maanantai 14. heinäkuuta 2014

Koska en voi olla heikompia vastaan, olen heidän puolestaan ja siksi olen...

eläinsuojelija.

Olen pian jäämässä kunnon lomalle, siksi päivitän nyt pari juttua aika nopeasti. Oikeastaan piti enää vain olla ilmoitus lomalle jäämisestä ja pari kasviasiaa ja sen jälkeen yksi runo, mutta tämä päivä muutti hiukan suunnitelmia.

Luin aamulla Helsingin Sanomia kera Robert'sin suklaakahvin, kun silmiini osui jälleen kerran eläintieteilijä Sesse Koiviston villieläimiä puolustava juttu. Olen aina kokenut hänen tekstinsä kuin ne olisivat osa minua, mutta nyt nytkähti niin että soitin hänelle ja oli kuin olisi sielusiskon tavannut. Sain Sesseltä luvan lainata hänen tekstiään, jonka otsikko on Villieläinten hävittämisvillitys ihmetyttää ja kertoa vähän muutakin:

"Korpien kasvatti" Pentti Oinonen (ps) on taas sitä mieltä (HS Mielipide 9.7.), että susien ja karhujen aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi metsästäjien asiantuntemus pitäisi ottaa käyttöön ja luottaa heidän riista- ja petoeläinkantojensa tuloksiin ja toimenpiteisiin. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että metsästäjät laskevat samat sudet moneen kertaan eikä heidän tuloksiinsa ole luottamista. Susi on Suomessa erittäin uhanalainen eikä kannan vähentämiseen ole syytä. (Sesse Koivisto)

Jos sudet ja karhut ovat vuosien mittaan tappaneet satoja metsästyskoiria, metsästäjien olisi syytä pitää koiransa öisin sisällä niin kuin koiristaan välittävät ihmiset tekevät. (Sesse Koivisto)

Tässä siis vain osa Sessen tekstistä, mutta minusta hyvin huomionarvoista on tuo, että meidän pitäisi luottaa ihmisiin, jotka murhaavat mm. kettuja ja haluavat tämän teloituslinjan jatkuvan perustelunaan se, että kettu käyttää ravintonaan, siis hengissä säilyäkseen, elantonaan riistalintuja, joiden metsästäjät katsovat kuuluvan heille. Ihminen ei kuulu tähän ravintoketjuun! Villieläinten murhaaja voi tyydytää lihanhimonsa kaupan lihatiskillä, jossa toivottavasti on tarjolla eettisesti kasvatettua sikaa, kanaa ja nautaa. Minä en ikinä luota niin raukkamaiseen tyyppiin, joka lähtee koiran ja aseen kanssa avutonta eläintä vastaan: Onpa urheaa!

Sitten se metsästyskoirien pito. Vieläkin on muutamia villieläinten murhaajia, jotka häkittävät koiriaan koko näiden pienen elämän ajan yksin jossain pihan perällä. Kerran päivässä vähän ruokaa ja vettä, mutta ei yhteyttä laumaan, koiran perheeseen. Vuosien saatossa pilke eläimen silmistä katoaa, kun se on vuosikausia jaksanut toivoa parempaa ja on kiertänyt pientä ympyrää niin paljon, että elimistö on alkanut syödä sen lihaksia. "Jos haluat tietää, miten koira voi, katso sitä silmiin ja näet kaiken." Näin minua neuvoi hyvin kuuluisa ja pitkän elämäntyön eläinsuojelussa tehnyt henkilö. Eläimen ravitsemuksen todellisen tilan taas näkee etenkin lyhytkarvaisilla koirilla siitä, miltä vaikuttaa sen lihaksisto takapäässä eli onko se terveen mallinen vai kuopilla.
Ja sitten se kammottava susiviha. Ihminen on etääntynyt niin kauas luonnosta, että ei enää osaa elää yhteydessä siihen. Sesse Koivisto kertoi, että kun hänen miehensä Ilkka Koivisto oli Korkeasaaren johtajana, he huomasivat, että siellä olevat sudet olivat niin arkoja, että ihmiset näkivät niitä tuskin koskaan. Niinpä he ottivat muutaman suden kotiinsa ja alkoivat totuttaa niitä ihmisiin. Kerran heillä sitten oli vieraita ja menossa oli jo jo kahvihetki. Jotenkin sudet olivat päässeet huoneestaan ulos ja kävelivät ihan rauhallisesti ihmisten tykö. Yksi susista meni erään herran luokse, nuolaisi kättä ja koska kädessä oli kahvikuppi, lipaisi vähän myös kahvia. Siihen Sesse pyytelemään anteeksi ja vaihtamaan kuppia, mutta vieras sanoi, että 'ei missään nimessä: Nyt voin kertoa kaikille, että olen saanut juoda kahvia samasta kupista suden kanssa.'

