sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Jarmo Österman: Koirakokin parhaat reseptit

Koiranruoka on aina herättänyt suuria tunteita. Yksi on sitä mieltä, että koirille riittävät teolliset kuivanappulat, toinen vannoo vain raakaravinnon nimiin ja kolmas on itse kasvissyöjä ja vaatii sitä koiraltaan, vaikka koira ehdottomasti on lihansyöjä ja tarvitsee eläinperäistä rasvaa. Sitten on meitä, joilla on aina ollut koiria ja sellainen tuntuma, että ruokintamalli 50/50 on paras. Tarkoittaa, että puolet annoksesta on lihaisaa, kokattua kotiruokaa ja puolet laadukasta kuivamuonaa. Joskus koko nappulat voi unohtaa ja tarjota koiralle lohta, kanaa, raejuustoa, mustikoita etc. Usein myös koiran hoviväen ruoka sopii koirallekin, kunhan siitä osa valmistetaan ilman vahvoja mausteita. Näin ainakin meidän suuriruhtinatar Olgalla oli aina lohipäivä kun meilläkin oli eli joka viikko ja broilerpäivä samoin. Ei ole koirankaan suu tuohesta on todettu sen sadasti kymmenien koiravuosien aikana.

Jarmo Österman antoi kulinaarisen kunnianosoituksen kaikille maailman julkkis- ja sankarikoirille laatimalla kokkikirjan Koirakokin parhaat reseptit (Docendo 2015), johon hän on koonnut 60 herkullista ja hauskaa reseptiä koiramaisiin tarpeisiin. Jarmon lähi-innoittajina ovat toimineet hurmaavat omat koiruudet, joita nyt ovat:

apukokit ja koemaistajat Fio ja Milli. Fio on varttuneempi pitkäkarvainen saksanpaimenkoira ja Milli on nuori seropi, labradorin ja englanninsetterin epäsäätyisen, mutta kuuman rakkauden hedelmä.

Kaikki kirjan valokuvat ovat Jarmo Östermanin, mutta mukana kirjaa elävöittämässä on runsaasti myös Tapio Lehtimäen hauskoja piirroskuvia. Lisäksi ruokaohjeen nimen edessä on jonkun koiran nimi ja sitten reseptisivun alalaidassa on tietoisku, jossa kerrotaan mainitusta koirasta. Esimerkiksi Rexin munuaisrisotto on omistettu saksanpaimenkoira Rexille, joka oli itävaltalaisen Poliisikoira Rex-sarjan tähti. Rexistäkin siis kirjassa lisää ja myös Kaunottaresta ja kulkurista, Rin Tin Tinistä, pelastuskoira Barrysta, Disney-elokuvan tähdestä Jessusta ja monesta, monesta muusta. Vaikka Jarmo on omistanut kirjansa kuuluisuuksille, minä haluan omistaa tämän edelleen kaikille maailman koirille, joista jokaiselle toivon hyvää elämää, paljon hellyyttä ja herkullista ruokaa. Koira on niin pyytetön ystävä ja älykäs, että hän ansaitsee vertaisensa hoviväen sekä koiramaailman kulinaarisia huippuja!


Koira on ihmisen uskollinen kaveri, joka polveutuu sudesta ja villikoirista. Koiran ruoansulatuselimistö on perusrakenteeltaan yhä samanlainen kuin aikojen alussa. Jo vilkaisu koiran suuhun paljastaa, että sen hampaisto on erikoistunut repimiseeen ja paloittelemiseen, ei ruoan hienontamiseen ja jauhamiseen. Koira on tarvittaessa hyvinkin joustava ruokavalioltaan, mutta se on lihansyöjä eikä voi hyvin kasvissyöjänä - vaikka omistaja voisikin.

Liha kuuluukin olennaisesti koiran ruokavalioon. Luonnossa koiraeläinten ravinto koostuu pääasiassa rasvasta ja valkuaisesta; hiilihydraatteja on vähän. Koira tarvitsee rasvaa, ja vaikka se saisikin kasvisöljyistä saman energian, eläinrasva on sille paras ja luonnollisin vaihtoehto. Koiran luuston tärkeimpien kivennäisaineiden, kalsiumin ja fosforin suhde ravinnossa on oleellinen etenkin kasvavalle koiralle.

