sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Mutta marraskuu....lukijoilleni, joille marraskuu ei ole ollut mahdollisuus

Hei!

Marraskuussa maa on martona maannut. On pimeää. Sataa. Marraskuun sade ei ole sama kuin suvisade tai syyskuun sade. Se on masentavaa märkää, joka valuu kuin kuolema pimeydestä. Ahdistaa sinut sisälle. Ajaa happivajaukseen. Houkuttaa peiton alle unohtamaan todellisuuden. Aamulla avaat aviisin. Sotatila maassa, jossa asuu ystäväsi. Ihmisen hulluus on äärettömyys. Vain ihminen on paha. Eläin ei koskaan. Näet ystäväsi kuulemassa hälytyksen, sieppaavan koiransa ja juoksevan...


Marraskuu vie voimat. Syöt vitamiineja. Nukut ylipaljon. Et saa mitään aikaiseksi. Aamulla sängyn vieressä kaksi Geisha-patukan käärettä. Tummaa Geishaa. Muka anteeksiantoa tummuudesta. Hyväksyntää. 


Marraskuu ajaa sinut sunnuntaina kauppoihin. Haluat piristää itseäsi. Tilaat valkoisen nukkamaton. Erityiskoko vaatii tilaamisen. Hypistelet joulukoristeita ja mietit miltä punaiset näyttävät, kun tammikuun kalpea aurinko suutelee niitä. Valitset hopean. Katsot ledhyllyjä hymähtäen. Kotona ledittää jo riittävästi. Lohduttavasti. Kodista on tullut talvipesä. Henkinen pommisuoja.


Kävelet kukkaosastolle aikeissa ostaa ei mitään. Joulukukat hankitaan muualta. Isot valkoiset amaryllikset. Komeat valkoiset jouluruusut. Silloin tuikahtaa toivon tähti. Pienen pieni vaaleanpunainen joulutähti. Nostat kukan kädellesi. Tuntuu hyvältä. Asioilla on tapana järjestyä. Kohta on ihan hyvin.


Kotona istutat joulutähden valkoiseen ruukkuun. Kaivat esille anopin lahjoittamat Festivot ja sytytät vispipuuron väriset kynttilät. Nappaat porokulhosta manteleita. Ne auttavat muistamaan, vaikka joskus unohdus olisi parasta.


Marraskuusta huolimatta päätät selviytyä. Tartut pieneen. Iloitset pienestä. Sytytät joka päivä hämärän hyssyn hetkellä niin monta kynttilää, että niiden valon on pakko säteillä pimeyteen. Tuoda järkeä hulluuteen.


Vispipuuron väriset pörröpehmosukat lohduttavat. Olga leikkii leijonaa ja kehrää. Juot ison mukillisen teetä. Piristyt ja rauhoitut. Teessä on taikaa. Päätät olla surematta sitä, mille et mitään voi. Alat kirjoittaa päivän viimeistä viestiä sinne kauas. Muistat miten joitte yöllä viiniä terassilla. Suviyössä. Alat kirjoittaa vaikka lumen tuoksuiset päivät eivät ole saapuneet...Soitat jotain, mitä hän on soittanut sinulle. Iloista. Aina iloista.


Valoa pimeään! Make Love, Not War!


Love

Leena Lumi


PS. Lukijani Sanna Maria kommentoi tänään juttuuni Marraskuu on maailman paras kuukausi hyvästeille ja uusille aluille ja silloin muistin, että vain vuonna 2012 marraskuussa olin julkaissut yllä olevan juttuni. Marraskuu oli minulle vielä kaksi vuotta sitten synonyymi kaikelle elämän kauheudelle enkä ikinä tajua, mikä muutti sen mahdollisuudeksi. Nyt tämä on 'turvallista' julkaista uudelleen sillä huomenna olemme jo joululukuussa!

PPS. Lupasin jännitystä, lastenkirjoja ja puutarhaa. Jännitystä ei nyt tulekaan, sillä jälleen tuli hyvästit erään dekkaristin kanssa. Hänen, jolta olin ennen blogiani lukenut kaiken. Varmaan maku muuttuu liikaa lukiessa tms. Luin siis koko kirjan vaikka periaatteessa jätän lukematta, mikäli teksti ei heti ensisivuilta vedä, mutta tyhjä olo trillerin jälkeen saa minut vaikenemaan. En ole muutenkaan mikään teilaaja, sillä haluan kertoa vain niistä lukukokemuksista, jotka kohottavat minut tavanomaisen yläpuolelle, tarjoavat jotain uutta ja innoittavaa.

