perjantai 10. heinäkuuta 2015

Varjoliljan ja juhannusruusun aikaa, blogiystävyyden taikaa...

Siinä missä valkoiset varjoliljat ensimmäistä vuottaan ovat nupulla ja heiveröisiä kuin perhosen siipipöly, punaiset tekevät pituusennätystään. Tässä kuvassa ei edes näy kuin pieni osa korkeimman kukan varresta eli nyt ollaan noin parissa metrissä! Kunpa saisin kukat auki ja kuvattua ennen kuin koko komeus kaatuu.

Viime viikonloppuna sain vieraaksi jo kolmatta kertaa ystäväni Jaelin, joka pitää suosittua ruokablogia Appelsiineja ja hunajaa. Moni voisi luulla, että koska kaikissa tapaamisissamme on ruoat kuvattu ja paljon puhetta ruoasta, että meistä ei muuhun olekaan, mutta olimme ensi tapaamiselta kuin ikitutut. Meillä riittää puhetta paljon, mutta onneksi tempo on sama ja toinenkin saa suunvuoron. Nyt huomasin myös, että meillä on hyvä hiljaisuus. Hämäläinen Lumimies on joskus äänessä jopa meitä enemmän;) Yläkuvassa on menossa jo sunnuntairuokailu, joka oli grillattua merilohta (suola, sokeri, sitruunapippuri ja nyt myös kalakerma), keitetyt uudet perunat. tzaziki, ranskalaista sipulisilliä, Chipstersin Jäämerensalaattia ja katkarapusalaattia kera jääveden ja valkkarin. Edellispäivänä olimme kuitenkin ehtineet jo käydä erään henkilön suosituksesta testaamassa Jyväskylässä

Foodin, jossa minä nautin Vuohenjuustosalaatin ja Jael jotain mitä en enää muista...Hän varmaan kertoo sen sitten blogissaan Appelsiinipuun alla Olisin halunnut mennä sienikeitolle Siihen Yhteen Paikkaan, mutta oli aika kuuma ja Jael ei nyt halunnut sienikeitolle Jyväskylän ihanimmalle viinipihalle. Vaihtelu virkistää, mutta Pöllöwaari on hemmotellut minut ihan pilalle...Kaikki tapaamisemme merkkipäivät olemme viettäneet Lumimiehen kanssa Pöllöwaarin Ranskalaisissa koroissa ja...


Oijoi, mitä hetkiä tällä viinipihalla on vietettykään! Kerran oli jo pimeä suviyö ja yhtäkkiä sadat tähdet syttyivät taivaalle: Isoissa varjoissa paljon pieniä ledejä tms. joka toi maagisen tunnelman. Suomessa on kaksi ruokapaikka ylitse muiden (minulle) ja ne ovat Pöllöwaari ja Reposaaren Merimesta, joista viimemainituun olemme menossa ensi kuussa. Tällaista oli viimeksi. Pöllöwaarin viinipihakuvan on ottanut valokuvaaja Marko Kauko. 


 Illan pudotessa nautimme viileää alsacelaista valkoviiniä Muuratsalon saaren kotiterassilla ja kohta jo herkuttelimme myös syömällä

munakoisovuokaa kera tomaattisalsan ja patongin. Jael on kasvissyöjä paitsi merenelävät käyvät, joten menu on vieraan mukainen.

Näitä hetkiä on kiva muistella sitten kun pakkanen paukkuu, sillä Suomen Tahiti näytti Jaelille taas parastaan. Välillä oli suorastaan kuuma...

Kesäyön taikaa, josta ei malta lähteä nukkumaan. Tästä pöydästä näkee auringonlaskun Päijänteeseen, joten voiko sitä ihminen enempää toivoa. Vähän viileni, joten huovat ympärille vain ja juttu jatkuu...

Jos kerrankin Jael tulisi vähän myöhemmin, näyttäisi tältä ja saisin esitellä kantarellikykyni. Toisaalta ensimmäisen kerran prime time puutarhassamme oli todellinen prime time Jaelin käydessä, sillä kiitos kylmän kesäkuun, kaikki sydänsuven kukat olivat vasta nyt auki

aina juhannusruususta ristinummiruusuun. Ja mikä parasta ystäväni näki livesti kukkivana helmiorapihlajamme!