Näin Jarmo, mutta olen sitä mieltä, että tätä kaikkea tarvitsevat kaikenikäiset koirat ja taas erityisesti kun kyseessä ovat seniorit. Painotus vain muuttuu koiran vanhetessa, nimimerkillä kokemusta on. Kirja on ihanan runsas ja pyyhkii pöytää niillä vanhanaikaisilla käsityksillä, että koira ei mukamas tarvitse vaikka C-vitamiinia! Koira tarvitsee vesiliukoisia C- ja B-ryhmän vitamiineja päivittäin, koska ne eivät varastoidu. Lihaksistoa vahvistaa E-vitamiini ja D-vitamiini. Lisäksi koira tarvitsee omega-3 ja omega6-rasvahappoja, sillä ne hoitavat turkkia ja koiran ihoa. Koirasta muuten huomaa helposti, jos se saa ruoakseen vain tehdasvalmisteisia nappuloita, lihaksisto, karva, silmät, eloisuus tai sen puute, kaikki kertoo monesta tekijästä, joita koiralla on tai ei ole.

Reseptit kirjassa tarjovat siis todellakin 60 eri vaihtoehtoa ja ne jakaantuvat: Kala, Kana ja muut siivekkäät, Porsaanliha, Lammas, Naudanliha, Sisäelimet, Toipilasruoka, Puurot, Leipomukset, Koulutusmakupalat, Kakut ja lohturuoat. Lopussa on lisäksi ertyisosio, jossa mainitaan koirilta kielletyt, koirille suositellut, on kuivamuonvertaluja ja vaikka mitä. Luitten kohdalla bongasin heti, että paistettuja luita ei pidä antaa koiralle, sillä paistaminen haurastaa luuta ja luusta voi irrota säleitä. Naudanluu on porsaan luuta turvallisempaa ja koiralle ei pidä koskaan antaa joulukinkun luuta.
Nyt tarjoamme ystävällemme Myrskyn broilerimureketta:

300 g broilerin jauhelihaa
1 kananmuna
3 dl villiriisiä
2 porkkanaa
50 g hernerouhetta
1 dl korppujauhoja
vettä

Raasta porkkana ja keitä villiriisi kypsäksi. Huuhtele riisi ja kiehauta hernerouhetta hetken pienessä tilkassa vettä. Anna rouheen turvota ja jäähytä. Anna korppujauhojen turvota hetki vähässä vedessä. Sekoita murekeainekset tasaiseksi massaksi ja muotoile mureke. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

PS. Intiaaniriisin jyvistä käytetään nimitystä villiriisi. Intiaaniriisi on heinäkasvi, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Riisisekoitukset, joissa on mukana riisiä, ovat saavuttaneet suurta suosiota kulinaristipiireissä.

Koirilta kiellettyjä listalla ovat mm. muskottipähkinä, pinaatti, pähkinät, rusinat, sipuli ja sitrushedelmät. Nyt minua vähän nykii suupielistä, sillä suuriruhtinar Olga himoitsi appelsiineja ja söi niitä nojaten lattialla istuvaan Lumimieheen. Olgahan eli melkein 15-vuotiaaksi, kolmea kuukautta vaille, mutta ehkä mustikka-asidofilusjogurtin syöttäminen eliminoi haitat. Ainakin eläinlääkäri oli sitä mieltä, että vatsajogurtti piti suoliston kunnossa läpi viimeisten vuosien tulehduskipulääkityksen. Raaka järvikala on kielletty koirilta, ei raaka merikala. Merenrannalta kotoisin olevina, meillä on graavikalaa melkein yhtä usein kuin muutakin kalaa ja koiruudet ovat aina himoinneet raakaa kalaa. Me tosin itsekin syömme vain merikalaa. Sallittujen lista on ihanan pitkä ja siellä on mm. jugurtti, herne, ananas, juusto, kurkku, lohi, omena (Olgan himohedelmä myös!), papaija, sardiinit ja vaikka mustikka, joka sisältää runsaasti A-, B-, C- ja E-vitamiinia, flavonoideja, kalsiumia, kuituja, magnesiumia ja magnaania.

Nyt maistamme Argosin uunilohiylläriä:

400 g lohta
3 perunaa
2 porkkanaa
100 g herneitä
1 l vettä

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Nosta lohi leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Paista lohta noin 30 minuuttia, kunnes kala murenee hyvin. Anna jäähtyä, hienonna se ja poista ruodot. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää paloitellut perunat ja porkkanat. Keitä noin 25 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Valuta vesi pois ja soseuta juurekset muusinuijalla. Sekoita kala kasvissoseeseen ja tarjoile. Tämä annos sopii hyvin munuaisvaivaiselle koiralle.

PS. Lohi on arvokas ja maukas ruokakala. Punertavan lihan rasvapitoisuus on korkea (10-18 prosenttia), minkä ansiosta lohi soveltuu hyvin savustettavaksi tai paistettavaksi. Lohi sisältää myös D-vitamiinia.

