tiistai 19. elokuuta 2014

Kate Morton: Hylätty puutarha

Linusin henki salpautui. Hän räpäytti silmiään ja katseli kuinka Georgiana käänsi päätään hitaasti ja katsoi suoraan häneen. Moneen muuhun tieto, että häntä katseltiin, olisi vaikuttanut näkyvästi, mutta Georgiana oli täysin luonteva. Hän näytti katsovan kameran läpi suoraan Linusin silmiin. Silmät olivat yhtä myötätuntoiset kuin silloin, kun sisar oli monta vuotta sitten katsellut hänen itkuaan. Linus painoi valokuvauskoneen nappulaa sen kummemmin ajattelematta. Hänellä oli valta vangita kuvaan Georgianan täydelliset kasvot.

Kate Mortonin Hylätty puutarha (The Forgotten Garden, Bazar 2014, suomennos Hilkka Pekkanen) on teos, jota olen odottanut todellakin kuumana. Nähdessäni edelliskeväänä eräässä salzburgilaisessa kirjakaupassa paljon Mortonin teoksia upeistakin upeimmilla kansilla, sekosin niin, että unohdin kuvata pöydälle kauniisti asetellut kirjat, jotka olivat kuin ovia tarinoiden poluille, niille, joissa salaisuudet pakenevat varjoihin, muistot kuiskivat joka risahduksessa, vaikka vain oksa olisi katkennut, lintu narahtanut. Osasin odottaa Mortonilta Paluu Rivertoniin kaltaista vetävää lukuromaania, joka mieluusti saisi viedä minut menneen maailman brittiläisyyteen, mutta osasin odottaa Mortonilta myös ripausta ennalta-arvattavuutta ja sitä rantahiekkaan piirrettyä viivaa, jossa tarina voisi jäädä joko hieman romanttiskepeäksi, niin kepeäksi, että jo seuraava aalto pyyhkisi sen pois, tai sitten: meri huuhtoisi kaiken, salaisuudet, sukupolvet, surukorut, petokset, kiintymykset, vihan, hylätyn puutarhan patsaan ja kaiken jälkeenkin hiekassa olisi jälki. Jälkiä. Olisi monta viivaa, jotka kauniisti kaartuen olisivat osa Lontoossa vuonna 1913 julkaistua Eliza Makepeacen kirjoittamaa, kauniisti kuvitettua satukirjaa, osa Elizan ja hänen sukunsa salaisuutta, sitä joka alkoi Viiltäjä-Jackin Lontoosta ja päättyi Brisbaneen vuonna 2005 vain jatkuakseen sieltä edelleen erääseen rantataloon ja sen hylättyyn puutarhaan. Unohtumaton tarina!

Hylätyn puutarhan kertomus alkaa purkautua helteisessä Australiassa, kun eräs tyttö, Nell, saa kuulla syntymäpäivänsä iltana isältään Hughilta, että hän ei ole vanhempiensa oma tytär, vaan tavallaan löytölapsi. Hugh odottaa ehkä muuta, mutta tuona läähättävän kuumana Brisbanen iltana hän saa nähdä, miten heidän rakas tyttärensä särkyy palasiksi yhdessä hetkessä. Tämän jälkeen mikään ei ole enää kuin ennen ja sitä kautta myös koko tarinasta tulee välähdyksiä ja sipraleita, särjetty ruukku, joka jonkun on koottava ehjäksi, hylätty puutarha, jonka on löydyttävä, että Nell ja niin moni muu hänen lähellään selviää läpi vaarallisen sokkelon sinne, missä on sateenkaaren pää.

Minulle Hylätty puutarha olisi ollut aivan Paluu Rivertoniin veroinen ellen olisi noin yli puoleen väliin kirjaa asti joutunut miettimään, missä nyt ollaan? mikä aika? mikä maa? kenestä on kysymys? Rivertonissa kuljetettiin kahta aikatasoa yhdessä maassa ja yhtä kertojaa. Hylätyssä puutarhassa on nopeassa tempossa vaihtuen kolme maata, monta paikkaa, useita kertojia ja vuodet menevät tiuhassa tahdissa Lontoo 1913, Brisbane 2005, Maryborough 1914, Lontoo 2005, Tregenna 1975, Blackhurstin kartano 1907...Olin jossain vaiheessa pettynyt omaan kokemukseeni siitä, että näin vaativa rakenne ohensi henkilökuvauksia. Se harmitti etenkin siksi, että mukana on todella kiinnostavasti rakennettu henkilögalleria pitkältä aikajänteeltä ja he kaikki liittyvät tavalla tai toisella Blackhurstin kartanoon ja etenkin rantataloon, jonne vie polku vaarallisen sokkelon kautta. Onneksi sain kaikki tärkeimmät ihmiset iholleni hiukan yli puolen välin ja pääsin nauttimaan seitsemänsataa sivuisesta kirjasta täysillä.

