torstai 1. toukokuuta 2014

Pirjo Rissanen: Sun ystäväsi armaasi


Eeva katseli kauhistuneena, miten Silva kiihotti itsensä itkuun ja kiihkoon. Aluksi itku ei tuntunut oikein lähtevän kunnolla, ja Eevaa olisi jossain muissa olosuhteissa jopa huvittanut toisen kummallinen yritys, mutta tuolla hetkellä ei naurattanut yhtään. Lopulta toisen tekonyyhkytykset muuttuivat aidoiksi ja vielä enemmänkin: itku ei ollut enää yksitoistavuotiaan itkua vaan raivokasta, kiihkoisaa parkua ja suoraa huutoa. Silva vajosi lattialle mattokasan viereen, ja maattuaan aikansa tahdottomana huutavana kasana paikallaan, hän alkoi Eevan kauhuksi hakata päätään lattiaan.

Pirjo Rissasen teos Sun ystäväsi armaasi (Gummerus 2014) kuvaa kahden naisen epätavallista ja rankkaa ystäväyyttä lapsuudesta aikuisuuteen sekä pitkien eron vuosien jälkeen taas aikuisina. Kun Eeva Meriläinen törmää Stockmannilla lapsuudenystäväänsä Silva Ennesiin, hän ei voi väistää tunnetta, että ehkä olisi ollut helpompi, jos he eivät olisi enää tavanneet. Lapsuudessa rikkaan ja hemmotellun Silva Ennesin ystävänä Eevan osa oli usein ahdistava ja kaikki muistot eivät olleet kauniita. Silva osasi olla hurmaavakin, mutta hän oli myös sairaalloisen omistushaluinen ystävästään ja tästä aiheutui ikäviä tilanteita, joita oli vaikea unohtaa. Niin vain kuitenkin käy, että Ennes Oy:n rikas Silva järjestää Eevalle työpaikan heidän tehtaansa toimistoon ja Eeva muuttaa tyttärensä kanssa takaisin Järvienkylään. Ennen kuin he ovat kunnolla asettuneet, ovat Silva ja Eevan tytär Selina jo mitä parhaimmat ystävät ja tuntuvat muistuttavan kovasti toisiaan. Silloin Eeva muistaa, minkä nimen Silva sanoi lapsena antavansa tyttärelleen, jos sellaisen joskus saa:

Minä olen päättänyt, että kun saan yhden lapsen, eli siis tytön, panen sen nimeksi Selina. Se on minusta maailman ihanin nimi. Se tarkoittaa kuun tytärtä tai kuutarta, tai jotain sellaista.

Silvalla ei kuitenkaan ollut lapsia, vain aviomies Torsten, joka toimi Ennes Oy:n toimitusjohtajana. Toisaalta Silvalla oli kaikki, mitä rahalla voi saada, mutta ei kuitenkaan onnea, mikä kävi pian Eevalle selväksi. Silva oli edelleen sama lapsi, joka oli tottunut saamaan kaiken, mitä ikinä keksi haluta ja hän teki sen sekä hurmaten että uhaten. Vähitellen uusien tapahtumien vyöryssä Eevan on pakko uskaltaa kohdata uudelleen lapsuutensa ja mitä se oli todella ollut Silvan ystävänä. Mikä oli ollut niin pielessä, että Eeva sai katua muuttamistaan takaisin Järvienkylään ja etenkin sitä, että hän tutustutti tyttärensä Selinan Silvaan.

Hyvin tarkkavaistoisesti Pirjo Rissanen piirtää kuvaa sekä Silvasta että Eevasta ja Selinasta heidän välissään. Tummat värit saavat sijansa kun Silvan henkilökuva tarkentuu ja mieleen tulee, miten joskus olisikin viisaampaa olla aukomatta ovia menneisyyteen. Eeva saa katua, että ei luottanut vaistoihinsa, vaan tarttui hetkeen ja uskoi Silvan hurmaavaan itsevarmuuteen. Lopultakaan mikään ei ollut muuttunut niistä päivistä kun Silva oli kirjoittanut Eevan muistokirjaan:

”Sun ystäväsi armaasi
mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi.
Se olisi suurin riemuni
jos aina oisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi
niin murhe minut murtaisi.
(Jos ystäväin et olekaan
lue joka toinen rivi vaan)
toivoo ystäväsi Silva E.”

