sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Annika Christensen&Ulrica Otterling: Ruukkupuutarha - Iloa ympäri vuoden


Kevät tulee puutarhaan nopeasti ruukkujen avulla. Ulko-oven edusta on paras paikka ruukuille ympäri vuoden. Keväisin ruukkuja kannattaa asettaa portilta taloon johtavan käytävän varrelle, sillä silloin ei vielä juurikaan liikuta muualla puutarhassa. Kaikilla ihmisillä tulisi olla kevätpaikka, jossa voi istua ja saada samalla energiaa. Pysähtyminen, rauhoittuminen ja se, että todellakin panee merkille kaiken, mitä ulkona alkaa tapahtua, ei vie kauan mutta antaa paljon.

Annika Christensenin ja Ulrika Otterlingin Ruukkupuutarha - Iloa ympäri vuoden (Trädgård i kruka - Odlarglädje året om, Minerva 2015, suomennos Jutta Jarvansalo) on niin runsas tietopaketti hurmaavine kuvineen, että luin tätä kirjaa pari viikkoa! Olen itse vannoutunut ruukkupuutarhailija alkaen siitä kun hävitimme kasvimaan ja istutimme tilalle hedelmäpuutarhan. Mikään ei voita ruukkuistutuksia ja syitä on monia ja ne tulevat myös tässä kirjassa esille. Itse heitän tähän nyt muutaman oman syyni eli ruukuissa kasvit ovat suojassa lehtokotiloilta, ei tarvitse kitkeä rikkaruohoja ja ruukkujen paikkoja voi vaihdella mielialojen mukaan. Ruukkupuutarha-kirjaan tekstin kirjoittanut Ulrica ja kuvat ottanut Annika kertovat tuhat syytä lisää, miksi ruukkupuutarha mahdollistaa niin paljon enemmän kuin tavalliset kukkapenkit tai kasvimaat. Se miksi kirja vei minulta niinkin kauan johtuu siitä, että luin kasveista, joista en ollut ikinä kuullutkaan. Kirjan tekijät sanovatkin jo alkusanoissa, että he ovat halunneet tuoda esille joitakin turhan vähälle huomiolle jääneitä kasveja. Ruukkupuuutarha on ryhmitelty vuodenaikojen mukaan ja jokaiselle vuodenajalle löytyvät omat istutuksensa. Kirjassa kerrotaan myös ne niksit, joilla ruukku voidaan saada suojaamaan kasvia kylmyydeltä tai liialta kosteudelta. Erityistä huomiota kirjan tekijät ovat antaneet sekä väri- että ruukkuryhmittelylle.
Pidän niin tuosta lauseesta, että 'kaikilla ihmisillä pitäisi olla kevätpaikka, jossa...' Tässä näemme ensimmäisen kuvan laajasta jutusta Kevätinspiraatiota, jossa leikitään niillä mielikuvilla, että haluammeko heti keväällä monia ruukkuja vai yhden ison, jossa toisiinsa sointuvia värejä. Keväällä värinälkä on suuri ja niinpä kuvan ruukussa kasvaa sinisiä helmililjoja, lilansinisiä tarhaorvokkeja ja vaaleanpunaisia leinikkejä. Väriteemaa käydään pitkästi läpi väriympyrän ja ihastuttavien ruukkukuvien avulla, joista löytyy kaikkia mahdollisia kukkia valkoisista taseteista jouluruusuihin ja upeista kirjopikarililjoista Snowblanket-rönsytiarelloihin. Jos istuttaa vain yhtä väriä yhteen ruukkuun, ruukuista kerätään asetelmia, joissa kasvien muodot, väri, ruukkujen koko ja niin edelleen vaikuttavat näkymän tekemään vaikutukseen.
Kuvassa kirjan yksi monista ruukkusommitelmista, joka nyt ei niinkään leiki väreilä kuin muodoilla ja kasvien koolla: Kyseessä kokonainen maustepuutarha viidellä portaalla. Tästä voi sitten tarpeen mukaan napata ruukun mukaan vaikka grillin äärelle ja pari keittiön oven ulkopuolelle. Maustekasvit -luvussa on kerrottu 10 syytä kasvattaa maustekasvit ruukussa.  Mukaan mahtuvat ainakin basilika, sitruunaverbenella, persilja, ruohosipuli, minttu, oregano, kynteli, laakerinlehti, joka siis kasvaa ruukussa pienenä puuna, timjami, salvia ja rosmariini. Maustekasvien kohdalla on aiheellinen muistutus, jonka helposti olen itse suven helteillä unohtanut: Ei saa unohtaa lannoitusta! Paljon käytettyjen maustekasvien pitää saada myös toipua ja siihen on kirjassa omat niksinsä.
Ruukuissa voi kasvattaa myös vihanneksia ja marjoja. Kuvassa kasvaa Black Cherry -kirsikkatomaatti upeassa, italialaisessa terrakottaruukussa. Tätä aion kokeilla, jos vain kauppapuutarhani voi tarjota taimet! Muita kasvatettavia tässä ryhmässä ovat chili, fenkoli, kurkku, mangoldi, porkkana, paprika, peruna, retiisit, salaatit, pinaatti, mansikat, karviainen ja viinimarjat. Jutussa on myös rohkeasti yhdistelty hyöykasvien lomaan kukkia: Keltainen mangoldi kasvaa yhdessä leijonankidan kanssa.
Yhden värin sommitelmalla saadaan aikaan viehättävä tunnelma klassisella Mårbacka pelargonilla. Tämä näyttää hyvältä sekä romanttisessa että modernissa puutarhassa. Kukinta on myöhään syksyyn, kunhan ei unohda tarjota ravinteita.
Helppohoitoisimmat ruukut ovat täynnä Sempervivum-mehitähteä ja muita Sedum-sukuun kuuluvia maksaruohokasveja. Minulla on ystävä, joka on hulluna mehitähtiin, joten yllä oleva kuva on hänen unelmaansa: Ei paljoakaan kastelua, koska osaavat itse huolehtia itsestään. Kaunis ruukku, joka täyttyy ääriään myöten. Ajan patinaa!
Suvi on suloisuutta, mutta syksyn rakastajat heräävät uuteen elämään syyskesällä. Kirjan tekijät tuntevat ilmiön:

