torstai 24. huhtikuuta 2014

Kirsi Tuominen: Syötävän kaunis piha - Nykyaikainen hyötypuutarha

Vehreä ja viihtyisä piha on kerroksellinen. Se miellyttää silmää, koska olemme tottuneet luonnossa samanlaiseen erikorkuisten kasvien yhidstelmään. Lisäksi useassa kerroksessa oleva kasvillisuus toimii sekä melun vaimentajana että tuulensuojana. Kerroksellista puutarhaa voikin kutsua eräänlaiseksi metsäpuutarhaksi, ja sen voi hyvin perustaa myös hyötykasveista. Yläkerroksen kasvit, hedelmäpuut, antavat suojaa niin auringolta kuin katseiltakin. Köynnöksen voi istuttaa kasvamaan pitkin hedelmäpuun runkoa ja antamaan lisävehreyttä. Puiden välisissä aukoissa kasvavilla keskikorkeilla hyötykasveilla, kuten marjapensailla, voidaan lisäksi ohjata kulkua tai rajata alueita. Matalia hyötykasveja, kuten yrttejä, voidaan käyttää maanpeitekasvien tapaan.

Näin hortonomi ja puutarhapettaja Kirsi Tuominen kirjassaan Syötävän kaunis piha – Nykyaikainen hyötypuutarha (Minerva 2014), joka todellakin painottuu juuri puutarhan hyötykäyttöön ulkonäöstä tinkimättä. Tarvitaan vain hieman uutta ajattelua eli emme viekään hyötykasveja kauas itsestämme vaan tuomme ne vaikka oleskelutilamme lähelle antamaan rehevyyttä ja näkösuojaa.

Eikö vain ole tässäkin viihtyisä ruokaryhmä, vaikka monet keittiöpuutarhan kasvit ovat ihan olotilan likellä.

Minua itseäni kiehtoo vuosi vuodelta enemmän kerroksellisuus. Olen alkanut miettiä keskikorkeita matalampia kasveja, pieniä pensaita ja siksi tieni viekin huomenna atsaleaostoksille. Mitä hyötyä kerroksellisuudesta sitten on, siitä mainitsi jo Kirsi alussa eli näkö-, melu- ja tuulensuoja.

Maksimissaan riittävä reunuskasvillisuus voi muuttaa pienilmastoa niin, että jos vyöhyke on vaikka III, voivat puutarhan parhaissa paikoissa selvitä jopa vyöhykkeen II kasvit. Itse olen kasvattanut pohjoisseinustalle vapaan kuusiaidanteen ja muilla reunoilla on sitten lajeja vähän rikkaammin. Ai niin, paitsi itäsuunnassa on Lumimiehen vaalima täydellinen kuusiaita!

Tuominen neuvoo aloittamaan kerroksellisen pihan rakentamisen jo olemassa olevista kasveista. Useimpien puiden juurelle voi istuttaa erilaisia höyty- tai muita kasveja ja näin voi todellakin toimia myös hdelmäpuiden kanssa, kunhan muistaa, että iso puu varjostaa alla olevaa kasvustoa ja hedelmäpuut vaativat kasvien väleihin astinkivet, että saadaan sadonkorjuu sujumaan.

Perinteisesti kasvimaa on viety jonnekin puutarhan perälle, koska se ei kaiken aikaa vuotta ole yhtään kaunis, mutta Syötävän kaunis piha antaa vinkit siihenkin, miten kasvimaasta saadaan kaunis ympäri vuoden. Alla oleskelupation viereen sijoitettu kasvimaa:

Kirsin kirja on niin hyödyllinen, että minä tunsin itseni ihan hyödyttömäksi puutarhakeijuksi, sillä olen poistanut kokonaan kasvimaan, jonka tilalle laitoin hedelmäpuutarhan ja tietysti marjapensaita. Ja hyvin tuottavan vatukon hävitin jouluviikolla vuonna koivu ja tähti. Mikään ei vedä rumuudessa vertaa talviselle vatukolle, sen tukinaruille ja niille pylväille, joihon tukinarut on kiinnitetty. Oli hirveä pakkanen, mutta minä kaadoin kuumaa vettä niille järeille tukikepeille, kunnes sain ne pois talvimaisemaani pilaamasta. Ja kuvitelkaa: Lumimies huomasi tihutyöni vasta seuraavana keväänä!  Mutta tiedän, että on puutarhureita, joita kiinnostavat tällaiset aiheet kuin Syötävän kaunis piha, Hyötykasvien viljelyn menestymisen edellytykset, Ota huomioon, kun suunnittelet istutuksia, Hyötykasvien monipuolinen käyttö, Koristeelliset vihannekset sekä Hyvät kaverit, Syötävät kukat, Astiaviljely antaa lisää tilaa, Kasvimaan erilaiset muodot ja Taimien kasvatus ja hankinta.

