lauantai 22. marraskuuta 2014

Älä puhu pelottavasta kohtalosta, älä pohjoisen...


Älä puhu pelottavasta kohtalosta,
älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.
Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä,
ja ero on tämän juhlamme nimenä.
Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,
jos kuu ei päittemme yllä vaella;
tänään tahdon sinulle ojentaa
lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:
kuvajaiseni illalla veden kalvossa,
ennen kuin virta on nukahtanut,
väsyneen katseen, joka ei nostanut
pudonnutta tähteä taivaalle,
kaiun äänestä, joka on nuutunut,
mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -
niin että voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa,
ja sateesta kostea päivä lokakuulla
olisi ihanampi toukokuun kastetta.
Muistathan minut, kalleimpani,
ainakin ensilumen tuloon asti.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen, oliko surullinen vai ei. En tiedä , kolmannella kerralla luettuani tajusin jotta siinä oli pieni vire paremmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sirkkis;) Minä olen niin kiintynyt näihin kohtalokkaisiin Ahmatovan runoihin...Ahmatovan elämä oli tumma, mutta toisissa hänen runoissaan on ihastuttavaa uhmaa. Yritän löytää jotain suloista ja lohdullista, mutta nyt juuri yksi ihana runokirja on kätkeytynyt kirjastoni kaaokseen...

      <3

      Poista
  2. Tämä on ihana runo. Toimii myös Ultra Bran kappaleena, oletko kuunnellut?

    Hieno kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on yksi 'kultaisista ahmatovalaisista', joita kannan mukanani sateenkaaren tuolle puolen.

      Itseasiassa olin kuullut, sillä minulla on Ultra Bran CD Sinä päivänä kun synnyin, mutta kiitos sinun, kiinnitin nyt huomiota sanoittajaan;) Kuuntelin juuri ja toimii.

      Kiitos <3

      Poista
  3. Melankolinen, toiveikas, rakkauden täyteinen. Runossa oli kaikki mitä ihmissydämeen mahtuu. <3

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, melankoliakin voi olla kaunista...Kaikkea tuota <3

      Kiitos samoin sinulle!

      <3

      Poista
  4. Kyllä se pohjoisen ikävä on suunnaton tähän aikaan vuodesta minullakin. Vaikka en yllä samaan melankolisuuteen kuin Ahmatova. Kaunus se siltikin on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, kohta sinä jo sieltä laitat lumottuja kuvia faceen;) Kaunista siellä on.

      Lueppa joulun aikaan yksi jännitysromaani pohjoisesta: Koutokeino, kylmä kosto. Löydät siitä lisää blogistani. Eihän me kai tästä olla vielä puhuttu...

      <3

      Poista
  5. Kaunista, Ahmatovan runo koskettaa ja kuva on niin hieno tunnelmaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, eikö vain. Kiitos <3 Ahmatovassa on jotain aivan erityistä...

      Poista
  6. Tässä on läpikuultavaa kaihoa!

    Mietin, miten suuri merkitys on myös kääntäjän taidoilla: Mikkola on upea suomentaja!

    Ihanaa lumipäivää sinulle! <3

    VastaaPoista