sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Herman Koch: Naapuri

Lukion opettaja ei ole kaikkein älykkäintä ihmislajia, jos erittäin lievästi ilmaistaan. Fysiikan opettaja ei kehittäisi käden käänteessä uutta suhteellisuusteoriaa. Yleisesti ottaen he ovat rannalle jääneitä tyyppejä. Nujerrettuja ja turhautuneita. Tyhjät puheet idealismista ja tiedon siirtämisestä tuleville sukupolville auttavat jaksamaan muutaman vuoden, mutta ajan myötä turhautunut mieli kalvaa itsensä tyhjiin. Opettajat eivät elä vanhoiksi. Se ei riipu mitenkään siitä, osaavatko he pitää kuria vai eivät. Päivästä toiseen he seisovat luokan edessä itsensä kaltaisten keskinkertaisuuksien seurasssa. Periaatteessa sitä voisikin jaksaa monta vuotta. Mutta joka vuosi joukossa on muutama, jotka ovat heitä älykkäämpiä, ja sitä he eivät kestä.

Hollantilaisen Herman Kochin Naapuri (Geachte Heer M., Siltala 2015, suomennos Sanna van Leeuwen) on mitään rajoja kaihtamaton teos ikääntyvästä kirjailijasta M., jonka kauna-arkku on ylitsetulviva. Herra M. on ollut hyvinkin suosittu kirjailija ja etenkin kirjoitettuaan tosipohjaisen romaanin historianopettaja Jan Landzaatiin liittyvästä katoamistapauksesta. Landzaatin katoaminen oli tavatonta, sillä ennen hänen katoamistaan Spinoza-lukiossa menehtyy nopeassa tahdissa opettajia. Tavatonta oli myös se, että Landzaat oli järkyttävän rakastunut oppilaaseensa Lauraan, koulun kauneimpaan tyttöön, joka kyllä tietää arvonsa, käyttää valttikorttiaan ja sitten vaihtaa tähteä kesken lennon. Seurauksista välittämättä Laura hylkää itseään komeana pitävän opettaja Landzaatin ikäisensä, ruipelon Hermanin tähden...uskomattomin seurauksin.

Kirjailija M. on niin kiinnostava tapaus, että hänen kaltaiseensa olen törmännyt ehkä vain Ian McEwanin kirjoissa.  M.:n ikäkriisi, väistymisen kauhea varjo sekä kaunan pohjattomuus, se hetki kun hänen tähtensä on laskemassa ja hän ei enää tunnista itseään valokuvista, se hetki avaa hänen kaikki patonsa niin teoissa kuin sanoissa. Sanallisessa sarkasmin hillittömyydessä väistämättä mieleen muistuu niminovelli Saul Bellowin Löyhäsuisesta miehestä...Eniten M. ehkä inhoaa pakollisia lukutilaisuuksia kirjastoissa, joissa hän ottaa inhokeikseen kirjastotädit, joilla kaikilla on lyhyet hiukset. Ei lyhyitä hiuksia vastaan mitään, vaan kun kirjastonhoitajilla on kaikilla samanlainen tukka, se on helppo tukka, jota hän inhoaa. Toisaalta hän inhoaa myös omia kollegoitaan, jotka yrittävät pyrkiä nuorekkuudessa hänen ohitseen:

He jumiutuvat omaan nuorekkuuteensa. He alkavat kulkea kermanvärisissä tennareissa, All Starseissa! He pukeutuvat kirkuvanpunaiseen pikkutakkiin ja ostavat urheiluauton. Urheiluautollaan he...Saatan olla seitsemänkymmentäkahdeksanvuotias, mutta mieleltäni olen nuorempi kuin te kaikki yhteensä, he haluavat sanoa ulkoasullaan. Tärkeintä on pysyä uteliaana, he sanovat...Luennon jälkeen keski-ikäiset naiset parveilevat signeerauspöydän ympärillä. Samalla kun he avuliaasti...He eivät ajattele vanhaa hajua, joka kermanvärisistä All Starseista kaikella todennäköisyydellä leyhähtäisi, jos...Sen he sietäisivät kyllä, kuten myös nuorena pysytelleen kirjailijan loputtoman ähkinän ja puhkinan ja punaviinin makuisen kielen. Juhlien jälkeisen aamun punaviinin, lasin pohjalle jääneen tilkkasen, johon on tumpattu tupakka.

