keskiviikko 12. elokuuta 2015

Tiia Koskimies: Suomalainen puurokirja

Sana puuro herättää monia mukavia mielikuvia: koti, lämpö, lempeys, rakkaus, turvallisuus ja hyvä olo. Puuroateria on kuin kodin sydän. Se hellii vatsaa ja mieltä, täyttää vatsan pitkäksi aikaa, ravitsee ja edistää ruoansulatusta. Puuro on helppotekoista ja edullista. Yhdessä kattilassa hautuu ateria isollekin seurueelle. Puuro sopii myös laihduttajalle. Pitämällä pari puuropäivää viikossa voi syödä kevyemmin ilman nälkää.

Tiia Koskimiehen ruokakirja Suomalainen puurokirja (Minerva 2015) osuu sattumalta minua ihan suoraan sydämeen ja vatsaan! Olisi pitänyt paljastaa Tiian kesähaasteessa, että meillä on viikossa kaksi puuropäivää ja kaksi caprese -päivää. Mitä Tiia Koskimies ylhäällä sanoo on niin totta, niin totta, mutta minähän sanon vain, että puuro on kodikasta ja lohdullista ja komppaan, että se on terveellistä ja hieman loiventaa ruokalaskua meiltä kahdelta, jotka viikonloppuisin haluamme syödä kuin ruhtinaat. Hauskinta kirjassa oli lukea, että puurokirjailijamme on entinen puuron inhoaja! Hän kertoo, että olisi nauttinut puurosta jo koulussa, jos sen kyytipoikana olisi ollut vaikka marjoja tai mehukeittoa. Tässäpä se tuli, sillä minun on saatava kaksi kertaa viikossa haudutettua riisipuuroa kuningatarsopalla. Siis marjakeitto, jonka teen mustikoista ja lopussa plompsautan sinne vähän vadelmia. Kaksi kertaa onnistuu sillä että valmistan puuron litraan maitoa, jolloin  siitä riittää kahdelle vielä seuraavankin päivänä. Nyt kun tätä kirjoitan, juoksen välillä hämmentämään riisipuuroa, jonka valmistan vesihaudekattilassa...Jouluna nautin riisipuurosta kera kanelin, sokerin ja maidon tai hedelmäkeiton, jota valmistan joka tapauksessa, mutta muulloin aina kuningatarsopalla.

Tiia antaa kirjassaan paljon tietoa ihanien reseptien lisäksi. Kuka tietää, että ensimmäisen puuroaterian maistelusta on kulunut aikaa jo yli 6 000 vuotta? Puuroa pidettiin ennen köyhien ruokana, mutta nykyään puuro on trendiherkku, joka käy ilmi myös kirjan ohjeista vai mitä sanotte Köpiksen kaurapuurosta, jota saa kööpenhaminalaisesta Grod-puuroravintolasta. Tai miten olisi Maltan riisipuuro, Speltti-raparperipuuro, Amarantti-hirssipuuro, Maissipuuro italialaisittain, Mungpapu-täysjyväriisipuuro tai Avokado-chia-tuorepuuro! No, älkää huoliko, mukana ovat myös Imelletty ruis-puolukkapuuro, Ohrauunipuuro, Klassinen puolukkavispipuuro ja iki-ihana Marjapöperö.


Kuvassa Klassinen puolukkavispipuuro, jonka voi siis valmistaa joko niin, että kun puolukat ovat kiehuneet, liemi siivilöidään tai ei siivilöidä, jolloin jää enemmän kuitua. Olemme itse siirtyneet jättämään kuoret mukaan. Tätähän voi sitten soveltaa vaikka punaherukkaan, kuten äitini tekee mielellään. Myös raparperi käy.