Kirja on hyvin juonivetoinen kartanoromaani, jota voi lukea laadukkaana lukuromaanina keskittyen vaikkapa Kirjailijattareen, josta en voikaan kertoa enempää, sillä Blackhurstin salaperäisyys tarttuu... Suorastaan tekisi mieli tehdä vanha kunnon dekkaritemppuni ja hiukan johdatella harhaan, mutta sen sijaan kohdistankin lukijan huomion Blackhurstin kartanon ontuvaan isäntään Linukseen, joka harrastaa valokuvausta ja kuvaa kaikkein mieluiten sisartaan Gerogianaa. Mutta sitten Georgiana katoaa ja...tapahtuu muuta:

Eliza. Hän salli sanan paeta huuliltaan ja asettua parran kiharoihin. Huulet vapisivat ja iho tuntui viileältä.

Hän aikoi antaa Elizalle lahjan. Jotakin mikä saattaisi tämän kiitollisuudenvelkaan. Jotakin mistä hän tiesi Elizan pitävän kovasti, sillä kuinka tyttö voisi olla pitämättä siitä, mihin hänen äitinsä oli ollut niin syvästi ihastunut.

Linus on lähtökohtiensa summa, sitä, miksi hänet tehtiin, mutta jotain meni pahasti pieleen...ehkä sokkeloyönä tai sitä ennen, mutta omalla tavallaan hänkin kykeni kostoon...

Rivertonissa parhautta oli suosikkiaikani, jossa varmaan olen elänyt jossain elämässäni: Sotien väliset vuodet. Hylätyssä puutarhassa minut vangitsi sumuinen, likainen, vaarallinen Lontoo 1900, se Lontoo, jossa pieni Eliza leikkii Sammyn kanssa Viiltäjää samaan aikaan kun sumusta hermostuneet hevoset vauhkoontuvat ja Thamesin liejun haju sekoittuu sumun rikin katkuun. Se Lontoo, joka teki hetkessä Elizasta vain ihmisen puolikkaan ja hänen sielustaan ikuisesti valolta suljetun huoneen.

Hylätty puutarha on kuin F.H.Burnettin Salainen puutarha aikuisille. Samaa on kuvio: köyhä, terve lapsi, joka tulee vauraaseen taloon, jossa pimennettyjen verhojen takana viettää ikäviä päiviä heikko, sairas, rikas lapsi. Hylätty puutarha vain kasvattaa yksinäisinä vuosinaan muurien takana piilossa niin vahvoja juuria, että yksikään, joka puutarhan löytää ei voi sen taikaa vastustaa. Ei vaikka asuisi Australiassa! Siinä missä Paluu Rivertoniin oli sisarkirja, Hylätty puutarha kantaa mukanaan tarinaa useamman sukupolven naisista, välillä toisensa kadottaneista, mutta ei koskaan periksi antaneista. Kyseessä on sukupolvi- ja kartanokirja, jonka kirjailija Kate Morton kirjoitti oodiksi kaikille lastenkirjailijoille, joiden teoksia saamme kiittää elinikäisestä intohimosta kirjoihin ja lukemiseen.

Hän tunsi tien. Hän muisti. Hän oli käynyt siellä ennenkin.

Valoa edessäpäin.. Hän oli melkein perillä.

Sitten, äkkiä varjoista ilmestyi valoon hahmo. Kirjailijatar, joka ojensi kättään. Hopeanheleä ääni: 

”Olen odottanut sinua.”

”Missä minä olen?”

”Olet kotona.”


Syvään henkäisten Nell seurasi Kirjailijatarta kynnyksen yli kauneimpaan puutarhaan, jonka hän oli milloinkaan nähnyt. 


*****

Australialinen Kate Morton opiskeli Lontoossa draamaa ja puheviestintää, kunnes päätti palata Australiaan ja aloittaa kirjallisuuden opinnot. Paluu Rivertoniin ilmestyi 2011, ja Hylätty puutarha on kirjailijan toinen suomennettu romaani. Lisäksi häneltä on julkaistu teokset The Distant Hours ja The Secret Keeper.

Kate Mortonin kaikki neljä romaania on palkittu Australian kirja-alan arvostetulla Vuoden romaani -palkinnolla, ja niiden käännösoikeudet on myyty 38 maahan. Maailmanlaajuisesti Mortonin kirjoja on myyty huikeat 7,5 miljoonaa kappaletta. Kirjailija asuu Brisbanen lähistöllä miehensä ja kolmen lapsensa kanssa. 

kirjailijakuva Gillian van Niekerk

*****

Hylätystä puutarhasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja, Jonna Maija Laura Katri  Karoliina ja Sonja

45 kommenttia:

  1. Luin tämän enkuksi joskus monta vuotta sitten ja pidin kovasti! Minusta tämä päihitti ihan täysillä Rivertonin (jonka tosin jätin kesken, heh). Pitäisikin tarttua siihen Distant Hoursiin jossain vaiheessa, kun se omasta hyllystäkin löytyy. Hienoa, että tämä kirja on suomennettu - ehdottomasti on lukemisen arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, hurjaa miten kauan näiden suomennoksia saa odottaa. Minulla päinvstoin, mutta minähän ihan sekosin Rivertonista eli profiilkuvani otettiin sen kanssa ja myös käyntikorteissani olin yhdessä Rivertonin kanssa;) Minä aion lukea kaikki Mortonin kirjat. Otaksun/toivon, että saamme Distant Hours suomeksi ensi vuonna. Ehkä ostan näitä myös saksaksi yhden tai kaksi tutusta kirjakaupasta Salzburgista...Kirjamania on ihan oikeesti olemassa sairaus, johon ei ole vielä lääkettä löytynyt. Onneksi ei!

