torstai 12. marraskuuta 2015

Marraskuu on mahdollisuus ja tilaisuus uuteen!

Entinen inhokkikuukauteni marraskuu on hitaasti, mutta varmoin ottein valloittanut minut. Siitä on tullut salarakas, joka on tätä kaikkea mitä viime vuonna kerroin...,mutta tämä luolanainenkuukausi, jolloin on lupa kääriytyä kodin, kynttilöiden, perheen ja huopien lämpöön, on myös aikaa ajatella, pohtia syntyjä syviä. Syyskausi, jonka aikana olen kokenut mitä ihanimpia juttuja, tavannut mitä lämminhenkisempiä ihmisiä, on ollut myös kuukausi, jonka katveessa olen sivusta seurannut ja myös osin itse kokenut, huumorin varjolla heitettyä ilkeyttä, piikittelyä, vähättelyä, kateutta ja toisten alentamista. Tästä asiasta Tiia kirjoitti ansiokkaasti jutussaan Veetuilun jalot taidot, kun ihmissuhteissa kolisee! Luin kaikki kommentit läpi ja kävimme Tiian kanssa asiasta myös privaattikeskustelua. Jaksamme täältä sateenkaaren tuolle puolen ihmetellä, mikä ajaa jotkut naiset tilaan, jossa toisen ilo, onni ja/tai menestys on itseltä pois? Mistä kaikki katkeruus ja happamuus? Mikä saa naisen olemaan naiselle peto? Olen aina fanittanut naisten välistä ystävyyttä ja tuonut sitä kohta jo seitsemän vuotta esiin blogissani. Minusta 'kehu nainen päivässä' ei ole yhtään huono asia! Vielä parempi on olla aidosti välittävä, empaattinen ja toista kohottava vilpitön ystävä. Tällainen ystävä ei verhoudu omahyväisyyden ja kaikkitietävyyden viittaan. Hän ei piikittele vieraillessaan toisten blogeissa, hän ei alenna muita ylentääkseen itseään. Hän ei ole kaikkitietävä, pöyhkeä oraakkeli, joka julistaa omaa tietoaan asiasta kuin asiasta kuin pyhää sanaa. Hän ei lähesty ystäviään sarkasmissa velloen, hän ei puutu toisten ulkonäköön, ei huomauttele ja vähättele toisten tekstejä ja etenkään hän ei vedä tähtiviittaa ylleen silloin, kun ei ole sitä itse ansainnut!

