torstai 4. kesäkuuta 2015

Elämä on kaikkien aistien juhlat!


Sain kauan sitten ystäviltäni lahjaksi Frances Mayesin kirjan Toscanan auringon alla ja minut lapsesta asti tuntenut pari, oli kirjoittanut omistukseen ’Leenalle, kaikkien astien juhlien vaalijalle’. Vähän aikaa mietin, mutta sitten tajusin, että sehän minä olen. Olen kiinnostunut elämän taideteoksesta intohimolla, joka välillä virtaa solisevana kevätpurona, toisinaan vyöryy kevättulvana. Näin minut nähdään ja olen ihan sitä mitä olen, mutta muutos on ainoa pysyvyys ja niinpä olen sallinut itsenikin vähän muuttua eli ’tulla kaapista ulos’. Loppujen lopuksi kuitenkin olen introvertti, joka kaipaa myös luolanainen aikaansa, mutta piti ryhtyä kirjabloggaajaksi ennen kuin tajusin, että se vimma, jolla olen koko ikäni ollut maailmanparantaja sekä koko ajan läsnäläsnäläsnä, estää minua itseäni olemasta hetkessä läsnä, ottamasta hetkeä syliini. Ei voi olla kaikkialla, ei nousta kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät koskaan lähde ellei ensin ole läsnä itsessään. Terve itsekkyys on varmin polku kohti täyttä läsnäoloa, jossa harkiten mietitään ajankäyttöä ja ollaan armollisia myös itselle. On lupa olla oma itsensä. On lupa nauttia elämästä. Elämä on seikkailu, joka voi olla vaikkapa:

Kirjabloggaajana jo seitsemättä vuotta

Ikinä en aikonut aloittaa mitään kirjablogia. Halusin lähteä vihdoinkin lasten vartuttua opiskelemaan kirjallisuutta samaan yliopistoon, johon aikanaan en päässyt opiskelemaan historiaa. Kun aloin tiedustella pääsykoekirjoja,  hämäläinen mieheni Reima, joka ei yleensä ole yllättäjien sukua, avasi minulle ystävänpäivänä 2009 kirjablogin! Minä siihen, että ’ikinä mää en mitään tuollaiseen kirjoita’. Nyt nämä kuuluisat sanat kuulemma hakataan hautakiveeni, jos kuolen ennen armastani. Jostain aina huomaa, että olen Satakunnasta kotoisin eli se on tuo ’en mää ainakaan.’ Ennen kuin keskiyö koitti, olin jo suoltanut tekstiä ja siitä lähtien olen blogannut pääasiassa kirjoista, mutta mukana on myös paljon toista intohimoani eli puutarhaa, jotain perheestä, kokkaamisesta, sisustamisesta, vuodenaikajuhlista, pohdintoja naisena olemisesta, elämästä yleensä, sen tarjoamista ilon pisaroista, kuten vaikka koirista, matkustamisesta, isssikoista, runoista, sateesta, elokuvista, musiikista...

Olen kirjoittanut ollen täydellisesti oma itseni. Olen kertonut, että kotini on maailmankirjallisuus. Olen kertonut, että elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille, olen lukenut hurjimpina vuosina 140 kirjaa ja kirjoittanut niistä kaikista perusteellisesti, olen käytännössä aina lukijoideni tavoitettavissa, jaan heidän ilonsa ja surunsa, olen tuonut lukijani kotijuhliimme niin, että jopa mieheni pyöreillä syntymäpäivillä pitämä puheeni, oli blogissa ennen kuin juhlavieraat sen kuulivat. Monet kerrat olemme itse syöneet ruokia jäähtyneinä, kun ruoat on ensin pitänyt kuvata ja sitten vielä tarkistaa kuvat...

Bloggaminen vie minulta kaikkineen noin 50-60 tuntia viikossa. Siihen on laskettu kaikki lukeminen, kirjoittaminen, kommentteihin vastaaminen, vierailut muiden blogeissa, kuvalupa-asiat, kuvaaminen etc. Kiitos miehelleni, joka kuvaa kanssani sekä antaa lisävaloa tms., mutta emme tee mitään kuvankäsittelyä eli kaikki on just miltä se oikeasti näyttää, myös bloggaaja, joka alkaa lukea iltaisin noin klo 22 ja vasta mennä viikolla vierähti aamuneljään, vaikka olin päättänyt, että...



