sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Eveliina Talvitie: Hieno vai huono. Nainen jolla on maine

Naisilta on kautta aikain odotettu lempeyttä, tottelevaisuutta, uhrautuvuutta, hoivaamista ja etenkin miehen kunnioitusta. Määrätieotoinen nainen on monen mielestä määräilevä, kun taas määrätietoinen mies on pätevä ja ihailtava. Rohkea nainen on vaarallinen ja suurudenhullu, kun taas rohkea mies on miesten mies. Kiltti mies on ihailtava, mutta kiltti nainen on hyväksikäytetty hölmö. Liian iloinen nainen on hillitön ja jos hän vaihtaa seuralaista, hän on huora ja vaaraksi yleiselle moraalille. Naistenmies taas pitää sisällään määreitä, jotka täyttyvät ihailusta: Hän on jännittävä ja houkuttava. Hienolla naisella on hyvä maine. Hän on lady. Hienosta naisesta tulee kuitenkin helposti huono, huonosta miehestä epäkelpoa eivät tee edes naispuolisille työkavereille lähetetyt kuvat omasta sukupuolielimestään, vaan hänet katsotaan niin kunnialliseksi kunnon kansalaiseksi, että hänet valitaan päättämään valtion asioista. Jos nainen lähettelisi miespuolisille kollegoilleen kuvia sukupuolielimestään, hänet ensin erotettaisiin tehtävistään ja sen jälkeen laitettaisiin hoitoon. Tutkimusten mukaan naisjohtaja erotetaan miesjohtajaa herkemmin. Naisen euro on edelleen vain 83 senttiä ja hänen pitää olla moninkertaisesti tehokkaampi kuin samassa asemassa olevan miehen. Mies saa olla juntti, öykkäri, kielitaidoton ja viinaan menevä ja hän saa pitää esimiesasemansa, kun taas nainen elää suurennuslasin alla. Simone de Beauvoir kirjoitti kirjassaan Toinen sukupuoli, että samat ominaisuudet tuottavat usein naiselle tyystin erilaisen maineen kuin miehelle. Naisen nöyränä pitämisen keinoja ovat olleet aina lahkot ja kultit. Lahkojen ja kulttien johtajat ovat miehiä ja heidän laatimansa valtion lakien ohi menevät lait, voivat kieltää sekä ehkäisyn että abortin eli miehet päättävät vielä tänäkin päivänä naisen ruumiista, käytännössä omistavat sen. Arabimaissa nainen ei saa edes ajaa autoa ja syyksi on mainittu se, että naisen munasarjat vahingoittuvat auton tärinästä. Turkissa naisia kiellettiin nauramasta julkisesti, sillä voihan olla mahdollista, että naiset nauraisivat miehille. Jossakin läntisessä maassa voi toteutua se kauhuskenaario, että valtion johtoon tulee lahkolaismies, joka haluaa naiset kotiin hellan ja nyrkin väliin ja ehdottomasti olemaan koko ajan raskaana. Yhdysvalloissa ns. hyvien perheiden tyttöjä opetettiin puhumaan pikkutytön äänellä, sillä matala, rauhallinen puhetapa oli liian vaikutusvaltaista ja se pelotti miehiä. Miehet pitävät naisista, jotka katsovat vähän alaspäin. Ryhdikkäästi ja suoraan miestä päin kohdistettu katse on miehelle uhka. Kiinassa naisten jalkoja sidottiin vuosikausia, jolla heistä tehtiin käytännössä raajarikkoja. Kuka on kuullut miesten jalkojen vastaavasta runtelusta! Naista on silvottu ja silvotaan vuosituhannesta toiseen. Naisia myös kivitetään kuoliaaksi. Pakistanissa mies vapautettiin kun hän oli polttanut vaimonsa kasvot hapolla, tehdäkseen hänet rumaksi muille miehille.

Merlin Stone julkaisi 1976 teoksen When God was a Woman: ”In the beginning....God was a woman. Do you remember?”

Eveliina Talvitien kirja Hieno vai huono. Nainen jolla on maine (WSOY 2015) on tosi ja vakuuttava jatkumo niille naisen elämästä kertoville kirjoille, joita aiemmin ovat olleet ja ovat edelleenkin vaikkapa Marilyn Frenchin Naisten huone, Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli, Hannele Koivusen Madonna ja huora, Anna Kortelaisen Varhaiset johtotähdet – Suomen ensimmäisiä johtajanaisia tai Leena Virtasen Noitanaisen älä anna elää. Luin Hieno vai huono kahteen kertaan ja hyvin runsaasti alleviivaten ja teos menee hyllyyni Frenchin Naisten huoneen viereen. Teos on äärimmäisen kiinnostava ja Talvitie on keksinyt oivallisen muodon tarjota näin paljon tietoa lukijalle: Hän tekee sen esimerkkien kautta. Kirjassa on tarkan faktan joukkoon kirjoitettu mm. Barbara, Lea, Peppi, Kleopatra, Lilith, Esmeralda, Helena ja Maria. Itse vaikutuin eniten Kleopatrasta, Lilithistä ja Mariasta. Kaikki Kleopatrassa kiinnostaa, sillä hänhän, syntynyt 69 eKr. toimi kuin andorygyyni, sillä hän valloitti maita, hallitsi kauan, mutta myös hurmasi miehiä. Suosittelen lukemaan Stacy Sciffin kirjan Kleopatra! Lilith taas...