Kirjailja M. on niin kaunainen ja toisaalta oman egonsa lumoissa, että ei huomaa yläkerran naapuriaan. Hän ei huomaa, että häntä tarkkaillaan. Joku on hänestä hyvin kiinnostunut samanaikaisesti kun M.:n ura ja Landzaatin katoamismysteeri ovat vaipumassa unohduksen usvaan. Naapuri on aluksi vain tarkkailija, lopulta osallinen. Hän on todistamassa myös kustantajan kirjailijoilleen järjestämän illallisen tapahtumia ja lopulta naapuri, josta tulee sekä kuuntelija että kuulustelija. Hänelle voi kertoa vaikka siitä, mitä hän luulee lopulta tapahtuneen historianopettaja Landzaatille, Lauralle ja Hermanille.

Herman Koch on ohittamaton kirjailija. Ensin Illallinen, josta en ole toipunut vieläkään (vuoden 2012 kolmanneksi paras kirja Leena Lumissa!), sitten Lääkäri, jota paras ystäväni ylisti Illallistakin paremmaksi ja nyt Naapuri. Koch ei sorru toistamaan itseään. Samaa on vain hillittömyys, jolla paljastetaan ihmisluonteen pimeitä kierouksia. Tässä Herman Koch muistuttaa niin brittikirjailija Ian McEwania, että ihmekös jos olen Kochin pohjaimussa. Aiheet Naapurissa ovat rajattomat alkaen kirjailijoiden turhamaisuudesta ja kateudesta, siirtyen opettajien vaarallisen keskinkertaisuuden kautta rakkauteen ja mustasukkaisuuteen, unohtamatta ystävyyttä, sananvapautta ja mahdollista rikosta. Jälleen Koch onnistuu yllättämään ja Naapurissa monet kohtaukset kokee kuin kamera-ajona ilman ohjaajaa:

Olin järjestänyt filminpätkät peräkkäin ja antanut kokonaisuudelle työnimen Elämää ennen kuolemaa II. Se osui naulankantaan: opettajatkaan eivät olleet tietoisia siitä että heidän elämänsä oli tyhjää ja tarkoituksetonta, että se oli loppunut sinä samana päivänä jona he olivat päättäneet tehdä opettamisesta ammattinsa.

Miss Posthuma is seeing something she has never seen before. Mr Karstens will never teach again. Pohdin, millaisen selostuksen voisin myöhemmin liittää historianopettajasta kertovaan kuvamateriaaliin. Mr Landzaat has followed his dick to the end of the world. Now he is lost in the snow, wondering:”How did I get here?”


*****

Petri Immosen hyvin osuva arvio Kochin Naapurista Helsingin Sanomat/Kulttuuri 19.7.

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä Lukutoukan kulttuuriblogi Kirjakaapin avain  Donna Mobile Marin kirjablogi ja Maisku/Täysien sivujen nautinto

32 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä, en tiennyt tämän tulosta ja on heti laitettava varaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, tämä on ihan must! Odotan Kochia aina isosti.

      Poista
  2. Iik, olen tämän kanssa loppusuoralla ja nyt en uskalla kuin vilkaista bloggaustasi... Tunnelmat ovat huipussa!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, et tietenkään;) Pelkäsin, että ehdit ennen minua, joten lisäsin vähän faarttia. Ihan mahtava!