Loma jatkuu, mutta ilmassa on merkkejä myös muusta: 15.7. postaan aivan varmasti ja moni muukin, mansikkasadon kypsymistä odotellaan samoin mustikoita, neljä kirjaa on luettu, mutta vain kahdesta aion kirjoittaa, nyt lähden jatkamaan puutarhatöitä...R. on veneilemässä herraseurassa ja minä tietysti touhuan kukkien kanssa, sitten taidan aloittaa uuden kirjan kera jäätelön...

Tapaamisiin!

Turvallista kotimatkaa Jael♥

suviterveisin
Leena Lumi

Perhaps Perhaps Perhaps

PS. Aamulehden haastattelu ilmestyi 21.6. ja viime viikolla sama ilmestyi Satakunnan Kansassa. 

26 kommenttia:

  1. Oi miten ihania kuvia teistä kahdesta ja kesän kauniista kukistakin =)

    Me kävimme jo poimimassa mansikat ja mustikkaan miehen tekee jo mieli. Mansikkakakku korkattiin tänään, mutta nyt huomaan, että jäätelöä en ole tänään vielä saanut.

    Ensin oikein ihania hetkiä puutarhassa ja sitten maittavien kirjojen seurassa. Ja vielä upeaa tulevaa viikonloppua teille kahdelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos!

      Kävimme tänään mustikkatiedustelulenkillä ja kyllä ovat ainakin meillä vielä raakoja. Saarellamme on onneksi aina mustikoita. Korjaa äkkiä se jäätelövaje! Mietin, että otan paljon, koska olen perjantai-iltana yksin...

      Kiitos samoin sinulle, mutta täällä eletään matkareportaasin odotuksen tunnelmissa <3 Eihän kaikkea tarvitse kaikille kertoa, mutta...;)

      <3

      Poista
  2. Kiitos vielä ihanasta viikonlopusta luonanne😃 Ruoka oli taas niin hyvää:se sinun munakoisosi on taivaallisen hyvää ja R:n lohi, herkkua. Kantarellit, en ole niirä syönyt muutamaan vuoteen, mutta nauti sinä niistä minunkin puolestani. Se mitä söin siellä Jyväskylässä oli täytettyjä jalopeño-chilejä(ei tulisia..... ) .Ihana puutarhasi oli tosiaankin upea viime viikonloppuna:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ole hyvä ja kiitos sinulle♥ ...mutta minulla on vain aina se sama munakoiso;) Kantarellista olisi kielen vievä herkku...R. alkoi tänään kaivata zarzuelaa, kun katseli niitä jo kohta ylikasvaneita persiljoita. Ai niin, ne oli niitä...Nyt kukkivat kaikki syreeneistä alkaen unikkoihin ja iiriksiin, jotka ovat ennen olleet jo ohi, kun olet ollut meillä. Nauti nyt viimeisistä hetkistä siedettävässä ilmassa ennen sitä teidän kuumaa. Mukavaa viikonloppua ja turvallista kotimatkaa, Bambillle suukkosia!<3

      Poista
  3. Juhannusruusut ovat ihania kesänkukkia ja tuo kukkiva orapihjlajapuu on uusi tuttavuus minulle. En ole koskaan nähnyt tuollaisia kukkia pihlajassa.
    En tiedä kiinnostaako, mutta minulla olisi kirja-arvonnassa tarjonnassa unkarilaista runoutta ja Schjerfbeckin elämänkertaa muiden muassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, ne ovat kuin Suomen suvi. Se on siis helmiorapihlaja, ja suosittelen lämpimästi: Äiti ja siskokin ovat omiinsa aivan hurmaantuneet.

      Ihan tosi: Tulen kohta....