Lilith on babylonialaisessa ja juutalaisessa mytologiassa esiintyvä demoni. Genesiksestä on kaksi versiota, joista toisessa kerrotaan Lilithistä ja Eevasta, toisessa vain Eevasta. Kun Raamattuun 390-luvulla valittiin kirjat, niistä jätettiin pois Lilithistä kertovat tarinat. Eniten tietoa Lilithistä sisältää 1200-luvulla julkaistu kabbalistinen salaoppiteos Sohar eli Loisto.

Talvitien kirjassa nykypäivän Lilithille valaistuu, että mies saa ilmeisesti syntymälahjana tietyn itseisarvon, jota ei laske tyhmyys, ei moukkamaisuus, ei laiskuus.

Sarkastisesti nauraen Lilith toteaa:

Tasa-arvo on näkyvissä vasta sinä päivänä, kun korkeissa asemissa on yhtä paljon epäpäteviä ja lahjattomia naisia kuin niissä nyt on epäpäteviä ja lahjattomia miehiä.

Kolmas itseäni kiinnostava esimerkki on kirjaan tuotu lainaus Hannele Koivusen kirjasta Madonna ja huora (1995). Hän on Maria tai siis Mariat, sillä kaksihan heitä oli: Neitsyt Maria, joka kantaa kristillisessä traditiossa siveellisen ja kohtaloonsa alistuvan ihanteellisen naisen roolia, on epäseksuaalinen ja sukupuoleton – täydellinen puhtauden kuva. Neitsyt vielä raskaaksi tultuaankin, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen. Ja sitten on toinen Maria:

Maria Magdaleenaa pidettiin raamatullisen perinteen pohjana, koska hän todisti Jeesuksen ylösnousemusta. Orastavassa kristinuskossa hän oli apostolien apostoli, esikuvallinen hurskaudessaan, mutta muuttui sittemmin syntisen naisen suuntaan kunnes katuvan huoran myytti keskiajalla – 1100- ja 1200 –luvuilla – alkoi nousta hallitsevaksi.

Luther käytti Maria Magdaleenaa synnin vertauskuvana.

Yhdessä nämä kaksi Mariaa, madonna ja huora, muodostavat patriarkaalisen kristinuskon naiskäsityksen.

Elleivät nämä naiskäsitykset ja niiden historialliset kuin nykypäivän esimerkit kiinnosta, mikä sitten kiinnostaa. Suomi ei voi pröystäillä naisasian mallimaana tänäkään päivänä, sillä perheväkivallassa olemme Euroopan kärkeä ja naissurmissa johtomaa. Vieläkin rulettaa se vanhojen kotimaisten elokuvien kauhistava toteamus: ”Ellen minä sinua saa, eivät saa muutkaan.” Kuolema naiselle, joka ei antaudu miehelle, joka häntä himoaa. Saksalainen tuttuni tulee kesäisin Suomeen huvilalleen, mutta hän väittää, että ei uskalla lukea päivälehtiä,” koska niissä on niin kammottavia naissurmia kirveillä, kuristamalla, puukolla ja että niitä on vielä Suomessa!”

Talvitien teos marsittaa esiin paitsi useita tietokirjoja myös Gillian Flynnin kirjan Gone Girl (Kiltti tyttö) kuin monia elokuvia, joista mukana omina suosikkeinani Mike Nicholsin Kuka pelkää Virginia Woolfia? ja Roman Polanskin Bitter Moon. Emmassa kohtaamme Gustave Flaubertin ikikiinnostavan teoksen Rouva Bovaryn.

Hieno vai huono. Nainen jolla on maine kirjan alussa tekijä avaa teosta tavalla, jonka haluan tähän toivossa, että jokainen nainen ja mies lukisi tämän kirjan. Näin Eveliina Talvitie:

Hieno vai huono kertoo naisen elämästä ennen ja nyt. Näkökulmana on maine ja oletus siitä, että moraalinen kontrolli erilaisine karsinoineen on edelleen naiselle tiukempi kuin miehelle. On kunnian miehiä ja kunniallisia naisia.