Kirjan alussa Tiia käsittelee luvussa Vatsaystävällinen puuro aihetta ihmisen terveyden ja suoliston kannalta, mikä minua kovasti kiinnostaa ja varmaan teitäkin. Hirveän paljon puhutaan nykyään kuiduista ja puurostahan niitä saa jos mistä. Jos kuitupitoisuutta haluaa lisätä, voi puurojen päälle laittaa siemeniä tai marjoja. Mukana ovat nyt myös niin trendikkäät raakaruoat kuin myös gluteenittomat ruokavaliot heilläkin, joilla ei ole keliakiaa tai vilja-allergiaa. Suolisto on konservatiivinen ja monelle eivät sovi isot määrät kuitua, eivät ainakaan raakana. Itelläni on ärtynyt paksusuoli ja en tosiaankaan ärsytä sitä suurella määrällä raakakuitua, vaan kypsennän esim. kasviksista suurimman osan ja mikä oudointa, rakas herkkuni, kaurapuuro ei sovi minulle! Tämä kaikki on yksilöllistä ja oma polku löydetään kokeilujen kautta. Kaikkein hulluinta on jättää hiilihydraatit pois ravinnosta ellei siihen ole löydetty lääketieteellistä syytä. Esim. kaura sisältää paljon hivenaineita, rautaa, mangaania, sinkkiä, E-vitamiinia, folaattia, B-vitamiineja, fosforia ja seleeniä sekä antioksidantteja. Ruis sislätää B-ryhmän vitamiineja, magnesiumia, kaliumia, rautaa, sinkkiä, kuparia sekä mangnaania. Kuopuksemme oli 16-vuotiaaksi vakavasti vilja-allerginen, joten tiedän, mien vaikeaa on taata lapsen kasvu kun ravinnosta puuttuvat viljat ja kananmuna. Täysjyväviljoista kannattaa myös tietää, että Harvardin yliopistossa on tehty laajalla 100 000 ihmisen otannalla tutkimus, jossa todettiin, että syömällä säännöllisesti täysjyväviljoja välttyy monilta kroonisilta sairauksilta. Itse muistan hauraasti suomalaisen ruistutkimuksen, jossa todettiin rukiin jopa ehkäisevän rintasyöpää. Muistin saman asian heti, kun luin kirjan Syötkö riskiruokaa?, jossa kokenut syöpälääkäri kertoi,että esim. Ranskassa rintasyöpään menehtyy nainen joka tunti. Ranskassa ei syödä ruisleipää, eikä sitä syönyt ranskalainen vieraanikaan.., mutta syödään me sen mukaan mitä vatsamme kestää. Minun kestää ruista hyvin eli lopetan aina päiväni myöhäiltapalaaan, joka on kaksi hapankorppua kunnon juustosiivuilla. Huippusisätautilääkärini sanoi, että ’tuosta ei enää iltapala parane.’

Upeasti Koskimies esittelee Puurojen perusainekset, joissa tulee vahva tietopaketti kaurasta, rukiista, ohrasta, vehnästä, speltistä, tattarista (äitini tekee edelleen tattaripuuroa!), hirssistä, kvinoasta, amarantista, valkoisesta riisistä ja täysjyväriisistä, maissista ja talkkunasta. Amarantti on hirveän kiinnostava, sillä jo muinaiset atsteekit kasvattivat sitä jo yli 5 000 vuotta sitten. Amarantti sisältää paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, se on gluteeniton ja maistuu pehmeän pähkinäiselle.

Puuro kuitenkin naisenkin tiellä pitää, joten vamistetaan nyt Maltan riisipuuroa:


Ris á la Malta on tyypillinen ruotsalainen jouluherkku. Perusriisipuuron mausteena on vaniljaa ja raikastuksena fieloitua appelsiinia sekä mansikkakastiketta. Tämä samettisen kermainen puuroherkku sopii kaikissa adventtiajan jälkiruokapöydissä tarjottavaksi, ja voit hyödyntää siihen aattoaamulta yli jääneen riisipuuron.

