tiistai 25. helmikuuta 2014

Renata Graham: Koruntekijän käsikirja

En ole kauheasti koruhullu, mutta tiedän lukijoissani olevan sekä koruja rakastavia että myös koruja itse tekeviä, joten miten voisinkaan olla esittelemättä teille kirjaa korujen tekemisestä. Pakko kyllä myöntää, että innostuin koruista enemmän kun siirryin ns. pukukoruihin. Nyt aidot roikkuvat toimettomina korunaulakossa ja kun käytän korua, haluan sen olevan näyttävä, mutta minulle riittääkin silloin vain yksi koru. Tässä on monta makua ja mieltä, monenlaista tyyliä aina glamourista hippityyliin, draamasta harmoniaan ja se juuri tekee korujen maailmasta niin kiinnostavan. Ehkä olen kuitenkin vähän koruhullu…

Renata Grahamin kirja Koruntekijän käsikirja (How to Design with Beads, Minerva 2013, suomennos Eva Katajamäki) vastaa aloittelevan koruntekijän moniin kysymyksiin: Pitääkö ideoista tehdä luonnoksia? Mitkä värit sopivat yhteen? Minkälaisia helmiä on saatavilla? Mistä löytää inspiraation? Mitä pitää ehdottomasti välttää? Mitä helmiä ja lankoja voi yhdistää toisiinsa? Mitä kaikkia materiaaleja on käytettävissä? Minkälaiset korut sopivat tietyntyyppisille ihmisille tai eri tilaisuuksiin?

Yllä mainittuihin kysymyksiin korujen muotoilua ja valmistamista 20 vuotta opettanut Renata Graham on juuri oikea henkilö vastaamaan.  Hänen kirjansa on koruntekijän unelmaa, joka on täynnään sekä korujen valmistamiskuvia että kuvia luoduista ihanuuksista. Kirja jakaantuu neljään osaan, jotka ovat Suunnittelu, Helmiopas, Muut tarvikkeet sekä Tekniikat ja työohjeet.

Lukiessani kirjan alun juttua Värien maailma alkoi kuume nousta  ja teki mieli aloittaa itse korujen tekeminen. Tunnen painetta käsillä tekemisen taitoon, minkä osoitti jo innostukseni Wilhelmiina Halmeen kirjaan Kaikki kaunis on käsin tehty. En osaa ommella, mutta ihailen heitä, jotka osaavat. En osaa tehdä koruja, mutta missä ikinä liikummekaan, jään kuin hypnotisoituna ihailemaan kaduilla ja toreilla koruja takovia ja kieputtavia käsityöläisiä.  Väreistä pakko sanoa sen verran, että otin ’vahingossa’ saman kuvan kahteen kertaan, joten jotain minun värimaailmastani kertonee tämä:

Sanon joskus, että toinen nimeni on turkoosi, mutta voiko tätä kukaan vastustaa!

Yläkuvassa  melkein samanvärisistä kivistä tehty koru. Kyseessä on Turkoosi memory-ranneke, hopean hohtoa, lasia ja korukiviä. Koru on valmistettu memory-vaijerista, joka on ruostumatonta terästä. Se palaa aina muotoonsa, vaikka sitä yrittäisi suoristaa.  Tässä korussa on käytetty memory-vaijeria tavallisen metallilangan sijasta, koska näin koru sopii ranteeseen kuin ranteeseen eikä kaipaa lukitusta. Jos ei tiedä etukäteen korun käyttäjän ranteen kokoa tai tekee rannekkeita myyntiin, memory-vaijeri on paras valinta.

Alla kolmirivinen rannekoru, jossa helppokäyttöinen vaijerilukko. Tämän korun viehätys perustuu suurelta osin antiikkikullan tuomaan hienostuneisuuteen.


Renatan kanssa pääsee valmistamaan sormuksia, rannekoruja, metallipitsi- ja kangashelmikaulanauhan, korukivi- ja helmisykeröriipuksen, laukkukorun, kristallitiaran ja monta, monta muuta ihanuutta.

