tiistai 30. kesäkuuta 2015

Puutarhasta kesäkuun viimeisenä päivänä

Kiitollisena sateesta lähden mieluusti ulos kuvaamaan, sillä siellä on aina tiettyjä yksilöitä, jotka ovat edukseen just sateella, enkä nyt tarkoita kotiloita. Ristinummiruusua olen melkein aina kuvannut sateessa ja niin juttuun Sade ja ruusut, sade ja ruusut...kuin nyt taas:

Jotenkin ruusut kantavat sadepisaroita niin kauniisti. Toisaalta sitten liika sade voi saada ne näyttämään myös

säikähtäneiltä keijuilta.

Iiris, Iris Sibirica', on aina ollut suosikkikukkani, mutta en vain ole vielä toimeentunut tekemään siitä omaa juttua. Tai sitten tähän vaatimattomaan kukkijaan on vain niin tottunut. Kukapa olisi uskonut, että tulee päivä, jolloin jaamme tätä lehtoonkin, mutta se päivä tuli jo kauan sitten. Nyt on kasvamassa myös valkoista iiristä. Tämä kukka sopii erinomaisesti metsäpuutarhaan. Osa näiden kukkien pehkoista ei vieläkään kuki ja osa on menossa jo ohi...

Etupihan nurmikon muuttaminen kukkaniityksi on onnistunut paremmin kuin hyvin. Yritin ottaa kukkaniittykuvaa, mutta siinä kaikki näyttää yhdeltä sekasotkulta, joten minun kyvyt eivät riitä. Nyt kuitenkin kukkivat akileijat, puna-ailakit, lehtosinilatvat...lemmikit lopettelevat, digitalikset ja unikot aloittelevat.

Etupihan sisääntulossa on ensin oikealla suuret, vanhat syyshortensiat ja niiden ympärille keskittyy kukkaniitty oikealla, vasemmalla taas suurten mongolianvaahteroiden ympärille. Ja kasvaahan siellä muutakin, kuten magnolia, kummallakin puolella helmiorapihlaja (juttua tulossa) sekä Vanille Fraise -hortensia (juttua tulossa) ja kartiovalkokuusi

Lehtosinilatvaa kasvaa runsaasti levinneenä sekä valkoisena että sinisenä. Vanha kansa kutsui tätä kukkaa hunajakukaksi eikä syyttä, sillä tuoksu tuo mieleen hunajan ja kukka kerääkin runsaasti pölyttäjiä.

Sydänsuven öiden kuningatar eli valkolehdokki on vasta näin alullaan.

Valkoiset lupiinit ovat kuin kaarisiltaa vahtivia ritareita. Kuvan vasemmasta reunasta näkyy, että sillan juhannusruususta ei ole vielä yhtäkään kukkaa auki. Makuuhuoneen ikkunan alla olevassa pensaassa on osa kukista auennut.

Punainen varjolilja tekee pituusennätystä. Tämähän oli se kukka, jonka juurakoiden piti tulla valkoisena...Sain sitten hyvityksenä valkoiset seuraavana syksynä ja nyt jännitänkin niiden menestymistä. Osa todella hentoisia, mutta onhan tässä vielä aikaa. Jos katsotte kuvaa oikein tarkkaan, huomaatte, että ikivanhaa korituolia pitkin kiipeää keijunmekko. Tästä olen puhunut jo vuosia, kun sain idean kirjasta Ihanat kärhöt. Keijunmekko ei ole lopullinen ratkaisu, sillä sehän on yksivuotinen. Kunpa saisikin sitä monivuotisena! Sillan likellä olevaa tuolia laitoin kiertämään Lumikärhön, Summer Snow, joka kituutteli minulla vuosia kunnolla kukkimatta ja sitten sen jo unohdinkin. Kun tänä vuonna hedelmäpuutarhan tilan nimissä kaatui aikaa sitten pystyyn kuivunut luumupuu (uusi on istutettu!), löysin sen juurelta surkean Lumikärhön, mutta huomasin myös pienen vihreän alun. Nyt se on tuoreessa mullassa ja hemmottelun alaisena, joten toivossa on hyvä elää.

