tiistai 4. marraskuuta 2014

Tiitiäisen satupuu: Vastaan Opuscolon haasteeseen Runoreissussa - Kirsi Kunnas 90 vuotta!

Vastaan Opuscolon haasteeseen Runoreissussa - Kirsi Kunnas 90 vuotta, kertomalla pienen tarinan, joka liittyy perheessämme vahvasti juuri Kirsi Kunnaksen kirjaan Tiitiäisen satupuu (WSOY), jossa Maija Karman kuvitus. Koska kyseessä on haaste, haastan nyt ensin

Katjan,  Jennin, Saran sekä Main ja kuka vain haluaa, saa osallistua!

Ja tässä haasteen säännöt kopsattuna Valkoisen Kirahvin blogista:

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa. 

2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.

3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle. 

4. Kerro osallistumisestasi vastaamalla tähän viestiin. Teen jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka. 
Minulle raskaudet, kummatkaan, eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä. Sain esikoiseni aikanaan vasta endrometrioosileikkauksen ja hormonihoidon jälkeen. Sitten tapahtui melanooma, avioero ja muutto tänne harjukaupungin saarelle. Kun vauvaa ei kuulunut lähdin tapaamaan minut aiemmin leikannutta professoria Turkuun. Jälleen endrometrioosileikkaus ja hormonihoito. Nyt mahdollisuus saada vauva oli paljon vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Kun se vihdoin tapahtui ja heti kun olimme varmistaneet gynekologiltani, että kaikki on kunnossa, aivan liitelin harjukaupungin katuja ja syöksyin ostamaan Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen Satupuun sekä kuvassa kirjan ja pupun alla olevan suloisen nallepeiton. Luin Tiitiäistä jo odottaessani, sillä olin vakuuttunut, että vauva pitää runojen rytmistä. Esikoisen kanssa oli ollut hauska lukea myös tätä kirjaa, sillä Vanha Vesirotta piti lukea aina tarpeen tullen: "Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta on - aivan totta - vanha hieno herkkä rotta, joka kärsii ammattinsa vuoksi kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää. Ja katsos, nyt se juoksi suoraan kaislavuoteeseen ja makaa jalat luoteeseen ja kuono kohti kaakkoa, Se auttaa Jaakko vaakkoa."
Vanha Vesirotta runo tuli tärkeäksi, koska esikoisen nimi on Jaakko. Runo on pitkä, tuossa yllä on siitä vain osa, mutta ehdottomasti osaan sen vieläkin ulkoa. Se oli myös taikalääkettä, joka auttoi parantumaan niin pahasta mielestä kuin flunssasta. Taitaa toimia vieläkin...
Kuopuksesta tuli sitten Meri, mutta hyvin pitkään hän oli meille Tiitiäinen. Joka iltainen tuutulaulu ennen kuin alkoivat lukuillat oli tämä:"Tiitiäinen metsäläinen / pieni menninkäinen,/ posket tehty puolukasta,/ tukka naavatuppurasta,/ silmät on siniset tähdet.// Tiitiäinen metsäläinen,/ pieni meninkäinen,/ keinu kuusen kainalossa,/ tuutu tuulen kartanossa, / sammuta siniset tähdet!" Me tietysti lauloimme aina 'Meri-menninkäinen', joten tästä laulusta tuli tyttärelle hyvin oma ja mukavasti unten poluille saattava.
Tällainen pieni kirppu oli prinsessamme. Ensi vuoden iso projekti tulee olemaan kuvata digille kaikki albumien kuvat ennen kuin on liian myöhäistä. Tähän olisi nyt kuulunut ihana kuva siskosta ja sen veljestä, kun Meri just ja just seisoi ja Jaakko-veli piti kättään turvana, mutta ehkä sitäkään ei ole vielä kuvattu digille, sillä en löytänyt, joten
tässä sitten kuva tämän vuoden heinäkuulta eli sisko ja sen veli, Meri ja Jaakko, joille on luettu Kirsi Kunnaksen satupuuta melkein heidän ensihenkäyksestään: Tiitiäiset!

Lastenkirjat Leena Lumissa

PS. Joihinkin kirjoihin liittyy tarinoita niiden lukemisesta ja toinen juhlavuottaan viettävä eli Tove Jansson on myös ollut mukana elämämme kiemuroissa kirjallaan Kuka lohduttaisi nyytiä?