Mutta jos olisin hyödyllinen puutarhuri, enkä vain korean ja villin puutarhan perään, hankkisin nyt tällaiset pajusuojat kasvimaalle. Näin taimet suojataan eläimiltä ja näiden päälle on helppo vetää tarvittaessa hallaharso. Minusta tätä voisi soveltaa myös mansikkamaalle, sillä mikään ei ole niin kamalaa kuin verkot, joihin lintuparat sotkevat itsensä!

Kirjassa on mm. kiinnostava tietoisku, jossa mainitaan mitä ja paljonko pitäisi viljellä 4-henkisen perheen marjapensaita sekä hedelmäpuita, jotta heistä jokainen saisi suosituksen mukaisen 400 grammaa kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä.

Syötävän kaunis piha esittelee kaikki tuntemamme tavalliset ja myös vähän erikoisemmat kasvit. Minua hedelmäpuuintoilijana kiinnosti tieto, että nyt on  jo kehitetty aprikoosi- ja persikkapuut, jotka selviävät Etelä-Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että menee enää hetki, kun on kehitetty samoista hedelmistä omat puut ainakin III ja IV –vyöhykkeille.

Näin kauniisti kasvaa tuoksuherne, joka ei tosin ole syötävä, mutta tässä voisi yhtä hyvin kasvaa vaikka ruusupapua, jota mm. itse ostin pari pussia vaaleanpunakukkaista lajiketta. Sen palot ovat jo syötävät.

Ilo kertoa, että parsaa rakastavalle on kirjassa täydellinen kasvatusohje!

Kiinnostava ja uutta tietoa tarjoava on luku Hyvät kaverit, jossa luetellaan, mitkä yrtit kumppanuuskasveinaan parantavat kasvin makua tai mitkä yrtit toimivat tuholaisten- ja tautien torjujina. Esimerkiksi retiisin maku paranee, jos sen kumppanina kasvaa vihanneskrassi ja tomaatin maku paranee persiljasta. Basilika puolestaan torjuu kurkkukasvien härmää ja kärpäsiä. Basilika on myös muutenkin hyvä hyönteisten karkottaja eli basilikaruukku oven ja ikkunan likellä pitää kärpäset pois sisätiloista.

Syötävissä kukissa on monta suosikkiani, mutta niitä syövät jo kotilot ihan riittävästi, vaan jos joku nyt itse haluaa omia kukkiaan syödä niin voi aloittaa vaikka orvokeista ja krasseista...

Minulla on ollut vieras, joka meinasi syödä harmaamalvikkini kukat! Mietin, että miksi voikukka ei kelpaa...

Syötävän kaunis piha –kirjan kuvat ovat pääasiassa Juha Kivimäen, jonka ovat myös piirroskuvat. Kirsi Tuominen on toinenMaanpeitekasvit – Luo vehreä pihapiiri tekijöistä. Toinen on puutarhaguru Olavi Niemi. Mainittu kirja on ensimmäinen puutarhakirja, joka on kivunnut yli viiden blogivuoteni kymmenen luetuimman kärkeen. Nyt kirjasta on ollut kiinostunut jo 5 504 lukijaa!

Syötävän kaunis piha – Nykyaikainen hyötypuutarha on tositekijän tietoteos, jossa on kaikki kavatusniksit pensasmustikasta rosmariiniin ja vielä kaikki siltä väliltä eksoottisia uutuuksia unohtamatta. Vinkkaa myös että jos etanat ovat riesana, kannattaa istuttaa isooppia!