      <3

      Poista
  4. Hyvä hiljaisuus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa <3 Ihanat Ladyt <3

    VastaaPoista
  5. Munakoiso on ihan lempiruokiani. Teen sitä usein ja nyt yritän kasvattaa sitä pihallani. Tämä kesä ei vain taida oikein olla munakoisolle otollinen. Mutta mitä tapahtuukaan 15.7??? Sitä seuraavana meillä on 21. hääpäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, jos saisit mun, et uskoisi. Kehittelin sitä hartaasti ja teen sen aina vuorokautta ennen että kaikki maut imeytyvät ja sitten kun tarjotaan, se lämmitetään tietysti uunissa, ei missään mikrossa. Se on niin hyvää, että olen syönyt sitä kylmänäkin! Kasvihuoneessa monet kasvattavat upeita koisoja, mutta kun mulla ei sitä ole. Meinasin tänään pyörtyä, kun sain 10 isoa, kotimaista prima tomaattia 0,99 eurolla, Niin edullista ei ole ollut ikinä! Mehän syömme läpi talven ja joka päivä kotimaista Närpiön tomaattia ja hinta on huikea, mutta maku hyvä ja hiillijalanjälki pienempi kuin Espanjasta rahdatun. En tiedä, saako kertoa, joten näet sitten. No, ei kukaan teidän hääpäivää pilaa;) Onhan se toista kun hääpäivä on heinkuussa, kun meillä on jouluaattona, mutta siihen on nyt tullut aivan erityisiä juttuja, jotka vain parantavat asiaa, että jouluhullunainen näin halusi. Ei esimerkiksi ikinä tarvitse riidellä, missä nuoremme viettävät joulunsa, siis kumman vanhemmilla, sillä me vietämme joulua ameriikkalaisesti vasta joulupäivänä ja aatto on sitten ihan vain mun ja R:n näköinen, combo joulua &muuta. Kuuset ja lahjat ovat kyllä valmiina jo aatona aatosta odottamassa nuorison saapumista about klo 15 joulupäivänä. Kuvittele nyt: Löysin itseni katselemasta yksi päivä joulukuvia;)

      Ihanaa hääpäivää teille <3

      Poista
  6. Voi te ihanaiset, varmaan oli taas kivaa yhdessä.

    VastaaPoista
  7. Meillä on yksi valkoinen varjolilja kukassa, punaiset vielä nupulla. Kaksi viikkoa olen ollut poissa, mutta onneksi ihan kaikki ei ole mennyt ohi :)
    Hauskaa, että Jaelin vierailun aikaan myös säät suosivat, sillä tämä kesä ei monin paikoin ole kovin suosiollinen ollut!
    Päivittelen tilannetta meidän osaltamme mahdollisimman pikaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, mutta kun mulla on nyt niiden valkoisten kanssa eka vuosi. Joku sanoi, että voi viisikin vuotta mennä ennen kuin ne vahvistuvat...Sama multa, sama hoito kuin punaisilla, sama puolivarjokin.

      Hän tuo tullessaan aina suorastaan Israelin helteet. Yhtenä kesänä entien kuumuutta saarellamme valitti Jael;)

      OK, tulen sitten katsomaan.

      Poista
  8. Voi miten herkullisen näköisiä ruokia ja kauniita kukkia. Teillä on selvästi ollut ihanaa aikaa ystävien kesken. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos <3 Me oltiin jo vuosia sitten kuin olisi aina tunnettu toisemme. Sellaista sattuu - onneksi.

      Poista
  9. Ihana bloggaus taas kerran. Nuo kuvat ovat kertakaikkiaan ihania, mutta tuo munakoiso toi kyllä veden kielelle. Aikoinaan Kyproksen reisulla siihen ihastuin ja se ihastus on säilynyt.
    Kukat jaksaa kasvaa ja kukoistaa säätilast huolimatta. kai ne kasvaa mittaa kun yrittävät etsiä aurinkoa.
    Eilen sain kunnolla ensimäiset mansikat. Jos ei mitään homejuttuja tai muuta tule, saan niin runsaan sadon mansikasta etten koskaan tuosta maasta ole saanut.
    Onnellsita jatkoa heinäkuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kiitos <3 Munakoiso on minunkin herkkuani ja voisin opetella siitä uusiakin juttuja tekemään. Miten nyt mainitsitkaan Kyproksen, kun just siitä R:n kanssa puhuimme...;)

      Nuo varjoliljat ovat omenapuiden takana. Niiden pitäisi nimensä mukaisesti siitä pitää, puolivarjosta. Itse pidän erityisesti varjon tai puolivarjon kasveista, koska en voi elää ilman puita. Nyt on sitten päärynäpuukin istutettu.