Teemoiksi kirjassa nousevat esimerkiksi seksuaalisuus, uskonto, työ, valta, pelko, rinnat, raha, kauneus, pakarat, rumuus, avioliitto, kipu, feminismi, sääty, hiukset, äitiys, voima, lapsettomuus, rakkaus, häpeä ja selvityminen. Kokonaisuus rakentuu kahdestatoista fiktionaalistetusta tarinasta, joihin olen kutonut mukaan muun muassa historiaa, lainsäädäntöä ja tutkimustietoa. Fiktionaalistettu tarkoittaa tässä sitä, että tarinoissa kuvattu on tapahtunut todellisille henkilöille mutta esitystapa on kaunokirjallinen. Taiteellista vapautta olen käyttänyt etenkin yksityiskohdissa ja dialogeissa. 

Tarinoissa kuvailtuja tapahtumia en ole juurikaan dramatisoinut tai liioitellut vaan olen pyrkinyt asettumaan keskushenkilöiden asemaan ja antamaan omien tunteideni ja tulkintojeni sekoittua kokonaisuuteen.

Siinä missä ihailen Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin lausetta ”Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan”, ihailen Eveliina Talvitien teosta kaikellaan. Kirjassa on myös vaikuttava kuvitus, jonka takana ovat graafikko Mika Tuominen ja tatuointitaiteilija Lasse Ilano. On vasta huhtikuu ja tiedän jo, mikä kirja on vuoden 2015 paras tietoteos Leena Lumissa!

Paljon sanomatta jää, joten lukeaa tämä kirja! Lukekaa miksi naiset eivät enää halua synnyttää maassamme. Suomessa on Europan maista kolmanneksi alhaisin syntyvyys Sveitsin ja Italian jälkeen. Lukekaa pakistanilaisesta Malala Yousafzaista, joka ei pelännyt edes Talibania! ”Terroristeja pelottaa tyttö, jolla on kirja”, totesi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Lukekaa lapsiavioliitoista ja lukekaa myös kirja Nojoud 10 vuotta, eronnut. Lukekaa, miten kaikki vain näyttää muuttuneen ja kehittyneen, no osin kyllä onkin, mutta jokainen sukupolvi tuntuu silti tuovan oman puumerkkinsä naisena olemisen rankkoihin normeihin.

Eveliina lopetti alkusanansa pohjalaiseen sananlaskuun, jonka on omaksunut Katja-Helena Krekulalta ja niin lopetan minäkin tämän tekstini:

”Hui hai, sanoi huora häistä, huomenna on uudet bileet.”

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Aili

42 kommenttia:

  1. Tämä aihe kiinnostaa kovasti, pitänee lukea tämä kirja. Mutta onko Suomessa tosiaan niin alhainen syntyvyys? Tietääkseni Saksakin on Suomea paljon huonompi, samoin Itävalta ja moni muukin EU-maa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, niin minuakin. Suosittelen. Se kohta menee näin: "Lapsettomuus on lisääntynyt Suomessa nopeammin kuin valtaosassa Euroopan maista. Vuonna 2010 suomalaisista 40-44 -vuotiaista naisista joka viides oli lapseton. Osuus on korkeampi vain Italiassa ja Sveitsissä. Yleisin selitys lapsettomuudelle on se, että naiset kokevat lapsen rajoittavan elämää."

      Toinen numerotieto littyy ikään, jolloin ensimmäinen lapsi saadaan: Se oli Suomessa 2012 kaksikymmentäyhdeksänvuotiaana.. Samat luvut on saatu Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa.

      Poista
    2. Eka tieto s. 213, luvussa Nikita.

      Poista
    3. Allu, lisäksi on tapahtunut se muutos, jonka todella huomaa: Toiset/ monet eivät halua lapsia ollenekaan ja sitten taas ne jotka haluavat, saavat/hankkivat niitä paljon. Aikaisemmin suurperheet Suomessa liitettiin tiettyihin lahkoihin, mutta monilapsiperheitä on nykyään muissakin piireissä.

      Poista
  2. Tämä oli jo kertaalleen minulla lainassa kirjastosta BestSellerinä, mutta jouduin palauttamaan sen ennen kuin ehdin lukea. Aihepiiri kiinnostaa – tietenkin – ja aion ehdottomasti lukea tämän.

    Sukupuolten tasa-arvoon liittyvät asiat ovat sydäntäni lähellä. Opon työssä joutuu välillä nieleskelemään, kun jo peruskouluikäisillä tuntuu olevan ihmeellisiä käsityksiä siitä, mitkä ovat esim. miesten ja naisten ammatteja. (Tosin nuortenhan kuuluukin olla mustavalkoisia, en minä sitä...) Näitä käsityksiä pyrin osaltani jos nyt en täysin purkamaan niin ainakin kyseenalaistamaan opetuksessa ja ohjauksessa.