38 kommenttia:

  1. Luin tämän kahteen kertaan tänään.Nin paljon ajatuksia ja oivallusta .Kiitos Leena.Kauneinta pian alkavaa joulukuuta sinulle monin lämpöisin ajatuksin
    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos <3 Saan kiittää tästä Sanna Mariaa, sillä olin ihan unohtanut, miten itse koin marraskuun vielä VAIN pari vuotta sitten. Kitos samoin sinulle, Maria<3

      Poista
  2. Ihana kirjoitus vielä kahden vuoden jälkeenkin. Olga paljasti, että on vanhempaa tuotantoa :)
    Kuvastaa äärettömän hyvin omia tuntojani vaikka tänään paistaa kauniisti aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, eikä edes tuunattu: Kiitos <3 Kohdassa PS kyllä sen tunnustan. Lukiajtkin ovat paljon vaihtuneet ja kaikki eivät vain tajua marraskuuta, niin katson, että tämä on nyt heille kuin valo tunnelin päässä eli marraskuusta voikin yhtäkkiä alkaa pitää.

      Oijoi, mutta huomenna koittaa jo pelastus: Mukavaa huomenna alkavaa joulukuuta sinulle; Hanne<3

      Poista
  3. Niin, marraskuu on minun mielestä surullisin, pimein, voimattomin kuukausi, ollut jo monia vuosia. Oivaltaessani syksyiseen alakuloon sopivia "lääkkeitä", joita keräsin lehtien sivuilta: ohjeita syksyn hyväksymiseen ja kääntää mielensä uusia asioita kohtaan, joille lähestyvä pimeä aika antaa mahdollisuuden: > Sytyttää jalkalamppu, käydä sohvalle pitkäkseen ja lukea mukava kirja, sytytellä kynttilöitä ja katsella liekkien tanssia, kääriytyä lämpöiseen huopaan ja selata värikkäitä kuvia lehden sivuilta. Näillä uusilla ajatuksilla sain itseni hyväksymään luonnon kuoleman...mutta sitten tuli marraskuu...uusi voimain koetus, hössötys joulun tulon ja kiireiset, hymyttömät ihmiset. Tuli pakkomielteiset ajatukset:> mitä lahjaksia tänä joulu, rahat on tiukalla, monta ottajaa, joulukortit, kelle ne lähetän.
    Tulipa ajatus> en enää lähetä joulukortteja ja niin tein, jätin nekin vähät lähettämättä, tein lopun, turhalle kierteelle;> jos en tapaa edes joulukortin saajaa vuosikausiin, en halua vaalia perinnettä, kun en siitä iloa löydä itselleni.

    Lahjat jäivät myös lopulta kauppojen hyllyille, pikkuisia lapsenlapsia ei enää ole, vaan aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria, joita on vaikea miellyttää omilla lahjaideoilla. Kudotut lapaset ja sukat kuin myös muutkin kutomukset; ei niillä liene käyttöä ja monet mummut niitä valmistavat.

    Liikkeiden muotimaailma, se on nykyajan vaatettaja, myssystä lapasiin, puseroihin sukkiin ja huiveihin.
    Tuleva joulu kuitenkin ahdistaa, samanlaisissa ajatuksissa mieli kiertää:> mitä jouluksi, siivousta, jaksanko vetää imuria perässäni jaksanko pyyhkiä lattiat pesuaineeseen kostutetulla liinalla, entäs kaappien ja pöytien pölyt, jaksanko....luettelo on loppumaton....

    Ihana asia on, että löysin kirjoituksesi ja hellyttävän kuvan vaaleanpunaisesta joulutähdestä ja samanvärisistä kynttilöistä. Kuin lahja, marraskuiseen väsyneeseen mieleen.
    Kiitos lahjastasi Leena:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, et ole ainoa ajatuksiesi kanssa, minä nyt vain olen saanut tähän toisen vision.