0,5 kg maitoon keitettyä riisipuuroa
2 dl kuohukermaa
0,5 vaniljatangon siementä (tai 1 rkl vaniljasokeria)

Mansikkakiisseli

6 dl vettä
0,5 l mansikoita lohkottuina
1 dl sokeria
1-2 rkl perunajauhoja

1 appelsiinin hedelmäliha

Keitä ensin mansikkakiisseli normaaliin tapaan.

Vaahdota kerma ja kääntele jäähdytetyn puuron joukkoon vaniljansiementen tai vaniljasokerin kanssa. Kuori appelssiini ja leikkaa kalvot irti hedelmälihasta.

Annostele puuro annosmaljoihin. Viimeistele mansikkakiisselillä ja appelsiinilohkoilla.

Apua!, ellen tee perheelle tätä ensi jouluna, olen tunturipöllö! Kuulostaa herkulliselta....

Suomalainen puuroruokakirja on upea! Tälle kirjalle on ollut tilausta. Kirjan reseptit ovat Tiia Koskimiehen, joka on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Hän on toiminut mm. tv-käsikirjoittajana ja ohjaajana ruokaohjelmasarjassa Bon Appétit. Nykyään hän toimittaa, tuottaa, kuvaa ja kirjoittaa keittokirjoja. Häneltä on ilmestynyt lukuisia ruokakirjoja. Minä, puurohullu, kiitän nyt erityisesti tästä puurokirjasta! Kirjan kuvat ovat Matias Koskimiehen ja niistä osa on kuin maalauksia! Oma suosikkikuvani on lopussa ja mietinkin nyt, että pitäisikö valita parhaiden kirjojen lisäksi vielä vuoden ruokakuva...sitten joskus marras-joulukuulla.

Sen kunniaksi nautimme vielä Manteli-banaanituorepuuroa:

Manteli sopii erinomaisesti niille, jotka haluavat tarkkailla painoaan. Manteli tasaa aterian jälkeistä verensokerin nousua ja hillitsee makeanhimoa. Mantelit sopivat naposteltaviksi myös niille, joilla on närästysvaivoja.

2 dl kuorellisia manteleita
2 dl mantelimaitoa
1 banaani
hunajaa

mysliä

Liota manteleita vedessä yön yli. Säätelemällä nesteen määrää voit vaikuttaa puuron rakenteeseen.

Aja kaikki aineet aamulla tasaiseksi puuroksi ja tarjoa myslin ja halutessasi marjojen kera.

Mitäs tähän nyt tekisi mieli sanoa...


Tykkään tästä kirjasta kuin hullu puurosta!

*****

42 kommenttia:

  1. Puurosta tulee lämmin, äidillinen ja kotoisa olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, puuro on lohtu, puuro on halaus.

      Poista
  2. Olen aina rakastanut puuroja, Skottlannissa ihanaa kaurapuuroa, ja suomalaisissa matkakodeissa paras riisipuuro!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tarkoitin Suames ruispuuroo

      Poista
    2. Hannele, sama täällä. Nautin 20 vuotta kaurapuuroa joka aamu, mutta nyt muut puurot sopivat paremmin. Olin vamraan koulussa yksi harvoja, joka tykkäsi ruispuolukkapuurosta. Onneksi edesmennyt anoppini osasi tehdä sitäkin. Olsipa eksoottista päästä syömään puuroa Skotlantiin! Suomalaisille riisipuuro on joku erityinen juttu...Eräs ystäväni, joka sairastui vakavaan syöpään, ei halunnut hoitojen aikana muuta kuin riisipuuroa. Ja jokainen haluaa aina kertoa, minkä kanssa sitä syö ja minäkin laitan jouluna monta sorttia sen oheen. Tuo Maltan riisipuuro ja että se on ruotsalaisten joulupöydässä, oli minulle uusi juttu.

      Poista
    3. Juu, se ruispuuro onkin hyvää. Ihan herkkua.

      Poista
    4. Meiän kodis Göteborgis suamalaist sekahedelmäsoppaa jouluna riisipuuron kans, ruattalaisen miehen herkkua!