Tietoiskussa tarina Argosista, joka oli Odysseuksen koira. Tämä on niin liikuttavaa, että pakko jakaa:

Sitten Odysseus lähti Troijaan sotimaan, matkalle joka kesti 20 vuotta. Palattuaan kotiin hän esiintyi kerjäläisenä nähdäkseen perheensä tilanteen. Edes hänen poikansa ei tunnistanut isäänsä, mutta vanha Argos tunnisti. Se heilutti häntäänsä, vinkaisi ja nukkui pois isäntänsä jalkojen juureen.
Tämä kirja on niin ihana, että...Ostakaa tämä itselle, antakaa lahjaksi koirahullulle ystävälle, muistakaa tällä nuorta, joka juuri on hankkinut koiran. Kirja on tyylikäs, tietoisa, hauska...Tiedän jo nyt, että ostan tätä lisäkappaleen jonka joulun alla käärin pakettiin tyttärelle...

Kiitos Jarmo runsaista kuvista, joista tulee hyvä mieli♥

Ja viimeinen sana on tietysti Jarmon kera Fion ja Millin hännänhuiskutuksen:

On erilaisia tapoja ruokkia koiria, mikään ei ole täydellinen ja jokaisessa on omat hyvät puolensa. Ehkä tämän kirjan sanoma on se, että uskolliset ystävämmme ovat ansainneet vain parasta. Me rakastamme koiriamme ja koirat rakastavat syödä.

*****

Ruokakirjat Leena Lumissa

18 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja kirjassa varmaankin ihania reseptejä hauveleille.Minähän en syö lihaa joten Bambi ei saa sellaista muuten kuin kuivaruuan muodossa,mutta joskus ostan kyllä kalkkunaa Bambille. Taidanpä ehkä kokeilla broilerimureketta joskus vaikken lihaa muuten kokkailekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, 90 hottia reseptiä! No yritä sitä kanaa edes...pyydän Bambin puolesta;)

      Poista
  2. Onpa tämä oikea kulinaarikirja koirille! Hemmottelua parhaille ystäville. Tulin tästä jotenkin tosi hyvälle mielelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on mielettömän hyvä eli kun osut kirjakauppaan, kurkkaapa, et usko. Luulin piirroskuvia ensin Kunnaksen tekemiksi;) Jotenkin tuntuu, että kaikki koiruusasiat, ne hyvät sieltä, tuovat ilonpisaroita elämään. Tällainen kirja muuten uupui markkinoilta.

      Poista
  3. Kuuntelin radiosta tästä kirjasta. Minulla ei ole koiraa, mutta järki sanoisi, että kyllä itse tehty on itse tehtyä ja terveellisempää? Silloin kun meillä oli vielä koiria, äiti osti jotain koirille tarkoitettua jauhelihaa ja valmisti siitä hyvät sapuskat. Muistan, että ne oli koirien onnenpäiviä ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, samaa mieltä. On kiva ostaa ainekset, joista valmistaa ruoan ja tietää, mitä se sisältää. Olin jossain elämässä niin ahkera, että noudin teurastamolta keuhkoa ja keittelin niitä sitten jättikattilassa viikonlopun ja pakastin annosrasioihin. Joukkoon sitten jotain hyvää. Sekin noutaja pärjäsi hyvin ja oli vielä näyttelykoirakin. Olga taas sai tosiaankin paljon samaa kuin me, mutta kalaan sipaisin vain rypsilevitettä ja kanat valmistin kevyesti rasvassa paistamalla. Jos oli niin kiire, että piti antaa papanoita, laitoin aina mukaan rypsiöljyä, vähintäänkin. Omat lihapullat hänelle tein ja pakastin sitten annosrasioihin. Vain kuuluisasta Yrjölän puurosta Olga ei oppinut koskaan pitämään. Ennen aikaan koiratkin saivat luonnollisempaa ravintoa.

      Poista
  4. No nyt on sellainen kirja jota pitää päästä katselemaan ja hankkia itsellekin!
    Meidänkin nirsoksi osoittautunut koiraneiti saattasi tykätä näistä esittelemistäsi herkuista. Riista, siis hirvi on parasta mitä Sissi tietää, lohi ja menevät joskus, mutta eipä nappuloita enää mene mitenkään,, Ei viljattomia eikä muitakaan.

