tiistai 4. maaliskuuta 2014

Vastaan Muistoja -kuvahaasteeseen!

Vastaan Paulan kuvahaasteeseen, jonka nyt nimesin Muistoja-haasteeksi. Paula, kiitos♥ Tämä ei nyt mene kauhean hyvin, sillä meillä on vanhojen kuvien digille tallentaminen vasta alkamassa. Kaiken huipuksi olisin nyt tähän juttuun kuvannut meidän koko perheen vanhoja kuvia, siis minun lapsuudestani, mutta olen ne ensimmäisestä omasta albumistani irrottanut ilmeisellä tarkoituksella juuri tallentamista varten ja en niitä nyt tähän hätään löydä. Tehdään tämä nyt sitten niillä mitä on. Ensimmäisessä kuvassa minä Säkylässä. Äiti ja isä ehtivät olla avioliitossa monta vuotta ennen kuin minä, esikoinen, synnyin Turun saksalaisessa sairaalassa Heidekenissa. Tätä kuvaa myöhemmin otettiin valokuvaajalla otos jossa istun tuolilla ja rusetti on kiinnitetty kaljuun päähäni teipillä! Tämänkin kuvan löysin nyt jutustani Ja me kaikki oltiin Vihervaaran Annoja.
Yllä isä ja minä Säkylässä. Valitettavasti komea isäni ei tässä näy...Meistä on paljon kuvia yhdessä, mutta kun ne eivät nyt löydy. Juttua isästä ja tyttärestä löytyy täältä
Asuimme pari vuotta Kerimäellä, jossa aloitin kouluni. Ensimmäisen koulupäiväni vietin nurkassa ja alku ei ollut muutenkaan lupaava ja siitä kerron lisää täällä
Tämä kuva on otettu Säkylässä, mutta asuimme jo Luvialla. Vietin kuitenkin osan kesistäni Pyhäjärven rannalla perheessä, jonka isoäiti oli ollut kasvattityttärenä mummollani Amandalla. Tämä vuonna kävelen Katinhännän kujia mm. tähän taloon. Tuskin kuorma-autoja enää on, mutta kiinnostaa kovasti, vieläkö puutarhasta löytyy niitä maailman makeimpia päärynöitä. Olen saanut myös kutsun mummoni kotitaloon, jota asuu nyt isäni lapsuuden ystävä...
Tässä on tehtävä aikahyppy, sillä mustavalkokuvamme, ne lapsuuden perhekuvat, ovat jossain hyvässä jemmassa, jota en nyt löydä. Tässä luokkakuva, jossa minä istun eturivissä. Olen kolmas vasemmalta ja vieressä oleva pikkutyttö on luokanvalvojamme tytär. Luokanvalvojamme ja äidinkielen opettajamme on vasemmassa reunassa. Hän on toinen heistä joita saan kiittää siitä, mitä olen nyt.
Minä ja Sammy♥

Porin Suomalaisen Yhteislyseon lukiokuva. Huh-huh, näistä vuosista en kerro mitään, mutta olen tyttö keltaisessa minihameessa seisomassa vasemmassa reunassa.
...siis se oli vähän tällaista ja sitten paljon muutakin;) Enpä taida kertoa, mutta ainakin silloin oli Hair ja...
Tässä porukka, joka kulki yhdessä läpi teinivuosien kuohujen ja osa jatkoi siitäkin eteenpäin...Meri on kaivannut tuota mun takkia, mutta eihän sitä enää...Yksi tässä kuvassa olevista oli mukana kun tapasin R:n!// Kun Hannelle kommentoin, että meidän aikana pojilla oli ihanat, kiharat, Beatles-pituiset hiukset, sitä ei voi tästä kuvasta uskoa, mutta kyseessä on poikkeustila: Pojat ovat intissä tai sinne lähdössä.

