perjantai 5. joulukuuta 2014

Itsenäisyydelle!

Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken: muistot, sodan vammat, meidätkin.

Hetkien välit ovat olleet täynnä elettyä elämää. On tehty lapsia, taloja, työtä ja osallistuttu monenmoiseen. On menty yhteen ja erottu, on rakastettu, on kaivattu, on naurettu, on rakastettu elämää, on itketty, kun on muisteltu heitä, jotka sinne jäivät. Kuitenkin on eletty sodan krempoista huolimatta. On asteltu sitä elämän räsymattoa, jossa tummat raidat ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, ilo iloisempi. Surun tummuus: Ilon kulissi!

Kiitollisuutta emme saaneet. Eivät riittäneet sotavammat ja ystävien kaatumiset, vaan tulivat omat ja purivat. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omistakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei vastata mitään, kun isänmaa kutsuu. Silloin lähdetään taistelemaan! Eivät ymmärtäneet kokemattomuuttaan, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan miehitystä. Historia tuntee vain pedon totuuden.

Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, heilläkin on nyt rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena: Hetkemme on lyönyt. Muisto meistä kulkee soihtuna sukupolvelta toiselle ja unhon uneen ovat jääneet menetyt raajat ja säryt, sillä mitä niistä kun isänmaa on vapaa. Kiitos siitä meille ja kaveria ei jätetä!

Sotainvalidi vm.1922

psta ja kiitollisena 
tyttäresi Leena

Veteraanin iltahuuto


Kiitos, Isä Rakas♥

30 kommenttia:

  1. Leena ihana, ihana postaus. <3 Tämä on sydämen asia. Mummi ja vaari minut -kasvattaneet ja vaari meni 17-vuotiaana vapaaehtoisena sotaan ja mummi toimi lottana. Koko lapsuuden sain kuulla sotajuttuja, kun vaari oli ottanut pari naukkua. Muutoin vaari ei puhunut sodasta koskaan, mutta näki usein painajaisia. Vaarini oli se joka suuttui, kun hänen puutarhastaan Sipoon mökillä oli ajettu nurmikko ja kukat ja huudahteli "kuka on raiskannut puutarhani". :) Vaari oli maailman lempein ja eläinrakkain ihminen. Ja mummihan on vielä elossa, kuvaa ihanasti kommentoitkin facessa.

    Asiasta tuhanteen, kävin katsomassa eilen ranskalaisen leffan Keltaisen krokotiilin kyyneleet, oli todella hyvä.

    Muistellaan huomenna ylpeinä isiämme ja vaareja ja myös sotien lottia. <3 <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos<3 Tämä on ollut melkein joka vuosi sama, kuvat joskus vähän eri. Isäni oli kai 16 tai 17...Siinä meni iso pala nuoruutta. No, isäni kertoi minulle vain sen, miten kranaatti tappoi hänen parhaan ystävänsä ja sen kranaatin sirpaleita hän kantoi ikänsä selässään. Niitä ei kannattanut poistaa eli olivat kapseloituneet tms. Hauska kuvitella tuo miten vaarisi huutaa 'kuka on raiskannut puutarhani'. Minun isäni oli minusta maailman eläinrakkain ihminen, Meillä ei tapettu edes hiirtä! Sitä perintöä me sisaren kanssa vaalimme, että itsenäinen Suomi ja mieluusti hyvä maa myös niin lemmikeille kuin tuotantoeläimille. Sellainen missio.

      Mistä sinä revit tuon ajan! Minäkin sitten taidan käydä elokuvissa kevättalvella. No, olenhan tilannut leffoja CDON.COMilta, mutta emme ole varmaan vuoteen olleet oikeissa elokuvissa. Täällä lähdetään aina saarelta...

      Juuri näin teemme. Äiti olikin pikkulottana...

      <3<3<3

      Poista
  2. Hyvää itsenäisyyspäivää Leena ja läheisesi!

    Itsenäisyys, kalliisti hankittu ja pidetty!

    Isäni säilytti henkensä, mutta haavoittui. Kaksi hänen veljeään ovat sankarihaudassa, samoin äiti, lottana toiminut, menetti rakkaan isoveljensä jatkosodan viimeisiisä ankarissa taisteluissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle ja perheellesi, Minttuli!

      Juuri näin.

      Teillä on ollut perheessä paljon menetystä...

      Poista
  3. Kaunis postaus. Liikutuin lukiessani ja kun kuuntelin Veteraanin iltahuudon virtasivat kyyneleet. Isäni oli sodassa ja selvisi vahingoitta, mutta kuoli aivan liian nuorena (55-v). Häntä muistelin nyt ja mieleen nousi muutama kertomuksensa sota-ajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kiitos <3 Minä en voi ikinä kuunnella Veteraanin iltahuutoa kyynelehtimättä, sillä isä tulee niin isosti mieleeni. Isäni sai elää melkein 80 -vuotiaaksi, josta on osattava olla kiitollinen,vaikka vieläkin haluaisi soittaa isälle, mennä tykö ja pitää kädestä kiinni.