      <3

      Poista
  3. Taattua varmaa laatua kuten aiemmatkin kirjat! Kiitos Leena, kun kerroit tästä uudesta kirjasta. Varaus on tehty eikä jonoakaan ollut, joten pääsen lukemaan jo tällä viikolla.
    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, takuuvarmaa! Koch tekee elämstä niin jännittävän, että sen jälkeen kaikki muu tuntuu vähän aikaa liian laimealta;) Ole hyvä <3

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  4. Kirjailija Koch kirjoittaa ikävistä asioista, jotka ihan puistattaa, mutta silti taidan lukea myös tämän kolmannen teoksen. Se oli muuten sinun bloggaus, joka houkutteli minut lukemaan myös Lääkärin. Illallinen oli tosi puistattava teos, mutta Koch on taitava näissä inhorealistisissa teksteissään. Voin kyllä sanoa, että ei haittaa, vaikka Naapuri ei ihan heti tule kirjastosta luettavaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, mutta sellaista elämä on. Välillä puistattaa ja välillä ei, on todella ikäviä ihmisiä ja sitten vähemmän ikäviä. Pidän siitä kun kerrotaan siitä sattumanvaraisuudesta, jonka armoilla olemme. Koch ei kirjoita siirappia ja siitä minä pidän. Oooh, hienoa, että sain sut lukemaan Lääkärin. Illallinen vaivaa minua vieläkin ja taidat arvata miksi: Ensinnäkin se oli niin mahdollista olla totta, toisekseen siksi, että ne vanhemmat olivat kasvattaneet penskansa ihan kieroon ja sitten vielä ministeriperhe otti värillisen lapsen, että se näyttäisi hyvältä hänen 'meriittilistallaan' ja lehtihaastatteluissa 'onnellisissa' perhekuvissa ja kolmanneksi siksi, että tuntuu kuin kukaan ei välittäisi, mitä taphtui adoptiopojalle. Tai me arvaamme, mutta miksi siitä ei puhuta. Onko se teko niin tabu. Illallinen jäi minuun.Se on hyvä juttu, sillä näin en unohda elämän pimeää puolta. Ja sitä millainen ihminen voi olla. Ihan kuka tahansa.

      Mai, tämä Naapuri on kiehtovalla tavalla vaativampi ja myös sillä tavalla sarkastinen, että voit jopa huvittua, mutta en mitään komediaa lupaa, mutta ei niin rankkaa kuin Illallinen tai kammottavan inhorealistinen Lääkäri.Lue nyt vain ja laita mulle sitten vinkki, jos en satu just sinä päivänä rollaamaan kaikki blogeja läpi. Kiitos etukäteen <3

      Poista
    2. Kyllä kannatti lukea tämä Naapuri. kirjahan oli paras näistä kolmesta ja loppu oli suorastaan ilotulitusta. Koch pääsi nyt ihon alle ja pysyy siellä :)

      Poista
    3. Mai, no tämä on ainakin Kochilta taidokkain. Mestarin jälkeä.

      Poista
  5. Jaahas, Koch on minulle tätysin tuntematon. Liitän lukusuosituslistalleni.

    Naurattaa tuo alun "leipäopettajan" kuvaus ja sen väite, että opettajat eivät elä vanhoiksi, Muistelen, että Suomessa opettajat ja papit eläisivät pitkään. :)

    Väkevää kieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, lue ihmeessä myös Illallinen! Siinä on sitä sellaista jota ei voi unohtaa.

      Takuulla ainakin Suomessa opettajat elävät pitkään. Tunnen monia ja paras ystäväni on koulukuraattori. Olen päässyt tekemään empiiristä tutkimusta työpäivien pituudesta ja työnvaativuudesta vaikka liikemihiin, jotka ovat työssä 47 vuotta, työpäivivillä ei työaikaa, vaan kuu kumottaa ennen kuin kotiutuvat ja jopa viiikonloput menevät työmatkoilla ympäri maailmaa ilman erillisiä korvauksia. Vannon, että jos nyt olisimme nuoria minusta olisi tullut se histlorianmaikka ja R:sta joku muu maikka, vaikka matikan! Olisi joskus niin hauska kaataa kauniit kuvat, mutta noita juttuja ovat tainneet jo muut kirjoittaa. Nyt IT-ala polttaa nuoria miehiä niin, että he kestävät n. 10-15 vuotta ja sitten ovat burn outeja. Tunnen myös hyvin pitkäikäisiä pappeja olen äitini puolelta itsekin pappissukua. Tytärkin lukee teologiaa ja uskontotieteitä, mutta hänestä ei tule pappia, mutta on jo käynyt tuuraamassa ussanopea yhdessä lukiossa...