Tässä paatin kannella matkalla Luvialta Raumalle.
Villeistä teinivuosista huolimatta tuli sitten tällainenkin päivä.
Elämäni ensimmäinen työpaikkakuva minusta, vaikkakaan ei ensimmäinen työpaikkani. Pyrin opiskelemaan historiaa Jyväskylän yliopistoon, mutta jäin kolmen pisteen päähän. Silloin kukaan ei sanonut: "Pyri uudestaan." Minä tiesin sitten Merille sanoa sen kolmasti. Olin tosissani lähdössä malliksi Lontooseen (tähän oli syynsä, jota en tuo julkisuuteen), mutta isä ja kauppaopiston rehtori saivat minut yhteistuumin 'siirtämään' lähtöä ja niinpä tuli kauppaopiston yo-luokilla vietettyä pari vuotta. Oli hauskaa tavata maineikas rehtori eräillä kauppaneuvoskutsuilla myöhemmin: Vähän muisteltiin;)
Lopetan nyt tältä erää tähän kuvaan, jossa minä ja esikoiseni Luvian kauniilla kalliorannoilla.

Näitä on kiva tehdä, mutta monen kuvan kohdalla ajattelen, että ihan kaikkea en ainakaan minä julkaise: Siis ei mitään hurjia biletyskuvia tms. Noita aikoja on myös kiva joskus muistella, mutta miten usein tuleekaan mieleen, että 'oi hurja nuoruus, ihanaa, että elin sinut lujaa, mutta ehkä en jaksaisi toistoa!' Toisaalta voin kertoa, että kun täytin pyöreitä, pidin hippibileet ja hyvin jaksettiin aamuviiteen.

Ottakaa tästä mukaan kaikki te, jotka haluatte: Olen lukenut, että muisteleminen on terveellistä!

Haastan edelleen Minttulin blogista Minttulin kuvailuja, Birgitan blogista Skool ja kulaus, Jaanan blogista Täällä toisen tähden alla sekä Hannen blogista Virtausta elämään.

Love
Leena Lumi

Because The Night

59 kommenttia:

  1. Aivan mahtavia kuvia sinusta. Olet todellinen kaunotar aivan natiaisesta asti =)

    Jotkut asiat onkin parasta pitää vain hys hys ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos. Those were the days;)

      Näin minä ajattelen.

      Tee sinäkin tämä: Minä haasan sut nyt, Sunny!

      Poista
  2. Oi kun ihania kuvia. Niin nostalgisia.
    Jotenkin nuo lasten ilmeet koulukuvassa alakoulun puolella ovat hurmaavia, viattomia, valloittavia!
    Sinä ole ihana kaunotar jo pienestä alkaen.
    Tosi mielenkiintoinen kuva kollaasi elämästäsi.. Kiitos kun jaoit. ja kiitos haasteesta, otan sen vastaan iloiten ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, näis sitten nostalgia vei: Olen vieläkin yöasussa ja mun piti olla jo lenkillä;) Kiitos!

      Minä odotan: Olen nähnyt, että sinullakin on kiinnostavaia kuvia;) Minä en tohtinut niitä komeita Beatles-tukkaisia laittaa julkisuuteen...ehkä sinä teet sen. Miten tuntui kuin kaikilla suloisilla olisi silloin ollut kiharat, puolipitkät hiukset, kun nykyään kundeilla on liian pitkät ja suorat.

      Kaunotar, täällä odotellaan♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jonna, varmaan sun ikäinen katsoo näitä ihmeissää ja kunpa vain tietäisit...:Meillä oli aika hurjaa. Oli vapaa rakkaus, Vietnamin sota, Che ja liikaa punkkua, hurjia kotibileitä ja aina tapahtui jotakin. En itsekään aina usko, että se kaikki mikä on tapahtunut, on tapahtunut;)

      Kiitos.