Syksyä rakastavat pitävät sitä rentouttavampana ja vähemmän vaativana ajanjaksona kuin muita vuodenaikoja. Syksy on aikaa, jolloin saa tehdä juuri sitä, mitä haluaa ja mistä nauttii. Se tarkoittaa myös sitä, että syksyn ruukut ovat täynnä nautintoa!

Ensimmäinen syksyn kuva tarjoaa väri-iloa kurpitsoilla, krysanteemeilla ja erivärisillä heinillä.

Toinen syyskuva onkin sitten pinkin ja vaaleanpunaisen juhlaa: Marjakanervan vaaleanpunaiset marjat ja upeat lehdet, joiden väri murtuu hieman kanervaa ja kaalia vasten. Kaiken kruununa hennon vaaleanpunainen syklaami. Olen itse heikkona noihin syksyn pikkusyklaameihin, joiden kesto vain paranee viileyden lisääntyessä. Syklaami selviytyy pikkupakkasissakin, kunhan muistaa istuttaa sen ajoissa, että se ehtii tottua viileään. Jos liian kylmä yö vie yhden tai pari kukkaa, poista kuolleet kukat ja kohta kasvi jo lykkää uusia nuppuja.
Kun viimeisetkin syyskasvit ovat menettäneet loistonsa, kääntyy katse kohti talvea ja sen myötä väistämättä kohti vuodenaikajuhlista ihaninta eli joulua. Kirja tarjoaa monia vaihtoehtoja erilaisiin ruukkukoristeluihin talveksi isopuksipuusta varjomurattiin, skimmiasta hyasintteihin. Hyasintti jäätyy kauniisti ja ulkona sen voimakas tuoksu ei ärsytä allergisiakaan. Talvikuvassa kaunis sisääntulo, jossa lamosalilia, tulppaaneita, valkokeltaisia tasetteja, pieni joulukuusi ruukussa, kuusenoksia ja ulkotuli.