Muutamia vuosia sitten oli aika todeta, että joskus on aika tehdä elämässä pientä siivousta. Kannattaa alkaa välittää itsestään niin paljon, että siivoaa elämästään ne niin sanotut ystävät, jotka ovat energiasyöppöjä, jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuutta ja/tai he epäempaattisuudeltaan eivät ymmärrä muista kuin omista tarpeistaan. Minulle tuli seinä vastaan, on kuin olisin hakannut päätäni kiveen. Miksi ihmeessä annoin elämässäni roikkua heitä, jotka tunkivat kaikkeen, veivät kaiken energiani ja jotka eivät ymmärtäneet mitään siitä, miten paljon tarvitsen omaa tilaa. Aloin tehdä aikuisen naisen tervehdyttävää siivousta, jonka jälkeen jäljellä oli perhe, parhaat ystäväni vuosikymmenien ajalta ja sitten te, blogini lukijat, joissa on monta niin uskomattoman uskollista kanssakulkijaa niin ylä- kuin alamäkiin, että...oi totisesti! Kun sain hyvän työtarjouksen menestyvältä ystävältäni, jolloin blogini olisi siirtynyt arvostamaani lehteen, minulla oli kaksi syytä sanoa 'ei kiitos' rahalle ja kiinnostavalle työlle: Ensinnäkin en halua enää olla aikataulutettu: Haluan luolanainenaikani, milloin ikinä siltä tuntuu eli tahdon vihdoinkin olla uskollinen itselleni. Ja se toinen syy olitte te. Sanoin Anna-Liisalle, että 'eivät minun kaikki ihanat lukijani löydä polkua luokseni sinne lehteen'. No juu, ehkä olen sitten teistä läheisriippuvainen, hällä väliä, mutta minä välitän aina oikeasti heistä, jotka välittävät. Välittäminen toisista on tärkeintä ja se miten kohtelee kaikkia, joiden kanssa on tekemisissä. Netissä varsinkin, kun ei voi nähdä toisen kasvoja, on otettava tarkka vaari siitä mitä kirjoittaa, sillä vastaanottaja voi olla vaikka minkälaisessa elämäntilanteessa. Sitä ei vähätellä! Ketään ei mollata. Ja taas on uusi ihana marraskuu ja tilaisuus päättää lujasti pitää kiinni siitä oman blogin tunnetilasta, jota on halunnut vaalia alusta asti. Asiat voivat kiistellä, mutta toisia ja toisten sanomisia ei vähätellä. Minun blogissani en anna alentaa ketään. Olen blogini henki ja tunne, ja aion entistä tarkemmin seurata vitsin varjolla kirjoitettuja piikkejä, kateusnuolia ja toisia alentavaa kaikkitietävyyttä. Tunne ja välittäminen ja niiden kautta asioiden esiintuominen olkoot marraskuun sadetta, jonka jälkeen kaikki pahamieli pyyhkiytyy pois.

Ostin tänään ensimmäisen jouluisen kukan, vaaleanpunaisen Princiettan. Vaikka joulu on tällaisella joulusielulla jo paljon mielessä ja olohuoneen pöytä on tonttujen pakkaamo, elän marraskuuta täysillä. Kirjakasat huojuvat, mutta kävin silti tänään kirjastossa ja nyt luen välillä ihan jotain muuta kuin luulin lukevani. Olen pitkästä, pitkästä aikaa hiukan kuin tulossa flunssaan ja Lumimies on luvannut hemmotella. Etenkin kun vihjasin, että 'minullahan on viikoloppuna blogissani arvonta...' Hän lupasi siivota, lämmittää leivarin, valmistaa viikonlopun safkat...ja kaikki kuusiaidan leikkaamisen ohella. Minä saan olla huovan alla lukemassa ja jotenkin herkulliset satsumat kulkevat luokseni kuin itsestään. Kaakaomukikin vaeltaa hemmotelupesääni, jossa tosin just nyt ei ole kaikkein kivointa, sillä päänsärky yrittää ehdottaa, että lukemisen sijasta nukkuisin, mutta luen ihan vähän vain, ihan vähän vain...Onneksi toimme Saksasta yhtä tuttua vilustumislääkettä, jota valitettavasti meiltä ei saa. Sitä illalla viimeksi hörppäsen, joten ehkä saan rauhallisen ja pitkän unen.

Nyt on aika 

♥sytyttää kynttilä jo aamupöytään

♥nyt on aika ajatella ja puhua kaikista hyvää

♥nyt on aika antaa itselle aikaa

♥nyt viimeistään on aika aloittaa pikkulintujen ja oravien talvisyöttö

♥nyt on aika ostaa joulupostimerkit ja joulukortit; tämä vuosi on ensimmäinen aikoihin, kun emme tee korttia omasta valokuvasta

♥nyt on aika nauttia television sarjoista

♥nyt on aika keksiä, mihin kaikkeen ledeistä oikein onkaan

♥nyt on aika aloittaa joulukutomus, jos sen on tarkoitus ehtiä tonttujen matkaan

♥nyt on aika lahjoittaa pois ehjiä, hyviä vaatteita, joita ei enää kukaan perheessä käytä, sama koskee leluja, pelejä, urheiluvälineitä