      Poista
  4. Ihanat kuvamuistot, ja mikä kaunotar todellakin varsinkin ylioppilaskuvassa! Ehkä kumminkin hyvä vaan kun sinne Lontooseen et päässyt lähtemään,
    Kiitos haasteesta, paljon ei ole kuvia lapsuusajalta ja skannerikin kiukuttelee, mutta enköhän jotain aikaan saa ♥
    Mukavaa laskiaistiistaita ♥

    PS: Meillä ei ole laskiaispullia, sen sijaan iltapäivän vieraille on vadelma-valkosuklaapiirasta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, niin...isän mielestä siellä ei ollut mallimaailmassa mitään muuta kuin huumeita ja sitten tuttu rehtori häntä tuki. Silloin muuten suututti, mutta ei enää: Kaikki meni parhain päin. Kaikki kauneus menneessä aikamuodossa, mutta nyt on moni asia helpompaa.

      Ole hyvä ja ee mitä pystyt. Minullakin ne varhaislapsuuden kuvat nyt jossain hyvässä tallessa kun irrotin ne just uutta kuvaamista varten...Kaikki koko perheen kuvat.

      Kiitos samoin sinulle♥♥

      Minä en vain ole ikinä syttynyt laskiaispullile, mutta iltapäiväteelle on tiikerikakkua;) Mukavaa iltapäivää kera kahvitteluvieraiden!

      Poista
    2. Tässähän tämä vastaus tulikin, pahoitteluni, ehdin laittaa kommenttini ennen kuin tämä vastaus tuli. :)

      Poista
    3. Hanna, ei mitään: Ole hyvä vain.

      Poista
  5. Olisipa jännä kuulla lisää, mikset lähtenyt Lontooseen, mutta saat tietysti pitää yksityisyyden tässä. Upeita kuvia ja aivan mahottoman kaunis ylioppilaskuva. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, jos tämä olisi suljettu blogi, kertoisin. Olen huomannut eli siis tässä vuosien myötä oppinut, että kaikkea ei tosiaankaan kannata kertoa.

      Kiitos. (Meilaan sulle.)

      Poista
  6. Hienoja kuvia. Nämä kuvamuisto ovat mielenkiintoisia ja koulukuvat niin tutunoloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mimon mami, kiitos, Minustakin kun näen jonkun toisen 'suunnilleen samanikäisen' koulukuvia, on kuin olisin itse siellä mukana.

      Poista
  7. Ihastuttavat kuvat toinen toistaan, kauniimmaksi aina tyttö vaan tulee kun varttuu.
    Kivat muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seijastiina, kiitos. Olisin laittanut niitä kuvia, joissa hiukset niin 'singlatut että', mutta kun olen niin hyvä jemmaamaan...,mutta tuosta eka luokan luokkakuvasta voi paljon päätellä;)

      Eikös se mene jote´nkin niin, että '17 vuotiaana on tyttö kaunehin'...;)

      Kivoja on ja joskus vähän hurjiakin, mutta yksi on tosi: Meillä maalaisnuorilla oli aika viatonta kuitenkin, kun nyt lukee lehdistä, mitä voisi olla.

      Poista
  8. Ihana nostalginen kuvasarja. Tuo lukioluokan kuva voisi olla minun, niin täydellisen samanlainen muoti ja kampaukset, kuten myös ilmeet ja asennot. Näen kuvassa myös omia vaatteitani :) On aina jännittävää miten elämä ohjautuu, eikä hurjassa nuoruudessa olisi voinut kuvitellakaan, että tulee aika, jolloin rauha ja hiljaisuus ovat elämän suurimpia arvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiitos. Tästä nappaat vain mukaan. Tässä on vasta tämä päivä mennyt;) Juu, tuo ilme, keskellä päätä jakaus ja sitten tietty tyyli seisoa.

      Onneksi on kuitenkin vieläkin seikkailua odotettavissa, mutta nyt sanon aina, että 'jaksan mitä vain, kunhan saan ensin nukkua kunnon unet'. Pelkään tylsyyttä, vaikka kaipaankin rauhaa ja hiljaisuutta: Siksikö luen!