Kun tulin 2013 Cisionin toimesta valituksi vuoden parhaaksikirjabloggaajaksi 2013 se oli yhtä riemullinen hetki kuin saada kuulla, että Riikka Pelon teos Jokapäiväinen elämämme, oli voittanut Finlandia –palkinnon. Yksi palkitsemiseeni vaikuttava tekijä oli kuulemma paras vuorovaikutussuhde lukijoiden kanssa. Bloggaajaidentiteettini on myös vahva kirjoittajana, sillä olenhan aikanaan elättänyt itseni kirjoittamalla. Nämä ovat niitä blogistanian tähtihetkiä. Toisaalta tähtiä haluan tarjota lukijoillenikin eli profiili, jolla aloitin vuonna 2009 on täysin sama tänäkin päivänä eli luen vain kirjoja, jotka kiinnostavat minua ja tarjoilen ne niin kiinnostavasti, että samanhenkiset voivat löytää omat kirjalliset tähtensä. Olen myös edelleen yhtä mieltä filosofi Senecan kanssa: ”Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin elävän ihmisen hauta.”


Kirjabloggaajat saavat halutessaan arvostelukappaleita kustantajilta, mutta se ei velvoita kehumaan teosta, josta ei itse pidä. Saa sanoa ja pitää sanoa, mitä on mieltä. Koska minullakin on lukijoita blogissani kuukausittain noin 23 000 – 33 000, se on kuin jonkun aikakauslehden levikki, joten se ei voi olla vaikuttamatta. Yhteensä kävijöitä on blogissani ollut tähän mennessä jo melkein 1,4 miljoonaa, joka ihan huimaa. Olen saanut monelta taholta vaikka kuinka upeita tarjouksia (tämänkin!), joilla olisin voinut muuttaa intohimoisen harrastukseni rahaksi, mutta olen halunnut olla vailla muiden asettamia aikataulupaineita, sillä omat paineeni kyllä riittävät.


Kirjablogissani pidän pari-kolme kertaa vuodessa arpajaiset, joihin voivat osallistua kirjautuneet lukijani eli palkitsen uskollisuutta. En voi pitää kaikkia saamiani kirjoja, joten jaan niitä mieluusti lukijoilleni. Vuoden lopun arvonta on erityinen, sillä silloin lukijat saavat valita vuoden kauneimmat kirjan kannet. Haluan tällä vaikuttaa kustantajiin ja osoittaa, että kirjan kansi voi olla hankintaan vaikuttava päätös. Tämä tietysti myös viittaa kiinnostukseeni kuvataiteisiin, joka on taas yksi asia intohimolistallani. Kuvataide näkyy myös blogissani, jonka ulkoasua vaalin kuin kruununjalokiviä, mutta nekin saavat loistonsa kirjoista, sillä lukeminen on ilma, jota hengitän: Ilman kirjoja ei olisi Leena Lumia. 

Puutarhailija jo 30 vuotta

Myönnän auliisti, että luin lapsena liian monta kertaa F.H.Burnettin Salaisen puutarhan. Oma salainen puutarha oli unelmani ja olen aina ollut sitä mieltä, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Kotipitäjässäni Luvialla en aikanaan ehtinyt tuota unelmaani toteuttaa, mutta moninverroin täällä Jyväskylän saarella, jota Alvar Aalto kutsui Suomen Tahitiksi. Ostimme täältä talon ja lopulta vielä viereisen lehdon, joten siitä se sitten alkoi ja ennen kuin tajusinkaan, olimme kaikkea muuta kuin salaisen puutarhan haltijoita. Puutarhaseurat vierailivat, kokonainen koulukin, satunnaisia kävijöitä, lehtijuttuja, joista pidän todellisimpana Viherpihaan itse kirjoittamaani Intohimolla puutarhasta, sillä onhan puutarha meidän luomuksemme. Lopulta sitten olin myös television Ihana piha –ohjelmassa, jonka kuvaukset tietysti samalla viikolla kuin mieheni pyöreät synttärit eli mikä sattumusten summa jälleen kerran etenkin kun emme käyttäneet cateringia vaan teimme kaiken itse.


Leena Lumi –blogissa on puutarhalleni seuranta, joka löytyy nimellä Leena Lumi’s Flower Power. 
Kerään sinne järjellä ja tunteella rakkaimpia kasvejani kuvilla ja tarinoilla. Siellä on paljon kävijöitä, sillä esimerkiksi syyshortensiaa on käynyt ihailemassa jo 7 900 lukijaa ja köynnöshortensiaa 4 300.


Puutarhassamme on alkamassa prime time. Puro juoksee lehdon läpi ja kaartaa kaarisiltamme ali. Valtavat metsälehmukset katsovat ylväinä, miten esikot, scillat, muscarit, kielot, lehto-orvokit, akileijat, lemmikit, kevätlinnunherne, talvikit, lehdokit ja monet, monet muut ylistävät suvea kera mustarastaan huilun. Innostuin vuosi sitten oranssista väristä niin, että istutin oranssia kerrottua tulppaania ’Orca’ menestyksellä.