Sessellä oli myös iso tarina supivihasta, mutta koska en ehtinyt kaikkea kirjoittaa ylös, en uskalla muistinvaraisesti tästä asiasta kertoa kuin yhden asian. Suomessa joku kuulemma levittää tietoa, että supin saa kuka vain loukuttaa ja sitten tappaa. Loukku on häkkimäinen ja eläin on siihen helppo houkutella. Kun sinne menee urossupi, pesässä olevat emo ja pennut kuolevat nälkään ja kylmään, mutta eiväthän villieläinten murhaajat sellaisesta välitä. Tiedoksi: Supi ei mene loukkuun, jos ihminen on virtsannut sen päälle. Helpoiten se varmaan sujuu eläinsuojelijamiehiltä, joten nyt todelliset miehet asialle!
Kun muu läntinen maailma on lopettanut turkistarhauksen tai on sitä lopettamassa ja on myös kieltänyt kettujen murhaamisen, Suomi on edelleen takapajuinen Itämaaa, se sama, josta tutkimusmatkailijat kirjoittavat jo yli sata vuotta sitten. Täällä on jopa ihmisiä, jotka haluaisivat laillistaa joutsenten murhaamisen. Minusta tuollaisia asioita himoavat voisivat muuttaa pois kansallislintumme maasta ja tyydyttää tappamisen himoaan jossain muualla. Joutsenia on erilaisia, mutta kaikki ne ovat osa luontoamme, jota tullaan ihailemaan kaukaakin: Suomen luonto on ainutlaatuinen! Jos puhutaan vain laulujoutsenesta, niin se rauhoitettiin jo vuonna 1934, mutta 1949 kanta oli kuitenkin vain 15 paria! Taisteluun laulujoutsenen puolesta ryhtyi Yrjö Kokko kirjoittamalla kirjan Laulujoutsen - Ultima Thulen lintu (1950) ja Ne tulevat takaisin (1954). Molemmista kirjoista tuli Suomen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita. Toinen klassikko, joka oli tehnyt vaikutuksen mm. isääni oli kirkkoherra Voitto Viron teos Toni, veljeni, jossa Viro kertoo omasta koirastaan ja todistaa, että koiralla on sielu. Näitä kirjoja eivät kuitenkaan lue ne metsästäjäjärjestöissä lymyävät henkilöt, jotka kehtasivat vuonna 2007 ehdottaa laulujoutsenen murhaamisen laillistamista...

Koska kauppaan saadaan eettisesti kasvatettua sikaa, joka on saanut toteuttaa luontoaan ulkona? Koska saamme luomukanaa? Ja miksi Suomessa ei näy laiduntavia lehmiä,  kun Keski-Euroopassa niitä näkyy pikkuteitä ajaessa koko ajan niin Saksassa kuin Itävallassa?

