maanantai 20. lokakuuta 2014

Mihin tuhlaat ja voisiko jossain säästää kivutta?

Myönnän autuaasti kuuluvani heihin, jotka eivät tiedä maitolitran hintaa, mutta samaan syssyyn voin kyllä kertoa, että voin ostaa hintavankin asun ja käytän sitä vaikka kymmenen vuotta eli ihan loppuun. Toisaalta minussa asuu myös sen sortin hemmotelija ja esteetikko, jonka mielestä
tyyris Franckin lokerovati on maailman kaunein esine ja kerran vuodessa on ihan pakko saada tilata
yksi, yksi ainoa kashmirneule Peter Hahnilta. Onneksi tämä vuosi meni tarjousponcholla!
Toisaalta minulle on kelvannut olohuoneen vanhojen kirjojen hyllyksi talomme alkuperäisen omistajan koulussa väsäämä hyllykkö jo yli 20 vuotta! Löysimme sen varastohuoneesta ja emme tehneet sille mitään, vaikka siinä oli mm. lakkaroiskeita. Ja ihan edessä näette hyvin kiiltävän pöydän, joka on kolmijalkainen ja konjakin väriseksi lakattu: Pöytä on ikivanha löytö vanhempieni pihan roskalavalta, sen jalat olivat irti, yhdessä oli koiran hampaanjälkiä ja väri oli aivan muu. Tässä se on täyteen tupattuna joulunaikaan, mutta muoto näkyy:
Tämä on vain asetelmakuva, jossa pääroolissa piti olla valkoiset sivuverhot;) No, niitä ei meillä näinkään eteen yleensä ikinä vedetä, mutta niiden takana on tosiaankin reippaasti toistasataa lediä, joiden säilytys on helppoa, kun jättää ne vain suveksi paikoilleen. Nyt nuo ledit ovat jo syttyneet ja kodista alkaa tulla satumainen. Verhoja en vaihda ikinä eli niiden pitää pudota pois ja hajota ennen kuin laitan uusia ja aina ne ovat valkoiset, paitsi keittöön tein huipputarjouslöydön kettiökaapistojemme väreihin Kodin Ykkösestä ja makkarissa on ohuet, mutta tummat eli makkarissa noudatan unitutkijoiden suosituksia riittävän unen varmistamiseksi.
Niinpä siis nyt on esitelty toisten hylkäämät kirjahylly sekä kahvipöytä, jotka eivät ole maksaneet mitään= nolla euroa. Kolmijalkaista pöytää on minulta yritetty ostaa, mutta eipä ole myynnissä. Kuvasta huomaatte, että koska meillä ei ole ikkunalautoja, kirjahylly on nyt olkkarin toisen ikkunan edessä ja
toisen edessä on tämä äidin löytö minulle eli '50 -lukulainen kukkapöytä. Kuva on about kuukauden takainen eli nyt alahyllyllä on jo esillä muuta kuin turkooseja kynttilälyhtyjä, jotka ovat kyllä suvella ahkerassa käytössä yläterassin ruokailussa:
Ja tässä vielä myöhään syysiltanakin turkoosia tuolla takahyllyllä.
Nämä tavarat sijaitsevat kirjasto/toimistoni tilaihmehyllyllä, jonka saimme tarjouksesta 70 eurolla, kun normaali hinta olisi ollut yli 100 euroa. Lukekaa täältä, mitä tilaa saimme Strada-hyllyköllä ja katsokaa millaiselta se näyttää kera ledien. Vaikka meillä on vierasmakkari, yllättävän usein tulee tarvetta lisävuoteelle, joka on nyt käytössä myös iltapäivänokosten ottajalle etc. Vuodetta ei tarvinnut ostaa, sillä se oli omasta käytöstä jo varastoon tarpeettomana poistettu runkopatjasänky.
Jos hirveästi tekee mieli jotain kivaa uutta, pientä vaikka talveksi, jolloin katse kääntyy kotiin ostan edullisia koristetyynyjä, kuten tässä takkahuoneen sinisellä sivustavedettävällä jouluruusutyynyt ja
saman huoneen edullisella Ikea-sohvalla samat myös. Päälliset ovat irrotettavat ja pestävät toisin kuin olkkarin tyyriissä Pentik-tyynyissä, joita vähän jo kadunkin.
Ikeaa ei meillä väheksytä, sillä kun yöpöytä kävi minun tavaroilleni liian pieneksi korvasin sen kolmella Ikean hyllyllä, joita löytyy muualtakin talosta, kuten ensimmäisessä kuvassa, joka on olohuoneen tuikkuhylly.
Toinen edullinen tapa saada kotiin nopeasti jotain piristettä ovat käsipyyhkeet. Räväkkää väriä vain kehiin ja siinä se on.
Aijai, tuossa alakerran viime syksynä uusitun vierasvessan hyllyllä sitten ovatkin elämäni tyyyreimmät jutut. Kahdesta en luovu ja ne ovat Lancomen ihovoide Rénergie Multi-Lift ja silmänympärysvoide Rénergie Multi-Lift, mutta niitäkin voi ostaa tarjouksesta. Sen sijaan huomasin yhden hämmästyttävän kosmetiikkajutun puolivahingossa:
Eräs meikkiasiantuntija sattui olemaan kerran Tampereen Stokkalla, kun olin siellä käymässä ja pääsin valittamaan meikkivoiteiden kehnoja värejä etc. No, hänpä löysi sitten minulle Diorskinin, jota olenkin käyttänyt vuosia ja taas vuosia ahkerasti ja tyytyväisenä. Vain hinta on alkanut hirvittää. Sattui nyt sitten niin, että uusimman Anna-lehden välissä tuli meikkivoidenäyte, josta riitti käyttää kolme päivää. Olin aivan hämmästynyt, sillä tuote tuntui ja myös näytti hyvältä. Päätin ottaa selville meikkivoiteen hinnan ja näin siinä sitten kävi: Entinen voiteeni maksaa noin 59 euroa ja tämä uusi Max Factorin voide noin 17 (16,90) euroa eli siltä seisomalta vaihdoin tuotetta ja tästä lähin säästän about 42 euroa 6-8 viikossa. Olin aivan varma, että Diorskinissä on enemmän voidetta, mutta ei ole: purkin muotoilu hämää, kummassakin on tasan 30 millilitraa. Arvatkaapa laskenko nyt, mitä tuo erotus on kertaa vaikka 10 tai 50. Max Factorin purkki on myös kivampi ottaa reissuun mukaan, sillä pienempi ja kevyempi, sillä pullo on muovia.
Olen aika usein käyttänyt Diorin kynsilakkaa, jonka hinta on hiukan vajaa 30 euroa. Ilman kynsilakkaa en voi olla jo senkään takia, että olen huomannut lakan suojaavan kynsiä. Vuoden 2013 kevätreissulla ostin tavallisesta ruokakaupasta L´Orealin kynsilakan, joka on sävyltään kätevä arkikäyttöön eli en normaalisti käytä voimakkaita punaisia sävyjä, muotitummista sävyistä nyt puhumattakaan.  Löysin saman lakan Sokokselta ja Prismasta ja hinta on vain noin 5 euroa, mutta tässä tapauksessa Diorin lakkaa mahtuu pulloon 10 ml ja L´Orealin 5 ml, joten erotus on...Arkikäytössä olen vuosia käyttänyt jotain näiden väliltä, mutta taidan nyt jäädä tuohon edulliseen pikkupulloon ja huomaamattomaan helmiäissävyyn.
Keittiö on täysin uusittu joitakin vuosia sitten, mutta se hetki jolloin joku kohta ei näytä ihan hyvältä, vaikka meni kuitenkin kuin unelmaa, saa miettimään. No, tämän kaapiston ja ylähyllyjen välillä on minusta koko ajan ollut kuin jotain väärin, vaikka siinä oli yksi suositun taiteilijan taulukin, mutta ei, niin ei. Selasin kerran Hobby Hallin kuvastoa ja tilasin sieltä pitkän ja uusvanhaa jäljittelevän, edullisen taulun, jossa on aina tuoreita yrttejä näkyvissä. Se meni ihan nappiinsa, sillä tuo vahva yrttivihreä sopi täydellisesti keittiökaapistoihimme ja nyt tila on suorastaan piristävä.
Se, missä en osaa säästää ovat kukat ja siihen liittyy myös puutarha. Puutarhan suhteen olen kuluttajana sokea: En osaa hinnoitella ilmaa, jota hengitän. Miten sitä voi elää ilman kukkia: Ei mitenkään! Kimppu tuoreita leikkokukkia kotona on jo kuin olisi koti saanut lisää valoa ja lämpöä. Valkoisilla joulukukilla kodista tulee suorastaan tyylikäs ja
Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee kuin kukkia, kirjoja ja rakkautta.

Tämä on tällainen vähän kevyt juttu viikolla, jossa olen henkisesti jo Helsingin kirjamessuilla. Tosin sain tähän raha-asiaan kimmokkeen facebookista Oma aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläisen vinkistä Laura Kolben kirjaan Yläluokka - olemisen sietämätön vaikeus. Päätin heti hankkia kirjan ja onneksi saankin sen Katjalta jo perjantaina messuilla. En lähde tähän nyt ruotimaan, mistä on kysymys, mutta jokainen voi omassa itsessään miettiä, osallistuuko yhteisten asioiden hoitoon ja kuluihin panoksella, johon on kykyjä, vai kuuluko lintsareihin.  Luonnollisesti suosittelen luettavaksi Laura Kolben kirjan aiheesta!