♥nyt on aika muistaa häntä, jota et ole ennen muistanut

♥nyt on aika muistaa huolehtia ryhdistään

♥nyt on aika ihailla, miten marraskuu maalaa luontoa...selvästi akvarellityötä

♥nyt on aika hengähtää ja hiljaa iloita siitä vuodenaikajuhlasta, joka lähestyy ilman mitään isompia tohinoitakin

♥nyt on aika muistaa syödä ainakin D-vitamiinia myös purkista

♥nyt on aika muistaa soittaa niille perheenjäsenille, jotka asuvat kaukana

♥nyt on aika hyvästellä sunnuntaihin näillä Kyllikki Villan sanoilla:

"Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenvän päivän lyhyenä hetkenä."

sydämellä 
Leena Lumi

Hello

35 kommenttia:

  1. Kiitos Leena kauniista kerronnasta, lämmittää näin marraskuun sumuisena iltana. Besos.

    VastaaPoista
  2. Hyvä bloggaus.
    Totta, että jotkut vaan imevät energiaa, antamatta mitään.
    Totta myös, että lehtien blogeja ei tule seurattua, vaikka joku olisi sinne siirtynyt. Lehtien blogeillakin lienee oma vakiintunut lukijakuntansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos <3
      Se on fakta.
      Ei tule, ei tule.En itsekään lue, joten...;) Varmaan onkin, ihme, että riittää kaikille lukijoita, mutta se on kiva juttu.

      Poista
  3. Hieno, hyvä, tärkeä kirjoitus.
    Tänään/aina kiinnityn johonkin melko sivuseikkaan: Voi kuinka ilahduin tuosta ikuisesta paasausaiheestani "nyt on aika muistaa huolehtia ryhdistään" ♥♥♥
    (Ja todellakin, on hyvä huomata marraskuun akvarellikauneus!)
    sydän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos♥

      Sellaisia päiviä on silloin tällöin. Ilman ryhtiä ei kuin ole mitään;)
      Pidän niin marraskuun väreistä...

      Sydän!

      Poista
  4. Minä niin allekirjoitan.
    Ja helvatan hyvä sana tuo luolanainenaika!! Saanee viettää sitä tuonne tammi-helmikuun vaihteelle, sitten voi jo kerätä minänsä kasaan ja valmistautua taas ilmestymään ihmisten ilmoille uudella energialla :)

    Ps. Sukat on puikoilla. Just toiveen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, kiva kuulla.

      Eikä vain olekin ja sopii meille kummallekin. Juu, sinne asti, sitten alkaa jo vähän multasrmia kutittaa. Se on just silloin, helmikuulla joskus.

      Me sitten tapaamme joulukuussa<3

      Poista
  5. Oi Leena, miten hieno kirjoitus! On totta, että välillä on siivottava myös ihmissuhteissa. Minäkin tajusin jossakin vaiheessa, että ei ole pakko olla tekemisissä sellaisten sukulaisten kanssa, joiden kanssa on ihan eri aaltopituudella. Ja sama koskee tietenkin muitakin ihmissuhteita.

    Kiitos Villan runosta! Se puhutteli täysillä minua, marrasmurjottajaa, jolla onkin tänä vuonna ollut suhteellisen hyvä marraskuu. Ostin kirkasvalolaitteen ja sitä olen tuijotellut, mutta myös ajatus siitä, että saan kuunnella itseäni ja elellä omaan tahtiini, on taatusti auttanut. Minäkin olen usein vetäytynyt peiton alle, ottanut päiväunet koiran lämmittäessä jalkojani tai lukenut, neulonut tai katsonut tv-sarjoja sekä tietenkin poltellut kynttilöitä.

    Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua sinulle, viisas nainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Msutikkakummun Anna, kiitos<3 Se on vaan siihen ryhdyttävä: Akuisena siiehn on vähän rohkeampi kuin nuorena. Sama täällä, iso osa sukua meni samalla;) Paljon helpompi kun perhe on parasta ja ystävät.