Olen oikealta maalta kotoisin, joten en ole kaupunkilaistyttö, joka ei tunne navetan toimia. Olen lypsänyt, olen syöttänyt ja juottanut lehmiä, olen vienyt niitä laitumelle ja taas takaisin navettaan lypsylle ja sitten taas laiduntamaan. Olen viettänyt nuoruuteni ratsastaen, joten mitään missä on hevosta en syö. Koen myös issikan, jolla joskus käyn vaelluksella, osaksi laumaani, perhettäni. Perheenjäseniä ei kuulu syödä. Olen myös asunut pitäjässä, jossa on suurehkoja sikaloita, joten tiedän siitäkin asiasta jotain. Noista vuosista koivu ja tähti on kauan ja nyt on moni asia toisin. Siat viettävät lyhyen elämänsä nykyään niin, että minulle ei possu maistu ennen kuin sikatilat palaavat vanhoihin aikoihin ja siat saavat onnellisina tonkia suvet ulkona.

Sivistysvaltion mitta on miten se kohtelee heikompiaan ja minusta itsemääräämisoikeutta vailla olevat, ihmisen vallanalaiset eläimet ovat ihan todella heikoista heikoimpia. Tähän asiaan saadaan muutos: Kysy aina etukäteen ehdokkaalta, jota aiot äänestää vaaleissa, kannattaako hän turkistarhausta ja kettujen sekä susien surmaamista.  Moni unohtaa tämän ja ihmettelee sitten jälkikäteen kun kuulee oman ehdokkaansa äänestäneen vaikkapa turkistarhauksen puolesta. 

Jos sinulla on tähän asiaan jotain mielipidettä, ilmoitan, että en julkaise anonyymejä kirjoituksia. Jos on jotain mieltä, pitää olla myös kanttia seisoa sanojensa takana, kuten tekee ihailemani Sesse Koivisto.

Leena Lumi

kuvat Pinterest

23 kommenttia:

  1. Tärkeää asiaa nostit esille ja ihanat kuvat! Sesse Koiviston jutut ovat hyviä ja perustelee kantansa selkeästi. Koitahan malttaa lomaillakkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, niin minustakin. Kiitos.

      Ihan kohta, ihan kohta, vaikka et uskokaan....;) Ja katsos palaan sitten vasta elokuussa: Watch me!

      Poista
  2. Hyvää lomaa ja rentoutumista sinulle .

    VastaaPoista
  3. Hyvä Leena!!
    Moon aina tykännyt Sessestä, puhuu asiaa!
    Ja niin puhut sinäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kiitos. Hän on niin hurmaava ja viisas nainen.

      Poista
  4. Onneksi joku puhuu eikä vain sure kuten minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, no kyllä minäkin suren, kun välillä tuntuu niin toivottomalta, mutta on ihanaa saada jakaa tuntoja samanmielisten kanssa, kuten minä tänään Sessen kanssa. Ja onhan näitä käyty sinunkin kanssa läpi...

      Poista
  5. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni paikkakunnalla, jonne tuli susia. Se aivan ääretön joissakin ihmisissä noussut susiviha oli kyllä kummaa. Se meni aivan hysteerisyyksiin, jotkut ilmeisesti oikeasti ajattelevat, että heidän lapsensa syödään koulumatkoilla (on sanomattakin selvää, ettei niin käynyt, joillekin lemmikkieläimille kyllä valitettavasti kävi pahasti). Susihavaintoja ei ole entisellä kotipaikkakunnallani enää hetkeen ollut ja olenkin joskus miettinyt, ottiko joku oikeuden omiin käsiin. Siis jos ei tullut selväksi, minusta susia ei saa pyytää. Ei ihminen saa hävittää luontoa ja luonnon muita asukkeja tieltään vain siksi, että ihminen on voimakkaampi ja hän voi tehdä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, asuin lapsena (eppu-toppu) pari vuotta Kerimäellä ja siellä kuuli usein puhuttavan, että sudet liikkeellä kylillä. Silti minä, siis noin 8 vee, noudin talvi-iltaisin meille maitoa lähimaatilalta vaikka oli talvi ja pimeää. Ouota on se, että en kuullut susivihapuhetta ollenkaan, mutta sitten sitäkin enemmän myöhemmin länsirannikollla. Isäni on kotoisin Säkylästä, minä asuin 25 vuotta Luvialla, mutta jos jossain olen kuullut susista vouhkattavan niin Köyliössä. Länsiranikollla asuu myös se henkilö, joka on ottanut elämäntehtäväkseen supien murhaamisen organisoinnin...