      Poista
    5. Hannele, sitä minäkin teen. Toiset syövät jouluaamun puuron sillä, toiset kanelilla, sokerilla ja maidolla.

      Poista
  3. Puuro on niin hyvää! Ja samoin liputan täysjyvän puolesta. Harmillisesti joudun itse olemaan nyt vehnättä/semi gluteeniton, onneksi kaura tuntuu sopivan vatsalleni. Kaurapuuro onkin vakio arkilounaani. Olen myös pienestä pitäen rakastanut riisipuuroa, sitä syödään vuoden ympäri. Lapseni tykkäävät mannapuurosta, jota myös saa onneksi nykyään täysjyvänä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, samaa mieltä. Täysjyvä on vähän kenen vatsa tai paksusuoli sen sietää...Yleisesti kuidut ovat hyväksi, mutta toisten pitää miettiä, mistä ne ottaa. Riisipuuro on oikeesti herkkua: Just sitä söin!

      Lapsena vispipuuro oli herkkua ja sitten tuli pitkä paussi kuopuksen 16 vuottan kestäneen vilja-allergian takia. Nyt sitä sitten saamme kaikki nauttia.

      Poista
  4. Nyt alkoi tehdä mieli puuroa! Rakastan puuroja: kaurapuuro on ikisuosikkini, mutta myös ohra-, manna-, riisi-, puolukka... No, melkein kaikki käyvät! Tattari- tai hirssipuuroja en tosin ole oppinut syömään, niiden makua vierastan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, puurot ovat parhautta! Minullekin käyvät melkein kaikki, vain tuo kaurapuuro nyt jotenkin ei enää sovi, vaikka sen pitäisi olla vatsan lempeyttä, mutta...kerron sitten joskus, en halua tähän ihan kaikkea;) Kauraleipää syön aamulla. Tattaripuuurosta en ole innostunut, vaikka äiti sitä edelleen uunissa hauduttaakin.

      Poista
  5. Puuro:) Helsingissä kävin pari kertaa puurolla ihanassa Kuppi&Muffinissa,jossa puuron päälle sai laittaa kaikenlaista kivaa:) Itse laitan puuroni enimmäkseen kylmänä,niin että laitan yöksi likoamaan kaurahiutaleita ja hedelmiä ja aamulla blendaan ne paksuksi juomaksi. Kun on oikein kylmä keitän sitten ihan kunnon puuroakin. Toinkin Suomesta paketin 4-viljanpuurohiutaleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, puuro...Sullahan oli siellä joku ihana aamiaispaikka ja edullinenkin. Tässä kirjassa on vaikka mitä...tuollasia 'ohuempiakin' puurojuttuja. e jsut syötiin risipuuroa kylmän kuningatarsopan kanssa ja huomenna nautimme kylmää riisipuuroa kylmällä sopalla. Hyvää!

      Poista
  6. Suuri puurojen ystävä täälläkin ja kaikki puurot maistuvat. Tosin nyt täytyy myöntää että kaurapuuro tökkii johtuen tuosta sairastamisestani, koska sitä söin joka päivä mustikoiden kanssa kuukauden ajan ennen leikkausta...
    Maalaistalon tyttärenä muitan aina mikä pieni juhlahetki kun syksyisin keitettiin oman pellon viljasta ne uutispuurot, ruista ja ohraa pääasiassa. isoisäni sanonta jäi mieleen "huttu hyvä ruoka keitetään"

    Moni ei syö puuroa näinä aikoina, joten puurokirjan toivoisi kuluvan monen kädessä ja innostavan puuronkeittoon. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, minä myös. Minulla se ei töki, vaan vatsa ei yllätys, yllätys, sitä kestä.

      Oijoi, muistan mamman uutispurot, nam! Äitin ja hänen karjalainen äitinsä hauduttivat puuroa uunissa. Mammalla oli sitä niinkuin aina kun oli piirakantekopäivä ja/tai leipäpäivä, niin puuro tuli jälkilämmössä hyväksi.

