perjantai 14. elokuuta 2015

ennen kuin horsma ehtii kukkaan...

ennen kuin horsma ehtii kukkaan
alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa
     jää sitten henkeään pidättäen odottamaan
          että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Pekka Mäkinen

26 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Irmastiina,kiitos samoin sinulle! <3 Kelit lupaavat kivaa, joten nautitaan.

      Poista
  2. Runon hetki on täällä jo ohitettu. Horsmat lähettävät maailmalle untuvaisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, ihan tosi. Meillä kukkivat nyt valkoiset horsmat (Sissinghurstin tyyliin;), mutta vain pienen hetken kuulen enää tiettyyn aikaan pikkulintujen ääntelyä lehdostamme.

      Kaunista viikonloppua <3

      Poista
  3. Valitset aina niin hyvin nämä runot, tämäkin ihana! <3 Hyvää viikonloppua, Leena! -Taru

    VastaaPoista
  4. Kuvassa on kyllä täydellisesti runon tunnelma. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VillaVaahtokarkki, minustakin tässä kuva ja runo 'soivat' yhteen. Kiitos samoin sinulle! <3

      Poista
  5. Kaunis kuva!
    Meillä seinän vieressä kasvaa neljä pitkää horsmanroikaletta, ennätys korkeina. Tänään huomasin osan niiden vartta olevan valkeanharmaiden kiharoiden vaahtoavassa pilvipeitossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, kiitos psta<3 Kuvaaja on sareni mies, joka on ammattilainen.

      Minulla kasvaa valkoisia keskipuutarhan parhaalla paikalla! Kukapa olisi uskonut;) Meillä kukkivat täysillä ja kun viikko sitten ajelimme länsirannikolle, näimme valtavia vaaleanpunaisia horsmaesiintymiä: Kaunista!

      Poista
  6. Leena, kiitos taas, kaunosielu ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ole hyvä ja kiitos ♥ Mihin sitä koira karvoistaan...;)

      Poista
  7. Tuo runokirja on kyllä hankittava luettavaksi. Tuossa runossa tiivistyy upeasti loppukesä; itseäni aina koskettaa se, kun lintujen viserrys hiljenee. Vaikka hiljaisuuden jälkeen alkaa myös se haikein, jossa on oma kauneutensa: kurkien lähtöhuuto, viimeisetkin hyvästit kesälle ja tervetulo syksylle. Kertakaikkisen kaunis kuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, just tuossa Niemisen kirjassa on monta tosi, tosi hyvää, koskettavaa runoa. Minuun kolahtavat etenkin Kain '70 -luvun runot, mutta myös muutama uudempi. Aika paljon on jo hiljennyt, mutta olen syyskesän ihminen, joten minulla kuin alkaa nyt 'uusi vuosi'. Synnyn uudestaan. Haluan nähdä kurkien ylilennon joka vuosi eli siinä olen ikuinen Iiris rukka. Syksy on kuitenkin niin kaunista aikaa...Kiitos ja mukavaa viikonloppua <3

      Poista
    2. Koskettava runo. Olen niin haikeana ja ikävöivänä, kun linnut ovat hiljenneet. Muutenkin tämä aika vuodesta on itselleni sellaista haikailun ja kaihon aikaa, kun pitää pikku hiljaa jättää kesä taakse. Olen kevät-kesä-ihminen varpaitani myöten, joten totuttelua vaatii suostua syksyyn. Onneksi kesäiset ilmat jatkuvat. Onnellista viikonloppua! Sanna-Maria

      Poista
    3. Sanna-Maria, tämä on. Joko nyt elokuussa koet kesän menneen. Minä vasta kuin herään, mutta myönnänkin olevani syyskesän ja syksyn ihminen. Toisaalta teetkin helmiorapihljan kukinnoista surennoksen seinälle, ja äidille myös, sisko teetti omansa, kun niitä katsomme, muistamme aina, miksi kannattaa odottaa kevättä;) Minulle Suomen huhtikuu on suuri kärsimys. En kestä kun lehti ei ole puussa ja se valomyrsky. Nyt nautin aruingosta kun se tulee lehtipuiden välistä siivilöitynä, vähän kuin armolla.Nyt on ihan suvipäivä. Huomasin, että uusi päärynäpuukin lykkää vielä lehteä ja luumut ovat vielä aika pieniä. Älä huoli, suvi jatkuu, suvi jatkuu ja sitten voikin jo keskittyä ihanaan joulun odotukseen. Käärin tällä viikolla jo ensimmäisen joulupaketin;) Ihanaa ja oikein suvista viikonloppua sinulle, Sanna-Maria <3