      Minä pidän kaikesta vahvasta! Suosittelen. Ei mitään vattumehua, johon on laitettu liikaa vettä.

      Poista
  6. Aaaaah, tämä kirjastotäti ei malta odottaa, että ehtii tämän kimppuun! Koch on ollut pitkään Tutustu-listalla, mutta en ole vielä lukenut häneltä mitään. Ajattelin nyt sitten aloittaa tästä Naapurista. Lupaavaa tuo McEwan-vertaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisku, kirjastotädit ovat ihania! Kochin kirajilija M. vain on niin kaunainen...just silleen karmeen ihanasti, että häntä ei voi olla lukematta. Lue myös ainakin Kochin Illallinen. Odotappa 15.7., niin saat lukea jotain innoittavaa;) Olen istunut koko päivän sitä tekemässä ja nyt tuntuu sekä selässä että silmissä. Aloita tästä. Tässä on niin paljon just kirjaihmisiä kiinnostavaa. Koch on kohta melkein yhtä hyvä kuin mun idoli Ian McEwan....

      Poista
  7. Olen jo odotellut tätä! Toivottavasti löydän pian käsiini. Luulin tän tulevan ulos vasta syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serentis, niin minäkin! Katsoin katalogista ja tämän ilmestymisajaksi on merkitty kesäkuu. Toivottavasti pitää paikkansa...

      Poista
  8. Ehkä olen tulossa vanhaksi :) , kun en jaksa lukea enää sellaisesta pahuudesta, jota esim Ian McEwan kuvaa. McEwanin kieli ja kirjojen rakenne herättävät tietenkin kunnioitusta.
    Toivon, että kirjallisuus löytää muitakin keinoja houkutella lukijoita kuin väkivallan ja pahuuden lukemattomat muut ilmenemismuodot. Tai sitten vastakohtana pitäisi olla hyvyyttää ja optimismia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, makuja on vain joka lähtöön. Ei se sen kummempaa ole. Minä taas haluan tuntea ihmisluonteen salatun pahan. Sen joka kätketään niin, että kuka vain vastaantulija voi olla vaikka Kochin Lääkärin pahis. Tässä uusimmassa on kysymys kateudesta, mustasukkaisuudesta ja kaikesta sellaisesta, mikä koskettaa ihmisiä vuosisadasta toiseen. Ajankohtaista on se, että kirja sivuaa erästä uutta aihetta, uutta uhkaa, jota on koettu niin Jokelassa kuin muuallakin ja kirjoittaja antaa sille oman mahdollisen tai mahdottoman syynsä. Siis vain niin kiinnostavaa! Onneksi jokainen saa lukea juuri valitsemiaan kirjoja. En ole liian siirappisen ystävä, mutta nyt taidan lukea just sellaista, josta sinäkin pitäisit, sillä siirapin suhde on oikea;) Lue Kaikki se valo jota emme näe! Siinä on kaikki kohdillaan odotuksiisi nähden. Odotan innolla mitä olet mieltä♥

      Poista
    2. En voi sietää siirappisia kirjoja, mutta pidän älykkäistä ja lämminhenkisistä kirjoista. Kun maailma muuttuu tavallista vaarallisemmaksi - kuten nyt, ihmiset alkavat kaivata huumoria ja lämpöä. Ja on jännitystä ilman raakuutta. Neuvostoliitossakin ihmiset kestivät huumorin avulla. Ne joita se ei auttanut pakenivat alholismin..
      Oletko tullut ajatelleeksi, että on maita, joissa luetaan edelleen vanhoja klassikoita. Miehen ei tarvitse salata, että hän lukee vaikkapa Jane Austenia kielen kauneuden ja älykkään ihmistuntemuksen vuoksi.