      Tänään ikkunoille kaksi kynttilää...

      <3

      Poista
  4. Rannalle himmeän lahden
    aurinko laskenut on.
    Kutsu jo soi iltahuudon,
    taakka jo laskettu on.
    Taattoa muista sa silloin,
    askel jo uupunut on,
    lapset ja lastemme lapset,
    teidän nyt vuoronne on.
    Tämä soi nyt tällä hetkellä tänä aamuna, juon kahvia ja muistelen isääni joka oli sodassa 4 vuotta mukana. Olen kiitollinen heille itsenäisyydestämme.
    Hyvää Itesenäisyyspäivää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, juuri näin ja nyt on meidän vuoromme kertoa lapsillemme, että he sitten taas kertoisivat lapsilleen.

      Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  5. Tämä teksti koskettaa aina vuodesta toiseen. Käsittämätöntä, että nuoret miehet, jotka takasivat itsenäisyyden meille kaikille, saivat kokea pilkkaa, haukkuja sotahulluiksi ym. Nämä arvostelijat eivät ole olleet "täysillä matkassa". Ovat kuitenkin ottaneet vastaa kaikki vapauden suomat oikeudet - ristiriitaista. Minä itse arvostan noita kaikkia uhrautuneita, omaa rakasta Isäämmekin, joka ei katkeroitunut sodan kauheuksista huolimatta, vaan jatkoi elämää ja vielä eläkkeellä auttoi kaikkia luvialaisia erilaisissa tilanteissa, unohtaen omat tarpeensa. Olen hänestä todella ylpeä!!! Ja haluan muistaa kaikkia sodassa menehtyneitä, veteraaneja täydellä kunnioituksella. KIITOS HEILLE!! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!! Kaunis jouluruusukuva, sopii tähän arvokkaaseen päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, kiitos <3 Se oli tietyn ajan henki ja osansa asiaan lienee ollut muiden maiden sodilla, sillä saihan mm. Vietnamin sodan vastustus suuret joukot liikkeelle. Kyllä hekin tänään ymmärtävät.

      Isä ei olllut ikinä katkera mistään. Hän auttoi aina muita. Itseään ei muistanut, mutta silti hän varmaan tunsi elävänsä juuri siten omannäköistään, hyvää elämää.

      Kiitos ja kiitos psta <3

      Otin sen eilen eli edes jotain ihan tuoretta on tässä jutussa. Jouluruusu selävsti nauttii tällaisesta 'ranskalaisesta talvesta.'

      Poista
  6. Hyvää itsenäisyyspäivää!
    Eilen aamulla minulle lauloi kolme pientä poikaa Maamme-laulun. Todella hieno kokemus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos samoin sinulle!

      Varmaan koskettavaa...

      <3

      Poista
  7. Tervehdys täältä Kotimaasta / täällä on tosi harmaata vettä vihtoo tuuli
    ulisee, Siniristi Lippumme märkänä kietoutuu tangonympäri, lipusta valuu
    kaatuneitten sotilaiden kyyneleet ,,,,maa on Vapaa.
    Hyvää Itsenäisyyspäivää / Terv. Rita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, harmaata on ja vettä sataa, liputkin märkinä, mutta maa on Vapaa. Toden sanot. Kaunistakin on, sillä jouluruusut viihtyvät tällaisessa ilmastossa hyvin ja aukoilevat nuppujaan.

      Kiitos samoin sinulle.

      <3

      Poista
  8. Kiitollisin mielin heitä muistelemme...<3

    Hieno ja tärkeä kunnianosoitus sotiemme veteraaneille, jotka niin kylmästi unohdettiin...

    Kiios tästä Leena ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, näin teemme...<3

      Näin tapahtui, mutta nyt se virtakin on kääntynyt...

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle, Kaisa Reetta! <3

      Poista
  9. Kiitollisena täällä.

    Oikein hyvää itsenäisyyspäivää teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, täällä myös.

      Kiitos samoin teille <3

      Poista
  10. Siinä vihamielisessä suhtautumisessa veteraaneihin oli varmaan osuutensa juuri sodanvastaisuudella yleensä ja kuten tuolla edellä toteat myös Vietnamin sodan vastaisella liikehdinnällä. Suomessa matkittiin amerikkalaisuutta yhteen aikaan niin paljon, että jotkut harrastivat jopa esivallan vihaamista, koska USA:ssa poliisi oli "pig" - ja kyllä olikin, koska ampui rauhanomaisissa mielenosoituksissa olleita nuoria. Ja nyt mustia, jos näillä sattuu olemaan jokin asetta muistuttava muhkura, vaikka nenäliinatollo, taskussa.
    Sotaveteraanien kunnia palautui kyllä nopeasti. Meidän lastemme ikäluokka ihailee sodan käyneitä isoisiään, joita alkaa olla yhä harvemmassa.