      Minulle marraskuu oli joskus oikeasti ihan masentava. Päätin, että olen vuoedesta x poissa Suomesta koko marraskuun. Sitten vain tapahtui jotain ja kaikki alkoi tuntua ihanalta. En tiedä, mikä aiheutti muuotoksen. Mutta se oli vasta pari vuotta sitten.

      Se että saa elää omassa tahdissaan on tärkeää. Saa kuunnella omaa sisäistä kelloaan. No, minulta tuo ihana koiruus nyt uupuu...,mutta muistotkin lämmittävät. Näytönsäästäjäni on edelleen Olgan kuva.

      Kiitos samoin kaikkea sinulle, sinä Viisas ja Sydämellinen Nainen <3

      Poista
  6. Jaan ajatuksesi syvästi. Ihanan lämmintä marraskuista loppuviikkoa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, kiitos ja ehdottomasti kiva kuulla, ystäväni lumessa, joulussa, meressä ja ehkä kohta jopa shelteissä. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  7. Leena <3 <3 Niin ollaan tätä käsitelty ja omassakin elämässä asiaa täytyy koko ajan työstää. On vaikeaa irrottautua ihmissuhteista, ensin joutuu syväluotamaan itsensä tuhanteen kertaan. Kun päätös on tehty, tulee iso vapautus. Tosin sukulaissuhteissa nämä ovat kimurantampia asioita, veri on vettä sakeampaa ja sukulaisilta siedän jättipaljon.

    Voisin tähän kirjoittaa loputtomiin, mutta olen niin paljon jo tätä haavaa repinyt monissakin postauksissa. Tähän haluan vain sanoa, että sinusta on tullut tärkeä, vaikka vielä ei kasvotusten olla treffattu, tuntuu silti, että sielut tuntevat jo. <3

    Lempeää viikonloppua Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia♥♥ On ollut ihanaa löytää sinusta sielusisko. Se vaatii aikaa ja vahvuutta. Hyvää itsetuntoa. Sellainen rakentuu jossain tuossa 40+. Empaattiset, herkät ihmiset eivät ainakaan ennen tuota oikein tohdi ryhtyä tositoimiin. Toden sanot, mutta joskus suvussakin voi tulla jossain asiassa raja vastaan, eikä sen tarvitse olla koko suku, vaan vaikka yksi ryhmä suvun sisällä. Isoja muutoksia pahempaan voi tapahtua vaikka suvun lämminhenkisimmmän isoäidin kuoleman jälkeen. Vahva, ihana isoäiti on pitänyt suvun kuin samanmielisenä ja sitten tapahtuu jotain...yllättävää.

      Tästä voisi kirjoittaa kirjan! Tiedän, että sinuun sattui, mutta vaikka se rupi vieläkin jsokus kipuilee, lopulta et näe edes arpea. Aika on paras plastiikkakirurgi! Samoin tunnne minä ja tiedän, että vielä tapaamme. Kuuntelen sinua tädeissä ja äänesikin on kuin tuttu... >3

      Kiitos samoin sinulle Tiia<3

      Poista
  8. Just niin hyvä kirjoitus marraskuussa! Siis kaikki. Ryhtiä myöten :). Huomaan itsekin viihtyväni enemmän ilmapiirissä, joka on salliva, hyväksyvä, kannustava! Toki joskus potuttaa ja mieli on matala mutta se menee aina ohi. Aina. Ihan niin kuin marraskuu, hih. <3! Mukavia köllötyksiä vkoloppuunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos! Ihminen kukoistaa hyväksyvässä ilmapiirissä, puhkeaa suorastaan kukkaan! Hapan ja kitkerä ympäristö lannistaa. Minäkin sanoin ennen, että 'kaikki paha menee pois kuin marraskuu!', mutta jotain on muutunut: Marraskuu on nyt ihan erilainen aika, kuin kuukausi pysähtyä ennen suloista joulunaikaa. Kiitos samoin teille <3

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Hannele, kiva kuulla. Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle♥

      Poista
  10. Kiitos viehkosta listasta , nyt on aika ♥ ja minulle se sai jo hyvän mielen. Täytyy vain muistaa ,että elämää on marraskuun jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, ole hyvä♥ Minulla oli aikanaan yhdessä lehdessä palsta, johon listasin neljä kertaa vuodessa noita Nyt on aika -juttujani, joululle oli toki omansa.