      Koirille käy huonosti, koska on ihmisiä, jotka eivät ymmmärrä, että koiran lauma on sen perhe ja koiran kuuluu asua sisällä. Etenkään yöksi sitä ei saa jättää ulos yksin. Menköön omistaja sitten sen kanssa sinne häkkiin, jos oma lemmikki ei voi tulla sisälle. Usein ihmettelen, miksi niin monet esellaiset hankkivat koiria, jotka eivät niistä mitään tiedä, eivätkä välitä.

      Hiljaisuudessa tiedän minäkin otetun oikeuden omiin käsiin, mutta onneksi, onneksi, jos siitä käry käy, sakot ovat isot ja voi tulla jopa vankeutta. Varmaan sinäkin kuulit niistä urheista miehistä, jotka ajoivat moottorikelkoilla suden kuoliaaksi näännyttäen aran eläimen.

      Täysin samaa mieltä. Ja erityisesti minua ärsyttää, että jotkut niin rakastavat luontoa ja muuttavat korpeen, mutta kun on asuttu vuosi tai kaksi, niin aletaan sitt4en lehtiin kirjoitella kauhistuttavia kirjoituksia susista. Etenkin täälä Keski-Suomessa saisi sellaista lukea, jos vielä tulisi Keskisuomalainen. Mitä ihmettä: Ihminen on siinä mennyt villieläinten reviirillä. Pysykööt poissa sieltä elleivät pysty elämään alueen alkuperäisasukkaiden kanssa.

      Poista
    2. Ystäväni kissalle kävi huonosti, koska sisällä pidetty ja valjaissa ulkoilutettu kissa oli päättänyt karata. Kuitenkin tämänkin jälkeen ystäväni oli susien puolella, vaikka monet lemmikkinsä menettäneet taisivat olla juuri niitä äänekkäimpiä susien vastustajia.

      Paikallislehdelle taisi tulla JSN:ltäkin huomautus, koska siinä lietsottiin aika pahasti susivihaa. Kutsuimme lehteä Susi-Sanomiksi, koska jossakin vaiheessa lehdessä ei oikein ollut mitään muuta sisältöä.

      Poista
    3. Annami, mutta ne äänekkäimmät taisivat olla niitä, jotka eivät antaneet lemmikeilleen niille kuuluvaa asianmukaista hoitoa ja rakkautta. Olen huomannut, että nuo petovouhkaajat eli petovihaajat ovat hyvin kylmiä oikeasti myös koiriensa suhteen ja mukakiintymystä löytyy vasta kun koira on joutunut yöllä ulkona pidettynä suden suuhun.

      Ystäväsi kissalla oli tosi huono onni. Minulla ei voi olla kissaa siksi, että meillä on iso yläterassi, josta kissa pääsee ulos vaikka kiipeämällä sen vieressä olevaan vaahteraan. Meillä on suvella monta ovea auki ulos puutarhaan, mutta koirahan ei silleen lähde omille teilleen vaan pysyy omalla reviirillä, ainakin narttukoira.

      Kauheaa, että tuollaista voi ollakin. Onneksi saivat huomautuksen! Sakkokin olisi ollut ihan poikaa.

      Poista
  6. Voi olen kanssasi täysin samaa mieltä. Nuo kettukuvat on ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erjuska, kiva kuulla, kiitos. Eivätkö olekin. Minä menetin yllättäen puutarhakettuni, mikä on meille suru. Saaremme on pääosin luonnonsuojelaluetta, mutta etelässä on pieni osa Muuramelle kuuluvaa aluetta ja kettujen murhaajat jaagaavat kettuparat sinne. Nyt on jotain tapahtunut, sillä moni sanoo, että ei enää näe metsälenkeillä kettuja eikä leikkiviä ketunpoikasia...

      Minun missioni on saada koko tämä Alvar Aallon huvilasaari luonnonsuojelualueeksi.