      Joulun pitää olla myös itselle hyvänmielen aikaa. Sovi kaikkien kanssa, että ainakaan auikuiset eivät anna lahjoja toisilleen ja saneeraa tosiaankin joulukorttilistaasi. Minä vähensin yhtenä vuonna kymmeniä kortin saajia, mutta vielä jäi jäljelle 60! Keskitä kaikki siihen, että sinun ei tarvitse siivota jouluksi ellet vietä joulua komerossa. Osta ja valmista vain niitä ruokia joulupöytään, joita todella myös syödään. Meillä ainoa laatikko on hämäläinen imelletty perunalaatikko aviomiehelle ja sitten sitä syövät muutkin. Tilalle on tullut lisää kalaa, mätiä ja myös maksapateeta, mutta kukin makunsa mukaan.

      Tee tosiaankin vain sitä, mistä saat iloa!!!

      Meidän jo kotoa pois asvuat nuoret oikein odottavat lapasia, villasukkia, kaulaliinoja, kirjoja ja sitten annamme usein myös kohtuullisen lahjakortin, että saavat itse valita, mitä haluavat.

      Älä siivoa!!! Minä olin viemässä jo meidän kaikki valkoiset nukkamatot pesulaan ennen joulua, mutta tajusin, että mehän olemme joulun ajan kynttilöiden ja ledien valossa eli vasta keväällä matot pesuun.

      Nyt revit sen raatamisluettelosi! Mene vatupassiin sohvalle ja ala unelmoimaan ihan uudenlaisesta joulusta ja sitten teet sen myös läheisillesi selväksi. Jos se ei heille sovi, osta kaikilla säästämilläsi rahoilla itsellesi jotain mukavaa just jouluksi.

      Voi, haluaisin nyt antaa sinulle tätä kuvaakin enemmän, mutta toivon antaneeni rohkeutta rikkoa totutut kaavat ja etenkin ne, joista et itse saa iloa. Ole hyvä♥

      Poista
  4. Ellei ole pimeää, ei valo tunnu niin valoisalta. Kaikki kirkas tarvitsee alleen synkkää, jotta se näkyisi kirkkaana. Tunnen monia, jotka inhoavat marraskuuta, koska on pimeää. Pimeää on ollut maailmojen alusta asti ja kuinka pimeää on ollut ennen valaistuksen keksimistä. En kovin usein kehtaa sanoa, että tarvitsen tätä suttusäätä, hämärää, kuraisten tassujen jälkiä lattialla, jotta osaisin ottaa vastaan sen valon, minkä lumi ja pitenevä päivä tuovat tullessaan. Mielelläni heittäydyn täysin flaatiksi nautiskelijaksi, teen sitä, mikä kulloinkin huvittaa tai jätän tekemättä, ellei pakko ole, luen, neulon, katson tyhmiä(kin) telkasta, rasitan aivojani pasiansseilla ja mahjongeilla ja ristikoilla. Alkuvuodesta on flaatiusvarasto toivottavasti tyhjentynyt ja alkaa uuden energian kerääminen.
    Luanikast joulukuut!
    Ihana postaus, luen sen vielä kertaalleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, se on vähän kuin se vanha laulu räsymatosta, jossa kirkkaat värit eivät ole ilman tummia kirkkaita. Minäkin TARVITSEN TÄTÄ SUTTUSÄÄTÄ! En ehkä edes enää eläisi ilman marraskuuta. Ah, kaipaan kuraisia tassunjälkiä...Minä saan tosi vähän aikaiseksi mitään. Välillä neulon/kudon, sitten taas jotain ruokaa laitan, sitten käyn koneella ja kohta elimistö jo kertoo,e ttä onkin teetime ja sitten siihen joku lehti, mikä sattuu ja tuikuissa tulet ja pimeä on jo pudonnut hups. Marraskuu on tärkeää minulle senkin takia,että olen huono nukkumaan valomyrskyssä. Vaikka makkari on pimennetty, herään suvella aamuyöstä, eikä uni enää tule. Elimistö ja aivot kuulemma tietävät, että on valoisaa, eivät siinä mitkään pimennykset auta. Kunpa Suomess olisi aina Italian illat kuten on heinäkuun puolesta välistä alkaen, se jo auttaisi paljon.