      Poista
  8. Tuollainen on elokuu ja runo sen sanoiksi teki ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, just niin ja mukavaa viikonloppua♥

      Poista
  9. Kaunis runo horsmasta. Ajatus on selkeä vähillä sanoilla. Käytännössä olen ottanut kontaktia yli metrin mittaiseen horsmaan parina kesänä taimikossani. Ainakin kasvupuhtia löytyy. Puhtia on runossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, ehdottomasti. Tunsin jossain elämässä herran, jonka mielestä jokainen kirja on turha, koska kaiken voisi tiivitää runoksi. Älä nyt;) Horsmasta on tullut salonkikelpoinen ja malli tulee Britannian aateliston kartanoiden ja innojen puutarhoista, tosin olen nähnyt kuvia vain valkoisista, mutta kun ajoimme viikko sitten länsirannikolle, näimme upeita, vaaleanpunaisena kukkivia horsmapeltoja. Tienreunat oli jo leikattu rumiksi, taas kerran. Minusta runo kantaa sitä loppusuven surumieltä, jota jotkut kokevat kesän vaihtuessa syyskesäksi. Minulle tämä aika on aina uuden alku. Tunnelmallista elokuun jatkoa sinulle <3

      Poista
  10. Ihan horsmakuva ja runo.. ♥ ♥

    VastaaPoista
  11. Siinä se. Minulla on tunne, että olen koko ajan tavoittamassa jotakin, joka on jo poistunut luotani. Jatkuvasti myöhässä. Meni jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, miten se nyt menikään: "Onnella on hiljaiset askeleet, se on mennyt ohi ennen kuin huomaatkaan." En usko, että sinulla on näin. Elät ehkä vain sellaista murrosta, jossa tunnot heilahtelevat, et tunne tavoittavasi, mitä uskot kaipaavasi, mutta pian huomaat, että kaikki on juuri tässä ja nyt. Se levoton tunne tulee takisinkin, että on just tavoittamassa jotain, mutta ei kuin ei, vaan tulee aika, jolloin se tulee harvemmin ja harvemmin. Kas kun et kirjoita noita tuntojasi runoiksi, niin minä tein.Luulin joskus, että elämä on jossain muualla, että juna meni jo. Sitten tajusin, että olen noussut kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät lähteneet mihinkään. Nyt on tällainen seesteinen kausi ja maailman junat savat mennä menojaan. Välillä vain lepään meidän feng shui -huoneessa ja katson katon tähtiä...

      <3

      Poista
  12. Nyt onkin se aika, jolloin lemmen laulut on lauleltu lintujen osalta. Illat auringonpaisteen jälkeen ovat viileät ja pimeys laskee nopeaan.

    Siinä on omanlaisensa kaihon lumo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, niinpä, mutta kun linnut lopettaat, ihmiset aloittavat: Onko lemmekkäämpää kuukautta kuin on elokuu! Me vietetään terassielämää, hellevaatteille on tullut kysyntää ja mansikat maistuvat. Hyvä kun hämärän pudotessa raaskimme sisään tulla. Jossain soi Now or never ja Kielletyt leikit...

      Nimenomaan lumo. Minä aloitan uuden elämän, uuden vuoden aina elokuussa tai elo-syyskuun vaihteessa. Nyt en vielä tiedä, sillä olen aika euforiassa näistä päivistä. Suvi on ollut puutarhalle antoisa, saari on tarjonnut mustikkaa ja mansikkaa syödään joka päivä jälkkärinä. Tää on kuin jotain paratiisia <3

      Poista