Love
Leena Lumi

PS. Huomatkaa, että tiistaina alkavat Downton Abbeyn uudet jaksot! Lisäksi olemme Lumimiehen kanssa ihan koukussa ke Yle Femiltä klo 21 tulevaan tanskalaiseen sarjaan Perilliset sekä su brittisarjaan Syrjäinen maa, su tv1 klo 21.55. Tanskalaisen Sillan uutta tuotantokautta saamme odottaa vielä noin vuoden, mutta sitä odotellessa voimme virittäytyä vaikka tällä

Hollow Talk

PPS. Jatkoa tähän rahajuttuun löytyy vuodelta 2015 

69 kommenttia:

  1. Oo ihana postaus. Tähän tulen vastailemaan pidemmällä kahvalla jahka saan läppärin haltuun. Eli huomenna. Pakko tämä oli heti älyluurilla kurkkia. <3

    Ihanaa iltaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos. Kiva, odotan. Tästä meinasi tulla ihan jättipitkä, mutta voin tehdä toisen osan myöhemmin. Sitten tarkastellaan vähän muita juttuja. Luen muuten ihan oikeasti Taloussanomia ja se on ainoa lehti, jota luen netissä.

      Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  2. Tää oli mielenkiintoinen postaus. T: yks, joka ei tiiä mihin vähät rahansa tunkis, köh köh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, kiitos <3 No, ymmärrän, sillä en ole mitenkään todellisuudesta viraantunut vaikka olenkin käyttänyt liian tyyristä meikkivoidetta ja en voi lakata tykkäämästä noista ihanista neuleista, mutta vain kerran vuodessa sellaisen sallin itselleni.

      Poista
    2. Mulla menee ns. ylimääräiset rahat kynsilakkoihin ja niihin liittyviin juttuihin. Hyi mua. :D Välillä on myös pakko saada ihania kynttilöitä.

      Poista
    3. Katarooma, ei mitään hyi;) Se on sun juttu ja sillä selvä.

      Täällä toinen kynttilöihin hurahtanut!

      <3

      Poista
  3. Kolben kirja oli listallani heti, kun kuulin kirjan ilmestymisestä ja odottaa jo tarttumista. Tärkeä aihe ja kirja - ennen messuja ei ehätä, ehei. Mutta jatkuuhan se elämä onneksi messujen jälkeenkin.

    Aika usein vähemmän on enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, minä olisin nyt ollut tästä tietämätön ilman facea eli kerrankin tosi hyötyä tuosta facebookista, josta en niin...eli lue rivien välit;)

      Niin tärkeä kirja, että en ole vielä edes varma, postaanko siitä. Mutta luen rivine välitkin, sillä meidän yhteiskunnassa on niin paljon vapaamatkustajia ja siitä kärsii koko Suomen talous.

      Onko elämää messujen jälkeen;)

      Minä olen myös sitä mieltä, että vähemmän on enemmän. Siksi tuntuu pahalta katsoa vaatekaappia...Enkä aio ratkaista ongelmaa kierrättämällä, vaan pakotan itseni käyttämään kaiken loppuun. Ja kaiken lopuksi risoista tehdään vielä räsyjä, joita voi käyttää jonkin oikein likaisen putsaamiseen ja sitten laittaa sen roskiin.

      Pian tavataan <3

      Poista
    2. Luenhan minä. ;)

      Minäkin haluan lukea ensin kirjan. Sitten enemmän mietteitä aiheesta.

      On. Uskon, toivon ja odotan...

      Minä kuulin joskus jonkun viisaamman toteavan onnellisuudesta: kun perustaa onnensa asioihin, joita ei voi ottaa pois, on oikealla tiellä. Tämä pätee minusta hyvin kulutushysteriaan ja siihen,että aina pitää saada jotakin uutta ja ihanaa. Lyhyitä ovat ne onnen hetket, joita rahalla saa.

      Loppuun käyttäminen on kova juttu, samoin kierrättäminen. Käytän itse paljon kierrätettyä ja laitan tavaroita kiertoon.

      Hienointa on olla viikko tunturissa ja olla viikko käyttämättä lainkaa rahaa. Se on kokemus, jota kaipaan. Että kaikki, mitä tarvitset sinulla on jo.

      Poista
    3. Vakoinen Kirahvi, hyvä juttu;)

      Odotan kiinnostuneena mitä sanot siitä. Minähän pääsen sitä lukemaan vasta ehkä viikko kirjamessuista eli Pyhäinpäivän aikoihin. Seuraavana taas on menoa. Arvaappa, minkä kirjan eilen tilasin eli kiitos vinkistä <3

      No justhan jossain tämän jutun yhteydessä kommentoin, että matkat, matkat, matkat, sillä muistoja eivät syö kateus, eivät kiima, eivät inflaatio, ei mikään. Tavara on kuitenkin vain tavaraa. Rahalla ostettu onni kantaa noin vuorokauden ja sitten se on ohi. Lyhyemmästäkin ajasta olen kuullut ja sitten voi vielä iskeä ostoholismin jälkeinen krapula. Tiedän aidosti ihmisiä, jotka yrittävät hoitaa masennustaan ostamalla. Se tie on lyhyt ja onneton.

      Se on kova juttu, no, en ehkä siinä ajatellut kenkiä, vaikka tosin just esim, kaikki kesäkenkäni käytänkin loppuun, mutta mieti noita runsaita t-paitavarastoja, joissa mukana muutamia fiinejäkin, nehän voi käyttää lenkillä aluspuseroina, sillä en minä kaipaa mitään urheilukerrastoja. Vain hiihdossa minulla on välikerroksen oltava bambua, muuten vilustun.

      Älä sanokaan: Viikko tunturissa olisi jo paratiisi. Minä olen ikäni haaveillut viikosta Jurmossa, silloin kun siellä ei käy turisteja. Mutta mikä tahansa kaukainen saari sopisi. Kaikki ehkä on jo nyt. Se pitää vain tajuta, huomata.

      Poista
  4. Ihanaa - koti, jossa näkyvät elämisen merkit ja joka on tehty mukavuuden ja kauneuden ehdoilla. Itse olen sitä mieltä, että koti on elämistä varten - kaunista saa olla - ja nimenomaan omaan silmään kaunista - ei sitä sisustuslehtien ja -blogien kaunista. Ja en halua laittaa siihen toivesohvaan hirmuisia summia - kissa raatelee sen kumminkin - mieluummin valitsen matkan kuin uuden sohvan ja mieluummin käyn silloin tällöin hemmotteluhoidoissa kuin ostan ne läpinäkyvät muovituolit;) Ei ne edes kestäisi isännän painoa. Omastani en sano mitään;) No - noita rasvapurnukoita on osteltu kalliita ja halvempia ja vaikka olenkin nykyisin sitä mieltä, että pelastusta on turha niistä odottaa, niin kyllä minut vieläkin halpaan saa, jos lupauksena on kasvojenkohotus ilman veistä. Ja vaatteet ostan mistä sattuu - mutta kyllä minäkin maksan siitä klassikkovaatteesta, jota käytän vielä 10 vuodenkin päästä. Merkillä ei ole väliä pennin vertaa. Kirjoihin menee no, kauniisti sanottuna, hieman pennosia;) Maitolitran hintaa olen yrittänyt opetella - meillä kun juodaan laktoositonta ja se on penteleen kallista. Mutta nyt kun lapset eivät asu kotona, niin eipä sitäkään juuri kulu. Joten ei haittaa vaikken oppinutkaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, mun koti ei saa näyttää huonekalukaupalta, sen pitää näyttää mun perheeltä ja jos tyylin sanoo lyhyesti, se on country&cosy, mutta ennen kaikkea meille, meidän nuorille ja koiruuksille. Minullakin on nyt menossa se, että laitan rahaa, sitä vähää mitä on, vain puutarhaan ja matkatilille. Mikään muu ei isosti nyt niin kiinnosta. Ja haluamme tehdä muutamien viikkojen reissuja, joten onko ihme, että nyt huomasin mun vuosia käyttämän meikkivoiteen hinnan. Tai olin sen huomannut, mutta en uskonut löytäväni yhtä laadukasta halvemmasta luokasta.

      Me tarvitsisimme uuden sohvan tai vanha, kunnon sohva pitäisi päällystyttää, mutta kun kuulin sen homman hinnan, päätin, että selviämme ilmankin.

      Kuule, nyt on ihan pakko sanoa, että tuo Lancomen silmänympärysvoide paitsi sopii mun herkille silmille, myös on vienyt osan rypyistä. Annoin siitä tyhjään purkkiin näytettä parhaalle ystävälleni ja hän on vasta 40+, mutta oli silmien alanurkissa ryppyjä, ja nyt ne ovat poissa! Olemme luvanneet, että ennen syömme vaikka viikon makkaravihannessoppaa kuin olemme ilman Lancomen silmänympärysvoidetta! Siis joku voi auttaa, joissain ei huomaa mitään.

      Tasan olen sun tyyppinen eli klassikko, joka maksaessa sattuu, mutta vuosien myötä hivelee mukavasti. Olen edelleenkin sitä mieltä, että just harvemmin vaatteita, mutta sitten laatua. Mulla katsos ne kotelomekot, mutta mahdun nyt vain puoleen niistä, mutta en ole vielä heittänyt pyyhettä kehiin. Aion mahtua niihin kaikkiin!

      Minulla ei nyt sattuneesta syystä mene kirjoihin, mutta meneehän niihin kaikki vapaa-aikani. Istun usein tässä tuntikausia ja alan lukea vasta jotain klo 22-23.