      Kiitos samoin sinulle ja kiitos <3 Luanikast o nii luanikas sana;)

      Poista
  5. Marraskuu on pimeä ja joskus ankea, mutta ainakin salaa lempeä. Silti on ihana astua kohti joulukuuta. Aloitin salaa kuuntelemaan joululauluja jo viikko sitten. :)

    Jouluruusujen kukintaa, pimeäntorjuntasuklaata, vain hyviä kirjoja ja toivottavasti pian satavaa lunta sinulle joulukuun alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, se hyväilee hellästi kuin kokenut rakastaja.

      Minulle marraskuu on jo joulun kynnystä, joten en yhtään ole pidätellyt itseäni, mutta en ota myöskään mitään stressiä joulusta. En vain osaa enää tuntea mitään joulustressiä, jos olen ikinä tuntenutkaan.

      Ah, olen menossa ystävän kassa lounaalle Viherlandiaan. Jälkkärin jälkeen on kuin toiset jälkkärit, kun katsomme KAIKKI tavarat ja kukat ja jotain sitten lähtee varmaan mukaankin.

      Kiitos kaikkea samoin sinulle bonuksenä pikkukoiruuden suukkoset <3

      Poista
  6. Maku muuttuu, sen olen huomannut. Maku muuttuu marraskuun suhteen ja kirjojenkin. Vaikka minä olen kyllä aina diggaillut harmaata marraskuutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, no minulla on nyt menossa myös vähän tuo kirjamaun muutos eli muutama dekkaristi on jo tipahtanut listoiltani. Olen onnellinen, että öysin uudenlaisen marraskuun!

      <3

      Poista
  7. Leena, tässä on kiinnostva näkökulma, siis se, että ihminen muuttuu suhtautumisessaan asioihin.
    Itse olen huomannut saman. Alan nyt tajuta, että tyyni suhtautumiseni vakavaan sairastumisen ei olekaan ihan tavanomaista ja oivallan, että vielä muutama vuosi sitten olisin suhtautunut eri tavalla - ja suhtauduinkin erääseen uhkaan.
    Myös suhtautumiseni vuodenaikoihin on muuttunut ja muuttumassa. Ennen odotin kesää liiallisella kiihkolla. Nyt tuntuu, että nautin ihan kaikista vuodenajoista. Syksyn pimeys on aina ollut minulle mieluista, lämpöistä aikaa, ja marraskuu on joulun kynnystä, kuten muotoilet kommentissasi Katjalle. Joulu merkitsee rakkautta ja hyvää mieltä.
    Nuorena opiskelijana kevät oli hankalaa, kun piti keksiä työpaikka kesäksi ja tuntui, että valo paljastaa oman surkeuden. Nyt ikääntyessä kevät on ihanaa, ei ole koulun koeruuhkia, tuntuu, että aikaa tulee valon myötä lisää ja sunnitelmallisuus kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, näin se tuntuu nyt olevan. Koska nyt itse nostit kissan pöydälle, niin kerronpa, että olen ihaillut ja ihmetellyt suhtautumistasi sairauteesi. Olen laittanut itseni samaan kohtaan, koettanut tehdä niin ja minusta vain ei ole sinuksi. Olen vahva, mutta en kova, mutta tiedän, missä olen tosi, tosi heikko ja se asia on se syöpähoidot, sillä kun seurasin sitkeää äitiäni tein täysissä sielun ja ruumiin voimissa oman päätökseni, että jos...Sinä upea, upea Sissi♥

      Joulussa ja koko joulun ajassa on kaikki ihanuus. En ymmärrä mitään joulustressistä, sillä ehkä joulu on ainoa aika vuodessa, jolloin olen stressitön,) Minun elämäni alkaa heinäkuun hämärtyvistä illoista ja päättyy huhtkuun loskaan ja valomyrskyyn. Sen välin voisin olla vaikka missä muualla. Mutta toukokuussakin voi ajatella joulua: Onneksi mieli on vapaa.