    Naisasiaan liittyi gradunikin ja tuli tutkittua paljon niin muistitiedolla kerättyjä kuin ns. virallisiakin ajatuksia "kansalta" ja "kirkonmiehiltä" 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Se, mikä silloin tutkimusta tehdessä ilahdutti, oli lähteiden paljastama käsitysten ja asenteiden moninaisuus. Ei voi väittää kaikkien jotain ryhmää edustavien ajattelevan poikkeuksetta samoin, variaatiota on aina. Onneksi on niin, ja onneksi niin on tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, lueppa ja vinkkaa sitten minulle.

      Paras ystäväni on koulukuraattori ja hänelläkin on nyt tämä kirja. Yulet järkyttymään siitä, mitä ulkonäköpaineita tytöille asetetaan: Sillle ei loppua näy ja entistä pahemmaksi vain menee. Miksi ihmeessä miehet saavat näyttää mitlä sattuu ja naiset rääkkäävät itseään jo lapista. Se on huono malli ja johtaa toisilla täydelliseen itsetunnon menetykseen. Kun vaikka nytkin valittuja poliitikkoja, niin mitä turvonneempi mies, sen polleampi itsetunto.

      Etpä tiedä, miten paljon tämä asia minua on aina kiinnostanut...Onpa eräätkin kirjat tullut luettua. Ehdotin tähän liittyvää aihetta tänään tyttärelleni, joka lukee teologiaa, gradun aiheeksi, mutta vielä en tiedä, ottiko tulta;) Joka ryhmässä on poikkeuksensa, mutta massat määräävät marssitahdin.

      Poista
  3. Tämä olisi hurjan kiinnostava lukea. Pidän itseäni feministinä ja vaikka Suomessa moni asia on hyvin, ovat lasikatot turhan kestävää laatua.

    Koivusen Madonna ja huora oli minulla aikoinaan tenttikirjana ja se oli vaikuttava ja herättävä teos monella tapaa.

    Lilithistä muuten voisi olla esikuvaksi nykyisinkin.

    Hyvä ja tärkeä bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, teeppä se. Sama täällä. Kyllä se lasikatto on ihan ehjä ja olemassa.

      Madonna ja huora taisi olla hänen väitöskirjansa ja siitä sitten kirjaksi, jos oikein ymmärsin. Nimikin on osuva.

      Minä arvasin, kuka on henkilö Lilithin takana, mutta noin yleisesti Lilith oli minulle tärkein ja ymmärrettävin, soveltuvin. Siitä käy hyvin ilmi, että on feminismiä ja feminismiä. Tuolla sanallahan myös loukataan naisia, mutta Lilith antaa sille juuri minun mielestäni riittävän laajat 'kasvot'.

      Kiitos ja ole hyvä <3

      Poista
  4. Tässä ansiokkaassa kirjoituksessasi olisi paljon kaikkea, mistä ryhtyä keskustelemaan.

    Olen lukenut muutama päivä sitten kirjan äärimmäisestä tyttöjen typistämisestä, Jenny Nordberg, Kabulin tyttöjen salaisuus, joka sopisi hyvin luettavaksi tämän esittelemäsi kirjan seurana. Kirjoitan Nordbergin kirjasta varmaan vasta matkalta palattua kotona, pidän ajatushautomoa siihen asti. Laitan Talvitien kirjan ehdottomasti lukulistaani.

    Panen vähäsen vastaan yhdessä asiassa. Pojilla on ulkonäköpaineita siinä missä tytöilläkin. Ne alkoivat 2000-luvulla. Hämmästelin, kun pieni, hintelä poika hikoili luokassa pitkähihaisessa hupparissa ja ehdotin, että heitä pois, sulla on alla T-paita. Toiset, urheilulliset salilla treenaavat tyypit, sitten minulle kertoivat, että ei se voi, kun ei ole lihaksia.
    Ja on myös poikia, jotka olisivat mielellään kilttejä, mutta heiltä odotetaan muuta. Tämä lisäys vain siksi, että asia ei ole ihan näin musta-valkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tiedän, tämä on vain nyt niin runsasta, sillä aihe on minulle hyvin tärkeä ja kiinnostava: Vähän innostuin.

      Niinpä...Tässä käydään läpi suunnilleen mikä vain ja jopa sitten ne tyttöjen omat paineet, jotka eivät syyttää heidän sisällään synny. Kohta jossa kerrotaan mitä kaikkea maailmalla leikataan ulkonäön nimissä, sai olon ihan heikoksi...

      Marjatta, ihan varmasti uskon tuon, mutta omakohtaisten ja tyttären kokemusten kautta, sanon, että tytöillä paineita on takuulla määrällisesti enemmän. Olen myös likellä koulumaailmaa kaiken aikaa ystäväni kautta, joten olen ihan ajan hermolla.

      Asia ei todellakaan ole mustavalkoinen ja koska olen itse toiminut hyvinkin aktiivisesti koulukiusattujen puolesta, olen kauhuissani monen pojan olosta tälläkin hetkellä. Mutta kyllä tytötkin osaavat olla itse piruja. He vain osaavat sitä kätkeä. Pahin tapaus, minkä olen ikinä, ikinä tuntenut, oli niin mielin kielin, että kukaan opettaja tai vanhemmat eivät tajunneet mitä hän teki, mitä julmia pelejä pelasi...Ja kuinka montaa hän satutti.