Tästä kuvasta tuli kiva olo. Vaikka ostan suurimman osan valmiina taimina eli en kasvata siemenistä, koska ei ole sitä talvipuutarhaa, niin toki joka vuosi idätän krassit, ruusupavut, tuoksuherneet ja persiljan. Näistä kiireellisin on nyt persilja, sillä se itää hitaasti. Siis nyt taimet itämään!


*****

Tästä kirjasta on kirjoittanut myös Kirjasähkökäyrä

*****

32 kommenttia:

  1. Onpas kivanoloinen kirja. Itseäni kiinnostaisi kasvatella tuolla pienellä pläntillä jotain herkkuakin kuten vaikka mansikkaa tai pensasmustikkaa. Tai miksei perunoita edes ämpärissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rva Kepponen, tässä on just sitä tyyliä, että miten pienelläkin pihalla voi kasvattaa yllättävän paljon syötävää. Itse pidin sipulivilljelystä yli 10 vuotta ja siinä ohessa vähän muutakin, mutta sitten vaihdoin hedelmäpuihin ja marjapensaisiin. Yrtit kasvatan ruukuissa, sillä inhoan kitkemistä ja etananat syövät kasvimaalla yritit. Ihailen niitä, jotka kasvattavat pienillä pihoilla niin, että jokainen neliö tuottaa satoa. Olen minäkin kasvattanut perunaa saavissa, jossa oli reiät pohjassa;) Ja tomaatteja seinän vierellä.

      Tässä kirjassa on paljon käytännön ohjeita, miten kasvipenkkejä voi rakentaa, kattaa etc.

      Poista
  2. Ooh, nämä puutarha-aiheet saavat aina hyvälle mielelle!

    Mutta minulla on puutarhakirjojen suhteen ongelma, sillä jotenkin ne antavat liikaa vaihtoehtoja, en tiedä! Tulen usein epätoivoiseksi kun haluaisin toteuttaa kaiken mutta aika ja resurssit ovat rajalliset. Minun puutarhanhoitoni on kovin kokeellista, usein huomaan keväällä että osa jännittävistä kasveista on kuollut talven aikana. Viinirypäleköynnös on sinnitellyt jo kaksi talvea ja olen toiveikas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, olen tänä keväänä lukenut puutarhakirjoja enemmän kuin koskaan. Niistä tulee hyvälle mielelle ja kuten sanoit, ideatulva kasvaa valtavaksi. Minulla on nyt jo näiden uusien vinkkieni kanssa vauhti päällä. Nyt otan huomioon marjapensaita pienemmän pensaskasvuston. Jopa lehtokuusamat ovat varsin isoja. Tarivtataan monenlaista ja korkuista kerroksellisuutta. Minäkin kokeilen! On kiva koetella itsensä ja puutarhansa rajoja. Nyt on menossa magnoliavilllitys, joka saattaa vain kasvaa ja heti tämän kommentin jälkeen menen istuttamaan lännenhemlokin. Olisin tänään ostanut lisää atsaleaa, mutta haluan nähdä edes nuppujen värit, joten ei ihan vielä. Valkoinen varjollija on tämän suveni suurin odotus. Se ei ole ollenkaan varma menstyjä, sillä oma puutarhurinikin jo jännittää, tuleeko siitä mitään;) Viinirypälettä en ole ajatellut, sillä ei ole viherhuonetta eikä talvipuutarhaa, mutta meidän saarella olen kuullut sen aika monella menstyvän. Sen sijaan saamme satoa kirsikoista ja luonnollisesti luumuista.

      Poista
  3. Noita puutarhakirjoja on kanssa ihan pilvin pimein, mutta tuo esittelemäsi tuntuu vähän erilaiselta. Aikalailla niitä minullakin on noilta puutarha vuosilta, enään en viitsi niitä ostaa kun teen kuitenkin niinkuin teen, enkä enään jaksa uutta rakentaa.

    Onneksi kuvasin krookukset, nyt oli yöllä niin kova pakkanen että kukat ovat muisto vain. Lumikello ei välittänyt mitään, kukkii yhä vain, jo monta viikkoa kukassa ollut.
    Mukavia huhtikuun viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, Kirsi Tuominen on niin ammattilainen, että tämä kirja on siis kuin syötävän hyödyllinen;) Niin sanoo äitinikin joka vuosi vaan annas olla kun kevät koittaa taas alkaa joku uusi villitys. Tosin hän innostuu ehkä eniten puutarhaliikkeiden mainoslehtisten uutuuksista. Nyt on tulossa joku aivan uudenlainen hortensia, josta en ole ikinä kuullutkaan.