      Meillä on tuo ruokapuoli niin, että kalaa kaksi kertaa viikossa ja kaksi kertaa myös capresea, muu voi olla sitten melkein mitä vain, kuten tänään Lumimiehen tekemää hyvää makaroonilaatikkoa. Hän tekee sen parempaa kuin minä.

      Kotimaisia tomaatteja ostan läpi vuoden, sillä Espanjasta tuodut eivät maistu miltään ja hiilijalanjälki niiden rahtaamisessa on paljon isompi kuin tomaatin kasvihuoneviljely Suomessa paukkupakkasilla. Kotimaisesta tomaatista en luovu. Mutta meillä on puuropäivä kerran viikossa ja sitten nuo salaattipäivät eli tuo tomaatti-mozzarella, joka kyllä pitää kolestrolinkurissa ja torjuu myös syöpää. Se on mainittu maailman terveellisimmäksi salaatksi. Ja on hyvää kera tuoreen patongin. En leivo, mutta onneksi Fazer tekee niitä puolivalmiita, jotka uunista tullessa ovat kuin kotitekoisia. Tai leivon, mutta vain omenapiirakkaa ja tiikerikakkuja.

      Meillä maitoa menee vain tuohon puuropäivään pääasiassa eli teen oikein haudutettua riisipuuroa.

      Aamu alkaa aika luksus, kun nautimme vain yhden ison mukillisen kahvia koko päivänä, mutta se on sitten Robert'sin suklaakahvia.

      Minäkään en taida oppia sitä maitolitran hintaa;)

      Poista
  5. Ihania vanhoja huonekaluja, niissa on elamaa. Nythan on paljon sita nk.retroa muutenkin, jopa ihan Ikeassa. Viime viikolla nain tuollaisia kolmijalkapoytia juuri siella.

    Kynsilakoista sen verran etta ehka monella ei tule edes iso pullo loppuun kaytettya vaan kuivuu, eli tuo pienempi halvempi on kylla ok jos on hyvanlaatuista muuten.

    Mina en vaatteisiin liikaa satsaa. Onneksi taalla Israelissa on casual friday toimistossa joka paiva! Jalkineiden pitaa olla mukavat ja laadukkaat, niihin suostun laittamaan rahaa vahan enemman.

    Ja matkoihin tietysti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, keräsin niitä oikein urakoimalla,kun asuin Porin seudulla. Kävin viikonloppuisin ystäväni kanssa huutokaupoissa ja tuo sivustavedettävä sänky, joka on takkahuoneessa taisi maksaa 150 markkaa, jugendpiironki suunnilleen saman etc. eli ei paljon. Vain yksi mööpeli on ollut kallis ja se on sellainen vuosisadan alun kirjahyllykkö...Minäkin näin Saksan Ikeassa kolmijalkapöydän ´ja se oli ihan ok.

      Dior kestää tietty parhaiten, mutta se voisi olla joku juhlamenokynsilakka. Tykkään yleensä hyvin vaaleista helmiäisistä, olen käyttänyt jopa Lumenen valkoista. Ihan hyvin tuo 5 euron lakka on toiminut.

      Minä satsaan kun satsaan, mutta nyt näyttää siltä, että olen ostellut tavallisia puseroita loppuelämäksi eli ns. t-paitoja, mutta osa on juhlamenoihin. Niitä riittää sitten haudan ylikin;) Kengät ovat tärkeä juttu, mutta yritän poistaa Imelda Marcosin itsestäni eli ei enää hulvattomia kenkäostoksia. Kahdet pinkit nahkatennarit ovat ihaninta mitä nyt tiedän ja karvareunaiset, viime talvena löytämäni matalakorkoiset kengät. Miksi ihmeessä minulla on komeroissa 10 cm korolla olevia juhla- ja talvikenkiä!!!

      Matkat ovat kuin rahaa pankkiin laittaisi: Muistoja eivät syö koit eivätkä inflaatio.

      Poista
  6. En tunne tuhlaavani oikeastaan mihinkään -- kirjat, kukat, matkat ja hyvä ruokahan ovat kaikki tarpeellisia :). Ostan kerran 15 vuodessa Mulberryn käsilaukun ja käytän vain sitä yhtä (vintage-iltalaukkua lukuunottamatta), hyvin maksaa itsensä takaisin. Käyn noin kerran kuudessa viikossa kampaajalla... En koskaan osta koruja itselleni.

    Kolben Lauran kirjan aion minäkin tavalla taikka toisella hankkia ja lukea, en tiedä vielä milloin -- hän kuuluu ystäväpiiriimme, joten osa sisällöstä on jollain lailla jo tuttuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, nehän ovat. Meillä on sama kampaajatahti;) Minäkään en ole koruihminen. Nykyään käytän vain yksiä ja samoja Kalevala-korin korviksia, vihkisormusta ja erästä vintage-sormusta, jonka sain tyttäreltäni.

      Arvaa, odotanko minä sitä. Siinä on sellaista aihetta, joka on juuri nyt oikeastaan tärkeämpää kuin koskaan, mutta pitikö mennä näin pitkälle. Hyvinvointiyhteiskunnan maksumiehiä eivät voi olla vain keskituloiset, vaan yläluokan on maksettava hyvän kykynsä mukaan. Nyt se ei toteudu.

      Poista
  7. Hmm. Tässä vähän aikaa sitten seurasin yhtä toista keskustelua säästäväisyydestä ja huomasin että en kovin paljoa ajattele rahaa tai pihistele, mutta elän luonnostaan aika vaatimattomasti. Huonekaluissa laitoin pari vuotta sitten elämän risaiseksi ja ostin ensi kertaa jotain uutena (kirjahyllyn), muutenhan elektroniikkaa lukuunottamatta kaikki huonekalut joita olen omillani asuessani omistanut ovat olleet käytettyjä...vaatteet ostan uusina mutta käytän ne loppuun (suunnilleen "hajoaa päälle"-tasolle) enkä niissäkään merkkejä harrasta, en matkustele ja muutenkin vapaa-aika ei juuri rahaa vie. Ruoasta voisi varmaan nipistää helposti pari kymppiä viikossa mutta en ole viitsinyt, vaikka en minä sitä kupillista kahvia kahvilassa varsinaisesti _tarvitse_.
    Onnellinen olen silloin kun minun ei tarvitse ajatella rahaa. Niinpä tuo Kolbenkin kirja ei niin kiinnosta, kun suhtaudun näihin ahneuden filosofeihin lähinnä "miten ne ylipäänsä viitsivät elää tuolla tavalla"-asenteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hdcanis, elää luonnostaan säästävisesti on minusta todella ihailtavaa ja kun se nimeomaan on 'luonnostaan'. Tuohon olisi hyvä pyrkiä. Yritän kaikessa koko ajan parhaani ja vähän ylikin, mutta parhaani ei aina riitä. Ja joskus olen hetken lapsi ja esteetikko minussa pitäisi tuhota. Mutta annan myös armoa, sillä kukaan meistä ei voi olla täydellinen. Jo siihen pyrkiminen on rasittaavaa. Voisin yrittää pyrkiä samaan kuin sinä ja mieheni, sillä teillä tuo asenne on kohdillaan ja 'luonnostaan'. Minä en yhtään piittaa elektroniikasta, puhelimeni on noin 14 vuotta vanha ja mallia, jollaiseen kukaan nuori ei enää koskisi tikullakaan. Yksi televisio, kohtuullinen ja sekin takkahuoneen nurkassa. Osa huutokauppahounekalusita ostettaessa noin 150-250 markkaan. Osa äidin jätelavalta, kun hän sodan kokeneena, siitä kai se johtuu, ei perusta vanhasta ainakaan huonekaluissa.

      Minä kävin ennen aina kahvilassa, kun kävin kaupungissa, nyt en enää. Mutta ehkä nyt herkemmin lounastamme jossain edullisessa paikassa. Summasummarum siis.

      Minä taas haluan matkustaa, mutta siinäkin on se juttu, että se ei voi olla usein, sillä halua viipyä 2-3 viikkoa.

      Terveellinen ruoka kannattaa ja se ei ole sama kuin halpa. Nyt kaikessa vähemmän on enmmän ja joskus myös parempaa. Vähemmän viiniä, mutta vuosikymmeniä nautittu punaviini vaihtui 5 euroa kalliimpaan: Maku muuttuu. Nyt vain lasillinen tai kaksi vaikka ruoalla tai juustojen seurana leffaa katsottaessa.

      Ihminen onkin onnellisin silloin kun ei tarvitse ajatella rajaa. Sehän on ihan todistettu.

      Pakko sanoa, että muistutat miestäni;) Pakko muuten välillä sanoa, että 'me ollaan nyt menossa ulos, laita edes EHJÄ paita päälle.'

      Kolbe taas kiinnostaa minua, sillä ajaudun toisinaan miettimään syntyjä syviä ja nyt Kolbe kirjoittaa mitä ilmeisemmin siitä, mitä minä olen niin paljon viimeaikoina ajatellut. "Miten ne ylipäänsä viitsivät elää tuolla tavalla" tai minä 'miten he kehtaavat'.

      Kiitos kiinnostavasta kommentista <3

      Poista
    2. Tjooh, esteetikkoa minussa ei ole tuhottu mutta se ehkä kiinnittyy eri asioihin...eli kodin tavaroissa olen kyllä sellainen että jos jokin esine pysyy paikallaan muutaman päivän niin se muuttuu näkymättömäksi (minkä huomaa kyllä ajoittaisesta kaaoksesta kirjoituspöydällä:) ) eli siinä mielessä kodin tavaroissa voidaan keskittyä täysin käytännöllisyyteen.
      Toisaalta esim. leffoja ja tv:tä katsoessa kiinnitän kyllä huomiota lavastukseen, puvustukseen, valaistukseen yms., se että filmi on hyvän näköinen on plussaa...
      Ja katselen kyllä mielelläni myös näitä kuviasi.