Ihastuin myös oranssiin revontuliatsaleaan Mandrarin Lights


kuin myös revontuliatsaleaan Northern Hi-Lights, jolla on aivan hurmaava tuoksu.


Edesmenneen koiruuutemme, suuriruhtinatar Olgan haudalla kasvaa valkoista särkynyttäsydäntä, Dicentra spectabilis,’ Alba’ ja sitä kukkii myös etupihallamme.


Viherpihaan juttuuni Intohimolla puutarhasta kuvat ottanut Arto Rantanen toi minulle pienen Ristinummi-ruusun alun ja siitä alkoi huumava ihastus tähän ’villiruusuun’, jolla on yksinkertaiset, mutta suuret kukinnot. Tämän vuoden kevätjännityksen tarjosi lokakuussa istutettu helmiorapihlajapuu (juttua tulossa!) sekä jo edellisvuonna istutettu tarhamagnolia Leonard Messel, jonka vyöhykkeeksi luvataan I - , sillä muusta ei nyt tiedetä, joten toimin myös testaajana. Paitsi, että tiedetään! Se kukkii:


Vähän hulluna olemme kyllä magnoliaan, sillä on vasta magnoliatapetti, magnolialakanat, magnoliataulu, magnolia suihkusaippua, magnoliakosteusvoide...Toinen hurmaaja on alppikärhö, jota meillä on isolla tontilla niin monta, että en saanut lasketuksi eli jo on aikoihin eletty.


Se kasvaa pitkin elävää kirsikkapuuta, pitkin kuollutta luumupuuta, mongolian vaahteroissa, missä tahansa pensaissa. Kärhöt tuovat puutarhaan villiä rentoutta, jota haemme myös sillä, että yritämme kadottaa nurmikon ja tuoda tilalle kukkaniittyjä eli suunta on cottage garden –hakuinen. Digitaliksia missä vain, puna-ailakkeja, lemmikkejä, kellokukkia,malvaa...Etenkin lemmikit ovat puutarhassamme ihan must.

Kokkailija aina vaan...

Totuus on, että koulussa oli kolme ainetta aina kymppi: Kirjoittaminen, historia ja kotitalous, kun sitä vielä oli. Olen innokas ruoanlaittaja ja niinpä meillä istutaankin perheen ja ystävien kanssa pöydässä tunteja herkkujen äärellä keskustellen. Olemme myös ulkoilmaihmisiä, joten kesät olemme ulkoruokinnassa myöhään syksyyn. Talon pituiselle parvekkeellemme mahtuvat iso grilli ja ruokapöytä ja vähän muutakin. Siitä on lyhyt matka keittiöön, joten kattailut sujuvat helposti. Olen kokeilemalla löytänyt hyvin herkullisen munakoisoruoan sekä monta muuta. Oma suosikkini on katalonialainen kalaäyriäispata eli zarzuela


Lukijoiden suosikki on katkarapusalaatti, sillä sitä on käynyt katsomassa jo 11 000 innokasta. Koska uuden perunan aika lähestyy

suosittelen keittämään perunoita reilusti ja sitten tekemään perunasalaatin uusista perunoista


Jos kärsii korkeasta kolestrolista kannattaa nauttia pari kertaa viikossa tomaatti-mozzarellasalaattia eli capresea. Professori Sinikka Piippo mainitsee kirjassaan Puhdasta ravintoa salaatin maailman terveellisimmäksi. Kun aloin nauttia tuota herkkua kahdesti viikossa, hyvä kolestrolini nousi maksimiin! Patongin kera salaatti on jo kunnon lounas ja seuraavana päivänä erinomainen lisuke.

Ihminen ihmiselle

Elämäni bensa ovat rakkaani Reima, pieni perheemme, jossa puhetta ja naurua riittää, sillä tyttäremme Merikin kantaa karjalaista vilkkautta...


ja tietysti hyvät ystävät, joissa määrä ei korvaa laatua. Paras ystäväni on Anne eli Bessu, joka saa minut aina nauramaan isosti ääneen. Mutta on yhdessä itkettykin ja sehän vasta ystävyyttä onkin, sillä minusta ei helposti tule itkijänaista, ei valittajaa.

Joka suvi Bessu tuo kesän ensimmäiset mansikat, jotka

nautimme kera mansikka kuoharin, Ja joka elokuu me

juhlimme Bessun synttäreitä hyvän ruoan merkeissä Siinä Yhdessä Paikassa

Äiti ja sisko asuvat Luvialla ja äiti pitää innokkaasti vielä puutarhaa, vaikka joka vuosi sanoo, että ’ei toinna enää’. Siellä on taas menossa hurja mullistus...Ajamme siis joko länsirannikolle tai tyttären luokse Aurinkolahteen, jos haluamme tavata perheenjäseniämme muulloin kuin jouluna tai pääsiäisenä.