      Poista
  2. Pidin Paluu Rivertoniin romaanista paljon, ja kyllä tämä Hylätty puutarha on myös saatava käsiini jossain vaiheessa. Kiitos hienosta arviostasi Leena ♥

    Ps, kansi on todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tämä on hyvä, mutta vaatii noiden aikahyppelyiden takia ainakin minulta enemmän keskittymistä. Lopulta henkilöt kuitenkin selkeytyivät ja pääsin minäkin nauttimaan. Aion lukea kaiken mitä Mortonilta suomennetaan eli se kertoo jo paljon.

      Ole hyvä ja kiitos ♥

      Ihana kansi!

      Poista
  3. Hieno bloggaus.

    Kirjan kansikuvasta pidän (kirjaa en ole lukenut)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos.

      Tuo kansi lähtenee Vuoden Kauneimman Kannen -kisaan;)

      Poista
  4. Minulle kirjailija on täysin vieras. Oli mukavaa kurkistaa hänen teokseensa sinun johdattamanasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tuossa blogini yläkulmassa taisin nököttää Paluu Rivertoniin kädessäni muutaman vuoden;) Tiedän,e ttä ellei ole sattumalta lukenut Paluu Rivertoniin, ei välttämättä tiedä mitään Mortonista. Riverton oli aikamoinen kirjablogisuosikki, jos oikein muistan...

      Kiitos.

      Poista
  5. En ole lukenut yhtäkään Mortonin teosta, mutta nyt mielenkiintoni on herännyt. Pitää tutustua, ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna. suosittelen! Mnä aion lukea Mortonilta mitä ikinä suomennetaan.

      Poista
    2. Tutustuin - ja pidin kovasti Hylätystä puutarhasta. Kiitos suosittelusta!

      Poista
    3. Jonna, kiva kuulla. Ole hyvä.

      Poista
  6. Olen parhaillaan lukemassa tätä ja pidän yllättävän paljon. Juuri tähän hetkeen tämä kirja toimii. Paluu Riverton oli minulle pieni pettymys, vaikka hyvä sekin oli. Odotin siltä "jotain" (en osaa määritellä, mitä, mutta jotain mitä sain sitten Kate Atkinsonilta ja Sarah Watersilta).

    Mutta tämä on tosiaan kesken ja olen kirjakoukussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiva kuulla. Morton osaa kuljettaa tarinaa. Hän on just sellainen henkilö, jonka kanssa haluaisi istua jossain mökisä takkatulen ääressä, liekkien varjot seinillä, puut rätisevät ja Katen kertoisi tarinaa...

      Minulle Riverton on 4-ever sama kuin Bolšoin perhonen tai Meriharakat.

      Ihanassa koukussa.

      Poista
  7. Nyt Leena, herätit kiinnostukseni tähän kirjaan viittaamalla Salaiseen puutarhaan ja juonivetomaiseen kartanoromaaniin. Hyvä yhdistelmä ja pidän myös teoksista, joissa on eri aikatasoja, vaikka se voi olla välillä haastavaa. Toki tuo kirjan kansikuvakin on hyvin houkutteleva! Siis en ole lukenut Mortonia aikaisemmin. Mutta tuo paksuus - seitsemänsataa sivua, kun minulla on muutenkin pari järkälettä fiktiota odottamassa, puhumattakaan sitten tietokirjamaisista möhkäleistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minusta molemmat suomennetut Mortonit ovat ihan sinulle. Myös Paluu Rivertoniin on kartanoromaani!

      Tässä oli alussa vaikea pysyä mukana, sillä aikatasovaihtelut tiukkoja, jolloin henkiöt kuin hetkeksi katosivat eli se tapa, jota nyt olen joissain kirjoissa kohdannut, että alussa on henkilögalleria, olisi helpottanut paljon. Mutta kirja on runsas, joten hyvin ehti sisäistää kuka kukin on eli pääsi nauttimaan tarinasta.

      Usko tai älä, luin tämän tosi nopeasti! Arvasin, että pidät kannesta;)

      Poista
  8. Dekkareiden ja jännityskirjojen jälkeen tämä kirja vaikuttaisi oikein sopivan rauhalliselta sadepäivän kirjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minulla taas on kasvamassa ihan hirveä dekkarinälkä;) Mutta jatkan vielä muulla linjalla vähän aikaa, sitten on kyllä saatava lukea jotain hyytävää;)

      Suosittelen! Ja minähän en siis huonoja kirjoja edes lue;) Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi....luen vain sellaista, mikä minua kiinnostaa. Try this!