      Eli olen estetiikan suhteen vapaamatkustaja, arvostan kun muut näkevät sen eteen vaivaa mutta omaa elämääni ohjaa käytännöllisyys ja mukavuus :)

      Poista
    3. Moni tulee ympäristölleen 'sokeaksi'. Minä elän helposti luovassa kaaoksessa ettenkin toimisto/kirjastossa ja meillä on miehen kanssa eri vaatekomerot.

      Filmin visuaalisuus, kauniit kuvat, maisema, taidenäyttelyt...

      Esteettinen vapaamatkustajuus on varmaan hyvin sallittua;) Mukavuus on tärkeää: Kukapa jaksaa elää epämukavuusalueella - ainakaan pitkään.

      Poista
  8. Teillä on niin kodikkaan näköistä, kivoja nuo vanhat huonekalut, itse tykkään yhdistää vanhaa ja uutta. Tuo poncho oli kyllä hyvä ostos, ihanan kevyt ja lämmin ja niin kaunis. Harmittaa, että en päässyt Frankfurtin kirjamessuille enkä pääse valitettavasti Helsinkiinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos <3 Sama täällä, meilläkään kaikki ei ole vanhaa. Tuo Ikean punainen takkahuoneen sohva ei ole vanha, kaikki vuoteet ovat hyviä runkopatjasänkyjä, paitsi minä jka R. käytämme perintövuodetta, mutta superhyvillä patjoilla ja keittiö on moderni vaikka onkin aika country.

      Se on niin sikaihana, että voisin kuolla! Kiitos vaan vinkistä <3

      En osannut kaivata Frankfurtiin, kun olen ollut R:n mukana isoilla muun alan messuilla muutamaan kertaan ja se oli aika rankkaa...Kun on hirveä melutaso ja väenpaljous, mulle tulee joskus sellainen olo, että äkkiä ulos! Hesassa selviän sillä, että siellä ei niin isoa ja käymme viinipuolen hiljaisuudessa välillä ja herkkuja maistelemassa. Olisi kyllä ollut kiva tavata! Ja Jael voisi muutta Hesaan ja sitten tavattaisiin kaikki yhdessä, mentäis ulos syömään pitkällä kaavalla ja...;)

      Poista
  9. Olet kyllä täysiverinen esteetikko, Leena - ja sinua tarvitaan tässä maailmassa juuri siksi! Kiitos kauniista ja rehellisestä postauksestasi. Minulla on muuten verhojen kanssa ihan sama linja: Verhojen on oltava valkoiset ja pudottava itsestään pois, ennen kuin uusin ne. Kauneudessakin voi olla säästäväinen kunhan käyttää aikaa ja mielikuvitusta (miksiköhän muuten meille sellainen olisi muuten suotu?). Tuolla meikkipuolella olen tehnyt myös samanlaisia havaintoja nimenomaan meikkivoiteissa, siellä säästää pieniä omaisuuksia kun viitsii vain kokeilla ja tutkia. Pidetään siis kodin kauneudesta huolta ja muistetaan itseämmekin siinä välissä! Ja kukkia pitää olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marmustoi, on tyyristä olla esteetikko. Näkee jotain kaunista ja sitten kyynelehtii ja jos voi, ostaa sen. Parempi vain katsoa maailman taidetta, kyynelehtiä ja hankkia vain välttämättömin. Herään aamulla niin, että näen ihan ensiksi valokuvasuurenoksen vanhasta kivitalosta, jonka edessä valtava, kukkiva magnolia...Ole hyvä <3

      Kaikki oli erehdystä ennen kuin tajusin, että verhojen tulee olla valkoiset;) Ja siis tosiaankin, ne sitten ilmoittavat, kun ovat tulleet tiensä päähän.

      Nyt minut pelasti Anna-lehti, ilman sitä tuotenäytettä en olisi uskonut, että se on hyvää iholle ja näyttää myös hyvältä. Kun on herkät silmät ja iho, tulee aika tarkaksi ja sitten minulla on niitä apteekkikosmetiikkakausia, jolloin käytän Vichyä, jonka silmämeikin poistosta en luovu ikinä ja välillä käytän myös Vichyn voiteita.

      Mielikuvitusta on, mutta sitähän menee joskus eri syistä vuosia kuin hevoen laput silmillä. Nyt vähän harmittaa, kun en ole antanut itselleni aikaa keskittyä etsimään ajan kanssa kilpailevia, edullisempia tuotteita. Ja tuosta viitsimisestä juuri on myös paljon kiinni, sillä on niin paljon helpompaa kun voi ostaa nopeasti ja pääsee tavaratalosta äkkiä ulos.

      Itsestään ja kodistaan pitää välittää ja se välittäminen näkyy siinäkin, että kotoa löytyy aika usein ilahduttava leikkokukkakimppu!

      Poista
  10. Ihana päivitys ja oli hauska lukea millaisin ajatuksin ja teoin kulutat . Meillä jokaisella on se jokin heikkous joka ei kysy mitä maksaa vaan sydän sanoo 'minä tarvitsen ja haluan' sillä siisti.
    Meillä on paljon yhteisiä mieltymyksiä ja joista ei luovuta , eikä vaihdeta. Minä sanon niitä kodin hengeksi ja tunnelmaksi. Siksi jokin vanha esine on rakas ja siinä on sitä elämän tarinaa ja ovat kuin voimalähteitä mielialalle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, kiitos ja ole hyvä. Näin on.

      Se kauneuden vaaliminen. Ja kodin tunnelma on tärkein. Joulussakin tavaraa paljon tärkeämpää on tunnelma ja sitä ei myydä kaupassa. Vanhat tavarat kantavat muistoja, muistot voivat myös olla osa elämän voimavaraa.

      Poista
  11. Hyvää pohdintaa. Olen miettinyt omia kulutustottumuksiani aika paljonkin. Olen toisaalta kiintyjä: pidän monista vanhoista asioista. Ja sitten kuitenkin kaipaan usein muutosta kotiin ja saatan hankkia jotain uutta pientä turhuutta hankin aina toisinaan: uusia lyhtyjä ulos, leikkokukkia, pöytäliinan.

    Vaatteiden suhteen pidän nyt puolen vuoden mittaista vaateostolakkoa. Tosin minulla on tapa kiertää asioita: kierrätän vaatteita (nyt hieman pakosta syystä, jonka kerron kun näemme :)) siten, että kun olen myynyt nettikirpparilla viisi vaatetta, saan ostaa yhden uuden tilalle. Näin vaatekaappini kevenee ja minulla on nyt se tietty syykin osaa uusia. En ole puolen vuoden aikana käyttänyt tätä optiota kuin yhteen mekkoon, paitaan ja yksiin farkkuihin, vaikka olen luopunut paljosta.

    Kosmetiikassa monesti voi tosiaan saada laatua edullisesti. Minä käytän meikkivoiteena Lumenen CC-voidetta ja se on kaikista kokeilemistani voiteista (mulle) parasta ikinä. :)

    Messuilla nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, pienet, kauniit turhuudet ovat arjen valoja. Ja ne lyhdyt menevät vuosikymmeniä. Eilen nostin itse ulos toistakymmentä vuotta vanhan ison lyhdyn, kun kellariin piti saada tilaa pelakuille. Minullakin oli ennen pöytäliinat, nyt käsipyyhkeet ja tyynyt. Leikkokukkia tietysti.

      Minulla menossa sama. Vain Hahnin tarjous teki poikkeuksen, joka vahvisti säännön. Minä yritänkin vuotta. Taidan arvata;) Kunpa minäkin...

      Tuota Lumenen CC-voidetta niin monet ylistävät. Bessukin taitaa käyttää sitä...

      Tapaamisiin pian!

      Poista
  12. Ihanasti luot kauneutta ympärillesi, eihän se väärin ole. (; Onneksi asuinpaikkakunnallani on monta hyvää kirpparia, sieltä mä yleensä etsin ensimmäisenä jos olen vaikka sohvan tarpeessa. Saa halvemmalla, persoonallisemman, ja pääsee ehkä itse kunnostamaan ja siitähän mä tykkään. Jos ostan jotain uutta ja kallista, ostan mieluusti kotimaista. Ei tule edes paha mieli kun tukee vähän suomalaista yritystoimintaa, eh. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Magentabooks, aina olen näin luonnostani tehnyt. Mutta huonekaluja ostan tosi, tosi harvoin. Hienoa, jos osaa itse kunnostaa sohvan. Meidän vanha sohva on kotimainen ja niin hyvärunkoinen, että sitä ei oikein voisi Ikean kätevään ja halpaan edes vaihtaa, vaan pitäisi uudelleen verhoiluttaa, mikä on tosi tyyristä.

      Niin, minne hukkui suosi suomalaista! Vaatteissa käytän Ril'siä eniten, Hahn on vain vuoden yksi ylellisyys ja nuokin neuleet käytetään kotioloissa ihan loppuun.

      Poista
  13. Ihana postaus!
    Jahas, mihin tuhlaan.. No nyt tietenkin ekaksi mieleen tulee matkat, aina vaan matkakuumetta pukkaa, varsinkin kun tuo viimeinen oli niin onnistunut. Toiseksi, sorrun helposti penkomaan Sokoksen kemppariosaston tarjouskoreja ja sitten aina mukaan jotain tartuu vaikka en tarviskaan. Ja nyt, koiran odotuksessa tekee mieli ostella kaikkea pintä kivaa tulevalle koiravauvalle..