      Mutta tämä kirja on nyt kertomus naisen elämästä ja tytöistä, varmaan joku jossain kirjoittaa sitten kirjan miehistä ja poista. Nyt tässä on näyttämö varattu meille naisille, joiden olisi todellakin osattava myös rajoittaa niitä paineita, joita otamme ulkoapäin sisäämme. Naisena olo on muuttunut hurjasti...enkä nyt puhu vain tasa-arvosta.

      Marjatta jos sinusta tuntuu, että tämä kiinnostaa, lue kirja.Tästä tulee kyllä monelaista herätystä ja hyvä niin.

      <3

      Poista
    2. Mitä kaikkea maailmalla leikataan - huh huh! Amerikkalaisnaisethan ovat viime aikoina kai halunneet itselleen kiinteät käsivarret kuten rouva Obamalla.
      Luin myös, että jotkut plastiikkakirurgit ovat erikoistuneet häpykumpujen muotoiluun, matalammiksi tietenkin, näkymättömiksi, koska nykyiset ohuet, tiukat housut (pitkät kalsarit) näyttävät muodot niin tarkkaan.

      Ymmärrän täydellisesti, mitä tarkoitat.
      Kävin äsken varaamassa tämän kirjan kirjaston sivuilla.

      Poista
    3. Marjatta, ovatko kaikki tulleet ihan hulluiksi! Takapuoleen leikataan sellainen paksunnos, kuin olisi siellä tyyny kiinni ihon alla, kirjassa kerrotaan häpyhuulien muotoilusta, rintojen muokkaaminen on kuin kävisi lounaalla ja kasvot samoin...Eipä taida ollut näillä naisilla kokemusta tosisairauksista.

      Onko mun ihailema Michelle Obama leikkauttanut käsivartensa, vaikka lehdet ovat kertoneet hänen kuntoilevan niin, että käsivarret siksi ovat niin kauniit...Häpykumpujen muotoilua: Mitähän seuraavaksi!

      Kiva kuulla.

      Hyvä. Vähän siinä lukiessa paineet välillä nousevat, mutta asia on tärkeä.

      Poista
    4. Michellellä on aidot ja jumpalla pidetyt, mutta toiset yrittävät päästä samaan vippaskonsteilla.
      ;)

      Poista
    5. Kiva kuulla. Minulla on ollut luetun ymmärtäminen aina kiitettävä, mutta nyt ei heti uponnut;) Voin edelleen ihailla Michelleä <3

      Naiset eivät syvästi arvosta itseään, kun laittavat itsensä silvottaviksi turhan takia ja riskejä ottaen.

      Poista
  5. Vau, varsinkin kohta "Tasa-arvo on näkyvissä vasta sinä päivänä, kun korkeissa asemissa on yhtä paljon epäpäteviä ja lahjattomia naisia kuin niissä nyt on epäpäteviä ja lahjattomia miehiä." Tästä pidin!

    Todella hyvä postaus, Leena! Aihe herättää minussa aina paljon tunteita, ja hermostun usein kun alan ajattelemaankin lasikattoa, tytöttelyä jne. Hyvä sinä, hyvä Talvitie, tämä täytyy jossain välissä lukea.

    Ja mahtava kansi! ;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, juu 'vau' tämä kirja onkin. Tuo lause pitää sisällään paljon...

      Kiitos <3 Siitä kirjoitta, mitä sydän tulvii eli tämä on intohimoaiheeni. Tytöttelyn saa loppumaan sillä, että käyttää itse huonosti ja alkaa pojuttelemaan. Se loppui siihen, mutta työt eivät;) Lopuleta tytöttelijä sai itse lähteä muualle.

      Lue ihmeessä! Kansi on todella vaikuttava: Ei jää katveeseen.

      <3

      Poista
  6. Mielenkiintoisen aiheen kirja Leena:) Sait taas kiinnostumaan!

    VastaaPoista
  7. No niin, nyt on kyllä vaikuttavan kuuloinen kirja aina kantta myöten (mahtava kansi siis: tykkään!). Pelkästään tämä hyvä ja kattava kirjoituksesi herätteli kaikenlaisia ajatuksia ja sai minut etsimään esimerkkejä ympäröivästä maailmasta. Ja onhan niitä. Mieleeni tuli myös, että lapseton mies on ihan ok, not big deal. Mutta lapseton nainen. Come on, kyllä sun mielesi vielä muuttuu.