    Minulla on Veteraanin iltahuudosta mahtava kokemus ja muisto. Vanha isäni, yhdeksänkymppinen, alkoi puhua joskus vuonna 2011, että on päässyt elokuvaan. No, sitten koitti ilta, jolloin telkkarista tuli Noora Männistön dokumenttielokuva "Jokapäiväinen leipä ja pyhäksi pullaa". Nimi tuli siittä, kun kaikki ostavat Satakunnassa maalla peruspitkoa. Istun jännittyneenä katsomassa, koska isä oli kertonut, että häntäkin kuvattiin monesti. Dokumentissa ollaan myymäläauton mukana Pomarkun kylissä ja Lavialla ja mm. Pomarkun sotaveteraanien tilaisuudessa. Minä odotan ja petyn: ei näy isää myymäläauaton asiakkaana, oli valittu erikoisempia tyyppejä. Sitten elokuvassa alkaa kuulua tuo koskettava musiikki, siirrytään veteraanien juhlaan. Hauraat äänet laulavat, joku vetää oikein tunteellisesti - ja yhtäkkiä kamera zoomaa joukosta minun isäni kasvoihin ja pysyy niissä pitkään. Hän on valtavan kaunis (nytkin alkaa itkettää), arvokkaan näköinen, tuuheat harmaat hiukset, väsynyt, liikuttaa vain huuliaan. Seuraavana kesänä isä kaatui lonkkansa ja joutui muuttamaan pois maalaistalosta kirkonkylälle, jossa asui rivitalossa vielä yli kaksi vuotta. Meillä on tallennettuna tuo elokuva. Sen takia pitää säilyttää vanhaa digiboxiakin, kunnes keksitään, miten pystyy siirtämään sieltä tallennuksia uusille laitteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, näin se meni. Ja miten onkaan tänään värillisten asema USAssa...Toivottavasti teekutsuliikkeestä emme enää kuule tai susia helikopterista ampuvasta Palinista. Olen aina ihaillut USAn demokraatteja ja myönnän olevani melkein yhtä koukussa Kennedyn klaaniin kuin olen koukussa Romanoveihin.

      Hyvänen aika, mikä koskettava tapahtuma: Mikä muisto säilytettäväksi. Ihan ihokarvat nousivat pystyyn. Minunkin isäni oli kaunis, kaunis loppuun asti. Meillä vain muistot valokuvissa, joita täytyy ahkeraan alkaa kuvaamaan digille.

      Kiitos, että kerroit tämän erikoisen kauniin tarinan <3 Minä en vain voi kuunnella Veteraanin iltahuutoa muistamatta isää, ikävöimättä ja siitä taas alan kyynelehtiä,mutta on aika kaivata, on aika muistaa, on aika olla kiitollinen.

      <3

      Poista
  11. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  12. Itsenäisyyspäivä aina herkistää ja herättää kiitollisuuden tunteen. <3

    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, senhän se tekee ja hyvä niin. Siirtäkäämme tämä lapsillemme.

      Kiitos samoin sinulle!

      Joulukin herkistää, mutta vähän eri sävyin...

      <3

      Poista
    2. Kiitos leena tuosta kirjoituksesta! Se on niin totta.
      Muistoissani on, kun pari nuortamiestä syyttivät isääni siitä että joutui sotavangiksi. Vain muutama vuosi myöhemmin samat pojat, mieheksi varttuneena tulivat pyytämään isältä anteeksi sanojaan, niitä sivaltavia, kipeetä tehneitä kovan kokeneelle isälleni.
      Oikein hyvää toista adventtia!

      Poista
    3. Mummeli, ole hyvä ja kiitos <3

      Niin se meni. lyhyt, kiivas kausi, jolloin ei tajuttu itsenäisyytemme arvoa, mutta onneksi järki tuli päähän nopeasti. Meidän vanhempaimme ansiota, hediän kovia kokeneiden, on nykyinen vapautemme.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Kiitos Leena! Kaunis ja niin koskettava postaus! Tuo laulu toi kyyneleet silmiin...
    Isänikin oli sodassa mukana, ei kertonut noista kokemuksista muuten kuin öisin (huusi, itki ja huitoi unissaan) jolloin näki rajuja painajaisia. Jos päivällä kysyi jotain sodasta, hän sanoi vain, että halusi mennä vapaaehtoisena,( hyvin nuorena) ja teki sen mitä osasi...

    Kiitollisena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, ole hyvä ja kiitos <3 Sama täällä aina uudestaan ja uudestaan...Varmaan tuo on ollut monelle tuttua. Minunkaan isäni ei paljon sodasta kertonut, vain sen yhden kauhea, kun paras ystävänsä kuoli kranaattiin, jonka sirpaleita isäni kantoi ikänsä selässään. Siinä meni monen nuoruus, mutta tuskin he sodan jälkeen sitä valittivat, koska tärkein oli saavutettu: Itsenäisyys. Kun muistaa heitä, tulee mieleen, että ei kannata valittaa ihan pienistä.

      Kiitollisena <3

      Poista
  14. On erinomaista, että sotaveteraaneja arvostetaan nyt Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, eikö vain! Järki ja ymmärrys on kasvanut.

      <3

      Poista