      Minä en ole krookuksia laittanut enää moneen vuoteen, mutta vanhat, vahvat lajikkeet kukkivat ja leviävät. Yhtään eivät ottaneet terälehtiinsä yön kylmästä, mutta meillä on aika suojaisa paikka.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Suurkiitos tämän kirjan esittelystä! Ehdin panna jo jostain merkille tämän mielenkiintoisen kirjan. Tämä esittely vahvisti ostopäätöstäni. Hyötypuutarha on taas kovaa vautia nousemassa kukkien rinnalle. Ihmisten tietoisuus terveellisen ruoan merkityksestä on lisääntynyt. Mutta tänä päivänä ei myöskään haluta madaltaa esteettisyysvaatimuksia. Kun on kerran päässyt kauniin kukkapuutarhan makuun ei halua mitään ankeaa vihannespuutarhaa. Tässä kirjassa hyöty, kauneus ja käytännöllisyys kohtaavat selvästi.
    Basilikaa minulla onkin jo tulossa monta ruukullista. Ilmeisesti iisoppireunus suuressa kukkapenkissäni on ollut se syy, miksi siihen osaan eivät etanat ole löytäneet. Voi, mitä kaikkea muuta tuosta kirjasta opinkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, olen sen jotenkin arvannutkin, mutta minä en ole ikinä oikeassa trendissä;) Parisenkymmentä vuotta kasvimaatas riitti mulle kiitti. Mutta ovathan hedelmäpuutkin hyödyllisiä ja yritit ja marjapensaat, niistäkin on tässä kirjassa paljon. Se on kyllä kiva idea, miten Kirsi somistaa kasvimaan. Ei sinnä tarvita kuin vähän uutta ajattelua, niin ikinä ei tarvitse katsella mullospenkkejä syksyllä eikä keväällä varhain.

      Analyysisi osui ihan nappiinsa. Tässä juuri mainitsemasi asiat ovat kaikki samassa 'nipussa',.

      Basilikaa minulla on ympäri vuoden 1-2 rukullista, mutta persiljaa viljelen isossa, laakeassa ruukussa ja hyvällä menestyksellä. Tuo iisoppi olisi meillä enemmän kuin tarpeen.

      Opit vaikka mitä! Enhän voi kaikkea tähän laittaa;)

      Minä muuten istutin tänään lännenhemlokin. Katson, että sijaintimme täällä Päijänteen saaressa on riittävän suojaisa. Magnolia on elossa ja uusi suunnitelmissa.

      Hyödyllistä ja kaunista puutarhakevättä sinulle, Irene!

      Poista
  5. Edellinen kommenttini katosi jonnekin. Miksiköhän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, ei ole näkynyt. Olwen ollut kauppapuutarhalla koko päivän ja nyt kun vapautin kommentit, sinulta oli siellä vain tämä. Tiedän, että on raivostuttavaa, kun kommentti katoaa bittiavaruuteen...

      Poista
  6. Ihanat nuo kasvimaan korisuojat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, no eikö vain: Mulla olisi vieläkin mansikkamaa, jos olisin saanut sinne tuollaiset suojat, mutta aika tiheenä, ettei ne linnut jää sinne sitten jumiin. Nuo on vaan niin luontoonmenevät että idea on napakymppi!

      Poista
  7. Olen vasta lukenut kirjan. Kirjan positiivinen puoli on, että se sopii kirjahyllyn hyllylle, eli se ei ole liian isokokoinen. Kaikin puolin hieno puutarhakirja, jota Kirsi Tuomiselta voi odottaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sekin on tärkeää. Erityisesti tuo merkkaa minulle ruokakirjoissa, sillä keittokirjahylyyni en kaipaa tukalan isoja kirjoja.

      Kirsi on alan konkari!

      Poista
  8. Minua kyllä kiinnostaa syötävä pihakin. Eikä haittaisi, että se olisi kaunis. Täytyypä siis pistää tämä kirjan mietinnän alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, kyllä minuakin, mutta lajini ovat kiriskat, luumut, omenat, mustikat (lehdossamme), kantarellit (lehdossamme) ja nyt olemme alkaneet miettiä, miten saisimme tryffelin kasvamaan tammen ympärillä;) Ja tietysti paljon yrttejä, mutta ruukuissa.

