tiistai 4. marraskuuta 2014

Lene Kaaberbøl & Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Magnus kirosi nähdessään Ninan.

Matka Kulhuslejreniin oli vienyt Ninalta yli puoli tuntia, sillä hän oli joutunut pysähtymään pientareelle oksentamaan Gladsaxen liittymän kohdalla. Sen jälkeen hän oli istunut melkein seitsemän minuuttia otsa rattia vasten kootakseen jälleen voimia loppumatkaan.  Magnus oli ollut parkkipaikalla vastassa, työntänyt pitkän karhunkäpälänsä autoon ja käytännössä kahmaissut hänet ulos Fiatista.

Nyt hän makasi klinikan tutkimuspöydällä, ja Magnus hääräili hänen ympärillään ja sadatteli taukoamatta.

”Sinulla on kuumetta 39,1 astetta ja syke hipoo kattoa. En käsitä miten ylipäätään pystyit tulemaan tänne omin voimin. Minähän sanoin, että sinun pitää tilata taksi. Käyttäydyt kuin mikäkin idiootti, mikä sinällään ei ole mitään uutta. Saatanan perkele.”

Lene Kaaberbølin ja Agnete Friisin uusin Nina Borg-sarjan dekkari Hiljainen huomaamaton murha (Et stille umærkeligt drab, Siltala 2014, suomennos Aino Ahonen) jatkaa hyvin samalla tempolla kuin kirjoittajaparin debyytti Poika matkalaukussa. Meno on vauhdikasta ja sairaanhoitaja Nina Borg ei mitenkään voi olla sekaantumatta verkoston toimintaan, ei edes vaikka hänen geologimiehensä on parin viikon työmatkalla Pohjanmeren porauslautalla ja tarkoitus olisi, että nyt Nina pitäisi huolta perheen kahdesta lapsesta. Nina ei tietenkään aikonut, mutta kun hänen ystävänsä Peter sairastuu rankkaan oksennustautiin, Nina unohtaa Ison Tärkeän Sopimuksensa Mortenin kanssa ja lähtee auttamaan niitä, joista kukaan muu ei välitä. Tanskaan on saapunut laittomasti romaneja Unkarista ja he asuvat eräänlaisessa varastorakennuksessa, josta alkaa tihkua outoja uutisia...ja mukana on myös pikkulapsia.

Kaikki alkaa kuitenkin Unkarista, joka näyttää köyhille romaniveljeksille rasistiset kasvonsa, ikään kuin pelkkä köyhyys ei riittäisi. Toinen veljeksistä Sandor, on päättänyt menestyä hinnalla millä hyvänsä ja hän pyrkii lukemaan lakia. Hän tietää lukeneensa riittävästi, mutta kun hän näkee professori Lorinczin epäystävällisen ilmeen, hän tajuaa, että jotain on hullusti. Ja sitten:

”Hylätty”, hän sanoi.

”Ole hyvä ja poistu”, professori sanoi Sandorille. ”Äläkä unohda kuorta, se sisältää tärkeää tietoa tilanteestasi.”

Sandor tarttuu sormet turtana kellertävään kuoreen.

”En ymmärrä...” hän aloitti mutta...

”Asianajajan lupakirja on ase. Oikeustiede on ase.”

”Mikä saa sinut kuvittelemaan, että Unkari haluaa aseistaa sellaisia kuin sinä?”

Näin Unkari saa Sandorin lähtemään veljensä Tamásin perään Tanskaan. Eikä kenenkään mielikuvitus riitä riitä siihen, millä he voisivat rikastua ja vielä vähemmän siihen, että aina riittää hulluja ostamaan tuhoa. Tämä dekkari siis suistaa Nina Borgin takuulla vaarallisimpaan ikinä...

Yhteiskunnallinen tietoisuus Kaaberbølin ja Friisin trillerissä on jälleen vahva, sillä Nina on ikuinen maailmanparantaja. Häneltä vain tuntuu tyystin puuttuvan itsesuojeluvaisto eli hän on valmis heittämään itsensä leijonille puolustaakseen niitä, jotka putoavat tanskalaisen turvaverkon läpi. Tässä hän unohtaa myös perheensä ja sillä on omat dramaattiset seurauksensa niin aviomiehen kuin vanhemman lapsen eli Idan suhteen. Etenkin Ida nousee focukseen, sillä Ninahan ei pystynyt edes hoitamaan Idaa vauvana, vaan pakeni mieluummin avustustyöhön Liberiaan...