Pilvikirsikkarintamalle kuuluu nyt niin outoja, että siitä tulee sitten toinen tarina. Yhden pisteen vihje, kun luette pilvikirsikkajutun loppuun (siis sen menetyskohdan), on se, että tällä viikolla istutamme päärynäpuun! Soitin Viherlandiaan ja neuvottelin hetken luottopuutarhurini kanssa ja siinä se sitten kypsyi tuo ajatus...Toivon, että unet käyvät toteen, sillä unelta tuntuu, miten lapsena Säkylässä kesiä Pyhäjärven rannalla viettäessäni, sain syödä makeita, mehukkaita päärynöitä, jotka siis kypsyivät hyvin varhain...Nyt meille sitten tulee Pepi!

Sataa, mutta silleen suloisesti...kevyttä suvisadetta...

puutarhaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Unikot alkovat avautua pienessä tihkussa samalla kun kirjoitin, joten lisään nämä nyt tälle kesäkun viimeiselle päivälle.
Kyseessä idänunikko, Papaver Orientale.

Nämä unikot ja monet näiden jälkeen aukeavat kasvavat ns. ykkösrinteessä, joka on hankala ja liukas hoidettava. Siinä on kaaduttu kerta jos toinenkin.

Tämä oli parisenkymmentä vuotta suuren kunnianhimon kohde, mutta nyt siihen on istuettu suuria, pärjääviä perennoja, kuten iiriksiä, unikkoja, lehtosinilatvaa, päivänliljoja, kultatyräkkiä ja alaosan nurkkaan jopa valtikkanauhusta. Varhain keväällä tässä kukkivat esikot, kevätkaihonkukka, scillat, narsissit ja muscarit. Lyhtykoisoa olen tuonut myös tähän suuressa toivossa, että se alkaisi levitä, kuten on luvattu, mutta ei se mitään leviä. Myöhempää tulevaisuutta ajatellen ja polvea säästääkseni, olen istuttanut myös syreenin, onnenpensaan ja Lumimies halusi säästää rinteen talon puoleiselta reunalta itsestään alkuun lähteneen (linnun levittämästä siemenestä) talviomenapuun, jota saa leikellä niin paljon kuin sielu sietää. Rinteen alaosaan on tänä keväänä istutettu mm. jasmiini. Toivoisin voivani nähdä tämän jossain heinäkuussa täynnä digitaliksia, mutta ne krantut tykkäävät enemmän rinteistä 2 ja 3 sekä japanilaisesta rinteestä talon pohjoispuolella.

37 kommenttia:

  1. Ihania kasveja kaikki. En tiennytkään, että lehtosinilatvaa on kutsuttu myös hunajakukaksi. Onko vielä erikseen jokin hunajakukka? Minulla on vain valkoista lehtosinilatvaa ja kummasti sitä on alkanut ilmestyä vähän sinne sun tänne. Ei haittaa.
    Varmista, ettei tuo teille tuleva Pepi -päärynäpuu ole Virosta tänne hiljattain tuotu. Lehdissä on ollut isoja ilmoituksia virolaisen Pepin takaisinvedosta, sillä siitä on löytynyt tulipoltetta, joka on vakava kasvisairaus. Viherlandia oli lehtijutun perusteella yksi Pepiä myyneistä firmoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, kiitos.Sitä en tiedä, mutta tiedän, että on ihmisiä, jotka tuntevat lehtosinilatvan vain nimellä hunajakukka. Se on vähän kuin jotkut sanovat vieläkin metsäkurjenpolvea juhannuskukaksi. Ostin monta vuotta sitten kukkivana joitakin yksilöitä sinistä ja valkoista, kun oli eräs puutarhakatselmus tulossa liian varhain ja mikään kuin ei kukkinut...minun mielestäni. Minullakin saavat kukkia missä vain, kuten akileijatkin.

      Hyvä kun kerroit! Soitin tässä välissä heti Viherlandiaan ja minua odottava puu on Tahvosten omaa tuotantoa. Huh kun pelästyin! Tässä sen näkee, että kannattaa kaikki lätistä täällä blogeissa vaan. Minä kerron sitten pilvikirsikasta, kun esittelen päärynäpuuni, siinäkin tuli vastaan jotain, mitä emme ole ennen kokeneet, mutta ei mitään meidän virhettä, ei taimimyymälämme virhettä tms. Luin sen tulipoltejutun niin huolimattomasti, että en enää edes muistanut, missä puissa sitä oli ollut. Kahistelin vain ääneen, että 'ei kai tuollaista kauheaa voi ollakaan.' Kaikki on mahdollista. Siis ihan nyt kotimainen Pepi on tulossa. Kiitos sinulle, että herätteltit minua!

