkään itse lukea, kun huomaan, että joku on niin syttynyt tuleen, että ei voi pidätellä. Olen näin saanut usein parhaimmat kirjavinkkini huolimatta siitä, että kaikkien maku ei ole sama.

      Kyllä tähän on 'syyllinen' myös Maaria;) Hänen kanssa käy näin...etenkin.

      Poista
    2. Sinun intohimon purskahduksiasi on kyllä mukava lukea. Mulla on tämä blogihomma vielä niin alussa, että ei ole ehtinyt muodostua mitään tyyliä. Tosin olen kyllä huomannut, että erilaiset kirjoittajat taistelevat keskenään, kun kirjoitan blogia.

      Luin kirjoituksesi Hesarin jutusta (mulle ei ole tullut Hesaria vuosiin) ja sen perusteella luulen, että olisin ollut jutun kirjoittajan kanssa osin samaa ja osin eri mieltä. Kuten yleensä, melkein kaikesta, sekä-että.

      Poista
    3. En tiedä, oletko mistään lukenut, että hoen koko ajan: "Elämä on lyhyt, sitten se on ohi: Minulla ei ole aikaa huonoille kirjoille." No, se mikä on minusta huono kirja on tietty vain minun subjektiivinen näkemykseni, mutta jätän kesken kirjat, joista en pidä ainakin yli 50 prosenttisesti. Kaikista, joita tuon blogiini en minäkään syty tuleen, mutta niistä kerron sitten suht asiallisesti, mistä pidin ja mistä en.

      En ajatellut mitään tyyliä kun tämän aloitin, ellei se sitten ole se, että 'ole vain oma itsesi'. En ole sanaakan muuttanut profiilistani eli tiesin, että mihin ryhdynkin, se on jotain mistä pidän paljon. Minullahan on käynyt näin myös puutarhan kanssa;)

      Voihan se olla, että jotkut haluaa lukea viileää analyysiä, jossa vilisiee sivistyssanoja. He lukevat sitten niitä blogeja. Nyt pelkästään jo kirjablogeja on niin paljon, että niitäkin löytyy joka makuun.

      Toivotan sinulle paljon intoa ja menestystä ja mieti tuota, että jos olisitkin ihan vain oma itsesi, mitä se sitten onkaan;)

      Poista
  10. Sinulla on ihastuttava kyky uppoutua lukemaasi täysillä, et ole viileä sivustalukija. Arviosi kirjasta sisätää paljon tunnetta ja tutinaa, jos se ei saa kiinnostumaan teoksesta niin sitten ei mikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiva, että pidät. No juu, osaan joskus esittää aika viileetä ja sitten on tiettyjä tilanteita, jotka vetää mut viileeksi, usko tai älä;)

      Ainakin olen ihan oma itseni ja kerron mitä olen mieltä. Sinähän jo tiedätkin, että jätän ne kirjat kesken, jotka eivät vedä. Kaikista ei voi syttyä tuleen, mutta jos kirjassa on yli 50 prosenttia minun mielestä ok, se tulee blogiini ja sitten kerron mikä mun mielestä siinä on hyvää ja mikä ei niin hyvää. Kirjojen teilauksia minulla ei saa lukea. Aika kulkee koko ajan nopeammin ja olen tullut entistä tarkemmaksi mitä luen.

      Minusta on ollut hauska kuulla, kun vakilukijat tekevät tunnustuksia,miten paljon enemmän he lukevat kiitos minun. Se on se, mistä minä saan intoa.

      Sivustalukija onkin jännä sana...No, sitä en ole, mutta saatan olla joskus syrjästäkatsoja, sillä usko tai älä, haluan joskus katsoa kaukaa ja olla sekaantumatta;)

      Poista
  11. No nyt kyllä odotan innolla, että saan tämän Maarian kirjan käsiini. Vaikuttaa ravisuttavalta ja intohimoiselta. No, mitään muuta en odottaisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiva kuulla ja toivon, että koet sävähdyksiä. Pidin jo Piintanaarmuista, mutta sitä edellisestä en ymärtänyt mitään;) Kirjoitin tämän just kuten koin, ja tunnen, että miten ihanaa kun saa kirjoitta blogiin eikä lehteen, jossa olisi varmaan täytynyt nukkua yön yli ja vähän viilentyä.

      Niin...Maaria on sellainen...ihanasti ravisuttava.

      Poista
  12. Vau, vaikuttaa voimakkaalta. Kiitos tästä, hieno ja tunteikas kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, tämä on vahva teos. Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  13. Mua kiinnostaisi lukea Maaria Päivistä, mutta kun meidän kirjastoissa ei sitä ole! Eikä kirjakaupastakaan löydy, tietenkään.(nurinaa) Ja olen niin huono tilaamaan. Olisi tietty oikein hyvä ostaa kirja, varsinkin kun kyseessä on melko tuntematon ja hyvin vähän (perinteisissä) medioissa esille päässyt kirjailija. Haluaisin kuitenkin ekana lukea ja vasta sitten mahdollisesti ostaa, sillä vaikuttaa että Päivisen teksti on vähän joko tai. Ja en oikein osaa arvioida tykkäisinkö vaiko en. Kieli on kiinnostavaa, mutta en tiedä kantaako minulla koko kirjaa... Siinä mielessä runoista voisi olla fiksumpi aloittaa. Näissä on kyllä saksaa, eikä mulla ole saksan sanakirjaa!;)
    Aloitan kuitenkin varmaan Pintanaarmuista, sillä viikonloppuna tsekkasin toiveikkaana ja se ollaan vihdoin hankkimassa mun kirjastooni! Varmaan Runeberg palkintoehdokkuuden ansioista! Mainio juttu!:)

    (Mitä, ei tunnusta Baudelairea!?!;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä on vasta ilmestynyt eli ei ehkä vielä kirjastossa. Mutta kyllä Pintanaarmuja pitäisi löytyä, sun pitäisi lukea sekin.

      Maaria jakaa mielipiteitä, mutta niinhän se on vahvojen kirjojen kanssa. Muista vaikka Kätilöä. Tai Pelon upeaa, upeaa...tiedät kyllä mitä.

      Hyvin vähän saksaa. Minä ostin nyt sen pikkusanakirjan niiden mammuttien tilalle ja suostun kääntämään sulle, mitä et ymmärrä;) Sano vain tästäkin, mitä haluat suomennettavaksi, sen verran kyllä osaan.

      Suosittelen todellakin Pintanaarmuja. Minä niin mieluusti antaisin sinulle, jos olisi kaksi, mutta en voi ainokaistani, joka on signeerattu minulle, antaa. Yllätyt Pintanaarmuista. No ues!, olet sen siltikin saamassa. (Huomaat että vastailen sitä myöten kuin luen;)

      (No, hän ei mainitse Baudelairea niissä, jotka 'kirjoittivat häneen itsensä'. Baudelaire on aina jakanut mielipiteitä rajusti, joten olisin uskonut Maarian olevan B:sta kiinnostunut.)

      Poista
  14. Oi, esiin nostamasi runot kolahtivat kuin kivet päähän! Ja mitkä kannet, nami!

    💜💜💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tämä menisi sulle päähän kuin häkä! Upeat, upeat kannet.

      Poista
  15. Oih, nuo runot huumaavat... Maaria Päivinen tuntuu olevan aivan omanlaisensa runoilijatar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ne tekee lukijalleen, mitä niitä huvittaa: Ne huumaavat, ravistavat, nousevat päähän kuin häkä, menevät vereen ja...

      Takuulla uniikki!

      Poista