Kodissamme vaalin tunnelmaa ja sisustan mieluusti country&cosy eli maalaishenkistä ja kodikasta.

Paljon vanhoja huonekaluja, rottinkia, vanhanaikainen kukkapöytä, huutokauppalöytöjä ja ensimmäisellä opintolainalla vuonna koivu ja tähti hankitut tuolit, neljä kappaletta kodin lisätuoleina ruokapöytiin,

ja niiden uusi elämä värissä pioni! Enemmän näistä jutussa Tuumailua ja tuunailua


 Kotiimme mahtuvat lasten ystävät ja koiruudet. Kaikille löytyy vuode ja hali.

Rakkaus

Tärkeintä on rakkaus. Kolmekymmentä vuotta sitten Reima kosi minua alpeilla. Tänä vuonna syksyllä ajamme tuttuihin maisemiin ja katsotaan mitä hämäläinen rakkaani nyt keksii ohuen alppi-ilman heikottamana. Meidän molempien suosikkikirja on Thomas Mannin Taikavuori! Ensimmäinen kirja, jonka ostin miehelleni heti meidän tavattua oli kuitenkin Tove Janssonin Kuka lohduttaisi nyytiä?


Ihailen joutsensuhteita, mutta kerran voi erehtyä eli eläköön se toinen ja viimeinen kierros! Pitkissä avioliitoissa on taikaa. Ei kannata unohtaa, että jos se taika on kerran ollut, se muka voisi jonnekin kadota. Se ei katoa koskaan, voi vain arjessa joskus leikkiä piilosta, mutta kun vähän kutittaa, koskettaa ihoa, katsoo silmiin: Siellä se taika on! 


Kävelin jokin aika sitten kampaajalta tullessa harjukaupungin kadulla kohti lounastapaamispaikkaamme. Vastaani käveli vielä vähän kaukana kiinnostavan oloinen herra ja mietin ’ketähän tuo hurmuri on menossa tapaamaan?’ Minussa huojahti, sydämeni hypähti, sillä Reimahan siinä käveli minua vastaan. I was the lucky one! Hän tekee sen minulle kerta kerran jälkeen. Se on taikaa, jos mikä!

Elämänmottoni tulee Armi Ratialta:

”Ainoa velvollisuus on kauneus, ainoa todellisuus on uni, ainoa voima on rakkaus.”

Kiitän kaikkia lukijoitani, sillä ilman teitä ei olisi Leena Lumia:

Kesälumipisara teille

Love
Leena Lumi

57 kommenttia:

  1. Ihana postaus Leena:) Ja se zarzuela:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos<3 Historiikki;) No, tämä on nyt niille, jotka eivät saaneet Meidän Suomi -lehteä, kun se oli viikossa loppu kaikista Akateemisista. Tässä on enemmän;) ...ja paljon samaa.

      (Hyvä kun et ole nyt täällä: Kylmää, sadetta ja myrskyä...)

      Poista
    2. ...mutta kiva kun tapaamme pian♥

      Poista
  2. Voi onneksi pyörsit sen "ikinä en" -toteamuksesi! Kuinka olenkaan nauttinut blogistasi ja kaikesta sen annista. Kirjojen kautta tänne alunperin eksyin, mutta niiden lisäksi myös ruoka-, puutarha- ym. jutut ovat vieneet mukanaan - nautiskelija kun itsekin olen. Kiitos ihanasta blogista ja todellista aistien kesää sinulle, Leena! :) -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, ihana kuulla, kiitos<3 Ei se 'en mää ikinä' tarkoita sitä oikeesti, se vaan tulee satakuntalaiselta aika nopeesti ja sitten kuitenkin toiminta voi alkaa nopeastikin;) Lumimies vain hämäläisenä jaksaa siitä vieläkin nauttia...Pääasiassa kirjoja, ne vievät yötkin, mutta haluan aina tarjota vähän muutakin. Puutarhaa olisi mahdotonta olla tuomatta mukaan, sillä se on niin iso juttu meille. Kiitos samoin sinulle kaikkea samoin ja ertiyisen paljon kiitos sanoistasi♥

      Poista
  3. Yhdyn edelliseen kommenttiin. Blogisi on kuin maailma, johon uppoaa pohjamutia myöten eikä haluaisi millään nousta ylös. Kiitos siitä, että blogisi on olemassa! Ja puutarhasi, josta löytää mitä nähtävämmin toinen toistaan hurmaavampia kaunokaisia.