Ruukkupuutarha on uskomattoman runsas tietopaketti, joka tarjoaa niin tietoa, kuin kauniita kuvia ja etenkin rohkaisee uusiin kokeiluihin. Kohta on kevään aika ja niin monia kasveja voi istuttaa ruukkuihin ja viedä ulos Suomessakin jo vapulta kunhan vain muistaa karaista kasvit ensin kylmään lyhyillä päivävisiiteillä ulos. Tärkeintä on kuitenkin se ilo ja hauskuus, jonka kasveista saamme ja leikkimielisyys on rajatonta:
 Ihan kohta, ihan kohta...lumikellot ovat täällä ja niilläkin voi vähän leikkiä.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Hannele

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

24 kommenttia:

  1. Hei.
    On todella mielenkiintoisen oloinen kirja. Ihania kuvia. Eniten minua sävähdytti tuo kevätasetelma ja jouluinen asetelma vihreine lyhtyineen. Kun tulette, ottapas mukaan, jos muistat.
    Kevättä odotellen.
    PS. Laskeskelen jo, että jos laittaisi vielä neljä serbian kuusta pihalle....tuletteko talkoisiin toukokuussa..... tervetuloa!!
    Lämpöisin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Nämä nostavat puutarhakuumetta: Suloisesti! Minä olen syysihminen, kuten tiedät, mutta jaksan kyllä iloita kaikista vuokoista ja esikoista etc, joka kevät. Joulu on maailmassa ihan parahutta.

      Minä olin heti sitä mieltä, että sinne mahtuu. Haluutko siis, että tulemmekin vasta toukokuussa? Just äidille äsken lupasin, että tulemme pääsiäisenä...

      Kiitos samoin!

      Poista
  2. Hamstrasin juuri itseeni tuota kevätenergiaa mökillä ulkona istuessa ja lintujen touhuja tarkkaillessa :) Lintujen laulu lisääntyy päivä päivältä. Vielä on liian paljon lunta kevään ensi kukille, mutta ei aikaakaan, kun pälvipaikoissa alkaa vihertää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, linnut menevät jo pönttöihin ja oravilla on pää ja tassut punaruskeat. Meilläkin on paljon lunta, mutta se on kasveille vain hyväksi. Viime talvena meni monta kasvia sen lumettomuuden takia. Kaikesta huolimatta, takuulla on vappuna jo orvokkeja ruukuissa pihalla;)

      Poista
  3. Ihastuttavia kuvia tuossa kirjassa.
    Kun nyt kevättä kohti menään, niin tuo helmililja-jaloleinikko-orvokki -kuva säväyttää eniten juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ja niitä on paljon...

      Tuo on erittäin kaunis sommittelu ja jos jotain ymmärsin, niin kun tuo ryhmä on hiukan ulos karaistu, se ei pienistä säikähdä. Se kuva onkin tarkoitettu ihan juuri NYT;) Hyvä, että pystyin laittamaan kantta, kun teki mieli laittaa tuo syötävn suloinen kuva.

      Poista
  4. Moi.
    Kyllä tänne mahtuu, olet oikeassa-ei vain viime vuonna tullut hommatuksi lisää. Tulkaa ihmeessä pääsiäisenä. Silloin on monta pyhäpäivää. Mutta jos teillä on kevättä rinnassa tulla toukokuussa uudelleen........???? Emme liian usein tapaa. PS. tilhikuva voisi olla ainakin korvauksena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Ehdottomasti lisää niitä kuusia sinne. On monta syytä. Pääsiäisenä. Minulla toukokuu on puutarhassa kaikkein kiireisin kuukausi, joten ehkä mieluummin sitten vaikka elokuun alussa vietetän Yyteri-viikonloppu. Kesäkuussa piipahdamme M:llä ja heinäkuulla on vieraita ja toivottavasti paljon umista. Äiti tulee työnjohtajaksi, jolloin saatte ne itsekin istutettua. Voitaisiin katsoa niille pääsiäisenä harkitut paikat. Emme tapaa, mutta tuo matka ei tunnu yhtään lyhenevän...2 x tilhikuva, niin äitienpäivä voisi mennä mietintämyssyn alle;) Minulla on niistä kahden vajaus!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Hannele, niin on ja meillä keväällä aina myös puroleikit;)