Äitienpäivä lähestyy ja taidanpa antaa tämän kirjan äidilleni lahjaksi. Luin tätä ennen Rissaselta (huiman kauniskantisen) Äitienpäivän sekä Kamomillasolan ja äiti piti niistäkin. Itse pidin näistä kolmesta eniten ehkä Kamomillasolasta...vaiko sittenkin Äitienpäivästä. Minusta Kamomillasola oli myös hieman tiheämpi kuin Sun ystäväsi armaasi, mutta tuskin Rissasen lukijat tiivistystä kaipaavat, sillä juonen käänteet kuittaavat tiheyden tarpeen ja Rissasen täydellinen kieli tekee lukemisesta nautinnon, jonka soisi vain jatkuvan.

*****

Pirjo Rissanen on kiinnostava kirjailija: Hän  ei rieku julkisuudessa, vaan tekee tasaisen varmaa kirjoitustyötä. Hänellä on uskolliset lukijansa ja uusia tulee. Hänen kirjojensa kannet ovat sitä tasoa, että niitä kelpaa antaa lahjaksi ja saan sähköpostilleni kiitoksia siitä, että olen tuonut Rissasen kirjoja blogiini. Ilo on minun! Saan ehkä kiittää Pirjoa siitä, että selviän hengissä, sillä tapani on lukea liian rankkoja kirjoja. Pirjo ei kirjoita kuitenkaan  liian kevyttä, vaan sellaista, jossa voi löytää ystävänsä, äitinsä, itsensä, siskonsa, serkkunsa, kenet vain eli hyvin todenmakuista proosaa, joka voisi olla kenen tahansa meistä elämää. Ja hän tekee sen taidolla, jossa lukijan ei tarvitse myötähävetä kieltä eikä etenkään dialogeja. Ystäväsi armaasi kannen liepeessä Rissasen kerrotaan kirjoittamisen ohella harrastavan talon kunnostamista, neljän ruokalajin aterioita, vaeltavan ja matkustelevan. Miten hän ehtiikään kaiken tuon!

26 kommenttia:

  1. Olen lukenut lähes kaikki hänen kirjansa ja ne tempaavat kyllä mukaansa. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krisse, et ole muuten ainoa, sillä minut on vakuutettu Rissasen kiinnostavuudesta lukijoideni taholta. Huomaat, että kuuntelen lukijoitani;) Aion lukea tulevatkin Rissasen teokset - kuten ilmeisesti sinäkin! Kiitos!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jael, tämä olisi voinut tapahtua sinulle ja/tai minulle...

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut melkein kaikki Pirjo Rissasen teokset ja pitänyt niistä. Todenmakuista elämää niissä kuvataan. Kamomillasota taitaa olla mieluisin. Tämä uusin menee myös lukulistalle!

    Kiitos tästä Leena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, minäkin voin sitten joskus sanoa noin;) Kyllä tässäkin tuli mieleen, että likeltä joku asia liippasi: Joskus on ollut viisasta kääntyä toiseen suuntaan ja olla katsomatta taakseen. Kamomillasola tuli hirväen likelle, mutta sitten luin mitä olin kirjoittanut Äitienpäivästä ja tajusin, että siinä Riissanen oli kirjoittanut sen äidin sellaiseksi, millaiseksi älköön kukaan meistä ikinä tulko. Kamomillasolassa oli ihana aloitus versus lopetus eli molemmat päättyivät sinne solaan ja välissä hirveä tragedia. Onneksi paha sai palkkansa!

      Ole hyvä, Minttuli ♥ Takuulla arvaat, että Rissasen kirjoja on minunkin kiva lukea. Hustvedt vei tällä kertaa suuren osan vomistani ja nyt on hitaan luvun alla tutkijan kirja...