      Minä aion antaa puurokirjan meidän nuorille! Innokkaasti siellä kokataan, mutta ei puuroja;)

      Poista
  7. Sykähdytti tämä puurokirja. Meillä keitetään puuroa mökillä joka aamu. Kotona ei sitten kuitenkaan. Lapsenlapset ovat oppineet aamupuuron merkityksen päivän alkamiselle, lappavat mustikoita tai mansikoita puuron päälle ja nam. Miniä yritti erään kesäloman jälkeen alkaa kotona sitten keittää lapsille aamupuuroa, mutta kommentti tuli: Anna Sipe olla viimeinen kerta kun meille aamupuuroa keität, ei tää yhtään maistu mummin puurolle. No joo. Minä keitän mökillä puuhellalla lempeästi haudutellen isoista hiutaleista. On hyvä alku päivälle isommillekin.

    Nykyisin mm. työpaikkojen ruokalat ovat ottaneet aamupuurokäytännön listalle. Hyvä näin. Markus-setä olisi mielissään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiitos samoin! Edesmennyt anoppini opetti montaa keittiön taikaa ja yksi oli hidas valmistus: Ruokaa rakkaudella ja hitaasti ajalla hauduttaen. En voisi kuvitella tekeväni mitään pikariisipuuroa, vaan oikeaa 'joulupuuroa' ympäri vuoden.

      Kiitos Markus-sedän söin kaurapuuroa joka aamu parisenkymmentä vuotta;)

      Poista
  8. Minä tykkään myös monenlaisista puuroista.
    Olen laittanut aina jouluisin jälkiruokana kermavaahdolla ja vaniljalla tai sitruunalla parranneltua joulupuuroa marjakiisselin kera. Minulle se on nimeltään Viktoria-jälkiruoka. Joskus tuunailen riisipuuroa myös kuivatuilla hedelmillä ja mm. säilötyillä kirsikoilla.
    Tästä kirjasta saa varmasti hyviä ideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, sama täällä. Ruispuolukkapuuroakin pitäisi nyt opetella itse laittamaan, kun ei anoppia enää...

      Ai sinä olet laittanut siihen riisipuuroon kermavaahtoa: Minä jäin sitä kovasti miettimään. Minulla on tapana lykkiä kanelitankoja moneen, joten sitä on välillä puuroissakin ja aina hedelmäsopassa. Kuninkaallinen jälkiruoka sinulla! Meillä on kuningatarsoppa;) Kirjassa on juuri tuosta kuivatuilla hedelmillä tuunailustakin....Tästä kirjasta taitaa tulla vuoden hitti...minulla on sellainen aavistus just nyt.

      Poista
  9. Tätä lukiessani huomasin, etten syö puuroja juurikaan kesällä. Mutta talvella on noin kerran viikossa puuropäivä. Puuro on myös mun lohturuoka, koska se on niin pehmeää, hellivää ja helppoa syödä.:)

    Yksi buddhlaismunkki (se nimi on sen verran vaikea, etten uskalla kirjoittaa muistin varassa..;)) kirjassaan sanoi suunnilleen näin: meidän kaikkien pitäisi pitää puuropäiviä kerran viikossa sen ekologisuuden takia ja myös solidaarisuuden, koska ruoka jakaantuu maapallon ihmisille niin epätasaisesti ja jos länsimaalaiset&rikkaat söisivät vähemmän maapalloa kuluttavasti (hän taisi mainita lihan lisäksi myös alkoholin) ja olisi enemmän vaikka puuropäiviä, niin ravintoa riittäisi paremmin kaikille. (Jakaantuisiko se ravinto tasapuolisesti silloinkaan on sitten eri juttu.)