      Poista
    3. Anna, onneksi niitäkin on, muista vaikkapa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, Omenansiementen maku tai tältä vuodelta Etta, Otto, Russel ja James. Huumori on auttanut monia monessa.

      Suurena klassikkojen ystävänä, joka on jopa omistanut klassikoille oman ikivanhan krijahyllyn olohuoneesta, voin kertoa, että meilläkin luetaan klassikoita sukupuoleen katsomatta. Humiseva harju on puhkiluettu, venäläiset klassikot samoin ja Sinuhen luin vastikään uiudelleen kuten myös R. joka kohta aloittaa Turms kuolemattoman. Ikuisesti eläköön sekä klassikot, niin nykyiset kuin tulevat!

      Poista
  9. Kochin teokset ovat minulla vielä 'korkkaamatta'... Muistan aikaisemmat postauksesikin, Illallis-juttusi oli vaikuttava!

    Ihanaa viikonalkua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, aloita nyt, bitte! Olisi niiiiin kiinnostavaa kuulla mitä olet mieltä! Kiitos<3 Se teos meni minulla luihin ja ytimiin ja elän tarinaa tavallaan vieläkin.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  10. Heippa Leena! Kutsun sinut käväisemään blogissani, sillä nyt siellä on erään esikoiskirjailijan haastattelu sekä arvio hänen romaanistaan :D

    Nykyään minäkin olen lukenut edellisiä vuosia paljon enemmän, sillä löysin Elisa-kirjan! Olen ostanut paljon kirjoja ja myös äänikirjoja. Luin mm. Jääskeläisen kirjat. Kävin lukemassa myös sinun arvostelusi niistä. Itse en pitänyt Harjukaupungin salakäytävistä enkä Lumikosta, mutta Sielut kulkevat sateessa oli kyllä melkoinen lukukokemus. Sen hulluus meni aivan yli rajojen, mutta hyvällä tavalla!

    Ihanaa heinäkuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mia! Kiitos kutsusta: Tulen mielellläni.

      Kiva kuulla. Sielut oli minulle haastava, sillä en ole kovasti fantasian ystävä, mutta pidin siitä ja pelkäsin oikeasti, sillä luin sitä yli yön...Harjukaupungista tuli minulle hyvin hemkilökohtainen, sillä minulle tapahtui 'harjukaupunki' juuri kun kirja ilmestyi. Ostin myös päärynäkuvioisen mekon ja nyt olemme istuttaneet päärynäpuun. Harjukaupunki on minusta todella hieno teos.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  11. Vaikuttaa kiinnostavalta, täytynee ottaa lukulistalle. Oli mennä ihan tämä Naapuri ohi! Pidin Illallisesta, mutta Lääkäri jäi minulta kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, mitenminusta tuntuu, että pidät tästä. Illallinen on minusta edelleen paras, mutta kyllä tämä minulla Lääkärin päihittää.

      Poista
  12. Hei Leena, todella kiva kuulla että Koch upposi sinuun jälleen kerran (suomentajan oma suosikki on edelleen Lääkäri - Naapuri jäi ensi lukemalta minulle hieman liian sekavaksi, kun näkökulma vaihtui aina kesken kaiken). Ja mahtavaa, että muutkin lukijat löytävät Kochin sinun blogisi ansiosta!