    Kaikkea ihanaa jatkoon, toivottavasti jaksat vielä pitkään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, kiitos<3 Ole hyvä ja kiitos sinulle lukijuudesta ja kommenteista.Meitä taitavat osin kiinnostaa samat asiat, meri, joulu, matkat, puutarha, kirjat...joten kiva visiteerata toisillamme.

      Jos jossain vaiheessa maltan lopettaa se on varmaankin sitten ei jaksamis- vaan priorisointiasia. Mikä on tärkeintä? Vielä ei ole sitä tunnetta, että tekisin mieluummin muuta, en näe vielä uutta huippua, jolle kiivetä...Kiitos kaikkea samoin sinulle ja pitkään<3

      Poista
  4. Kylläpä tätä postausta oli ihana lukea! ♥ Intohimot yhdistävät ja inspiroivat.. :) En voi hyvällä tahdollakaan kutsua itseäni kokkailija- tai puutarhaihmiseksi, mutta blogistasi saan aina vähän kipinää kokeilla. Tai nykyisessä asunnossa puutarhamahdollisuudet rajoittuvat lähinnä parvekkeelle, mutta saa sinnekin kesäkukan jos toisenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, kiva että pidät!♥ Juuri niin! Minulla on aina ollut kiinnostus näihin asioihin, lukeminen kyllä alkoi jo ennen kokkailua ja puutarhailua, mutta nekin aika nuorina, vaikka tämän kaipaamani puutarhan toteutin/totuetuimme vasta täällä. Usko tai älä minulla on päiviä, jolloin vaihtaisin tämän kaiken parvekkeeseen! Mietin mitä sinne saisi mahtumaan ja miten paljon vähätöisempää kaikki olisi...Tyttäreni kasvattaa parvekkeellaan ainakin kärhöjä ja ovat talvehtineet ja kukkineet jo vuosia!

      Poista
  5. Mukava kulkea vierelläsi kun luin ja katselin blokiasi.

    VastaaPoista
  6. Voi Leena. <3 Tarvitseeko sanoa muuta?

    VastaaPoista
  7. Voi miten ihana postaus, luin sen täällä Atlantin rannalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos<3 Waude!, mieluusti minäkin lukisin nyt jotain Atlantin rannalla vaikka Saint-Malossa tai Galwayssa.

      Poista
    2. ...kaikki moottoritiet kaukaa kiertäen;)

      Poista
  8. Voi mikä postaus! Leena, ihailen elämäniloasi ja -janoasi! Monessa kohtaa tunnistan sinussa hieman itseänikin; kirjojen rakastajat kyllä toisensa löytävät - ja juuri toivotin erään postaukseni lopuksi, että yritetään olla ihmisiä toisillemme. Puutarhan ja ruuan ystäväkin olen, vaikka en kumpaakaan taida - mutta myös meillä istutaan pitkän pöydän äärellä pitkää iltaa perheen ja ystävien kanssa.
    Ja "Kuka lohduttaisi Nyytiä" on yksi kaikkein rakkaimmista kirjoistani - tosin täytyy ostaa taas uusi, sillä viimeisin lähti erään sitä tarvitsevan mukaan.
    Ihana Leena - olen iloinen ja kiitollinen, että saan olla lukijanasi <3
    Rakkauden ja valon täyttämää kesää sinulle ja lumimiehellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, on meissä paljon samaa;) Tiedän sen jutun ja olen ainakin pariin paikkaan käynyt siitä jo kommentoimassa. Saatoin jopa liittyä lukijaksi juuri hänelle, joka sen laittoi liikkeelle...hänhän on myös puutarhailija. Parhaat keskustelut käydään hyvän ruoan ääressä.

      Minä olen ostanut niitä about neljä. Minäkin annoin yhden lahjaksi.

      Ihana Lady, kiitos samoin!<3

      Kiitos kaikkea samoin sinulle&co!<3

      Poista
  9. Leena, sinä olet <3 Sinä <3 ja juuri tuollaisena ainutlaatuinen. Kiitos kaikesta, mitä jaat.

    VastaaPoista
  10. Ihana, ihana postus Leena♥♥
    Itse luen paljon ja nykyisin olen käynyt kirjastossa. Ennen ostin itselleni aina kirjan, jopa sellaisen, jonka oli saanut joltakin lainaksi ja tykkäsin siitä niin että halusin omaan hyllyyni sen..:)
    Nyt, kun olen lähdössä kirjastoon, käyn, melkeimpä aina, ensin täällä katsomassa, että mitähän nyt lainaisin...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, kiitos♥♥

      Kiva kuulla. Voisit lainata nyt vaikka Kaikki se valo jota emme näe.