    Kirjamessupostauksia onkin sitten odotettavissa:)))

    Hyvää viikon jatkoa ♥

    Ps. palaan haasteeseen, joka odottaa piakkoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos <3

      Matkoja melkein ei lasketa. Matkakuume alkoi jo teininä ja sitten sitä nuoren perheen kanssa mentiin kaksi tai kolmin junalla Keski-Euroopassa. Työelämä vain saneli matkojen pituudet ja nuoren parin kukkaro. Jutustasi aivan huokui, mien onnistunut teidän kaksiviikkoinen oli. Sokoksen tarjouskoreista löytyy usein esim. aina tarvittavaa kosteusvoidetta tms.

      Minä kollaan vieläkin koiraliikkeissä, vaikka ei nyt tule koiraa ainakaan muutamaan vuoteen, mutta onneksi tyttärellä on kaksi suloisuutta.

      Kirjamessujuttuja tulee tai ei. Niitä ei voi luvata, sillä tapaan paljon ihmisiä, joille olen luvannut vain, että puhelin on äänellä ehti kun vapaudun kummankin päivän sovituista 'työjutuista'. Olen messuilla enemmän vapaalla kuin töissä, tavattavissa lukijoilleni, kun en heitä muuten useimpia näe etc.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Ihan sitten kun sinulle sopii.

      Poista
  14. Moi Leena,

    Mitähän se älyluuri oli oikokirjottanut tuohon ensimmäiseen viestiin "pidemmällä kahvalla". :)

    Joka tapauksessa tykkäsin todella paljon tästä postauksesta. Uteliaisuuttaa mitä lie, mutta on kivaa nähdä kuvia kodistasi>todella kaunista ja mikä tärkeintä kodikasta, ja kiva kurkkia meikkipussiinkin. :)

    Niin se on, joissain asioissa olen nihilisti ja sitten niihin tärkeisiiin asioihin laitankin rahaa, jos se on sen arvoinen juttu. Nykyään yhä enemmän elämyksiin tai hyvään ruokaan, ennen rätteihin tai kotia sisustin valmiiksi.

    Teidän pöydät on ihanat, kukkapöytä on ihana, senkki jonka edessä seisot punaisessa mekossa on upea. Rakastan vanhoja huonekaluja, joissa tunnetta ja persoonaa. Jotain esinettä en edes osaa enää miettiä onko kaunis ja ruma, jos sillä on tarina ja on tunnearvoltaan rakas.

    Meillä on Ikean Ektorpit ja on se vaan kätevää vaihdella ja pestä päällisiä. Mietin miten sitä ennen vanhaan pärjättiin ilman moisia kätevyyksiä

    IIttalan tuikuista oma lemppari on punainen ja kauniisti sinulla edustettuna siellä. Ja täytyy sanoa, että teidän kahvinkeitin ym.on ihanat, meillä ne varmaan olisi sitten punaisena. Vaaleanpunaisesta kovasti tykkään, mutta siihen ukko on vetänyt rajan, vaikka muuten aika villinä olen saanut sisustella. :) Aivan ihanat tuollaiset nostalgiakeittimet.

    Näkee kuvista, että teillä on kodikasta, lämpöä ja elämää. Koti on mielestäni perheelle tehty, ei edustustila. Olen aivan huulipyöreänä näistä nykyajan nuorten vitivalkoisista kodeista. On vähän kuin oman nuoruuden in väri musta, johon en silloinkaan sortunut.

    No niin aivan pakko testata tuota värivoidetta, on aivan loistavaa että näitä vinkkejä jaellaan täällä. Nykyään nämä markettimeikit alkavat olla samaa tasoa, kuin selektiivinen kosmetiikka. Esim.L'orealin ripsarit yltää miltei tai ehkä jopa samalle viivalle Lancomen kanssa.

    Ihanaa kirjamessuviikkoa Leena ja kiitos, että annoit meidän lukijoiden kurkistella teidän kotiin, oli kiva käydä kylässä. <3

    Katsotaan miten messujen osaltani käy, tämä flunssa on nyt mennyt tosi pahaksi ja tänään otettu labrat ja lekuriin menen sitten päivällä. Nyt on pakko huilia, kun olen aivan liikaa heilunut.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, oneksi liika lukeminen on aiheuttanut, että luin 'pidemmällä kaavalla'.

      Olen kyllä ennenkin kuvannut, mutta kun olen pääasiassa kirabloggaja niin en kovin paljoa. Ja sinä olet blogistaniassa aika uusi, tervetullut lämpimästi, joten vielä ehdit näitäkin kuvia lisää nähdä. Ehkä juuri nettitututstuminen tekee sen, että alkaa miettiä toista muutenkin. Tapaan muutaman tosi pitkäaikaisen lukijani kirjamessuilla, joten jännää.

      Hyvin monella elämykset ovat voittaneet materian ja sama täällä. Vain puutarha vieläkin vie, mutta sehän on kuntoilua. Salikortit ja tennisklubit tulisivat takuulla paljon tyyriimmiksi.Ja on ihanaa nähdä käden jälki ja suunnitella istutuksia.

      Ektorp on niin kätevä, mutta ei niitä silloin ollut, kun meidän Suomi-sohva ostettiin. On liian hyvärunkoinen ja hyvä istua, että voisi vaihtaa tuohon Ektorpiin paitsi ehkä joskus takkahuoneessa. Joskus. Nyt on kiinnostus ihan muualla kuin sisustuksessa.

      Minun suosikkini on pyös punainen ja sitten pomeranssi, jota ei enää ainakaan Iittalan tehtaan myymälästä löydy. Mutta kaikkein ihanin on punainen Aalto-tuikku. Se on yksinäänkin riittävän näyttävä, vaikka siinä palaa vain yksi tuikkukynttilä. Tuo kahvinkeitin, vedenkeitin ja paahdin-sarja oli must. Onneksi meillä juuri silloin paahdin ja kahvinkeitin sanoivat tisensä irti, kun nuo olivat myynnissä. Kai ne ovat vieläkin. Oih, pitäähän naisen saada vaaleanpunaista ja suklaata;) Pinkki on muuten entinen inhokkivärini eli näin se elämä menee.

      Täysin samaa mieltä: Kuka jaksaa nauttia asua eittelytilassa. Minä en jaksaisi niin valkoista. Meillä jo kiviseinät valkoiset ja verhot. Tosin kirjaston seinät ovat melkein samaa vihreää kuin keittiönkalusteet, Merin aikanaan maalaamat. Kun tytär omi alakerrasta huoneen, hänen entisestä huoneestaan tuli kirjasto/toimisto ja nyt kiitos tuon Stradan, myös tänne mahtuu varavuodekin. Minullakin oli nuorena vain musta, valkoinen ja teräs eli funkkis. Siitä on vielä jäljellä yksi ruokapöytä ja tuolit, jotka nuoremme saavat heti kun he saavat isommat tilat. Kiitos<3

      No, sainhan minäkin sinulta vinkin. Niin se näyttää menevän eli voimme heittää yhä useammin hyvästit tyytriille kosmetiikalle. Herkät ja liikaa lukevat silmäni vain eivät kestä muuta kuin Lancomen ripsaria Definicils, mutta se kestää kauan.

      Kiitos samoin sinulle ja ole hyvä <3

      Olet tainnut unohtaa ottaa D25 mikrogrammaa monivitamiinin päälle...Paranemisiin!

      Poista
    2. Punainen Aaltotuikku löytyy täältäkin. On niin kaunis. <3 D-vitskuja olen popsinut ihan mahottomasti varmaan jo ensi talvellekin. Mutta nyt on tropit kaikkiin tulehduksiin ja tästä lähdetään uuteen nousuun.

      Niin just vaaleanpunaista täytyy naisella aina olla, onneksi on jopa pari vaaleanpunaista laukkua. ;) Ja punainen ei ennen ollut elämäni väri, nyt on. <3

      Pomeranssi tuikkukin on ihana, niitä löytyy kaksi. :) Tuikkuja mahoton määrä, mutta pesen ne välillä astianpesukoneessa ja jos siellä tarttuvat yhteen, aijai se on poks....

      Hyvää yötä Leena. <3

      Ai niin Lancomen ripsari on omakin lemppari, yksi syy, se lähtee niin helposti pesemällä pois. Kovin herkät silmät täälläkin.

      Poista
    3. Tiia, se on niin ihana, että riittää yksinkin pienille sivupöydille ja siihen meidän pieneen olkkarin kahvipöytään. Meillä on niitä muutama. Nyt ne olisivat olleet Iittalan tehtaan myymälässä 'vain' 20 euroa kipale, joulukuussa taas vaikka mitä. No hyvä sitten <3

      Mullakin on kaksi vaaleanpunaista laukkua, joista toisen sain blogiystävältä Israelista. Hyvin kaunis pinkki. Talven laukun just otin käyttöön ja se on vahva punainen. Olisiko tuo hiukan viininpunaiseen menevä. Onneksi se on hiukan salkkumainen eli pärjään sillä messujen päivät ja illat menen iltalaukulla. Minullakin on nyt yllättävän paljon punaista. Ei huono väri blondille!

      Pomeranssia on meillä esillä koko vuoden ympäri ja en pitänyt siitä ensin, mutta hidas ihastus syttyi varmasti, kun katselin niitä parhaalla ystävälläni ja hän sitten sen sarjan aloittikin.