    Kommenteissa niin opettajista kuin kirjastotädeistä on otettava huomioon kulttuuriero. Hollannissahan opettajaksi pääsee oikeastaan kuka tahansa hyvin lyhyellä koulutuksella, joten on aivan selvää, että siellä eivät kaikki opettajat mitään ruudinkeksijöitä ole. Viime aikoina siellä on lehdissäkin ollut ylistäviä ja ihmetteleviä kirjoituksia siitä, miten Suomessa päiväkodeissa ja alakouluissakin on yliopistokoulutettua henkilökuntaa.
    Kirjastot puolestaan ovat maksullisia eivätkä todella yhtä laadukkaita kuin meidän, ja koska kirjat ovat hinnaltaan noin puolet siitä mitä täällä, ihmiset ostavat kirjoja paljon mieluummin kuin jonottavat monta kertaa hypisteltyä kappaletta. Ja ehkä siksi kirjastonhoitajakaan ei ole samanlainen toiveammatti kuin meillä... tiedä häntä...

    Kesäisin terveisin Sanna van Leeuwen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sanna! Olen ajatellut, että olen syntynyt lukemaan Kochia;) No, paras ystäväni lukee myös paljon ja hän pitää Lääkäriä parhaimpana. Naapuri on huomattavasti vaatiaampi luettava kuin aikaisemmat kaksi suomennettua, mutta siinä on niin paljon kirjallista maailmaa ja ihmisen sisäistä sekasortoa, että olen hyvin myyty. Sitähän tässä toivon! Kaikki ystävän kyllä lukevt Kochin teokset, myös Lumimies.

      Nimenomaan niin. Ja meillä taas opettajat ovat hyvin itsetietoinen ryhmä, jopa aina niin pitkälle, että se määrittää heidän privaattiluonnettaan;) Eivät opettajat Suomessakaan kaikki ollenkaan sovellu alalle eli kokemusta on. Toisaalta parhaat taas ovat sitten vaikka mtiä. Olen koko ikäni ollut kiitollinen lukiom äidinkielen opettajalleni, joka teki minusta vahvan ihmisenä ja kirjoittajana, kun teini-iän myrksyt olivat viedä. Minusta soveltuvuus alalle voittaa tuon akateemisen pätevyyden niin, että ensin psyykkinen soveltuvuus, sitten koulutus ja samaa toivon terveydenhuoltoalalle. Kirjastotädit taas ovat ihan oma lukunsa, sillä heitä olen tavannut vain ihania, ihania...<3

      Ylistän Suomen kirjastolaitosta! Toisaalta, minusta se, että hinnat ovat puolet siitä, mitä Suomessa uudesta kirjasta, on se mitä olen ajanut koko blogiaikani: Kaikki häviävät tässä systeemissa, jossa kirjan lähtöhinta on 45 euroa ja sitten se on jo puolen vuoden päästä jossain kirjatorilla 15 euroa, pahimmassa tapauksessa 5 euroa. Minusta kustantajt, kuluttajat ja kirjailijat voittaisivat, jos kirjan hinta olisi kohtuullinen jo lähdössä. Kirjan ikäänkin se toisi lisäkuukausia. Tai jopa vuosia. Ostan taas lokakuussa Itävallasta ja Saksasta taidekirjoja, joita en pysty Suomesta niiden hinnan takia hankkimaan. Mukaan tulee joku muukinkirja, sillä yritän herätellä lyhyttä saksaani.

      Kiitos huimaavista käännöksistä Sanna ja ihanaa suven jatkoa sinulle <3 Kotimaani on maailmankirjallisuus, joten missä olisinkaan ilman suomentajia, ilman sinua, Sanna <3

      Poista
    2. Aivan samaa mieltä kirjojen hinnoista. Paitsi että Hollannissa tietysti ostajia on enemmän, siellä jo ensimmäinen painos on usein pehmeäkantinen, joka minun ymmärrykseni mukaan on halvempi tehdä kuin kovakantinen - Suomessa vähälevikkisistäkin kirjoista tungetaan ensin markkinoille se kallis kovakantinen. Kirjastot ilmeisesti laittavat itse kovat kannet kirjoihin Hollannissa...? Herra M. myös karsastaa kirjastokirjojen "kovia, rumia kansia". Tottumiskysymys... Hollannissa ostan useinkin kirjoja 12,50 eurolla, mutta vaikka kuinka kirjaihminen olen, ostan Suomessa hyvin harvoin uusia kirjoja, mieluummin odotan että ne tulevat viitosella alennukseen kirjamessuilla tai alelaarissa...