      Poista
  9. Kiva kuvasarja. Mahdankohan itse löytää mitään, minun lasiidessani ei paljon kuvattu ja nekin vähät mitä otettiin on muilla suvussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos. Uskon, että löydät jotakin, sillä äidilläkin on Karjalan kannakselta upeita mustavalkokuvia, joita on muutamissa Valkjärvi-kirjoissakin.

      Poista
  10. Ihana muistelupostaus,Leena;pikku-Leena niin suloinen ja ylioppilas-Leena kaunis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Tee siekin tämä!

      Isäni meinasi pyörtyä kun synnyin kaljuna...ja äiti oli pyörtyä kun tuo kaljuus jatkui ikään 1 vee;)

      Poista
    2. No onneksi myöhemmin kasvoi hyvät hiukset;D

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Allu, passiivinen unohtaminen kultaa niitä, mutta sehän on ihan ok. Tee sinäkin tämä!

      Poista
  12. Leena, oletpa nopea, vaikket edes löytänyt niitä kuvia, joita tähän halusit. Minulla vie aina viikosta kuukauteen haasteisiin vastaamiseen. Ja annoit vähän uutta sisältöäkin haasteelle. Tämä haastehan on kierrellyt jo jonkin aikaa. Olet kaunis tuossa yo-kuvassa. Ei ihme, että halusit malliksi. Minun nuoruuteni oli varsin hiljaista ja rauhallista. Olin sen verran arka ja ujo, ettei siinä paljon seikkailtu. Jälkeenpäin ajatellen nuoruus oli aika kamalaa ja raskasta aikaa, en minäkään sitä toista kertaa jaksaisi. Kiva peilata toisten muistoja. Eka kuvakin "rusetittomasta" pikkutytöstä on herttainen, nätit "puffihihat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, no, äiti sanoi aina, että 'pitää olla sukkela'. Juu, olen kova likka rönsyilemään, joten onneksi niitä kaivattuja kuvia ei löytynyt;)

      Kiitos.

      Katsos, olin lukenut Tytti Parraksen Jojon ja jopa tavannut hänet: Olin pikkulikka ja hän oli kuin joku idoli. Ja sitten minua villitisivät Meriluoto ja monet muut sekä tietysti aikakausi, joka tarjoili meille asioita, joita omila vanhemmillamme ei ollut ollut. Poltin rintaliivinikin kun Jane Fonda poltti omansa!

      Ei se villi nuoruuskaan aina helppoa ollut, mutta jotenkin kiva näin jälkeenpäin ajatellen kuitenkin ja se on auttanut minua paljon ihanan, mutta vahvan tyttäreni kanssa. Toiselle kierrokselle nuoruteen en lähtisi minäkään. Voisin napata sieltä muutamia timanttihetkiä ja sitten tietty vaikka niitä Yyteri-kuvia, joita ei ole ollenkaan, etkä ikinä arvaa miksi: Silloin ei ollut vielä sitä nakurantaa siellä, sillä koko Yyteri oli aika vapaamielistä ja omiin lapsiin asti siellä oltiin aika vähissä rihmoissa ja sen jälkeen olikin täystyö lapsissa ja hiekassa, mutta hauskaa oli.

      Meillä oli sellaista, että vaikka oltiin ihan 'common people', niin kävi ompelija kotona ja ompeli päiväkausia vaatteita. Joka joulu- ja kevätjhliin ommeltiin uudet leningit. Ja koska äiti oli töissä oli kotiapulainen kunnes pikkusiskokin oli jo koulussa. Se oli siihen aikaan hyvinkin tavallista, ei yhtään 'hienoa'.

      Vuoden päästä tuo kaljupääpikkutyttö istui samalla kuvaajalla ja epätoivoinen äiti liimasi rusetin teipillä päähän!