      Hyvää yötä, Tiia <3

      Siinä on kolme tekijää: 1) se lähtee hyvin pesussa pos, 2) se ei ärsytä herkkiäkään silmiä ja 3) jos lähtee uimaan ja sukeltamaan sillä ripsarilla ja jos vaikka sukelluslasit vuotavat tai ei niitä käytä, tuo ripisväri ei leviä eikä valu rumina vanoina pitkin kasvoja, enkä tajua, mikä taika siinä on eli siis ripsari joka sopii niin sydänsuruihin, sukelteluun kuin vaikka vesisateessa suutelemiseen.

      Poista
  15. Mielenkintoinen keskustelunaihe. Minusta saituus/ahneus ja yletön kuluttaminen ovat sama asia siinä mielessä, että molemmissa tapauksissa ollaan kiintyneitä rahaan ja vaivataan sillä päätä.

    Itse elän kuten hdcanis, luonnostaan vaatimattomasti. En tunne puutetta enkä syyllisyyttä rahan käytöstäni. En haaveksi ylellisyyksistä. Jos eläisin yksin, asuisin varmaan vuokralla, mutta järkevä mieheni haluaa asua omistusasunnossa. Omistaminen, kakkosasunnot, metsäpalstat yms tuovat aina mukanaan vain huolta. En halua sellaista! On meillä mökki, koska se on miehelleni tärkeä puuhapaikka. Minulle ei ollut myöskään vaikeaa muuttaa isosta omakotitalosta kauniine pihoineen kerrostaloasuntoon, koska se oli järkevää. Lasten kanssa oli mukavaa, kun oli runsaasti tilaa, myös ulkotilaa, mutta nykyisessä elämänvaiheessa kerrostalo on paras. Helppohoitoisessa asunnossa jää aikaa muuhun.

    En koe tuhlaavani mihinkään. Matkat ovat ihan välttämättömyys, mielenterveyden hoitoa - ja miksei ruumiinkin. Kauniit vaatteet samoin. En ole käynyt oikeastaan ulkona syömässä ja kahviloissa ennen kuin nyt eläkeläisenä. Ja miten se onkaan mukavaa ja myös ihan välttämättömyys, kun liikkuu. Sanoo hän, joka on juuri lähdössä tapaamaan ystävää ja kahvittelemaan kaupunkiin. Saatan vielä palatakin tähän keskusteluun.

    Ai niin Allulle piti sanoa, että eihän sinne Frankfurtin kirjamessuille olisi kannattanut mennäkään, koska ne oli kait suunniteltu pääasiassa kirja-alan ammattilaisille.

    Niin ja eläköön korkea verotus - erityisesti varakkaille - ja hyvät, yhteiskunnan turvaamat palvelut, niin ettei ihmisten tarvitse säästää opiskeluun ja hoivakotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, rahasta ja kuluttamisesta ei paljoa puhuta -ainakaan blogeissa. Saituus ja yletön kuluttaminen ovat ääripäitä: Jäähän väliin vielä kohtuukulutus, joka pitää rattaat pyörimässä sekä perinteinen terve nuukuus.

      Ihailtavaa! Sekä' luonnostaan vaatimattomasti' että vaivaton rahan käyttö. Olen samaa mieltä, että omaisuus tuo vain huolta ja vaivaa. Olen myynyt isohkon tonttini pois länsirannikolta, sillä jos sinne vielä palaisimme, emme haja-asutusalueelle, enää. Myös suuresta veneestä oli niin paljon kuluja ja haittaa, että kun siitä tuli tarjous, luovuimme siitäkin. Ne rahat käytimme puutarhaan ja matkustamiseen. Nyt jaksaa huolehtiä yhdestä kiinteistöstä, kun kaksi tätä tekee. Ennen yksin miehen pitkät päivät ja usein viikonlputkin miehen työmatkojen takia ja siinä vielä vakavasti allerginen lapsi..., mutta nuorena jaksaa mitä vain. Ainakin jälkeen päin tuntuu siltä. Minä pidän tilasta, enkä ole ikinä asunut kerrostalossa, joten se olisikin eksoottinen kokemus. Suurin osa maailman väestöstä asuu omasta halustaan vuokralla.

      Matkat suorastaan elvyttävät ihnmistä! Ja lounaat tai illalliset ystävien kanssa. Mukavaa kahvittelua kera ystävän <3

      Niin...,mitä sieltä olisi itse saanut irti, vaikka onkin näin kiinnostunut kirjaharrastaja. Otaksun Allun tarkoittaneen, että hän olisi halunnut ehkä tavata tai kuunnella suomalaisia kirjailijoita.

      Eläköön hyvinvointiyhteiskunta, mutta siihen on kaikkien kykyjensä mukaan osallistuttava. Nyt ylin eliitti voi selvitä jopa 24 prosentin veroilla, kun keskiluokka voi joutua maksamaan jopa yli 45 prosenttia palkkatuloistaan. Itse maksoin veroja, kunnes kuopuksen rankka sairaus pakotti kotiin. Lääkärit eivät antaneet armoa. Silti en ole nostanut ikinä mitään muita korvauksia kuin äityspäivärahat ja sairaan lapsen hoitotuen. Tyttären vakavat allergiat ja astma päälle alkoivat helpottaa vasta kun hän oli 16 vee. Toisaalta olen itse hoitanut lapseni, mahdollistanut mieheni usein viikonkin työmatkat, huushollannut kuin ihan hulluna ja miettinyt, että työelämässä pääsin helpommalla. Kunnes sitten tuo puutarha...ja vähän muutakin, jolloin oli aika todeta: Kaikki on mennyt parhain päin. Tähän asti. Vanhuus on suuri epävarmuustekijä ja siitä puhun paljon etenkin äitini kanssa, joka hyvin vielä pärjää omassa kodissaan. Mutta se onkin jo toinen ja iso keskustelun aihe.

      Mukavaa päivää<3

      Poista
    2. Marjatta, Allu vastaa sinulle alempana;)

      Poista
    3. Hei taas Leena!
      Kaupunkikahvittelujen jälkeen ostin ystäväni kannustuksella ihanan kashmirvillatakin Sokokselta, merkki Kaiio, väri natural (oli muitakin värejä), hinta 139 e, mutta ajattele, kassalla putosi S-kortilla pois 40 e. Tunsin siis ihan säästäväni ;). Minun tunnuslauseeni on L'Orealin mainoksesta lainaamani Because You're Worth It. Tarkoitin siis tuossa edellä tuhlaamisella jotain enempää.

      Varmaan on niin, että rahankäyttö on kulloisestakin elämäntilanteesta kiinni. Joskus nuorena ja myös lapsiperhevaiheessa oli varaa vain kaikkein halvimpiin, mikä kyllä suretti, kun olin lapsena ja teininä elänyt ihan puutteessa äidin kuoltua. Isä oli supernuuka eikä ymmärtänyt, että meillä lapsillakin olisi ollut jotain tarpeita. Tämän takia minä en varmaan koe syyllisyyttä, kun tässä vaiheessa elämää, kun vihdoin voin, ostan itselleni sellaista mistä todella pidän, vaikka se olisikin kallista.

      Tottakai sinun Leena piti jäädä kotiin. Ei se varmaan ole aina helppoa ollut. Voin kuvitella. Hyvä, että koet kaiken menneen parhain päin.

      Poista
    4. Hei Marjatta!

      Ohlalaa, mikä päivä sinulla onkaan ollut! Minä en ole Jyväskylän Sokoksella vielä ikinä edes kashmirvillatakkeja nähnyt. Ehkä asut Helsingissä...Nyt olet sitten ihan kuin L'Orealin mainoksesta. Minä pidän erityisesti kun sen sanoo Jane Fonda, mutta ehkä saamme siihen vielä vaikka Helen Mirrenin;) Ehkä minä ymmärsin, mitä tarkoitit. Nyt kyllä tulee mieleeni, että miksei minulle tapahdu mitään tuollaista Sokoksen kassalla...ikinä, nyyyh.

      Teet ihan oikein. Onhan tästä ollut eri lehdissäkin kirjoituksia, että tulee aika, jolloin kuuluu suorastaan satsata itseen ja omaan mukavuuteen ja vähän ostella, kun mieli tekee.Kallis voi olla laatua, joka kestää kauan. Enitenhän usein harmittavat hetken humauksessa tehdyt shoppailut, jotka eivät vähän ajan kuluttua enää ilahduta.

      Olin kuin pallo jalassa, mutta minkäs teit. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin kääntämään sen voitoksi. Nyt osaan jo ajatella, että miten ihmeellistä oli saada seurata edes kuopuksen kaikki ekat jutut, kun esikoisen syntyessä olin vain 3 kuukautta äityslomalla ja sitten vauva perhepäivähoitoon. Onneksi esikko sai olla samassa paikassa koko ajan, joten hoitotäti ja minä olimme välillä kuin kaksi äitiä.

      Kaikki meni lopulta hyvin. Työeläkettäkin tulee aikanaan ja tämä on ollut lopulta meidän perheelle kaikkein parasta. Voit arvata, että koulussa ei aina oltu niin vaikean allergian tasalla ruokalassa ja minä odotinkin sitten jo vahvan välipalan kanssa kotona, pidin vaarit aamiaisista, joka päivä kunnon ruoka klo 17 eli vanhaan hyvään tapaan ja erilaisina teemapäivinä, kuten Italia ja pizza tai Runebergin päivä tms, minä kävelin kouluun viemään jotain lapselle sopivaa. Ei ole katkeruutta, vaan tuntuu, että tässä on ollut mukana salattua siunaustakin: Jos jossain menetin, sain toisaalla moninverroin takaisin. Kiitos ♥

      Poista
  16. Luin tekstisi jo eilen illalla, mutta tulin nyt oikein ajatuksella kommentoimaan. =D

    Myönnän olevani hiukan tuhlari. Kaikki mitä tulee, se myös menee. Ihmeen kaupalla olen onnistunut säästämään parin viime vuoden aikana pienen pesämunan, joka sekin on menossa tiettyyn asiaan jossain vaiheessa.