      Poista
  4. Kiitos tästä kirjavinkistä. Siitä on vuosia, kun luin Rissasta, ja silloin pidin. Pitäisikin tehdä paluu hänen tuotantonsa pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, Rissanen tekee laadukasta kirjailijatyötä. Minä olen ajatellut nyt näin ja suosittelen. Voisit lukea mitkä vain kolmesta viimeisimmästä, mutta ehkä sittenkin Kamomillasola tai tämä olisi eniten sinua, kun mietin, mistä nuori olisi kiinnostunut;) Tee se!

      Poista
  5. Varaukseen lähtee, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Olen myös lukenut Rissasta ja nyt tuo voisi olla kiintoisa lukea. Tykkäsin esittelystä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, suosittelen ja uskallan luvata, että pidät. Kiitos ♥

      Poista
  7. Kamomillasola, Sun ystäväsi armaasi ja Äitienpäivä, kaikki olen lukenut ja pitänyt niistä.

    Kirjat ovat olleet lukunautintoja. Tarinoita oikeasta elämästä ja asioita, jotka voivat kohdata ketä tahansa meistä. Rissasen teksti on helppolukuista ja kunkin kirjan juoni pitää otteessaan loppuun asti. Sun ystäväsi armaasi kirjaa lukiessa ajattelin, että tässähän olisi aineksia elokuvaankin.

    Oma suosikkini on Kamomillasola. Leena, suosituksesi perusteella luin kirjat, joten kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  8. Marjatta, täydellisesti samaa mieltä. Kaikki hyviä, mutta on kiva pohtia, mikä olisi mieluisin. Ole hyvä.

    VastaaPoista
  9. Tämä on kyllä hyvä - olen lukenut sen jo useampi vuosi sitten ja sen seurauksena oli "pakko" lukea muutkin Rissasen teokset :) Taidankin kaivaa kirjan uudelleen esille, nyt kun lukuinto on taas päällä. Kiitos muuten kevään aikana esittelemistäsi puutarha-aiheisista kirjoista! Puutarhasäitä odotellessa täällä Oulussa, joutuu siis tyytymään vielä teoriaan - tänä aamuna pakkasta useampi aste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, ja minä kun luulin, että tämä on nyt tämän kevään uutuuskirja;) Itse aloitin Äitienpäivällä ja jäin heti koukkuun.

      Ole hyvä: Jokaikinen puutarhakirjaesittely on minulle suuri ilo.

      Meillä on se erikoisuus, että vaikka Keski-Suomi kuuluu vyöhykkeeseen IV, asumme Päijänteen ympäröimällä saarella ja se sekä omat toimeni pienilmaston parantamiseksi, antavat meille nyt III-vyöhykkeen edut. Ensimmäinen kevät menossa magnolialla!!!

      Koko ajan kehitetään yhä kestävämpiä lajeja jopa varsin eksoottisista kasveista, joten ei huolta!

      Poista
  10. Pirjo Rissasta on tullut luettua, joten nyt kipaistaan kirjastoon.

    VastaaPoista
  11. Rissanen on tuttu minulle vain nimenä.. Olen myös ihaillut hänen kirjojensa kansikuvia, mutta en ole lukenut häneltä muistaakseni mitään. Ehkä pitäisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, suosittelen. Suht helppoa, mutta laadukasta ja todenmakuista.

      Ihan mielettömät kannet. Tämä kirja lähtee mukanani äidille...

      Poista
  12. Viime yönä luin kyseisen kirjan loppuun, viihdyin sen seurassa kuten olen viihtynyt muidenkin Rissasen kirjojen parissa. Olen tainnut lukea kakki ne kaikki, ainakin käsiin saamani. Nyt jäin miettimään, miksi kirjan alun juoni oli niin tuttua, ikään kuin olisin lukenut sen ennenkin. Selitystä siihen etsiskellessäni löysin tännekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matleena, minustakin kirja on laadukas lukuromaani. Kirja saapui kera hortensian eilen mukanamme äidille, joka myös pitää Rissasesta.

      Poista
  13. Jäi äsken sanomatta, että tuttuuden syy selvisikin jo minulle, siis uusintapainos. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tosi, tuota en tiennytkään. Mutta en ollut lukenut ennen, joten hyvin sopi. Toisaalta hyvät kirjat kestävät uusintalukemisenkin. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Näin sanotaan Gummeruksen sivulla, kai siihen on luottaminen. :)

      Poista