      Kaunista viikonloppua♥

      Poista
    2. Varauksessa on tuo kirja. Täällä kovin pieni kirjasto, mutta varaamalla niitä saa..:)

      Poista
  11. Kiitos Leena.Hieno tarina elämästäsi ja itsestäsi ! :) Ja tuo Armin lause viisaudessaan !! Minulla on myös ollut "motto", Elmer Diktoniuksen ...villit linnut lentävät,kesyt kaipaavat...Kaunista ja tuoksuvaa alkavaa kesää sinulle. Minulla odottaa "onnenmatka" sinne Israeliin viikon kuluttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos!<3 Älä mitä, minulla on muutamakin motto ja tuo Diktoniuksen lause on siivittänyt usein minua lentoon. En ole kaipaajien sukua...lennän.

      Kiitos samoin sinulle<3 Tiedän, tiedän...pikkulintuset lauloivat;) J. tulee meille heinäkuussa. Hän haluaa tänne viileämpään, mutta kerran täällä olikin ne kauheat helteet juuri silloin. Ihanaa "onnenmatkaa"♥

      Poista
  12. Pian, taas pian istumme terasillasi nauttien mansikoista, kuohuviinistä, kesästä ja ystävyydestä! Mikä sen ihanampaa kun meidän omat perinteet ja jutut joista nautimme. Ystävyys 4-ever <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, ja kärhöt kukkivat jo yli terassin reunan, valkeat syreenit aloittavat ja tietää, että suvi on alkanut, kun sinä ja mansikat siinä. Always <3

      Poista
  13. Kiitos Leena ihanasta tarinastasi :)
    Sinulla on uskomaton tarmo viihdyttää meitä lukijoita!
    Olen saanut monia hyviä vinkkkejä blogistasi.
    Jaksamista edelleenkin ♡!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ole hyvä ja kiitos <3

      Hyvin sanottu: Vaikka kirjoitan kirjoista, on joskus tarve olla myös viihdytysjoukoissa;) No, kotonakin vaalin enemmän tunnelmia kuin huonekalujen stailausta tms. On kiva, kun viihdytään!

      Kiva kuulla<3

      Tarkoitus olisi...tosin suvi saa vähän hidastaa menoa, kun se kotona väkisinkin kiihtyy: Suomi elää niin sataa lyhyen, ihanan kesänsä.

      <3

      Poista
  14. Ihana postaus, kiitos Leena, ja paljon onnea sinulle ja Reimalle!
    Suloista kesäviikonloppua teille, kyyhkyläiset! ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos! Vietämme kuin 30-vuotishääpäivää koko vuoden, vaikka oikea päivä on jouluaatto:)

      Kiitos samoin sinulle&co!♥♥♥

      Poista
  15. Moi.
    Hieno juttu runsaine kuivineen. Kiitos. Se taika ei katoa mihinkään, kaikki eivät vain osaa löytää sitä uudelleen. Tai oikeastaan nykyaikana suhteet tuntuvat olevan liian itsekeskeisiä, jotta sitä edes halutaan löytää, kun ensimmäinen harmaa päivä tulee. Eläköön pitkät suhteet!!! Mikä onkaan parempaa, kuin esim. tietää toisen katseesta, mitä hän tarkoittaa. Mukavaa viikonloppua!!
    Lämpöisin terveisin,

    PS. Huomenna mennään äidin kanssa Terraan hakemaan kukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Merja!
      Kiitos<3 Taika on taikaa ja se ei katoa. Pitkä parisuhde on kuin itse elämä eli ylämäkea ja alamäkea, mutta onneksi se ainoa mitä pelkäsit, että...ei toteutunut: Jokainen päivä on ollut seikkailu. Minäkin fanitant joutsensuhteita, mutta myönnän, että aina ei voi osua ekalla kerralla oikeaan. Eivät kaikki. Ihmispari voi olla kuin parhain kirja, joka luetaan aina uudelleen ja uudelleen ja koskaan siitä ei saa tarpeekseen. Kiitos samoin!<3 Meillä on nyt sitten vähän pienempi ja vilkkaampi hoitokoiruus tämän viikonlopun...=Vauhtia riittää!!

      Kiitos samoin! Kiva kuulla. Äidille terkkuja, Kerro, että meillä on tämä 'lapsi' nyt täällä, joten voi olla, että huomenna en soita...<3

      Poista
    2. Mahtava Bloggaus vuosista täällä. Sana on hallussasi ja taitoa vähän joka peliin. Hyvää jatkoa blogiisi ja kaikkeen tekemääsi.