    Joskus vuosia sitten kun kyllästyin (taas) kaikenmaailman ruokahifistelijöihin, ajattelin vitsinä hifistellä puuroilla, järjestää puuro "tastingseja" ja luennoida asiantuntevasti ja pikkutarkasti puurojen eroista jne. Pian yksi kaveri kertoi, että puurot on jo nouseva trendi ruokamarkkinoilla. Ja kas, nyt on jo suomeksikin ilmestynyt puurokirja! Ei siinä mitään, tämän lukeminen ja selailu ja kokeilu kiinnostaa mua kovasti.:)
    Ja ehkä ruokahifistelijöistä vielä tuli mieleen, ihanaa että puolustat ja ylistät täällä hiilihydraatteja! :)

    Mä voisin puuroista puhua vaikka kuinka (siis musta olisi tullut mainio puuroasiantuntija ja kurssien vetäjä!), mutta ehkä tämä nyt tällä kertaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, no me aloitetaan heti kun saadaan mustikat siihen kuningatarsoppaan. Ehdoton lohturuoka!

      Minä noudata sitten buddhalaismunkin ohjetta kahdesti viikossa, sillä haudutan kerralla kahden päivän satsin. Riisipuuro kun on marjasopan kanssa hyvää vielä seuraavanakin päivänä. Ainakin se olisi empatiaele..

      Miten musta tuntuu, että tämä kirja menee kuumille kiville. Tässä on jotain niin aitoa, niin suomalaista ja kaiken maailman hifistelyt ovat poissa, joten jäljelle jää vain aito tunne; Se miten hyvältä tuntuu kun kattilassa on hautumassa puuro, koti on koti, ja kaikki on hyvin ja kuin pesän turvassa.

      Olen auttamaton hiilihydraattien puolustaja, kiitos! Minulla on muutamia, jotka niiden käytön lopettivat ja voin kertoa, että tulos näkyy enemmän muualla kuin hoikassa vyötärössä. Ersäkin rouva veti meidän saunan lauteilla hiuksia tukkoina päästään. Puhuin muuten tästä erikoislääkräin kansa, tuttu lääkäri, kun valitin, että paino on oussut. Hän parkaisi, että 'Leena, älä vaan ikinä lopeta rukiin syöntiä'. Toinen lause oli:' Leena, ethän ole enää teini...' No, tuo viimeinen lause kirvoitti minulta: 'Et ole sinäkään'. Ja sitten me naurettiin;)

      Minä voisin olla toinen vetäjä, sillä puurot sopivat jotenkin mun sielulle. Olen niin nopea ja kärsimätön, puuro rauhoittaa minua kuten hyvä tee. Ihana idea tuo olisi: Kunpa asuisimme likemmä toisiamme!

      Poista
  10. Minulla on välillä puurokausia ja silloin sitä tehdäänkin joka päivä - ja sitten tulee taas puuroton kausi. Tällä hetkellä on sen puurottoman aika - mutta kyllä noista kuvista ja resepteistä sen verran sylki herahti suuhun, että taitaa huomenna olla puuropäivä.
    Ruisleivätöntä päivää taas ei tule kuin matkoilla - tosin minun ruisleipäni on tätä nykyä hiivatonta, kunnon juureen leivottua. Paitsi se hapankorppu, jota juuri äsken ne pari palaa raksuttelin - ilman juustoa, voilla;)
    Ihania elokuun päiviä ja iltoja sinulle, Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, no me lopetamme kun mustikat loppuvat, mutta nyt on toinenpakastin vain mustikkaa täynnä;) Tee, jos teet riisipuuroa, kahden päivän satsi, siitä on sitten seuraavan päivän brunssiksi tokana päivänä.

      Sama täällä. Hyvä etten kuljeta hapankorpppuja mukana;) No unohdinko kertoa, että minulla on sen hapankorpun ja juuston välissä Herrkku Oivariinia;) Usein syön toisen vain Oivariinilla ja toisen juustolla.