      Voin kyllä kuvitella, että joku saisi minut viljelemään parsaa ja olen alkanut himoita retiisejä. Punajuurta söisin aina ja...

      Ei silloin kukaan keksinyt, miten kasvimaasta saa kauniin ympäri vuoden, kun viljelin juureksia ja sipuleita niin, että riitti muillekin jakaa.

      Mieti, miten pian olet näissä hommissa. Minulla menee jo puolet päivästä ihanasti pihalla ja fyysisen työn jälkeen on niin poikki, että illalla kaatuu sänkyyn kuin,...siis nukahtaa kuin lapsi.

      Poista
  9. ilman syötävää ei puutarha ole puutarha. Mieheni ja kolme lastenlastamme onnellisia kaikista marjoista ja hedelmistä. Magnolia kukkii nyt ihanasti kalliolla kukkulallamme, jos haluat nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, niinhän se on. Meillä on Hedelmäpuita niin paljon, että saamme omista puista soseet, hillot ja kirsikoista vielä joululiköörinkin. Mustaviinimarjat syömme kaikki tuoreina. Yksi ihana vanha lajike...

      Kuvaappa nyt se magnolia ja laita siihen myös, mikä on sen nimi/laji, Olin kauppapuutarhallla eilen koko päivän ja yksi aihe oli mun seuraava magnolia, Lehtoon ostin lännenhemlokin. Tulen...

      Poista
  10. Monipuolinen kirja! Hyviä ideoita!
    Leena, persilja on kaksivuotinen eli edellisen kesän juurakkoa kannattaa säästää talven yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, täysin samaa mieltä.

      Ihan tosi...Miten kukaan tutuistanikaan ei tätä tunnu tietävän. Siis kellarissa...Kiitos vinkistä.

      Poista
    2. Persilja on säilynyt talven yli sekä kasvimaalla että rivitalokodin kukkapenkissä, ruukkuviljelystä ei ole kokemusta.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
    3. Täytyy muistaa mainita tämä äidillekin, kiitos.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Mä voisin nyt syödä puutarhan. Mieluiten niin, että joku toisi sen mun lautaselle. ;) (Useimmiten tykkään ruuanlaitosta, mutta tänään en olisi halunnut kuoria ja pilkkoa ja ja ja.. enkä sitten tehnytkään niin!)

    Hyvää viikonloppua!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, arvaa mitä: Minä voisin syödä jopa puutarhakrijoja! Tein tänäänkin sellaisen päivän, että huh-huh! ja alta pois. Nyt on kiva sitten vetätyä kirjan kanssa sänkyyn kerrankin aikaisin, kun koko kroppa on niin rasitettu että soi.

      Täällä tänään sama: Pyysin R:a tuomaan jotain valmista, ettei mun tarvinnut olla yhtään minuuttia yliaikaa sisällä.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  12. Mahtava teos. Muistelen jo palsta-aikoinani huomanneen, että kukkasia ja "viljeltäviä" kannatti laittaa vierekkäin. Mutta tämä persilja-juttu oli uusi, laitankin heti tänä vuonna persiljaa pienen tomaattini viereen, jotta saan mehevämpiä punaposkia.

    Minä en ole kukkien syöjä, joten jos koskaan pääsen luoksesi, niin lupaan jättää kaikki kaunokaiset rauhaan -myös voikukat, heh heh.

    Toivottavasti ostosmatkasi oli oikein onnistunut, atsaleat ovat kauniita ja todennäköisesti löysit juuri sopivan korkuisia kasveja puutarhaasi. Ehdottomasti korkeuseroja kannattaa vaalia, onhan se selvää, että korkeammat suojaavat matalempia (jos eivät sitten ole juoppoja ja vie kaikkea maan ravinnetta).

    Nyt on säät mitä mahtavimmat.
    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ja samettikukkaa kannattaa laittaa kaikkiin mahdollisiin väleihin. Minulla menee persiljaa yllättäen jo yhtä paljon kuin basilikaa. Ja tomaattia joka päivä.

      Sunny, anytime!