      Hyvänen aika sentään ja omasta maasta! Minä niin kärsin niistä verkoista, kun linnut niihin takertuivat ja sitten päätimme lopettaa mansikan kasvatuksen ja tilalle tuli kirsikka- ja luumupuita. Meille tulee tyyriiksi kun pitää ostaa...

      Kiitos samoin sinulle! <3

      Poista
  10. Välimatkat eivät ole este ystävyydelle. Ihanaa, kun voi jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut vuosi tai jopa enemmän.

    Nyt kelpaa tehdä salaatteja ja muitakin kasvisruokia, kun kaikki vihannekset ja mansikat ovat laadukkaita ja kotimaisia. Herkkuja olette tekin nauttineet ja varmasti oli mukavaa istua omalla terassilla pimenevässä kesäillassa. Viime lauantaina oli vielä lähes täysikuu. Ensimmäistä kertaa näin, kun kuu heijastui järveen ja muodosti kuunsillan. Unohtumaton hetki!

    Kesä on parhaimmillaan, mutta vedet lämpenevät hitaasti. Joko olet aloittanut uintikauden? Yritän käydä uimassa tai lähinnä kastautumassa aamuin illoin, mutta eihän siitä nauti samalla tavalla kuin yleensä.

    Kauniisti kukkivat kukkasi! Kesäistä viikonloppua ja terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ei se ole, mutta silti olisi kiva, jos Jael muuttaisi takaisin Suomeen...

      Nyt on se aika, kun nautitaan kauden herkuista. Jotkut jo ovat kantarellejakin löytäneet. Oi Marjatta, koskaan ei ole liian myöhäistä löytää kuunsiltaa! Olen viettänyt elämäni vesien rannoilla, joten uinti pitkin kuunsiltaa on tuttu juttu.

      Päijänne on niin iso vesi, Suomen syvin järvi, että kestää lämmetä. Minä en mene kylmään veteen, sillä uimme matkaa ja sukellamme. Innokas uimariystävämme kyllästyi nyt niin kylmään veteen, asuu rannalla täällä, että päätti lähteä muille maille uimaan. Ikinä ennen ei ole ollut pois Suomen suvesta.

      On ollut kaikkea sopivasti. Vain juhannusruusut vei rankkasade muutamassa päivässä. Kiitos ja kiitos samoin!<3

      Poista
  11. Ihanat viisaat naiset!
    Kauneinta kesän jatkoa sinulle Leena

    VastaaPoista
  12. Tuollaiset illanvietot ovat maailman ihanimpia! <3

    Sydänsuvi on suloista aikaa, vaikka olisikin kylmää. Viileydessä kukkatkin kestävät pidempään, jotain hyvää sentään!

    P.S. Susan ei ollutkaan Susan vaan ilmeisesti jokin tähtimagnolialajikkeista tai japaninmagnolia. Puutarhaliikkeet myyvät usein mitä sattuvat... Ihmettelinkin nupun vaaleutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiva huomata, että on aikaa viihtyä ystävien kanssa <3

      Minusta tässä ilmassa ei ole oikeastaan mitään valittamista. Olen kastellut tavallista vähemmän, jaksanut touhuta puutarhassa ja vaikka mitä. Vain uimavedet ovat jäätävät. Puutarhureille ainakin hyvä suvi ja minulla ei ole ikinä, ikinä ollut digitaligsia kuten nyt, siis niin paljon.

      Ahaa! Olen nyt lukenut Susanista paljon ja se on aika suosittu, muttta arka, tosin siellä päin sen pitäisi viihtyä. Meillä Leonard on tarhamagnolia ja sitä valitessani olin kyllä sortua yhteen tähtimagnoliaan. Nyt paljon uusia, ensi vuoden kukka-aiheita, joten...no, en jaksa alkaa murehtia miten menee. Toivon vain parasta. Olisi kiva kuulla, vaihdatko lajiketta ja minkä otat ja etc. Voit laittaa privaatistikin, sillä nämä asiat kiinnostavat MELKEIN yhtä paljon kuin kirjat.

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Hannele, koko vuosi tätä nyt ja sitten jatkot alkavat joulun jälkeen;)

      Poista