    Kiitos innostavasta esittelystä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kannattaa hankkia. Tässä oli niin paljon...iho-ongelmista ja miten pitää ruokkia, että niitä ei tule ja sitten se pennun kasvu aikuiseksi ja vaikka mitä. Minua hirvittää, kun vieläkin jotkut luulevat, että koira ei tarvitse muka C-vitamiinia, kun se kehittää sitä itse! Onneksi tiesin jo ajoissa toisin. Pidän ätmän kirjan itselllä, sillä eihän sitä tiedä, jos...;) Tyttärelle kiva lahja joulupakettiin. Olga sai eniten kalaa, sitten kanaa, ja joka päivä jossain muodossa mustikkaa, jauhelihapäivä oli kerran viikossa. Nappulat olivat meilläkin omassa kupissaan ja jos niitö meni, tiesi, että nyt on nälkä:' Mami, ala laittamaan jotain parempaa!' Me kuivattiin ruispaloja ja annettiin niitä iltaisin ja rouskuna vain kuului kun isäntä ja koira niitä nauttivat. Olgalla ei ollut 14+ iässäkään vielä hammaskiveä. Sain vinkin eräältä saksanseisojankasvattajalta. Silti oli varuilta joka päivä DentaSticks.

      Ole hyvä<3 Tästä aiheesta olisin voinut kirjoittaa vaikka kuinka. Käys kurkkaamas jossain kirjaa: Olen varma, että lähtee mukaasi!

      Poista
  5. Ooh, gurmeeta koirille, ihanaa! :))

    Omia koiriamme (heitä, jotka ovat jo tuolla jossain...) ruokimme suunnilleen samalla 50/50-periaatteella. Murot ja kotiruoka maistuivat yhtä lailla ja joskus piti olla herkkupäiviäkin, luonnollisesti, ihan niin kuin muillakin perheenjäsenillä.

    Ihana postaus! <3 Tästä tuli jotenkin niin hyvä fiilis että oi... Mietin aika ajoin koiran hankkimista, mutta en tiedä, olisikohan tämä pieni kaupunkiasuntoni kuitenkaan se ihanteellisin koti koirallle, tuskin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on ihana, ihana kirja!

      Just noin meilläkin kun Olga vielä oli ja onhan nyt kummikoiruus ja juhannuksena saamme tänne tyttären koirat hoitoon.

      Kiitos<3 Olisin voinut kirjoittaa tästä niin pitkän, että kirja olisi kadonnut sinne jonnekin;) Olga nimittäin, joka oli ylen fiksu, löysi meidän pöydän välitilasta pähkinäkulhon, mutta söi siitä niin salaa, että minä luulin, R;n pähkinöitä syöneen, kun hän niistä pitää. Lopulta kulho oli tyhjä samana päviänä kun minä aloin ihmetellä, että miksi Olgalle ei kelpaa edes maksalaatikko...Ei hän kyllä yhtään sairastunut, mutta muutama päivä sulateltiin;)

      Meillä meneen nyt iso piha kuin hukkaan, kun ei ole omaa koiraa. Minä en ottaisi koiraa kerrostaloon, sen olenkin jo päättänyt eli jos koiruus tulee, tässä pysymme sateenkaaren tuolle puolen...

      Poista
  6. Johan on tätä kirjaa Samukin rakastaisi. Olisi kivaa saada vaihtelua pöperöihin, eikä niin montaa samaa ruokaa. :)

    Kivaa viikkoa Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, koiran vatsa on konservatiivinen, mutta vähitellen ujuttamalla sekin tottuu uusiin makuihin. Sinä ja teidän koko perhe rakastaisitte tätä kirjaa, sillä tämä on myös hauska. Näkisitpä ne piirroskuvat;) Nämä ovat myös terveellisiä ruokia, eivät vain herkullisia. Saatte pitää Kulaitsenne luonanne kauemmin...

      Kiitos samoin Tiia!<3

      Poista
  7. Hih, pitäisiköhän ihan ostaa moinen :)
    En ole yhtään kokkausihminen, mutta koirille voisi kokata suuremmalla mielenkiinnolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, suosittelen ihan tosissani<3

      Mitä tahansa koirille;)

      Poista
  8. Taidan tehdä Pilkulle Myrskyn broilerimurekettä =)
    Pilkku saa puolet hyvälaatuista nappulaa ja puolet omatekemää, jossa useinmiten on jauhelihaa, raejuustoa täysjyväriisiä, parsakaalia...

    VastaaPoista
  9. Hei Leena ja muut lukijat. Nyt on tulossa kahden viikon sisällä kauppoihin uusi koirakokkikirja - Koirakokin parhaat keksit ja herkut. Leenahan vois sen arvostella? Ota yhteyttä Riikka Käyhköön Docendolla ja kerro minulta terveisiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jarmo!

      Huomasin, mutta minulla on niin hektinen kevät, että ei pysty. Minä vain kehun kaikkea ja etenkin sellaista, missä on kivaa koirille:)

      Kiitos, että muistutit, laitankin Koirakokin parhaat reseptit arvontaani, se on oiken kiinnostava kirja. Ihanaa, että joku erityisesti huomioi koiria!<3

      Poista