      Kiitos tästä, Paula♥ Tämä muutti koko viikko-ohjelmani, mutta se on vain hyv: On hyvä rikkoa rutiineja!. Huomenna saapuu alakuvan pikkupoika, joka on jo hyvin iso, mutta välillä yhtä mutruhuulinen ja taidan keskittyä laittamaan jotain oikein herkullista.

      Poista
  13. Olin kahden vanha, kun isäni vei minut kampaajalle ja minulta leikattiin kaikki hiukset pois ja 2v. kuvassa minulla on kalju pää ja rusetti teipillä kiinni päässä. Isä oli sitä mieltä, että kasvaa paksummat hiukset, mutta äiti oli saanut hepulin kun näki minun pääni. Aika vahvat hiukset minulla on aina ollut.
    Kiva lukea sinun muistoja kuvien kera :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, olemme kokeneet siis monipuolisen hiusdraamalapsuuden. Minähän olen ekaluokan kuvassa kalju siksi kun sulatin sitä muovailuvahaa ja sotkin sillä hiukseni, että serkkuni menisi kreetuamaan, että olin sotkenut mönjällä hänen hiuksensa! Ennen muuten luultiin, että kasvaa vahvemmat hiukset, kun ne leikataan ihan lyhyiksi. Täysin hoopoa.

      Kiva kuulla;) Ei sellaista päivää, etten saa Lumimiestä nauramaan kun kerron mitä kaikkea keksin lapsena tehdä...

      Poista
  14. Mukava kuvasarja kanssa hyviä muistoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Health news. kiitos. Kuvia tosin on aika syönyt, mutta muistot senkun paranevat!

      Poista
  15. Ihania kuvia! Muistelu on tosiaan terveellistä ja jopa suotavaa ;) Itse katselen mielelläni vanhoja valokuvia ajanjaksoilta, jolloin muistan olleeni onnellinen ja tuntenut oloni hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, kiitos. Se on. Siitä on oikein tutkimustietoa. No, mulle tulee sekä hyvä olo, että mieleen ne kaapin kotelomekot, jotka eivät mahdu päälle (paitsi että vielä kyllä mahtuvat!).

      Hyvänmielenkuvia voi pitää aina jonkun esillä. Minulla on sellainen sydämenmallinen ripustusteline, jossa vaihtuvat kortit ja vlaokuvat.

      Poista
  16. Kiitos muistelusta Leena. Olisi hienoa, jos voisi olla nuori nykyisellä elämänkokemuksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ole hyvä. No sittenhän me oltais ihan Kingejä! Sanon aina, että mitään kladu en, mutta ehkä muutaman kurvin ottaisin toisin...,mvaan kun ei voi, niin muistetaan vain kaikki onnistumiset ja kokko kohti horisonttia.

      Poista
  17. Leena, ihana postaus. Näitä katselee ja lukee niin mielellään. Tuttuja ihmisiä luokkakuvissa, vaikka nimiä ei muista. Taisi olla sama rehtori kauppiksessa, vaikka kävinkin tekun ensin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos. Tee sinäkin tämä.

      Sinä tunnet tuosta lukiokuvasta takuulla monia. En minäkään enää kaikkien nimiä muista, mutta muutamia olen vielä tavannut Porissa käydessä.

      Juu, se ihana suuriääninen, suurisydäminen E-E.Y.

      Poista
  18. Jestas, katsoin ensin, että emme kai me ole voineet olla samalla luokalla. Suurensin luokkakuvaa. Siinä oli ihan vieraita naamoja mutta kuteet ja kampaukset niin tuttuja, että luulin löytäväni sieltä itseni. Oih ihana nuoruus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kaikki on mahdollista. Kun julkaisin kerran muun jutun yhteydessä tuon keskikoulukuvan sain meiliä yhdeltä bloggaajalta, joka oli ollut rinnakkaisluokalla ja meillä olikin sitten tosi paljon muisteltavaa.