      Poista
  9. Odotan tätä kirjaa suurella mielenkiinnolla. Pidin Paluu Rivertoniin- kirjasta aika paljon, se oli jotenkin kepeän viehättävä historiallinen teos, muttei kuitenkaan liikaa. Tässä uudessa kirjassa on ihana kansi! Kirjalla on myös jotenkin ihana nimi. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, minä pidin Rivertonista sikapaljon: Minä ja Riveron profiiikuvassa pari vuotta, minä ja Riverton käyntikorteissa, minä ilman Rivertonia, kun annoin sen arvonnassa pois ja sen jälkeen en saanut rauhaa ennen kuin olin ostanut sen kirjastooni uudelleen...;) Luin varhaisteininä Jalna-sarjaa, se oli kartanoromaani myös. Minusta sekä Riverton että Hylätty puutarha ovat laadukkaita lukuromaaneja. Minustakin Hylätty puutarha on hieno nimi ja haluaisin itse päästä sinne...Odotetaan, mitä sinä olet mieltä.

      Poista
    2. Oho, löytyipä vuoden takaa kommentti tästä kirjasta. =D Olen nyt nimittäin juuri (puoli tuntia sitten) lukenut kirjan viimeisen sivun, ja nyt tulin surffailemaan ja katselemaan mitä muut olivatkaan tästä kirjasta mieltä. Kansi on edelleen ihana! Ja kuule, tykkäsin tästä kirjasta paljon enemmän kuin Rivertonista, vaikka siitäkin tykkäsin! Tämä Hylätty Puutarha oli melkein täysi kymppi minulle, ei ihan, mutta hilkulla. Minusta rakenne oli just hyvä ja mielenkiintoinen. Paljon kiinnostavia henkilöitä. Hieno tunnelma, tasokasta kerrontaa. En ole toisaalta yllättynyt, että pidin tästä näin paljon, sillä tarina on (mielestäni) monipuolisempi kuin Rivertonissa, eikä ole NIIN ennalta arvattava. Ja tietty satumaisuus on aina plussaa! =D

      En aio tästä blogata (kuten en ole blogannut parista edellisestäkään lukemastani kirjasta), sillä taidanpa pikkuhiljaa vetäytyä telakalle blogilaivani kanssa. =D Ehkä olen jo vetäytynyt. En tiedä. Annan nyt blogin olla näkyvissä jonkin aikaa vielä, jos vaikka innostunkin palaamaan, vaikka lyhyiden arvioiden myötä tai jotain.

      Kauniita (kesäisiä) syyspäiviä!

      Poista
    3. Irene, jos nyt kirjoittaisin tästä, voisin jo olla armollisempi, sillä Kaukaiset hetket jää suurimaksi pettymykseksi siinä, MITÄ ODOTIN. Riverton oli 'mun juttu' ja tämäkin olisi voinut olla, Kaukaiset hetket on sitä vain kanneltaan, joka on upea. Hylätty puutarha ei vain pysynyt minulle ehjänä...En muista, että olisin ollut häiritty, sillä luen melkein vain öisin. Hylätyssä puutarhassa on paljon hyvääkin eli se on minulle kai joku 7-8, mutta Riverton on toisella tasolla 9-10. Mietin nyt tuota Kingiä ja naista, joka lukee Kingiä ja sitten pitää tästä niin paljon...;) Vähän kiusaan, kun en ole itse lukenut yhtään Kingiä, mutta poikani jokaikisen. Ja edelleenkin olet mielessäni Irene/Kngiä, kahvia ja tupakkaa;) Oih, lopetin tupakoinnin jo 23 -vuotiaana.

      Ihan tosi!!! Sinulla on liikaa kaikkea? Olet kyllästynyt? Et saa tästä enää mitään iloa? Uupunut? Aika ei riitä? Olne itse nyt vähän samoissa oloissa, sillä olen todella väsynyt. Viime uutena vuotena kun laitoin sen aina saman Ahmatovan runoni, luulin, että en enää palaa. Nyt lähden kohta alpielle kolmeksi viikoksi ja toivon, että vapaus ja ympäristön vaihdos kirkastavat minulle, jatkanko vai en, vai voinko pystyä tekemään blogia, jonne ilmestyn vain joskus ja jouluna, tai ei ainakaan jouluna. Tässä on alkanut kaivata privaattielämää.

      Minusta olisi suuri virhe poistaa blogi, poistaa kaikki kirjat ja komenntit, sitä en ikinä tee. Siis älä vain sulje blogiasi, silloinhan jopa nimesi on vapaata riistaa. Minulle sitäkin pahempi, sillä kirjoitan tulevalla virallisella nimelläni!