      Poista
  2. Niin kaunista, Leena! Puutarhasi näyttää paratiisilta. Sain viimein Slaughterin postattua mutta minusta hän jäi Flynnin jalkoihin... Hieno kirja kuitenkin!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos<3 Siltä tämä usein tuntuukin, etenkin pidämme iltapuutarhasta ja minä vielä lumipuutarhasta;)

      Tulen lukemaan. Ei missään tapauksessa Slaughterin paras.

      Poista
  3. Ihania kuvia ja kukkivia kasveja. Oi että teillä on kaunista nyt ja niinhän siellä on joka vuodenaika ♥

    Hyvää heinäkuuta!

    Ps, mansikka-aika alkaa ihan pian ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitios ♥ Minustakin täällä on aina kaunista, tämä saari on taikaa.

      Kiitos samoin!

      PS. Perheen Järki yrittää toppuutella ettei vielä 3 viikkoon osteta säilömansikkaa! Siis laitanko nyt kakkospakastimen päälle vai en;)?

      Poista
    2. Leena, ei vielä kannata: Perheen Järki on ehkä oikeassa. Säätä kannattaa seurata...

      Poista
    3. OK, ehkä sitten ensi viikon puolessa välissä...Ja tosiaankin, säätä on seurattava senkin takia, että sesonki ei mene ohi. Satsaamme mansikoihin isosti ja onneksi saamme mustikat omalta saareltamme, mutta itse tietysti poimien. Kiitos!

      Poista
  4. Ihanat kukat kuvissasi ja tietenkin myös siellä puutarhassasi. Minullakin akileijat levinneet sinne sun tänne. ja kohta meillä on sormustinkukkapelto, kun karkasivat vanhan kasvihuoneen pohjaan ja annoinb ne siellä olla. ilokseni löysin tänään yhden keltaisenkin. aika vaalean.
    Kasvoiko se sinun alppitähtesi? minulla on nuppuja täynnä ja kovasti levinneet-.

    Ihania nuo sadepisarat kukan pinnalla,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos♥ No voi sun sormustinkukkapeltoa! Sormustinkukka ei ole silleen vaatimaton, että se haluaa itse valita paikan, jossa tietää näyttävänsä kaunneimmalta. Me annemme niiden kasvaa missä ikinä haluavat. Ne tuovat cottage garden -tuunelmaa. Minullakin on ollut kerran hyvin vaalea keltainen. Nyt jännittää, mitä on tänä vuonna vuorossa, sillä yksikään niistä ei ole vielä auki. Ei se onnistunut. En tajua muuta kuin, jos se oli liian varjossa...

      Niin...miten ihanaa, että sataa ja puutarha nauttii. Tämä pelastaa meillä paljon, kun on nyt vähän liikaa nitä uudisistutuksia pakollisten puunkaatojen takia (lahovikaa) ja vielä tulee tuo päärynä.

      Poista
  5. Olipa paljon kuvia, vanhanajan lehtosinilatva oli lapsena oma suosikki ja meilläkin kasvoi myös valkoista kuusiaidan vieressä syreenien takana. En voi muuta kun ihailla tätä puutarhaa..täällä sataa liikaakin..vielä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, aika vähän, kun kasvilajeja on yli 500;) Se on ihana kukka.

      Kiitos<3Täälläkin alkoi nyt sataa rankasti, mutta viikonlopuksi on luvassa kaunista keliä.