    Minä tuhlaan ruokaan (siis minulla menee järkyttävä määrä rahaa ruokaan, terveellinen, puhdas ruoka on hirmu kallista, menisi varmasti enemmänkin, mutta kun rahat eivät riitä), jonkin verran vaatteisiin - pidän kyllä joitakin lempivaatteita vuosikausia, mutta sitten jotkin vaatteet saattavat jäädä lähes pitämättä - , mutta harvoin ostan mitään tosi kallista. Treenivaatteet, I love, haluaisin aina lisää ja lisää! =D Kynsilakkoihin, jonkin verran (halpoihin) koruihin, tuoksuihin (nekin suht edullisia), hiuksiin (värjää, värjää, värjää), meikkeihin ei mene kauheasti rahaa, mutta yleensä käy niin, että kaikki loppuu samaan aikaan, ja auts, kukkaro kiittää, lisäravinteisiin ja vitamiineihin, ja sisustamiseen, varsinkin viime aikoina, kun olohuone on nyt täysin rempattu. Ja kyllä, suunnittelemastani olkkarista löytyy sitä valkoista, harmaan ja hopean eri sävyjä ja hivenen mustaa. I L<3VE IT. =D Mutta ei todellakaan ole mikään vitivalkoinen. =D Kirjoja ostan yhä melko harvakseltaan, ehkä muutaman vuodessa.

    Haluaisin matkustaa enemmän, mutta ainakin vielä pienet tulot rajoittavat. Tai sitten pitäisi karsia noita "perusmenoja". Mutta esim. ruoasta en suostu tinkimään.

    Ihanaa viikkoa, Leena! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, no olenko sanonut, että minä en ole.Olen sesonkityyppiä, eli voin todella kiristää jossain, mutta miten nyt osutikaan noihin vitamiineihiin ja lisäravinteisiin= ne ja hyvä, terveellinen ruoka, niistä ei tingitä. Olen aina nauttinut vitamiineja ja hivenaineita amerikkalaisten lääkärien suositksilla ja oli ihanaa käydä tsekkaamassa asia yhden toisen jutun yhteydessä suomalaiselta yksityiseltä sisättautilääkäriltä eli kaikki oli meillä tuossa suhteessa ideaalia! Kun päätin kolme vuotta sitten aloittaa kaiken päälle nauttimaan vielä 25 mikrogrammaa D:tä eli saan sitä nyt yhteensä 50 mikrogrammaa, jäivä koko elämän minua vaivanneet sinuiitit pois. Siis kaikki muu oli ollut ok, mutta uskoin julkisen sektorin pelotteluun D-vitamiinin vaaroista. Nyt tytär, joka on aikuinen ja R. sekä äitini lähtvät samaan ja kukaan ei enää tiedä, mitä on flunssa tai sen jälkitaudit. Ja terveellinen ruoka on aina kalliimpaa kuin muu, sanotaan mitä sanotaan. Me emme tingi kalasta kaksi kertaa viikossa emmekä kaksi kertaa viikossa capresesta, johon käytän ympäri vuoden kotimaista tomaattia. Haaveilen siitä Fiskrasin yrttikasvattamosta keittiöön.

      Meillä on takana kolme isoa remppaa, joten hiukan hillitsee matkustamista, mutta se on nyt puutarhan ohella ainoa, mihin satsaamme tästä eteenpäin, mutta tinkimättä edellä kerrotusta. Vaatteita minulla on sateenkaaren tuolle puolen ja kenkiä, enkä aio astua huonekaluliikkeeseen ainakaan viiteen seuraavaan vuoteen;)

      By the way: harmaa on tyylikäs sisustusväri, eikä ole tarkoitus kenenkään makuja arvostella, vain kertoa, miten maku muuttuu. 20 vuotta minulla meni tuossa pelkistetyssä,mutta nyt haluan enemmän väriä, vähemmän tavaraa.

      Tosiaankin, ruoasta ei voi tinkiä!

      Kiitos samoin sinulle, Irene <3

      Poista
  17. @Marjatta: kolme ensimmäistä päivää on aina ammattilaisille, mutta la ja su on yleisöpäiviä ja sinne lähtikin paljon suomalaisporukkaa ainakin täältä läntisestä Saksasta. Ensi viikon kirjallisuuspiirissä kuulen varmaan mitä ovat siellä kuulleet ja ketä tavanneet. Ainakin olisi ollut kiinnostavaa nähdä saksalaisia käännöksiä suomalaisista kirjoista, niitä nimittäin tehtiin messuja varten hurjan paljon. Kätilön kääntäjä on saanut loistavat arvostelut käännöksestä ja minua kiinnostaa nähdä, miten ihmeessä se on voitu kääntää jollekin toiselle kielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, infosin jo Marjattaa tuonne ylemmäs, että sinä vastaat;)

      Sitä sopiikin ihmtellä, miten Kätilö on saksannettu! Minä luin sitä kuin vettä vaan ja pysyin hyvin kyydissä vaikka outo murre, outoja sanoja, mutta että ne saksaksi.

      Poista
    2. No, varmaan Saksasta olisi ollut hauska mennä kahtakin päivää varten.

      Katja Ketun kieli ei niitä helpoimpia ole.
      Minä olen tästä Saksan valloituksesta kiinnostunut, koska myös Mooses Mentula (meidän Mooses) oli siellä. Hänen romaaninsa Isän kanssa kahden käännettiin ja sai nimen Nordlicht - Südlicht. Minä en pojan kirjoista paljon puhu, vaikka kovasti haluaisinkin, koska olen liian läheisenä "jäävi".

      Täällä meidän kirjamessuilla on myös muutamia tilaisuuksia, joissa kerrotaan Finnland. Cool -kuulumisia.

      Poista
    3. Mooses Mentulaan olenkin törmännyt saksalaisissa lehdissä useammankin kerran.

      Poista
    4. Allu, minulla on tuossa aukko sivistyksessä.

      Poista
  18. Kuvailit niin kivasti kotiasi, että melkein kuljin siellä kanssasi. Sinun näköisesi koti, ihanasti uutta ja vanhaa. Nyt on se aika, että saa taas sytytellä kynttilöitä.

    Meillä on parhaillaan menossa keittiön remontti, kestää vielä muutaman päivän. Maltan tuskin odottaa uutta hellaa ja uunia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, joka päivä on nyt tuikut jo plydässä. Toivottavasti meidän näköisemme koti, sillä kysyn visuaaliselta mieheltäni usein mielipidettä;)

      Oih, hella on niin kiva keittiössä ja olisi leivinuunikin. Meillä ne ovat alakerran isossa takkahuoneessa, mutta kuka kuljettaa raskaita vuokia jyrkkiä rappusia ylös ja alas. Ison säilömiset, kurkut yms. olen tehnyt hellalla, sillä keraamiselle tasolle ei saisi tippua oikein mitään. Teillä on sitten kiva lämpö aina tuvassa, kun laitatte ruokaa.

      Uudistetun keittiön kuvia odotellessa...<3

      Poista
  19. Lyhyesti : ♥♥♥
    On vaan lyhytsanainen olo.

    VastaaPoista
  20. Kyllähän sitä on saanut nyt tässä suomettuessa miettiä moneen kertaan, että mitä sitä oikeasti tarvitsee. Elämä täällä on kallis ja meillä aika vaatimattomat palkat. Mutta kun oikein rupeaa itsesääli vellomaan, muistuttelen mieleen, että voishan ne asiat olla hullumminkin. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Onneksi tuli tuotua kaikki kalusteet mukana, niin ei ole tarvinnut niitä ostella tai etsiä. Senkus vaan maksaa laskuja, niin ei tarvi miettiä, että mihinhän ne rahansa kuluttais:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, Suomi on kallis maa, mutta toisaalta täällä on ilmainen ja tasokas koulutus. Se painaa paljon. Kunpa sitä voisikin ottaa suosikkimaistaan vain kermavaahdot päältä...huoh. Minusta Suomessa ikävintä on kateus ja piiiiitkä kevät ennen kuin lehti on puussa. Melkein kaiken muun voin kestää.

      Ja ne ihanat aidot matot!!! Elämä on enimmäkseen arkea, mutta siihen mahtuu myös niitä ihania hetkiä, jolloin arki kukkii.

      Poista
    2. Leena, minä olen onnellinen. Tässä on hyvä. Onneksi tajusin jo piiiitkän aikaa sitten, että onni ei tule siitä paljonko tienaa tai siitä mitä omistaa. Turkki oli hieno aika, mutta onni on tässä. Ikkunan takana meri ja syksy. Torstaina haudataan äiti. Minä saan vielä olla äitinä omilleni. Onhan siinä onnea kylliksi. Haikeudella kuorrutettuna.

      Poista
    3. Paluumuuttajatar, niin minäkin. Se alkoi siitä hetkestä se onni, kun tapasin ihmisparini. Sen jälkeen kaikki, kaikki, jopa elämän räntäsadepäivät, ovat olleet hyviä päiviä. Mahtaako monikaan enää pitää rahaa onnena...en tiedä.Meri, syksy, tuuli, oma koti, ensi lumi, perhe, siinäpä niitä onnen loimia.