    Täytyy nostaa teos hankintalistalle, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiva kuulla. Minustakin kansi on onnistunut ja vastaa niiden sisältöä. Kiitos <3 Väistämättä tässä alkoi miettiä esimerkkejä elävästä elämästä ja todeta, että näinhän nämä asiat menevät. Ja etenkin nainen, joka erossa 'jättää' yhteisen lapsen isälle, on huono, mutta isä, jolla on sitten eron jälkeen lapset, saa kaikkien tuen, turvan ja sympatiat. Tunnen nuoria naisia, jotka ovat ihan tietoisesti päättäneet olla hankkimatta lapsia. He haluavat rakentaa omannäköisensä elämän ja se on heidän valintansa, joka ei muille kuulu.

      Suosittelen! Jos postaat, laita vinkkiä. Ole hyvä <3

      Poista
  8. Kirjan kansi on jo hyvin provosoiva - pysähdyttävä ja mielenkiintoinen.
    Ihan oli luettava teksti, kun näin tuon kannen.
    Erittäin tärkeästä aiheesta kirjoitat. Mitä me naiset voimme tehdä, että tilanteemme paranisi? Varmasti pitämällä yhtä ja olemalla itse vahvoja ja itsenäisiä. Järkyttäviä nämä ulkonäköpaineet nykyisin. Auttaisiko vahvan itsetunnon rakentaminen tätä asiaa? Ja feminiinisten arvojen tuominen selkeästi perinteisten maskuliinisten rinnalle yhtä tärkeänä. Naisten ei pidä ryhtyä miehiksi. On oltava vahvana feminiinisten arvojen takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, se on, mutta takuulla tarkoituksella. Joku voi ensin vaikka järkyttyä, mutta kyllä se hyvin kestää kun lukee kirjan eli on aiheen mukainen.

      Naiset eivät aina pidä yhtä. Mikä ihmeen vaikeus on naisten olla naisten puolesta. Puoesta oleminen ei ole muilta pois, Ei edes miehiltä. Minua nykysin tökkii kaikki fitness etc. kun kropan muokkaaminen on kuin elämän pääpointti. Puutarhassa kun painaa 20 000 askelta per vrk, niin siinä sitä on fitnesstä ja syntyy kaunista jälkeä. Vahva itsetunto sisältä asti. Tutkijat ovat todenneet, että isän ihailu, tekee tytöstä vahvan naisen, tuo hänelle terveen itsetunnon. Itse saan kiittää isääni siitä mitä olen ja kahta äidinkielen opettajaani myös. Mutta isä oli varmaan tärkein. Isien tytöistä tulee pärjääjiä.

      Femiiniset arvot pitäisi olla yhtä luontevasti esillä kuin maskuliiniset. Ne ovat tasan yhtä tärkeitä ja hyviä. Pidinkin Lilithistä juuri siksi, että vaikka hän oli feministi,hän halusi silti olla naisellinen nainen. Sinäkin tunnistaisit, kuka on Lilithin ja parin muunkin takana...Lue kirja <3

      Poista
    2. Leena, miksiköhän äitien tytöistä ei tulisi pärjääjiä? Onko isän arvostus niin paljon arvokkaampaa kuin äidin siis meilläkin länsimaissa?

      Poista
    3. Marjatta, sitä minä en tiedä, kun en ole tämän asian tutkija. Tästä aiheesta on ollut monasti sekä lehdissä että krirjoissa ja olen kuullut ihan naisten itsensäkin tästä kertovan. Eihän mikään voi olla täysin mustavalkoista, mutta sanotaan, että isän ihailu, herättää naisen itsetunnon, isän ihailua vaille jääneet eivät ole TILASTOJEN mukaan pärjänneet yhtä hyvin. Tämä on vain jotain tilastotiedettä, sillä varmaan löytyy pärjääviä äidin tyttöjä, mutta minä ja paras ystäväni mahdumme tämän tutkimuksen piiriin. Myös eräs naapurini sanoi kerran, kun olimme vasta tutustuneet, että 'muistutat siskoani, hän selvisi mistä vain ja oli isän tyttö.' Ystäväni, joka kertojasta sitten tuli, ei mitenkään ole minusta pärjännyt honosti, mutta hän itse kokee, että ei ole kuin uskaltanut toteuttaa unelmiaan. Kyllä suomalaisissa suvuissa ketään nyt osoittamatta kulkee kylmä viima äidieltä tyttärille, jossa lannistetaan ja mitätöidään tyttöjä, tai jopa koetaan heidät kilpailijoiksi ja tuetaan vain poikia. Ja tokihan olet kuullut käsitteen mehiläiskuningatar, jossa nainen kuin tahtomattaan, ehkä suvun painostuksesta tms. saa/hankkii lapsia, mutta hän ei oikein välitä lapsista, hän haluaa vain olla se, joka kerää kaiken huomion. Oih, noita kirjoja on kiinnostavaa lukea, sillä se ei ole vain Suomessa...