      Kiitos samoin sinulle, Lady <3

      Poista
  11. Puuro on kunnon rukaa. Eikä paljon edes kukkaroa rasita. Kun minun myllärini vielä oli työssään ja syksyisin ensimäiset riihikuivatut rukiit tultiin jauhattamaan karkeiksi puurijauhoiksi oli perinne, että myllärille aina annettiin maistiaiset jauhoista. Niistä sitten keittelin uutispuurot puolukoilla tai ilman. Mutta mikään ei voittanut ohrauunipuuroa joka yön yli hautui leivinuunin lempeässä loppulämmössä. Jo tuoksu, kun sen aamulla pöytään nosti, oli huumaava.
    Kaurapuuro ei kuulu lempipuuroihini. Sota-ajan lapsena liikaa sitä kait joutunut syömään ja senajan kauraryynit kun oli tikkuisia, huonosti valmisttettuja kuorien sekaisia, väkeviä. Nykyisin kyllä syön sitä, mutta yhäti se pitää peittää hillolla ja maidolla.
    Tuo kirja on taatusti tarpeen nykyaikana kun monikin painii vähien rahojenkin kanssa, puurosta kuitenkin saa kunnon ruokaa .Kotiruoka kunniaan puuronkin osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, näin on. Oih niitä lämpimiä jyviä...!!! Äitikn sitä ohrapuuroa meille nyt suosittaa. Uunissa hänkin hauduttaa.

      Nyt kauraryynit ovat hyviä, mutta jostain syystä se ei enää käy minulle, vaikka kauraleipä kyllä sopii. Täytyyhän siihen jotain lisätä mukaan...

      Aion muistaa meidän nuoria tällä kirjalla. Puuro on melkein kuin koti...<3

      Poista
  12. ♥näyttääpä hyvältä! harmi että olen kehnohko puuron keittäjä, mutta sämpylöitä leivon viikottain ja "survon" niihin kaikki mahdolliset siemenet ym. (ehkä ei ihan sama juttu kuin puuro..mutta "selitys" kumminkin ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta Sinikka, monet käyttävät puuron jämät sämpylöihin. Aina voi oppia uudeksi ihmiseksi, vaikka puuron fanittajaksi <3

      Poista
  13. Herkkuani alakoulussa oli ruispuolukkapuuro ja tyttökaverini äiti teki sitä sitten aina kun tulin Suomeen, mutta nyt hän ei enää valitettavasti elä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kuule kun sama täällä. Koulun jälkeen anoppi teki ruispuolukkapuuroa, nyt hänkin on poissa. Mikä meitä oikein vaivaa, kun emme ryhdisty itse tätä nostalgiaherkkua valmistamaan!

      Poista
  14. Puurot <3 Ihania, huokeita, ekologisia, terveellisiä herkkuja, jotka sopivat jokaiseen päivään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, puurot <3 Täysin samaa mieltä <3

      Poista
  15. Onpahan mahtava kirja ja jos johonkin kaipaisin juuri vaihtelua, niin aamuisiin puurothetkiin. Ihana kirja. <3

    Hyviä puurohetkiä Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, suosittelen tätä, sillä valikoimassa löytyy! Tämä on <3

      Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  16. Meillä on lounasruokana aika usein kaurapuuroa mustikoilla, puolukoilla, voikukkahunajalla, voilla, siirapilla tai marjasopalla höystettynä. Riisipuuro kuuluu meillä oikeastaan vaan jouluun - tosin muutaman kerran vuodessa keitetään sitä, jos maitoa on jääkaapissa ongelmaksi asti. Sekahedelmäsoppa riisipuuron kylkiäisenä vain jouluna, ei muulloin. Tattaripuuro on erikoisen makuista, mutta hyvää. Uunipuuroja tehdään aina silloin tällöin ohrasta. Puuro on edullista ja kotoisenlohduttavaa ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, kuulostaa terveelliseltä ja hyvältä.Meillä ei kukaan juo maitoa, joten sitä ei ole ongelmaksi, vaan pitää aina muistaa ostaa puuromatio erikseen. Tällä viikola jo kaksi kertaa riisipuuroa kuningatarsopalla. Tunnen monta riisipuurohullua, mutta vosi tietysti miettiä, ovatko samat ihmiset myös jouluhulluja: Pakkasin eilen ensimmäisen joululahjan!