      Minusta valo paljastaa edelleen kaiken. Likaiset ikkunat, lehdettömät puut, joihin lehdet tulevat Suomessa liian hitaasti, itseään ei tunnista peilistä ja hyvästi kaikki ihanat hämärän hyssyt moneksi kuukaudeksi ja koska en ole aamuihminen, kärsin siitä menosta, joka alkaa jo klo 6 aamulla eli pitäisi jaksaa olla koko ajan ryntäämässä johonkin ja esittää yltiösosiaalista ja ehdottomasti luomublondinkin on muistettava ajaa säärikarvansa. Oi, yötä ei voi vastustaa! Olen niin paljon enempi minä heinäkuun lopulta huhtikuun puolivälliin. Kiva silti kuulla, että sinä olet löytänyt keväästäkin sen hyvän valon, joka ei ole se karma valomyrsky, joka saa minut valvomaan, valvomaan vain...

      Suuunitelmallisuus? Mitä sen on;) Sinä olet niin viisas ja järkevä!

      <3

      Poista
  8. Jällään tänään havaitsen, marraskuu loppuu ja minä olen hengissä. Olemme jo kahtena päivänä saaneet nauttia oikeasta auringon valosta. Tänäänkin se pani virtaa minuun ja ajattelin hyviä asioita.
    Joulu on sellainen yksinäisyyden huippu, ei ole ketään joka kutsuisi luokseen ja lopuilla on perhettä ja ne unohtaa jopa soittaa. Onni tässä on se jotta voimme tehdä omia juttuja olla kotona tai mennä hotelliin. Sitä olemme harrastaneet aina välillä.
    Onneksi musiikki,hyvä ruoka ja kirjat antaa ihanaa levollista ja pyyteetöntä oloa, saa olla ilman toisien huomioimista oma itsensä. Onneksi osaamme nauttia elostamme kahdestaan ja tehdä niitä omia juttujamme.
    Minä tykkään joulusta ja sen pienistä perinteistä jotka aina lämmittää sydäntäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, haha, noin minäkin ajattelin ennen. Sirkkis, en tiennyt, että asut yksin...puhuthan kuitenkin me muodossa. Sinulla on ihmispari. Mieti tosiyksinäisiä, joilla ei ole ketään: Osalle heistä joulu taitaa olla rankkaa, mutta toiset oikein nauttivat olla silloinkin yksin. Tunnen sellaisen henkilön! Mekin olemme Lumimiehen kanssa aaton kahdestaa, ja vietämme silloin samalla hääpäiväämme. Nuoret ja koirudet saapuvat vasta joulupäivänä. Tämä järjestely on ollut kultaa, sillä se on sopinut kaikille.

      Ne pikkujutut siinä joulussa just on niitä suloisimpia. Ja joku kumma taika, joka saa mutkin ihan rauhalliseksi. Sehän kai on tärkeintä, että joulu on ystävämme ja on kiva tunnelmoida sitä kohti.

      <3

      Poista
  9. Hei Leena!
    Itselleni tämä marraskuu on ollut pimeä ja lohduton, jouduinhan torstaina saattelemaan rakkaan karvaturrini eli 12-vuotiaan koirani ja päästämään sen nukkumaan ikiunta. Koira sairasteli loppuaikoina ja viimeisenä päivinä koirani kävely oli hankalaa, joten osaltaan ratkaisu tuntui myös helpotukselta, mikä ei kuitenkaan poista surun tai ikävän tunteita.. Koira oli ensimmäiseni ja ainutkertainen. Tuntuukin musertavalta, ettei rakastaan tapaa enää koskaan.. Tiedän, että olet joutunut kokemaan saman tuskan, olisiko sinulla mitään lohdutusta tarjolla tähän marraskuun musertavuuteen..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi!