      Poista
    3. Mummeli, kiitos♥ Kiitos samoin sinulle bloggaamiseen ja koko elämään! Mukavaa viikonloppua sinulle&co♥

      Poista
  16. Oi, Leena - tämä on juuri kuin sinä, joka vaalit kaikkia aisteja. Ystävyyttä, rakkautta, perhettä, ruokaa, puutarhaa, kirjoja - heittäytymistä elämään täysillä. Se on melkoinen taito! <3

    Ihanaa viikonloppua ja valoisia öitä! Ulkona tuoksuu nyt suvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos <3 Eiköhän sinusta löydyy paljon tätä samaa;)

      Kiitos samoin sinulle!<3

      (Arvaa mitä? Meillä on nyt jo toinen koiruus koko viikonlopun, ei siis Luna. Nyt on niin vilkas tämä neitokainen, että olen lukenut yhtä suven tärkeimmistä dekkareista voimatta tehdä yhtään muistiinpanoa: Monika tunkee syliin, enkä raaski laittaa pois vaan vasen käsi rapsuttaa, oikea pitää kirjaa...Kohta krampit molemmissa käsissä, mutta on tämä vain niin ihanaa!)

      Odotas kun valkolehdokit aukeavat ja tuoksuvat suviyössä...

      Poista
  17. Niin, taikaa myös päästä polkupyörällä purjehtimaan poikani kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, no takuulla. Purjehtiminen ja puutarhailu, elämän autuutta!

      Poista
  18. Olet rohkea heittäytyjä, Leena ja sitä me lukijasi sinussa rakastamme kaiken muun ohella! Kiitos ihanista vuosista inspiroivan blogisi parissa <3 Tulkoon niitä vielä monia, monia lisää!

    Ihanaa suvensuloa viikonloppuusi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, olneko;) Kiitos <3 Kiitos samoin sinulle kera ihastuttavan blogisi<3

      Kiitos samoin!<3 Meille tuli vilkas koiruus viikonlopuksi ja lukemiset ovat nyt vähän heikoilla, joten taidan vihdoinkin lähteä istuttamaan keijunmekkoa (taimi), sekä siemenistä ruusupapua ja krasseja. Ah, niin, ehkäpä jo nyt olisi niitä Susanin kuvia...

      Poista
  19. Hei Leena. Käyn pari kertaa viikossa lukemassa blogiasi, koska olen huomannut kirjamakumme natsaavan hyvin kohdalleen. En itse ole puutarhaihminen ja mies vastaa kulinaristisista nautinnoistamme, mutta täytyy sanoa, että blogisi lukeminen tuo arkeen ihanaa twistiä. Osaat hienosti kuvata elämän ihania pieniä ja suuria iloja ja asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mirva! Oih, et tiedäkään, kuinka kiehtovaa on kuulla lukijoistaan, joita ei tunne, jotka hiljaa käyvät blogissani...Mietin usein: Keitä he ovat? Saisinpa tietää...Tarjoaisin sinulle enemmän kulinarsimia, mutta kun...siis pako myöntää, että en vain ehdi. Puutarha on liian iso ja se vie paljon aikaani, mutta siinä saan vastapainoa koneen ääressä istumiselle ja ehkä vähän myös jotain hyvää vastapainona yölukemiselle. Keräilen kyllä innolla reseptejä ihan sellaiseen blancoon kirjaan ja odotan aikaa, jolloin ehtisin niitä kokkailla. Olethan siis löytänyt Ruokareseptit Leena Lumissa Yritän tuoda sinne tänä vuonna vielä jotain uutta. Kiitos, että saan tuoda sinun arkeesi twistiä<3 Perusta oma blogi, sillä kirjoitat niin kivasti, tyköottavasti! Tee sellainen lifestyleblogi ja minä liityn sitten heti lukijaksesi.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  20. Lehden juttu oli kiva, mutta tämä vähän laajempana ja hienojen kuviesi kera oli kyllä ihan toista maata :)
    Kiitos postista ja oikein suloista - joskin tällä hetkellä sateista - suvea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, se lehtijuttu oli tehty syyskuun haastattelun ja sitten tämän tekstin pohjalta. Koska se lehti kerran loppui Akateemisista ja monet lukijani siitä kysyivät, päätin antaa heille enemmän;)

      Ole hyvä ja kiitos samoin<3 Täällä viileää ja sateista myös. Ota nyt vaikka Flynnin kirja ja ryömi peiton alle lukemaan, minä otan ruotsalaisparin Sebastian Bergman-dekkkarin. Silti: Suvea!