      Poista
  6. Ihastuttavia kuvia. Pian se taitaa minunkin puutarhani ruukkuihin joutua, tuo selkä ei tahdo oikein kestää pihalla kykkimistä. Ei ole ollenkaan hullumpi ajatus tuo ruukkupuutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, eikö vain! Melkein kaiken voi laittaa ruukkuihin. Jos on kyse monivuotisista, ne jäävät ulos, jotka talvehtivat kylmässä ja muut kellariin tai vastaavaan. Tässä kirjassa kerrotaan, mitä ruukulle voi tehdä, jotta kasvi ei siinä palellu ja se ei näy ulospäin. Jos ruukut kovasti isoja, niin alle pyörälliset tasot, niin mies ne kyllä sitten helposti kuskaa, vaikka puunkin. Kun on ruukkuhullu ja kukkahullu, on omiaan tähän harrastukseen. Nyt nuo ihanat tummat kirisikkatomaatit jäivät todella mietityttämään...

      Poista
  7. Olin jo kerran kirjoittavinani sulle, mutta en nähtävästi! Ihania kuvia ja kirja. Taitavat ajatuksesi olevan jo keväässä, vaikka ei ole vielä edes laskiainen kunnolla ohi. Meillä ei ole lunta juuri lainkaan ja jouluruusu kukkii taas kun lumi on sen paljastanut. Kukat eivät kyllä tästä lumettomuudesta tykkää. Pajuissa on jo isot kissat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, jotkut ei huomaa, että pitää olla ensin googletilillään: näin kävi ystävälleni tällä viikolla. Lumimies huomautti tuosta tilille menosta ja johan tuli kommentti läpi. En minäkään aina tiedä, missä olen;)

      No, en minä mikään niin kevätihminen ole, vaikka syntymäpäivä onkin toukokuun alussa. Syyskesä on mun juttuni, mutta yritän iloita kaikesta mikä joka kevät nousee sinivuokoista saniaisiin. Puutarhaihmiset lukevat nyt ja huhtikuulla moni jo huhkii täysillä. Minulla vei viime talvi paljon sen lumettomuuden takia. Etupihan jouluruusussa on uusia nuppuja, mutta nyt tänne tuli kylmä, joten vedin sen päälle hallaharson. Niinpä ja huomasin pienissä pihlajissa jo turvonneita silmuja. Kohta se köynnöshortensiakin aloittelee.

      <3

      Poista
  8. Jo pelkästään noiden kuvien vuoksi voisin tuon kirjan hankkia!!!
    Itse olen ajatellut tulevana kesänä tehdä juuri yrteistä ruukkuryhmää :-)
    Ja syklaamit ovat niin ihania ja tuohon marjakanervaan törmäsin viime syksynä ensi kerran, söpöhän se on kuin mikä :)
    Kiitos Leena esittelystä, tähän kirjaan pitää tutustua heti kun mahdollista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuitiina, kyllä puutarhakirjoja voi rakastaa ihan niidne kuvien takia. Tässä kirjassa on ihanan paljon koko sivun ja myös koko aukeaman kuvia.

      Marjakanervan ainoa haitta on, että sen marjat mustuvat liian kylmässä. Silloin ne kannattaa nyppästä pois ja jäljelle jäävät kauniit oksat. Pikkusylaamit ovat syyksyn suloisuutta.

      Ole hyvä ja lisää on tulossa, Tuitiina <3

      Poista
  9. Moi.
    Nyt vasta aivoni otti vastaan tuon lumikellokuvan - aivan ihana. Todella ihmeellistä, että ne tulevat lumen keskeltä. Äidillä on niitä muutama kukkapenkissään ja joka vuosi niitä ihastelen ja ihmettelen, miten voi kukkia niin aikaisin. Tsekkaatko, mitkä sen tilhikuvan koko on? Ei välttämättä sama kuin meidän oma kuva. Ymmärsinkö oikein, että tulette pääsiäisenä sekä mahdollisesti uudelleen äitienpäivänä äitiä tapaamaan sekä puiden istutustalkoisiin kahdella tilhikuvalla, siis harkitsette sitä.
    Mukavaa maanantaipäivää!!
    Lämpimin terveisin aurinkoiselta Luvialta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Niin epistä, että vaikka olen Lumi, myyrät syövät vain ja ainostaan lumikellojani...Scillat leviävät ihan mielettöminä, mutta hyvä jos pari lumikelloa näen. Joka vuosi päätän niitä istuttaa ruukkuihin ja viedä talven yli kellarissa ja aina sitten joku vie ajatukseni muualle: Sadonkorjuu, puutarhakalujen pesut, haravoinnit...Laitan sen koon sulle meiliin. Nyt on menossa pieni härdelli, mutta yritän kohta. Meillä on hyvä koko. Lumimies ei vielä vastannut siihen. Jutellaan siitä sitten pääsiäisenä...