      En aio avata tätä tässä nyt enempää, mutta minä en olisi tässä, enkä minä olisi minä, ilman isääni. M.O.T. (Voin aina jatkaa privaatisti, jos haluat...)

      <3

      Poista
    4. Saattaa kyllä olla näin - varsinkin yksityistapauksissa - eikä tarvitse kertoa asiasta tämän henkilökohtaisemmin.
      Ajattelen vain, että jos näin yleisestikin uskotaan, niin siinähän korotetaan miehen antama arvostus naisen antamaa paremmaksi.

      Kabulissa tyttöjä muutetaan pojiksi, että saavat kulkea isän kanssa ja olla lapsuutensa sukukypsäksi asti vapaampia kuin olisivat naisena. Valepoikakin on parempi kuin tyttö. Vain miehet ovat ihmisiä. Siitä on kaikuja meilläkin, kikkelikortit ym., joilla naisille pyritään näyttämään heidän paikkansa.

      Poista
    5. No...siitä on ollut juttua siellä sun täällä,mutta kun en voi kerätä kaikista aiheista leikkeitä;), mutta kun kuulin tuosta, tajusin, miten totta se on monen kohdalla ja omallanikin ollut.

      Näin juuri: Mies on tässä kohtaa tärkeä, tyttären isänä. Ainakin siinä.

      Olen lukenut ja varmaan tuo on tytöille helpompaa siellä: Olla hetki poikana. Saada kulkea. Afginastanin naisten tilanne kauhistuttaa länsimaista naista: Et saa näkyä, et saa kuulua, et saa edes kunnolla nähdä, en tuntea tuulta hiuksissasi...Kikkelikortit ja sitten se, että maan päättäjiin valitaan omaa kikkeliään kuvannut mies, joka niitä kuvia lähettelee kollegoilleen. Ennen jokainen suomalainen piti kunnia-asiana äänestää päättäjiin kunniallista, kunnon kansalaista, nyt eräät äänestävät kaltaisiaan. Suomi nousuun! Hah-hah!!!

      Poista
  9. Mä lainasin tämän kirjastosta tänään!
    Kansi on magee, sisältöä en ole kerennyt vielä tutkailla, tätä sun kirjoitusta enempää. Mutta että Lilith, ihanaa! Mytologian hahmo, joka on minusta jäänyt kovin pimentoon Suomessa.

    Luin tuon Hannele Koivulan Madonnan ja huoran kerrassaan otollisessa iässä; nuorena, mutta jo kuitenkin jo pahimman teini-iän ohitettuani. Se oli mulle tosi merkittävä kirja.

    Hyvä kirja (vaikka en ole vielä lukenut...) ja hyvä postaus, sillä tasa-arvon asiat (ihan kaikenlaiset tasa-arvon asiat!) on aina muuttuvia ja ajassa liikkuvia, ei koskaan valmiita tai lopullisia. Hyvä aina välillä muistuttaa täällä meilläkin, kun monet sanovat, että meillä naisilla on asiat niin hyvin. No joo, paremmin kuin monessa muussa maassa. Mutta on monia paranneltaviakin asioita, joista tuossa tekstissä mainitsitkin. Asiat aina voi muuttua, parempaan tai huonompaan. Senkin takia pitäisi aina olla vähän "valppaana".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, hyvä sinä!

      Kansi on hyvä. Lilith on hyvin kiinnostava...Tuli muuten mieleen Madonnakin.

      Tiettävästi alupnperin Koivulan väitöskirja. En ole lukenut eli se on vain mennyt ohi.

      Meillä nyt hoetaan tuota 'kaikki naisilla hyvin' mantraa kaiken aikaa, mutta ei se ole ihan totta: Riippuu mistä katsoo ja kuka katsoo.

      ...ja minä olisin voinut kirjoittaa vaikka vuorokauden tästä aiheesta;) Ehkä nyt juuri onkin erityisen hyvä syy naisten olla valppaana, joten Talvitien kirjalle erinomainen 'timing'. Kiitos <3

      Poista
  10. Tärkeä kirja ja hieno kirjoitus, Leena!

    Naisen tulee yhä vieläkin olla kymmenen - ei vaan sata - kertaa parempi kuin miehen ollakseen edes samoissa lähtökuopissa tämän kanssa -Mutta ajattele, miten valtava määrä meillä onkaan huippuosaavia naisia sitten, kun lasikatto viimein murtuu. Harjoitus ja sitkeys tekevät meistä mestareita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos <3

      Näin se menee. Lasikatto voi murtua, mutta tuleeko tilalle sitten jotain muuta...estettä. Kuten huomaat, olen hiukan pessimistinen...

      Poista
  11. Olipa hieno postaus, kiitos Leena♥♥♥
    Jostain pitää hankkia tämä kirja!
    Totta, itsetunto on naisella oltava vahva!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä♥♥♥
      Suosittelen...
      Vahva pitää olla, mutta ei kova. Ilman vahvuutta etenkin nainen on ihan elämän heittopussi ja kynnysmatto.