      Poista
  6. Kukka mikä vain on aina kaunis katseltava. Mieluisimpia jokainen löytää niistäkin. Vuodenaikojen myötä suosikit vaihtuu. Tämä kesä on laittanut minut haistelemaan ruusuja ja vain tuo pihamme puskaruusu (hansa tai kurttulehti ) on tuoksullaan hurmannut. Suloisen puutarhurin onnen aikaa sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, näinhän se menee. Myös joskus vuosikymmenien myötä suosikit viahtuvat: En minä parikymmentä vuotta sitten perustanut vaaleanpunaisista kukista;) Hansa kuuluu kurttulehtiruusuihin, mutta on niistä upein. Kuvasin tänään myös tavallista kurtturuusua, mutta kun nekin olivat pisaroissa olisi tullut liikaa ruusua sateessa. Sinulla on sitten hansa: Sen tuokus on sellainen, että en pääse aamulla Hesaria hakemaan, ellen haistele sitä ja taas postilaatikolta palatessa sama juttu, sillä sen tuoksu on autuaallinen.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  7. Oi, kuinka upeita kuvia jälleen! Valkolehdokki, ah ja oih :) Mielenkiinnolla odotan lupaamiasi tulevia kasvijuttuja.

    Valkoinen varjolilja on hentoisempi kuin punainen, joka on ainakin meillä todella rotevakasvuinen. Valkoisen varjoliljan siementaimet ovat edelleen pienen pieniä ja odotan todella mielenkiinnolla mahdollista vuosien päästä tulevaa kukintaa. Luin hiljakkoin jostain, että siementaimet eivät välttämättä tee valkoista kukkaa.

    Säikähtänyt keiju ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, kiitos <3 Valkolehdokki on niin ainutlaatuinen kasvi. Älä nyt painosta;) Siis juttua tulee, jos kasvit ja kuvat niistä onnistuvat...Noista nyt on vain jutut tekemättä, mutta ne ovatkin uusia kasveja.

      Ai onko: Kiitos tiedosta, olin jo ihan huolissani. Mikä helpotus kuulla, sillä nyt minulla on vain kolme edes noraamlikorkuista, mutta nekin honteloita. Siementaimet? Minä tilaisin valmiit juurakot, sillä ikinä en usko valkoisen varjolijan siemenien tulevan kukaksi sen jälkeen kun kuulin, että se voi kestää VIISI vuotta.

      Säikähtänyt keiju...täälläkin ♥ Kai uskot keijuihin...akileijat tuovat niitä puutarhaan...

      Poista
    2. Minä jaksan odottaa vaikka ensi kesään - puutarha on opettanut ;)

      Mahtaakohan edes viisi vuotta riittää? Luulen, että ne nyt kasvattavat sipulia ja maanpäällinen kasvu alkaa kunnolla vasta kun sipuli on tarpeeksi iso. Nyt on kolmas kesä menossa ja toinen kesä kun kasvua näkyy maan päällä.

      Minulla on keijuja, sillä uskon niihin ♥ ja akileijoja myös... lapsuudessa rakkain kirjani oli Pessi ja Illusia.




      Poista
    3. Marietta, sinä olet kärsivällinen! Luulin, että puutarha opettaa sitä minulle, mutta ei se ihan onnistunut.

      Minulle yksi siemeniä antanut puhui viidestä vuodesta...ei ole mitään näkynyt. Noita ei sitten uskalla ikinä siirtää. Minulla on pari valkoista, jotka ovat nipin napin pinnalla ja ne ovat juurakosta...

      Toki uskomme ♥ Se kirja on kotona ja piti tuoda blogiini, mutta...se on jemmassa. Minulla se Salainen puutarha eli pidän vähän sellaisesta villistä puutarhasta.

      Poista
  8. Voi, pisteenä iin päälle vielä valkolehdokki, ihanin kukka mitä tiedän. Vaikkakin tavallaan vaatimaton. Et sinäkään syyttä kutsu valkolehdokkia kuningattareksi. Vuosia, vuosikymmeniä on kulunut siitä, kun viimeksi näin valkolehdokin. Lapsuudessani niitä kasvoi ihan talomme lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, sehän varmaan onkin villikukista ihanin. Tuoksuu vain öisin houkutellen valvomaan ja lumoutumaan...Se on niin kauniskin, että jos tuota myytäisiin kauppapuutarhoissa, se olisi menoa. Onkohan kaunotar katoamassa...hieman ainakin on vähentynyt ja parina vuonna ei kukkinut ollenkaan, mutta nämä sateet olivat nyt lehdokin parhaaksi. Lapsuudessasi valkolehdokin tuoksu varmaan tuli pihalla asti elli peräti avonaisista ikkunoista öisin sisälle. Minä suunnistan näitä katsomaan kuin vihikoira ilmaa haistellen:)