      Ota nyt vapautesi. Tee jotain muuta. Minä saatan tehdä saman. Sen ainakin tiedän jo, että tätä tahtia en jaksa enää jatkaa. Olisi ollut kiva tavata joskus vaikka kirjamessuilla, mutta tänä vuonna olen kokonaan poissa jopa messuilta. Voi hyvin ja toivotaan, että aika kirkastaan meidät itsellemme<3

      Kiitos samoin sinulle!<3

      PS. Olen ehinyt käymään blogeissa tosi vähän, sillä en vaan enää ehdi. Tai sitten se on tämä väsymys. Kävin teetättämässä kaikki kokeetkin labrassa, mutta ei pitäisi olla mitään. Tarvitsen vain irtiottoa ja riittävästi yöunta. Olen nyt kahden viikon aikana lukenut neljänä yönä kahteen, kolmeen ja seuraavat päivät ovat kuin sumua.

      ♥♥♥

      Poista
    4. Odotan oikeastaan suurella mielenkiinnolla Kaukaisia hetkiä. Juuri tuon takia, että monet ovat ilmeisesti olleet siihen kovin pettyneitä. Minähän perinteisenä vastarannan kiiskinä haluan tietenkin olla eri mieltä, hah hah haa. =D No, voihan se olla, ettei se maistu minullekaan. Niin, minä olen suurien tarinoiden ystävä (joita King mm. kirjoittaa) ja Mortonin teos on mielestäni sitä, ja siksi siitä pidän, Ja vaikka rakastan Kingiä ja hänen kirjansa ovat minulle kaikista rakkaimpia, niin silti suosikkikirjoihini lukeutuvat mm. Narnian tarinat, ja Tuulen viemää, koska ne ovat Suuria tarinoita. =D

      Aikaa minulla olisi, en ole väsynyt (ainakaan fyysisesti) tai mitään, mutta minulla ei enää ole samanlaista motivaatiota niin kuin aikaisemmin blogin pitämiseen. Ja kieltämättä välillä on tuntunut, ettei minulla ole enää lukijoita siihen malliin kuin ennen, vaikka lukijamäärä on jäsenpalkin mukaan hitaasti kasvanut. Silti itse tekstien näyttökerrat ovat vähentyneet, ja vaikka niitäkin on aina siunaantunut postauksille, niin jos kommentteja tulee nihkeästi, niin se innostus (minun kohdallani ainakin) bloggaamiseen laskee. En minäkään silloin aikojen alussa ollut kommenttien perään, mutta niin sitä nälkä kasvoi syödessä... =D En sitten tiedä, onko blogit nyt sitten jo vähän "vanha juttu", sinun blogisi on pioneeri ja perinteinen ja sinulla on uskolliset lukijat, mutta toista se on minun pikkublogillani. =D Ja välillä on ollut myös vähän ulkopuolinen olo - on tullut paljon uusia blogeja (joita sitten en ole itse jaksanut kummemmin seurata) ja tuntuu kuin monet olisivat siirtyneet enemmän näihin uusiin ja raikkaisiin blogeihin. Minä olen vain se sama vanha tylsä Irene! =D Voi tsiisus, tästähän tulee kommentti. =D

      Niin, olen miettinyt tuota blogin poistoa. Toisaalta tekisi mieli pyyhkäistä koko helahoito taivaan tuuliin, toisaalta ei raaski millään. Juuri nimen voisi pitää, että voisi silti kommentoida oman bloginsa nimissä. Katsotaan. Olen myös miettinyt, että jos muuttaisin blogia hiukan enemmän kirjoittamisblogiksi tai joksikin (niin, olen viimeisen puolentoista vuoden aikana blogin lisäksi kirjoittanut yhden romaanikäsikirjoituksen ja kasan novelleja) vastaavaksi, miettinyt jopa omien lyhyiden novellien julkaisua blogissa. Jotta joku voisi ihmetellä, että minkäläinen räpeltäjä minä oikeasti olenkaan kirjoittamisen saralla! =D En ole vielä uskaltanut, varsinkaan, jos sellainen kiinnostaa lukijoita VIELÄ vähemmän. Tällaista kriiseilyä, Leena, minulla! =D

      Toivottavasti voit pian paremmin, ja löydät hyvän ratkaisun omalle blogillesi, sekä hyvää ja rentouttavaa lomaa! <3

      Poista
    5. Minäkin olen vastarannan kiiski: En ikinä ulvo laumassa muiden mukana. Siinä myös syy siihen, miksi usein haluan tehdä ne kirjat, joista minulla on 'aavistus' mieluusti ennen muita (Kätilö esim.) tai ainakin olen lukematta niistä muiden tekstejä. Oih, Tuulen viemää ja Anna Karenina <3