Sitaatti kirjasta Poika matkalaukussa kuvaa Ninaa niillekin lukijoille, jotka eivät häntä ennestään tunne:

Hän yritti joka ikinen päivä opetella suhtautumaan maailmaan hieman välinpitämättömämmin. Tai ei ehkä välinpitämättömästi, mutta osallistuminen olisi saanut mielellään olla sopivan sivistynyttä, sellaista jonka hän voisi karistaa harteiltaan tulleessaan kotiin Mortenin ja lasten luokse, sellaista josta voisi keskustella järkevän asiallisesti sievin humanistisin sanakääntein. Juuri nyt hän tunsi kuitenkin olevansa hillitön kuin kettutyttö, kovaääninen ja palavakatseinen. Epätoivoinen. Hänellä oli onneksi hyviäkin jaksoja, mutta joka kerta kun hän uskoi rauhan kestävän, tuli joku Natasha ja Rina, tai Zaide tai Li Hua, ja kaikki oli taas pilalla ja todellisuus raastoi hänen ihoaan kuin hiekkapaperi.


*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Mai ja Annika

*****

8 kommenttia:

  1. Odottelen tätä kovasti saapuvaksi, pidin ensimmäisestä osasta todella paljon. Ninan työt eivät selkeästikään ole vähenemään päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, Ninan luonteella työt eivät vähene ja nyt hän taitaa...;)

      Poista
  2. Varmasti hyvä dekkari. Minulla on ollut nyt tv-dekkariolo ja telkkarista onkin tullut kaikenlaisia herkkuja Syrjäisestä maasta Lewisiin ja Maria Lang -sarjakin alkoi. Herättelen tässä kirjadekkarien nälkää, mutta niiden olo ei ole vielä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, vaikuttavaa naispoweria ja maailmanparannusta. Me olemme olleet niin kiikissä sekä Syrjäiseen maahan että ke iltana tulevaan tanskalaiseen Perilliset sarjaat, että huh-huh. Syrjäistä maata on nyt enää sitten katsomatta viimeinen. Toivottavasti saamme lisää sitä, sillä en on kuin elokuvaa katsoisi, kun kestää 1,5 tuntia.

      Kaikelle aikansa. Minua odottaa se eräs dekkaristi, jolta ennen luin kaikki;) Se oli se kirjamessutörmääminen.

      Poista
  3. Luin Poika matkalaukussa dekkarin ja ihastuin kovasti päähenkilö-Ninaan. Tämä on kirjastossa varauksessa :) Tulis jo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Nina on hyvä tyyppi. Eikö siinä lie jo jonoa;)

      Poista
  4. Jaahas... tällaistakin maailmasta löytyy. Taidanpa listata tuon Poika matkalaukussa teoksen ja kuikistelen Ninan maailmaan.

    Maria Langin leffa tuli tässä jokin aika sitten televisiosta. Kuvat olivat todella kauniita, mutta jotain jäi hiukan puuttumaan. Syrjäinen maa on vienyt minutkin mennessään... Toiveessa olisikin nyt lisätunnit talvi-iltoihin... kirjoihin ja elokuviin ja sarjoihin... paljon lunta ja mahdottomuus päästä töihin...

    Voi Leena, kuka meille taikoisi sitä lisäaikaa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, juu, monenlaista mahtuu. Juniakin lähtee koko ajan, eikä me voida nousta niihin kaikkiin vaikka kuinka mieli tekisi. D-vitamiini pitää terveenä, muta se ei kyllä yhtään rauhoita;)

      Luin aikanaan monta, monta Langin dekkaria. Syrjäinen maa on ihan huippua ja sitten tänään tuleva tanskalainen Perilliset. Vielä ehdit mukaan, sillä sarja kertaa aina alun. Rakastan just sellaista lumeeen hautautumista, että kukaan ei lähde minnekään ja nautitaan elokuvista, kirjoista ja herkuista. Tänään suuri ledien lisäyspäivä ja tulen niistä jotenkin ihan euforiaan. Tiedäthän niitä pieniä sarjoja, joissa kirkkaat lamput ja sitten kuin timantteja välissä...Joulun pitäisi voida kestää viikkoja, kuten ennen aikaan kestivät herrasväkien joulut.

      Kuka taikoisi lisää aikaa, kuka taikoisi lunta, kuka taikoisi joulunviikot satumaiset ja pitkät!

      Poista