      Poista
  9. Puutarhasi on ihana! Minä en vielä oikein ymmärrä omaa puutarhaani, olen laittanut sitä vasta viisi kesää ja se käyttäytyy aina eri tavalla kuin oletan. Mutta tänä vuonna ruusut kasvavat hirveästi ja clematikseen on tulossa miljoona kukkaa ja kuusama kukki ensimmäisen kerran. Eli paistaa se päivä risukasaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, kiitos<3 Sehän siinä onkin parasta, että puutarhalla on oma mieli. Se on just se sama asia, josta pidän myös koirassa, että sillä pitää olla myös oma mieli, jonka se pitää. Yhdessä lehtijutussa kirjoitin,että puutarha opettaa minulle nöyryyttä ja krsivällisyyttä, mutta ei se ole ihan totta, sillä vain nöyryyttä on tullut lisää. Kärsimättömyys on edelleen läsnä. Minulle tapahtui clematiksen kanssa jotain ihan hullua. Siis niitä on todella paljon. Innostuin sitten pari vuotta sitten laittamaan kaksi kasvamaan sellaisen vanhan siirretn puistosyreenin juurele, kun se oli kuin vain pelkkää runkoa. No, nehän vallan villiintyivät ja tänä vuonna sitten katselimme terasilla ruokaillessamme, että clematiksen kukat ovatkin jo siinä talon toisen kerroksen korkeudella. Eilen tajusin, että se syreeni, joka oli kaikki vuodet kuitenkin kukkinut loistavsti pihasyreenien jälkeen, ei ollut kiitos clemsten tiheyden kyennyt kukkimaan. Vieressä kukkii kuin jättimäisenä lyhtynä Holger Isabella syreeni valkoisin kukin ja sen lila kaveri ressukka on saanut tehtyä vain pari kukkaa kiitos minun himorakkauteni clematikseen. Tein jotain, mitä en ikinä ennen: Otin pitkän katharjan varren ja kurkottelin sitä clematiksen alle ja nykäisin. Meinasin pudota: Clematiksen kosto! Sain kuitenkin ohennettua clematiskerrosta, sillä en halua sitä kokonaan pois. Katsoin kerran brittiläistä tv-ohjelmaa, jossa nainen kiipesi puuhun sahan kanssa katkomaan clematista, joka oli tehnyt sinne latvaan tiheän pesän...Opin siis, että en edes clematista halua joka puuhun. Mongolianvaahteroissa ne eivät tee yhtään haittaa, eivätkä vanhoissa kirisikkapuissa, jotka muutenkin ovat usein niin huonossa hapessa, että kirsikoita tulee vain ylimpiin oksiin eli jos emme jätä niitä marjoja linnuille, poimimme ne henkemme kaupalla. No, meille jäävät ihanat luumut, joita on sekä aikaisin kypsyvää että myöhempää.

      Meillä on vain lehtokuusamaa ja se oli keväällä tosi kaunis, mutta nyt huomasin, että kirvat olivat valinneet tämän vuoden teemaksi kuusamat. Haaveieln köynnöskuusamasta Merin entisen kivisen leikkimökin seinälle, saisi peittää sen kaikessa rauhassa. Sisällä on puutarhakalja, mutta senkin terassilla on aina pari korituolia, joissa tulee istuttua, joten olisi kiva istua kuusaman sisällä. Monet myrkylliset kasvit, kuten kuusama ja näsiä ja jouluruusu, ovat hyvin kauniita.

      Kyllä se paistaa ja vielä kirkkaammin paistaa, kun on vähän ensin kärsinyt! Sitä on puutarhurin elämä, mutta ilo voittaa aina.