      Otan isosti osaa♥ Jos nyt ensin lohdutan sinua, niin voin sanoa vain, että jos minä olen vieläkin hengissä suuriruhtinattaren lähedettyä, niin sinäkin selviät siitä. Nyt olet siellä, missä minä en kunnolla eds voinut itkeä, sillä suurin suru saa minut lukkoon. Muutun kuin simpukaksi. Enkä olisi jakanut surua Olgan lähdöstä lukijoilleni, mutta kun otin silloin ti tammikuussa 2013, julkaisin ne to aamulla http://leenalumi.blogspot.fi/2013/01/viikonloppuun-sinisin-savyin.html sillä enhän voinut tietää, että illalla tämä melkein 15 lady ei enää kävele kunnolla. Sen illan kana-aterian ruhtinatar nautti kädestäni. Lisäsimme nopeasti tulehduskipulääkitystä, jota oli jo kauan ollut toiseen lonkkaan, ja Olga pääsi sitten iltapissille. Yökin meni lääkkeillä hyvin ja kävin monta kertaa suukottamassa kultaa, joka aina antoi merkin, sellaisen kivan hyrähdyksen, kun tiesi minut liikkeellä. Aamulla saimme Olgan oman lääkärin kiinni, mutta hän sanoi, että vasta ilalla pääsee. Muita emme halunneet. Sinä viimeisenä perjantaina Olga vielä kieritteli lumessa ja etsi nannoja lumipenkasta, joista tein tosi helpot. Siis kuten sanottu on, noutaja leikkii kuollessaankin. Tilanne arvioitiin yhdessä lääkärin kanssa illalla ja kun luvassa olisi ollut enää vain viikko tai kaksi ennen kuin lonkka todella pettää, sitä emme halunneet rakkaamme enää kokevan. Hän lähti ykkössohvallamme, jota piti myös petinään, hengitimme toisiamme viimeiseen hetkeen ja Lumimies rapsutteli. Kaksi ystävääni tavoitti minut sinä päivänä puhelimeen ja nyt jälkeenpäin pidän sitä hyvänä, sillä meistä kahdesta ei ollut toisillemme lohduksi ennen kuin yöllä kun hautasimme suuriruhtinattaren tähtien valossa puutarhaamme. Laitoin paljon lämmintä, ettei pikkuisen tarvitse palella ja oman tyynyn ja villahuovan ja rakkkaimmat lelut. Siellä sitten kuvasin viime marraskuun jouluruusukuvat, Olgan haudalla. Ensi suvena siellä kukkivat valkoiset särkyneet sydämet ja valkoiset varjoliljat.

      Meillä oli ollut ennenkin noutaja ja siinä suru, jota en ikinä oikein saanut surra, sillä jouduimme luopumaan terveestä 11-vuotiaasta labbiksestamme kuopuksemme allergioiden takia. Jälkeenpäin eräs lääkäri pyysi sitä määräystä anteeksi eli nyt koirasta luopuminen ei ole edes allergiatapauksissa se ensimmäinen, eikä toinenkaan asia. Julia nukkuu lehdossamme ja Olga puutarhassamme. Elämä on kova juttu, mutta lemmikin menetys on vieläkin kovempi.

      Tässä on vaikeaa ajatella uutta koiraa, vaikka sellainenkin mahdollisuus on, sillä Olga eli niin kauan ja hänestä tuli sellainen ajatusten lukija, että...että...nyt kyynelehdin taas.

      Ei siihen ole mitään apua. Sinun täytyy nyt vain päästää suru irti eikä olla kuin minä, joka kapseloin taas kaiken liiankin syvälle. Kohta on mennyt kaksi vuotta ja nyt kyllä jo suren todella, mutta menetyksen suuruus ei vähene sekunniksikaan. Tosin uskon, että tulee hetkiä, jolloin ikävä helpottaa ja jäljelle jää kaunis surumielisyys ja toisaalta, minulla, kiitos siitä, että hän, jouluruusumme, halusi niin sitkeästi antaa minulle vielä sen viimeisen joulun.

      Kun tämän nyt luit, niin ymmärrät, että jos minä olen vielä hengissä, sinäkin selviät♥♥♥

      Poista
  10. Ennen vanhaan marraskuussa tuntuikin juuri tuollaiselta. Nyt ei enää. Ovatko marraskuut jotenkin muuttuneet vai minun suhtautumiseni? Nyt on onneksi ollut lämpöisiä päiviä. On voinut oleskella enemmän ulkona kuin aiempina marraskuina.
    Ja ehkä sitä on oppinut pitämään myös harmaan eri sävyistä. Harmaa tihkusade voi olla myös pehmeää - ainakin lämpöisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, tämä on siis joku ikäkysymys;) Ehkä me olemme muuttuneet ja nähneet, mikä mahdollisuus marraskuu on. Minulle tämä on sitä paljon kaivattua luolanainenaikaani, jolloin saan olla enempi minä. Kelit ovat olleet lämpimät ja jouluruusut tästä ainakin pitävät.