      Oih, olihan ne aikoja ja vain taivas oli kattona!

      Poista
  19. Kuvat kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa, joten en syventynyt vielä tarinoihin, näitä oli kiva katsoa, olet ollut tyylikäs typykkä ihan alusta asti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, kiitos, parhaani olen aina yrittänyt. Kuvista huomaa, että aika kuluu. Värit katoavat toisista. Tulee kuin laikkuja. Nämä on pakko saada digillle, edes osa. Minulla on jotain 35-40 albumia....Ja niissä on kaikissa kertomukset, kuvat ja sitten vaikka matkamuistoja jostain. Esim. kuitti elämäni kalleimmasta ja pienimmästä kahvikupillisesta Pariisissa.

      Kuvat aina kertovat enemmän kuin sanat. Minä suollan sanoja, mutta kyllästyn itsekin toisinaan ja mietin, että jos meille onkin annettu vain joku kiintiö sanoja ja sitten yhtenä päivänä: Hiljaisuus.

      Poista
  20. Vastaukset
    1. Jokke, kiitos ja mukaan vaan: Tällainen välityö virkistää kummasti.

      Poista
  21. Oi että oli mukava lukea, omat muistot putkahtivat joka kohdassa mieleen kuin eilinen päivä. Nuoruuden ihana aika, muistelen sitä. Tuntuu, että nykyään ei ole mitään niin romanttista, joskus hullua, mutta seikkailua huomisen huolista välittämättä.
    Tuollainen takki minullakin oli, olisi pitänyt säilyttää ja paljon muutakin olisi pitänyt säilyttää, mutta silloin ei ajateltu tulevia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, tee sinäkin tämä ja kiitos. No eihän ole sillä tavalla kuin silloin, mutta pitkäämme kiinni että on kuitenkin sekä romantiikkaa että seikkailua. Minusta on joskus romnattista lähteä oikeisiin elokuviin ja sen jälkeen jonnekin syömään. Olen suunnitellut lopuelämäksi seikkailukartaston, sillä en jaksa ajatella, mihin sitten joutuu kun on vanha. Eletään niin kuin viimeistä päivää ja kaasu pohjassa. Tietysti myönnän, että tämä sujuu vain jos saan nukkua joka yö kunnon yöunet;)

      Huomisen huolet meillä on sitä, missä olemme sitten kun...ja siinä onkin niin paljon huolehtimista ja murehtimista, että yritän unohtaa...

      Äiti meillä ei säilyttänyt paljon mitään. Minulla ei ole lapsuuden leluja, ei vaatteita, ei yhtään huonekalua, ei taulua, vain muutama kirja, siis lapsuudesta. Monet sodasta selvinneet suhtatuiivat kaikkeen käytettyyn niin. Serkuillani on ihan sama tilanne kuin minulla. Oliisn niin tykännyt antaa tämän takin Merille. Se oli ihana takki, jossa pidin kaikesta.

      Poista
  22. Kiva aika-matka. Vanhat kuvat ovat mukavia katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kiitos. Tee sinäkin tämä! Niitä on kiva katsella, mutta niihin myös putoaa niin ettei huomaa ajan kulua: Minulta meni eilen koko päivä kuvien ja albumien kanssa;)

      Poista
  23. Oi lapsuus ja nuoruus! Niillä on suuri merkitys elämämme myöhempiinkin vaiheisiin.
    Etenkin nuoruuden ihmissuhteilla. Minäkin tunnen pari ihmistä, jotka ovat yhä ystäviäni, ja olen tuntenut heidät nyt 40 vuotta. Se on ihmeellistä. Näemme toisemme yhä samanlain, ulkonäönkin. Minäkin kuulemma pidän päätä samassa asennossa ja puhun samalla tavalla kuin 7-vuotiaana! Heh, se on minusta jotenkin hauska ajatus. Vain vanhempamme ovat tunteneet meidät vielä kauemmin kuin ystävämme sieltä lapsuudesta ja nuoruudesta.