      No kai nyt tajutat, että minulla on myös motivointiongelmia: Olen hirveän kilpailuviettinen, minkä tunustan vasta itsekin itselleni nyt, kun väsyttää. Äitini mantra oli: "Ole aina paras." No kuule, en jaksa enää. Toisaalta, jos näkisin jonkun uuden huipun, ehkä taas innostuisin. Mutta toisaalta, olenniin hirveästi yrittänyt vähentää itsessäni suorittajaa ja kilpailijaa, että olisi mukava välillä vain olla. Kun nyt kuitenkin olisi matkoja, perhe, koiruudet, iso puutarha ja R. nyt 47 liike-elämävuoden jälkeen vapaaherrana.Jos motiviien puutteesi johtuu lukijoista, olisin voinut laittaa sut oikeaan palkkiini. Ylimmäs muita: Nyt olisi sun vuorosi! Ja sitten huomasin, että en ollut linkittänyt sinulta parempaa väkeä ja mikä toinen se olikaan...Eilen vähän silleen katselin. Hyvä keino saada mut linkittämään, on kertoa, että 'hei leena, minäkin luin tämän nyt', sillä en millään enää ehdi käydä niin tiheästi kuin ennen. Kun aloitin en tuntenut yhtään muuta bloggaajaa, kirjabloggaajista nyt puhumattakaan, joten tällä työmäärällä, mitä teen, voin hyvin samalla auttaa muitakin etennpäin. Se olisi ollut sana vain<3 Blogit voivat tavallaan olla vanha juttu. Itse olen ennsutanut, että parin vuoden päästä ei olisi enää blogeja, mutta enhän minä mikään oraakkeli ole ja aina joku sinnikäs jaksaa, mutta ilmassa on paljon yliestä blogiuupumusta. Sitä ei voi olla huomaamatta. Nyt esim. kirjablogeja taitaa olla jo jotain 300 ja en tiedä niistä murto-osaakaan. No, minä en tiedä noita uusia, raikkaita blogeja;) Minäkin olen minä vaan, Leena Oma Itsensä. Minä olen koko ajan tavallaan ulkopuolella sillä mulla ei ole aikaa muuhun kuin tähän blogiin ja sitten perhe. En vain ehdi ja kun asuu täällä harjukaupungin saarella, täältä ei niin vain lähdetä Hesaan, se vie aina minulta kaikkineen 3 vuorokautta.

      Älä hyvänen aika vain poista! Ennustan, että kadut, jos sen teet. No tee se kirjoittamisblogi sitten, mutta eihän sllti tarvitse hylätä kirjoja. Olen itse julkaissut noin sadasta omasta runostani muutaman sekä yhden voittonovellin isosta kilpailusta sekä pari lunastettua novellia, joten eihän siinä mitään menetä. Itsestä tuntui alussa, että ei mitään muuta kuin krjoja, mutta sellainen on hiukan puuduttavaa. Olen markinointihenkinen ja niin 'se muuta' vain lähti mukaan, mutta vain ehdolla, että kirjat ovat pääosassa. Mitään ei saavuta ellei uskalla hypätä pimeään! Ethän edes kai kirjoita omalla nimelläsi. Anna palaa vain! No, täällä Leena, joka elää kriisitä kriiisin, koko elämä on yksi kriisi, mutta olen helppo ikävystymään, joten, ehkä tämä on sitten osani.

      Luulet, toivon, että ratkaisu on tässä vuodessa. Kiitos paljon ja kaikkea hyvää sinulle!<3 Jotta saisit nauraa, taidan laittaa sulle tämän jälken pari linkkiä ehdolla, että et sitten yritä kehua. Martta ja auto voitti ja toi hyvin rahaakin, olen siihen niin kyllästynyt...Sitä luetaan jopa Marttayhdistyksissä! Pakina jätti taakseen 248 kirjoittajaa! Huone lunastettin ja Da Capo eli niistä sain sitten julkisuutta ja vähän rahaa. Viimeinen on oikeasti 17 sivua, mutta tein siitä blogiversion eli lyhensin ja vähän siistin, sillä...;)

      <3

      Poista
    6. http://leenalumi.blogspot.fi/2009/07/martta-ja-auto.html

      Poista
    7. Irene, en löytänyt Huonetta, joten olen ilmeisesti vaihtanut sen nimeä, tällainen löytyi: http://leenalumi.blogspot.fi/2011/01/mina-ja-mattson.html

      Poista
    8. Tästä tuli rahaa kuten Huoneestakin, jonka uutta nimeä en nyt muista, mutta se oli mustasukkaisuusdraama, murha! Tässä Da Capo: http://leenalumi.blogspot.fi/2010/07/da-capo.html

      Poista
    9. Se lyhennetty ja siistitty juttu; josta on blogissani myös samanniminen runo. Runoni löydät oikeasta palkista yhden kuvan alta, jos kiinnostaa.

      Tässä: http://leenalumi.blogspot.fi/2009/12/ala-tee-mua-haluamaan.html

      Poista
    10. Huone löytyi googlen haulla!