      Harmaahan on kaunis väri. Me olimme yksi päivä tihkussa lenkillä ja aivan tunsi miten ilmassa oli happea, kunnon, virkistävää happea.

      Mukavaa alkavaa joulukuuta sinulle <3

      Poista
  11. Ihana kirjoitus, mutta mua jäi vaivaamaan, että kuka on se dekkaristi, joka ei enää innosta. Paljastatko? Tuli mieleeni Peter James...

    Sanna Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna Maria, Åke Edeardson. Luin nyt hänen uusimpansa eli Menneisyyden viesti, mutta vaikka juttussa oli tuttu Winter ja kaikki, mikään ei tuntunut samalta kuin ennen. Vika ei varmaankaan ole Åken vaan minä olen muuttunut. Olen hylännyt myös Anna Janssonin ja Mari Jungstedtin, sillä tuntui kuin olisin aina lukenut tarinat jo aikaisemmin. Sen sijaan Holt erottui uusimmallaan niin vahvasti, että kiinnityin Holtiin takaisin vahvasti.

      Peterin viimeinen ei ollut minun ykkössuosikkini häneltä, mutta olen nyt saanut viestitettyä hänelle, että Sandy -kuviossa on pakko alkaa tapahtua tai minä kyllästyn! Hän on luvannut!!! Peteristä pitävät tosi paljon etenkin mieslukijat, sillä siinähän on aika paljon sellaista Roy Grace -machoiulua ja poliisin operatiivista toimintaa, MUTTA James osaa kirjoittaa myös hyvin pyskologista niin halutessaan. Olen listannut häntä paremmuusjärjestykseen hänen viimeisimmissä arvioissani. Odota hetki...

      Poista
    2. Tässä Jamesin dekkarit: http://leenalumi.blogspot.fi/2014/04/peter-jamesin-roy-grace-sarja.html

      <3

      Poista
    3. Siis piti olla: Edwardson ja 'machoilua'...

      Poista
  12. Mitäköhän ajattelisin marraskuusta jos olisin ollut tuon kuukauden Suomessa... Ihanasti kirjoitit! Meillä sen sijaan lämpeni harmaan ja sateisen ja viileän viikon jälkeen;hellettäkin on tulossa muutamana päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sun pitää ruveta suunnittelemaan sen kokeilemista! Ei täällä ole ollut kylmä, vain harmaata ja usvaista ja jouluruusut kukkivat. Järvi on auki etc. Kiitos <3 Mutta toivottavasti helle on nyt vain lyhyt ja voit jatkaa Ihanan Kauden nauttimisesta.

      Poista
  13. Leena, sinun näkökulmiasi on aina kiva lukea.

    En erityisemmin rakasta marraskuuta, mutta en liioin tuhlaa energiaa sen suremiseen. Se on, ja onneksi onkin, sillä se antaa meille vuodenaikojen vaihtelut. En haluaisi elää ainaisessa auringonpaisteessa, vaikka piipahdan mielelläni viikon verran auringossa meidän pimeimpään aikaamme.

    Tähän aikaan tapahtuu paljon iloisia asioita. Itse kävin eilen Iiittalan naivistien joulunäyttelyssä ja sitä suosittelen jokaiselle synkkyyteen taipuvaiselle. Toinen suositukseni on Helsingin kaupungintalossa meneillään oleva Tarinoiden puisto, kuvitusnäyttely täynnä taitoa ja iloa. Monenlaisiin myyjäisiinkin voi mennä vain ihailemaan taitavien käsityöläisten työn tuloksia.

    Marras- ja joulukuu ovat niin täynnä monenlaista väriä ja iloa juuri nyt, kun luonnosta ei niitä löydä. Ja muuten, antelias voi olla yhä luontokin. Eilen juoksi hyvin tuuheahäntäinen kettu tien yli edessämme. Näin myös suuren joutsenperheen, jossa tosin oli huolestuttavan pienet poikaset ja vielä upean kauriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, kiitos<3 Olen toisinaan onnistunut sinua huvittamaankin aivan kuten saan usein Lumimiehen nauramaan;)

      Mutta minä rakastan mun marraskuuta, salarakastani, sillä eihän monikaan usko tähän rakkauteen,e ttä sitä ede on. Vuodenaikojen vaihtelu on upeinta mitä tiedän. Jo sana' vuodenajat' on niin upea, että ihme kun sen nimistä astiastoa tai lakanasarjaa tai muuta ei näy joulukuvastoissa.