      Poista
  21. Leena hieno otsikko, hieno postaus, upea sinä. Elämänmakuinen kaikilla mausteilla, kiihkeine pulsseineen kaikkineen. <3 Ai että tykkään susta. <3

    Tein blogissa Ystäväkirjahaasteen, joka tuntuu nyt tämän juttusi luettuani heppoisalta kauralta. Mutta menin siellä sinut haastamaan jo, joten tässä haaste. :) Ei paineita, ei pakkoa, ei kiireitä, ei haittaa vaikka et nappaisikaan mukaan. Meidän blogiystävyys ei vähästä säikähdä vaikka deletoisit heti roskakoriin. <3

    Upeaa viikonloppua ihanainen Leena <3

    http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2015/06/ystavakirjahaaste-kaikki-mukaan.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos<3 Juu, mun normaali pulssi on 100! Kiitos samoin<3

      Kiitos, otan haasteen vastaan, mutta en ihan heti tämän perään: Muuten menee katu.uskottavuus. Pidän just tuollaisista haastekevennyksistä. Juu, tiedän. Mun paineet rakennan ihan mitä itse. Sulla oli just uudet kuvat napattu niihin juttuihin eli kai minunkin pitää yrittää edes puolet kuvista saada uusia. Minä kun yleensä sitten vain tuolla puutarhassa sen kameran kanssa innostun. No en kyllä ajatellut deletoida, vaan oikein kiitän, sillä kirjojen väliin on kiva saada kevennyksiä ja täällä ei nyt luvut suju, sillä saimme viikonloppu hauvan, joka on niin sylikoira, että en saa pitää kirjaa sylissä, vaan vain häntä.

      Kiitos samoin sinulle Tiia<3

      Poista
  22. Ihana kirjoitus. Olenpa iloinen, että olen löytänyt blogisi.
    Olen aina rakastanut lukemista ja kirjoittamista. Joskus jopa kuvittelin, että minusta tulisi kirjailija. Ei tullut. Kirjoittanut olen tavalla tai toisella pienen ikäni, mutta kirjabloggariksi ei tieni ole kulkenut. Puutarha vei mennessään. Blogiasi lukiessani ajattelen, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Voi nauttia toisten kirjoittamista kirjoista ja toisten kirjoittamista ihanista kirjablogeista. Kiitos Leena ja onnea sinulle ja ihanalle blogillesi jatkossaskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, kiitos<3 Kiitos samoin!

      Sama täällä. Varmaan aika monet kirjoittavat henkiöt ajattelevat niin. Sama täällä. No, sitähän ei koskaan huomisesta tiedä;) Voit pitää kahtakin blogia. Näin olen minäkin alkanut ajatella. Ole hyvä ja kiitos, kiitos kauniista sanoistasi<3

      Poista
  23. Blogisi on kuin hyvä elämänkerta - inspriroiva, rohkaiseva, inhimillinen ja elämänmakuinen! Bonuksena vielä upea kuvitus:)Toivottavasti jatkat vielä pitkään! Ihanaa kesää! t. Elisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa, kiitos<3 Näillä näkymin jatkan, mutta jos en, niin silloin prioriteetit muuttuvat eli haluankin aikaa jollekin muulle enemmän. Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  24. Voi kuinka inspiroivaa ja voimaannuttavaa (melkein vihaan tuota sanaa, koska se on niin jokapaikassa)! Mun hormonitoiminta on kaiketi sekaisin - ja mitä sitä voi odottaakkaan, kun vartaloa ja mieltä koettelevat niin isot asiat kuin raskaus, imetys... Mutta siis melkein pillitin kun luin tämän! Ihanaa, että olet perustanut tämän blogin! Minun ei tule paljoa blogeja seurattua, mutta tänne palaan aina! Arvostan, että blogiasi ei ole kaapannut liika kaupallisuus ja kirjoitat juuri niistä kaikista asioista, kirjat, ruoka, puutarha, elämä. Ja niin taiten! Kiitos, että olet vuorovaikutteinen ja tulet myös minunkin (raukka)blogiini usein kommentoimaan. On ollut ilo huomata, kuinka hyvistä kirjoista sinä pidät ;)

    Luin muuten ylläolevia kommentteja ja tuli mieleen että minunkin normaalipulssi on 100. Hih!

    Suloista kesäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, kiitos<3 Mutta sana voimaannuttava on hyvin kuvaava, en nyt heti keksi sille yhtä valaisevaa synonyymiä. Minä olin vauvaelämässä ihan hormonimyrskyssä. Kaikki liikutti ja paljon. En ole tiannut antaa kaupallisuudelle mitään, sillä penniäkään en ole saanut, enkä halunnut. Arovstelukappaleet ovat normijuttu ja toisten blogien mainostaminen. Kiitos samoin<3 Et ole yhtään raukkablogi!!! Me olemme usein pitäneet samoista kirjoista.

      Juu, eikö olekin hassua. Jollekin pulssi 100 on jo sairaus. Lääkärini sanoi, että 'Leena, sinulle tämä on normaalia, joten ei huolta'. Jos se on alle, olen takuulla kipeä...

      Kiitos samoin sinulle ja ihanaa vauvakesää!

      Poista