      Atsaleat eivät olleet vielä houkuttavia, mutta muuta tuli hankittua. Menemme kohta uudelleen. Sekoan joka kevät puutarhasta - ihanasti. Keskityn nyt todellakin atsaleakerrokseen. Kaikkein juopoin on koivu, joten se ei kasva puutarhassani, lehdossamme kyllä muutama, sillä onko kauniimpaa näkyä maailmassa kuin on kuurainen koivu.

      Arvaa vaan, olenko päivän ulkona. Ennen saunaa sitten alan väkertää arvontalippuja ja aamulla jatkan.

      Aurinko paistaa...

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
    2. Samettikukkaa mulla olikin palstalla aivan mahdottomasti. Se oli oikein hyvä (ja ehkä kauniskin) ötökän karkottaja =)

      Olet niin oikeassa. Meidän pihallamme on isoja koivuja ja kun ne näkee aamulla kun on kuura, niin se on sykähdyttävää.

      Poista
    3. Birfgitta, se mainitaan aina niin, että sitä kannattaa istuttaa kasvimaahan eli taitaa olla tosi tehokas.

      Se on niin mieletön näky, että vaikka ne ovat vesijuoppoja, pitää niitä olla jossain tontin laidoilla, niin että ikkunasta näkee. Nyt meillä koivut jo viherätävät hennosti ja jos nyt tulee luvattu sade, ne ovat kohta täyslehdessä.

      Poista
  13. Näin ratkaistiin ongelma viktoriaanisessa puutarhassa: "Korkea kanadantuija-aita erotti keittiökasvitarhan varsinaisesta puutarhasta. Jotkut sirot vihannekset kuten pavut, punajuuret ja tomaatit olivat päässeet leikkokukkien viereen puutarhaan. Rumat vihannekset kuten perunat ja kurkut sekä marjapensaat oli laitettu piiloon." (Vaahteralaakson Aurora)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, täysin tyhjentävästi todettu. Punajuuri onkin lehdeltään kaunis, mutta eikö viktoriaaninen puutarha arvostanut kurkun uskomattoman kauniita, sinisiä kukkia.

      Poista
  14. Leena, siitä ei varmaankaan puhuttu Spadinan kartanon puutarhaa kuvaavassa artikkelissa, joka oli kanadalaisessa lehdessä 1980-luvulla. Olisin maininnut noin kauniin yksityiskohdan. Nythän museo toimii 1920-1930-luvun hengessä. Siellä on laaja puutarhakin Facebook-sivujen mukaan.

    Uusimmassa DollsHouse and Miniature Scene-lehdessä kerrotaan, että Ensimmäisen maailmansodan aikana ainakin englantilaiset puutarhat muuttuivat käytännöllisiksi (WW 1 Victory Garden), kun saksalaisten sukellusveneitten vuoksi ei voitu tuoda ruokaa Yhdysvalloista ja Kanadasta. Uskoisin, että tilanne muuttuu kaikissa maissa sotien aikana ja jättää vaikutuksen myöhempään aikaan. Helsingissäkin oli sodan aikana Esplanadipuistossa perunamaita.

    Valkoisen talon pihalle ilmestyi Michelle Obaman aloitteesta kasvimaa. Halutaan kannustaa amerikkalaisia tulemaan omavaraisiksi. Vaikuttaakohan asiaan myös se, että Yhdysvalloissa presidentti maksaa itse omat ja perheensä ruokamenot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, tottakai olisit sen maininnut;)

      Tuo on sodan luonnlllista seurausta. Minäkin aina ihailen puutarhoja, jotka ovat oikein satoisia. Olen vain itse vähän sellainen puutarhahaaveillija, että hedelmäpuutarha on enemmän mun juttu kuin kasvimaa, mutta kädet mullassa silti koko ajan. Tänäänkin jo aamusta olen täyttänyt erästä raiskiota (onnettomuus, jossa kaatui puu) siirätmällä sinne esikkoja, akileijaa, lehtosinilatvaa ja lemmikkejä.

      Oi, minä tiedän tuonkin Michellestä. Ihailen häntä! Katso tätä http://leenalumi.blogspot.fi/2010/06/michelle-obama.html

      Ihan tosi! Tuotapa en ole tinnytkään ja minua kun kiinnostaa USAn politiikassa kaikki.

      Poista