      Poista
  12. Vau, mikä kansikuva! Vau, mikä postaus!
    Odotan innolla tämän kirjan lukuhetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, eikö vain olekin vaikuttava! Kiitos <3 Feminsti, mikä feministi;)

      Tämä on nidottu, joten ei ehkä ole kovin tyyris ja rahalla saa sitten paljon painavaa tietoa.

      Poista
  13. Tässä ei ollut kovin paljon uutta mulle, mutta kertaushan on opintojen äiti!:) Ja pitää "valppaampana", mistä tuolla yllä kirjoitin.
    Kiinnostava tuo fiktionaalistettu tapa kirjoittaa (Talvitien käyttämä termi kirjan tarinoista). Varmasti tuo asiat lähemmäksi ja konkreettisemmaksi lukijoille, mutta nyt täytyy sanoa, ettei ihan täysillä uponnut minuun. Tästä huolimatta tämä on mielestäni todella tärkeä ja hyvä kirja. Eveliina Talvitien toisinaan ihastuttavan rempseä kieli bonuksena! (Esim. vaikka tuo sinun loppuun laittamasi sananlasku tai lainaus sisätakakannessa.)

    Mä en ole saanut oikein innostuttua mihinkään romaaniin luettuani sen Shishkinin, jota sä et saa luettua;) joten tietokirjat sun muut on mulle just hyvä nyt. Mietin sitten tästäkö voisi osin johtua, etten niin lämmennyt noille tarinoille vs. silkka fakta.

    Ei kai enää minkään pitäisi hämmentää, mutta tuo Marjatan yllä kertoma häpykumpujen leikkaus. Joskus muinoin jossakin (vai oliko se "vaan" jossain romaanissa?) pyöreää ja uhkeaa häpykumpua pidettiin hekumallisena ja seksikkäänä. Ei sit kai enää...Ja tuosta häpyhuulien muotoilusta ja leikkaamisesta varmasti järkyttyisi yhden romaanin mieshenkilö (kirja on puolalainen ja en tästä lonkalta osaa laittaa kirjailijan nimen konsonantteja oikeaan järjestykseen!) jonka mielestä naisten vaginat on uniikkeja, niitä pystyisi käyttämään tunnistamiseen (kuin sormenjälkiä). Leikeltyjen kanssa olisi toisin... Sinänsä kiinnostavaa, että me länsimaissa koemme olevamme niin yksilöllisiä, mutta silti tuhannet ja tuhannet (naiset) "standardisoi" ulkonäköään jonkun mallin tai ihanteen mukaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, nimenomaan, ei saa tuudittautua liikaa pumpuliin;)

      Se on upea ilmaisu, sillä se kiertää määreen fiktio, joka usein vie vomaa faktaa kaipaavilta. Tästä hyvä esimerkki on Satu Koskimeihen Hurmion tyttäret, jossa Koskimies kirjoitta runoilijoista Vala ja Vaara, fiktion kautta. Hän kertoi kirjoittaneensa niin, että hän kuvitteli, mitä Katri tai Elina olisi miettinyt tai sanonut jossakin tilanteessa. Tällainen krija on monelle sitten vain sitä kaunoa...Susan Sellers teki melkein samat kertosessaan kuuluisista sisaruksista Vanessa Bellistä ja Virginia Woolfista kirjassa Vanessa&Virginia. Minusta kirja on loistava ja mahtuu hyvin samaan riviin keräämieni Woolf- teosten kanssa. Tosin myös Vanessa kiinnostaa, sillä kuvataide, kuten tiedät...

      Puhun samaa 'kieltä' Talvitien kanssa. Hän on muuten syntynyt Porissa, joten onkohan meidän satakunlalaisuudella osuutta asiaan. Minuun upposi ihan sataa. Muuten, kun mietimme Pelon kirjaa, kirjaa Marinasta, sehän on myös fiktion kautta ja mikä lopputulos!

      Kauheaa huomata, miten eri voimme olla ja sitten taas joskus sama. No, ei nyt kyllä ole ollut aikaa edes enää yrittää. Se odottaa jotain, joten vielä et voi sanoa, mitä minä lopulta olen siitä mieltä, mutta alku oli kylmää kyytiä eli en syttynyt tuleen. Luen nyt Anna Kortelaisen tietokirjaa Paljain jaloin.

      Mikä mietä naisia oikein vaivaa! Kaikki viittaa hirveään ja väärään kilpailuun ja joten nimittäjän kohdalla tuoksahtaa testorsteroni, aito tai tekaistu eli teemmekö tällaista typeryyttä miesten takia! Rikolliset polttavat sormenpäitään, ettei saada sormenjäkitunnnistetta, mutta ehkä tuokin on jo out, sillä onhan DNA-tunniste ja hampaat ja mitä kaikkea.

      Poista