    Ihania kuvia sinulla, ja niitä oli kiva katsella läpi. Hymystä sinut tunnistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, älä muuta sano;) Kun täytin pyöreitä, puolet vieraista oli 40 vuoden takaisia ystäviä eli sitä meidän Luvian porukkaa, jonka kanssa oli aloitettu about kymppivuotiaina. Jotenkin ne, jotka on lapsesta asti tuntenut ovat aina kuin sama: He ovat mielissämme juuri kuin silloin ennen. Vanhempamme ovat tunteneet meidät kauemmin, mutta he eivät tunne meistä ehkä niitä puolia, jotka ystävät tuntevat.

      Nyt kasvoi isot paineet pelastaa kaikki vanhat, tärkeät muistokuvat. Yhdet olen tarkasti kätkenyt kuoreen, jota en nyt löydä eli oli virhe ottaa ne albumista pois...

      Hyvä, että edes jostain vielä tunnistaa;) Tapasin kerran Porin yössä ihan vahinogossa baaritiskillä miehen, jonka tunsin vain äänestä ja silmistä: Me olimme joskus teineinä seurustelleet! Tuli mieleen ihan se Da Capo -mainos: "Sinä se oot kaikkien näiden vuosien jälkeen..."

      Kiitos.

      Poista
  24. Voi että ihania... Tuo eka kuva oli kyllä kaikkein paras! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, kiitos. Vähän kuin Kekkonen...;) Ole hyvä.

      Poista
  25. Ihania hetkiä jaoit meille upeilla kuvilla! You're beautiful :)

    VastaaPoista
  26. Kiva muistelupostaus!
    Pikkuinen Leena lumi näyttää niin hellyttävältä tuossa ekassa kuvassa :) <3

    Mukavaa viikonjatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos.

      Kiitos. Hän oli vähän kalju ja paksu. Vanhempani hoitivat esikoistaan tuon ajan tavan mukaan täysin oppikirjojen mukaan;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  27. Ihana postaus, ihanat kuvat! Mä tykkään aina kattella vanhoja valokuvia. Mahtava asu ja asenne tuossa lukiokuvassa. Tuo yo-kuva! (Miksen mä ottanut mustavalkoista yo-kuvaa?!) Ja tuo Hair-kuva...muistan kun me teineinä mun parhaan ystävän kanssa haikailtiin, kun ei saatu elää nuoruutta hippiaikaan.;) Mä olen hirveän huono sanomaan näköisyyksistä mitään, mutta mun mielestä tuossa työpaikkakuvassa on jotain Meriä. Jotkut ihmiset tunnistaa ihan jo vauvakuvista, toiset näyttää nuoruudenkuvissaankin ihan erilaisita kuin myöhemmin aikuisina. Sinä olet jostain näitten väliltä.:)

    (onkohan ne kuvat kadonneet yhdessä jonnekin niiden Muumi-kirjojen kanssa? Ehkä ne on vaan vähän seikkailemassa ja palaa takaisin, niin kuin Nyyti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos. Hair...olin kaverien kanssa Tampereen teatterissa sitä elämässä...waude! Mustavalkokuvat pelittää loppuun asti melkein aina, paitsi puutarhakuvissa ei ehkä;) Hippiaika oli ihan oma juttunsa, joka nyt saa usein ajattelemaan, että meillä oli kuitenkin paljon muutakin kuin vain kova kilpailu. Oli asennetta ja oli aatetta ja vaikka mitä. Meri taisikin pitää siitä kuvasta paljon...;)

      Kunhan ehdin, käyn läpi kaikki kuoret. Olen hirveä jemmaamaan kuvia kuoriin. Toivotaan, että ne ovat kuin Nyyti!

      Poista