      Kaunista ja rauhallista torstaita teille <3 Elämän haikeus on sen loimilankaa, sidosta.

      Poista
  21. Kiva postaus:) ja mitkä kengät siellä hyllyllä! Minä en voi tuollaisia enään käyttää kun tuhosin jalkani epämukavilla korkokengillä.Kalliimmissa tuotteissa maksaa markkinointi ja mainonta;itse tuotteiden valmistaminen ei maksa paljoakaan....Ja eikös joku aika sitten ollut lehdessäkin että Lidlin halpa naamavoide päihitti paljon kalliimmat voiteet....
    Minulle tuli GlossyBox -kosmetiikkaboksi vielä joku aika sitten,mutta lähes jokaisessa boksissa oli kynsilakkaa,ja hyviä sellaisia ,mutta niitä kerääntyi ihan liikaakin ja lopetin boksin tilaamisen.

    Sinulla on niin ihana keittiö:) Ja parveke:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos<3 Ne ovat ihan ok, mutta pohjat ovat säädyttömän liukkaat. Tosiasiassa siinä hyllyllä on nyt sun maalaus;) Eihän noissa paljon korkoa, mutta kuka käyttää ne minulta, joissa on 10 cm:n korot. Nimi maksaa. Ihan tosi! Kaikki kehyuvat Lidliä.

      Eihän kynsilakkaa paljoa mene.

      No, siellä vielä kokkailet kanssani ja partsilla vaihdamme paljon ajatuksia herkkujen ääressä.

      Poista
  22. Minulla on kirjojakin jotka ovat yli 20 vuotta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tuossa vanhassa kirjahyllyssä ovat vanhimmat kirjat 1920-luvlta eli kohta satavuotiaita ♥

      Poista
  23. "Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee kuin kukkia, kirjoja ja rakkautta." Oijoi, yhdyn tuohon laueeseen täysin, mutta omalta kohdaltani lisään siihen vielä yhden K:n: kauniit Kivet, joihin olen hulluna, mutta sen varmaan jo tiesitkin :)

    Oi, ihana postaus hurmaavine interiööreineen.... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, erittäin osuva lisäys sinulta. Olen joskus sanonut, että kolme kovaa koota: koirat, kirjat ja kukat. Siinä se.

      Kiitos <3

      Poista
  24. Ihana postaus Leena, miten lie minulta ohi menny aiemmin....

    Toi rottinkinen kukkapöytä <3 Minä olen parin vuoden sisällä löytänyt kaksi ihanaa rottinkista ja olen niistä erittäin onnellinen :) Värit ja kukat ovat erittäin tärkeitä myös minulle kotona, maalaisromattista ei minusta saa tekemälläkään.

    Ihanat nuo sinun vaaleanpunaiset kahvin ja veden keitin ja se yrttitaulu, oi miten hieno! :) On hauskaa päästä 'kurkkimaan' toisen kotiin näin pienin palasin, tyydyttää varmaan jotain uteliaisuuden tarvetta pienessä minussa ;)

    Värivoide täytyykin laittaa ostoslistalle, se on ainainen ongelma mistä löytyisi se hyvä ja varsinkin talvella, kun iho on kuivempi, on erittäin tärkeää että voide on hyvä, eikä hetken päästä ole juonteissa kassassa ja päivä siinä sitten pilalla, toki myös päivävoiteella on suuri merkitys, mutta monenlaista on tullut kokeiltua ja petyttyä myös.

    Kun koti näyttää omalta, ei sisustuslehtien palstalta, niin siellä myös viihtyy. Olen katsellut jonkin verran tv:stä suomen kaunein koti-ohjelmaa ja siellä on aika paljon juuri noita lehdissä näkyviä perusvalkeita, mutta onneksi joukkoon mahtuu myös persoonallisia koteja, sellaisia asuttavia ;)

    Mukavaa päivää sinulle Leena <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, kiitos <3

      Minä taisin etsiä noin 10 vuotta tuota kukkapöytää, mutta ei kuin ei niin ei. Äiti tämän sitten löysi. No, en sentään lehti-ilmoitellut vielä;) Se riippuu siitä, mitä se maalaisromanttisuus on. Ehkä jopa olen itse sen väärin käsittänyt, sillä jos katsot oikeaa palkkia ja meidän sauna- ja keittiöremonttia, onko se country&cosy? Vanhahtava vihreä on keittiön ja tämän kirjasto/toimistoni värit, paljon on huutokauppalöytöjä mm. yksi todella upea kirjahyllykkö, sivustavedettä talonpoikaissohva takkahuoneessa, paljon rottinkia ja sitten aivan upea äidiltäni saama ryijy. Huomaan kyllä itsessäni romantiikkaa vierasmakkarin Laura Ashleyn tapetissa...ja huomaan myös, että jotkut jutut '50 -luvulta ovat ihan must. Lisäksi vanha roosa tuon edellä mainitun vihreän kanssa on tullut funkkistyylin tilalle. Mutta tavaraa ja mööpeleitä mieluummin vähän, sillä liika tavara ja ahtaus rasittaa. Oi, voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka...

      No nuo asiat lopulta stailasivat kokonaan remontoidun keittiön eli vasta nyt se on minulle yes! Tuollaiset oikkujutut voivat kuin kohottaa koko suunnitelman juuri aiotuksi.

      Värivoide, joka on myös hoitava, suojaa ihoa paljossa. Tunnen ikuisia, ikäisinä meikkivoiteen vastustajia ja voi niitä katkenneita verisuonia etc., mutta vaikka kuinka sanoo, että se on iholle eduksi, niin ei mene jakeluun. Jokainenhan päättää tällaiset itse. Ei myöskään kannata ottaa kovia löylyjä, sillä siinä syntyy samaa hallaa kuin meikkivoiteen käyttämättömyydessä.

      Minä huomaan ihastuvani sisustuslehdissä koteihin, joissa näkyy ikä. Voi olla vanha, jopa aito, mutta kulunut itämainen matto, suvun huonekaluja, tyynyjä, kirjoja, tarkoin harkitut taulut, kynttilöitä, takorautaa ja panostus kokkaamiseen saa myös näkyä. Persoonallisuus, se että koti on omistajiensa näköinen on a ja o.

      Kiva, että kirjoitit tähän nyt: Sain draivia päivääni<3

      Kiitos samoin sinulle, Tuitiina <3 Lähden nyt nopsasti pihalle, sitten tulee paras ystävä kylään,mutta sitten piipahdan sinulla...<3

      Poista
    2. Pakko vielä lisätä, et mulle se kaupallinen maalaisromantiikka ei uppoa.
      Olen tehnyt meille vanhan singerin jaloista pöydän, meiltä löytyy edesmenneen appeni tekemiä tuohitöitä, vanha vedettävä seinäkello ja iso vanha lipasto tummaa puuta (tosin se on niin iso et olen harkinnut siitä luopumista, tosin se piilottaa kivasti ylimääräisiä tavaroita, komsii komsaa)!
      Meiltä löytyy myös Ikean kalusteita ja sanoisinko modernia sohvaa, mutta myös vanhan mallinen 'kutulaatikko' lapsenlapset tykkää nukkua siinä, kun se on semmoinen kiva pesäpeti.

      En ole siis oikein minkään tyylisuunnan kannattaja vaan meidän koti on just meidän näköinen <3 Sanoisin et hyvin tavallinen sekametelisoppa <3

      Ystävän vierailut on ihan parhaita! Oikein mukavaa yhteistä hetkeä teille <3

      Poista
    3. Tuitiina, ai SE. Se on sitä, mitä nyt ovat kaikki lehdet ja sisustuskirjat pullollaan. Eihän se ole persoonallistakaan - edes.

      Jos se sun lipasto sitä vanhaa puuta on sama kuin mun jugend-piironki, niin älä ihmeessä luovu siitä ja mieluusti älä maalaa. Mun paras ystävä käänsi maat ja taivaat ympäri, että sai samanlaisen kuin mulla. Hän löysi fiinimmän eli soikio peili. Isot laatikot, joihin mahtuu vaikka mitä. Alimmassa liinat eli ilman tuota piironkia en löytäisi edes joululiinoja tai niitä suvisia terassin pöydälle. Mun blogissa on siitä monta, monta kuvaa kahdesta syystä: Rakastan sitä piironkia ja toiseksi siihen tulee valo silleen, että kuvat onnistuvat.

      Meilläkin on Ikeaa, enkä yhtään sille nyrpistele nenääni. Meidän pesäpeti on se sivustavedettävä talonpoikaissänky, sillä nehän ovat normaaleja vuoteita lyhyempiä. Olen tehnyt siihen mittojen mukaan patjat, siinä on aina muutama kiva peitto (lakanat ratkaisevat kivuuden;) ja paljon tyynyjä.

      Sama täällä. Minulla ratkaisee se, että kun hankin jotain, se tuntuu omalta meidän perheelle. Kysyn muuten myös mieheni mielipidettä;) Olen yhden ainoankerran suostunut sisustusjuttuun ja se oli meidän ison keittiöremontin jälkeen ja joku pieni lehti. En enää myy kotiani muille. Aivan eri asia on vielä puutarhamme, mutta ei enää senkään kanssa televisioon. Puutarhaa haluan jakaa, mutta en isosti kotiamme.

      Tunnin päästä, hän juri ilmoitti. Ja nyt tulen sinulle;)

      <3

      Poista
    4. Siis se piironkihan näkyy mun profiilikuvassa;)

      Poista