32 kommenttia:

  1. Kirsi Kunnakset runoista minä tykkään. Tulee niitä lukiessa kevyt olo ei aikuisuus ole kamalaa kun on rohkeutta katsoa mitä pienenä koettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, varmaan kaikki suomalaiset tykkäävät, otaksun. Juuri niin: Kummasti keventyy olo kaikesta siitä kurjasta, mitä saa lukea lehdistä ja nhdä uutisista. Lapsuuden maailmaan on varmaan meilläkin lupa piipahtaa.

      Poista
  2. Tiitiäinen on niin mun lempparilaulu... <3

    VastaaPoista
  3. Miten ihania muistoja liität Kunnaksen runoihin! Tiitiäinen on vain niin suloinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, jo sana 'tiitiäinen' saa hymyilemään <3

      Poista
  4. Tiitiäiset, ihania muistoja ja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, oi, ne ovat. Onneksi tajusin hetken, sen lyhyen hetken, kun he ovat lapsia sillä pienten lasten kanssa on ihan omat juttunsa.

      Poista
  5. Oho....muakin kutsuttiin pienenä Tiitiäiseksi. Kun synnyin, vanhemmat istuttivat mua varten Tiitiäisen "laulupuun" ja se kaivettiin maasta mukaan kun muutettiin. Kunnas on ihana. Tiitiäisen Satupuu on yksi ihanimmista kirjoista ikinä. Tunteellinen siili ja kaikki, oih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kaunista istuttaa tuo oma laulupuu. Meillä niin iso puutarha, että tuota ideaa en keksinytkään, mutta Tiitiäisemme kiipeili monien puiden latvoihin aiheuttaen minulle kauhun väristyksiä. Kerran yksi ystävistä oli kiivennyt liian ylös, eikä uskaltanut tulla alas, joten eikun apujoukkoja hakemaan;)

      Tunteellinen siili on joinakin päivinä se minun omin, hah-hah. Juu: Oih<3

      Poista
  6. Kiva haaste. Nyt saat opetella ruattii sillä olen lukenut parhaan kirjag Virginia Woolfin kävely-kirjosita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, eikö vain: Lähde mukaan.

      Olen lukenut pitkän ruotsin ja jopa kirjoitin sen hyvin, mutta kun tarvitsisin sitä vain tuon kirjan verran...joten odotan suomennosta. Tammikuun alusta alan keskittyä saksan kertaamiseen.

      <3

      Poista
    2. P.S.
      Kirjassa hienot kartat kaikista Virginia Woolfin kirjojen kävelyreissuista.

      P.P.S.
      Kenen kanssa puhut saksaa?

      Poista
    3. Hannele, kiinnostavaa.

      Vastaan nyt tähän privaattielämän kysymykseen, vaikka ei ole tapana ihan kaikkea yksityiselämästämme kertoa: Itävaltalaisten ystäviemme ja käytän muutenkin mieluusti saksaa Saksan ja Itävallan matkoillamme. Myös Sveitsissä on tullut kierreltyä jo kymmeniä vuosia. Kirjoitin saksan niin hyvin, että haluan palauttaa sen tasolle, jossa olin. Ensi vuonna taas alpeille!

      Poista
  7. Ihana lukea postauksesi, kiitos Leena-IhaNainen ♥♥

    VastaaPoista
  8. Kiitos Leena haasteesta!♥

    Mutta voih, mietin tässä voinko edes osallistua sillä tunnustus: minulle Kirsi Kunnas ei ole entuudestaan tuttu. Hämärästi muistan Tiitiäisen satupuun, että sitä tarhassa luettiin, mutta muuten ei ole lapsuuteeni hän kuulunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, ole hyvä ♥

      Kaikki haasteet ovat hyvin vapaaehtoisia. En itsekään ehdi kuin helpoimpiin mukaan.

      Poista
  9. http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2014/11/kirsi-kunnas-90-vuotta-haaste-kaikille.html
    Tässä linkkini haasteeseen.
    Aivan ihana juttu, että jälleen meillä on yhteinen juttu, josta pidämme : Tiitiäinen, metsäläinen, josta bloggasimmekin melkein yhtä aikaa ja Kuka lohduttaisi Nyytiä, joka on Kirsi Kunnaksen suomennos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, olen huomannut, että yllättävän usein on<3

      Kiitos, tulen kohta. Saavuimme just asioilta ja nyt mun elimistö huutaa teetä, sen jälkeen sinulle. Kiva, että ehdit tehdä<3

      Sekin just vielä, että Kuka lohduttaisi nyytiä on just Kunnaksen suomennos!