      Minä en ole vielä syttynyt tattaripuurolle, vaikka äiti sitä hauduttelee. Tosin hänellä voi olla uunissa ohrapuuroakin, joka jo maistuukin

      Puuro on juuri tuota ja kaiken lisäksi riisipuuron hauduttelu rauhoittaa minua. Puurossa on ikiaikaista taikaa..

      Poista
  17. Voi ihme, kuinka nminä en ole ollenkaan noteerannut tätä kirjaa!

    Hankitalistalle tämä nyt sujahti, sillä olen sydänjuuria myöten puuroihminen - Aamu ei käynnisty ilman puuroa ja monesti keitän iltasellakin... Ihana kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, miten sei nyt sillai;) Miulle tää oli heti must. Sie ehit vielä.

      Sama täällä! Minulle tulee jotenkin koknaisvaltaisesti hyvä olo, kun saan nauttia iltsella hyvin haudutettua riisipuuroa kunngatarsopan kassa. Monia inspiroivia ohjeita, joita aion kokeilla. Ehdottomasti: Tämä on nyt must ja hot!

      Poista
  18. Meillä on juuri tuollainen punainen pata kuin kirjan kannessa! Kuluneempi ja häälahjaksi saatu 46 v sitten. Tuossa saattaisi löytyä makuelämyksiä. Turha lähteä aamupäivällä salille, jos ei ole mustikkapuuroansa vetänyt, heikottaa alkaa. Kun meidän lapset oli pieniä, niin kokeiltiin useamminkin, mm. tattari-, hirssi- ja helmipuuroja, nykyisin tyydytään kaurasellaisiin. Tuosta kirjasta voisi löytyä vaihtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, se on hieno ja klassikko! Veikkaan tästä kirjasta hittiä...Pari viikkoa menee mukavasti uusissa kokeluissa ja sieltä ne suosikit sitten löytyvät. Minä nyt aloin jopa miettiä sitä ruispuolukkapuuroa...Itse muistan, että ihan lapsena herkkua oli aina vispipuuro, sitten ihastuin koulussa ruispuolukkapuuroon ja sitten meni 20 vuotta kaurapuurolla, nyt en tiedä parempaa kuin kunnolla hadutettu riisipuuro kuningatarsopalla. Onneksi R. on käynyt innokkaasti mustikassa eli tuollainen luontainen kuntosali, kun kiipeä Muuratsalon vuoria ja kalliota ees taas. Kirjan kokokin on kiva ja anti täydellinen: Suosittelen!

      Poista
  19. Oi, tällainenkin kirja on tullut! Minäkin olen puurofani. Silloin kun olin vielä lasten kanssa kotona, meillä syötiin puuroa usein. Nykyään päävastuu ruoanlaitosta on miehelläni ja hän tekee puuroa harvemmin, mutta tekee kuitenkin.
    Ei ole riisipuuron voittanutta! Paitsi ehkä ohrapuuro persikkakeitolla. Toisaalta koen olevani vähän puuropuritaani, enkä osaa kaivata uusia ohjeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, tässä ruokavuoden hitti, veikkaan minä. Rakastan puuroja. Puuro on kuin koti tai syli, turva ja lohtu. Jostain syystä, minä teen meillä puurot, mutta etenkin riisipuuron haudutus rauhoittaa minua;)

      No eipä ole äiti keksinyt ohrapuuroa persikkakeitolla tarjoilla! Riisipuuro on parhautta ja tässä kirjassa on siitäkin eri variaatioita. Minussa vähän samaa vikaa, mutta nytpä aion kokeilla ainakin tuon riisipuuron kermavaaahdolla ja mansikkakiisselillä ja sitten jos tekisi elämänsä eka kerran ruispuolukkapuuroa...

      Poista