      Oih, sittenhän käymme kohti vuodenaikajuhlista ihaninta...

      Poista
    2. Jo jouluiset valoni terassilla on uskoa siitä ,että joulu saapuu piankin ♥

      Poista
  11. Tämä on ihana ja jollain tavalla seesteinen teksti, rauhoittavaa ja lämpimiä energioita lähettävä kirjoitus. Kiitos. Sellainen olo minulle tulee, vaikka mistä minä tiedän, kuinka tunnekuohuissa tätä on kirjoitettu.

    En ole koskaan itse ymmärtänyt ihmisiä, jotka "hyökkäävät" blogeihin kommentoimaan ikävästi ja henkilökohtaisuuksiin menevästi; kyllä minuakin saattaa jokin teksti jossain joskus ärsyttää, mutta en ikinä kirjoittaisi tuota ärsytystä näkyviin, annan sen olla sisälläni ja sulaa sen sieltä vähitellen pois. Mitä minä saavuttaisin sillä, että pahoittaisin jonkun tuntemattoman mielen? En mitään. Saatan itsekin olla kärkäs mielipiteissäni ja joskus koen siitä syyllisyyttä juuri esimerkiksi blogin puolella, kun olen joskus antanut tulla mielipidettä oikein olan takaa, ja sitten, jälkeenpäin olen miettinyt, olenko nyt loukannut jotakuta, joka tykkää kyseisestä kirjasta, tai mitä jos kirjailija päätyy sivulleni ja lukee tekstini, jaiks. Onneksi luen TOSI vähän kotimaista, niin ei ole juuri huolta. =D

    Itse olen kerran saanut kummallisen vähättelevän kommentin ja totta kai siitä tuli paha mieli. Yritin ymmärtää, että miksi tämä henkilö halusi kommentoida niin negatiiviseen sävyyn. En ehkä aivan ymmärtänyt, mutta nyt olen jo sinut tuon kommentin kanssa. =D Sinulla on suuri blogi, joten varmasti kommenttejakin tulee laidasta laitaan. Voimia siis. <3

    Kateus on outoa, vaikka joskus sekin saattaa valahtaa ylleni pikaisesti, kuin epämukava leninki, ja pyrinkin siitä räpistelemään eroon mahdollisimman pian. Oikeastaan muista asioista en tule kateelliseksi - en rahasta, taloista, autoista, työpaikoista, perheistä, lapsista, ulkonäöstä yms - kuin toisinaan asioista, jotka liittyvät kirjoittamiseen, esim. miksi tämä kirja on julkaistu, mutta minun kirjaani ei- tyylisesti. Mutta nuo kateudenpistokset ovat melko lieviä, kuin pikkuruisia nuolia, jotka revin selästäni ja heitän pois. Käännän tuon orastavan kateuden useasti itseäni tsemppaavaksi, I can do this. =D Sitä paitsi, en tykkää leningeistä, joten pois sellaiset minusta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiitos ja ole hyvä<3 Enpä kirjoitakaan tunnekuohuissa ja jos kirjoitan, en julkaise ennen kuin olen nukkunut yön yli;) Netissä etenkin kannattaa miettiä miten ja mitä sanoo. Luin jostain, että netissä piätisi käyttäytyä vieläkin kauniimmin kun livesti, just koska ei näe toisen kasvoojen ilmeitä, ei kuule painotuksia etc. Luojalle kiitos hymiöistä!