      Minä en haluaisi täätlä saarelta taas lähteä mihinkään. Kerran viikossa on pakko. Kotona on kaikki ja lenkkipolut menevät pitkin Päijänteen rantoja tai voi kiivetä vuorille ja sieltä katsella lintujen muuttoa järven ylitse. Vain hyvä ravintolaruokailu saa minut saareltani pois.Sitä on jo tajunnut, että ei sitä ruokaa tarvitse aina itse laittaa, vaikka se välistä hauskaa onkin, kokkaaminen. Sinähän olet minua levottomampi;) Salainen Levoton Tuhkimo oikein.

      Luonnossa on vaikka mitä, kun vain katsoo. Oi, kettu on ihan villieläimistä kaikkein rakkain minulle ja aion olla sateenkaaren tuolle puolen kettutyttö. Kumma miten myöhään joutsenet jätttävät lähtönsä, Säälittää ne pikkuiset pakkasessa lentämässä jossain kylmässä viimassa. Niillä oli ollut varmaan joku huono pesäpaikka tai muuta ongelmaa, kerran vielä heiveröisiä.

      Reipasta huomenna alkavaa joulukuuta sinulle, Raili<3

      Poista
  14. Marraskuu on minulle ollut antoisaa aikaa. Onhan toki ulkona harmaata ja synkkää ja kyllähän kosteus ja kylmyys nikkaroi vasaralla vajavaisia luitani, mutta silti. Silti sielussani paistaa ikuinen aurinko. Laava, joka virtaa lävitseni ja saa minut loistamaan kirkasvalolampun kanssa kilpaa.
    tuossa asiassa olen kanssasi niin samalla aallolla, että sitä tahtoo vain kertoa toisille jostakin innostavasta, kannustavasta tai hyvästä. Miksi pilata toistenkin päivä, jos itsellä on huono hetki menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viltsu, sama täällä. Eipä marraskuu tuo mitään pahaa, jota huopa, villasukat ja kuuma kaakao eivät selättäisi. Niinpä...kuuma laava pitää mielen tulessa ja sitä haluaa jakaa muillekin. Kun on huono päivä, voi käpertyä kodin syliin tankkaamaan itseään.

      Mukavaa alkanutta joulukuuta sinulle, Viltsu<3

      Poista
  15. Kiitos Leena tästä tekstistä, aivan hurmaavia marraskuun ajatuksia!Tästä ajatuksesta, että marraskuu voi olla mahdollisuus! Tämäkin on ehkä minulle turvallista todeta nyt, kun ollaan jo joulukuussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, ole hyvä <3 Marraskuu on kuin mahdollisuus ladata akut. Marraskuu elvyttää ainakin minua ja jouluruusu vain kukkii puutarhassa...Juu, tiedän: Joulukuu on monen pelastus ja minäkin pidän joulukuusta, sillä se on kuin jo joulua.

      <3

      Poista
  16. <3 <3 <3

    Marraskuu on ystäväni... Silloin on lupa tehdä kaikkea tuota, mistä kirjoitat ja aivan sumeilematta, hyvällä omallatunnolla: Nukkua pitkään aina kun voi, hautautua sohvan nurkkaan, syödä suklaata, tehdä pesäänsä sisälle ja vain olla. Joulukuu on erilainen (vaikka sää ei muuttuisikaan): silloin sosiaalisuus astuu sisään ja tulee juhla ja juhannus yhtä aikaa...:)

    Ihanaa joulukuuta, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3<3<3

      Taidan olla pesäihminen;) Tosin puhun usein luolanainen ajastani, mutta pesä mikä pesä. Joulukuu on eri ja se osoitti sen jo eilen: Paketoin iltamyöhälle nuorisolle paketteja ja nyt olkkarimme on kuin joulupukin paja. Meilläkin on paljon ystäviä ja vieraita joko piipahtamassa joulukahvilla tai viipyvät viikonlopun ja joulupäivänä sitten kuopukseme & co koiruuksineen.

      Kiitos samoin sinulle, Kaisa Reetta!

      <3

      Poista