      Poista
  10. Sama Tiitiäinen metsäläinen oli minun mielirunoni lapsille. Vieläkin tulee liikuttunut olo, kun näen nuo sanat ja kuvan Tiitiäisestä kuusen oksalla. Kiitos, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, sama täällä, sama täällä....Ole hyvä <3

      Poista
  11. Voi, niin tuttua. Ulkoa osaan "Olipa kerran, Nyyti Nyytiäinen jne.
    Lapset kasvoivat niin monen kirjan sanojen seassa, ettei mikään ihme, että ovat kirjojen suurkuluttajia aikuisina.
    Mukava lukea samankaltaisia tapahtumia, ettei ihminen kuitenkaan niin yksin, kuin monesti koki olevansa.
    Kynttilöitä, tuoksuvaa teetä ja kuunautintoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-L, lapset kasvavat esimerkistä. Minunkin kodissani luettiin paljon, joten ihmekös, että tässä nyt ollaan. Jaakko lukee paljon kaunoa, mutta Meri pääasiassa tällä hetkellä opintoihinsa liittyvää kirjallisuutta.

      Ei me yksin olla, vaan tällainen suuri perhe, joista monella löytyy paljon samanlaisia muistoja.

      Kiitos sinulle samoin <3 Miteh ihmeessä luettelitkin kaikki ne asiat, joita juuri nyt runsaasti harrastan...;)

      Poista
  12. Voi Leena, enpä arvannut, että tämä haaste osuisi näin keskeiseen ytimeen. Koskettavaa on elämä, kaikkinensa.

    Kiitos kun osallistuit haasteseen, joka toivottavasti ilahduttaa monia, monia runon ystäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, tämä meni niinkuin suoraan suoneen. Samoin kävi Kuka lohduttaisi nyytiä? -kirjan kanssa. Eli nämä kirjat ovat osa meidän perhettä ja sen perhekokemusta.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle haasteen järjestämisestä <3 Jokainen voi antaa Pegasokselle tuulta siipien alle ja saattaa sen lentoon.

      Poista
  13. Ihania muistoja ja kuvia, voi että. <3

    Kiitos haasteesta, vastasinkin siihen myöhään eilen illalla omassa blogissani. :)

    T. Lumiompun Katja toisella Google-tilillään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eikö vain. Se kaikki ihana on ohi ennen kuin huomaatkaan eli nauti nyt. Mutta sitten tulee muuta ihanaa.

      Kiitos tiedosta, tulen kohta.

      <3

      Poista
  14. Heips
    Olipas kivoja kuvia ja tarinaa lastenkirjoista. Itse en ole ko. kirjoja lukenut. Jos minulle olisi suotu lapsi, joka jo oli valmis ihmisen taimi sisälläni, olisin varmaan enemmän katsellut lastenkirjoja. Mutta.... kävi niin kuin kävi. Nytkin kotonani on melko monta lastenkirjaa, koska niissä on ihania kuvia ja tekstit ovat juuri sellaisia kuin maailman pitäisi olla (luettava joskus rivien väleistä), jotta se olisi inhimillinen. Valokuvat ovat todella tärkeitä. Ne tallentavat elämän vaiheita ja niitä on ihana katsella myöhemmin. Itsekin otin esille muutama viikko sitten, vanhoja valokuva-albumeita.
    Mukavaa illan jatkoa!!
    Lämpöisin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitos. Mutta meillä oli kyllä se Hanhiemon satulipas tms. Ja olihan meillä kirjoja, sinulla ja minulla. Sinulla on nyt Liituri! Vain lastenkirjoissa ei ole sitä pahaa, josta saa joka päivä kuulla ja lukea. Valokuvat voivat kertoa sanojakin enemmän. Ja siinä sinulla on kotikenttäetu, koska Pekka on ammattikuvaaja. Niitä pitää nyt alkaa kuvata digille ja sitten kun se työ on tehty, tulee joku ja sanoo, että digi on out.

      Kiitos samoin sinne! Tässä pakkaillaan, että saadaan aamulla sitten lähteä rauhassa.

      Kiitos samoin!

      Poista
  15. Olipa ihana runotarina, Leena, kera kauniiden kuvien! <3

    VastaaPoista