      Sinä sen sanoit! Törmäähän sitä väkisinkin monen vuoden aikana johonkin, mikä ei niin itseä miellytä, mutta ei tulisi mieleenkään sitten mennä kirjoittamaan omaan blogiini että tuo ja tuo ärysttää mut hulluksi. Sitä ei sitten vain jatka sen blogin seuraamista, jonka tyyli ei miellytä. Me ollaan tässä kyllä sitten ihan samikset! Irene, sinä voit sanoa nasevasti jostin kirjasta, mutta en tee samaa kenestäkään henkilökohtiasesti ja siinä on iso ero. Tokikahan saamme kirjoista sanoa mielipiteemme ja kukin tavallaan. Sinulla ja Ompulla on sellainen piristävä tyyli ilmaista kirjamielipiteitä, vaan kumkikaan teistä ei ole minusta ikinä loukannut muita bloggaajia. Juu, tajuan tuon kotimaisuusongelman, mutta toivon, että se ei ole syy siihen, että minäkin luen enemmän käännöskirjallisuutta.

      No, minä sain kerran tosi oudon kommentin ja arvasin heti, että kyseessä on nuori nainen, ehkä vasta teini. Päästin komentin tarkoituksella läpi ja olin hyvin ystävällinen. Kului jonkin aikaa ja tyttö pyysi anteeksi. Hänen kommenttinsa ei ollut edes kovin paha, mutta se oli hirveän henkilökohtiáinen ja hän oli ymmärtänyt jotain minussa niin väärin, että tajusi sen itsekin. Minulle tuosta jäikin sitten lopulta hyvä mieli, sillä elin itse villin ja vähän rankankin teininuoruuden joten aavistin, missä mennään. Halusin auttaa, en löydä lyötyä. No, vaikeinta aikaa oli siloin kun blogi alkoi nousta, nyt on tasaisempaa. Kyseessä on nyt vain monien sattumien summa ja kävimme Tiian kanssa näitä asioita yhdessä läpi ja huomasimme, että naiset osaavat kyllä lytätä naisia. Itkut on tänään itketty, kiitos <3

      Olen aina pelännyt kateutta, oikeasti pelännyt. En jaksa uskoa, että olisit kade. Kateushan on sellaienn kantajaansa piinaava turha tne, joka ei hyödytä ketään. Minä en osaa kadehtia. Olen jäänyt sitä paitsi jo hyvin lapsena, sillä sain huomata, että siellä missä kristallit kimaltelee, ei elä välttämättä onni. Mutta outoa on, mitä kaikkea voidaan kadehtia: aviomiestä, autoa, julkisuutta...ja tietty vaurautta. Itse en ole vauras,mutta minulla on ystäviä, jotka ovat. No juu, voihan sitä kauniisti kadehtia vaikka sitä, että joku soittaa jumalaisesti pianoa, vai onko sekin vain ihailua. Katesu, jos sellaista on, pitääkin kääntä voimavaraksi: Jokaisella on mahdollisuus yriitää parempaansa, tavoitella omaa tähteään.

      Minä taas rakastan leninkejä, etenkin kotelomekkoja, mutta kuudesta niist, mahdun nyt vain kolmeen - valitettavasti;)