      Kiitos kauniista sanoista, ja tervetuloa käymään facebookissa kirjasivullani
      https://www.facebook.com/pages/Kirjaviisari/187413974765134?fref=ts

      Lukijana olen itse enemmän selkeäjuonisten, "yksinkertaisten" lukuromaanien ystävä, mutta on hyvä, että pienen kielen hollannin kääntäjänä ei voi erikoistua mihinkään tyylilajiin vaan käännettävää tulee laidasta laitaan!

      Poista
    3. Sanna, sama vaikuttaa Saksassa, jossa on noin 80 miljoonaa asukasta. Herra M., karastaa kirjastojakin, joten mikä sattuma, että meillä oli kirjabloggarien kanssa tempaus kirjastojen puolesta, mutta silti sain herra M.:ltä sopivaa tekstiä kirjastojuttuuni;) No, myönnän ostaneeni, vaikka saan kustatantajilta arvostelukappaleita, ystävälleni lahjaksi Rikka Pelon Jokapäiväinen elämämme hintaan 45 euroa. Kun maksoin, minua huimasi...Nyt sama kirja näkyy olevan alessa 8 eurolla. Kaipaan kirjalle pidempää elinkaarta. Pehmeäkantinenkin voi olla ok, jos siinä on normaalikokoinen fontti. Koska luen paljon ja yöaikaan, pieni fontti on helvettiä. Pidän kovasti Minervan ylivetokansista eli kannet ovat kovat ja niissä on tarvittava tieto ja kannen kuva. Siinä on kuitenkin lisäksi vielä paperikansi päällä, joten se on aikamoista luksusta. En ole huomannut kysyä, miksi, mutta toki paperikannessa on sitten vieläkin enemmän tietoa. Ostin Mrs. Dallowayn pokkarina ja nyt sen kannet ovat jo ihan rikki...Kerään tiettyjä kirjailijoita ja jotkut kirjat vain on pakko omistaa. Luen kirjat myöhemmin uudelleen ja yhden olen lukenut jopa 10 kertaa! Bo Carpelanin Axelin...Se vaatii jo kansilta paljon. Katselin keväällä 2013 Salzburgissa kirjakaupassa kovakantisia Mortonin kirjoja ja ne olivat paljon edullisempia kuin Mortinin kirjat uutena Suomessa. Voit olla varma, että minä en enää maksa kirjasta 45 euroa eli tuo poikkeus nyt vahvistaa säännön. Kirja vain oli niin hyvä ja oli kiire saada se ystävällnei lahjaksi, kun en omastani voinut luopua.

      Ole hyvä ja kitios tulen mielelläni! Ystäväni, edesmennyt Eve Rehn (ent. Kuismin) suomensi Rilken runoja ja sain hänen kauttaa käsitystä alasta. Even mielestä runoa ei käännetä, se tulkitaan. Eve suomensi minulle blogia varten vielä sairautensa aikana yhden, joka piti tulla toiseen kokoelmaan, joka ei sitten koskaan valmistunut. Tahto tahtojen/Der Grosese Wille on Even Rilke-tulkintoja. Sattumalta yksi ko. kirjan runoista on tulossa mukaan erään toisen kirjan arvioon lähiaikoina.

      Ihan tosi;) No ehkä Koch mahtuu tuohon kategoriaan...Lukuromaanista tuli nyt heti mieleeni Kaikki se valo jota emme näe ja jos haluat vähän enemmän, niin sitten Parempaa väkeä. Pelon Jokapäiväinen elämämme on minulle paras blogiini tuoma kotimainen kirja. Runous vetää minua. Suosittelen.

      Poista