      Tässä: http://leenalumi.blogspot.fi/2010/01/huone.html

      Poista
    11. Kiitos näistä ja tuesta! (Olit muuten linkittänyt Parempaa väkeä-tekstini jo aikaisemmin, nyt se näytti olevan siellä kaksi kertaa, tuplakiitos siis =D )

      Poista
    12. Irene, you're welcome<3 (Voi jestas, joka ymmärrät, joko huomaat, että tarvitsen muutosta;) Ole hyvä siitäkin<3

      Poista
  10. Vau, olin myös todella hurmaantunut Paluu Rivertoniin teoksesta, joten tätä kannattaa sitten taas odotella lukuvuoroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, muistankin, että pidit Rivertonista. Pidät tästäkin!

      Poista
  11. Kerran kanavia selatessa näin pätkän kirjohjelmasta. Se haastattelun osa, minkä näin oli hauska ja mielenkiintoinen ja nyt tätä lukiessa tajusin,että haastateltava oli Kate Morton. Kaikkea sitä aina oppii!:)

    Salainen puutarha, hylätty puutarha, oodi lastekirjoille, kyllä kiitos! Juonivetoinen lukuromaani, joskus kyllä, ihan mielellään. Mutta 700 sivua... voi olla liikaa mulle tämän tyyppistä kirjaa. Onkos se Riverton yhtä paksu?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minullakin taitaa olla joku Katen haastattelu Rivertonin arvion yhteydessä...Mää pidän huolen, että sää pysyt ajantasalla kirjoista ja kirjailijoista;)

      Juu, just nuo kolme vahvaa nimittäjää ja kaiken huntuna paljon salaisuuksia. Riverton oli kaikkineen 613 sivua. Minustakin 700 sivua voisi olla liikaa, mutta ei tässä eli ei ollut tyhjäkäyntiä, ei sitä sellaista rasittavaa toisteisuutta, johon liian monet kirjailijat nykyään sortuvat. Tämä tarina on niin iso, että tarvitsee nämä sivut.

      Poista
  12. Aikuisten salainen puutarha, siis melko pakko lukea;)
    Eikä siitä ole kovin kauaa kun luin Salaisen puutarhan uudelleen, lapsuusvuosien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, suosittelen, sillä kuten voit arvatakin, tässä ihan oikeasti tulevat esiin myös eräät hyvin vanhojen puutarhojen asiat ja mitä kasvit tekevät, kun ne ovat välillä tosi kauan vailla mitään hoivaa. Kaikki mikä liittyi juurin ja niiden kulkuun, kiehtoi minua erityisesti.

      Minä olen lukenut sen monasta ja aina vain. Se on ainoa lapsuusajan kirja, joka on aina käsillä aikuiskirjojen joukossa. No, tietyisti ovat myös Kuka lohduttaisi Nyytiä?, mutta sen tarina on erikoinen ja sitten Pikkupöllö sekä Untu ja sydäntalven salaisuus.

      Tämä kiinnostaa sinua!

      Poista
  13. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi joka joltain osin yllätti minut. Minua nimenomaan kiehtoi tuo tapa hypätä vuosista ja paikoista toiseen nopeaan tahtiin se elävöitti ja piti rytmin hyvänä lukea. Pidin kirjasta kovasti ja luen kenties jonkin ajan kuluttua uudestaan. Ruskaterveiset Suomen Lapista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, ole hyvä vain. Olen yllättäjien sukua: Miehenikin sanoo, että ei koskaan aamulla herätessään tiedä, kumpi hänen vierestään herää: Viileä satakuntalainen vai vilkas karjalainen;)

      Hyvin monissa kirjoissa kuljetetaan nyt eri aikatasoja, kuten vaikka erinomaisessa Kirjan kansassa ja sen jälkeen vielä tuhannessa muussa, mutta tässä oli alussa aika kova tempo, kun halusin keskittyä henkilöihin. Onneksi jopa minä pääsin heihin kiinni noin kirjan puolessa välissä. Olen Kate morton -fani, joten hänen jokainen kirjansa tulee blogiini.

      Minä luen aina uudestaan ja uudestaan Paluu Rivertoniin. Ellet ole lukneut Mortonin ensimmäiseksi suomennettua teosta, suosittelen kuumasti.

      Kiitoksia! Olen aivan hulluna ruskaan ja seuraavat puutarhakuvani taitavatkin sitten olla jo sitä. Luen nyt jännäriä, joka liikkuu ihan pohjoisessa, Norjassa, Ruotsissa ja vähän Suomessakin, mutta siis saamelaisten keskuudessa. Ihan oma maailmansa...

      Kaunista ruskaviikonloppua sinulle!

      Poista
    2. Luettu on ja kahteen kertaankin, kuten miulle usei käy, kun ihastun johonkin kirjaan. Mainitsit tuon dekkarin, taidamme olla sielunsiskoja lukumieltymyksiemme kanssa. Jään odottamaan onko sama kirja menossa kun mulla luettujen joukossa? Ruska alkaa olla parhaimmillaan, joten ei ku tervetuloa ihailemaan. Oletko lukenut Håkan Nesserin Yksinäiset? Olipas mahtava kirja, suosittelen, mies ei kun paranee vanhetessaan!