      Poista
  7. Toivon syvästi uusien sukupolvien ymmärtävän luonnon monimuotoisuuden täkeyden. Lajien vainoaminen järkyttää tasapainoa ja siitä kärsii myös itseään herralajina pitävä ihminen. Kun pedot on hävitetty, lisääntyvät niiden saaliseläimet holtittomasti ja niitäkin on ryhdyttävä hävittämään. On käsittämätöntä ymmärtämättömyyttä, että villieläinten luonnollinen hengissäpysymissaalistus aiheuttaa niin paljon tunnereaktioita ja samalla himotappajat vaativat lisää oikeuksia hupiteloituksiin. Ihminen joutuu kasvokkain eläinten kanssa, koska niidežaan elintila kapenee jatkuvasti. Onneksi on ihmisiä, jotka näkevät omaa takapihaansa kauemmaksi. Hyvä kirjoitus, Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, varmaan suurin osa tulevista päättäjistämme ajattelee jo toisin, mutta aina jää se marginaaliporukka, joka on perheen maidossa imenyt tietyn käsityksen ihmisen mukaylemmyydestä villieläimiä ja muitakin eläimiä kohtaan. Ehkä heitä ei kuitenkaan nähdä päättämässä maamme asoista.

      Mistä ihmeestä tullaiset geenit oikein tulevat!

      Ihan tosi, näin se on: Ihminen on ryövännyt villieläinten elintllaa ja sitten ihmettelevät huuli pylöreenä, että 'miksi sudet liiikkuvat asumusten piirissä?' Onneksi pääosa alkaa olla niitä, jotka näkevät turkistarhaksen ja villieläinten murhaamisen vääryytenä. Ei kannata äänestää ikinä ihmistä, joka hyväksyy turkistarhauksen tai kettujen ja susien surmaamisen. Siitä se lähtee, muutos. Kiitos.

      Poista
  8. Suomessa on noin 150 sutta, mikä on käsittämättömän vähän näinkin harvaan astutussa maassa. Ja nekin sudet halutaan hengiltä tai suljettaviksi häkkeihin. Metsästyksen harrastajat haluavat vain ja pelkästään saalista, jolla kerskua. He eivät välitä siitä, kuoleeko jokin eläinlaji kokonaan sukupuuttoon. Monet maaseudunkin ihmisistä ovat vieraantuneet luonnosta ja lapsia pelotellaan susilla, jotka eivät todistetusti ole tappaneet ihmisiä sitten 1800-luvun. Kuka tietää, onko silloinkaan. Mutta eihän lasten anneta enää kiivetä puihinkaan, voivat vaikka pudota. Monien ihmisten mielipiteet ja tiedot perustuvat kuulopuheisiin, vaikka tarjolla olisi runsaasti oikeaa ja tutkittua tietoa. Edelleen olen sitä mieltä, että ainoa ja pahin vihollinen niin itselleen kuin ympäristölleenkin, on ihminen. Sen voi kuka tahansa todeta tutustumalla päivän uutisiin.
    Kiitos Leena, hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, niin totta. Ja osa metsästäjistä esiintyy vielä 'luonnon suojelijoina' eli hämäävät. Kauheinta on, että huhu kertoo joissakin kouluissa annettavan metsästyksen opetusta, opettajina siis nämä koiraeläinten, susien ja kettujen tappajat.

      Meidän kuopus syntyi tällä saarella ja eipä tarvinnut paljon huvipuistoissa roikkua, sillä metsät ja vuoret alkavat ihan talomme takana ja toisella puoella on Päijänne. Tytär oli yleensä puussa ylimmäisenä, siinä jäivät pojatkin kakkoseksi. Saaremme luolastot olivat heille suuri seikkailu ja aina mukana eväsreput, joten selaista reipasta ja jännittävää Viirikko-elämää.

      Petovihaajat lietsovat petopelkoa ja tässä huomaa helposti, mitten ihminen on laumaeläin ja lähtee mukaaan edes kunnolla tietämättä, miksi on moisessa mukana.

      Ihminen on pedoista pahin. Eläin ei ole koskaan paha.

      Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  9. Oi miten iloitsin tästä kirjoituksesta. Nyökyttelin niin monessa kohtaa. Minä ihmettelen syvästi susivihaajia, Suomessa on noin 120 sutta, joten lajihan on ihan superuhanlainen. En voi ymmärtää salametsästäjiä, jotka katsovat oikeudekseen ampua tämän upean eläimen. Susihan on perusluonteeltaan ihmisarka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiva kuulla. Susiviha on ihan käsittämätöntä maassa, jossa on todellakin tilaa meille kaikille. Ihminen on itse syyllinen, jos ajaa sudet toimillaan pois metsistä.Susi on niin arka, että väistää, jos pääsee väistämään.

      Se ns. aikuisten miesten moottorikelkalla kuoliaaksi jahtaama suden kidutus toi toivottavasti vankeustuomiot. Sakot eivät pure eläinrääkkääjiin varoitteina, vaan tarvitaan tyhmimpäänkin päähän uppoavat ennakkotapaukset.

      Kerran ajelimme Padasjoki-Hämeenlinna tiellä, niin Lammin kohdalla toista tien reunaa jolkotti vastaan susi. Me tietty aivan huumaantuneina hidastimme ja ihailimme kauniisti tien reunaa jolkottavaa komistusta. Se on ainoa kerta kun olen elävän suden Suomen luonnossa nähnyt, joten ei kovin yleistä. Kokemus oli ikimuistoinen.

      Poista
  10. Nyökyttelin minäkin. Ihan olen samaa mieltä. Istuskelen taas Lapinmökissämme. Susille täällä tapahtuu hiljaisuudessa pahoja juttuja joista vain kuiskaillaan. Moni etelän ihminen tulee näille seuduille metsästyslomalle. Minä en pysty ymmärtämään heitä. En syö lihaa, en edes poroa joka sentään saa kasvaa villinä luonnossa ja vaellella viettiensä mukaan ennen teuraaksi päätymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, niin, se sinun ihana paikkasi siellä....Voin vain arvata ja siinä yksi syy, miksi minua ei saa mikään enää Lappiin. En jaksaisi elää/olla sellaisen petovihamielisyyden keskellä. He tulevat tietty sinne, koska ympäristön alkuperäisväestö tuon toiminnan mahdollistaa.

      Minäkin voisin olla juuri nimenomaan eettisistä syistä kasvissyöjä, mutta en ole. Mieheni urheilee ja syömme kalaa ja kanaa. Hyvin harvoin punaista lihaa. Sen sijaan sika ei enää mene alas, koska luomusikaa ei vielä ole ainakaan minun käyttämissäni liikkeissä tarjolla. Siitä onkin tänään Hesarissa juttu. Nopeimmin taidamme saada kauppoihin luomukanan, joka on saanut kuopsutella ulkona vapaana ja syödä vaikka vesiheinää ja apilaa, kuten mammani kanat aikanaan. Toki niille muutakin annettiin, mutta kyllä oli niiden munat luomua.

      En kestä katsella poroerottelua...en. Ja toivon, että niiden lahtaaminen on ensin nopea tainnutus. Ne ovat onneksi saaneet elää vapaana elämänsä ja poro onkin se ainoa punainen liha, jota minut voi nähdä ravintolassa syömässä.

      Minä en muuten tajua, miksi siateivät saa tonkia kesät ulkona ja miksi lehmät eivät laidunna kuten ennen. Niillä on ihan luonnotn ja karmea elämä.

      Jos olisin sinkku, söisin eläimistä vain kalaa. Nytkin sitä on pöydässä kaksi kertaa viikossa, mutta aina merikalaa. Siikaa, kuhaa, lohta, silakkaa. Kampelakin olisi kylä herkullista, mutta sitä näkee harvoin Keski-Suomessa myynnissä.

      Mutta miksi tappaa kettuja ja susia, sillä eihän niitä EDES laiteta ravinnoksi.

      Sinulla on siellä oma paratiisi, jossa toivottavasti voit nähdä myös vapaita villieläimiä, joita eivät vainoa sen enempää etelän kuin pohjoisenkaan 'urheat' miehet.

      Poista