Turkoosiin hurahtaneille tiedoksi, että turkoosin sävyt vaihtelevat sinisestä keltaiseen ja vihreään. Alakuvassa yksi kaunis ja hillitty vaijerikaulakoru valmistusohjeineen:

Näet tässä sivun, jossa esitellään koru, vasemman reunan listassa tarveaineet ja alla valmistustapa. Näin menee tämä koko kirja eli tarjoaa yksityiskohtaiset ohjeet kahteenkymmeneen lumottuun koruun. Minusta tämä vaijerikaulakoru on jotenkin niin keväinen: Kuin pikkulinnun munia, mutta onneksi ei kuitenkaan. Suloinen koru! Koukuttava kirja!

18 kommenttia:

  1. Tuollainen kirja oliskin kätevä,sillä minulla on muutama laatikko koruaineksia,joita olen kerännyt mutta en ole oikein osannut käyttää. Tel Avivin eteläisessä osassahan on sellainen alue,jossa korutarvikeliikkeitä vieri vieressä,ja niissä on kaikenlaisia kiusauksia,vaikkei koruja osaiskaan tehdä....
    Olen ollut osakkaana koruja myyvässä yrityksessä mutta olen huono kantamaan koruja;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, minulle tulikin mieleeni, että sinulla on siellä varmaan ihanat tarjonnat itsetehdyistä koruista.

      Äläs ny...;)

      Poista
  2. Ihanat turkoosit ! Memoryvaijeri on näpsä. Ja senkus vaan lätkit helmiä välieriin...noin niinku yksinkertaistaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, eikö vain. Turkoosia jotenkin pitää aina olla jossakin...

      Juu, niin aion tehdä jatkossakin;)

      Poista
  3. Ihana kirja! Vaikken koruja olekaan koskaan itse tehnyt, tykkään näpertelystä joten tuollaisen kirjan käsiini saatuani varmasti innostuisinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkatar, tämä on. Itseasiassa tämä ei olisi niin kauhean vaikeaakaan: Vähän sorminäppäryyttä, kärsivällisyyttä ja visuaalista silmää...Houkuttavaa!

      Poista
  4. Tuollainen kirja olisi ollut minulle hyödyksi silloin kun aloin vetämään Peshteran koruprojektia! Nyt en enää tiedä, että jatkuuko se puuhastelu omalla kohdalla. Minä kun tuppaan itse jumittumaan aina samoihin koruihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, tällä vetäisi jo monet koruprojektit. Erilaiset helmi- ja siemenkorut ovat tässä oma lukunsa. Minä aina turkoosissa, ensin vain kesäisin ja nyt jo muulloinkin.

      Poista
  5. Upea väri on turkoosi, se tuo meren niin lähelle, ymmärrän että tykkäätkin siitä ja se jotenkin virkistää, herättää luovuuttakin ; hieno kikka tankata värejä olisi vaikka tuo rannekoru. Kiva postaus, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, turkoosissa saa kaikki meret, myös menetetyn 'kotimeren' länsirannikolla. Värijano on täällä tuttu juttu. Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  6. Niin, kälyni tekee paljon, hän hopeaseppäkin vapaa-aikana, komeita lahjoja saamme häneltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, oi teitä onnekkaita. Mistä sitä tietää, vaikka meidänkin perheessä kohta olisi koruntekijä...

      Poista
  7. Ihana kirja! Turkoosi on hyvä väri :)
    Kiitos..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, tämä on. Turkoosista saa voimaa.

      Poista
    2. Pitäisiköhän pukeutua turkoosiin, niin paranisi tämä flunssa... :)

      Poista
    3. Juu, sitä sekä sinkkiä, D:tä ja lepoa. Minulla ei kolmeen vuoteen flunssaa, ei sen jälkeen kun aloin ottaa D:tä 50 mikrogrammaa/vrk. Ja sen päälle vielä kalaa pari kertaa viikossa. Paranemisiin!

      Poista
  8. Oi, tästä kirjastahann sinä minulle jo viime kesänä vinkkasit! :)
    Turkoosi on ihana kivi, varsinkin kesällä rusjettuneen ihon kaverina verraton, miksei talvellakin tiertysti...
    Korunteko vie mennessään... Olen kokenut sen :)

    Hyvää torstaita, Leena! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, niinpä taisin;)

      Se on jollain tavalla kesäkoru/kivi, mutta huomasin, että olin käyttänyt sitä myös joulunaikaan kun ylläni oli mustaa pitsiä eikä muita koruja.

      Paha juttu, paha juttu tai sitten ei. Kerron sitten...vähän myöhemmin tarinan, sinulle.

      Kiitos samoin, Kaisa reetta!

      Poista