      Poista
    3. Riitta, minä olen lukenut yhden kirjan kymmenen kertaa!!!

      No, annas kun arvaan: Luet jotain Åsa Larssonin dekkaria. Hänen kaikki trillerinsä ovat parhautta ja omistan rakkaasti koko sarjan. Kaikki taahtuu Ruotsin Lapissa ja on hyvin eksoottista tällaiselle, joka on suurimman osan ikäänsä asunut länsirannikolla Satakunnassa ja nyt täällä Jyväskylän saarella. Åsa julkaisee harvoin, mutta aina laatua. Mnä luen nyt minulle uutta dekkaristia Lars Petterssonia ja kirjan nimi on Koutokeino, kylmä kosto. Melkein yhtä hyvää kuin Larsson.

      Asun Keski-Suomessa, joten meilläkin on jo ruskan merkkejä. Kun muutin tänne ystäväni sanoivat minun muuttavan susirajalle;) Talvet on kunnon talvia paitsi viime talvi ja aina pääsee hiihtämään etc.

      Håkan Nesseriä en ole lukenut. Kiitos vinkistä! Jotkut miehet ja melkien kaikki naiset ovat kuin viini: Paranevat vanhetessaan. Seuraappa kirjailja Hannu Mäkelän ulkonäköä: Siinäpä vasta hidas ja laadukas viini. Olen lkenut häntä hävyttömän huonosti, mutta LOnervan Liekkisydämen alkusanat häneltä saivat minut kyyyneliin. Löysin myös hden Mäkelän minulle tärkeän kirjan ja luen sen heti kun ehdin.

      Poista
  14. Åsa on luettujen listalla ja arvaa kuka odottaa lukemista?Lars Petterssonin Kautokeino. On tää mieletöntä, me molemmat luemme samoja kirjoja yhtä aikaa. Entäs sitten Minna Lindgrenin Ehtoolehdot, ovatko tuttuja? Mie tykkäsin ja odotan jo seuraavaa, josko tulis? Historialliset kirjat ovat sitten ihan oma genrensä ja kovasti miun mieleen. Utriota luettu jo yli 40vuotta ja sitten uusia Paula Havaste, Kritiina Vuori jne. On se vaan niin mahtavaa kun kirjoja on paljon ja voi valita mieluisat luettavakseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, Åsalta kannattaakin lukea kaikki ja kohta olen unohtanut murhaajat ja aloitan alusta jatkoa odotellessani. Ei ole totta;) Olen niin Kautokeinon lumoissa, että käyn vähän vain parit uudet istutukset kastelemassa ja sitten keitän isot kaakaot ja katoan Kautokeinoon. En odota nyt mitään puoliyötä, vaan laitan itseni ihan laiskuuden tilaan ennen klo 18:sta.

      Luin sen ekan Ehtoolehdon ja pidin, mutta usko tai älä, vielä hauskempi minusta oli Kukkia Birgitalle, josta mieheni puhuu vieläkin;)

      Minä olen vähän historianharrastaja eli olen kai lukenut liikaakin Romanoveja. Oikeasta palkistani löydät Romanov-kirjastoni. Ennen blogia luin kaikki Venäjän hallitsijat ja sitten tuo Kolmas Valtakunta pyörittää mieltä myös.

      Äitini lukee Utriota, Tuomista ja Hirvensaarta. Minä sillleen vähän kranttu, kun musta piti tulla historianopettaja eli jos liikaa fiktiota, sitten en syty. Sitä saa olla, mutta se pitää tarjota 'rajoissa', kuten on kirjoitettu Susan Sellersin Vanessa&Virginia.

      Olen jo aikaa sitten tajunnut, että loistava keino torjua ikävystymistä on lukea sateenkaaren tuolle puolen. Ja jos itse lähden seikkialulle, pari kirjaa seuraa silti aina mukana.

      On tämä lukuelämä vain niin fantastista!

      Poista
  15. Minullakin kesti tovi oppia kirjan rytmi ja vaihtelevat aikakaudet. Mutta taitavasti Morton pitää ohjat käsissään ja kirjan imu pysyy väkevänä loppuun asti. Minulle Riverton oli pettymys, mutta tässä kirjassa kiehtoi todella moni seikka. Malttamattomana odotan loppujen kirjojen käännöksiä - ja Mortonilta lisää yhtä hyviä kirjoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minulla taisi mennä puoleen väliin ja siinä alussa kaipasinkin sen tähden sellaista henkilöluetteloa, joita on tänä vuonna näkynyt muutamien kirjojen alussa eli nimi ja kuka kukin on suhteessa muihin kirjan henkilöihin. Riverton oli minulle näistä se vaikuttavampi, mutta tänäkin oli niin hyvä, että odtoan malttamattomana seuraavaa Morton-suomennosta. Ehkä se on Distant Hours...

      Poista