      <3

      Poista
  12. Ihanasti kirjoitit ja tuo lista on todella hyvä. Mahtavaa, että marraskuu on joskus ollut sinunkin inhokkikuukautesi, niin minunkin. Ainoa ilonpilkahdus marraskuussa on ollut pikkuveljeni syntymäpäivä, veljen, jota odotin 7 pitkää vuotta.
    Jostakin syystä tämä marraskuu tuntuu syövän kaikki energiat... ehkä se oli tuo kylmä kevät ja kesä tai viime talvi, kun täällä ei ollut lunta... luulen, että käyn ostamassa kirkasvalolampun, kun ei tee mieli edes syödä suklaata.
    Kateus on kamalaa, jos se osuu itseen ja siitä seuraa niitä ilkeitä juoruja, jotka tulevat jotakin kautta omiin korviin, silloinhan se on jo sitä ikävää kiusaamista...
    Irenekin kadehtii, joten uskallan kertoa mitä minä kadehdin: pitkiä, kauniita kynsiä. Tosin sanon suoraan, jos näen sellaiset, että ne ovat ihanat ja haluaisin joskus sellaiset itselleni, mutta tähän asti työn ja puutarhaharrastuksen vuoksi voin vain olla kateellinen kauniista kynsistä. Tämä on samalla pitkäaikainen haaveeni pikkutytöstä asti, sillä kynteni ovat todella hauraat.
    Tsemppaavaa marraskuuta kaikille, sinnillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos♥ Minä vihasin marraskuuta...marraskuussa maa martona makaa etc. Nyt on kaikki toisin. Oi, teillä on niin pitkä ikäero. Minulla on pikkusiskooni 5 vuotta.

      Ihan tosi. Kirkasvalolamppu on ihan hyvä idea. Juu, aika vakavaa, jos ei tee mieli suklaata;)

      Se on, se on...

      Miksei sitä voi sanoa, jos sitä tuntee. Eri asia on sitten miten kadehtii, vihaten, kiusaa tehden vai kuten sinä, että ihailet toisen kynsiä ääneen ja sitten toteat vain, että itsekin haluasiit samanlaiset. Puutarha vie kynnet! Olen ostanut vaikka minkälaisia ohuenohuita puutarhakäsineitä, mutta minulla on joku vimma saada tuntea kukat ja kasvit ihollani ja sen hintana kiynnet ovat mitä ovat. Nyt ostin sitä kynsien vahvistajaa ja onhan edessä talvi, jolloin kädet saavat levätä puutarhasta. Oletko kokeillut sitä Piimax Pro-vitaa. minusta se tekee kynsistä tosi vahvat. Ja sitten myös lakka suojaa kynsiä.

      Kiitos samoin sinulle, sinnillä <3

      Poista
  13. Voin niin samaistua tekstiisi, sekä tuosta linkin takaa löytyvään tekstiin, jossa kirjoitit oman tilan tarpeestasi! Olen itse miettinyt paljon samoja asioita - viimeksi tänään, kun huomasin, etten hektisen kahden viikon jälkeen halua mitään muuta kuin sulkea oven kiinni, olla läheisten seurassa, jotka ymmärtävät tätä tarvettani ja vain juoda teetä ja lukea.

    Hyvin kirjoitit myös ihmissuhteista! Minäkään en ikinä ole voinut käsittää, miksi toisen onni olisi jotenkin muilta pois. Minä olen ennen hieman arastellut tuoda omaa mielipidettäni esiin joissain ihmissuhteissa, mutta onneksi nyt vuosien kuluessa on oppinut, etteivät kaikki ihmiset vain sovi toisilleen ja on ihan hyväksyttävää ajatella omaakin jaksamistaan.

    Ja voi kuinka tuo lista oli ihana ja viritti minut nyt ihanasti viikonlopun tunnelmiin, jolloin en ole haalinut itselleni yhtään ohjelmaa. Nautitaan! Mukavia marraskuisia iltoja sinulle Leena! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, marraskuun antaa kuin luvan tuohon kaikkeen, eikä tarvitse olla edes flunssassa;)

      Sitä vahvistuu tajuamaan, että on ihmisiä, jotka syövät energiaasi ja unohtavat vastavuoroisuuden. Kun hulehtii itsestään, jaksaa olla enemmän läsnä perheelle ja ystäville.