      Kiitos samoin sinulle!!

      Samoin täältä: Lenkille tässä on yritetty ja petivaatteet on nyt heitetty ulos pakkaseen. oravat ovat syöneet hasselinsa kädestäni ja aremmille on laitettu maapähkinät..., mutta päivä on hektine. Odota iltaan niitä mittoja.

      <3

      Poista
  10. Minä olen ruukkupuutarhatyyppi. Katsotaan saanko sellaisen tänä kesänä tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, sama täällä. Helpompaa ja kauniimpaa. Ihan helppoa, huomaat sen.

      Poista
  11. Voi lumikellot! Mikähän siinä on, että ne eivät kasva meidän pihalla? Eivät ollenkaan. _Kaikki_ muut sipulikukat menestyvät tulppaanien kirjosta erilaisiin narsisseihin ja muscareista hyasintteihin, mutta lumikellot eivät. Nyyh, rakastan niitä.

    Ruukkupuutarhan idea on kyllä viehättävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niinpä! Sama täällä. Lumiselle naisella rankka juttu;) No, epäilen nyt myyriä, mutta miksi ne antavat scillojen, muscarien ja muiden sitten kasvaa. Olen yrittänyt saada aikaiseksi sellaista lumikelloniittyä: ihan turhaan. Sen sijaan vähän myöhemmin kukkivat scillat leviävät ihan laajoina alueina kera esikoiden eli sellaiset satakuntalaiset väriviikot. Sitä ennen olisi vain kiva kun olisi noita lumikellojakin. Nyyyyh, täällä myös.

      Katja, ruukkuun jos istuttaisi noita lumikelloja ja sitten laittaisi kellariin talveksi, sillä se juttu onnistuisi. Voisi istuttaa vaikka vähän matalampiin ja laajoihin ruukkuihin,niin näyttäisi paljolta. Ruukkujen kanssa on helpompaa kuin kasvimaan. M.O.T.

      Poista
  12. Oi, oi, oi - tässä tulee ruukkukuumeeseen ja tämä kirja on pakko saada lukea. Tahtoisin kokeilla viinimarjaa ja karviaista ruukuissa, perunakin voisi olla kauniissa ruukussa ihan hauska eikä vain vanhassa muovisangossa. Kyllä minäkin tätä kirjaa lukisin monta viikkoa :)

    Eikö ne kotilot osaa kiivetä ruukkuun vai miten niin kasvit turvassa niiltä?

    Kiitos Leena, tämä oli houkuttavan koukuttava juttu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, lupaan sinulle tämän kirjan myötä aivan uusia ideoita ja myös kasveja, joista et ehkä ole kuullutkaan. Minustakin nuo pensaat olisivat niin ihanat ruukuissa ja perunoita olemme niin viljelleetkin. Se ei tosin ollut kovin kaunista, sillä käytimme vanhoja, onneksi vihreitä, saaveja, joihin teimme pohjiin reiät. Nyt tuo kirsikkatomaattihoukuttaisi, mutta siihen pitäisi saada iso astia, kaunis ja rustiikkinen tausta olisi jo.

      Ikinä en vain ole kotiloita vielä ruukuista löytänyt. Olen sitä itsekin ihmetellyt. Toivottavasti eivät ikinä siihen ryhdy.Ruukkuja on sekä maassa, rapuilla että pöydillä eikä kotilon kotiloa ole näkynyt niissä.

      Ole hyvä, Sari <3 Nyt nostetaan puutarhakuumetta!

      Poista