      Poista
  10. Ai niin! Minä siirsin juuri keväällä valkoista varjoliljaa äidin puutarhasta taimena ja se näkyy aloittelevan kukintaansa! Olin ihan varma että en onnistu siirrossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, ihan tosi...Sinulla on ollut sitten siinä iso sipuli, vanha hyvä laji ja paljonm tuuria. Minut on peloteltu ihan hauraaksi valkoisen varjoliljan siirtämisellä eli kuolee kuulemma sitten varmasti. Nyt kaksi valkoista kasvaa ison valkoisen särkyneensydämen varjossa, kun en tajunnut sen 'sydämen' niin riehaantuvan, mutta en uskalla hentoisia alkujani vielä siirtää. Hyvä aika siirtää on tietysti juuri kevät, kun ne eivät ole vielä kunnolla tajuamassa, mitä tapahtuu;) Kohta kai perustamme valkoinen varjolilja -clubin. Luin jostain, että hyvällä onnella se alkaa levittää siemeniä ympäriinsä...: Mikä onni ja unelman todeksi tulo se olisikaan!

      Poista
  11. Olen ottanut kiitollisena vastaan sateen sekä paisteen. Puutarhani viihtyy tässä kesässä ja kasvua on päivittäin. Nyt tosin kaivuri repii joka paikan, mutta toiveissa on pihan tulevat kesät. Ehkä jo tämän kesän loppu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, puutarha on nauttinut ja minä myös, sillä vain yhtenä tosi rankkana ja kylmänä sadepäivänä, olin epämukavuustilassa. Kesän loppu on parasta istutusaikaa. Pääset vähämmällä kastelulla. Silloin ei sitten kannata paljon lannoitella eli jätä lannoitukset ensi kevääseen. Me istutamme tänään päärynäpuun ja sillekin varoitettiin jo, että 'vain ihan rippunen kanankakkarakeita, koska olemme jo heinäkuussa.'

      Poista
  12. Aaaah,ihania kuvia taas!!! Aurinkoista kesän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos ja kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  13. Hih, digitalikset menevät minne tahtovat;)
    Meilläkin juhannusruusu vasta nupulla, ehkä tämä heinäkuu on sitten jo kesäkuukausi, kesäkuu tuntui keväältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, sen ne tekvät, mutta se on vain IHANAA!

      Ne aukeavat tosi, tosi hitaasti...

      <3

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Hannele, tämä suvi on puutarhalle parhautta.

      Poista
  15. Kaunista on puutarhassasi!
    Kukkia, kukkivia puita ja pensaita sekä noita suloisia havuja. Sinulla varmaankin on, mutta kysyn kuitenkin eli tunnetko kotkansiipisaniaisen? Se on kaunis ja kauniisti levinnyt täällä mökkitontilla ja sopii hyvin niin lehtoon kuin lähes luonnontilassa olevalle mökkitontille. Saanen suositella.

    Kesä on tullut vihdoinkin, nauttikaamme lämmöstä! Ensimmäiset mansikat syötiin eilen ja ne maistuivat. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos <3

      Tiedän. Meillä on monia erimerkkisiä saniaisia ja voi olla tuotakin. Puutarhakuvaja Arto Rantanen niitä luetteli ja ihasteli. Lehdossa se vie tilan mahdollisilta herkkutateilta ja kanttarelleilta kuten kaikki saniaiset, luin juuri tattikirjasta. Keskikohdassa lehtoa sitä saa olla, kaivon ympärillä, mutta ei kantarellialueella. Nyt emme lisää saniaista, vaan tänään lähdemme R:n synttärin kunniaksi Viherlandiaan lounaalle ja tuomme tullessamme päärynäpuu Pepin, jonka istutamme ennen puoltayötä. Monena synttärinä, niin minun kuin Reiman, meillä on istutettu puu.

      Ehdottomasti! Yritän ehtiä yhden kirjan vielä, sitten jään vähän breikille, sillä saamme Jaelin meille ja varmana nmämä tytöt jäävät la kaupungille ja ties mitä keksivät: ehkä kuoharia ja mansikoita eräällä viinipihalla.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
    2. Onnittelut R:lle!
      Teille on tulossa super-viikonloppu, tapaamisen iloa ja onnea Jaelin kanssa!

      Poista
    3. Marjatta, kiitos psta <3

      Ehdottomasti ja kelikin lupaa parasta. Kiitos <3

      Ei tulekaan enää kirja, sillä en ehdi sitä kirjoittaa kiireessä, tulee jotain muuta, jolla jään lomalle: Kannattaa odottaa;)

      Poista