      Nyt on aika nauttia tästä marrskuun hämärän hyssystä, joka on kuin syli tai pehmeä huopa ja niitä molempia. Kiitos samoin sinulle Taru♥

      Poista
  14. Hienosti kirjoitit ja totta kirjoitit. Allekirjoitan monen kohdan tekstistäsi.
    Ja otsikkosi on niin osuva: marraskuu on mahdollisuus ja tilaisuus uuteen. Yllättäviä tapahtumia on sattunut pienen ajan sisällä. Hyviä tapahtumia. Ja Kyllikki Villan runo on ihana, sopii ainakin tähän marraskuuhun. Toivottavasti tuleviinkin.
    Kiitos taas niin ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, kiitos<3
      Tämä on juuri sitä: Katsoo vähän taakse mennyttä vuotta, mutta enemmän eteenpäin marraskuun mausteista nauttien. Marraskuu ei enää martona makaa, vaan siinä on ilon pisaroita siinä missä rauhoittumistakin. Me päätimme ottaa koko vuoden 30-vuotishääpäivänä, vaikka oikea päivä on jouluaatto. Nyt on se rauhallisin kuukausi, jossa tunnustellaan tähänastista jälkimakua. Villan runon kirjoitan joka vuoden seinäkalnteriini marraskuun kohdalle.

      Ole hyvä<3

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  15. Upea kirjoitus tärkeästä asiasta, sekä marraskuun voimasta, siitä miten sen kanssa voi elää ja toisaalta tuosta ikävästä tavasta alentaa toisia.

    Omaa oloaan kasvattaa parhaiten sillä, että juhlii ja nauttii toisten onnistumisesta. Kateuden voi kääntää voimavaraksi ajattelemalla: Ai, tuon tai noin minäkin haluan. Ja sen jälkeen alkaa tehdä ja toimia haluamaansa suuntaan. Siis aivan itse ;-)

    Marraskuu on sujunut paljon paremmin kuin edelliset juuri sen takia, että olen miettinyt sen uusiksi. Minä otin nyt taukoa töistä ja olen kirjoitellut tämän viikon tiistaista asti. Olen laittanut ledit ja valot valaisemaan kotia ja soittanut musiikkia silloin kun mieli sellaista lohtua tai piristystä tarvitsee. Tiedän, että sinä olet ollut yksi innoittaja tähän marraskuun syvään intohimoon =)

    Tuo listasi on superihana ja ihana on myös R.

    Mitä ihaninta viikonloppua teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, marraskuu on kuin retriitti: Sen usvassa näkee ja tuntee selvemmin. Puhdistuu. Eheytyy.

      Nimenomaan. Minut tuntevana tiedät, miten yritän olla muille kannustava ja ilitsen toisten onistumisista, siinä kasvaa itsekin. Jos haluaa itselleen jotain, mistä tuntee olevansa vajaa, ei kun töihin ja yrittämään. Ja ihan itse.

      Mitä minä sinulle vihjasin, mitä minä sanoin;) Kiitos♥ Olen hengessä mukana.

      Kiva, että pidät. R. on taikaa!

      Kiitos samoin teille♥

      Poista
  16. Marraskuusta on tullut ystävä. Vaikka olen itse marraskuun lapsi, en ole aina pitänyt loppusyksyllä ympärille hiipivästä kaamoksesta. Mutta itseasiassa kyllä -sehän on varsin ihanaa aikaa. kirjoitit hienon oodin marraskuulle! <3

    Oikein mukavaa viikonloppua ja paranemista flunssanalusta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, eikö vain. En minäkään, mutta nyt kaikki on toisin. Jokin on muuttunut. Olen itse toukokuussa syntynyt, mutta olisin ihan mieluusti voinut olla marrastyttö. Kiitos <3

      Kiitos samoin. Yritetään...toivotaan.

      <3

      Poista
  17. Ihana kirjoitus. Tuota kaikkea tarvitaan - ihan erityisesti nyt, näinä maailmanaikoina.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Älä muuta sano: Jos nyt irrotamme otteemme, paha on voittanut.

      <3

      Poista